Kiinnostaa, että mitä tämä tehtävä mahtaa tarkoittaa ja että oliko siinä jotain negatiivista, jos "Putinin käskystä" Farage toteutti Briteissä demokratiaa? Ja kun kansan mielipide oli väärä niin syytetään Putinia? Pitäisi varmaan nuo EU-äänestykset sipilämäiseen tai orwellilaiseen tapaan kieltää kokonaan, ettei vain unelma monikulttuurisesta ja yhtenäisestä Merkelin EU-liittovaltiosta ala haihtumaan.
Kun en käytä hymyöitä, niin viestit voi tulkita monella tapaa.
No kyseinen viesti nyt oli enemmän sarkasmia kuin arvelu todellisesta tulevasta työnantajasta - tiedoksi myös
@BlackWolf.
UKIP:in kohdalla on kyllä käyty keskustelua siitä, että mikä puolueen agenda esim. EU:ssa on etenkin kun sen riveissä EU:ssa äänestetty sanktioita ja Venäjän vastaista politiikkaa vastaan - tässä suhteessa se siis operoi hyvin pitkälti samalla tavalla mitä muut EU:n päättävissä elimissä mukana olevat nationalistiset tai äärioikeistolaiset puolueet. Tässä joukossa Perussuomalaiset on poikkeus, he ovat järjestelmällisesti äänestäneet EU:n linjan mukaisella tavalla.
Toisaalta Farage on ilmaissut ihailunsa Putinille, missä toki ei ole mitään väärää, itsekukin meistä saa valita ihailunsa kohteen miten haluaa. Tämä Faragen Putinia kohtaan osoittama ihailu on herättänyt enemmän närää osassa brittejä, osalle se on yks' ja sama. Etenkin nyt kun Snowden on paljastunut FBS:n vakoojaksi, brittien suunnalla on herätetty uudelleen henkiin keskustelua siitä, mikä Faragen rooli todellisuudessa on. Tätä keskustelua seuratakseen on kyllä seurattava sitten enemmän turvallisuuspoliittista keskustelua sillä suunnalla kuin brexit-keskustelua.
Faragen ja yleensä äärioikeston kohdalla asetelma on ennemminkin se, että Venäjällä on katsottu näiden ryhmien suoran tai välillisen tuen (kaikissa tapauksissa konkreettista tukea ei edes anneta, sen sijaan media-aikaa annetaan tavattoman paljon) hyödyttävän eniten Venäjää ja siksi Venäjä on kohdistanut tukea useille kymmenille nationalistisille ja äärioikeistolaisille puolueille ja suuremmille organisaatioille Euroopassa. Toisaalta kun nämä ryhmät ovat luonnostaan EU:ta vastaan, on houkutus turvautua eriasteiseen apuun (ja en nyt tarkoita, että jokainen näin tekee, mutta osa puolueista/ryhmistä tekee) ja näin kumpikin katsoo hyötyvänsä toisistaan. Usein taustalla on ajatus vaihtokaupasta, pieni puolue ajaa agendaa, joka sopii Venäjälle ja vastaavasti Venäjä erinäisin keinoin tukee pienpuolueen egendaa. Silkan opportunistista politiikkaa ja toimintaa useammaltakin taholta.
Ja kuten olen itsekin todennut (ainakin toisaalla), briteissä tilanne on monella tapaa toinen, joten jos olisin äänestänyt briteissä, olisin hyvin todennäköisesti voinut äänestää "
Leave". Suomessa asetelma on toinen, kinkkisempi ja ongelmallisempi, joten vaihtoehtojen ollessa joko stay/leave on kaikesta huolimatta tällä hetkellä valittava stay - sen sijaan jos Suomi tekisi tiettyjä turvallisuuspoliittisia ratkaisuja, kysymys muuttuisi olennaisesti ongelmallisemmaksi. Esim. NATO-kysymyksen ratkaisu ja liittyminen NATO:on muuttaisi omaa vaakakuppiani kohtuudella
leaven suuntaan.
Suurin ongelma ei kuitenkaan ole niissä briteissä, jotka äänestivät leave - se suurin ongelma on Brysselissä.
Ja
@BlackWolf 'ille kysymys:
Jos mielestäsi siinä ei ole mitään tolkkua, että Venäjä tukee jotain MV-lehteä ja toisaalla Brexitiä, niin miksi Venäjä sitten tukee kymmeniä tai jopa satoja hyvinkin marginaalisia ryhmiä globaalisti? Mitä järkeä on tukea jotain marginaalista ryhmää Aasiassa tai edes Euroopassa?
Enkä nyt muista, että olisin väittänyt Venäjän lappaavan suoraa rahaa MV:n omistajan taskuun, sen sijaan kyse on välillisestä tuesta ja esim. informaatiotilan antamisesta. Toisaalta NR:n kohdalla on heidän itsensä ja venäläisten todiste taloudellisesta tuesta ainakin yhden kerran toteutettuna, joten se omalta osaltaan todistaa, että Venäjä kohdistaa tukea Pohjolaan.
Venäjä on kutsunut Suomesta edustajia erilaisiin konservatiivien ja äärioikeistojen symposiumeihin, persujen ja Suomen Sisun taholta kutsuihin ei ole vastattu. Sen sijaan siellä on Bäckmanin "vieraana" käynyt porukkaa IPU:sta ja muista marginaaleista. Suomessa Venäjän ongelmana on tämä "ryssä viha" ja siksi Suomeen on vaikeampi vaikuttaa ja todennäköisesti osaltaan siksi Sputnik Int lopetti toiminnan Suomessa, ei löytynyt maksavia mainostajia riittävästi, eikä toimittajia heidän kelkkaan hyppäämään. Ruotsissa tilanne on jo toinen, mitään kulttuurista ryssävihaa ei ole olemassa ja siksi vaikuttaminen on helpompaa ja mahdollisempaa.
Suomeen vaikuttaminen kohdistetaan toisella tapaa, olemassa olevien kanavien ja poliitikkojen ynnä vaikuttajien kautta. Samalla "omien miesten" avulla perustetaan erilaisia yhdistyksiä, jossa samanmieliset puuhastelevat keskenään ja joskus saavat hiukan enemmän näkyvyyttäkin, eräs tällainen uusi tulokas on Suomen Geopoliittinen Seura. Tehtaankadulta tuskin on tarvinnut rahaa antaa, korkeintaan vinkki, että perustakaapa yhdistys ja yhdistys perustettiin.
Putinin hallinto pelaa käytännössä "upporikasta ja rutiköyhää" - he melkoisella varmuudella tietävät, että kuinka pelissä käy jos kortit katsotaan, joten bluffia on yritettävä ja samalla toivotaan, että lännestä ei löydy sisua korttien katsomiseen. Venäjä ei kestä sanktioita loputtomiin, sen reservirahastot on käytetty viimeistään vuodessa puolessatoista (jollei öljyn hinta yllättäen nouse jonnekin 100 taalaan barrelilta). Sen jälkeen Venäjä alkaa olla todellisissa ongelmissa, jollei se kykene uudistamaan talouttaan ja yhteiskuntaansa - tuskin pystyy, koska se tietäisi sitä, että Putinin hallinnon päivät alkavat olla luetut.
Tässä pelissä Venäjän etu on epävakaa ja epäyhtenäinen länsi ja suhteellisin pienin uhrauksin voidaan saada aikaan huomattavan suuri hyöty. Enkä nyt tarkoita, että brexitiin Venäjä olisi uhrannut ruplaakaan vaan sitä, että poliittisella tasolla pyritään vaikuttapaan heihin sidoksissa oleviin poliitikkoihin ja puolueisiin, kuten vaikkapa Front Nationaliin Ranskassa (Le Pen sai juuri kutsun saapua juhlallisuuksiin Krimille Sevastopoliin). Italian kautta yritetään vaikuttaa EU:n päätöksentekoelimiin, kontakteja on olemassa Putinin ja Berlusconin yhteyksien myötä - hehän tulivat todella hyvin toimeen. Suhteiden parantuminen Turkin kanssa on jo nostanut esille uudelleen - taloudellisesti hyvin epävarman - South Stream -kaasuputkihankkeen. Mitä tiukemmin länsi on sidottu Venäjään, sen vaikeampi lännen on operoida Venäjää vastaan - näin Moskovassa ajatellaan ja tätä strategiaa toteutetaan. Energiasupervalta-ajatus nousi jo esille vuosikymmen sitten, sitä on toteutettu kaasuputkin tms. keinoin.
Mitä mielestäsi Venäjän suhteen pitäisi tehdä? Kysymys siksi, että haluan nähdä kuinka paljon ajattelumme todellisuudessa eroaa?
vlad