Jaromir Jarg.
Olen monesti ihmetellyt kuinka voi iso mies käyttäytyä kuin housuunsa paskonut vuoden vanha lapsi? 190cm naisen sukupuolielintä luistinten päällä.
Tällä hetkellä vielä pelaavista, ehkä kaikkien aikojen paras. Pelannut 90-luvun alusta asti ja saanut ehkä niin paljon iskuja ja sikamaisuuksia vastaansa, että epäilen että täällä ei ole kellään niin paljoa dickkia kuin Kladon taikurilla. Minusta aika kova luu, kun uskaltaa pitää kiekkoa ja haastaa puolustusta ja aina on joku vastustajan rotta selässä. Jagr on juuri niin kova, että aina kun tulee kentälle niin vastustajalta tulee näitä rotta Averyjä, jotka eivät uskalla tapella isompiaan vastaan, vaan telovat näitä Jagreja, mutta Jagr vaan naureskelee näille kädettömille sioille ja vie kaikki palkinnot.
Alfredson on myös pelaaja mille toivon kaikkea hyvää. Muistan kun pari vuotta sitten NHL:ssä tämä pellavapää sai kaikkien vihat niskaansa, ja kaikki haukkui, mtuta niin vain siinäkin finaalissa teki maalin. Kovien pelien kova mies, ja aina jäänyt Fopan ja Suddenin varjoon. Voitti poffien pistepörssin kanukkien joukkueessa ja vielä viimeisessä pelissäkin takoi kaksi häkkiä, lähes yksin, Spezzan ja Heatleyn NHL:n kultapoikien paskoessa puntteihinsa.
Suurin inhotti on Scott Stevens. Tätä pelaajaa vielä moni ghunttasi. Lopetti kun NHL:nn tuli säännöt, eikä kantti kestänyt kokeille onneaan uudessa Änärissä. Äijä oli vain iso ja teki koiruuksia. Sain henkisen orgasmin kun Lindroos takoi turpaan Stevenssiä, toivuttuaan Stevensin tappotaklauksesta.
Ihmettelen syvästi, miten Suomen nuoriso nykyään pitää näitä Mark Bellejä kovina jannuina, selästä puskan takaa törkeitä pelaajia KUNNIOITTAMATTOMIA taklauksia. Jarkko Ruutu sentään pelaa pääsääntöisesti reilusti mutta kovaa, mutta oksennusta tulee edelleen kun muistelee sitä Reichel tapausta.