Itseäni hämää, että tuot aina esille plusmiinus-tilaston. Sitten kun parjaamasi pelajaa ei ole miinuksella, niin hän teki sen väärällä tavalla? Jätät myös ylivoimamaalit kokonaan mainitsematta, miksi? Eihän tuolloinkaan plussia jaeta?
Nuo Lukko-pelin yv-maalit olivat vahvasti muistissa, koska silloin peliä katsellessa tuli kauhisteltua Pelicansin alivoiman luokattomuutta.
Toki jos tuolta neljän pelin otannalta katsellaan tilastoa, niin Korpikari, Ylönen ja Junland ovat klaaranneet nolliin tuon ja Lade on ainoana miinuksella. Seikola ja Richmond plus yhdessä.
Lähinnä tuossa huvitti se, että puhuttaessa vahvistuksesta, on hyvä tilanne se jos neljän pelin otannalla, joista tilastot ovat 1 voitto, 2 tasuria ja 1 tappio, ei olla miinuksen puolella.
Huomionarvoinen seikka on se, että kun Seikola ja Richmond vedettiin yhteen, niin kummankin +/- on siltä ajalta +1, vaikka moni tuon melkoiseksi katastrofipariksi tuomitsi.
On myös todettava, että itselle tuo plusmiinus-tilasto on todella vaikea sisäistää, joten siitä keskustelu tuntuu kuin painisi väärässä sarjassa. Jotenkin tuntuu, että siihen liittyy niin monet muutkin tekijät kuin pelaajan henkilökohtainen panos. Otetaan esimerkiksi vaikka Jan Latvala. Hän pelaa nyt kuudetta kautta peräkkäin pelicansissa, joiden aikana on ollut kolme kertaa miinuksella, kaksi kertaa plussalla ja on sitä myös tälläkin hetkellä. Kuitenkin häntä pidetään tasaisena ja varmana suorittajana. Tuosta tilastosta se ei kuitenkaan käy ilmi. Toinen esimerkki Jokereiden Erik Karlsson. Toissakaudella -30, oliko hän silloin huono puolustaja? Sitten yhdessä kesässä hänestä kuoriutui maailman paras puolustaja?
On totta, että niistä asioista ei kannata puhua joista ei ymmärrä. Muutenkin koko plusmiinus tilasto yleisenä käsitteenä on jonkun muun ketjun kamaa.
+/- tilasto on todella tärkeä jääkiekossa, sillä se kertoo absoluuttisen totuuden siitä ovatko pelaajat voittaneet vai hävinneet oman pelinsä tasakentällisin. Avataan esimerkkiä vaikka siten, että jos Pelicansin ykköskenttä häviää jokaisen pelinsä lukemalla -1, niin joukkueen todennäköisyys voittaa peli, laskee melko rajusti. Jos taas tuo jengiä liidaava ketju hoitaa osuutensa lukemalla +1, niin voittaminen on todella paljon todennäköisempää. Varsinkin nykyään jääkiekossa pelit päättyvät hyvin usein maalin marginaalilla ja siksi tuo tilasto on äärimmäisen tärkeä.
Muuttujia tuon tilaston suhteen ovat toki ketjukaverit ja joukkue taktiikoineen, mutta varsinkin puolustajia peluutetaan pareittain, jolloin molempien vastuu parissa on 50%. Se voi olla, että koko joukkue on vaikeina aikoina rajusti miinuksella tai koko joukkue ratsastaa suurilla plus-lukemilla. Oleellista tässä vain on se, että
vahvistukseksi hankitulla Richmondilla tuo luku on huonompi kuin kenelläkään muulla puolustajalla. Eipä tuolla Latvalallakaan noilla mainittuilla miinuskausilla tuo +/- tilasto eniten pakkasta ole tainnut kertaakaan näyttää, vaan on suoriutunut ihan kivasti muihin rinnastaen.
Erik Karlsson ei toissa kaudella todellakaan ollut NHL:n paras puolustaja, eikä lukemalla -30 olisi koskaan pystiäkään voittanut. Viime kaudella tuon +/- lukema oli joukkueensa toiseksi paras. Tämän lisäksi vastapainoksi pisteitäkin on syntynyt ihan mukavasti. Richmondin kohdallahan yhtälö on ollut huono +/- lukema ja tehoton peli (huolimatta nähdystä potentiaalista).
Karlsson nyt painii aivan omassa kastissaan, mutta jos Jokereihin peilataan, niin Erikin luku on +8, kun taas Esa Lindellin -7. Ilmalassa kyseessä onkin vahvistus joka edesauttaa joka pelissä joukkuettaan voittamaan peliä, huolimatta Lindellin kaltaisista riippakivistä.
Pelicansilla johtavista puolustajista Latvala ja Seikola ovat plussalla sekä Junland nollissa. Jopa Jaatinen on pelannut lukemansa nolliin, mutta sitten pakkasella ovat Ylönen, Pietilä, Korpikari sekä surkeimmalla lukemalla
johtavaksi puolustajaksi hankitun Richmond. Kyllähän tuo jostain kertoo. Toiseksi suurin pettymys tähän asti on ollut myös suureen rooliin hankittu Korpikari.
Mutta positiiviseen sävyyn ajatellen suuntahan voi näillä näyttää vain ylöspäin, toivottavasti.