Täällä onkin tainnut jäädä mainitsematta, että Rockford IceHogs nähdään varmuudella AHL:n pudotuspeleissä tänä keväänä. Neljän laihan vuoden jälkeen koko kauden läntisen konferenssin kärkisijoja hätyytellyt joukkue on pystynyt vihdoinkin lunastamaan odotukset. Asia varmistui lauantaina 7–2-voitolla Rochesteria vastaan. Rockfordissa pelattiin pudotuspelejä keväällä 2010 ja kaiken kaikkiaan nyt on vuorossa kolmas pudotuspelikevät IceHogsin 9-vuotisen AHL-taipaleen aikana.
AHL:n runkosarjaa on jäljellä kuusi ottelua ja divisioonaa johtava Grand Rapids on pisteen päässä. Konferenssia johtavat Utica ja San Antonio ovat 3 ja 4 pisteen päässä.
Antti Raanta ja Hawksin 2010 mestaruuteen merkittävästi vaikuttanut Michael Leighton ovat jakaneet torjuntavastuun aika tasaisesti joka toisessa pelissä helmikuun lopulta lähtien. Leighton torjui maaliskuun lopulla kauden viidennen ja uransa 41. nollapelin, jonka ansiosta hän nousi AHL:n kaikkien aikojen nollapelitilastossa jaetulle toiselle sijalle Gil Mayerin kanssa. AHL:n ennätystä pitää hallussaan vuonna 1958 NHL:ään lopullisesti murtautunut maalivahtilegenda Johnny Bower 45 nollapelillä.
Vielä yksi IceHogsiin liittyvä asia on tainnut jäädä myös mainitsematta täällä palstalla. Italiassakin asti pelannut ja kauden 13-14 pelaamatta ollut kiekkokiertolainen Keith Seabrook (kyllä, tuo on oikeasti Brent Seabrookin veljen nimi) siirtyi maaliskuun alussa IceHogsin takalinjoille ECHL:n Stockton Thunderista.
* * *
Seabrookit eivät ole suinkaan ensimmäiset Hawks-organisaatioon haalitut veljekset. Alla muutama vastaava tilanne viime vuosilta ja hieman kauempaakin Hawks-historiasta.
Blackhawksissa kaksi kautta pelannut Sheldon Brookbank liittyi kesällä 2012 samaan organisaation kuin isoveljensä Wade Brookbank, joka oli pelannut IceHogsissa jo syksystä 2010 asti. Molempien peliura Hawks-organisaatiossa päättyi viime kesänä. Wade toimii nykyään scouttina, kun Sheldon pelasi tämän kauden KHL:n Kazanissa.
Kevin Hayes huudettiin 2010 varaustilaisuuden ensimmäisellä kierroksella. Blackhawks kauppasi seuraavana päivänä toisen kierroksen varausvuoron Torontoon, josta saapui isoveli Jimmy Hayes. Kevin pelaa tunnetusti hienoa tulokaskauttaan Rangersissa ja Jimmy on löytänyt maalijyvän Floridassa.
Jonathan Toewsin pikkuveli David seurasi isoveljensä jalanjälkiä Shattuck St. Mary's sisäoppilaitokseen ja Pohjois-Dakotan yliopistoon. New York Islanders varasi nuoremman veljen 2008, mutta Blackhawks hankki hänen oikeutensa syksyllä 2011. David pelasi IceHogsissa kaksi AHL-ottelua, jonka jälkeen hän oli lainalla ECHL:n Toledossa koko loppukauden. Seuraavalla kaudella nuorempi Toews esiintyi kolmessa ECHL-joukkueessa, minkä jälkeen ei olekaan kertynyt tilastoja ammattilaiskaukaloista.
Seitsemästä Sutterin veljeksestä kuusi pelasi NHL:ssä 80- ja 90-luvulla. Darryl, Duane, Brent ja Rich heistä pelasi Blackhawksissa. Myös koko pelaajauransa Bluesia edustanut Brian valmensi Hawksia Darrylin tavoin. Veljessarjan musta lammas, Ron, on ainoa kiekkoilija, joka ei ole pelannut tai valmentanut Blackhawksissa toisin kuin vaikka kaksoisveljensä Rich.
Steve Larmerin muistaa varmaan kaikki 80-luvulla ja 90-luvun alussa NHL:ää seuranneet. Sen sijaan harva taitaa muistaa, että hänen veljensä Jeff pelasi myös NHL:ssä yli 150 ottelua. 45 noista oli Hawksissa samaan aikaan veljensä kanssa.
Espositon veljekset Phil ja Tony pelasivat tunnetusti molemmat Hawksissa, mutta eri aikaan. Phil kaupattiin Bostoniin kesällä 1967 ja Tony napattiin waivereista Chicagoon vasta ennen kautta 1969-70. Sinänsä hupaisaa, että Phil laukoi Tonyn ensimmäisessä NHL-startissa kaksi maalia 33 torjuntaa tehneen veljensä taakse. Tuo Bostonin ja Montrealin välinen ottelu päättyi 2–2-tasapeliin.
Bobby ja Dennis Hull ovat myös kuuluisa veljespari, joka edusti Blackhawksia. Viisi vuotta nuorempi Dennis ei ehtinyt kuulua 1961 mestaruusjoukkueeseen, mutta hän pelasi silti Bobbyn kanssa kahdeksan kautta Blackhawksissa ennen Golden Jetin siirtymistä WHA:n Winnipegiin 1972 kuuluisalla miljoonan dollarin sopimuksella.
13-lapsisen Bentleyn perheen viisi poikaa pelasivat myös jääkiekkoa 30- ja 40-luvuilla. Tunnetuimmat heistä lienevät Hawksia edustaneet Doug ja Max, jotka kummatkin voittivat sedinmäisesti NHL:n pistepörssin vuosina -43, -46 ja -47. Toinen maailmansota sotki kanadalaisveljesten jääkiekkouraa, kun Doug jäi kaudeksi 1944-45 jumiin Kanadaan Hawksin matkustettua harjoituspeliin NHL-kauden alla. Max missasi puolestaan armeijan vuoksi kaksi kautta vuosina 43-45. Myös kolmas veli, Reg, pelasi kaudella 42-43 yksitoista ottelua veljiensä kanssa. Kolmikko oli NHL:n ensimmäinen samaan maaliin pisteille päässyt veljestrio.
Myös Conacherin veljekset voinee mainita. Vasta 16-vuotiaan luistelemaan oppinut Lionel kuului ainoalla Hawks-kaudellaan ensimmäisen Stanley Cupin Chicagoon tuoneeseen vuoden 1934 joukkueeseen. Samalla kaudella hänet valittiin NHL:n ykköstähdistöön. Nuorempi veli Roy voitti Hawksissa NHL:n pistepörssin kaudella 48-49. Lionel ja Roy eivät pelanneet Hawksissa yhtä aikaa, mutta kolmas veli Charlie valmensi Royn vielä pelatessa kaudet 1947-50. Charlie voitti 30-luvulla NHL:n pistepörssin kahdesti ja maalipörssin viisi kertaa. Kaikki kolme on valittu Hockey Hall of Fameen.
Roy Conacherista täytyy kirjoittaa vielä sen verran, että hän voitti tulokaskaudellaan 38-39 NHL:n maalipörssin 26 osumalla. Seuraavan kerran tähän pystyi tulokkaana vasta muuan Teemu Selänne, joka jakoi 1992-93 maalikuninkuuden Alexander Mogilnyn kanssa. Maaleja toki syntyi hieman enemmän: 76. Roy Conacher sattui laukomaan myös Bruinsille Stanley Cupin ratkaisseen maalin, mutta vuoden tulokkaana palkittiin silti Bruinsin maalilla torjunut Frank Brimsek.
Muitakin saattaa löytyä, mutta nämä tulivat nyt ensimmäiseksi mieleen.
Mark Lazerus @MarkLazerus