Viestin lähetti bitnir
Missä tilanteissa "x on tyhmä" on muka edes alakoululaiselle kelvollinen argumentti?
Bushin kohdalla teot puhuvat puolestaan, en nyt tarkoita paria valokuvaa (joista toinen on ilmeinen väärennös ja toinen taasen silkka inhimillinen erehdys).
Mielestäni Bush ei ole kyennyt toimimaan kovinkaan vakuuttavalla tavalla, hän tekee alokasmaisia virheitä edelleen vaikka vaalikausi lähenee jo loppuaan, ts. hän ei ole oppinut virheistään. Eräällä tavalla on perusteltua kutsua ihmistä, joka ei ota opikseen virheistään, typerykseksi. Tämä on kuitenkin mielipidekysymys, siinä missä toinen ei näe mitään typerää toinen näkee toimissa jatkuvasti typeriä siirtoja, jos kykenee perustelemaan sen miksi kutsuu jotakuta tyhmäksi, on mielestäni aivan oikeutettua sanoa häntä tyhmäksi. Verrattuna Kerryyn Bush on sanalla sanoen typerys, tämä on tietty vain minun oma mielipiteeni. En vertaile Bushia keskivertokansalaiseen vaan siihen mielikuvahenkilöön jollaisena näen hänen asemassaan olevan henkilön ja tällaiseen henkilöön nähden Bush toimii suorastaan typerällä ja alokasmaisella tavalla, viittaan toistuviin alkeellisimpiin virheisiin.
Bushin politiikan tempoilevuudesta voidaan olla monta mieltä. Ainakin pari esimerkkiä tekisi hyvää.
Tarkemmin ajatellen, ei Bushin harjoittama politiikka tempoilevaa ole vaan, mikä kenties pahempaa, se on yksisilmäistä amerikkalaisen (oman) edun tavoitteluun tähtäävää politiikkaa.
Puhutaan kansainvälisestä vastuusta, nyt Yhdysvalloilla - maailman ainoana todellisena supervaltana - olisi mahdollisuus toimia esimerkkinä globaalissa mittakaavassa ajatellen, mutta mitä he tekevät? Sen sijaan, että käyttäisivät elämänsä tilaisuuden toimimalla esimerkillisesti he toimivat vanhakantaiseen hajoita ja hallitse tyyliin. Bushin kaudella kehitys Lähi-idässä on kääntynyt jälleen negatiiviseen suuntaan, palestiinalaistilanne on ajautunut umpikujaan - osin palestiinalaisten itsensä tähden - mutta erityisesti Bushin Israelia suosivan politiikan tähden. Clintonin kauden orastava kehitys on kääntynyt nagatiiviseksi. Eikä tämä palestiinalaiskysymyksen totaalinen nollaaminen voi olla vaikuttamatta sotaan terrorismia vastaan, jos väittää toista, sulkee mielestäni silmänsä todellisuudelta. Palaan tähän aiheeseen uudelleen myöhemmässä vaiheessa viestiäni.
Kokonaistalouden edun vastaista? Tarkoitetaanko tällä Bushin veronalennuksia. lääkekorvauspäätöstä vai muttama härskin protektionistista päätöstä? Itse kuulun toki ihmisiin, joiden mielestä mikä tahansa veronalennus on hyvä asia, mutta vaikka tämä nimenomainen veronalennus ei olisi esim. oikein ajoitettu, meillä ei tällä hetkellä ole mahdollisuutta nähdä sitä, vaan tarvitsemme hieman pidemmän aikavälin näihin tarkasteluihin.
Asiaa voi katsella niin monelta kantilta, siinä missä sinä näet veronalennukset (oma tulkintani) kaikissa tapauksissa hyvinä, minä en näin tee. Budjettivaje on paisumassa ennätyssuureksi, tässä tilanteessa osa veronalennuksista on silkkaa äänestäjien kosiskelua josta joudutaan maksamaan lasku ennemmin tai myöhemmin, tämän tähden tavallaan toivoisin Bushille jatkoa - tuolloin hän joutuisi jo niittämään kylvämäänsä viljaa.
Viittaan myös aiemmin kirjoittamaani, lyhyellä tähtäimellä harjoitettu talouspolitiikka voi olla (on) suotuisaa Bushin tukijoille, mutta siinä missä he valitsevat lyhyentähtäimen hyödyn olisiko ollut järkevämpää katsoa laaja-alaisemmin globaalisti ja toimia esimerkkinä monien kansainvälisten sopimusten suhteen, esim. Kioton ilmastosopimus, puhumattakaan sitten muutamista protektionistisista päätöksistä.
Bush on ottanut teemakseen taistelun terrorismia vastaan, (johon palaan tuonnempana laajemmalti), parasta taistelua sitä vastaan olisi myös huolehtia oman kansan hyvinvoinnista. Mitä suuremmaksi kahtiajako kasvaa, mitä laajempi osa kansasta syrjäytyy, sitä suurempi mahdollisuus on sille, että ääriliikkeet saavat kannatusta heidän omalla maaperällä mistä taasen seuraa pahimmassa tapauksessa se, että sotaa terrorismia vastaan tultaisi aivan toisella tapaa käymään kotomaassa.
Tämäkään ei mielestäni ole läheskään niin itsestäänselvää kuin annat ymmärtää. Seuraavat tapahtumat ovat ainakin ehdottomia onnistumisia:
- Taleban ei ole enää vallassa
- Saddam Hussein ei ole enää vallassa
- Pakistanin hallitus tukee yhdysvaltoja Afganistanissa
Pitkän aikavälin onnistumisesta ei tietenkään voida sanoa yhtään mitään (odotetaan ainakin 20 vuotta). Mutta mielestäni on vähintään yksinkertaistavaa väittää, että "terrorismia ei kukisteta sammuttamalla paloa bensalla". Ei sitä sen paremmin voiteta kääntämällä toinen poski silloin, kun otetaan hittiä. Ei se Britanniakaan saanut IRA:n terroria loppumaan ihan puhtaasti konsensusta rakentamalla.
Ensinnä, ennen kuin puutun terrorismisotaan syvällisemmin, en ole missään kirjoittanut, että "käännetään toinen poski" sodassa terrorismia vastaan. Pitkäjänteinen politiikka voi sisältää myös rajoitettua ja harkittua voimankäyttöä silloin kun sille on tarve, Taleban hallinnon kukistaminen on tästä hyvä esimerkki, mutta tämänkin operaation jälkipyykki on hoidettu kaikkea muuta kuin järkevimmällä mahdollisella tavalla.
Mainitset Taleban hallinnon kukistamisen tämän sodan onnistumisina, kuten totesin, hallinnon kukistaminen oli hyvä asia, mutta en voi pitää operaatiota laaja-alaisesti tarkasteltuna kovinkaan onnistuneena. Taleban hallinnon tilalle on nostettu hallitus jolla ei ole kuin nimellinen valta maassa, valtaosa (yli 90%) maasta on paikallisten sotaherrojen hallussa, jotka käyttävät lähes yhtämielivaltaisia keinoja hallinnossaan kuin Talebanit. Onko siis edetty ojasta allikkoon?
Afganistan ei enää ole kansainvälisen terrorismin tukialueita, hyvä asia, sen sijaan nyt se on eräs kansainvälisen huumebisneksen tukialueita, huono asia. Yksi vitsaus muuttui toiseen, nyt terrorismin sijaan huumeet tappavat.
Kaataessan Taleban hallinnon ja taistellessaan samalla demokratian puolesta, näinhän kovasti väitetään, Yhdysvallat on ojentanut kätensä useammalle keski-Aasian diktaattorille, joiden vallankäyttö ei juurikaan eroa esim. syrjäytetyn Saddam Husseinin vallankäytöstä. Elämä on raadollista, tämä todistaa sen kuinka paljon Yhdysvaltojen johto todellisuudessa välittää liittolaismaidensa demokratiasta ja ihmisoikeuksista. Esimerkillistä toimintaa.
Saddam on kaadettu, mitä voitaneen pitää hyvänä ja positiivisena asiana - mutta tämäkin saadaan selville vasta vuosien kuluttua kun olot Irakissa ovat vakiintuneet. Sen sijaan ne keinot joilla Bush tukijoineen kävi Saddamin kimppuun eivät eroa millään muotoa aikamme diktaattoreiden itsevaltaisista keinoista. Bush marssi häikäilemättömästi YK:n yli, nyt kun homma ei etenekään kuten ennakoitiin - ei tullut kukkaismarssia Bagdadiin - ollaan jälleen kääntymässä (käännytty) YK:n puoleen. Minun on vaikea uskoa sitä, että Yhdysvaltojen hallinnossa on ollut näinkin yksisilmäistä porukkaa vallalla - totta tämä vaan on. Saddam ei ollut enää kenellekään uhka, hän oli vain kivi Bushin kengässä. Hänestä olisi päästy eroon muillakin keinoin kuin laajamittaisella, ilman YK:n mandaattia, käydyllä sodalla. Irakin sotaretken ainoana onnistumisena voitaneen pitää Saddamin kukistamista, kaikki muu on jossain määrin epäonnistunut - minä en täten nimittäisi sotaa onnistuneeksi jos vain yksi tavoite lukuisista on saavutettu.
Pakistan on nyt Yhdysvaltojen liittolainen, mutta Pakistanin liittolaisuutta voidaan verrata vuoroveteen, se tulee ja menee. Jos tutustut tilanteeseen Pakistanissa niin havainnet kuinka häilyväinen tämä liittolaisuus on, äkillinen vallanvaihto saattaa kaataa koko korttitalon. Pakistan, kuten moni muu Yhdysvaltojen uusi liittolainen on kaikkea muuta kuin demokratian malliesimerkki. Milloin tämä koira puree isäntää?
Taistelussa terrorismia vastaan ihmisoikeudet ovat kokeneet myös melkoisen kolauksen, Yhdysvallat on ottanut käyttöön sellaiset keinot joiden käyttäjiä vastaan se on aina ennen sanonut taistelevansa. Mikä on mielestäni vain oivallinen osoitus siitä kuinka merkityksellisiä sopimukset loppujen lopuksi ovat, sananmukaisesti niillä pyyhitään persettä kun ne eivät miellytä. Mikään ei siis ole muuttunut auringon alla!
Minä en missään mielessä voi pitää sotaa terrorismia vastaan onnistuneena, siinä on saavutettu yksittäisiä voittoja mutta samalla on ruokittu entisestään lukuisin mielivaltaisin toimin islamilaisissa maissa kytevää vihaa länttä kohtaan. Tahtomattaan Bush näyttää ajautuneen tilanteeseen jossa sota terrorismia vastaan on kääntymässä monien mielestä sodaksi islamia vastaan, (jollei ole jo kääntynyt - riippuu tulkitsijasta). Väitän edelleen ettei tulta sammuteta bensalla, määrätietoisella ja pitkäjänteisellä politiikalla se voi onnistua mutta ei lyhytjänteisellä rynnimisellä.
Itsekukin voi tietty muodostaa asiasta oman mielipiteensä, ei minun mielipiteeni olen sen oikeampi kuin sinunkaan.
vlad.