Kyllä se oli toista meillä yhdeksäntoistasataakahdeksankymmentäluvulla kymnaasista kirjoittaneilla. Liekö olisi ollut edes luvallista näpätä muuta kuin ehtaa kaunokirjoitusta ylioppilaskirjoitusten äidinkielen kokeessa. Muistelen, että viimeisten lukiokuukausien aikana abituruksille teroitettiin myös käsialan merkitystä yo-kokeessa. Ei sillä, että kynänjäljen olisi pitänyt erityisen nättiä olla, eihän paras kirjailijakaan ole se jolla on kaunein käsiala. Mutta ässän ja ärrän venkurat oli syytä tehdä kuten oli ammoin opetettu, kuin myös o-, a- ja u-kirjaimet piti tehdä siten huolella, etteivät ne vahingossakaan sekoitu toisiinsa. Yläosastaan laiskasti vajaaksi jätetty a voi näyttää u-kirjaimelta, liian alas päättyvä ja sieltä seuraavan kirjaimen aloittava o saattaa taas sekoittua a-kirjaimeen, ja niin edespäin. Ihan vakavin puhein peloteltiin, että huolettomalla käsialalla ja juuri tuollaisilla kirjaintoheloinneilla saattaa vahva laudatur haalistua magnaksi, ja kallioiden muuttuessa kullioiksi saattaa romahdus olla vieläkin jyrkempi.
On ihan selvää, että kirjoitustyylit muuttuvat aikojen saatossa, ja minun kouluaikojani kaunokirjoitus on sille ajalle ominainen juttu. Epäilen kuitenkin, että jonkinmoinen käsin kirjoittamisen traditio tulee säilymään vielä kauan, mahdollisesti ihmiskunnan iltahämäriin saakka. Monissa tilanteissa piirtämällä tapahtuva kirjoittaminen esimerkiksi paperille tai mille hyvänsä kirjoittamiseen sopivalle pinnalle on luontevin ja tehokkain tapa kommunikoida tekstillä.
Käsialani on muuttunut viimeisten noin 20 vuoden aikana asteittain aika huonoksi. Syynä on vähäinen käyttö, joka puolestaan on seurausta siitä, että olen jo kauan luonut suuren osan kaikenlaisista teksteistäni hyödyntäen erilaisia tietoteknisiä käyttöliittymiä. Hieman kärjistäen, käytän töissä kynää vain kirjatakseni palavereissa action pointit ylös, mieluiten parilla-kolmella sanalla ja käyttäen lyhenteitä aina kun mahdollista. Ja allekirjoitukseen. Tippauskupongit värkkään aina netissä, joten siinäkin on yksi kirjallisen ilmaisun alusta, joka on kohdallani siirtynyt tyystin digitaaliseen muotoon.