Asia, joka ei avaudu minulle

[Tarinankertoja]

Mitä HELVETTIÄ!!!!!!??????

Avatar on maailmanhistorian tuotteliain elokuva! Oon kuullu joo aiemmin, mut nyt pöntöllä istuessa iski palleaan märän ripulin lailla. Siis tämä sama Vitun Avatar, jota mä oon kolmesta yrityksestä huolimatta jaksanu tsägäl kattoo noin 15min yhteensä. Mitä helvettiä te näette siinä!!!!????

E: "tuottoisin"

Star Wars Forse awakens meni jo ohi... tai worlwide ei viä, mutta kohta on ohittanu Avatarin, jolla enkkaan meni hyvin pitkään SWn saavuttaessa sen jenkeissä kuukaudessa ja viimostaan tän kuun kiinan ensillan perässä ohi kuukaudessa.

Avatar2 tulee sitten hauskasti ensiltaan seuraavan SWn kanssa yhtäaikaa 2017 jouluna

 

[kahden suunnan sentteri]

Mitä HELVETTIÄ!!!!!!??????

Avatar on maailmanhistorian tuotteliain elokuva! Oon kuullu joo aiemmin, mut nyt pöntöllä istuessa iski palleaan märän ripulin lailla. Siis tämä sama Vitun Avatar, jota mä oon kolmesta yrityksestä huolimatta jaksanu tsägäl kattoo noin 15min yhteensä. Mitä helvettiä te näette siinä!!!!????

Menestys kai perustuu siihen että se oli eka kunnon 3D-leffa, ja kaikki halusivat käydä kokemassa sen 3D:n. Oli myös ilmestyessään maailman kalleimpia leffoja, ja markkinointibudjetti sen mukainen ($150M).

 

[Waqu]

En ole Avataria nähnyt, kun ei kiinnostanut alkuunkaan.
Menestyshän perustuu siihen, että "3D!" ja tätä rummutettiin kunnolla + elokuvaa "varten" 3D-ominaisuuksia tuli teattereihin, liekö tässäkin markkinoinnilla näpit pelissä. Hienosti markkinoitu, leffa ei (kai) niin hyvä ole.

Hieman ohi aiheen menee, mutta menkööt. Avatarin jälkeen jouduin silloisen tyttöystäväniki kanssa katsomaan jonkun 3D-leffan. Katsoin kyllä, mutta en muista mikä leffa oli tai mitä siinä tapahtui. Muistan vain, että olo oli sen jälkeen "VMP".

 

[JJT]

Tuossa reilu vuosi sitten tuli paikattua aika valtava aukko yleissivistyksestä, eli katsottua kaikki Star Wars -elokuvat. Kyllähän sitä suurin piirtein tiesi mitä tuleman pitää, mutta enpä ollut tuohon mennessä nähnyt yhtäkään niistä alusta loppuun. Nyt loppusyksystä, kuin sattumalta juuri ennen Force Awakensiä, FOX näytti sarjan aiemmat kuusi pätkää ja nuokin tuli katsottua. Leffasarjan maailmaan pääsi ihan hyvin sisälle, kun ensin katsoi kaikki kronologisessa- ja myöhemmin uudestaan ilmestymisjärjestyksessä.

Syy tähän ketjuun kirjoittamiselle on kuitenkin se, etten kerta kaikkiaan ymmärrä uudemman trilogian, eli Pimeän uhan, Kloonien hyökkäyksen ja Sihtin koston saama valtavaa kritiikkiä. Viimeksi mainitun kanssa on nokkelasti keksitty muuttaa sana "sith" muotoon "shit" ja osalle porukasta tämä on vielä miedoimmasta päästä. Eri arvosteluissa nämä leffat ovat saaneet parhaimmillaan yhtä-kahta tähteä viidestä, siis samaa tasoa kuten esim. Driven tai teinikomedioiden jatko-osat.

On totta, että nuo ns. esiosatrilogian leffat ovat paitsi alkuperäistä kolmea huonompia, niin myös kaikesta niille velkaa. Mutta ihan oikeasti, kyllä ne ainakin minun mielestäni ovat huomattavasti keskivertoa elokuvaa parempia. Kyllä sitä maailmasta ihan oikeastikin paskoja elokuvia löytyy kaiken maailman romanttisten komedoiden, Pierce Brosnanin Bondien ja vaikka saakeli Steven Seagalin 2000-luvun pätkien muodossa. Sitten haukutaan nuo uudemmat Star Warsit alimpaan helvettiin vain siksi, etteivät ne nyt olleetkaan ihan hyviä kuin 70-80 -luvun taitteessa syntyneet alkuperäiset. Näiden haukkujien jutut haiskahtavat aika voimakkaasti siltä perinteiseltä "isot pojat tupakkapaikallakin sanoivat niin" -osastolta.

 

[Leon]

Mua ei häiritse noissa esitrilogioissa tietokonegrafiikka eikä hahmoihin liittyvä kritiikki. Mun mielestä esim. Jar Jar Binks on ihan vekkuli hahmo. Eikä muuten häiritse VI-osan ewokitkaan, vaikka puvuista napit ja vetskarit on onnistuttu piilottamaan. Mutta mua häiritsee noissa kolmessa esijatko-osassa huono näyttelijätyö (Hayden - voi huoh) ja kömpelö ohjaus. Tarinoina ne ovat erinomaisia, mutta toteutus yskii sellaisissa paikoissa, joissa olisi ollut mahdollista tehdä laadukastakin työtä helpolla. Noiden kolmen leffan tärkein pointti on varmasti Anakinin kääntyminen pimeälle puolelle, mihin vaadittiin taustaksi hiukan säpinää Padmen kanssa. Sen säpinän ja Anakinin sisäiset ristiriidat kun olisi tehnyt kunnolla ilman mitään kukkaniittyromantiikkaa, niin nuohan voisivat olla suorastaan loistavia leffoja. Nyt se Anakinin käännyttäminen on vaan kuitattu olankohautuksella, että "nyt se Padme on tiine ja sulla ei oo muuta vaihtoehtoa kuin kääntyä Pimeälle puolelle" - "ok". Hiukan liikaa vedetty riman alta noissa leffoissa, että voisin kehua niitä estoitta.

 

[MustatKortit]

@JJT ja @Leon :

en toista kaikkea sitä, mitä aikanaan olen SW-ketjuun kirjoittanut, mutta minun näkemykseni mukaan tuo esiosien vika osa, eli episodi III on ihan ok filkka ja menee kyllä omalla asteikollani ohitse yhdestä tai jopa kahdesta noita alkuperäisiä (episodit 4-6) filkkoja.

Minä katsoin JJT:n tapaan nyt telkusta tulleet vanhat StarWarsit. Täytyy sanoa, että Imperiumin vastaisku on kyllä mainio elokuva tänäkin päivänä, mutta etenkin episodi kutosessa on kyllä paljon sellaisia aika vaivaannuttavia hetkiä, että ei jumalauta...

 

[Waqu]

..

En itse ole mikään scifistä hirveästi pitävä ihminen, mutta SW:t on tullut nähtyä. Ja ei myöskään avaudu tuo älytön haukkuminen. Eivät ne ole mitään maailman surkeimpia leffoja, edes se episode 1, joka aika heikko oli. Läskit finninaamaiset nörtit on todella kriittisiä ja tuskin niin hyvin noita leffoja voisi tehdä, että eivät haukkuja saisi. On aika vaikea lähteä 20 vuoden jälkeen tekemään jatkoa tuollaiselle saagalle ja saada yhtä hyvät arvostelut kuin alkuperäiset.
Vanhat olivat ensinnäkin niin onnistuneita ja toisekseen nostalgia on sellainen piru, joka tekee kaikesta uudesta paskaa. Esimerkiksi mielestäni kaikki uusi elektroniikka on perseestä ja kehitys on väärillä raiteilla, kun se joskus oli oikeilla. Saatanan kosketusnäytöt!

Mutta mainitsemasi Drivenhän oli loistava pätkä! Ei sitä voi rinnastaa mihkään surkeisiin elokuviin, tuossa saa nauraa lähes koko leffan ajan. Kliseitä, 50v Stallone ajaa "formulaa", joku mällää vitun pahasti ja selviää ihmeellä. Lopussa yksi sankari lentää kevyemmässä tilanteessa jonnekkin toiselle mantereelle kaiken avun ulottumattomiin, toki kliseisesti kärkikuski pääsee auttamaan.
Pitääkin katsoa taas, kun seuraavaksi tulee, kerran tuon nähnyt, mutta miksi ei voisi toistekkin.

 

[MustatKortit]

...Läskit finninaamaiset nörtit on todella kriittisiä ja tuskin niin hyvin noita leffoja voisi tehdä, että eivät haukkuja saisi....

Näinhän se on. Tulee mieleen myös LOTR-saaga ja sen aikanaan tosifaneilta saama kritiikki.

Joskus olen miettinyt, että jos Tolkien-fanit saisivat tahtonsa läpi, niin elokuvista tulisi niin puuduttavia, että niitä ei suuri yleisö jaksaisi mennä katsomaan ja siten niiden toteuttaminen olisi taloudellisesti kannattamatonta.

Kovin möly toki tämäntyyppisissä asioissa on aina siinä heti filkkojen valmistuttua, tätä nykyä LOTR-elokuvia taidetaan kuitenkin pitää kohtuullisen onnistuneina.

 

[Musta Nuoli]

Näinhän se on. Tulee mieleen myös LOTR-saaga ja sen aikanaan tosifaneilta saama kritiikki.

Joskus olen miettinyt, että jos Tolkien-fanit saisivat tahtonsa läpi, niin elokuvista tulisi niin puuduttavia, että niitä ei suuri yleisö jaksaisi mennä katsomaan ja siten niiden toteuttaminen olisi taloudellisesti kannattamatonta.

Kovin möly toki tämäntyyppisissä asioissa on aina siinä heti filkkojen valmistuttua, tätä nykyä LOTR-elokuvia taidetaan kuitenkin pitää kohtuullisen onnistuneina.

Ei siinä tarvita mitään tosifaniutta toteamaan, että SW-esiosat ovat elokuvallisesti heikompia kuin alkuperäiset ja sekä juonenkehitykseltään, näyttelijäsuorituksiltaan että dialogiltaan vähemmän laadukkaita. Se, minkä ne ehkä tietokone-efekteissä voittavat, ne häviävät muissa osa-alueissa. Jos jätetään tuotemerkki (SW) pois, niin genre-elokuvina ne eivät ole kaksisia seikkailufantasioita.

Elokuvakritiikki on elokuvakritiikkiä, ei minkään "tosifanien" valittamista. Kriitikot eivät toki ole yhteismitallisia, mutta yleinen konsensus SW-esiosien kohdalla on, että ne jäävät (mainittua kolmosepisodia lukuun ottamatta) hyvin kauas alkuperäisistä elokuvista sekä tunnelmaltaan, tyyliltään että laajemmilta viihdearvoiltaan.

Tietysti voidaan myös nostaa esiin se, että olennaisintahan koko saagassa on se, miten niiden kohdeyleisö eli noin 8-10-vuotiaat poikalapset niihin suhtautuvat. Hyvinhän esiosat näihin upposivat, joten siinä mielessä Jar-Jar Binksit ynnä muut olivat aikoinaan täysin perusteltuja lisäyksiä SW-saagaan. Mutta alkuperäiselokuvien viihteellisyys ja lumovoima vetosivat myös vähän laajempaan yleisöön, niissä oli elämyksellisyyttä paljon elokuvia nähneille aikuisillekin.

Mitä LOTR-elokuviin tulee, niin niissä kriitikoiden ja suuren yleisön mielipiteet olivat alusta alkaen varsin myötämielisiä, ja niin sanottujen "tosifanien" ylettömät mölinät olivat alusta alkaen hyvin marginaalissa. Taiteilijan vapauksista huolimatta Jacksonin elokuvien henki oli Tolkienin tarinoiden mukainen eikä ohjaaja ollut vielä jäänyt efekti-innostuksensa vangiksi kuten myöhemmin Hobitti-elokuvissa.

 

[MustatKortit]

...

Mitä LOTR-elokuviin tulee, niin niissä kriitikoiden ja suuren yleisön mielipiteet olivat alusta alkaen varsin myötämielisiä, ja niin sanottujen "tosifanien" ylettömät mölinät olivat alusta alkaen hyvin marginaalissa. Taiteilijan vapauksista huolimatta Jacksonin elokuvien henki oli Tolkienin tarinoiden mukainen eikä ohjaaja ollut vielä jäänyt efekti-innostuksensa vangiksi kuten myöhemmin Hobitti-elokuvissa.

Muistan aikoinaan krittiikkiä tulleen mm. Bombadilin poisjätöstä, vaikka elokuvallisesti päätös jättää tuo puuduttava juttu pois oli ihan oikea. Muistan jo kirjoja ensi kertaa lukiessani ajatelleeni, että nyt astuttiin askel sivulle...

 

[Waqu]

Ei muuten avaudu kännykät lapsilla, ei sitten millään.
Kai olen sitten vanhakantainen, mutta tänäänkin kaupassa näin varmaan alle kouluikäisellä lapsella kännykän mitä räpläsi.
Lähinnä herää kysymys, mitä vittua se tekee sillä? Toisaaltahan on hyvä, että lapset ovat nuoresta jo teknologian kelkassa ja niinhän ne ovatkin, mutta eikö liika ole liikaa?

Itse muistan, että ala-asteella ensimmäiset kännykät oppilailla oli 4. luokalla. Ehkä johtuen niiden arvokkuudesta / siitä ettei niillä ihmeitä tehnyt, niin ne olivat koulupäivän aina repussa niillä parilla kenellä oli. Toisella taisi usein olla ihan kotonakin. Itse sain joskus 6. luokalla sen ja mitään järkevää en sillä tehnyt. Noh tytöille viestiteltiin paljon se ehkä tärkeimpänä, sisältö taisi olla mitä oli.

Lisäksi töissäkin jotkut sanovat, että on pakko soittaa lapselle aamulla, että heräävät kouluun tjsp. Ja oma kännykkä oltava jatkuvasti mukana, koska lapsi voi soittaa (jotain absurdia asiaa voiko mennä kentälle pelaamaan tms.) onko tuo tarpeellista? Miksi se ei ennen ollut?

Kyllä sitä itsekkin joskus soiteltiin äiteelle töihin, voiko mennä kaverille, mutta käytännössä aina jo sieltä kaverilta lankapuhelimella.

 

[pettter]

Mä hommasin (sain) ekan kännykän päivää ennen kuin täytin 18. Vielä vuotta aiemmin ajattelin etten ikinä tarvitse mitään mukanakannettavaa matkapuhelinta.

 

[Vuokralainen]

Mä olin noin 30-vuotias, kun hankin ekan NMT-puhelimen. Älypuhelinta mulla ei ole vieläkään ja tuskin ihan hetkeen hankinkaan. Pärjään toistaiseksi ihan hyvin sillä yhdistelmällä, että housun taskussa mulla on puhelin jolla voi soittaa ja kotona on sitten läppäri. En ole vielä keksinyt syytä miksi mun pitäisi kauppareissulla jne päästä puhelimellani nettiin tms.
Mä vietän netissä ihan liikaa aikaa jo ilman älypuhelintakin.

 

[KuumaaKamaa]

Ei muuten avaudu kännykät lapsilla, ei sitten millään.

Ei liity asiaan sinänsä mitenkään, mutta eilen kun oli kummilapsi kylässä (1v), niin mielenkiintoisin asia meillä oli juuri minun puhelin, jonka käteen saatuaan ei mitään muuta juuri tehnytkään. Laitoin nalle puhin pyörimään niin molemmat 4v ja 1v pojat törröttivät siinä puhelimen ääressä seuraavat 20 minuuttia vaivatta. Jännää kuinka toi ruudun tuijottaminen on jo noin pienenä "se" juttu jota katsella. Toki leikimme leluilla yms, mutta kyllä se puhelin kovin juttu oli.

 

[Musta Nuoli]

Muistan aikoinaan krittiikkiä tulleen mm. Bombadilin poisjätöstä, vaikka elokuvallisesti päätös jättää tuo puuduttava juttu pois oli ihan oikea. Muistan jo kirjoja ensi kertaa lukiessani ajatelleeni, että nyt astuttiin askel sivulle...

Toki Bombadilin poisjättö oli kova valinta Jacksonilta, ja osin sikäli perusteeton, että Bombadilin tapaamista seurannut erittäin jännittävä hautakerojen episodi olisi tuonut elokuvan alkupäähän lisää painostavaa jännitystä sen sijaan, että tarina olisi harpannut niinkin paljon kuin se harppasi.

Kirjassahan Bombadil-kohtaus on itsessään oivallinen kohtaus ja yksi niistä syistä miksi Sormusten Herra on omassa kastissaan. Tarina uskaltaa rönsyillä ja tarjota sivupolkuja, outojakin, sen sijaan, että se vain etenisi geneerisestä kohtauksesta toiseen. Bombadil on kuin viittaus johonkin aivan toiseen tarinaan ja syvempiin alkuvoimiin, joiden rinnalla koko Sormus-saaga on vain pieni sivujuonne. Eihän Suursormus edes vaikuttanut Bombadiliin ollenkaan.

Kyllä Bombadil-kohtauksen poisjättö minuakin aikoinaan häiritsi, tai ainakin sen olisi voinut lisätä extended editioniin johon lisättiin muutenkin niitä kohtauksia, joita teatteriversiosta jäi puuttumaan. Mutta ei se kokonaiskuvaa muuttanut Jacksonin elokuvien suhteen, hänen TSH-elokuvansa ovat erityisesti extended-muodossa mestarillinen kokonaisuus jonka elokuvalliset vapaudet tukevat kirjan tarinaa ja sen henkeä.

Kohtauksen poisjättöä kritisoivilla on kuitenkin oikeus tätä päätöstä halutessaan kritisoida aivan samoin kuin vaikkapa tulevan Tuntemattoman sotilaan uusversion katsojilla olisi oikeus kritisoida jos Louhimiehen elokuvasta leikattaisiin tykkänään pois vaikkapa Lehdon kuolema tai turha kiljunkeittoepisodi. Tuskin Louhimies näitä pois jättää, mutta yhtä lailla jokaisessa romaanissa on kohtauksia joiden joku katsoo kuuluvan olennaisesti siihen ja joku toinen ei.

Mikään elokuvaversio ei voi koskaan kaikkia osapuolia tyydyttää, silti karsittukin versio voi olla hyvä tulkinta tarinasta jos se pysyttelee uskollisena tarinan hengelle ja ytimelle eikä lähde muuttamaan sen olennaista olemusta. Sen sijaan jo kerrottua ydintarinaa syyttä suotta laventava ja laajentava jatko-osa, esiosa tai muu vastaaava ekstraepisodi ei välttämättä tuo mitään olennaista mukaan, varsinkin jos se tehdään vain saagan/universumin/franchisen jatkamisen vuoksi. Ei se viskikään vesittämällä parane, vaikka tarjolla oleva nestemäärä moninkertaistuisikin.

 

[jussi_j]

... kaupassa näin varmaan alle kouluikäisellä lapsella kännykän mitä räpläsi.
Lähinnä herää kysymys, mitä vittua se tekee sillä? .....

Etkö juuri vastannut itse estittämääsi kysymykseen? Mitä vikaa räpläämisessä on? Aluksi räplätään kännykkää, sitten jatkossa jotain muuta. Jos räplää kitaraa jossain vaiheessa niin voi päästä räpläämään tyttöjä aiemmin kun pelkästään kännykkää ja tietokonetta räpläävä. Keski-iän jälkeen on kyllä sitten vastaavasti toisin päin, että jos on räplännyt oppikirjoja sekä tietokoneita ja kuukausitulot on siellä ylimässä desiilissä niin saa räplätä enemmän kun kitaraa räpläävä keski-ikäinen, mikäli se nyt hengissä edes on.

 

[Ollakseni]

Muistan aikoinaan krittiikkiä tulleen mm. Bombadilin poisjätöstä, vaikka elokuvallisesti päätös jättää tuo puuduttava juttu pois oli ihan oikea. Muistan jo kirjoja ensi kertaa lukiessani ajatelleeni, että nyt astuttiin askel sivulle...

Itse näin Sormusten Ritarit ennen kirjojen lukemista (ikää oli elokuvan ilmestyessä se 9 vuotta eli ei mikään ihme). Sitten kun luin kirjaa pari päivää myöhemmin niin olin erittäin hämmästynyt siitä miksi yksi mielenkiintoisimmista olennoista jätettiin niin pieneen rooliin. Samoin @Musta Nuoli mainitsema hautakerot kohtaus oli hieno ja tunnelmallinen. Toki nyttemmin olen tajunnut sen lisänneen aivan liikaa pituutta elokuvaan. Sinällään Sormusten Herra toimisi varmaan parhaiten 9-12 osaisena minisarjana tunnin jaksoina.

En kyllä sinällään ole koskaan ymmärtänyt miksi Helmin Syvänteen taistelu piti kirjoittaa niin järkyttävällä tavalla uusiksi. Siinä tuli oltua hyvin hämmentynyt siitä mitä tässä oikein tapahtuu.

 

[MustatKortit]

...

En kyllä sinällään ole koskaan ymmärtänyt miksi Helmin Syvänteen taistelu piti kirjoittaa niin järkyttävällä tavalla uusiksi. Siinä tuli oltua hyvin hämmentynyt siitä mitä tässä oikein tapahtuu.

Millä tavalla uusiksi? Kysymykseni siis on vilpitön, en muista miten kirjan juoni eroaa tuon leffaversion vastaavasta? Toki Legolasin surffailut ovat asia erikseen, mutta eikö suuri kuva ole ihan suht yks'yhteen...?

 

[Ollakseni]

Millä tavalla uusiksi? Kysymykseni siis on vilpitön, en muista miten kirjan juoni eroaa tuon leffaversion vastaavasta? Toki Legolasin surffailut ovat asia erikseen, mutta eikö suuri kuva ole ihan suht yks'yhteen...?

Eomer oli paikalla alusta alkaen ja puolustajia oli 2000 jonkun 400 sijaan. Haltioita ei tullut paikalle, Gimli voitti Legolaksen tappokisassa, Gandalf kulki keräämässä joukkoja jotka olivat hajallaan ja he tulivat auttamaan huornien ja enttien ohella. Tässä nyt nopeasti muutama päällimmäisenä mieleen tullut asia.

 

[Apmp-]

Fantasiaelokuvat.

 

[pettter]

Fantasiaelokuvat.

Joo. Aiemmin jo nauroin asialle, mutta en kehdannut kirjoittaa. Siis joku haluaa nähdä nopeita autoja, joku kauniita naisia, joku seikkailua, joku toimintaa, joku draamaa, joku komediaa, naiset tunteilua jne, mutta sitten joku haluaa nähdä gimlejä, legoloita, huornieta ja enttejä. Täysin järjettömiä olioita täysin järjettömässä tarinassa. Kyllä aikuisella ihmisellä on jotenkin vaikea käsittää tota. Tai no mulla oli jo lapsena vaikea käsittää. Mä pidin niitä transformers-leluillakin leikkiviä vähän tyhmempinä kun eihän autot muutu niin. No tänä päivänä kun tekniikka on sen verran kehittinyt että just ja just voisi ymmärtää niin menivätkin vetämään taas överiksi ne leffat. Ja sitten vielä jotkut epäluonnollisesti tunteilevat roolit siihen. BB-Nikoja on yksi kymmenestä tuhannesta ja sellaiseenko suuren yleisön pitäisi muka samaistua? Kaikki hämähäkkimiehet on aivan samaa sarjaa.

 

[Waqu]

Etkö juuri vastannut itse estittämääsi kysymykseen? Mitä vikaa räpläämisessä on? Aluksi räplätään kännykkää, sitten jatkossa jotain muuta. Jos räplää kitaraa jossain vaiheessa niin voi päästä räpläämään tyttöjä aiemmin kun pelkästään kännykkää ja tietokonetta räpläävä. Keski-iän jälkeen on kyllä sitten vastaavasti toisin päin, että jos on räplännyt oppikirjoja sekä tietokoneita ja kuukausitulot on siellä ylimässä desiilissä niin saa räplätä enemmän kun kitaraa räpläävä keski-ikäinen, mikäli se nyt hengissä edes on.

No en oikeastaan.
Toki tuo sanomasi tilanne on ihanteellinen lopputulema ja osalle käykin niin. Kuitenkin, jos lapsi käyttää nykyistä teknologiaa jatkuvasti tai vanhempien keino saada lapsi hiljaiseksi on lyödä käteen tabletti tai puhelin, niin suurella osalla tämä tuo vain ongelmia. Keskittymisvaikeuksia, oppimisvaikeuksia ja parhaimmillaan eristäytymistä, toki kauhuskenaario tämä on, mutta mahdollinen.

Kasarilla ja ysärillä, kun tietokoneet oli yksinkertaisimpia ja monesti tekstipohjaisia. Tällöin, jos sinua kiinnosti sen kanssa pelailu tai tehdä jotain, niin se vaati oikeasti vaivaa. Jos kiinnostuit tuosta ja rupesit tekemään asioita sillä niin se vaati vaivaa, kirjan lukemista yms. yirttämistä ja erehtymistä. Koodin tutkimista kun se oli jostain rikki. Parhaimmillaan rupesit tekemään omia ohjelmia.
Verraten nykyiseen, jolloin lataat android marketista jonkun älyvapaan pelin, jolla koitetaan lähinnä rahastaa eikä missään nimessä kouluttaa tai kehittää.
Toki nykyiselläänkin, joku voi kiinnostua miten se peli on tehty ja miten niitä voisi tehdä. Jos kiinnostus jatkuu niin tie tähtiin on auki. Mutta ethän sinä siitä kiinnostu, jos olet lapsesta asti "kasvatettu" sen laitteen kanssa, ei tässä vaiheessa ole kykyä opiskella mitään kirjoja yms.
Toki sinulla oli tuo "räplännyt oppikirjoja sekä tietokonetta" tässä tapauksessahan mahdollisuus on parempi.

Ikävä kyllä monet laitteista yms. kiinnostuneet päätyy syrjäytyneeksikin. Lapsuuden naapuri vastapäätä oli kyllä kiinnostunut noista, mutta jossain vaiheessa kiinnosti vaan yöllä jonkun CS:n pelaaminen, opiskelut jäivät, armeijassa ei pärjännyt jne. tarinoita riittää.

Ja nykyään se kitaraan tarttuminenkin on haastavaa. Kaiken maailman Robinit ja Cheekit ovat ajaneet ohi ilman kitaroita ja pääsevät "helpommalla" ainakin musiikillisesti. Tuotteistuksena ja markkinointeina molemmat on jymymenestyksiä toki.

 

[pettter]

Tuosta tulee elävästi mieleen kun ala-asteen lopussa kaverin kanssa tykkäsimme leikkiä transformerseilla (tämä siis 80-luvun loppupuolella) niin "kovat jätkä" (eli lätkänpelaajat) naureskelivat. No eipä niistä kenestäkään tullut mitään. Ihan täysiä idiootteja olivat ainakin silloin, joku ehkä vähän viisastunut iän myötä.

Mitä niistä olisi pitänyt tulla? Nörteillä nyt on se niiden oma nörttiasteikko, missä hikarointi on hyvä juttu ja sitä kautta työura, mutta onko se yhtään kovempi juttu? Ja vielä kun miettii että ne ovat yleisesti ottaen nolompia.

 

[jussi_j]

... suurella osalla tämä tuo vain ongelmia. Keskittymisvaikeuksia, oppimisvaikeuksia ja parhaimmillaan eristäytymistä, toki kauhuskenaario tämä on, mutta mahdollinen.
.....

Jännää jos todella on niin, että keskittyminen aiheuttaa keskittymisvaikeuksia. Itse näkisin, että mainitsemasi keskittymisvaikeudet ja eristäytyminen ovat enempi vastakohtia kuin että olisivat samalla henkilöllä samaan aikaan.

Näkisin myös niin, että tässä pätee sama kuin lähes kaikessa muussakin, että kohtuus kaikessa ja järki käteen niin hyvä tulee.

 

[pettter]

No vaikka jääkiekkoilijoita. Ei tullut (paitsi ehkä fiksuin porukasta taisi käydä aikoinaan kookoossa kääntymässä mutta ei rahkeet riittäneet pidemmälle) koska ei napannut panostaa siihenkään. Eikä ilmeisesti mihinkään muuhunkaan.

Ehkä ne ei ole halunnut miksikään tietyksi. Sen takia on vähän hassua ottaa arvosteluasteikoksi tuollainen. Jotkut nyt on ahneita ja työurallakin haluavat edetä aina vaan korkeammalle, mutta jos joku toinen haluaisi vaikka himassa piereskellä ja tekeekin sen niin eikö sillä ole asiat vähän paremmin, tai siis on saavuttanut sen mitä halusikin. Miksi kilpailla jonkun toisen haluamisilla.

Monet nykyajan lätkäjunnut puhuu että ne haluaa isona NHL:lään. Mä kait olisin penskana sanonut että eikun mä pelaan kun mä nautin tästä. Ja vaikka olisikin aina vaan lisää ja lisää himoitseva tyyppi niin aina on joku, joka on parempi tai jolla on enemmän, eli sä tavallaan petyt jos ei voitakaan vaikka maalipörssiä. Jonkinlainen kateus siis vaivaa eli ihminen kärsii jonkinlaisesta alemmuuskompleksista. Ja sitä mä en edes halua miettiä mitä sellainen ihminen ajattelee jos voittaisikin sen maalipörssin. Tietenkin monestihan sanotaan että mulkut menestyy parhaiten tässä maailmassa. Mutta miksi edes miettii mitään epäolennaisia juttuja, tai miksi yrittää kaikesta tehdä jonkun kilpailun. Se ylipäätänsä ihmetyttää tässä nykytouhussa. Nauttii elämästä ja tekee mistä tykkää.

Nykyajan lastenohjelmissakin on pistänyt silmään kun koko ajan on jotain kilpailua ja muutenkin opetetaan lapset ajattelemaan että ne on jossain tietyssä asemassa muihin nähden. Ennen kait joku nalle vaan käveli tiellä ja puhui mukavia ja kaikilla oli hauskaa.

Murheita vaan tulee tuollaisella lokeroinnilla.