Asia, joka ”avautui” minulle

[MustatKortit]

... saattoi olla peräti huonommat kuin Kirjoittelijalla.

No ei kai nyt sentään niiiin huonot.

 

[Jeffrey]

Christer Lybäck on hepun nimi .... saattoi olla peräti huonommat kuin Kirjoittelijalla.

No ei kai nyt sentään niiiin huonot.

Tuskin tosiaan oli niin huonot, koska herralla on jo kultaperselusikka nimi! Kaikenlisäksi herra on pystynyt opiskelemaan. Kirjoittelijalla ei ollut tähän varaa, niin köyhä se oli.

Ihme pyrkyri tämä Christer Lybäck.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Tuskin tosiaan oli niin huonot, koska herralla on jo kultaperselusikka nimi! Kaikenlisäksi herra on pystynyt opiskelemaan. Kirjoittelijalla ei ollut tähän varaa, niin köyhä se oli.

Ihme pyrkyri tämä Christer Lybäck.

Huijari sen täytyy olla, siis oikeasti sillä on täytynyt olla hanurissa kokonainen kulta-astiasto. Tietysti lukion pystyy kuka tahansa rappiovanki hoitamaan vasemmalla kädellä, sillä lukio ei ole yhtään mitään. Vasta korkea-asteella iskee alhaison ihmispaskoihin sellainen osattomuuden tunne, että yo-paperien 11 laudaturilla ja 5 eximialla voi pyyhkäistä klaavapuolta saman tien. Parempi mennä suosiolla varastoapinan varamieheksi ja jättää koulut, ettei joudu neuletakkikundien ignoreen. Niin olisi myös Lybäck tehnyt, jollei perseestä olisi sojottanut kultaista kakkulapiota. Täytyi sojottaa.

Avautui, että olen koko elämäni (27v, ja 15v lähtien töissä) aikana yhden kerran yhdessä kuussa saanut kuukausipalkkaa yli 2000euroa. Tämä tapahtui viime syksynä. Oli muuten rikas olo tuolloin.

Ei puolestaan avaudu joidenkin valitus siitä, ettei 2000eurolla/kk muka pärjää...

Riippuu menoista. Jos on asuntolainaa, ok-talon tavalliset menot, pari autoa ja elätettäviä lapsia, kuten monille matkan aikana mukaan tarttuu, niin jokin 2000 e/kk voi kohtapuoliin tuntua kovin vähältä. Ja tuon päälle kun ryhtyy saamaan palkankorotusta ja ehkä muita ansiotuloja, niin veroprosentti hilautuu tasaisen tappavasti ylöspäin.

 

[ernestipotsi]

Riippuu menoista. Jos on asuntolainaa, ok-talon tavalliset menot, pari autoa ja elätettäviä lapsia, kuten monille matkan aikana mukaan tarttuu, niin jokin 2000 e/kk voi kohtapuoliin tuntua kovin vähältä. Ja tuon päälle kun ryhtyy saamaan palkankorotusta ja ehkä muita ansiotuloja, niin veroprosentti hilautuu tasaisen tappavasti ylöspäin.

Yllämainitut asiat ovat niitä kuuluisia omia valintoja. Tietysti jos vaatimustaso asumisen, liikkumisen, ruuan, perheen ja huvittelun suhteen on kallis, niin silloin suurempikaan palkka ei riitä kattamaan em. menoja. Jos saa hyvää palkkaa (+2000e/kk) ja onnistuu ajamaan itsensä talousvaikeuksiin, niin silloin on syytä katsella peiliin. Fiksuna kirjoittajana varmaan ymmärsit alkuperäisen pointtini.

 

[sekolust]

Huijari sen täytyy olla, siis oikeasti sillä on täytynyt olla hanurissa kokonainen kulta-astiasto.

En tosin olisi ihan varma onko kyseessä peritty vai pöllitty astiasto. Kriminaaleilla kun on tapana salakuljettaa esimerkiksi huumeita hanurissa, niin kai nyt kulta-astiastokin menisi? Jos kyseessä olisi peritty astiasto, niin eihän tuon pitäisi edes joutua lusimaan tai muuta vastaavaa. Silloinhan vähintään se kotona usein olevan 168 tuntista työviikkoa tekevän faijan tuomarikaveri olisi tarjonnut vahingonkorvauksia linnatuomion sijaan. Itse uskonkin, että tämä Krisu on kuljettanut kultalusikat sun muut lautaset ja veitset hanurissaan ihan vain pöllittynä. Olihan tämä tunnettu Teräsvuorikin nimeltään Krisu, joten nomen est omen. Nimi on enne, kuten huippukouluja käyneet bättrefolketin edustajat tuppaavat sanoa på finska.

Muutenkin tuo nimi tuntuu ihan taiteilijanimeltä tyyliin Andy McCoy. Varmaan oikea nimi passissa on Krister Lyytinen tai Kirster Löpönen, ei kirjoitusvirhettä. Antti tosin erehtyi feikkaamaan mustalaista heroiinikitaristia, siinä missä Krister tajusi ottaa suomenruotsalaisella nimellä varustetun ortopedin roolin. Valintoja, valintoja ja joku valitsee aina toista paremmin.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Yllämainitut asiat ovat niitä kuuluisia omia valintoja. Tietysti jos vaatimustaso asumisen, liikkumisen, ruuan, perheen ja huvittelun suhteen on kallis, niin silloin suurempikaan palkka ei riitä kattamaan em. menoja. Jos saa hyvää palkkaa (+2000e/kk) ja onnistuu ajamaan itsensä talousvaikeuksiin, niin silloin on syytä katsella peiliin. Fiksuna kirjoittajana varmaan ymmärsit alkuperäisen pointtini.

Ehdottomasti. Menot tulojen mukaan. Parempi tietysti olla tottumatta sellaiseen menotasoon, että jokainen tienattu euro menee suoraan kulutukseen. Lähinnä tarkoitin sitä, että elämässä olosuhteet voivat muuttua, joskus suunnitellusti ja toisinaan suunnittelemattomasti, ja ennen niin väljästi melkein mihin vaan riittänyt tulotaso ei enää jätä säästöön rahaa.

 

[TweetyLeaf]

Ei puolestaan avaudu joidenkin valitus siitä, ettei 2000eurolla/kk muka pärjää...

Riippuu vuokratasosta alueella missä asut. Tokihan fiksusti voi sanoa, että muuta, mutta ei se ole niin helppoa. En tiedä asutko yksin, mutta yksinasuminen kaupungissa on aivan sairaan kallista. Omat menoni (kun olin vakio duunissa) voidaan äkkiseltään luokitella näin:

2000€
- verot yms 400
- vuokra 550
- Vakuutukset 80
- puhelin/netti/sähkö 50
- Ruoka yms 300
- Bensa/liikkuminen 100
= 1480, eli jäljelle jää koko kuukauden duunista n. 520€

Käyt kerran ulkona syömässä kunnolla, kerran baarissa, kerran osallistut johonkin vitun kissanristiäisiin ja ostat jotain itsellesi (esim tietokonepelin tai mitä vaan vastaavaa). niin aika hyvä olet jos saat jotain säästöön. Auta armias jos vaikka tietokone tarvitsee uuden osan tai tulee muuta yllättävää menoa.

Eiköhän pointti ole se, että 2000€ kk palkalla, et rakenna itsellesi kovin kummoista pesämunaa tai säästöjä vaikka esim tuo 300€ ruokaan yms (hygienia tuotteet jne) kuussa on hyvin harkitsevaa kaupassa käyntiä. Homma on jatkuvaa menojen kontrollointia ja käytännössä vähänkin isommat hankinnat vaativat säästämistä. Puhumattakaan siitä, että ihminen lomallaan haluaisi jotain hauskaa tehdä. Hauska vasta tässä maassa maksaakin.

Eli kyllä kahella tonnilla "pärjää" mutta kädestä suuhun elämistä se on. Tai sitten pitää karsia todella rankasti elintasosta ja asua pienellä paikkakunnalla halvassa homekämpässä, mielellään vielä kaverin kanssa.

 

[Nick Neim]

Eli kyllä kahella tonnilla "pärjää" mutta kädestä suuhun elämistä se on. Tai sitten pitää karsia todella rankasti elintasosta ja asua pienellä paikkakunnalla halvassa homekämpässä, mielellään vielä kaverin kanssa.

Tuossakin täytyy huomioida vielä työmatkat, kun aika harva pienellä paikkakunnalla asuva kuitenkaan taitaa siellä omassa kunnassa olla työskennellä (täysin oma mutu). Esimerkiksi sun bensakulut oli 100 euroa kuukaudessa, kun mulla menee työmatkoihin polttoainetta kuukaudessa lähemmäs 300 euroa. Toki nuo matkakorvauksina saa takaisin verotuksessa, mutta syö se silti sitä kuukausittaista käteen jäävää summaa pois.

Toki usein sitä joulukuussa napsahtaakin hieman isompi potti, josta saa säästöön mukavasti rahaa. Mulla se 2000e / kk on ihan riittävä (tai ei ollut aikaisemmin omien hölmöilyiden takia, mutta se on ihan omaa tyhmyyttä) ja aika pienellä paikkakunnalla tulee asuttua tällä hetkellä.

 

[Kaiuni Alen]

Käyt kerran ulkona syömässä kunnolla, kerran baarissa, kerran osallistut johonkin vitun kissanristiäisiin ja ostat jotain itsellesi (esim tietokonepelin tai mitä vaan vastaavaa). niin aika hyvä olet jos saat jotain säästöön. Auta armias jos vaikka tietokone tarvitsee uuden osan tai tulee muuta yllättävää menoa.

Miksi ulkona pitää käydä syömässä kunnolla kerran kuussa? Saatika sitten baarissa? Jos jotain "pitää" ostaa itselle, niin ainakin kannattaisi miettiä, tarvitseeko kyseistä hyödykettä välttämättä. Annoit esimerkiksi tietokonepelin (joka toki on vain esimerkki). Tarvitseeko kerran kuussa välttämättä ostaa uusi tietokonepeli (joka maksaa sen ~30-50e)? Onhan niitä muitakin juttuja mitä voi itselle ostaa, kuten vaikka parturi tai Spotify premium, mutta näissäkin voi miettiä, voisiko parturissa käydä harvemmin ja onko se mainokseton Spotify niin tärkeä.

 

[ernestipotsi]

Ehdottomasti. Menot tulojen mukaan. Parempi tietysti olla tottumatta sellaiseen menotasoon, että jokainen tienattu euro menee suoraan kulutukseen. Lähinnä tarkoitin sitä, että elämässä olosuhteet voivat muuttua, joskus suunnitellusti ja toisinaan suunnittelemattomasti, ja ennen niin väljästi melkein mihin vaan riittänyt tulotaso ei enää jätä säästöön rahaa.

Omat vanhempani ovat surullinen esimerkki turhan leveästä elämisestä ja jopa typerästä tuhlaamisesta. Mutta ei siitä sen enempää.

Riippuu vuokratasosta alueella missä asut. Tokihan fiksusti voi sanoa, että muuta, mutta ei se ole niin helppoa. En tiedä asutko yksin, mutta yksinasuminen kaupungissa on aivan sairaan kallista. Omat menoni (kun olin vakio duunissa) voidaan äkkiseltään luokitella näin:

2000€
- verot yms 400
- vuokra 550
- Vakuutukset 80
- puhelin/netti/sähkö 50
- Ruoka yms 300
- Bensa/liikkuminen 100
= 1480, eli jäljelle jää koko kuukauden duunista n. 520€
.

Ei ole varaa asua enää edes kimpassa. Pakko on ollut muuttaa hetkeksi takaisin vanhempien luokse. Omat menoni olivat viimeiset puoli vuotta jotakuinkin tällaiset:

+470e (opintotuki)
-solukämpän vuokra 320
-puhelin, netti jne 50
-ruoka yms 300
-muut menot 100


Vielä muutama vuosi sitten kun oli vielä kesätyöt+satunnainen osa-aikaduuni, niin onnistuin n.12000 euron vuosituloilla (sis.opintotuki) asumaan yksin, liikkumaan autolla, käymään joskus ulkona syömässä/kaljalla, maksamaan vakuutuksista yms pienellä järkevällä taloudensuunnittelulla. Tällä hetkellä se, että pääsisin ns. jaloilleni vaatisi kokoaikatyön löytämistä. Osaria tehdessä takaisin omilleen muuttaminen on mahdotonta, varsinkin pk-seudulla.

 

[TweetyLeaf]

Miksi ulkona pitää käydä syömässä kunnolla kerran kuussa? Saatika sitten baarissa?

Meinaat että parempi olla kotona aina, eikä koskaan harrastaa mitään sosiaalista ? Tekee mielenterveydelle varmaan tosi hyvää.

Nuo syömässä käymiset yms on esimerkkejä siitä, mitä moni elämässään kohtaa ihan jo "pakostakin" ei mun ole pakko mennä mun kaverin synttäreillä vaikkapa syömään niitten kanssa, mutta kyllä mä koen sen "elämiseksi". Ei mun o pakko käydä baarissakaan, edes tuota kertaa kuussa, mutta sosiaalisten kontaktien säilyttäminen on mulle tärkeää. Ei tietysti kaikille. Jotkut nauttii kun saa olla yksin, ei tartte tykätä musiikista, tietokonepeleistä, leffoista tai oikeastaan mistään muustakaan. Voi lukea vaikka kirjaston kirjoja kotona koko elämänsä vetäen makaronia.

 

[Captain Slow]

Meinaat että parempi olla kotona aina, eikä koskaan harrastaa mitään sosiaalista ? Tekee mielenterveydelle varmaan tosi hyvää.

Jatkokysymys. Jos ei ole sosiaalinen, niin miksi sitten lähteä katsomaan paikanpäälle jääkiekkoa? Tai jonnekin festivaalialueelle hillumaan munasillaan ja kuuntelemaan musiikkia...

Fanireissuille itse ainakin tykkään lähteä pelkästään senkin takia että porukka on samanhenkistä.

 

[disco-stu]

Avautui että "tulla toimeen" on hyvinkin kinkkinen ilmaisu, kun siitä lienee meillä kaikilla omanlaisensa käsitys. Vähän niinkuin "eläminen". Toiset tarvii siihen satakiloa vuodessa eikäriitä, toisilla tulee ilopissa jo siitä parin tonnin kuukausipalkasta.

Toimeentulemiseen riittää takuuvarmasti se paritonnia kuussa, koska tällaisella toimeentulijalla tuskin on mitään erityiskulueriä, kuten lapsia, autoa, työmatkoja, lomia jne. Eikös joku toimeentulotuki tarkoita juuri tätä, saa safkan ja kämpän jostain kohtalaisen fiksusta paikasta ie. elämän perusedellytykset? Monelle tekisi hyvää testata, ihan vaan esim. kuukausi tai edes pari viikkoa, kuinka hyvin/huonosti esim. 50€ viikossa riittää toimeentulemiseen. Se nimittäin riittää aivan helvetin hyvin, mutta ei se mitään tavoittelemisen arvoista elämää kyllä kovin monelle ole.

Niinhän sitä pitäisi toimia, että ensin tulisi sitä tuloa, vähintään kohtalaisen vakituisesti ja mielellään vähän säästöönkin, ja sitten vasta lisätään niitä menoja. Harmittavan usein jengi on vain niin uunoa että sitä elellään ja tehdään kaikenlaisia talouspolitiikkaan vaikuttavia ratkasuja siten että tulee niitä menoja ja sittenhän ne tulot ei riittänytkään. Itsekin olen tällainen, eli uuno. Sama tosin tuntuisi pätevän suomalaisiin urheiluseuroihinkin - ensin voidaan paksusti ja sitten funtsitaan kuka sen maksaa vai maksaako kukaan?

 

[TweetyLeaf]

Jatkokysymys. Jos ei ole sosiaalinen, niin miksi sitten lähteä katsomaan paikanpäälle jääkiekkoa? Tai jonnekin festivaalialueelle hillumaan munasillaan ja kuuntelemaan musiikkia...

Fanireissuille itse ainakin tykkään lähteä pelkästään senkin takia että porukka on samanhenkistä.

Eksytään aiheesta, mutta vastataan nyt tähän. On ne henk.koht. menot mitä tahansa, ravintolassa syömistä tai lätkäpelissä/keikoilla käymistä tai mitä vaan, niin kummallisesti asioilla on tapana maksaa. Suomessa hyvin, hyvin harva asia on josta joku nauttii on täysin ilmaista. Seksikin perkele maksaa kun ne kortsut, ja jos ei kortsuja niin pillerit, ja jos ei pillereitä eikä kortsua niin sekös vasta maksaakin! Eli mitä hauskempaa, sitä enemmän se maksaa.

 

[Kaiuni Alen]

Meinaat että parempi olla kotona aina, eikä koskaan harrastaa mitään sosiaalista ? Tekee mielenterveydelle varmaan tosi hyvää.

Nuo syömässä käymiset yms on esimerkkejä siitä, mitä moni elämässään kohtaa ihan jo "pakostakin" ei mun ole pakko mennä mun kaverin synttäreillä vaikkapa syömään niitten kanssa, mutta kyllä mä koen sen "elämiseksi". Ei mun o pakko käydä baarissakaan, edes tuota kertaa kuussa, mutta sosiaalisten kontaktien säilyttäminen on mulle tärkeää. Ei tietysti kaikille. Jotkut nauttii kun saa olla yksin, ei tartte tykätä musiikista, tietokonepeleistä, leffoista tai oikeastaan mistään muustakaan. Voi lukea vaikka kirjaston kirjoja kotona koko elämänsä vetäen makaronia.

Silloinhan elämä on parhaimmillaan, kun saa vain käydä töissä ja loppuajan lukea kirjaston kirjoja ja pestä ikkunoita!

Ei suinkaan. Se varmaan riippuu aika paljon, minkä ikäisiä itse ja kaverit ovat ja mikä on kenenkin elämäntilanne. Jotkut käyvät useammin yhdessä syömässä ja toiset taas harvemmin. Jos kaveripiiriin kuuluvilla on kaikilla suunnilleen yhtä vähän rahaa, ei heidän tarvitse "pakon edestä" käydä ravintoloissa/baareissa. Vähemmälläkin rahalla voi pitää hauskaa yhdessä kavereiden kanssa.

Jos on sellainen tilanne, että pitäisi ostaa joku tärkeä hyödyke, niin sitten mielestäni voi tarkastaa kaikki ylimääräiset menot jotka voisi sijoittaa tähän kyseiseen hyödykkeeseen. Pitää siis priorisoida kumpi on tärkeämpää, uusi tietokoneen/auton/mikä tahansa osa tms. vai kuukauden tai kahden ulkona syömiset ja baari-illat.

 

[TweetyLeaf]

Niinhän sitä pitäisi toimia, että ensin tulisi sitä tuloa, vähintään kohtalaisen vakituisesti ja mielellään vähän säästöönkin, ja sitten vasta lisätään niitä menoja. Harmittavan usein jengi on vain niin uunoa että sitä elellään ja tehdään kaikenlaisia talouspolitiikkaan vaikuttavia ratkasuja siten että tulee niitä menoja ja sittenhän ne tulot ei riittänytkään. Itsekin olen tällainen, eli uuno. Sama tosin tuntuisi pätevän suomalaisiin urheiluseuroihinkin - ensin voidaan paksusti ja sitten funtsitaan kuka sen maksaa vai maksaako kukaan?

Sama pätee hienosti Suomen valtioonkin...

Kyse on oikeastaan omasta mielestäni siitä, että mitkä perusedellytykset ja tulot todellisuudessa riittävät siihen elintasoon että "pärjää" eli ruokaa, katto yms. Mutta sen lisäksi haluan painottaa sitä, että on oikeasti todella rankkaa elää jatkuvasti jokaista penniä seuraten, elämästä tulee äkkiä kovin toivotonta, ne vähätkin rahat tulee tuhlattua siihen, että edes yrittää parantaa oloaan jolloin ei sitten ole enää sitä rahaa. Sekös vasta vituttaakin ja kierre on hienosti valmis. Sitten kun tälläistä toivotonta ruvetaan "ojanpohjalta" nostamaan, niin sekös vasta perkele valtiolle maksaakin.

Mielenterveysongelmat/päihdeongelmat jne. ovat varsin suoraan yhteydessä tulotasoon. Tästä ei nyt varmaan edes tarvitse hakea mitään tutkimusdataa lähteeksi, lienee sen verran yleistä tietoa ?

Yritän nyt kovasti kertoa siis, että tietyllä elintasolla elämä on elämisen arvoista, se on kivaa ja fantsua. Jos nipistetään liikaa duunarin selkänahasta, rupeaa duunaria vituttamaan ja lieveilmiöt/kierteet yms ovat valmiina. Mulle riittäisi parintonnin kuukausipalkka vallan mainiosti ja saisin jopa säästettyä lomiin/osakkeisiin, jos vuokrasta saisi tiputettua sen parisataa pois. Valitettavasti Tampereelta ei saa oikein minkään näköistä asuntoa 300€ hintaan. Paitsi jos muuttaa yhteen jonkun kanssa.

Jos on sellainen tilanne, että pitäisi ostaa joku tärkeä hyödyke, niin sitten mielestäni voi tarkastaa kaikki ylimääräiset menot jotka voisi sijoittaa tähän kyseiseen hyödykkeeseen. Pitää siis priorisoida kumpi on tärkeämpää, uusi tietokoneen/auton/mikä tahansa osa tms. vai kuukauden tai kahden ulkona syömiset ja baari-illat.

Eli kun tulee yllättäviä menoja, pitää normaali elämä unohtaa ? "Kuukaudeksi tai pariksi" ?

 

[Kaiuni Alen]

Eli kun tulee yllättäviä menoja, pitää normaali elämä unohtaa ? "Kuukaudeksi tai pariksi" ?

Jos tule sellaisia menoja, joihin on pakko laittaa rahaa niin joo. Jos normaali elämä tarkoittaa kerran kuukaudessa ulkona syömistä ja kerran baarissa käyntiä, niin ei tuo nyt hirveän paha isku ole. Jos sosiaaliset suhteet katoavat sen takia, ettei kerran tai kahdesti käy baarissa, niin kannattaa varmaan siinä vaiheessa miettiä onko jokin vialla.

 

[TweetyLeaf]

Jos tule sellaisia menoja, joihin on pakko laittaa rahaa niin joo. Jos normaali elämä tarkoittaa kerran kuukaudessa ulkona syömistä ja kerran baarissa käyntiä, niin ei tuo nyt hirveän paha isku ole. Jos sosiaaliset suhteet katoavat sen takia, ettei kerran tai kahdesti käy baarissa, niin kannattaa varmaan siinä vaiheessa miettiä onko jokin vialla.

Täällä palstalla on sellainen kummallinen taipumus ihmisillä, että esimerkkejä ei osata ymmärtää ja niihin ehdottomasti pitää tarttua kuin totuuteen, unohtaen täysin se miksi ne on otettu esimerkeiksi. Jos vähää edes alusta luit tuota aikaisempaa viestiäni olisit ymmärtänyt asian. Täällä pitää näköjään boldata, isontaa ja tunkea joka ikiseen väliin teksteissä esimerkki sanaa, koska ihmisillä on kauhean vaikeaa ymmärtää esimerkkejä ja pysyä asiassa.

Mä olen monesti joutunut täällä pohtimaan sitä, että onko vika minun kirjoitusasussani, vai onko yleisesti keskustelu toisten ihmisten kanssa kirjoittamalla näin vaikeaa.

Kuten ylhäällä totesin "Nuo syömässä käymiset yms on esimerkkejä siitä, mitä moni elämässään kohtaa ihan jo "pakostakin" ei mun ole pakko mennä mun kaverin synttäreillä vaikkapa syömään niitten kanssa, mutta kyllä mä koen sen "elämiseksi". "

Mikä kohta tuossa jäi epäselväksi ? Mitä asiaa et ymmärtänyt ? Miten voin parantaa kirjoitusasuani, että ymmärtäisit ?
Ihmisiä on erilaisia ja ihmisillä on erilaiset menot, vapaa-aikaan ja sosiaalisiin kontakteihin menee rahaa. Sinun mielestäsi siis vapaa-aika ja sosiaaliset kontaktit pitää sillä hetkellä unohtaa kun yllättävää menoa tulee?

 

[Kirjoittelija]

En tiedä asutko yksin, mutta yksinasuminen kaupungissa on aivan sairaan kallista.

Yksin asuminen kaupungissa on aivan saatanan paljon halvempaa kuin parisuhteessa eläminen kaupungissa, sillä yksin asuessa ei tarvitse ostella omakotitaloja, farmarivolvoja ja satojen eurojen arvoisia kenkiä ja käsilaukkuja.

Eli jos luulet, että eläminen on sulle nyt kallista, saattaa edessä olla vielä melkoinen järkytys, jos se eläminen joskus muuttuu oikeasti kalliiksi.

 

[TweetyLeaf]

Yksin asuminen kaupungissa on aivan saatanan paljon halvempaa kuin parisuhteessa eläminen kaupungissa, sillä yksin asuessa ei tarvitse ostella omakotitaloja, farmarivolvoja ja satojen eurojen arvoisia kenkiä ja käsilaukkuja.

Eli jos luulet, että eläminen on sulle nyt kallista, saattaa edessä olla vielä melkoinen järkytys, kun se eläminen muuttuu oikeasti kalliiksi.

Mun ei onneksi tarvitse näillä palkoilla edes haaveilla moisista asioista. Hyvä, että jotkut pitää Suomen valtiontaloutta kondiksessa.

EDIT: Viimeisin asia mitä haaveilin oli pari sisustustyynyä. Game Of Thronesin sukujen vaakunat moisissa. 40€ kappale. Jätin ostamatta kun ei ole rahaa. Se mikä sulle on parit satojen eurojen korkkarit, on mulle pari hassua sisustustyynyä. Sulla ilmeisesti on varaa noihin korkkareihin, mulla ei ole noihin tyynyihin.

(PS: Tiedän, että noi tyynyt nyt on niin turhanpäiväistä kun vaan olla voi, enkä oikeasti harkinnut niitä missään vaiheessa ostavani, mutta on ne hienot ja jos olisin tosi rikas, olisin varmaan ostanut ne.)

EDIT: Laitetaan vielä taikasana: Esimerkiksi näin.

 

[Kaiuni Alen]

Kuten ylhäällä totesin "Nuo syömässä käymiset yms on esimerkkejä siitä, mitä moni elämässään kohtaa ihan jo "pakostakin" ei mun ole pakko mennä mun kaverin synttäreillä vaikkapa syömään niitten kanssa, mutta kyllä mä koen sen "elämiseksi". "

Mikä kohta tuossa jäi epäselväksi ? Mitä asiaa et ymmärtänyt ? Miten voin parantaa kirjoitusasuani, että ymmärtäisit ?
Ihmisiä on erilaisia ja ihmisillä on erilaiset menot, vapaa-aikaan ja sosiaalisiin kontakteihin menee rahaa.

Mikään ei jäänyt epäselväksi ja ymmärrän kyllä pointtisi. Vastasin, tai ainakin yritin, tähän viestiisi/väitteeseesi viestillä #18021. Oli aika epäselvä viesti, myönnettäköön. Yritän nyt lähinnä sanoa sitä, että jos eteen tulee sellainen yllättävä, välttämätön, erittäin tärkeä ja prioriteettilistalla todella korkealle menevä asia/meno, niin tämän kyseisen asian hankkimiseksi tai menon kuittaamiseksi voi hankkia rahaa ohjaamalla sitä vähemmän tärkeistä menoista, kuten ravintola- ja baari-illoista. Eli rahaa siis "vapautuu" kun ei lähde sinne baariin tai ravintolaan.

Se on sitten eri asia, mikä on omasta mielestä tärkeämpää, se ravintola- tai baari-ilta vai se yllättävä, välttämätön, erittäin tärkeä ja prioriteettilistalle todella korkealle menevä asia/meno.

Sinun mielestäsi siis vapaa-aika ja sosiaaliset kontaktit pitää sillä hetkellä unohtaa kun yllättävää menoa tulee?

Jos tämä yllättävä meno on välttämätön, erittäin tärkeä ja prioriteettilistalla todella korkealle menevä niin kyllä. Riippuu aika paljon menon luonteesta, meneekö se vapaa-ajan huvitteluiden edelle. Se on kunkin henkilökohtainen valinta.

Ja se ei tarkoita sitä, että vapaa-aika ja sosiaaliset suhteet pitää sillä hetkellä unohtaa kun yllättävää menoa tulee. Vapaa-ajalleen voi keksiä muuta vähemmän kustannuksia aiheuttavaa toimintaa ja sosiaalisia suhteita voi ylläpitää myös muutoin kuin käymällä baarissa tai ravintolassa kerran kuussa.

Edit: Ja vaikka se vapaa-ajan meno ei olisikaan se esimerkkinä käyttämäsi "pakollinen" ravintola- tai baari-ilta, voi siitä silti nipistää, jos yllättävä meno on välttämätön, erittäin tärkeä ja prioriteettilistalla todella korkealle menevä.

 

[Kirjoittelija]

Yritän nyt kovasti kertoa siis, että tietyllä elintasolla elämä on elämisen arvoista, se on kivaa ja fantsua. Jos nipistetään liikaa duunarin selkänahasta, rupeaa duunaria vituttamaan ja lieveilmiöt/kierteet yms ovat valmiina. Mulle riittäisi parintonnin kuukausipalkka vallan mainiosti ja saisin jopa säästettyä lomiin/osakkeisiin, jos vuokrasta saisi tiputettua sen parisataa pois.

Oletko miettinyt sellaista vaihtoehtoa, että rupeaisit tekemään kahta työtä? Monissa maissa sitä pidetään meidän working poor -ryhmään kuuluvien kohdalla ihan normaalina ratkaisuna, mutta Suomessa elää edelleen vahvana tämä "kyllä ihmisen pitää tulla toimeen yhdellä duunilla" -unelmahöttöajatus. Kuitenkin kahden duunin tekeminen on se konsti, jolla working poor -ihminenkin voi hankkia itselleen edes auttavan elintason ja käydä esim. joskus ulkomailla.

Kahden tonnin bruttopalkalla ihminen voi kyllä kitkutella hengissä, mutta ei sillä summalla elä.

Se mikä sulle on parit satojen eurojen korkkarit

Siis ei mulla ole varaa mihinkään satojen eurojen kenkiin. Mutta tiedän ihmisiä joilla on, ja kyllä he sanovat ihan suoraan, että on se parisuhteessa eläminen aivan saatanan kallista hommaa.

 

[TweetyLeaf]

Ja se ei tarkoita sitä, että vapaa-aika ja sosiaaliset suhteet pitää sillä hetkellä unohtaa kun yllättävää menoa tulee. Vapaa-ajalleen voi keksiä muuta vähemmän kustannuksia aiheuttavaa toimintaa ja sosiaalisia suhteita voi ylläpitää myös muutoin kuin käymällä baarissa tai ravintolassa kerran kuussa.

Harrastatko mitään ? Käytkö salilla ? Katsomassa bändejä ? Leffassa ? Pelaamassa bilistä ? jne jne.

Ymmärrät varmaan minunkin pointtini siitä, että jos rahaa on sen verran, että juuri pystyy ylläpitämään sitä normielämää, on yllättävä meno suoraan pois vapaa-ajasta joka on ihmisen terveydelle tärkeää.

Peruutatko salikorttisi? Jätätkö menemättä harrastuksiin ? Peruutat lätkäkauden ? Sanot aina "ei" kun kaverit soittavat minne vaan kun pelkäät, että ne saa päähänsä jotain joka voi maksaa ? Jätät vuodenpäivät odottamasi elokuvan leffateatteri käynnin väliin ? Lempi bändisi joka ei koskaan ole käynyt Suomessa saapuu paikkakunnallesi, mutta jätät menemättä ? Auta armias jos rakastut, se vasta kallista onkin (niinkuin @Kirjoittelija tuossa vihjaakin), et siis pyydä tyttöä/miestä ulos kun pelkäät että pitäisi ehkä maksaa tai menee rahaa, siirrät tätä parilla kuukaudella ?

Näitä esimerkkejä on vaikka kuinka paljon ja itsekkin varmasti ymmärrät, ettei ihmiselämä ole elämän arvoista jos sen käyttää seinää tuijottamalla ja ahdistumalla siitä ettei ole rahaa?

 

[Kirjoittelija]

Auta armias jos rakastut, se vasta kallista onkin (niinkuin @Kirjoittelija tuossa vihjaakin)

En kyllä puhunut rakkaudesta yhtään mitään.

 

[TweetyLeaf]

Oletko miettinyt sellaista vaihtoehtoa, että rupeaisit tekemään kahta työtä? Monissa maissa sitä pidetään meidän working poor -ryhmään kuuluvien kohdalla ihan normaalina ratkaisuna, mutta Suomessa elää edelleen vahvana tämä "kyllä ihmisen pitää tulla toimeen yhdellä duunilla" -unelmahöttöajatus. Kuitenkin kahden duunin tekeminen on se konsti, jolla working poor -ihminenkin voi hankkia itselleen edes auttavan elintason ja käydä esim. joskus ulkomailla.

Kahden tonnin bruttopalkalla ihminen voi kyllä kitkutella hengissä, mutta ei sillä summalla elä.

Opiskelen työn ohessa ja olen vähentänyt töitä (olen siis osa-aikaisena koulujen ollessa käynnissä). Jos joskus vaikka pääsisi vähän paremmille palkoille. Myöhäisidioottina olen kuitenkin aikuislukiossa enkä itselleni ammattia opiskelemassa suoraan.

En kyllä puhunut rakkaudesta yhtään mitään.

*reps* Mahtava heitto! Anteeksi puheeni rakkaudesta, olisi pitänyt lähdetekstiä mukaillen kirjoittaa parisuhteesta, tai yhdessä asumisesta.