Asevelvollisuusarmeijasta luopuminen

[Power]

Viestin lähetti Ikuisesti Kärppä
- asevelvollisuusarmeija on jatkuvassa parlamentaarisessa valvonnassa, takuuvarmasti ei mikään ihme juntta ala hötkyilemään (hankala kyllä kuvitella Suomessa tapahtuvaksi edes palkka-armeijan sotahullujen toimesta)

Erittäin hyviä argumentteja kaikki, erityisesti tämä viimeinen. Militarismia paheksuvat pasifistit eivät yleensä ymmärrä tai halua ymmärtää, että yleinen asevelvollisuus estää käytännössä valtion politiikan militarisoitumista erittäin tehokkaasti. Kun rintamalle voi joutua kenen tahansa läheinen, sotilaalliseen vaihtoehtoon ei tee mieli turvautua kuin äärimmäisessä hädässä. Uskon, että tässä on yksi merkittävä syy Nato-jäsenyydenn vähäiselle kannatukselle Suomessa: pelätään, että suomalaisia asevelvollisia lähetetään vieraisiin konflikteihin, joista he palaavat sinkkiarkussa takaisin.

Palkka-armeijan valinneessa maassa tilanne on kaikesta huolimatta merkittävästi erilainen. Esim. Yhdysvalloissa armeijan palvelukseen rekrytoituu, opintorahoja tienaavien lisäksi, se väestönosa, jolle ei käytännössä ole olemassa muita työllistymisvaihtoehtoja. Tästä syystä esim. etnisten vähemmistöjen osuus on käsittääkseni miehistössä normaalia korkeampi. Mikäli Michael Moorin Fahrenheit 9/11 -dokumenttiin on uskominen, Yhdysvaltain kongressin jäsenistä vain yhdellä on poika, joka palvelee sotilaana Irakissa. Tällaisissa olosuhteissa päätös sotaan lähtemisestä on huomattavasti helpompaa hyväksyä, kun vaara ei välittömästi kohdistu omiin läheisiin eikä keskiluokkaiseen ystäväpiiriin ylipäätään. Vietnamin sodan aikana tilanne oli erilainen: väkeä rekrytoitiin armeijaan, mikäli olen oikein ymmärtänyt, yleisillä kutsunnoilla. Toki osa porukasta onnistui tuon nakin välttämään, esim. pakenemalla Kanadaan kuten Bill Clinton (muistaakseni) tai isipapan suhteilla, kuten George W. Bush, mutta kasvavien tappioiden aiheuttama kansalaismielipiteen muutos pakotti lopulta jenkit vetäytymään Vietnamista häntä koipien välissä.

Viestin lähetti The Original Jags
Jos joku Suomen haluaa valloittaa, se pommittaa ensin infrastruktuurimme paskaksi. Sen jälkeen Suomi antautuu, eikä metsissä ryömimisestä lopulta ollut mitään hyötyä.

Ei nykyinen tietoyhteiskuntamme kestä samalla tavalla hyökkäystä ja infrastruktuurin tuhoamista kuin maatalousyhteiskunta 1930-luvulla. Jos suurimmat kaupunkimme, tehtaamme, voimalaitoksemme ja vesitornimme pommitetaan hajalle, niin emme kestä muutamaa viikkoa pidempään. Lisää tuohon yhtälöön vielä talvipakkanen ja viljavarastojen olemattomuus, niin totuus Suomen puolustuskyvystä paljastuu sinulle.

Edelleenkin, toimintavaihtoehdon valintaan kriisitilanteessa vaikuttaa huomattavasti käsitys siitä, mitkä ovat eri vaihtoehtojen edut ja haitat. Mikäli Suomella ei ole uskottavaa puolustusta, jollainen muutaman tuhannen miehen palkka-armeija ei todellakaan olisi, kiusaus poliittisen painostuksen jatkamiseen sotilaallisin keinoin kasvaa huomattavasti.

Sen verran sodankäynti on muuttanut luonnettaan aikojen kuluessa, että vuosia kestävät suursodat eivät enää ole todennäköisiä. Nykyiseltä armeijalta ei edellytetäkään ensisijaisesti pidempää kuin mainitsemasi muutaman viikon taistelukykyä. Eri asia on, kuinka tehokkaasti Venäjän armeija, jonka on doktriininsa mukaan pidettävä hyökkäys jatkuvasti käynnissä, tällaiseen tavoitteeseen pystyisi. - Spekuloidaan nyt vähän, kun kerran tälle tielle lähdit. Merkittävät asutuskeskukset saataisiin epäilemättä ennen pitkää ainakin nimelliseen hallintaan, mutta miehitysvallan todellinen lujuus ja laajuus olisi hyvin kyseenalainen. Kannattaa muistaa, miten amerikkalaisille kävi Vietnamissa (ja on käymässä Irakissa) tai Neuvostoliitolle Afganistanissa. Eikä se Tsetsenian sotakaan pelkkää paraatimarssia näytä olevan.

Tämä ihan vain omien käsitysteni ja näkemysteni pohjalta. En ole sodankäynnin asiantuntija, mutta etpä taida olla sinäkään.

Viestin lähetti Snakster
Mielestäni melko pieni palkka-armeija riittää varsin hyvin turvaamaan Suomen koskemattomuuden, sillä eipä täällä ole juuri mitään sellaista, jonka takia tänne kannattaisi hyökätä. Venäjälläkin on paljon rikkaammat luonnonvarat omaavia rajanaapureita muualla, jos valloitushommat heitä kiinnostavat.

Venäjä nyt tuskin hyökkää luonnonvarojen takia yhtään minnekään. Sodille tai sotilaallisen painostuksen käytölle on yleensä muita syitä. Suomen ja Venäjän suhteet riippuvat aina paitsi Venäjän sisäisestä kehityksestä myös laajemmasta kansainvälisestä kehityksestä ja kummankin ennustaminen muutamaa vuotta pidemmällä aikavälillä on hankalaa ja epäluotettavaa.

Sen olen historiasta oppinut, että aina on olemassa "entä jos". Kuten mjr jo toi esiin, sotien mahdottomuutta on todisteltu vähintään viimeiset sata vuotta ja tällä aikavälillä on nähty kaksi maailmansotaa ja lukuisia pienempiä konflikteja. (Samasta syystä en purematta niele järkeilyä, ettei ydinaseita tulla käyttämään enää ikinä, koska niiden tuhovaikutus on niin suuri. Samaa argumenttia käytettiin jo silloin, kun dynamiitti keksittiin.) Kuvaavaa on, että nykyinen, kohta 60 vuotta kestänyt rauhan kausi lienee pisin, mitä Euroopassa on koskaan koettu, ja tästäkin ajanjaksosta ensimmäiset 45 vuotta Neuvostoliitto talloi Itä-Europan kansoja rautasaappaidensa ja tarvittaessa telaketjujensa alle. Ja heti NL:n hajottua koettiin Balkanilla perinteisin menetelmin käyty julma sisällissota keskitysleireineen ja kansanmurhineen, joita edelleenkin puidaan Haagin tuomioistuimessa.

Usein on tuotu esiin se, että sota voidaan parhaiten välttää järkevällä politiikalla rauhan aikana. Tämä pitää täysin paikkansa, mutta nämä keinot eivät aina riitä (kuten Molotov talvisotaa edeltäneiden neuvottelujen päätyttyä kuvasi: koska poliitikot eivät ole päässeet sopimukseen, asia täytyy antaa sotilaiden haltuun) ja siksi myös pahimpaan vaihtoehtoon on varauduttava. Hyvä vertauskohta löytyy rikosten torjunnasta: vanha suomalainen klisee "hyvä yhteiskuntapolitiikka on parasta kriminaalipolitiikkaa" on mielestäni edelleenkin paikkansa pitävä. Yhteiskunnalliseen eriarvoisuuteen puuttuminen ei kuitenkaan itsessään riitä, vaan aina on tarvetta myös tehottomammille ja yksilökohtaisimmille keinoille, joita toteuttavat poliisi-, syyttäjä- ja tuomioistuinlaitos sekä vankilat.

 

[mjr]

Viestin lähetti Power
Usein on tuotu esiin se, että sota voidaan parhaiten välttää järkevällä politiikalla rauhan aikana. Tämä pitää täysin paikkansa, mutta nämä keinot eivät aina riitä (kuten Molotov talvisotaa edeltäneiden neuvottelujen päätyttyä kuvasi: koska poliitikot eivät ole päässeet sopimukseen, asia täytyy antaa sotilaiden haltuun) ja siksi myös pahimpaan vaihtoehtoon on varauduttava. Hyvä vertauskohta löytyy rikosten torjunnasta: vanha suomalainen klisee "hyvä yhteiskuntapolitiikka on parasta kriminaalipolitiikkaa" on mielestäni edelleenkin paikkansa pitävä. Yhteiskunnalliseen eriarvoisuuteen puuttuminen ei kuitenkaan itsessään riitä, vaan aina on tarvetta myös tehottomammille ja yksilökohtaisimmille keinoille, joita toteuttavat poliisi-, syyttäjä- ja tuomioistuinlaitos sekä vankilat.

Näinpä. Ylipäänsä ei ole juuri ole ollut mahdollista yliarvioida ihmiskunnan kykyä aggressioon vaikka se olisikin mitä ilmeisimmin tarkoituksensa vastaista ja irrationaalista. Jos minkä niin sen edellinen vuosisata lienee opettanut. Sen voi myös todeta että jos halutaan riisua aseista niin eiköhän kannattaisi aloittaa niistä valtioista, jotka perinteisesti kaikkein hanakammin ovat aseisiin tarttuneet eli suurvalloista? En säilyttäisi Suomessa armeijaa sekuntiakaan pitempään kuin sellainen Venäjältä löytyy. Ainakin 30-luku osoitti melko selkeästi, ettei pienten valtioiden aseistariisunta juuri houkuttanut suurvaltoja muuhun kuin hyökkäykseen - tätä voi kysyä mm. Norjalta, Tanskalta, Belgialta, Hollannilta ja Baltian mailta, jotka eivät juuri kansallisiin armeijoihinsa panostaneet. Se että Suomi pystyi sodan jälkeen harjoittamaan menestyksellistä lepyttelypolitiikkaa Neuvostoliiton suhteen, perustui erittäin pitkälti sille että sodassa olimme pystyneet harjoittamaan menestyksellistä vastarintaa Neuvostoliiton hirvittävää asevoimaa kohtaan. Viro valitsi lepyttelyn tien heti, eikä sillä ollut mitään kaupattavaa sen jälkeen, kun Stalin kylmästi otti koko maan. Ja ne jotka sanovat, ettei historialla ole mitään merkitystä nykyhetken suhteen, voisivat ottaa sen huomioon, että historian ero utopiaan on se, että se sentään on ihmiskunnalle tapahtunut ja kaiken aikaa tapahtumassa. Hyvin valitettavasti.

 

[dana77]

Suurimman uhkan Suomelle muodostaa alueidemme läheisyys Venäjän toiseksi suurimpaan kaupunkiin, sillä kiristyneessä maailman tilanteessa se olisi suurin uhka Venäjälle. Tästä on maininta Venäjän puolustuspoliittisessa doktriinissikin. Uhka on suoraan verrannollinen siihen miten läheisempiä olemme Venäjän mahdollisen vihollisen kanssa. Niinpä en halua liittyä Natoon vaan panostaa itsenäiseen ja uskottavaan puolustukseen (ja sen on oltava uskottava myös muihin suuntaan kuin Venäjän suuntaan mahdollisia, joskin epätodennäköisiä alueidemme läpi tapahtuneita hyökkäyksiä vastaan).

 

[Ikuisesti Kärppä]

Viestin lähetti dana77
Suurimman uhkan Suomelle muodostaa alueidemme läheisyys Venäjän toiseksi suurimpaan kaupunkiin, sillä kiristyneessä maailman tilanteessa se olisi suurin uhka Venäjälle. Tästä on maininta Venäjän puolustuspoliittisessa doktriinissikin. Uhka on suoraan verrannollinen siihen miten läheisempiä olemme Venäjän mahdollisen vihollisen kanssa. Niinpä en halua liittyä Natoon vaan panostaa itsenäiseen ja uskottavaan puolustukseen (ja sen on oltava uskottava myös muihin suuntaan kuin Venäjän suuntaan mahdollisia, joskin epätodennäköisiä alueidemme läpi tapahtuneita hyökkäyksiä vastaan).

Asiallinen kommentti. Vielä yleisen asevelvollisuuden tulevaisuudesta:

Näen sen sellaisena että varteenotettavaa vaihtoehtoa ei näihin oloihin ole kerta kaikkiaan olemassa. Yleinen asevelvollisuus tullee siis säilymään vielä kymmeniä vuosia Suomen puolustuksen tukipilarina.

Pitää kuitenkin paikkansa että sodan ajan vahvuuksia ollaan supistamassa. Tämä ei sitten todellakaan anna mahdollisuuksia yl. asevelvollisuudesta luopumiseen. Antaapahan edes vähän paremman valinnanvaran sen suhteen, minkälaista ainesta sodan ajan joukkoihin sijoitetaan.

Totuushan jo tälläkin hetkellä on se, että läheskään koko ikäluokka ei aseellista palvelusta - syystä tai toisesta - suorita. Jatkossa olisi siis minun mielestäni mahdollisuus nostaa palveluskelpoisuuden kynnystä jonkin verran. Järjestelmä ylipäätään on hyvä ja toimiva.

 

[Suomi-Salama]

Viestin lähetti The Original Jags
Jos joku Suomen haluaa valloittaa, se pommittaa ensin infrastruktuurimme paskaksi. Sen jälkeen Suomi antautuu, eikä metsissä ryömimisestä lopulta ollut mitään hyötyä.

Ei nykyinen tietoyhteiskuntamme kestä samalla tavalla hyökkäystä ja infrastruktuurin tuhoamista kuin maatalousyhteiskunta 1930-luvulla. Jos suurimmat kaupunkimme, tehtaamme, voimalaitoksemme ja vesitornimme pommitetaan hajalle, niin emme kestä muutamaa viikkoa pidempään. Lisää tuohon yhtälöön vielä talvipakkanen ja viljavarastojen olemattomuus, niin totuus Suomen puolustuskyvystä paljastuu sinulle.

The Original Jagsin kirjoituksista paljastuu suuri tietämättömyys ja liiallinen scifi-elokuvien katsominen. Lisäksi hän ei vastaa esitettyihin vasta-argumentteihin vaan heittää lähinnä lisää vettä myllyyn. Otin esimerkiksi tuon lainauksen, vaikka siihen onkin jo ansiokkaasti vastattu.

Ensinnäkin TOJ unohtaa sen, ettei Suomen infrastruktuuria noin vain yksipuolisesti voi pommittaa hajalle. Puolustusvoimat on nimensäkin mukaisesti tarkoitettu siihen, että iskuja torjutaan. On totta, että nyky-yhteiskunta on haavoittuvaisempi kuin 30-luvun vastaava, mutta samalla tavalla haavoittuvaisuus koskee vastustajaa.

Oletetaan nyt, että TOJ kuvittelee vihollisen vain pudottavan pommikuormansa tai ohjusvarastonsa strategisten kohteittemme niskaan. Toki se sitä yrittäisikin, mutta torjuntajärjestelmät ovat juuri sitä varten. Torjuntajärjestelmiä ovat mm. seuraavat: a) Ennakointi ja riskien eliminointi, jolla tarkoitetaan elintärkeiden kohteiden hajauttamista ja suojaamista jo hyvissä ajoin iskuja vastaan. b) Valvonta, jolla tarkoitetaan ilmatilan lakkaamatonta tarkkailua. c) Torjunta, jolla tarkoitetaan iskujen vastaanottamista. Aseelliset tavat torjua ilmaiskuja ovat ilmatorjunta ja hävittäjätorjunta.

Kaikki keinot (a-c) nivoutuvat tiiviisti toisiinsa. Koska seuraava argumentti TOJ:lla olisi todennäköisesti se (jos vaivautuu edes argumentoimaan), ettei Suomella ole riittävästi/nykyaikaista kalustoa torjumaan ilmaiskua aseellisesti, on syytä paneutua hieman ilmapuolustuksen nykypäivään:

Suomen puolustushan perustuu ns. alueelliseen puolustukseen, jossa pääpaino on nimenomaan strategisesti tärkeiden kohteiden pitämisessä omilla. Tästä syystä torjuntakin on keskitetty strategisiin kohteisiin. Strategisia kohteita ovat esimerkiksi tärkeät risteyskohdat, suuret teollisuuskeskittymät, satamat ja luonnollisesti operatiiviset taistelujoukot. Näin ollen ilmapuolustusta ei ole järkeä hajauttaa pitkin maata tyyliin pari hävittäjää ja it-tykki sinne, toinen tänne.

Esimerkiksi pääkaupungin suojana ovat aivan erityiset ilmatorjuntajoukot, joiden järein aseistus muodostuu BUK M 1-alueilmatorjuntaohjusjärjestelmästä. Kyseessä on moderni venäläinen monimaalijärjestelmä, jollaista ei tällä hetkellä NATO-joukoilla tiettävästi edes ole. Ohjuksen osumatarkkuus on yli 90 % ja kantama noin 35 km. Lisää teknisiä yksityiskohtia netistä toki löytyy, ei siis enempää tässä.

Alueilmatorjuntaohjusjärjestelmän tukena ovat kohde- ja lähi-ilmatorjunta. Kohdeilmatorjunnan muodostavat lähinnä ranskalainen Crotale-ohjusjärjestelmä ja 35 mm ItK-tykkipatterit. Ne ovat tarkoitetut muiden kuin pääkaupunkiseudun strategisesti tärkeiden kohteiden suojaamiseen. Lähi-ilmatorjunta muodostuu pääasiassa olalta ammuttavista lähi-ilmatorjuntaohjuksista ja 23 mm ItK-tykkipattereista. Lähi-ilmatorjunta suojaa operatiivisia taistelujoukkoja ja taktisesti tärkeitä kohteita, myös ns. kotirintamalla. Mainittakoon, että Balkanin sodassa tietojeni mukaan kaikki serbien alasampumat liittoutuneiden koneet pudotettiin juuri samaisella 23 mm kevyellä IT-kanuunalla, koska se ei ole riippuvainen tutkakuvasta vaan kykenee toimimaan itsenäisestikin. Liittoutuneet olettivat, että pommittamalla Serbian tutkaverkko maan tasalle, he pystyvät operoimaan ilmassa vailla uhkaa.

Samoin kuin IT-joukot, hävittäjätorjunnallakaan ei koko maata saada puolustettua vaan on keskitytty tärkeimpiin kohteisiin. Tavoitteena on saada paikallinen ja hetkellinen ilmaherruus. Suomellahan on tällä hetkellä 63 kappaletta F 18-hävittäjää, joiden toimintakykyä tuskin tarvitsee tässä sen enempää perustella. On väärin kuvitella, että mahdollinen vihollinenkaan kykenisi tai näkisi kannattavaksi operoida Suomea vastaan järjettömän suurella voimalla. Ei sieltä tuhansia lentokoneita tule, ei edes satoja. Ydinaseista en viitsi edes puhua. Lapsellisinta on heittää, että "ne pudottaa yhden pommin Helsinkiin ja se on siinä".

Suomen yleisen asevelvollisuuden puolesta on puhuttu jo ansiokkaasti tässä ketjussa, joten en mene enää siihen. Halusin vain tuoda TOJ:lle ja muille tätä tietämöttömyydestä kumpuavaa "ei meillä ole mitään mahdollisuuksia, kun infrastruktuuri pommitetaan heti paskaksi"-mantraa toistaville muutaman ihan faktatiedon..

 

[ms.qvist]

Pieni korjaus, tai täsmennys, miten sen nyt ottaa.

Viestin lähetti Suomi-Salama
Mainittakoon, että Balkanin sodassa tietojeni mukaan kaikki serbien alasampumat liittoutuneiden koneet pudotettiin juuri samaisella 23 mm kevyellä IT-kanuunalla, koska se ei ole riippuvainen tutkakuvasta vaan kykenee toimimaan itsenäisestikin.

Ainakin F-117 pudotettiin tutkaohjautuvalla ohjuksella, ohjus oli SA-6 järjestelmän ohjus. Kyseisessä tapauksessahan koneen pohjasta (?) saatiin tutkakaiku koska koneen matkaa turvanneet häirintä ja elektronisen sodankäynnin koneet eivät onnistuneet häiritsemään ohjuspatterin tutkaa riittävästi.

Bosnian sodan aikaan F-16 pudotettiin myös ohjuksella - ilmeisesti saman sarjan ohjus oli kyseessä.

Vielä muutama sana ilmatorjunnasta.

Operaatio Aavikkomyrskyn aikaan liittouman kannalta ikävimmät yllätykset tarjosi Irakin ilmapuolustuksessa lähi-ilmatorjuntaan tarkoitetut ZSU 23-4 it-panssarivaunut. Varsinkin taistelukentällä ne aiheuttivat suuria ongelmia helikoptereille sekä matalalla lentäville lentokoneille. Jos Shilka aiheutti jo ongelmia niin olisipa mukava tietää millaisia ongelmia Tunguska aiheuttaisi osaavissa käsissä rintamasektorissa toimiville vihollisen lentokoneille ja helikoptereille. Tunguska kun kuitenkin on Shilka ^x.

vlad.

edit:

Suomi-Salama.

Ei tämä Suomen alueellinen ilmaherruuskaan ole kiveen hakattu, ei välttämättä toimiva kovinkaan pitkää aikaa, riittää kun tuhotaan tärkeimmät lentokentät ja tukikohdat - tai niiden kiitoradat, niin tämä alueellinen ilmaherruus päättyy siinä vaiheessa kun koneiden on palattava tankkaamaan eikä ole paikkaa minne laskeutua. Tuolloin koneiden on joko koetettava vetäytyä toisaalle Suomeen, vaikkapa Lappiin tai naapurimaihin, jos painopistesektorilta ei löydy toimivaa ja riittävästi varusteltua lentokenttää. Toistaiseksi Suomi on tässä suhteessa täysin ottava osapuoli, ts. Suomi ei kykene iskemään vihollisen lentotukikohtiin vaikka vihollinen kykenee ulottamaan iskunsa meidän tukikohtiin. Mikäli vihollinen aloittaa operaation yllätyksellisellä ja voimakkaalla iskulla hajasijoitetutkin ilmavoimamme voidaan tehdä toimintakyvyttömiksi nopeassa aikataulussa - olettaen, että vihollisen operaatio ilmavoimiemme lamauttamiseksi onnistuu hyvin. Tässä on eräs syy minkä tähden minä panostaisin entistä enemmän myös iltatorjuntaan, kattoaluetta olisi kyettävä laajentaa tuosta 35 kilometristä lähelle sataa kilometriä. Samalla lähi-ilmatorjuntaa ei missään nimessä saa laiminlyödä viestissäsi meinitsemiesi syiden tähden.

 

[Yläpesä]

Aamulehti 21.1. Pääkirjoitussivun "Alakerta"-kirjoitus (Kari Jyrkinen)

"Tshekki siirtyi vuoden vaihteessa ammattiarmeijaan. Viime kevään varusmieserä jäi todellakin viimeiseksi. Parin tuhannen asevelvollisen tynkäerä lähetettiin jouluksi kotiin. Siihen asti ikäluokka toisensa jälkeen oli astunut palvelukseen 146 vuoden ajan, Itävallan keisarin ajoista asti."

"10 000 000 asukkaan maan ammattiarmeijan ihannevahvuudeksi ilmoitetaan nyt pyöreästi 30 000 henkeä, joista 23 000 on sotilaita ja vajaat 7000 siviilitehtävissä. Kun Tshekkoslovakin yhteinen armeija jaettiin vuonna 1993, Tshekin osuudeksi kirjattiin vielä 130 000 miestä."

130 000 on kutistunut 30 000:een.

Jutussa käydään läpi kriittisiä ja osin arvattavasti pilkallisiakin arvioita Tshekin tulevasta puolustuskyvystä tyyliin "armeijaa taitaa johtaa vihollinen". Saa nähdä kuka tähän sotilaalliseen "puolityhjiöön" nyt sitten pikavauhtia hyökkää.
Jutun lopussa kuvaillaan kuinka maanpuolustusvelvollisuus ei katoa. Hädän hetkellä ensituleen joutuvat palkkajoukot, mahdollisten liittolaisten kanssa. Seuraavaksi kutsutaan ns. aktiivit reservit, joihin kuuluu muutamia tuhansia vapaaehtoisia (pientä maksua vastaan säännöllisesti harjoittelevat joukot). Kolmannessa vaiheessa kutsutaan kaikki asekoulutusta saaneet alle 60-vuotiaat. Vasta viimeisessä vaiheessa turvauduttaisiin jäljelle jääneisiin, sivareihin, naisiin jne.


Näitä muutoksia vasten kotimaisten kaskealoiden ja muiden asianosaisten kovat kannanotot "Suomella ei ole syytä muuttaa mitään mistään" herättävät lähinnä kummeksuntaa ja kulmakarvojen kohottelua. Suomi elää virallisesti omaa vuosituhattaan.

Edellä jatkoaikalaiset ovat varsin ansiokkaasti ja kiihkottomasti punninneet armeijamme painoarvoa, uskottavuutta ja merkitystä kansakuntamme historiassa. Siinä on lähtökohtaisesti vain yksi mutta. Ne ovat kirjaimellisesti arvioita historiasta. Menneestä ajasta. Historia on siitä käyttökelpoinen generaattori perusteluille, että sen sylistä löytää oikeutuksen vaikka mihin käytäntöihin. Kun aina on näin tehty, niin miksi muuttua. Ja kun yhden kerran kokeiltiin muuta ja se osoittautui vääräksi, niin ikinä enää ei riskiä oteta. Näitä argumentteja ei voi kumota. Näin on ollut. Meidän kannattaisi siis elää luolissa, syödä raakaa lihaa ja pelätä ukkosenjumalaa. On kiistämätön tosiasia, että menneessä maailmassa, YYA-sopimusten muotoisessa ajassa, Väyrysen ajassa, asevelvollisuusarmeijamme on kunnialla ja taloudellisesti hoitanut sille asetetun funktion. Olla olemassa ”sen”
varalta.

Minä väitän, että edellä kirjoittaneet näkemykset Suomen graniittiin hakatusta itärajan vaarallisuudesta ja veli venäläisen ikiaikaisesta epäluotettavuudesta ovat menneeseen jähmettyneen ajattelutavan aiheuttamaa syöpää, joka sitoo meidät paikallaan pysymiseen, vaikka maailma menee jo kaukana edellä. Tämä sama vanhakantainen, kutsuttakoon sitä vaikka brezhneviläiseksi paremman puutteessa, suhtautuminen on näkynyt kuluneen vuosikymmenen aikana muussakin Suomen reagoimisessa. Meille uskoteltiin kymmeniä vuosia, että kaikki suomalainen on maailman parasta, suorastaan lottovoittoon rinnastettavaa. Jäätelöt, asunnot, tavarat. Myöhemmin näkemyksemme on avartunut.

YYA-sopimuksen piti olla ikuinen. Nyt sen toista sopijaosapuolta ei enää ole olemassa.
Me vastustimme ankarasti liittymistä epäilyttävään eurooppalaiseen yhteisliittoon. Nyt me olemme Euroopan sydämessä, yhteisessä unionissa.
Meille sanottiin, ettei ikinä pidä luopua omasta markasta, ei ikinä. Nyt meillä on jo parin vuoden ajan ollut pan-eurooppalainen valuutta, eikä arkemme ole mennyt siitä sekaisin, vaan päinvastoin.
Meitä peloteltiin, että EU:sta yritetään tehdä liittovaltio ja sitä pitää ehdottomasti vastustaa. Vuonna 2006 tulee voimaan EU:n yhteinen perustuslaki, kunhan jäsenvaltiot ratifioivat sen omissa elimissään. Jo parin kymmenen vuoden aikana tulemme näkemään sen, että EU puuttuu Suomen sisäiseen lainsäädäntöönkin. Jopa terveydenhuoltoon ja sosiaaliturvaan.
Nyt on vuoro pelotella, että helvetti repeää valloilleen, jos liittovaltion yhteistä puolustusta kehitetään. Nekin järjestelmät kehitetään. Hyvin todennäköisesti ne tulevat toimimaan ammattimaisesti ja yhteistyössä Naton kanssa. Huolimatta siitä että suomalaiset sanovat, ettei niin voi tapahtua.

Me olemme sodan läpäisemä, sodan ytimiin saakka traumatisoima kansa, joka ei ikinä ole vapautunut isovanhempiensa kokemasta järkytyksestä. Luin tänään lehdestä yleisönosastonkirjoituksen, jossa joku veteraani-ikäinen vanhus vuodatti paheksuvasti, miksi niin paljon hössötetään tsunamiuhrien henkisen tuen tarpeen perään, kun 60 vuotta sitten ei moisesta henkisestä tuesta piitattu lainkaan. Aivan. Toisin kuin kirjoittaja tarkoitti, ei kriisityö suinkaan ole turhaa, vaan sitä todellakin olisi pitänyt olla jo olemassa heitäkin varten. Tuo vanha hoitamaton kollektiivinen trauma jähmettää meidät edelleen kauhusta kaiken muukalaisen, ulkomaalaisen, vieraan edessä.
Se värjää meidän tietoisuutemme niin, ettei kotimaista kirjallisuutta, elokuvaa, musiikkia tai vaikka jääkiekkoa voida kommentoida hakematta vertauksia ja mielleyhtymiä sotatantereelta. Muu maailma ihmettelee kuin Parikan talvisotaelokuvaa festivaaleilla.

Maailma on pysyvästi muuttunut noista ajoista. Suomalaisten on vaikea sitä tajuta ja siksi yritämme pitää epätoivoisesti kiinni identiteettimme valheellisesta ytimestä. Onneksi muutosvoimat ovat kuitenkin vahvemmat ja murtumiset alkavat näkyä siellä täällä joka puolella konservatiivien (sdp, kepu, kok, rkp) vastustuksesta huolimatta. Neuvostoliitto kaatui, Jugoslavia hajosi, vielä tuntuu mahdottomalta ajatella, että Kiinan poliittinen johto kaatuisi, mutta kyllä sekin tapahtuu, ehkä vielä elinaikanani. Kehityksen suunta on johdonmukainen ja selkeä, kun riittävän etäisyyden päästä sitä tarkastelee.

Toistan ennustukseni (jota viimeviikkojen tapahtumien vuoksi olen joutunut jo parin vuoden takaisesta aikaistamaan): kymmenen vuoden sisällä käynnistyvät keskustelut Suomen armeijan asevelvollisuusjärjestelmän muuttamisesta (= hallitusta alasajosta). Emmekä me tuhoudu sittenkään.

 

[mjr]

Viestin lähetti Yläpesä
Minä väitän, että edellä kirjoittaneet näkemykset Suomen graniittiin hakatusta itärajan vaarallisuudesta ja veli venäläisen ikiaikaisesta epäluotettavuudesta ovat menneeseen jähmettyneen ajattelutavan aiheuttamaa syöpää, joka sitoo meidät paikallaan pysymiseen, vaikka maailma menee jo kaukana edellä. Tämä sama vanhakantainen, kutsuttakoon sitä vaikka brezhneviläiseksi paremman puutteessa, suhtautuminen on näkynyt kuluneen vuosikymmenen aikana muussakin Suomen reagoimisessa. Meille uskoteltiin kymmeniä vuosia, että kaikki suomalainen on maailman parasta, suorastaan lottovoittoon rinnastettavaa. Jäätelöt, asunnot, tavarat. Myöhemmin näkemyksemme on avartunut.

-----------------------------------

Maailma on pysyvästi muuttunut noista ajoista. Suomalaisten on vaikea sitä tajuta ja siksi yritämme pitää epätoivoisesti kiinni identiteettimme valheellisesta ytimestä. Onneksi muutosvoimat ovat kuitenkin vahvemmat ja murtumiset alkavat näkyä siellä täällä joka puolella konservatiivien (sdp, kepu, kok, rkp) vastustuksesta huolimatta. Neuvostoliitto kaatui, Jugoslavia hajosi, vielä tuntuu mahdottomalta ajatella, että Kiinan poliittinen johto kaatuisi, mutta kyllä sekin tapahtuu, ehkä vielä elinaikanani. Kehityksen suunta on johdonmukainen ja selkeä, kun riittävän etäisyyden päästä sitä tarkastelee.

Toistan ennustukseni (jota viimeviikkojen tapahtumien vuoksi olen joutunut jo parin vuoden takaisesta aikaistamaan): kymmenen vuoden sisällä käynnistyvät keskustelut Suomen armeijan asevelvollisuusjärjestelmän muuttamisesta (= hallitusta alasajosta). Emmekä me tuhoudu sittenkään.

Maailma on pysyvästi muuttunut? Valta ei enää korruptoikaan ihmisiä ja suurvallat käyskentelevät rauhanomaisesti pikkuvaltioiden seassa, sudet ja lampaat ovat ylimpiä ystäviä? Tuota, tuota - mistähän maailmasta sinä puhut? Viimeksi kun katsoin niin ehkä Länsi-Eurooppa on ollut pitempään sisäisesti ja ulkoisesti vakaa ja vauras (tosin aloitettuaan ja käytyään ensin historian kaksi hirvittävintä sotaa). Tämä vakauden aika on kestänyt kaksi sukupolvea. Muualla maailmassa edelleen saalistetaan ja valloitetaan, ryöstetään ja raiskataan. Venäjä, rajanaapurimme ja suurvalta, harrastaa tätä eteläisillä raja-alueillaan. USA:lla nälkä taitaa kasvaa myös syödessä ja vallan- ja öljynhimo. Kiina tähyilee Taiwanin suuntaan ja Intia ja Pakistan uhkailevat toisiaan ydinaseilla. Pohjois-Koreassa on vallassa irrationaalinen diktatuuri, joka on sekä rakentamassa ydinaseita että sisäisesti hajoamassa. Historia on läntisellä lähialueellamme tullut viime aikoina tietyn vakauden tilaan, mutta oletpa tosiaan lujauskoinen optimisti, jos voit olla absoluuttisen varma siitä, että tämä eikä muualla maailmassa vallitseva epävakaus on lopullinen olotila. Tähän voisi siteerata Tanneria, joka kirjoitti Paasikivelle, jotenkin tähän tapaan että "ei maailma ole tullut niin hulluksi että se aloittaisi uuden sodan". Kirje taisi olla päivätty elokuussa 1939...

 

[Yläpesä]

Viestin lähetti mjr
Maailma on pysyvästi muuttunut?
Historia on läntisellä lähialueellamme tullut viime aikoina tietyn vakauden tilaan, mutta oletpa tosiaan lujauskoinen optimisti, jos voit olla absoluuttisen varma siitä, että tämä eikä muualla maailmassa vallitseva epävakaus on lopullinen olotila.

Puhun tietenkin omaa napaa lähinnä olevasta maailmasta, eli tästä Atlantin, Uralin ja Välimeren väliselle alueelle rajoittuvasta maaläntistä. Demokratisoitumisprosessi on tietenkin muualla päin maailmaa kovasti vaiheessaan, ja jossain vielä täysin käynnistymättäkin, kuten viittasin Kiinan kohdalla.

Maailman "pysyvä" muuttuminen tarkoittaa luonnollisesti tietoverkottuneen maailman online-viestinnän merkitystä, läpiglobalisoituneen markkinatalouden yli valtiorajojen menevää merkitystä, länismaiden yhä tiiviimpää yhteistyötä (Euroalue) ja muualla maailmassa vielä keskeneräistä demokratia-aaltoa. Maailma on siis pysyvästi eri orgaani kuin 1939 tai 1945. Ihminen on takuuvarmasti sama olento kuin sata vuotta sitten, onko hän susi, lammas vai ilves, siihen en ota kantaa.

Absolutisti en ole millään muotoa, joten lopullisten totuuksien sijaan tarjoan vain omia punnittuja mielipiteitä ja valistuneita arvauksia. Optimismiin tähtään ainakin tässä asiassa, vaikka olosuhteet eivät sille aina tukea tarjoakaan.

Tähän voisi siteerata Tanneria, joka kirjoitti Paasikivelle, jotenkin tähän tapaan että "ei maailma ole tullut niin hulluksi että se aloittaisi uuden sodan". Kirje taisi olla päivätty elokuussa 1939... [/B]

Tannerilla on ollut paljon kohtalotovereita.
"Peace in our times" by Neville Chamberlain. Naurettavia ja säälittäviä väärinarvauksia on historia pullollaan. Naurakaamme niille kovaa, jotta kukaan ei jatkossakaan uskaltaisi yrittää mitään vastaavaa. Tätä juuri tarkoitin sillä historiaan juuttumisella, jota nyt käytät juuri niinkuin edellä esitin.

 

[mjr]

Viestin lähetti Yläpesä
Maailman "pysyvä" muuttuminen tarkoittaa luonnollisesti tietoverkottuneen maailman online-viestinnän merkitystä, läpiglobalisoituneen markkinatalouden yli valtiorajojen menevää merkitystä, länismaiden yhä tiiviimpää yhteistyötä (Euroalue) ja muualla maailmassa vielä keskeneräistä demokratia-aaltoa. Maailma on siis pysyvästi eri orgaani kuin 1939 tai 1945. Ihminen on takuuvarmasti sama olento kuin sata vuotta sitten, onko hän susi, lammas vai ilves, siihen en ota kantaa.

Absolutisti en ole millään muotoa, joten lopullisten totuuksien sijaan tarjoan vain omia punnittuja mielipiteitä ja valistuneita arvauksia. Optimismiin tähtään ainakin tässä asiassa, vaikka olosuhteet eivät sille aina tukea tarjoakaan.

Tannerilla on ollut paljon kohtalotovereita.
"Peace in our times" by Neville Chamberlain. Naurettavia ja säälittäviä väärinarvauksia on historia pullollaan. Naurakaamme niille kovaa, jotta kukaan ei jatkossakaan uskaltaisi yrittää mitään vastaavaa. Tätä juuri tarkoitin sillä historiaan juuttumisella, jota nyt käytät juuri niinkuin edellä esitin.

Hmm, minusta itse asiassa globalisoituminen tarjoaa juuri mahdollisuuden paikallisille kriiseille levitä ympäri maailman. Kapitalismi on tunnetusti erittäin dynaaminen, epävakaa ja destruktiivinen systeemi. Erittäin epätasainen varallisuuden jakautuminen, joillakin lähialueillamme tapahtuva äärimmäisen voimakas väestönkasvu, uskonnollinen fundamentalismi, kehittynyt aseteknologia - kaikki tälläiset tekijät saavat vähän epäilemään sitä, että olisimme saavuttaneet jonkun pysyvän onnelan. Minusta sinun mustavalkoinen dikotomiasi kyynisyyden ja optimismin välillä on keinotekoinen ja kyseenalaisen ylemmyydentuntoinen. Monesti historian varrella juuri idealismi on johtanut pahimpiin inhimillisiin katastrofeihin, kun taas pragmaattisuus, osittaisuus ja maltillisuus ovat saavuttaneet pysyvämpiä tuloksia. Eli kyllä minäkin asetan toivoni edistykseen, mutta pelkkä äänekäs pimeässä viheltely ei vielä valoa tuo - tuskallisen vaikeata on meidän muuttaa perusluonnettamme ja käyttäytymistämme kollektiivina. En missään tapauksessa naura Tannerille (ja esimerkkejä on paljon tuoreempiakin ja vähemmän kansallisia), mutta silti pidän hänen silloista konkreettista tilanteenarviotaan vääränä. Niinkuin sinunkin.

 

[LuKi]

Puurot ja vellit

Täällä on menneet puurot ja vellit sekaisin. On niitä, jotka perustelevat ammattiarmeijaa kehityksen vaatimusten mukautumiseksi ja niitä jotka kannattavat ammattiarmeijaan siirtymistä aseriisunnan näkökulmasta.

Ammattiarmeija ei ole pasifistisempi vaihtoehto. Britannian imperiumia pidettiin yllä pääasiassa ammattiarmeijalla, mitä nyt Wilhelm ja Hitler pakotivat britit välillä vaihtamaan yleiseen asevelvollisuuteen. Maailman poliisina toimiva USA operoi ammattilaisten voimin.

Mielestäni ammattiarmeija ei ole sen "modernimpi" vaihtoehto, Keski - ja uudella- ajalla ammattiarmeija oli hallitsijoiden "työkalu". Raskaiden ratsumiesten varustaminen oli niin kallista, ettei yleisestä asevelvollisuudesta voinut uneksiakkaan. Kuitenkin näiden taistelukenttiä hallinneiden ratsumiesten mahdin mursivat ensi kerran sveitsiläiset pitkällä keihäällä varustetut "asevelvolliset". Ruotsin loi suurvaltansa Euroopan ammattiarmeijoita vastaan eräänlaisella ammatti- ja asevelvollisuus- armeijan sekoituksella. Vastustajien piti neuvotteluissa oikein pyytää, etteivät suomalaiset hakkapeliitat tappaisi kaikkia vangiksi saamiaan sotilaita, koska nämä ammattilaiset olivat niin kalliita.

Kaikki armeijan käyneet tietävät ettei sotilastehtävät ole ramboilua, vaan siellä vaaditaan mitä erilaisempia taitoja. Kansainvälissä tehtävissä palvelleet suomalaiset ovat pärjänneet loistavasti asevelvollisuus-pohjalta moniin ammattisotilaisiin verrattuna.

"Ei nykyaikana" on eräs harha, joka jaksaa elää sukupolvesta toiseen. Näin ajattelevien olisi syytä tutustua vaikka lähi-historiasta Britanniassa 1930-luvulla käytyyn erittäin pasifistisen keskusteluun, jossa Churchill leimattiin hermoheikoksi menneisyyden mieheksi. Samaan aikaan Suomessa kiitettiin Cajanderin hallitusta, joka ei ollut toteuttanut kalliina pidettyä varusteluohjelmaa. Vähän myöhemmin samainen valtiovarainministeri Tanner manasi omaa tyhmyyttään, kun tunnetuista syistä tarvetta löytyi, mutta tavaran hinta oli myös noussut pilviin.

Vielä lähempää löytyy Presidentti Koiviston julkaisemia kirjoja, joissa hän kertoo EU-jäsenyyden suurimmaksi syyksi turvallisuus-poliittiset ratkaisut. Koivisto kertoo informoineensa asiasta keskeisiä tiedotusvälineitä, mutta pyytäneensä, että asiaa ei käsiteltäisi julkisuudessa, vaan jäsenyydestä keskusteltaisiin taloudelliselta pohjalta. Venäjän historian tuntijana Koivisto on todennut Venäjän idean olevan laajeneminen, reaalipoliitikkona tämä heijastui myös Koiviston varovaisessa suhtautumisessa Baltian itsenäistymisprosessiin.

Erilaisissa ilma- ja aluevesivalvonta tehtävissä olevat voisivat kertoa paljonkin reaaliaikaista informaatiota siitä, kuinka säännöllistä on Suomen valvontajärjestelmien tehokkuuden tarkkailu. Tämä kuuluu normaaliin valtioiden tiedustelutoimintaan, mitä suuremmasta valtiosta on kysymys, sitä suurempi on näiden omakseen katsoma toimialue, USA:lla näköjään koko Tellus.

Summa summaarum, kysymys on millaisena näemme EU:n tulevaisuuden ja millä aikataululla. Liittovaltiota luovat poliitikot ovat laatimassa Euroopalle omia iskukykyisiä joukkoja, joiden tehtävänä ei ole EU-alueen puolustaminen, vaan EU:n etujen puolustaminen maailmalla, olkoonkin kriisinhallinnan nimellä. Tälläiseen toimenkuvaan eivät tietenkään sovi asevelvolliset, mutta kysymys kuuluu, luotammeko EU:n tukeen myös pohjoisen Unioinin kolkan kohdalla? Ruotsi luottaa (Ruotsilla oli salaiset sopimukset Naton kanssa Neuvostoliittoa vastaan), Suomi hakee vielä suuntaansa.

 

[Yläpesä]

Re: Puurot ja vellit

Koska olen jo oman käsitykseni edellä kuvannut, yritän olla jankkaamatta "ylemmyydentuntoisesti" ja kommentoida vain paria yksityiskohtaa.

Viestin lähetti LuKi

Vielä lähempää löytyy Presidentti Koiviston julkaisemia kirjoja, joissa hän kertoo EU-jäsenyyden suurimmaksi syyksi turvallisuus-poliittiset ratkaisut. Koivisto kertoo informoineensa asiasta keskeisiä tiedotusvälineitä, mutta pyytäneensä, että asiaa ei käsiteltäisi julkisuudessa, vaan jäsenyydestä keskusteltaisiin taloudelliselta pohjalta. Venäjän historian tuntijana Koivisto on todennut Venäjän idean olevan laajeneminen, reaalipoliitikkona tämä heijastui myös Koiviston varovaisessa suhtautumisessa Baltian itsenäistymisprosessiin.

Miksi Tannerin näkemys oli pasifistista "harhaa", virhearvio tai naurettava typeryys, mutta Koiviston vastaavassa tilanteessa tekemä väärä arvaus olikin "reaalipoliitikon varovaisen maltillinen" tilannearvio? Toki Koivisto (itsekin näkemykseni mukaan etulinjan traumatisoimana) voi omassa kirjassaan selitellä näkemyksensä parhain päin, viime viikollahan saimme kuulla Savisaarin suulla hieman toisenlaista tekstiä tämän reaalipolitiikan auvoisuudesta. Ehkäpä vielä muutkin kurkut kakaisevat pölyjä lähiaikoina? Olisikin virkistävää kuulla ulkopuolisten näkemys tästä suomalaisesta "mikään ei muutu koska minkään ei tarvi muuttua" -linjasta. Jos suomalaiset olisivat saaneet päättää asian, Neuvostoliitto olisi edelleen voimissaan.

Summa summaarum, kysymys on millaisena näemme EU:n tulevaisuuden ja millä aikataululla. Liittovaltiota luovat poliitikot ovat laatimassa Euroopalle omia iskukykyisiä joukkoja, joiden tehtävänä ei ole EU-alueen puolustaminen, vaan EU:n etujen puolustaminen maailmalla, olkoonkin kriisinhallinnan nimellä. Tälläiseen toimenkuvaan eivät tietenkään sovi asevelvolliset, mutta kysymys kuuluu, luotammeko EU:n tukeen myös pohjoisen Unioinin kolkan kohdalla?

En näe EU:ta lupauksena paratiisista. Itse asiassa, pidemmällä tähtäimellä näen aivan mahdollisena senkin, että koko unioni kaatuu lopulta sisäiseen epäyhtenäisyyteensä (kulttuurit, kielet) ja eri kastien muodostumiseen (vanha ydin, uudet reunat). Mutta siihen menee vielä niin paljon aikaa, etten kanna asiasta huolta.
Yksinkertainen vastaus kysymykseesi lienee (nojautuen ikisuomalaiseen perinteeseen), kyllä me luotamme, kunhan Ruotsi tekee sen ensin.

 

[LuKi]

Jorinoita

Ensiksi kiitos Yläpesälle asiallisesta palautteesta.

Arvostan Väinö Tanneria erittäin korkealle. Sisäpolitiikassa piti kurissa niin äärioikeistolaista Lapuanliikettä, kuin sodan jälkeistä vallankumouksellista kommunismia. Tannerin johdolla SDP voitti taistelun työläisten sieluista estäen maan ajautumisen sosialismiin. Ulkopolitiikassa Tanner sortui välillä idealismiin, mihin ei mielestäni tälläisellä pienellä maalla ole varaa. Ennen sotaa Tanner luotti "kansojen oikeuteen" ja sodan jälkeen oli oppositiossa erityisesti Kekkosen linjan kanssa "emmehän me muodosta Neuvostoliiton vaan Suomen hallitusta".

Koiviston toimintaa Baltian kohdalla voi JÄLKEENPÄIN arvostella, mutta tuon hetkisillä tiedoilla varovainen linja oli varmaan viisas. Kyllä suomalaiset ovat pyrkineet Neuvostoliiton kukistamiseen, mutta rahkeet eivät riittäneet ja hinta näkyy jokaisen pitäjän sankarihaudoilla. Sodan jälkeinen varovainen, mielisteleväkin linja oli varmaan ainoa vaihtoehto. Salaa ylläpidettiin suhteita Natoon, mikä kaiken poskisuutelun keskellä oli erittäin vaarallista, mutta realistista varautumista kaikkeen mahdolliseen.

Realismia on se, että Venäjä on suurvalta ja me sen naapureita. Venäjän kehitys on historian valossa ollut syklistä, mjilloin se on ollut heikko, on siitä pyrkinyt kansakuntia irtautumaan, kun taas vahvuuden aikana Venäjä on pyrkinyt laajentamaan vaikutuspiiriän. Venäjän uudesta noususta ovat merkkeinä tiukka ote Tsetsenian pyrkimyksiin ja sekaantuminen Ukrainan, Valko-Venäjän ja Georgian sisäisiin asioihin. Tämän esim. Baltian maat ottavat todesta, joten näiden maiden marssijärjestyksessä Nato tuli paljon ennen EU:a. Venäjän lisääntyneet kitkerät kommentit mm. Naton koneiden saapuessa valvomaan Baltian ilmatilaa osoittavat, ettei Baltian maiden asiat ole vain näiden omia asioita. Myös Venäjän suhtautuminen Suomen mahdolliseen Nato-jäsenyyteen ja viimeaikojen jyrkähköt lausunnot Suomen idänsuhteiden tasosta osoittavat turvallisuuspoliittisten tutkijoiden mielestä Venäjän kiinnostuksen kasvua Itämeren alueella. Venäjälle elintärkästä öljystä suuri osa kulkee kehitettävien Suomenlahden satamien kautta ja Jukka Tarkan mukaan maailmanhistoriassa kauppalaivaston perässä on aina tullut sotalaivasto.

Tarkoitukseni ei ole lietsoa militarismia, vaan todeta ettei idealismilla ole juurikaan tilaa kansainvälisessä politiikassa. Demokratia ei tätä sinänsä muuta, täytyy muistaa että Hitler valittiin demokraattisesti Saksan johtoon ja saman demokratian nimissä USA heiluttaa sapelia ympäri maailmaa.

Euroopan Unionista en ole kovin innostunut, kuten en ole koko globalisaatiosta. Totesin vain suunnan olevan tällä hetkellä selkeästi lihaksiaan vahvistavaan liittovaltioon. Sen kestoa on vaikea arvailla. Kävin Jugoslaviassa (siinä suuremmassa)1980-luvun lopussa, enkä olisi ikinä voinut kuvitella, että nämä ystävälliset ihmiset alkaisivat parin vuoden päästä teurastamaan toisiaan.

Suomi on saanut kokea rauhan aikaa jo 60- vuotta, tosin se on välillä ollut koetteilla. Edellinen rauhan kausi oli kuitenkin paljon pidempi. Vuodesta 1809 meni lähes 110- vuotta meni ennen kuin aloimme pyssysille, silloinkin keskenämme ja ulkoimaalaisia ammuttiin enemmän vasta 130- vuoden tauon jälkeen. Toivotaan vielä pidempää rauhan aikaa, muttei pidetä päätä pensaassa.

 

[Yläpesä]

Re: Jorinoita

Viestin lähetti LuKi
Koiviston toimintaa Baltian kohdalla voi JÄLKEENPÄIN arvostella, mutta tuon hetkisillä tiedoilla varovainen linja oli varmaan viisas.

Näinhän se on, viisaus tulee ajan suoman perspektiivin kautta. Mutta samaan hengenvetoon on todettava, että sama pätee myös Tanneriin ja vaikka Chamberlainiin. Jälkeenpäin voitiin todeta, että arvio oli väärä. Aikalaisten langettamat tuomiot ja väheksyvät naurahdukset ovat samalla viivalla olevia arvauksia.

Kyllä suomalaiset ovat pyrkineet Neuvostoliiton kukistamiseen, mutta rahkeet eivät riittäneet ja hinta näkyy jokaisen pitäjän sankarihaudoilla.

No ei kai nyt sentään kukistamiseen? Eikö meillä ole tähän saakka vannottu puolustautuneemme aggressiota vastaan? Eihän sellaiseen kuulu vastustajan kukistaminen, vaan poistorjuminen.
Kuitenkin tarkennuksena: itse tarkoitin sitä, että vielä 90-luvulla yleinen mielipide (varmaan niin poliittisessa kuin vaikkapa taloudellisessa mielessäkin) oli sitä mieltä, että Suomi tarvitsee Neuvostoliittoa. Sen poisajatteleminen tuntui paitsi loogisesti mahdottomalta myös torjuttavalta, koska se sisälsi uhkatekijöitä omalle hyvinvoinnillemme. Niinkuin kauppasuhteiden romahtamisen myötä sitten kävikin. Silti, onneksi. Reealipoliitikoista ja YYA-miehistä huolimatta.

Venäjän uudesta noususta ovat merkkeinä tiukka ote Tsetsenian pyrkimyksiin ja sekaantuminen Ukrainan, Valko-Venäjän ja Georgian sisäisiin asioihin.

Joo. Tosin itse tulkitsen nämä enemmänkin kuolinkouristuksissa epätoivoisia ratkaisuja keksivän taantuvan supervallan viime yrityksiksi. En usko, että Ukrainan hajurako jää edes viimeiseksi irtiotoksi Venäjän suhteen. Luulenpa, että Venäjän eteläiset muslimialueet irtautuvat väkisinkin ajan kanssa Äiti-Rassijasta. Venäjän väestönkehitys näyttää lohduttomalta.

Tarkoitukseni ei ole lietsoa militarismia, vaan todeta ettei idealismilla ole juurikaan tilaa kansainvälisessä politiikassa.

Minusta idealismi näyttää tällä hetkellä varsin voimakkaalta politiikassa. Käynnissä on uskonsota kahden mahtiaatteen välillä. USA:lla näyttää olevan taipumusta hyvä-paha-ajatteluun ja se hakee aina ideologisen vastustajan jota ryhtyy sitten nujertamaan. Neukkukommunismin jälkeen kyytiä yritetään antaa muslimeille ja sen jälkeen vuorossa lienee Kiinankommunismi.
Myös EU:n synnyttäminen on vaatinut varsin lujaa ideologista tavoitteen asettelua, olkoonkin että myös käytännöllis-taloudellisilla intresseillä on ollut prosessissa vahva sija.

Toinen asia on tietenkin se, että ideologiat tuottavat kv-politiikkaan yleensä ryppyjä ja ryskettä, ja myös rajaseudulle kuljetettavia rautalähetyksiä.

 

[Yläpesä]

Aamulehti 7.2.2005 Alakerta / Markku Salomaa (VTT, ulkopolitiikan tutkimuksen säätiö) otsikolla "Varusmiespalvelu vapaaehtoiseksi?"

Suomeen "ei näillä näkymin kohdistu laajamittaista hyökkäyksen uhkaa, eikä kukaan tavoittele Suomen valtaamista, jolloin myös suunnitelmat strategisten iskujen torjumisesta perustuvat oletuksiin".

"Euroopan maissa yleinen tilannearvio on, että jos laajamittaisen sodan vaara kasvaa, on kuitenkin riittävän monta viikkoa ja kuukautta aikaa kutsua palvelukseen, kouluttaa ja varustaa tarvittavat puolustukselliset joukot."

"Näin suuren (350 000 miestä) kenttäarmeijan kouluttaminen ja ylläpito tuntuu kuitenkin ylimitoitetulta tehtävältä oletettuja uhkakuvia varten. Kaikin tavoi ajatellen 250 000 hengen kenttäarmeijaa voisi pitää riittävänä jos sen tuykena olisi Naton kautta saatava Baltian maiden kaltainen sotilastekninen tuki lähinnä ilmavoimien ja muun korkean teknologian muodossa. Näin varmistettaisiin ettei Suomi putoa omien, puhtaasti kansallisten ratkaisujen varassa ammoisten eurooppalaisten puolustusjärjestelmien ulkomuseoksi."


Loppujutussa kaavaillaan Suomellekin rauhanaikaista armeijaa vapaaehtoiseksi. Tähän riittäisi 10-15000 miehen joukko (joukot ovat pienentyneet muutenkin - tänä vuonna palvelukseen astuu n. 23 000 miestä), joka uusisi reservin 25-12,5 vuodessa, minkä pitäisi riittää käyttökelpoisen reservin ylläpitoon. Tilanteen niin vaatiessa joukkoja voisi täydentää palvelukseenastumismääräyksillä. Järjestely ei tarvitsisi edes lakimuutosta. Asevelvollisuuslain 3. pykälän mukaista palvelukseenastumismääräystä ei vain jatkossa annettaisi.

"Se osa ikäluokasta joka ei kutsunnoissa ilmoittaisi halukkuuttaan vapaaehtoiseen varusmiespalveluun, jätettäisiin nostoväkeen, johon kuuluvat kaikki 18 vuotta täyttäneet asevelvolliset. Siviilipalvelus puolestaan voitaisiin lakkauttaa kokonaan."

Artikkelissa tarkastellaan tämän jälkeen sitä miten armeijan houkuttelevuutta voisi parantaa ja sen vapaaehtoista käymistä motivoida kehittämällä tehtäviä, palkkaa (päivärahat) parantamalla ja hyödyntämällä opiskeluun saatavia opintopisteitä.

"Valtio tarvitsee kyllä poikiaan mutta mihin pojat tarvitsevat tällaista valtiota? Nuorten "hoopottaminen" ikäluokka toisensa jälkeen suorittamaan jotakin vastikkeetonta "velvollisuutta" on takapajuisuutta vailla tarkoitusta. "

"On edesvastuutonta elätellä kuvaa, että suuri miesmäärä takaisi "voiton". Takapajuisuus voi taata korkeintaan suuren miestappion, jos vastassa on teknisesti paremmin varustautunut vihollinen. Erillissota olisi Suomelle katastrofi; ratkaisu on estää se ennakolta Naton pelotteella."

Kovaa tekstiä entisessä puolustusvoimien äänenkannattajassa. Kyllä vauhti on kiihtymässä. Natoon mennään pian vauhdilla ja sitten jäädäänkin vain odottelemaan sitä takkien kääntelemisestä aiheutuvaa ääniaaltoa.

Parin viikon sisällä oli Alakerrassa toinenkin (tai siis jo ties kuinka mones) aihetta käsitellyt väitöskirjaan perustunut juttu, jossa tarkasteltiin, kuinka asevelvollisuusarmeijasta luopuminen on lähinnä aluepoliittisista syistä kovin vaikeaa. Siis juuri niin kuin ketjussa aiemmin esitin, että kyse on varuskuntapaikkakuntien työllisyyden ja kuntatalouden hoidosta tulonsiirtoineen, ja heidän eduskunnassa päämajaansa pitävien siltarumpivasallien kotiinpäinvetämisen kunniasta, kuten on jo Kääriäisen kohdallakin nähty. Asevelvollisuuden nimiin vannovan kannattaa siis äänestää Annelia.

 

[teemu_s]

Tähän alkuu muutamia tosiseikkoja:
1) Puolustusvoimat suorittavat säästötoimia ja leikkauksia vuoteen 2012 mennessä.
2) Yksi säästökohde on varuskuntien lakkauttaminen. Niitä olisi lakkautettava neljä kappaletta. Listalla on ainakin ollut SavPr, HelItR, P-KarPR, Niinisalo, UudPr. Näistä puolustusministeri on jo alustavasti luvannut että Kontiorannan varuskuntaa ei lakkauteta. Tätä puolta myös valtakunnan varuskuntaverkon tiheys, joka kärsisi suuresti mikäli Kontioranta lakkautuisi. Eikä Itäisen Maanpuolustusalueen alueelta olisi järkevääkään lakkauttaa turhan monta varuskuntaa. Siis tällä alueella jäljelle jää Mikkelissä sijaitseva Savon prikaati, joka on suht lähellä Karjalan Prikaatia. Lisäksi Mikkeliin tulee Maavoimien esikunta, jonne työllistyisi varmasti useampi Savon Prikaatin kantahenkilökuntaan kuuluva. Lipalla voisi olla myös Reserviupseerikoulu Haminassa. Tässä osastossahan koulutetaan nykyisin pelkästään(?) reservin upseerit. Ehkä tämä toiminta voitaisiin liittää johonkin toiseen, suurempaan kokonaisuuteen?

Sitten listalla olisi Niinisalo, HelItR ja Uudenmaan Prikaati. Näistä voisin veikata Uudenmaan Prikaatin heivattavan hiuksista sinne minne pippuri ei kasva. Niinisalossa on merkittävät harjoitusalueet, joten ehkäpä sen varuskunnan koulutusta muutetaan pelkästä tykistökoulutuksesta enemmän jalkaväkipainotteiseksi. Samoin myös Helsingin ilmapuolustajat voitaisiin kouluttaa jommassa kummassa etelän valmiusosastossa, Porissa tai Vekaralla?

Tällä hetkellä painaa töihin lähteminen päälle, joten pakko jatkaa hiukan myöhemmin tätä spekulointia. Odottaisin palstan maanpuolustushenkisiltä omia mielipiteitä suuntaan tai toiseen.

 

[The Original Jags]

Suurin este asevelvollisuusarmeijasta luopumiselle eivät ole maanpuolustukseen liittyvät faktat, vaan vanhat jumittuneet asenteet. Vanhat ja monet nuoretkin jäärät ajattelevat, että "miehen kuuluu suorittaa asevelvollisuus", ikäänkuin asevelvollisuuden suorittaminen olisi joku riitti tai symboli suomalaiselle mieheydelle.

Armeijalla on Suomessa erittäin korostunut asema melkeinpä mihin tahansa Länsi-Eurooppalaiseen maahan verrattuna. Asevelvollisuusrmeijasta luopuminen koetaan identiteetistä luopumisena. Asevelvollisuusrmeijasta luopuminen koetaan Pyhien Sotaveteraanien pettämisenä.

Tuntuu, että nykyistä armeijaa halutaan ylläpitää muihin kuin maanpuolustuksellisiin syihin vedoten.

Suomella ei ole tällä hetkellä mitään syytä pakottaa käytännössä kaikkia terveitä miehiä suorittamaan asevelvollisuus. Maan etu ei sitä vaadi. Lisäksi asevelvollisuus on yksipuolisesti toiseen sukupuoleen kohdistuvaa syrjintää, joka pakottaa ihmisyksilön uhraamaan usein jopa kokonaisen vuoden elämästään täysin tarkoituksettomaan, hyödyttömään ja useimmiten erittäin epämiellyttävään ja suorastaan vittumaiseen "velvollisuuteen".

Asevelvollisuusarmeijasta luopumista tukevat kaikki järkiseikat. Mutta miten kauan kestää, ennen kuin tämän tajuavat myös ne, joilla on valta päättää asiasta?

 

[mjr]

Viestin lähetti Yläpesä
Kovaa tekstiä entisessä puolustusvoimien äänenkannattajassa. Kyllä vauhti on kiihtymässä. Natoon mennään pian vauhdilla ja sitten jäädäänkin vain odottelemaan sitä takkien kääntelemisestä aiheutuvaa ääniaaltoa.

Kovasti on populistista heittelyä tämä sinun tekstisi. Tuosta lainauksesta käy aika selkeästi ilmi että Nato on se reaalinen vaihtoehto asevelvollisuudesta luopumiselle. Itse en tässä tilanteessa kannata Natoon liittymistä vaan itsenäisen puolustuspolitiikan jatkamista. Maan eliitit ovat kyllä suurella vauhdilla yhdistäneet kansallisia rakenteita läntisiin ylikansallisiin järjestöihin ja rakenteisiin. Itse olen aika venäläisvastainen, mitä tulee naapurimme perinteiseen suurvaltapolitiikkaan, mutta sen takia enkä siitä huolimatta, haluaisin säilyttää meillä mahdollisuuden suoraan keskusteluun Venäjän kanssa eikä se juuri ole mahdollista Naton sisällä. Tutkijoilta löytyy mielipiteitä suurin piirtein joka lähtöön, jotkut vastustavat ylipäänsä militarismia, jota heille edustaa Suomenkin asevelvollisuus, toiset taas haluavat yhdistää Suomen saumatta länteen, jota vastaan tämä oma ja yleiseurooppalaisesta tavasta poikkeava puolustusratkaisumme hankaa. Se että kehitys vie kohti Natoa, ei välttämättä vie kehitystä pois Suomen militarisoinnista vaan sitä kohti. Ja siinä mielessä, jos kuvittelet että täällä "sotahullut" ovat tyhmyyttään asevelvollisuuden puolella, niin voit olla oikeassakin.

 

[Pee]

Asevelvollisuusarmeijasta luopuminen olisi ylivoimaisesti paras asia mitä Suomessa on ikinä tapahtunut! Tuskin turheempaa tai sairaampaa paikkaa voikaan olla kuin tuo kyseinen tappaja- ja robottilaitos...

 

[Yläpesä]

Viestin lähetti mjr
Kovasti on populistista heittelyä tämä sinun tekstisi.

Valitettavaa jos äidyt nimittelylinjalle. "Neuvostovastaista" huudettiin naamalle 70- ja 80-luvuilla. Nyt kiveen on kirjoitettu "populismia" ja heittäjän naamasta paistaa ajatus "lapsellista". Olen yrittänyt tuoda tähän ketjuun arvostetusta (?) päälehdestä bongattuja kirjoituksia, niin pääkirjoitustasolta kuin "asiantuntija kommentoi" osastolta (Alakerta). Jottei pelkästään omien mätien kananmunien heittelyksi menisi.

"Populism. A political philosophy supporting the rights and power of the people in their struggle against the privileged elite." Ei silti kuullosta pahalta. Jos kansa näin haluaa niin sitä sitten saa.

Tuosta lainauksesta käy aika selkeästi ilmi, että Nato on se reaalinen vaihtoehto asevelvollisuudesta luopumiselle. Itse en tässä tilanteessa kannata Natoon liittymistä vaan itsenäisen puolustuspolitiikan jatkamista.

Oma kantani on edelleen paneurooppalainen, EU:n tahdissa ja EU:n kautta tapahtuva yhtyminen länsimaailmaan. Se, että Nato näyttää tulevan siinä väkisinkin iholle, ei ole oma toiveeni enkä sen puolesta aio todellisuudessa äänestää. Silti näyttää siltä, että se toteutuu kuitenkin

Tutkijoilta löytyy mielipiteitä suurin piirtein joka lähtöön,

Vox Populi?

No, se että tiede ei ole koskaan yksimielinen ei tarkoita sitä, mitä haluat tässä kansaan menevästi tarjota, että tutkijan mielipidettä ei tarvitse koskaan ottaa huomioon/tosissaan. Tutkija on kuitenkin enemmän arvovapaalla pohjalla kuin vaikkapa puolustusministeri, Kaskeala, tai Mikkelin kunnanjohtaja. Itse kiinnitän kuitenkin tähän huomiota selvästi tavallista enemmän, koska a) kirjoittajan tausta on mikä on ja b) se julkaistaan kyseisessä lehdessä.

Se että kehitys vie kohti Natoa, ei välttämättä vie kehitystä pois Suomen militarisoinnista vaan sitä kohti.

Tämän sinänsä mielenkiintoisen heiton joudut kyllä avaamaan tarkemmin, varsinkin jos puhut koko kansan eli Suomen militarisoinnista. Se, että Nato-jäsenyyden myötä sotilasammatin asema ihmisten mielissä muuttuu, on varmasti tosiasia. Mutta mitä tapahtuu mattimeikäläisen "militarismille" (mitä sitten sillä tarkoitatkaan) 20 vuoden kuluttua, kun asevelvollisuutta ei ole eikä itse joudu mihinkään kontaktiin sotilaiden tai aseiden kanssa, sitä en osaa arvailla itsekään.

Mutta selkeästi se, että useimpien kansalaisten arjesta sota ja siihen valmistautuminen jäävät pois, pelottaa monia nykyisen pysyvyyden tilan puolesta vannojia.

 

[mjr]

Viestin lähetti Yläpesä
Valitettavaa jos äidyt nimittelylinjalle. "Neuvostovastaista" huudettiin naamalle 70- ja 80-luvuilla. Nyt kiveen on kirjoitettu "populismia" ja heittäjän naamasta paistaa ajatus "lapsellista". Olen yrittänyt tuoda tähän ketjuun arvostetusta (?) päälehdestä bongattuja kirjoituksia, niin pääkirjoitustasolta kuin "asiantuntija kommentoi" osastolta (Alakerta). Jottei pelkästään omien mätien kananmunien heittelyksi menisi.

Jaaha, mitäs sitä sitten sanoisi - no, retorista sitten. Kovasti retorista argumentointia. Vaistoan, ehkä väärin, koko näkökulmastasi tietyn moraalisen ylemmyyden, jota minusta näissä asioissa on hankala perustella, koska kukaan ei pysty ennustamaan tulevaisuutta - ja ainoa asia joka tässä suhteessa on edes jonkinlainen ohjenuora on se sinun halveksimasi ja romukoppaan heittämäsi menneisyys.

Anyway, se että Suomi kytkeytyisi olennaiseksi osaksi läntistä puolustusjärjestelmää Venäjän kylkeen ja luopuisi liittoutumattomuudesta, itsenäisestä puolustuksesta ja asevelvollisuudesta ei minusta ole askel kohti rauhanomaisempaa Suomea ja lähialuetta vaan se olisi omiaan kiristämään vastakkainasettelua mikä antaisi entistä enemmän vettä myllyyn aggressiivisesti Venäjän vastaisille ja militaristisille asenteille ja piireille. Mutta tämä on ehkä liian paljon nyansoitua ja liian vähän mustavalkoista ajattelua sinulle?

 

[Yläpesä]

Viestin lähetti mjr
Kovasti retorista argumentointia.

Millainen keskustelu tulevaisuuden oletetuista tapahtumista EI ole retorinen? Onko virallisen puolustuspolitiikan ennuste Suomen lähialueiden tulevaisuudelle muuta kuin retorinen?

Vaistoan, ehkä väärin, koko näkökulmastasi tietyn moraalisen ylemmyyden, jota minusta näissä asioissa on hankala perustella, koska kukaan ei pysty ennustamaan tulevaisuutta

En kyllä ymmärrä tätä pointtia lainkaan. Tietenkin seison sanojeni ja näkemysteni takana ja sen vuoksi puolustan niitä. Mitä muuta voisi odottaa? Jos se on sinusta ylemmyyttä, niin pidä hyvänäsi. Kumman henkilöityväksi haluat keskustelun viedä, onko se viite siitä, että eväät on syöty? Ja jos kommentteja saavat esittää vain ne, jotka sataprosenttisesti tietävät miten asiat tulevaisuudessa menevät, niin kuinka monta lausetta tässä ketjussa olisi? Jotenkin minä vaistoan, ehkä väärin, että "oikeita" ajatuksia voivat esittää vain ne, jotka puhuvat entisen menon jatkumisen ja vanhojen vihollisuuksien ylläpitämisen puolesta.

Mutta siitä olen toki samaa mieltä, että kukin näissä tuhansissa bittiavaruuden jatkoajoissa heittelee lähinnä omia tulkintojaan ja vain aika näyttää mistä kana pissii.

vaan se olisi omiaan kiristämään vastakkainasettelua mikä antaisi entistä enemmän vettä myllyyn aggressiivisesti Venäjän vastaisille ja militaristisille asenteille ja piireille. Mutta tämä on ehkä liian paljon nyansoitua ja liian vähän mustavalkoista ajattelua sinulle?

No onko se kovin nyansoitua tai harmaata ajattelua, että pitää Venäjää kiveen hakattuna Suomen, Euroopan ja Naton uhkana iänikuisesti? Kävisikö tähän kommenttiisi luonnehdinnaksi "retoriikkaa ja ylemmyydentuntoista moraalia tulevaisuudesta jota kukaan ei varmuudella tiedä"?
Suomen tulee työskennellä sen puolesta Euroopassa ja tulevassa Natoyhteistyössä, että tämä ilmeisesti joissain piireissä vaalittu vihollisuusasetelma saadaan pikkuhiljaa purettua. Tarkoittaisiko se Venäjän mukaanottamista EU-kuvioon ja kenties yhteistyötä Naton kanssa? Ei aivan mahdoton kuvio, kyllähän Venäjällä oli 90-luvulla ennen Putinia jonkinlaista halukkuuttakin tähän. Länsi ei silloin ollut kovin ihastunut aiheesta.

Kymmenen vuotta sitten ei voinut kuvitellakaan, että tämän ketjun aihetta käsiteltäisiin vakavasti päivänpolitiikassa ja päivälehdissä. Viimeksi kuluneen vuoden aikana muutosta on vaadittu ihan tosissaan ja vakavalla naamalla. Se ennakoi tulevaa muutosta.

 

[mjr]

Viestin lähetti Yläpesä
En kyllä ymmärrä tätä pointtia lainkaan. Tietenkin seison sanojeni ja näkemysteni takana ja sen vuoksi puolustan niitä. Mitä muuta voisi odottaa? Jos se on sinusta ylemmyyttä, niin pidä hyvänäsi. Kumman henkilöityväksi haluat keskustelun viedä, onko se viite siitä, että eväät on syöty? Ja jos kommentteja saavat esittää vain ne, jotka sataprosenttisesti tietävät miten asiat tulevaisuudessa menevät, niin kuinka monta lausetta tässä ketjussa olisi? Jotenkin minä vaistoan, ehkä väärin, että "oikeita" ajatuksia voivat esittää vain ne, jotka puhuvat entisen menon jatkumisen ja vanhojen vihollisuuksien ylläpitämisen puolesta.

Mutta siitä olen toki samaa mieltä, että kukin näissä tuhansissa bittiavaruuden jatkoajoissa heittelee lähinnä omia tulkintojaan ja vain aika näyttää mistä kana pissii.

Oikeastaan kaksi asiaa: ensinnäkin kuka täällä oikein puhuu entisen menon jatkumisen ja vanhojen vihollisuuksien ylläpitämisen puolesta? Tässä ketjussa minusta vastapuolesi on ollut hyvin maltillinen ja rationaalinen eikä juuri kovin AKS:mäinen, mikä ei ole estänyt leimakirvestäsi heilumasta. Toinen asia on sitten tämä ajan näyttäminen: ei jonkin asian tapahtuminen ole vielä itsessään argumentti sen asian puolesta tai oikeellisuudesta. Voi hyvin olla että sotilaallista liittoutumista haluavat pystyvät ajamaan läpi asevelvollisuuden lakkauttamisen ja Suomen Nato-jäsenyyden, mutta näiden asioiden tapahtuminen ei itsessään merkitse sitä, että se tapahtuminen olisi oikein ja Suomen edun mukaista. Aivan kuten itse olet sitä mieltä, että nykyinen asevelvollisuus ei pelkällä olemassaolollaan oikeuta itseään. Jos näin ajattelisi kirjoittaisi aina voittajan historiaa (anteeksi muuten tämän kirosanan käyttäminen tekstissä).

 

[Yläpesä]

Viestin lähetti mjr
kuka täällä oikein puhuu entisen menon jatkumisen ja vanhojen vihollisuuksien ylläpitämisen puolesta?

Se linja, jonka mielestä itänaapuri on edelleen Suomelle todellinen uhka, koska on jo satoja vuosia ollut. Se linja, jonka mielestä asevelvollisuusarmeijan ylläpitäminen on tärkeää kasvatuksellisena paikkana, työllistävänä tekijänä jne.

Voi hyvin olla että sotilaallista liittoutumista haluavat pystyvät ajamaan läpi asevelvollisuuden lakkauttamisen ja Suomen Nato-jäsenyyden, mutta näiden asioiden tapahtuminen ei itsessään merkitse sitä, että se tapahtuminen olisi oikein ja Suomen edun mukaista.

Mutta faktahan on, että oikeutus saadaan vain tulevaisuudelta. Ei sinulta tai minulta tässä ja nyt. Siksi sitä on melko turha murehtia, koska vastausta emme saa ennenkuin mennään eteenpäin vaikkapa sata vuotta. Tanner teki väärän arvion ja niin teki Koivistokin. Tuleva historiankirjoitus päättää sen, tekeekö Suomi kardinaalimunauksen pitäytymällä asevelvollisuusarmeijassaan vai ryntäämällä Nato-operaatioihin.

Jos näin ajattelisi kirjoittaisi aina voittajan historiaa (anteeksi muuten tämän kirosanan käyttäminen tekstissä).

Ihan turha sucker punch. Harrastan historiaa (paikkakunta ja suku) vaikkakaan sotahistoria ei saa meikäläistä lämpenemään. Historia on viinan tapaan viisaiden nautintoaine. Pelkkä käyttö ei riitä, pitää ymmärtää, muttei silti hyväksyä. Kumpaankin voi juuttua ja antaa aineen viedä miestä. Historiasta opiksi ottaminen ei tarkoita sitä, että koskaan ei saa tehdä samaa virhettä kuin ennen tai, että jos jokin toimi ennen, se toimisi aina.

 

[mjr]

Viestin lähetti Yläpesä
Ihan turha sucker punch. Harrastan historiaa (paikkakunta ja suku) vaikkakaan sotahistoria ei saa meikäläistä lämpenemään. Historia on viinan tapaan viisaiden nautintoaine. Pelkkä käyttö ei riitä, pitää ymmärtää, muttei silti hyväksyä. Kumpaankin voi juuttua ja antaa aineen viedä miestä. Historiasta opiksi ottaminen ei tarkoita sitä, että koskaan ei saa tehdä samaa virhettä kuin ennen tai, että jos jokin toimi ennen, se toimisi aina.

No joo, en voinut vastustaa kiusausta, mutta kyllä joistakin muotoiluistasi saa sellaisen käsityksen. Onko sillä nyt sitten suurta arvoa, mutta minusta ihmiskunnan sotainen historia ja aggressiivinen ja lyhytnäköinen toiminta edustavat tiettyä syvää rakennetta, enkä pysty sitä taustaa vastaan olemaan niin vaikuttunut viimeisen 60 vuoden rauhanajasta Länsi-Euroopassa. Aika näyttää, mutta ei varmasti meidän elinaikamme. Ja asioiden näin ollessa, niin pienen maan kuin Suomen niin suuren valtarakenteen naapurina kuin Venäjän, ehkä kannattaa pyrkiä varovaisuuteen ja välttää tempoilua ja kovin opportunistista lyhyen tähtäimen edun hankintaa. Nämä ovat enemmänkin suurvaltojen erioikeuksia ja tunnustan, en juuri suurvaltojen nykyisessä toiminnassa näe suurta eroa menneisyyteen: Staatsräson, jota Paasikivi kauhisteli, on edelleen toiminnan johtotähti ja Macchiavelli kuluu ahkerien lukijoiden käsissä. Mitä sotahistoriaan tulee niin en pitkään aikaan lukenut sitä varsinaiseksi vakavan historiantutkimuksen osaksi (typerä mielipide) ja olen pysynyt hyvin tietämättömänä kaikesta konkretiasta, mikä kävi hyvin (lue nolosti) ilmi kun uskaltauduin taannoin eräässä toisessa ketjussa heikoille jäille toisen maailmansodan suhteen.