Hyvää alkuiltaa Suomeen. Doanerin terveiset Arizonan lämmostä vol 1. Tänään on mun reissun ensimmäisen pelipäivän aamu ja ajattelin aikani kuluksi altaan reunalta postata vähän tunnelmia sinne kylmään pohjolaan. Matkustan yksin, joten aikaa pitää tappaa muutenkin kuin pelkästään aurinkoa ottaen. Pohjatietona mainittakoon, että olen plänännyt reissua tänne pikkuskidistä saakka, eli 17 pitkää vuotta. Viime joulukuussa pienissä kalsarikänneissä puntaroin hommaanko Doanin game worn paidan vai reissun Arizonaan ja ajattelin että nyt jos joskus on pakko lähteä paikanpäälle. Ajankohdaksi valikoitui tämä, sillä nyt Coyotes pelaa 4 kotipeliä putkeen. Tavoite on päästä tapaamaan tietenkin idolini Doan, jota on tullut fanitettua tosiaan se 17 vuotta ja hänen uransa jatko on epävarmaa joten nyt oli pakko lähteä. En saanut kunnolla nukuttua kahta viikkoa ennen trade deadlinea koska pelkäsin hänen siirtyvän johonkin contender joukkueeseen siirtotakarajalla, mutta luojan kiitos näin ei käynyt.
Hotellini Reinassance Hotel & Spa on tässä Westgaten huvittelukeskuksen ja Gila River Arenan välittömässä läheisyydessä. Kaikki vierasjoukkueet majoittuvat samassa hotlassa sen sijainnin takia. Eilen iltapäivällä siemailin budweiseriä poolin reunalla kun alkoi tuttuja naamoja näkymään. Tajusin että vieressähän Connor McDavid ja Zack Kassian mättävät nachoja naamaansa ja nauttivat Arizonan komeista keleistä. Aika paljon on Oilers fanejakin samassa hotellissa ja yleisin vaate täällä on eläkeläisten nahkaisten vyölaukkujen lisäksi oranssit Oilers McDavid paidat.
Aika rauhassa sai McDavid olla altaan reunalla sillä minun lisäkseni ei moni muu häntä tunnistanut ja Oilers faneilla meni pupu pöksyyn eivätkä he uskaltaneet mennä nimmareita ja kuvia pyytämään vaikka selkeästi sitä melkein tunnin altaan toisella puolella suunnittelivat. Lopulta kun Connorin poika teki lähtöä niin Oilers fanit piirittivät kaverin ja saivat nimmarinsa. Allas oli täynnä nuoria baseball pelaajia ympäri maata, sillä nyt on spring training kausi päällä, ja kun he tajusivat että nyt on NHL pelaaja paikalla niin altaasta nousi väkeä samaan tahtiin kuin miestä merestä normandian maihinnousussa aikanaan. McDavid luikki kyllä aika nopeasti karkuun sisätiloihin. Tänään aamulla menin väijyyn tuohon hotellin aulaan, sillä pelaajat liikkuvat aamujäille jalkaisin ja tuli napattua Pakarisen ja Korpikosken kanssa kuvat sekä vaihdettua parit sanat ja annettua tsempit illan peliin. Päivällä pitäisi tavata paikallisia Coyotes faneja ennen peliä ja pelin jälkeen olisi tarkoitus mennä hallin ulkopuolelle kärkkymään nimmareita Jamesin ja kumppaneiden kera.
Matka tänne meni aika smoothisti, vaikka yhteensä tulikin matkustettua 27h putkeen kolmella eri lennolla. Aamulla Lontooseen, iltapäivällä Dallasiin ja iltalennolla Phoenixiin. Kuuppa oli pikkasen sekaisin kun pääsin viimein hotellilla koska elettiin kuitenkin samaa vuorokautta jenkkilässä, eli matkustin ajassa taaksepäin joten oma vuorokauteni kesti 36 tuntia. Tajusin vasta ennen reissuani että USA:ssa ekassa määränpäässä on pakko tullata matkalaukut, mennä maahantulo/passitarkistukseen ja läpäistä turvatarkastukset uudelleen. Juuri tähän DAL-PHX vaihtoon olin varannut vain reilun tunnin aikaa ja pelkäsin missaavani viimeisen lennon mutta hommat oli Fort Worthin kentällä hyvin hoidettu ja kaikki em. toimenpiteet sujuivat todella rivakasti. Eniten aikaa meni turvatarkastuksessa jossa virkailija luuli meikäläistä Distrurbedin solistiksi ja passitarkastuksessa jossa oli kaveri Red Wings leimasimen kanssa vastassa. Ei meinannut Coyotes guylle heltiä lupaa tulla Texasin maaperälle. Suosittelen kumminkin reissua suunnitteleville hommaamaan suoran lennon euroopasta määränpäähän jenkeissä niin ei tartte sählätä näiden asioiden kanssa kiireessä. Itse otin nämä lennot vain budjetti syistä.
Hommasin kyydin Phoenixin lentokentältä hotellille Glendaleen jo ennen reissua facebookin kautta paikallisilta faneilta apua pyytäen. Suzin jeepillä matka taittui nopeasti ja iltasella ei enää ruuhkaa ollut joten matka kesti ehkä vajaat puolisen tuntia. Ja maksukaan ei päätä huimannut, sillä bensarahat riitti korvaukseksi. Hotelli on kyllä aika pirun makea ja siisti ja kaikenlaiset palvelut ovat aivan tässä välittömässä läheisyydessä. Tuossa toisella puolella on aivan järkyttävä keskittymä erilaisia outlet myymälöitä joten shoppailumahdollisuuksia ei puutu. Westgaten keskuksessa onkin sitten leffateatteria ja ravintoloita yms. Paikallisessa fanituotemyymälässä tuli jo piipahdettua ja valikoimaa oli ihan kivasti. Toki Suns, D-Backs ja Cardinals kamaa oli kaikkia reilusti enemmän kuin Coyotes kamaa, mutta kyllä sieltä kovalle fanikrääsän keräilijälle tarttui pari uutta lippistä ja paitaa mukaan. Pitää vielä illalla tsekata minkälainen tarjonta fanikamaa on hallilla. Hintojen taso on täällä aikalailla samaa kuin Suomessa. Bisse 5 taalaa, fanipaita 20 taalaa, burgeriannos raflassa 15 taalaa jne.
Ainoa huono puoli hotellissa ja itseasiassa koko Westgatessa on sen sijainti. Tämä on täysin erillinen keskittymä kaikesta muusta, esim. puhelimen laturille ja läppärille piti lähteä etsimään verkkovirta-adapteria lähimmästä wallmartista ja kävellen sinne ei olisi ollut mitään asiaa, vaan käynti oli pakko hoitaa taksilla. Ja esimerkiksi perus elintarvike kauppaa en ole alueelta vielä löytänyt. Auton vuokraamista en ajatellut, sillä paikalliset fanit lupasivat ke ja su päivinä viedä fintoopea kiertoajelulle ja la aamuna harkkahallille katsomaan aamujäät. Siellä on kuulemma paras mahdollisuus päästä myös jututtamaan pelaajia.
Näissä tunnelmissa odottamaan illan matsia. Postailen kuulumisia taas myöhemmin.
ps. Sisäinen fanipoikani on päässyt valloilleen ja koitan päästä jollain kyltillä TV lähetykseen eli olkaa tarkkana ruutujen ääressä yöllä.
