Kirjoittelija
Jäsen
Osoitteesta stubhub.com löytyy tällä hetkellä teksti access denied. Ovatkohan ne laittaneet eurooppalaisille kioskin kiinni?
Verkkolehden uusimmat jutut
-
"Virtaa riittää kyllä kaikkiin peleihin" – A-maajoukkueesta kotikisoihin kutsuttu Konsta Helenius on valmis myös miesten MM-kisoihinLue lisää »
-
U18 MM-päiväraportti: Eiserman johti Yhdysvaltojen murska-avausta hattutempulla, Kanada rynnisti Ruotsilta karkuun avauserässäLue lisää »
-
Avausvoiton Pikkuleijonille torjunut Rimpinen kotikisoista: "Ihan mahtavaahan tämä on"Lue lisää »
-
Selostajalegenda Bob Cole on poissaLue lisää »
-
Saku Salminen loppukauden pelikieltoon Christian Heljangon taklaamisestaLue lisää »
-
Pikkuleijonat avasi kotikisat tyylikkäällä voitolla Latviasta – Aatos Koivulle ulosajo ottelun loppuhetkilläLue lisää »
NHL-matkat
- Viestiketjun aloittaja Old Ray
- Alkaa
- 709 011
- 2 164
Huh kun säikähdin!
Kyllä mulla toimii ainakin.
Terveisiä palstaveljille ja siskoille Arizonasta. Kirjoittelin omia kokemuksia NHL matkailusta tuonne Arizonan kausiketjuun. Tässä linkki viestiini.
Connor McDavid bongattu eilen hotellin altaalta Zack Kassianin kanssa. Kovasti maistui sälleille nachot auringonoton lomassa. Hyväntuulisia ja levänneitä suomalaisia, eli Korpikoskea ja Pakarista jututettu tänään hotellin aulassa ennen aamujäille menoa. Tänään illalla reissuni ensimmäinen matsi Oilers @ Coyotes.
Connor McDavid bongattu eilen hotellin altaalta Zack Kassianin kanssa. Kovasti maistui sälleille nachot auringonoton lomassa. Hyväntuulisia ja levänneitä suomalaisia, eli Korpikoskea ja Pakarista jututettu tänään hotellin aulassa ennen aamujäille menoa. Tänään illalla reissuni ensimmäinen matsi Oilers @ Coyotes.
Hienoa matkaraporttia, suosittelen muillekin jotta käykää lukemassa. Laita toki jatkoa reissun mittaan @Doaner !
Pakko kompata!
Tällaista matkaraportointia mukava lueskella.
Toivottavasti pääset pelaajia moikkaamaan!
Doanerin törinät Arizonasta vol 2.
Noniin eka pelipäivä takana. Altaalla norkoilun jälkeen kävin respan tädeiltä pyytämässä tussia ja kartonkia ja homma hoitui nopsaan. Ajattelin, että kerran kun on vauhtiin päästy niin vedetään sellainen kyltti lämmittelyihin että Doan ei voi sitä missata. Pari tuntia ennen matsia lähdin Westgaten ravintolakeskittymään imaisemaan muutamat Millerit wingsien ja burgerien ohella. Oilers faneja oli aivan tolkuton määrä Coyotes faneihin verrattuna. Jututin muutamaa eläkeläispariskuntaa ja siinä jauhettiin hauenkalastuksesta Jari Kurriin kaikkea maan ja taivaan väliltä. Paljon on Arizonassa kyllä eläkeläisiä mm. Kanadasta, mutta osa faneista oli tullut tänne lomalle samalla tavalla kuin minäkin.
Hallilla puolen litran stobe olikin tuplasti kalliimpaa, 11 dollaria laaki. Piti siemailla se äkkiä alas että ehtisin lämmittelyihin ja menin eturiviin kylttini kanssa. Laitoin ennen matsia Tyson Nashille twitterissä viestiä että poimii mut lähetykseen ja vastaus tuli nopeasti että tuottajaa informoitu ja enjoy the game buddy. Paikallisten kanssa jauhettiin siinä vähän mun stooria läpi ja viiksekäs vanha herra osasi sanoa, että tähän meidän kulmaan pelaajat tulevat kohta. Doan oli tirehtöörinä läpi lämmittelyn siirtämässä kiekkoja maalista kulmiin jne. Pian sieltä tulikin katsekontaktia meikäläisen suuntaan ja pelaajien poistuessa jäältä Doaner on tunnetusti viimeinen Kojootti jäällä. Kiekkohan sieltä napsahti tuliaisiksi niin kuin MSG:ltä kaksi vuotta aiemmin.
Itse pelistä ei ole oikeen sanottavaa muuta kuin että on tuo Oliver Ekman-Larsson aivan jäätävä pelaaja. Pienessä tilassa ja kiireessä äärettömän rauhallista peliä ja varmoja jämäköitä ratkaisuja. Myös Domi ja McDavid erottautuivat massasta melkein jokaisessa vaihdossaan. Enivei hieno voitto Kojooteille.
Pelin jälkeen menin paikallisten fanien vinkkaamana väijyyn areenan taakse pelaajien parkkitunnelin luokse. Ekat autot lähtivät parikymmentä minuuttia pelin jälkeen ja pelaajat tyytyivät vain tööttäämään ja moikkaamaan parikymmenpäiselle fanijoukolle. Kevin Connauton oli ensimmäinen joka pysähtyi ekan puolen tunnin aikana. Noin kolmen vartin päästä Connor Murphy pysähtyi jakamaan nimmareita ja kävin nappaamassa fotot hänen kanssaan. Autoja meni ohi edelleen ja osa faneista kyllästyi odottamaan mm. Domia. Sääliksi kävi yhtä Torontolaista perhettä jotka odottivat Domia turhaan. Reilun tunnin kuluttua Vermette jäi jakamaan nimmareita ja menin kysymään onko Doan vielä hallissa. Kuulemma tekee jälkitreenejä pelin jälkeen mutta ei hätää, hän pysähtyy aina.
Lopulta kaksi tuntia pelin päättymisen jälkeen, puolilta öin, Doan kurvaa paikalle pickupillaan. Parikymmenpäinen fanilauma oli kuihtunut enää muutamaan tyyppiin. Annoin paikallisten mennä eka hakemaan nimmarit auton ikkunasta. Kun tuli meikäläisen vuoro niin Doaner hyppäsikin autosta ulos ja tuli kättelemään allekirjoittanutta. "Khitoos, Khitoos. I remember you from Tampere and MSG, what got you here?". 1457 NHL pelin veteraani muistaa hullun suomalaisen fanin vuosien takaa. Mitä siinä pitäisi sitten sanoa. Kiittelin kovasti kaikista vuosista, muistoista ja kokemuksista mitä hän on antanut. Pelipaitaan saatiin nimmari ja läjä kuvia tuli otettua muun jutustelun ohessa ennen hyvästejä. On se vaan kova pelaaja ja liideri mutta vielä parempi ihminen. Suomeksi HIENO MIES. Onneksi väsymys ja aikaero vei meikäläisestä jännitykset mennessään ja läppää tuli heitettyä kuin vanhalle kaverille konsanaan.
Toivottavasti viestissä ei ole mitään hirveitä typoja, en jaksa tai kykene niitä nyt tarkistamaan. Kroppa ihan sekaisin aikaerosta ja aivan älytön euforia päällä tämän päivän seteistä. On aika vetäytyä partsille nauttimaan Arizonan tähtitaivaasta ja kohta on kai vetäydyttävä unten maille jos uni enää tänää tulee.
Over and out!
Noniin eka pelipäivä takana. Altaalla norkoilun jälkeen kävin respan tädeiltä pyytämässä tussia ja kartonkia ja homma hoitui nopsaan. Ajattelin, että kerran kun on vauhtiin päästy niin vedetään sellainen kyltti lämmittelyihin että Doan ei voi sitä missata. Pari tuntia ennen matsia lähdin Westgaten ravintolakeskittymään imaisemaan muutamat Millerit wingsien ja burgerien ohella. Oilers faneja oli aivan tolkuton määrä Coyotes faneihin verrattuna. Jututin muutamaa eläkeläispariskuntaa ja siinä jauhettiin hauenkalastuksesta Jari Kurriin kaikkea maan ja taivaan väliltä. Paljon on Arizonassa kyllä eläkeläisiä mm. Kanadasta, mutta osa faneista oli tullut tänne lomalle samalla tavalla kuin minäkin.
Hallilla puolen litran stobe olikin tuplasti kalliimpaa, 11 dollaria laaki. Piti siemailla se äkkiä alas että ehtisin lämmittelyihin ja menin eturiviin kylttini kanssa. Laitoin ennen matsia Tyson Nashille twitterissä viestiä että poimii mut lähetykseen ja vastaus tuli nopeasti että tuottajaa informoitu ja enjoy the game buddy. Paikallisten kanssa jauhettiin siinä vähän mun stooria läpi ja viiksekäs vanha herra osasi sanoa, että tähän meidän kulmaan pelaajat tulevat kohta. Doan oli tirehtöörinä läpi lämmittelyn siirtämässä kiekkoja maalista kulmiin jne. Pian sieltä tulikin katsekontaktia meikäläisen suuntaan ja pelaajien poistuessa jäältä Doaner on tunnetusti viimeinen Kojootti jäällä. Kiekkohan sieltä napsahti tuliaisiksi niin kuin MSG:ltä kaksi vuotta aiemmin.
Itse pelistä ei ole oikeen sanottavaa muuta kuin että on tuo Oliver Ekman-Larsson aivan jäätävä pelaaja. Pienessä tilassa ja kiireessä äärettömän rauhallista peliä ja varmoja jämäköitä ratkaisuja. Myös Domi ja McDavid erottautuivat massasta melkein jokaisessa vaihdossaan. Enivei hieno voitto Kojooteille.
Pelin jälkeen menin paikallisten fanien vinkkaamana väijyyn areenan taakse pelaajien parkkitunnelin luokse. Ekat autot lähtivät parikymmentä minuuttia pelin jälkeen ja pelaajat tyytyivät vain tööttäämään ja moikkaamaan parikymmenpäiselle fanijoukolle. Kevin Connauton oli ensimmäinen joka pysähtyi ekan puolen tunnin aikana. Noin kolmen vartin päästä Connor Murphy pysähtyi jakamaan nimmareita ja kävin nappaamassa fotot hänen kanssaan. Autoja meni ohi edelleen ja osa faneista kyllästyi odottamaan mm. Domia. Sääliksi kävi yhtä Torontolaista perhettä jotka odottivat Domia turhaan. Reilun tunnin kuluttua Vermette jäi jakamaan nimmareita ja menin kysymään onko Doan vielä hallissa. Kuulemma tekee jälkitreenejä pelin jälkeen mutta ei hätää, hän pysähtyy aina.
Lopulta kaksi tuntia pelin päättymisen jälkeen, puolilta öin, Doan kurvaa paikalle pickupillaan. Parikymmenpäinen fanilauma oli kuihtunut enää muutamaan tyyppiin. Annoin paikallisten mennä eka hakemaan nimmarit auton ikkunasta. Kun tuli meikäläisen vuoro niin Doaner hyppäsikin autosta ulos ja tuli kättelemään allekirjoittanutta. "Khitoos, Khitoos. I remember you from Tampere and MSG, what got you here?". 1457 NHL pelin veteraani muistaa hullun suomalaisen fanin vuosien takaa. Mitä siinä pitäisi sitten sanoa. Kiittelin kovasti kaikista vuosista, muistoista ja kokemuksista mitä hän on antanut. Pelipaitaan saatiin nimmari ja läjä kuvia tuli otettua muun jutustelun ohessa ennen hyvästejä. On se vaan kova pelaaja ja liideri mutta vielä parempi ihminen. Suomeksi HIENO MIES. Onneksi väsymys ja aikaero vei meikäläisestä jännitykset mennessään ja läppää tuli heitettyä kuin vanhalle kaverille konsanaan.
Toivottavasti viestissä ei ole mitään hirveitä typoja, en jaksa tai kykene niitä nyt tarkistamaan. Kroppa ihan sekaisin aikaerosta ja aivan älytön euforia päällä tämän päivän seteistä. On aika vetäytyä partsille nauttimaan Arizonan tähtitaivaasta ja kohta on kai vetäydyttävä unten maille jos uni enää tänää tulee.
Over and out!
Erittäin hieno viesti ja oli mukava lukea varsinkin tämä pätkä. Ihan tässä tulee kateelliseksi, kun itse toivoisi, että pääsisi edes kerran NHL:ää katsomaan livenä, mutta toinen siellä kaveeraa jo kapteenin kanssa.
Wild-Chester
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Pittsburgh Penguins
Hienoa raporttia!
Vaikuttaa aika huikealta jannulta tämä Shane Doan, kovasti onnea teikäläiselle että pääsee omaa idoliaan noinkin syvällisesti tapaamaan.
Nyt oli kyllä parhaita viestejä mitä olen lukenu Jatkoajassa.
Ite haaveilen tässä Floridaan lähtöä ja se toteutuu jos tässä kesätöihin pääsisi, ens syksynä sitte suunta toivottavasti Miamin lämpöön ja jos toki New Yorkissa pysähtyisi viikon verran.
Toivottavasti jaksat lisää raportoida reissun edetessä!
Jatka ihmeessä @Doaner raportointia Amerikan lämmöstä! Doanista on jo kaikki tarpeellinen sanottu yllä, mutta vetää muuten vanha ukko huikeaa kautta. Pelannut 64 peliä ja näihin kasassa 25 maalia, viimeeksi kyennyt samaan kaudella 08-09. Jäänyt vähemmälle huomiolle Doanin erinomainen kausi, kun Jagr vetää huomion.
Jospa sitä joskus itsekin pääsisi rapakon taakse katsomaan Oilersin peliä.
Jospa sitä joskus itsekin pääsisi rapakon taakse katsomaan Oilersin peliä.
Doanerin tötöilyt Arizonassa Vol 3.
Alkuun, kiitos kaikille positiivisista kommenteista ja maininnoista kuukauden jatkoaikalainen -ketjussa. Lämmittää kovasti mieltä. Jatketaan kuitenkin reportaasien tekoa.
Tiistai illan matsin ja Doanin tapaamisen jälkeen ei meinannut yöllä uni tulla simmuun sitten millään. Tuli selattua vain noita kuvia läpi ja tuijotettua lämmittelystä saatua kiekkoa ja paidan nimmaria. Olin kyllä oluen tarpeessa sillä kroppa värisi siihen malliin, että ei meinanneet shortsit pysyä jalassa enää. Harmikseni huomasin että kaikkia paikkoja aletaan sulkemaan joten vetäydyin hotellihuoneen puolelle. Olin sopinut aamuksi kiertoajelun yhden paikallisen rouvan kanssa, jonka kanssa on tullut kymmenisen vuotta juteltua coyotes corner -keskustelupalstalla. Kai siinä tuli lopulta pari tuntia nukuttua ennenkuin Suzi kävi poimimassa meikäläisen kyytiin hotellin edestä. Hän oli säästänyt minulle kaikenlisäksi Shane Doan Cowboy bubbleheadin, Shane Doan katchina jersey minilockerin ja pari julistetta Doanerista kotiinviemisiksi.
Ei muuta kuin kattoikkuna Fordin katumaasturista auki ja kuvia räpsimään. Phoenix, Mesa, Chandler, Gilbert, Scottsdale ja muut paikalliset kaupungit tuli ajettua läpi ja Suzin suu kävi kokoajan. Sai kyllä aika kattavan kiertoajelun ja infopaketin paikallisista nähtävyyksistä. Kiertoajeluun kuului tottakai aamupala/lounas klassisessa jenkkiläisessä dinerissa. Koska olen kova kalamies niin Mesassa oli pakko pysähtyä paikalliseen Bass Pro Shoppiin visiitille. Kuvitelkaa Motonet x 2, kahdessa kerroksessa, täynnä veneitä, kalastusvälineitä, vaatteita yms. Ennen kuin astuimme latoon sisään kysyin Suzilta ihan tsoukilla että onko tuolla järvi sisällä vai miksi toi lato on noin jäätävän kokoinen. Suzi luuli että en heitä läppää ja tokaisi takaisin että ei siellä järveä ole, mutta on siellä puro ja lampi täynnä eläviä kaloja...just. Ja oma baari sieltä löytyi myös. Kyllä jenkeissä osataan, kaikki on isoa ja suurta.
Iltapäivällä haettiin Suzin punaniska mies ja lähdettiin laakson itäisille vuorille kiertoajelulle. Aika sairaan upeita kallioita, laaksoja, solia, kalliojärviä yms. Ihan sama minne päin katsoi niin maisemat oli henkeä salpaavat. Kovien ruuhkien takia emme lähteneet ajamaan länteen hotellilleni vaan jäimme tappamaan aikaa Suzin ja Shaggyn viehättävään kotiin. Siinä takapihalla haukuttiin kahden jäätävän kokoisen boxerin, Tankin ja Brunon kanssa aidan takana baseballia pelaaville pojille. Alkuillan nappulaliigan pelissä oli kyllä kova meininki. Pari Shaggyn kotitekoista bisseä huiviin, Bruins Rangers peliä töllöstä ja koirien kanssa peuhaamista...mikäs siinä ollessa. Koitin kovasti briiffata tulevista suomalaisista lupauksista pariskuntaa. Illalla mut heitettiin takaisin hotellille ja maksuksi eivät suostuneet ottamaan $20 dollaria enempää. Kaikki ihmiset ovat olleet täällä yksinäistä suomalaista kohtaan äärimmäisen ystävällisiä ja vieraanvaraisia, mutta tuo eilinen päivä oli yksi hienoimmista kokemuksistani ihmisten hyvyydestä.
Okei, reportaasi eksyy pois kiekosta. Hotellille palattuani olin aika ryytynyt, haisin varmaan aika kiitettävästi ja toisessa kädessä oli pari julistetta ja Shaggyn antama 6pack olutta, toisessa kädessä jäätävä Bass Pro Shopin kassi josta pilkotti mm. trucker lippiksiä. Lehtosen Kari venaili hissiä siinä samalla ja katsoi meikäläistä vähän oudosti. Ajattelin että en hissiä odottaessa ala sen kummempaa turisemaan, mutta lopulta Kari ei uskaltautunut samaan hissiin meikäläisen kanssa. Ajattelin jo että hississä pienen hiljaisuuden jälkeen kysyn että "Maistuuko sulle bisse, Kari". Ei tullut sitä tsäänssiä tällä kertaa.
Tänä aamuna menin sitten rutiininomaisesti nappaamaan ison kahvin ja odottamaan hotellin ala-aulaan vierasjoukkueen eli Starsin pelaajia. Lehtosen kanssa tuli nyt aamulla juteltua ja hän kyseli että mites mies on tänne saakka eksynyt. Sharpin kanssa oli pakko napata selfiet myös, koska kaverini on varmaankin yhtä kova Sharp fani kuin minä olen Doan fani. Sharp oli kyllä todella ystävällinen kaveri. Odottelin Jamie Benniä kaikista pisimpään, sillä hän meni aamupalalle ensimmäisenä, mutta tuli viimeisten joukossa ulos. Pakkohan se nyt ton kaliiberin ukon kanssa on kuvaan päästä. Koitin vähän jututtaa Benniä mutta kaveri ei sanonut saatana sanaakaan takaisin :D vittu mikä jätkä....toivottavasti se ei ollut Jordie. Joku pyöreäposkinen, tummahipiäinen lyhyempi Stars pelaaja jolla fleda roikkui vähän silmillä, käveli harmaa muovinen moon bootsi vasemmassa jalassaan. Käveli ihan normaalisti mutta pakosti vasemmassa jalassa on jotain klesana. Ja kyseessä ei ollut Seguin. Jason Spezza näytti ihan saatanan väsyneeltä ja ärtyisältä, en uskaltanut mennä kuvaa kysymään.
Nyt altaalle, sitten syömään ja illalla hallille kannustamaan Coyotes voittoon! Tuennampana uutta raporttia.
Alkuun, kiitos kaikille positiivisista kommenteista ja maininnoista kuukauden jatkoaikalainen -ketjussa. Lämmittää kovasti mieltä. Jatketaan kuitenkin reportaasien tekoa.
Tiistai illan matsin ja Doanin tapaamisen jälkeen ei meinannut yöllä uni tulla simmuun sitten millään. Tuli selattua vain noita kuvia läpi ja tuijotettua lämmittelystä saatua kiekkoa ja paidan nimmaria. Olin kyllä oluen tarpeessa sillä kroppa värisi siihen malliin, että ei meinanneet shortsit pysyä jalassa enää. Harmikseni huomasin että kaikkia paikkoja aletaan sulkemaan joten vetäydyin hotellihuoneen puolelle. Olin sopinut aamuksi kiertoajelun yhden paikallisen rouvan kanssa, jonka kanssa on tullut kymmenisen vuotta juteltua coyotes corner -keskustelupalstalla. Kai siinä tuli lopulta pari tuntia nukuttua ennenkuin Suzi kävi poimimassa meikäläisen kyytiin hotellin edestä. Hän oli säästänyt minulle kaikenlisäksi Shane Doan Cowboy bubbleheadin, Shane Doan katchina jersey minilockerin ja pari julistetta Doanerista kotiinviemisiksi.
Ei muuta kuin kattoikkuna Fordin katumaasturista auki ja kuvia räpsimään. Phoenix, Mesa, Chandler, Gilbert, Scottsdale ja muut paikalliset kaupungit tuli ajettua läpi ja Suzin suu kävi kokoajan. Sai kyllä aika kattavan kiertoajelun ja infopaketin paikallisista nähtävyyksistä. Kiertoajeluun kuului tottakai aamupala/lounas klassisessa jenkkiläisessä dinerissa. Koska olen kova kalamies niin Mesassa oli pakko pysähtyä paikalliseen Bass Pro Shoppiin visiitille. Kuvitelkaa Motonet x 2, kahdessa kerroksessa, täynnä veneitä, kalastusvälineitä, vaatteita yms. Ennen kuin astuimme latoon sisään kysyin Suzilta ihan tsoukilla että onko tuolla järvi sisällä vai miksi toi lato on noin jäätävän kokoinen. Suzi luuli että en heitä läppää ja tokaisi takaisin että ei siellä järveä ole, mutta on siellä puro ja lampi täynnä eläviä kaloja...just. Ja oma baari sieltä löytyi myös. Kyllä jenkeissä osataan, kaikki on isoa ja suurta.
Iltapäivällä haettiin Suzin punaniska mies ja lähdettiin laakson itäisille vuorille kiertoajelulle. Aika sairaan upeita kallioita, laaksoja, solia, kalliojärviä yms. Ihan sama minne päin katsoi niin maisemat oli henkeä salpaavat. Kovien ruuhkien takia emme lähteneet ajamaan länteen hotellilleni vaan jäimme tappamaan aikaa Suzin ja Shaggyn viehättävään kotiin. Siinä takapihalla haukuttiin kahden jäätävän kokoisen boxerin, Tankin ja Brunon kanssa aidan takana baseballia pelaaville pojille. Alkuillan nappulaliigan pelissä oli kyllä kova meininki. Pari Shaggyn kotitekoista bisseä huiviin, Bruins Rangers peliä töllöstä ja koirien kanssa peuhaamista...mikäs siinä ollessa. Koitin kovasti briiffata tulevista suomalaisista lupauksista pariskuntaa. Illalla mut heitettiin takaisin hotellille ja maksuksi eivät suostuneet ottamaan $20 dollaria enempää. Kaikki ihmiset ovat olleet täällä yksinäistä suomalaista kohtaan äärimmäisen ystävällisiä ja vieraanvaraisia, mutta tuo eilinen päivä oli yksi hienoimmista kokemuksistani ihmisten hyvyydestä.
Okei, reportaasi eksyy pois kiekosta. Hotellille palattuani olin aika ryytynyt, haisin varmaan aika kiitettävästi ja toisessa kädessä oli pari julistetta ja Shaggyn antama 6pack olutta, toisessa kädessä jäätävä Bass Pro Shopin kassi josta pilkotti mm. trucker lippiksiä. Lehtosen Kari venaili hissiä siinä samalla ja katsoi meikäläistä vähän oudosti. Ajattelin että en hissiä odottaessa ala sen kummempaa turisemaan, mutta lopulta Kari ei uskaltautunut samaan hissiin meikäläisen kanssa. Ajattelin jo että hississä pienen hiljaisuuden jälkeen kysyn että "Maistuuko sulle bisse, Kari". Ei tullut sitä tsäänssiä tällä kertaa.
Tänä aamuna menin sitten rutiininomaisesti nappaamaan ison kahvin ja odottamaan hotellin ala-aulaan vierasjoukkueen eli Starsin pelaajia. Lehtosen kanssa tuli nyt aamulla juteltua ja hän kyseli että mites mies on tänne saakka eksynyt. Sharpin kanssa oli pakko napata selfiet myös, koska kaverini on varmaankin yhtä kova Sharp fani kuin minä olen Doan fani. Sharp oli kyllä todella ystävällinen kaveri. Odottelin Jamie Benniä kaikista pisimpään, sillä hän meni aamupalalle ensimmäisenä, mutta tuli viimeisten joukossa ulos. Pakkohan se nyt ton kaliiberin ukon kanssa on kuvaan päästä. Koitin vähän jututtaa Benniä mutta kaveri ei sanonut saatana sanaakaan takaisin :D vittu mikä jätkä....toivottavasti se ei ollut Jordie. Joku pyöreäposkinen, tummahipiäinen lyhyempi Stars pelaaja jolla fleda roikkui vähän silmillä, käveli harmaa muovinen moon bootsi vasemmassa jalassaan. Käveli ihan normaalisti mutta pakosti vasemmassa jalassa on jotain klesana. Ja kyseessä ei ollut Seguin. Jason Spezza näytti ihan saatanan väsyneeltä ja ärtyisältä, en uskaltanut mennä kuvaa kysymään.
Nyt altaalle, sitten syömään ja illalla hallille kannustamaan Coyotes voittoon! Tuennampana uutta raporttia.
Mahtavaa raporttia @Doaner, pistä vaan lisää mikäli suinkin vaan jaksat kirjoitella. Eikä itseä ainakaan haittaa vaikka aihe ei koko aikaa olekaan kiekossa, eihän se nuilla reissulla perus tallaajalle ole pelkkää kiekkoo kuitenkaan vaan kyllähän sitä turistina ollaan reissussa paikkoja tutkimassa myös.
Doaner ameriiikassa vol 4. "Voracek hissipoikana ja tappion katkeraa kalkkia Stars pelaajien naamoilla"
Nyt kun akuutein jännitys änärikiekosta ja pelaajien tapaamisesta on mennyt ohi niin Stars matsissa ehti keskittyä enemmän ja itse matsista muistaakin jotain. Hallille taas 6pm heti ovien avaudutta tuntia ennen peliä. Mulla on paikat melkein pleksissä kiinni Coyotes vaihtopenkin vieressä kaarteessa. Kiertelin koko Gila River Arenan alatason fanikaupat läpi ja kyllä niissä kolmessa puodissa oli fanille enemmän kamaa kuin noissa kahdessa sporttikaupassa hallin ulkopuolella koska niissä on paljon enemmän muita lajeja edustettuna kuin lätkää. Paikallinen NFL areena on Coyotesin hallin vieressä joten luonnollisesti jefu tavaraa on melkein joka joukkueesta ja aina perus tavarasta grillipihteihin saakka. Pitää lauantain Flyers matsia ennen käydä vinguttamassa siis visaa hallilla hallin ulkopuolisten fanipuotien sijasta
Arizonassa asuu paljon kanukkeja talvi aikaan ja siksi tiistain Oilers pelissä oli enemmän väkeä kun eilen illalla Stars pelissä. Jonkin verran oli kuitenkin Dallasista faneja lentänyt paikalle. Teema illan pelissä oli tulevat Country Thunder festarit. Välillä jumbotronilla pyöri siis karaoke ja musiikki oli aika western henkistä. Silti jengi räjähti tanssimaan kaikista eniten Daruden Sandstormin tahtiin. Hyvä Suomi!
Panin matsiin päälle mustan ysäri Coyotes paidan ja lippiksen vanhoja Stars-Coyotes sotia kunnioittaen. Kentällä ei nähty ihan yhtä kiivasta kamppailua kuin Hatcher-Tkachuk aikana mutta aika paljon katsomossa lensi piikkiä eri jengien fanien välillä. Stars fanit aloittivat jo ennen peliä jenkkien kansallishymnin aikana huutamalla STARS aina kun se ilmeni hymnin sanoissa. Tunnelma oli muuten aika lattea ja isoimmat aploodit tuli jälleen paikalliselle sotaveteraanille jota esiteltiin yhden pelikatkon aikana. Oli sekin kyllä aika siisti kokemus kun koko halli nousi antamaan standing ovationit tippa silmässä olevalle sotilaalle.
Coyotesin yleisö reagoi aika verkkaisesti pelitapahtumiin ja olin yksi harvoista joka tuuletti mm. purkukiekkoja AV:lla mutta toisaalta aina Kojootin silmien ilmestyessä jumbotronille alkoi koko halli ulvomaan kuin kojootti. Aika kummallista suomalaiselle fanille. Ja aina kun Domingue torjui alkoi yleisö huutamaan LUUUUUUI!!!
Coyotes otti upean päänahan Starseista ja jälleen eniten kiinnitin huomiota Domin aivan uskomattomaan kiekkokontrolliin. On se vaan aivan sairas äijä ja parin vuoden päästä ihan varmasti änärin kovimpia pistenikkareita. Nyt ei olleet Hanzal ja Duclair aivan samalla aaltopituudella vaikka Hanzal 2 byyriä painoikin.
Matsin jälkeen ajattelin olla viime kertaa viisaampi ja vetäydyin hotellin aulabaariin bisselle 1,5 tunniksi. Aika nopeasti pettyneitä Stars pelaajia alkoi valua takaisin hotellille sillä olihan toinen tappio kuukauden sisään Glendalessa heille varmasti kova pettymys. Juttelin siinä muutaman Stars fanin kanssa oluen ääressä pelistä ja kerroin vähän omaa stooriakin. Kyllä Texasin kavereilla nousi hattu päästä Doanille. Jauhettiin tottakai Lehtisestä, Nummisesta, Hagmanista, Kapasesta, Miettisestä ja Jokisesta suomiveskojen ja world cupin lisäksi.
Kello alkoi olemaan jo aika paljon joten menin hallin taakse taas venaamaan Doania että saisin toiseenkin paitaan nimmarin ja tällä kertaa kapulla meni reilu 3h tulla ulos. Lopulta klo 01:00 Doaner tuli ja pysähtyi fanien jututettavaksi. Tällä kertaa tuli heitettyä ensinmäistä kertaa enemmän juttua ja nyt on kachina jerseyssäkin komea nimmari koristeena.
Palasin hotellille ja aulaan oli katettu aika iso pöytä täyteen vesipulloja ja hedelmiä. Kokonainen käytävä oli blokattu ja ylimääräinen hätäuloskäynti oli avattu. Kyselin hotellivirkailijalta että onko Flyers tulossa ja hän vastasi "uh....om...we are expecting a group of people" ja hymyili maireasti perään. Siinä oli pöydälle katettu valmiiksi jokaiselle kaverille avainkortit tottakai.
Kattelin sitten respan yläpuolelta omalta parvekkeeltani kun Flyersin bussit tulivat pihaan yhden jälkeen yöllä. Aamulla mm. Voracek tuli hissiaulassa vastaan kai Raffl'in kanssa. Hyppäsin sällien kanssa samaan hissiin ja hyväntuulinen Jakub alkoi leikkiä hissipoikaa. Mulla oli ostoskassissa Flyers viiri mutta tussi oli hotellihuoneessa joten nimmareiden hankkiminen jääne huomiselle. Voracekillakin oli joku kunnon ortoosi vasemmassa jalassaan puvun housujen päällä. Jotain siis hänelläkin klesana. Tänään altaalla ei ole näkynyt pelaajia, ainoastaan Phillyn huoltajat (ilmeisesti) viettivät ansaittua vapaapäivää auringosta nauttien altaan reunalta varatulla patiolla.
Huomen aamulla jatkuu nimmareiden ja kuvien metsästys ennen aamujäitä. Lisää rapsaa sitten. Stay tuned!
Nyt kun akuutein jännitys änärikiekosta ja pelaajien tapaamisesta on mennyt ohi niin Stars matsissa ehti keskittyä enemmän ja itse matsista muistaakin jotain. Hallille taas 6pm heti ovien avaudutta tuntia ennen peliä. Mulla on paikat melkein pleksissä kiinni Coyotes vaihtopenkin vieressä kaarteessa. Kiertelin koko Gila River Arenan alatason fanikaupat läpi ja kyllä niissä kolmessa puodissa oli fanille enemmän kamaa kuin noissa kahdessa sporttikaupassa hallin ulkopuolella koska niissä on paljon enemmän muita lajeja edustettuna kuin lätkää. Paikallinen NFL areena on Coyotesin hallin vieressä joten luonnollisesti jefu tavaraa on melkein joka joukkueesta ja aina perus tavarasta grillipihteihin saakka. Pitää lauantain Flyers matsia ennen käydä vinguttamassa siis visaa hallilla hallin ulkopuolisten fanipuotien sijasta
Arizonassa asuu paljon kanukkeja talvi aikaan ja siksi tiistain Oilers pelissä oli enemmän väkeä kun eilen illalla Stars pelissä. Jonkin verran oli kuitenkin Dallasista faneja lentänyt paikalle. Teema illan pelissä oli tulevat Country Thunder festarit. Välillä jumbotronilla pyöri siis karaoke ja musiikki oli aika western henkistä. Silti jengi räjähti tanssimaan kaikista eniten Daruden Sandstormin tahtiin. Hyvä Suomi!
Panin matsiin päälle mustan ysäri Coyotes paidan ja lippiksen vanhoja Stars-Coyotes sotia kunnioittaen. Kentällä ei nähty ihan yhtä kiivasta kamppailua kuin Hatcher-Tkachuk aikana mutta aika paljon katsomossa lensi piikkiä eri jengien fanien välillä. Stars fanit aloittivat jo ennen peliä jenkkien kansallishymnin aikana huutamalla STARS aina kun se ilmeni hymnin sanoissa. Tunnelma oli muuten aika lattea ja isoimmat aploodit tuli jälleen paikalliselle sotaveteraanille jota esiteltiin yhden pelikatkon aikana. Oli sekin kyllä aika siisti kokemus kun koko halli nousi antamaan standing ovationit tippa silmässä olevalle sotilaalle.
Coyotesin yleisö reagoi aika verkkaisesti pelitapahtumiin ja olin yksi harvoista joka tuuletti mm. purkukiekkoja AV:lla mutta toisaalta aina Kojootin silmien ilmestyessä jumbotronille alkoi koko halli ulvomaan kuin kojootti. Aika kummallista suomalaiselle fanille. Ja aina kun Domingue torjui alkoi yleisö huutamaan LUUUUUUI!!!
Coyotes otti upean päänahan Starseista ja jälleen eniten kiinnitin huomiota Domin aivan uskomattomaan kiekkokontrolliin. On se vaan aivan sairas äijä ja parin vuoden päästä ihan varmasti änärin kovimpia pistenikkareita. Nyt ei olleet Hanzal ja Duclair aivan samalla aaltopituudella vaikka Hanzal 2 byyriä painoikin.
Matsin jälkeen ajattelin olla viime kertaa viisaampi ja vetäydyin hotellin aulabaariin bisselle 1,5 tunniksi. Aika nopeasti pettyneitä Stars pelaajia alkoi valua takaisin hotellille sillä olihan toinen tappio kuukauden sisään Glendalessa heille varmasti kova pettymys. Juttelin siinä muutaman Stars fanin kanssa oluen ääressä pelistä ja kerroin vähän omaa stooriakin. Kyllä Texasin kavereilla nousi hattu päästä Doanille. Jauhettiin tottakai Lehtisestä, Nummisesta, Hagmanista, Kapasesta, Miettisestä ja Jokisesta suomiveskojen ja world cupin lisäksi.
Kello alkoi olemaan jo aika paljon joten menin hallin taakse taas venaamaan Doania että saisin toiseenkin paitaan nimmarin ja tällä kertaa kapulla meni reilu 3h tulla ulos. Lopulta klo 01:00 Doaner tuli ja pysähtyi fanien jututettavaksi. Tällä kertaa tuli heitettyä ensinmäistä kertaa enemmän juttua ja nyt on kachina jerseyssäkin komea nimmari koristeena.
Palasin hotellille ja aulaan oli katettu aika iso pöytä täyteen vesipulloja ja hedelmiä. Kokonainen käytävä oli blokattu ja ylimääräinen hätäuloskäynti oli avattu. Kyselin hotellivirkailijalta että onko Flyers tulossa ja hän vastasi "uh....om...we are expecting a group of people" ja hymyili maireasti perään. Siinä oli pöydälle katettu valmiiksi jokaiselle kaverille avainkortit tottakai.
Kattelin sitten respan yläpuolelta omalta parvekkeeltani kun Flyersin bussit tulivat pihaan yhden jälkeen yöllä. Aamulla mm. Voracek tuli hissiaulassa vastaan kai Raffl'in kanssa. Hyppäsin sällien kanssa samaan hissiin ja hyväntuulinen Jakub alkoi leikkiä hissipoikaa. Mulla oli ostoskassissa Flyers viiri mutta tussi oli hotellihuoneessa joten nimmareiden hankkiminen jääne huomiselle. Voracekillakin oli joku kunnon ortoosi vasemmassa jalassaan puvun housujen päällä. Jotain siis hänelläkin klesana. Tänään altaalla ei ole näkynyt pelaajia, ainoastaan Phillyn huoltajat (ilmeisesti) viettivät ansaittua vapaapäivää auringosta nauttien altaan reunalta varatulla patiolla.
Huomen aamulla jatkuu nimmareiden ja kuvien metsästys ennen aamujäitä. Lisää rapsaa sitten. Stay tuned!
Kiitokset @Doaner hienoista teksteistä, mukavaa lukea ja pääsee vähän kärryille paikallisista sekä myös ihan itse tapahtumista.
Ainoa asia josta en tykännyt tekstissäsi, oli tuo Voracek ja vamma :D Juuri kaveri taisi 3 viikkoa kävellä varmaankin joku vastaavanlainen boot jalassaan, toivottavasti ei mitään vakavampaa.
Ainoa asia josta en tykännyt tekstissäsi, oli tuo Voracek ja vamma :D Juuri kaveri taisi 3 viikkoa kävellä varmaankin joku vastaavanlainen boot jalassaan, toivottavasti ei mitään vakavampaa.
@Doaner Huikeeta tekstiä ja nostan hattua kun olet yksin uskoltautunut ISOLLE kirkolle reissuun. Lisää vaan raporttia kehiin. Oletan että olet käynyt jo tässä vaiheessa purasemassa kaikissa niissä paikoissa jotka pakottavat yö toisensa jälkeen puskemaan pitsaa,lämpimiä leipiä sun muuta höyryävän herkullisia välipaloja uuniin. Olen hajonnut satoja kertoja noihin mainoksiin striimien yhteydessä keskellä yötä kun tarjolla on jos jonkinlaista herkkua huokeaan hintaan.....
Reissusta on jo kotiuduttu tovi sitten, aikaerosta ei olla päästy vielä kokonaan eroon ja reissusta tarttuneista tuliaisista sekä extra kiloista olen koittanut hankkiutua vain eroon. Tuli meinaan käytyä käyttäjän @Ni$pekt15 mainitsemissa paikoissa syömässä päivittäin. On noi jenkit kyllä varsinkin tolla suunnalla aivan karmeen kokoista porukkaa. Enkä ihmettele, sillä erehdyin kertaalleen tilaamaan ison kahvin (1 litra) ja ison limun (ainakin 3 litran ämpäri) muiden megakokoisten mättöjen lisäksi. Lentokentällä tuli kyllä naurettua vähän itsekseen, sillä Arizonan päädyssä oli hirveä lauma lentokentän työntekijöitä passissa ovien edessä jäätävän kokosine rullatuoleineen. Lylleröt kuskattiin autolla ovien eteen josta he raahautuivat rullatuoleihin istumaan ja kentän työntekijät sitten työntelivät näitä ryhmykyttyröitä läpi turvatarkastusten aina portille saakka. Pienen repeämisen aiheutti myös isot kyltit "unohditko aseesi matkalaukkuun, jos unohdit, toimi näin....".
---------
Flyersin jengi ei ollut varannut itselleen mitään omaa aamupala kattausta vaan sinne Giroux & co menivät muun rahvaan porukan sekaan syömään yleistä aamupalaa. Jäin passiin venaamaan Flyers viirini kanssa ja ehdin saada Voracekilta ja Schenniltä nimmarit kunnes hotellivirkailija tuli antamaan lenkkaria aulasta. Ei tietenkään vastaava toiminta ollut hotellin säännösten mukaista, ulkona olisi saanut kyllä odotella, mutta ajattelin yksinäisenä matkaajana painella altaalle nauttimaan tässä vaiheessa jo hyväksi kaveriksi muodostuneen allasbaarin baarimikon seurasta. Ei tarvinnut kertaakaan enää pyytää juotavaa lisää sillä baarimikko tunnisti rytmini: aamulla pina colada, perään 3 bisseä, ja samaa rundia uudelleen. Aina pullon tai lasin ollessa varttia vaille tyhjä tuli uusi kysymättä pöytään. Joka kolmas bisse for free. Täytyy sanoa ettei ollut altaalta kiire minnekkään.
Flyers matsi oli paras näkemistäni otteluista, sillä siinä oli tunnetta kaikista eniten mukana. Lauantai peli, eli yleisöä oli paljon ja meininki kaikinpuolin hyvä. Istuin muut pelit kulmassa jään tasossa, mutta sain tähän peliin lipun ilmaiseksi paikalliselta päätykatsomoon vähän ylemmäs josta näki pelin paljon paremmin. Smithin oldschool patjatorjuntaa ja Doanin maalia pääsin siis todistamaan lähietäisyydeltä. Valitettavasti Radko "ihmisjäte" Gudas vei ilot meikäläisen reissusta ajamalla Doanin selästä laitaan. Kapteenille aivotärähdys ja huili tulevaan Flames peliin. Vielä kun Giroux sukelteli lopussa niin siinä taisi härmäläiseltä päästä muutama ärräpää ihan suomeksi. Vieruskaverit katselivat ja kuuntelivat fintoopen menoa hieman ihmeissään ja pyynnöistä huolimatta en halunnut tulkata sanomisiani heille. Pelin loppuun yksi nuijapää Flyers fani heitti tappiosta pettyneenä kiekon yläkatsomosta ja se otti nätin kimmokkeen pleksistä, mutta sinkosi onneksi ohi pleksiä hakkaavista faneista. Olisi tullut varmaan aika rumaa jälkeä. Pelin jälkeen menin hakemaan pariin matkamuistoon vielä nimmaria. Nyt on veljenpojalle ostetussa minikokoisessa Coyotes paidassa kova nippu nimmareita (Duclair, Rieder, Vermette, Doan, Murphy, Connauton, Tikhonov yms.). Doan oli kyllä todella tärähtäneen oloinen pelin jälkeen ja juttutuokio jäi aika vaisuksi. Vain pari Flyersiä palasi pelin jälkeen suoraan kävellen hotellille, vaikka jäivät sinne kuitenkin yöksi. Suurin osa paineli tappio niskassaan ns. party busseissa kaupungille juhlimaan. Onneksi en Gudakseen törmännyt enää hotellilla tämän jälkeen.
Sunnuntai meni Sedonan autiomaassa autoretkellä. Aika maagisia näköaloja, lumisia vuorenhuippuja, rotkoja, vuoria, jokia ja autiomaata. Vuorten päällä oleva Flagstaffin pikkukylä tarjosi kyllä reissun parhaat safkat eräästä BBQ raflasta. Maanantai meni pakkaillessa ja viimehetken tuliaisostosten parissa. Illan Flames peli oli vaisu, Stone ja Doan poissa ja turpaanhan sieltä tuli. En jaksanut mennä pelin jälkeen enää tapaamaan pelaajia vaan aloitin jo henkisen valmistautumisen rankkaa kotimatkaa varten. Takaisin tulo on allekirjoittaneelle aina se vaikeampi ja siinä 9 päivän tissuttelun ja roskaruoan tuputtamisen tunsi kyllä pahemman kerran nahoissaan ja varmaan vieruskaverit nenässään.
Kaikenkaikkiaan tämä meni kyllä heittämällä elämäni upeimpiin kokemuksiin, vaikka on sitä tullut reissattua aiemminkin. Lämpötilat, hotelli, 3/4 voitettua matsia, Doanin ja Coyotes pelaajien tapaaminen, vierasjoukkueiden näkeminen, Arizonan upea luonto ja paikalliset upeat tyypit tekivät tästä kyllä aivan mahtavan reissun. Kotiin oli kumminkin kiva palata, ei tuolla enää paljon nähtävää olisi ollut ellei sitten olisi lähtenyt jatkamaan Grand Canyonille, Losiin ja Vegasiin. Yksin reissaaminenkin on yllättävän rankkaa vaikka paljon tuli paikallisten kanssa hengailtuakin. Hallin ympäristö on kuitenkin aika yksitoikkoista ja julkisten liikenneyhteyksien puuttuminen oli huono homma, koska en vuokrannut autoa vaan paikalliset kuskasivat minua.
Ei ihme ettei Coyotesin kotipeleissä paljon väkeä käy. Glendalen alueella ei asu hirveästi ihmisiä, sinne ei pääse julkisilla ollenkaan ja liikenneruuhkien takia töistä pitää lähteä aiemmin ja matsista pitää lähteä aiemmin jos ei halua koko iltaa istua autossa ja missata esim. ekaa erää kokonaan. Onneksi nyt on suunnitteilla uusi halli itäiselle alueelle, jossa julkinen liikenne skulaa ja jossa suurin osa ihmisistä ja työpaikoista on.
Nyt vaan rohkeasti muutkin reissaamaan rapakon taakse, voin sanoa että se on sen arvoista ja paljon enemmän. Liitteenä vielä (sensuroitu) kuvasarja mun ensimmäisestä kohtaamisesta Doanin kanssa, kyllähän tosta täytyy joku taulu teettää takan päälle muistoksi.
Liitteet
Muistatko raflan tarkempaa nimeä? Pari kuukautta niin ollaan menossa Los Angeles - Las Vegas ja käydään samalla Crand Canyoneita katsomassa niin tulee yö oltua Flaggstaffissa. Sieltä kaiketi vielä käymään State Parkissa.
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy