All staged O, those are Huge!

[HardCore Hooligan]

Kyllä, ulos putiikista astuimme, tuuli piiskasi, niihän se aina, tilanne oli hallinnassa, olimme taas 80-luvulla, katsoimme yhdessä yhteistuumin sen sarjan matsin kolmannen kokonaan, missä Plett vetää kuin olisi taas 70-luvulla, emme pysyneet aloillamme, nyki, oli kuohuntaa, ilta kaatoi lisää kuohuvaa, Crowderin esiintyminen ensimmäinen kirkkaissa valoissa, kohtasi se illan kuumuudessa, veijarit molemmat, siksihän se oli puettuna, pitää todeta, loistava työnäyte LB:n osalta, ilmeikästä ottelemista, elimme mukana, siinä hetkessä, kun O'Reilly meinaa tulla puolelle kentän, luulimme kuolevamme. Oli, yltiöpäisen tarunhohtoista oli, vain Show'ssa mahdollista, kiukku sekä vimma tuollainen, äärimmäisen tarinankerronnallinen, vire mahtipontinen, toki Devils koutsi Schoenfeld panostaa myöskin, on värikästä, se lupaili kaaosta sarjan jatkokertomuksiin.

"Shoe, Shoe, Shoe!"; vaadimme kuorossa, Gongeria Ontarion ottelevaan reservistä, olimme täysin tunnelman sekä hekuman pauloissa, toki söimme donitseja, mukaisesti teeman, tapahtui asioita, liihotti sarja tuo aivan uskomattomissa hahmopitoisuuksissa. Hyväksytään, otetaan vastaan, antaa raaistua vaan, Perry Anderson veteli häkissä raivolla sellaisella, vaihdossa jokaisessa, että oli se, yhtä kehäerotiikkaa, oli se, kumpuavaa, soturin statsitkin sen kertovat jälkeiseen käteen.

Tasapainossa oli, oli luolassa, luomisvimmassa, kammiossa, ei tietoakaan siitä, että myös LB päättäisi lopulta liigassa isossa, jossain aivan hatusta vedetyssä paikassa, niin teki myös Coxe, Brown sekä Kyte, siinä samassa paikassa, hautausmaasta siis oli kyse, mutta me siitä nostelemaan lähdimme, HCH sekä professori lähtösalatieteiden, Dorchester Hat Tricksin kämpille treenin, tajunnanvirtaa yhä korkeampiin sfääreihin.
Johdatti sinne, tuoksu etäinen, se läheni, puoleensa veti, maistui hyvältä, oli edessä yllättäen luukku asfaltissa, liuku syövereihin, hups, pallomeri, oli palloja vain kolmenlaisia, oli Secord, Jonathan sekä O`Reilly. Yläpuolella pallomeren, maalaus koko seinän kokoinen, on siinä Nicky sekä Schmautzie, klassinen otos, myyttinen Show, törmäys kultttuurien, Dr. Hook keihäs pystyssä, on symboliikkaa, taas kerran, häijy sekä väkivaltainen, on havisevaa historiaa, se jyllää, biisi lähtee jytisemään, ne kestävät aina 34 tai 29 sekunttia, on hallussa kulttuuri, yksityiskohdat luovat lisäarvoa.

On hyvä, nyt on hyvä, paikalla on myös lähtöromanttisen runoklubin perustajajäsen, kivijalka sekä tukipilari, aina sikanaamarissa esiintyvä, sanataiteen niekka, mielleyhtymien apostoli, päällekarkauksien tulkki, on sillä levitettynä pöydälle eteensä lätkäkortteja, O:n Slapshot-sarjasta, on Poler, Ricky, Bolts sekä muita keskeisiä olennaisia, kaikkissa nerokkaan iskeviä viestejä kirjoitettuna, heiltä jokaiselta, jokaisesta useita kymmeniä erilaisia, päivättynä, materiaalia mittaamattoman arvokasta, pilviä hipovaa, Staged O, on voimissaan, nyt kohoaa. Se pläräilee niitä, hymähtelee, on olemuksensa sekä olemisensa ytimessä, on omaperäinen, hurahtanut, läpikotaisin hurahtanut, vaeltaja utuisten ääripäiden, boxla-sidonnaisuuksien lahkolaisuuteen suuntautunut, oikeaoppisuuden ylistäjä, punaviivalla sovitaan, suoraan aloituksesta lähdetään, keskiympyrässä kohdataan. Niin, älköön mikään, rikkokoon mikään, kaavaa lähtemisen sekä runouden, tai on rikkoutunut se.

"Saatoin kuulla, ehkä tein niin, mielestäni se oli niin, että matsin kolmannen, nostalgis-sotaisasta elämysjyskeestä katsoitte?"

"Maa vavahteli ja sitten tuuditti, tunne tuuditti."

"Raukeus koitti, harmonia voitti."

 

[HardCore Hooligan]

Show,

nerokasta,

tökeröä,

have another donut,

yellow game.


Ylitse,

vyöryy ylitse,

Hoffmeyer,

penkillä,

keihästä heiluttaa.


LB,

tuhoaa,

keinuttaa,

hulluksi ajaa,

emme pysty,

edes katsomaan,

kohta siellä jo,

orgiat leimuaa.


Schoenfeld,

nostalgiaa,

vain,

Go there,

jäi puuttumaan.

 

[HardCore Hooligan]

"Toden totta, on se oiva kysymys, missä olitte, olitte silloin, kun ymmärsitte, että tuomarit kieltäytyvät viheltämästä, sen silmin omin näitte, miten ne tuuraavat tyypit lopulta iskeytyivät askiin, paidoissa keltaisissa, juuri siinä, hetkessä siinä, iso matsi, Show sai vivahteen äärimmäisen absurdin, missä olitte, Game 4, pysyittekö tolkuissanne, kiihtyikö tahti, löikö tyhjää, on se oiva kysymys, onko teistä edes kuultu jälkeen sen?" maalaillee kaipuu sekä kadonnut aika-tunnepajan päätyöstäjä, itse oikukas oikku, luontuu siltä tunnemaailman, poraus, sorvaus sekä jyrsintä, äärimmäisten ääripäiden hionta sekä viilaus, on se vahvasti kallellaan, kaikenlaisiin tyrskyihin, päsrkyihin sekä roiskahduksiin, viime kädessä, sen nippuun nivottu spesialiteetti on, korahdukset sekä voihkaisut".

"Mielestäni, oli Show, juuri silloin, enemmän Show, kuin koskaan, sitten Hoffmeyer, vielä kruunasi sen, se pukuosaston mielipuolinen keihäsperformanssi, monet lumoutuivat, he haltioituivat, ovat vankeina ilmeen sen, hetken sen, ovat vieläkin, sisällä hetkessä siinä, lämmin kuolavana poskella"; vastaa HCH, olemme LB&Jay-putiikissa, on siellä tarjolla mielikuvia, koska ilman niitä, ei ole mahdollista, nähdä valveunia, antaa mielen matkata, päätyöstäjä sen antaa matkata, tilaa annoksen Byers-Mailhot lähtöä, joten karikatyyri omistajan, loihtii vivahteet, kuvailee aistimukset sekä tuntemukset, liittyen kohtaamiseen kyseiseen, poimii nyanssit, asettelee muotoon nautittavaan. Tekee sen puhuen, Jay Millerin pahvikuvan takaa, suuaukosta, on se kuva siitä, kun viiksistamina kohdannut on Kordicin, kerran taas, kuuntelee se käytävällä boksit, ottaa kipinää, tekee sen mieleenpainuvasti, rehaa itsensä kumoon, on se pahviin taltioitu kuva hetkestä siitä, pölvästynyt Jay, itseään keräilemässä, sarjakuvamaisessa viitekehyksessä, nyt sen kautta kuvataan LB:n sekä Mailhotin keskinäisen väreilyarvoja, hekumallisesta 80-luvun tilttinostalgiasta, ollaan tyydytettyjä.

Toki Millerin vastaavia,kohoumien haikuja, sanoiksi puetaan, LB:n pahvikuvan kautta, on se taas tilanteesta siitä, kun Milbury nappaa sen takaisin penkille, juuri se hetki, se ilme sekä olemus, Whalersia vastaan, menohaluja, on klassikko, on ylösnousemusta, sireenit sekä sumutorvet, mutta nyt laskeudumme kierreportaat kellariin, odottaa siellä jo johtava shamaani, aikamatkatoimistosta sekä jääkarhupukuinen, kantaja postin. Jakaa se vain, juoksemalla pöllyten läpi nietosten, muutoin, se lomailee, ottaa rennosti, lähtöihin sekä hahmoihin syventyy, väitöskirjaa väsää pseudo-hahmofilosofiasta. On se projekti ikuinen, kuten lähdön jälkeisestä masennuksesta irtipääseminen, mutta nyt on valoa tunnelissa, sieltä tulee Shoe-juna, nostetaan kulttuuri haudastaan, vietetään kunnon Shoe-iltamat, väijytään kiiluen sen, Maine Marinersin tuotantoa, perinteisessä fight tape muodossa toki, tehdään niin, lumia menneen talven olemme jokainen, kaksi tuntia, silkkaa hourefantasiaa, se louhii sisuskaluja, tekee mieli järiä sekä kalvaa.

"Shoe, Shoe, Shoe....": raikuu taas kuorossa, häirikkösaunassa, koko tunnin kahden ajan, olihan se jätkä, aikojen kaikkien kihelmöivin lupaus seikkailusta, niissä olosuhteissa, siinä ikkunassa, huikea arvaamattomuus potentiaali, ilmestys hullu, luvassa, aivan mitä tahansa, Gongshow, päätyöstäjä nakkoo kellariin banaaneja, materiaali ruokkii hurmoskokousta, olemme hurmoskarkeloissa, voimallisesti, voimaperäisesti, kiinni runosuonen pulppuavassa kiimavuodossa, tuuttaa taidetta, sihisee jo, pässi maata kuopii, fanfaarit railakkaat raikaa, esiin otetaan, avataan se taikalaatikko, saavat näytelmät uudenlaista sisältöä....tämä liikekin, on vielä nimeltään LB, Jay&Shoe-putiikki.

 

[HardCore Hooligan]

Kyllä, lähtökeskuksesta yhteydessä olivat, tietää halusivat, miten selviytyneet olemme nyt aikaan lähdöttömyyden, olemmeko olleet, harhainen olleet, kuvitellut asioita, takertuneet hallusinaatioihin, hukkuneet sisäiseen monologiin, yksinkertaisesti, olleet yksi huuruinen houre, monumentti runollinen kaipauksen, maestro ulostulojen tajunnanvirtaisten?
Emme vastaneet mitään, kädeltä suoralta, koska pähkäilimme, oliko kyseessä syytös vai kehu, mutta ymmärsimme, keskuksen käytämän lähtöjäljittäjän meidät yhyttäneen, luolastamme löytäneen, ollen näin, tiedämme toki, jäljittäjien kaikkien aikaansa sikaloissa viettäneen, oli se osa olennainen koulutusta, perspektiivi sekä näkökulma, joten ammoniakin leijailu heiltä syönyt hajuaistin on, ottavat he vainut puhtaasti aistimusten nojalla, eli edeten näin, on lopputolos aina runollinen, mielleyhtymiin nojautuen.

"Oletteko taipuvainen, taipuvainen nostalgiaan olleet, onko vire tuskainen, onko se lohduton, koti-ikävän täytteinen, mikä väri lippunne on?"; kyselee ääni, vaikka se hyvin tietää, että Plett veti kuin lipunkantaja, koko ajan kolisi, keihäs heilui tasolla lyhtyjen, on mielikuva innoittavan ravisteleva, se meidät taas tuohon sarjaan sotaisaan johtaa. Siitäkö tässä on kyse, kohottamispyrkimyksistä, ajan problematiikan avautumisesta, lopulta todellinen onni löytyy ajan ulkopuolisesta tilasta, jossa menneisyys ja nykyinen eivät hallitse todellisuutta, olihan Plett toki vahvasti Boxla-taustainen soturi Ontarion, ehkä se selittää vivahteet tyylin, vaikka ei mikään Jonathan ollutkaan, joka otteli talvikaudet Show´ssa, kesäsesongit OLA:n Boxlassa.

"Toki selittävät sen myös aikakaudet, toisaalta Plett kuten Goon-Jimmy, pakonomainen tarve kolata maalivahdit, hakeutua yhteenottoihin kanssa niiden, toki se Plettin viikate Greg Stefanin kupoliin, nostalgian kultainen puro, on runo, niittäminen hellii kullanhuuhtojaa, taivaanrannassa siintää historiallinen halkopino"; Ajatuksissaan, mutta ääneen maailmankaikkeutta maalailee HCH, ehkä paljastaa liikaa itsestään, vaikka on syvällä luolassaan, onkaloissa hahmopitoisuudet, yhä stimuloivamman tenhon saa, on aika löydetty uudelleen. "Reagoidessa kehon, kehon reagoidessa...oletteko nähneet, nähneet oletteko, bongailitteko, katsoitteko pitkään, hartaasti, nauttien, kertokaa siitä, tulivatko tärinät, oletteko näkijä, nykien, bongailitteko"; Oli se, se oli koko ajan shamaani johtava, ihmettelinkin, ketä meidät tavoittaisi, valtamerillä manian soutelemaan kykenisi, joku huutelee sieltä taustalta, käytöstä terminologian vääränlaisen, mutta käyttötarjoitus oli tarinankerronallinen, ylle hahmojen 70-luvulla vetäneiden se sädekehänä lankeaa, mutta oli kantaja tapauksessa tässäkin, äärimmäisen häijy sekä halpamainen, terroristi kehien, eli mielessä siinä uskottavasti Gooni. Tuossa sotaisassa, nähdä ne aloituksessa vierekkäin, Plett sekä Korn, kyllähän siinä, taju todellisuuden hämärtyy, oli se kuin psykoottinen uni, se poiki räjähdyksiä rakenteissa mielen, mutta huutelija tuo, on se tutkija hahmoprofiilien, lähtömittauslaitokselta, oli tämä niiden yhteinen juoni, on sen erikoisalaa, maisema sekä ympäristö, hahmorajapyykit, niihin linkittyneet, eri aikakaudet, ilmiöt sekä ilmestykset, lisäksi on se, From Art to Tilly-science-tuotontoyhtiön taiteellinen usvaprofeetta, hämyisän haahuilevia lyhytelokuvia, poikkitaiteellinen ote sekä Stick fight metafora, lanka punainen jokaisen Flow-tilan.

"Pelaa kuin iso poika, se ajattelu, kädessä viimeisessä, tuhosi kohoumalaivan"; se toteaa, sanoiksi pukee erään ydinongelman, johon myös HCH tarttunut on usein jo aikoinaan. Toki kaikki se, nyt on mennyttä aikaa, mutta pariin kulttuurin hakeudutaan, rakkaudesta, omasta innosta, sydänpalosta, ei koska, sinut siihen valjastetaan.

"Muinaiset Bantam-kehät, ne ketkä, jo siellä, esiin nousivat, kohoumia loivat, todennäköisesti, kahden lajin parissa, merkeissä samoissa operoivat, ei kohdalla niiden, ollut tietoakaan ajattelusta tuollaisesta. Ensimmäinen, mahdollinen Major junior training camp, ei tarvinnut heille kertoa, ohjeistaa, mitä roolia tavoitella, tiesivät kyllä, miksi olivat sinne kutsuttuina, oraganisaatioon varattuina."

"Aivan, vivahde-eroja, edetään bongaillen, kevyesti leijaillen, aina niin, toki Crowder, otti joka pystin, ehkä hyppysellisellä maulla liioittelun, Ontarion nyrkkeilyturnauksissa, ikäluokissaan, aikoinaan, mutta se olikin, se hypetetyin ottelija koskaan, myös tullessaan sisään O:n lähtövirtaan, eikä pelkästään, tuohon nostalgiseen sarjaan, olemme nähneet, oletteko te, me olemme, entäs te, missä, koska, kenet?" osoittaa uskollisuutta, itselleen shamaani, tietysti oli pohjoisesta Crowder, ei lähtöpiiristä Boxlan, mutta parista juniorinyrkkeilyn, tai pohjalta siltä, ponnisti myös Shoe, siis nimenomaan päin näin, ei minään uran laskusuhdanteen vaihtoehtona, mutta nojalla maineensa, Shoe lähinnä keskittyi häiriköntiin yleiseen, sessioihin kanssa tuomarien, katsojien tai vastassa olevan iskijän huoltojoukkojen, toisin sanoen, Gongerismiin, aiheuttamiseen pahennuksen, kehäöykkäröintiin, mutta lähtövalmiudessa itse ollen.

"Se kyseisen hekumakevään, Bruinsin hahmogallerian rähinäpäänavaus, vastassa Sabres, neljäs matsi, ottelevassa Shoe, se veto kanssa Maguiren, huikean sisältörikaan sarjan viihdehelmiä, hulluus puskeen pintaan, se heittää anarkistista rähinäheijaria linurien sekaannuttua pitoon hanskattoman ilon, Show, autenttista, nyt vatkaa, Maguire, mikä Toe-to-Toe aristokraatti, viihdyttäjien yläluokkaa, nekkaava legenda, 80-luvun lähtöikoni, operoi myös Boxlassa, itsestäänselvästi, mutta vielä vetäessään AHL:ssä, mukaansatempaavuus yli kaiken, klassinen kohtaminen, vain kirkkaissa, valoissa kaikkein kirkkaimmissa."

"Aaah, kerro lisää, valuta, minä haluan kadota."

 

[HardCore Hooligan]

Mietteet, nuo mietteet, halu nauttia, viihtyä, antaa mielen matkata, olla teos, veistos, joku tilaa tiskiltä ison annoksen Byers-Maguire lähtöä, se osuu teemaan, henkeen ajan, kuin musta väri kulmaan silmän, on kyse nyt siitä kohtaamisesta, valojen kirkkaiden kohoutumasta, jossa LB, alkuhuuman laannuttua, oli se kiivan kiimainen vuoropuhelu viihdyttäjien, pälyilee jo malliin siihen, olisiko se tässä osalta session tämän, ei muuta, kuin yöhön kosteaan, mutta se ammentaakin varatankista menohaluja, kerran jälleen, nuijii Maguire jäihin, sitten meneekin villiksi, on silkkaa 80-lukua, on intohimoa, kyseisen tilauksen tehnyt asiakas, jo lipoo huuliaan.

Mutta me olemme emme, vielä tuossa, se on seuraavaa lähtösesonkia se, karikatyyri omistajan kuvailee väreilyt sekä tuntemukset, Jay Millerin pahvikuvan takaa sanoin maalailee aistimukset sydämeen porautuvaksi hurmoskairaksi, on se kuin, adrenaliinilekan isku suoraan ytimeen sielun, hoitaa ammattitaidolla hahmovirikkeellistämisen, sen jälkeen ovi putiikin säppiin, vetäydymme parin neliön siivouskomeroon, meitä on kymmenkunta tyyppiä, kokonaisvaltaisesti hurahtanutta, ahtaudumme sinne, katsomme keväisen rähinäpäänavauksen kakkosmatsin, Bruins vastaan Sabres, tunnelma on äärimmäisen tiivis, se janoaa nostalgiaa.

Öykkäri, sytyttävä pyromaani kehien, esiin astuu heti matsin alkuun, sen koko olemus sekä habitus, on nerokas, on uskottava, se kohtaa Halkidisin, on se sähäkkä, äärimmäisen latautunut kohtaaminen, toki likainen, ei missään nimessä tapojen hyvin mukainen, miksi olisi, aika moraalinvartijoiden odottaa vasta tuloaan, Shoe, äärimmäinen, ääripäiden iskutyöläinen, saatana saapuu Bruinsiin, on saapunut jo, ottelevassa on, vaikka panokset korkealla on, soturi, täysin pipahtaneen oloinen, olo on runollinen.

Maltillista, ei lennä se edes, suihkuun aikaiseen, vaan painaa häkin iltaan, matsin tuon voittomaalin, nyt sarjakuvamaisuus Shown on yltiöpäistä, ylivertaista, splatter sekä kitsch, puhtaana kehuna, minä rakastan, tuo kaappi, kengät lentävät ilmaan, ahtaassa kopissa, yleensä juomat niskaan, nyt kattoon kopisevat kengät, kylki kyljessä ollen, on siellä myös kävelevä Boxla-raamattu, jokaisen tietäen, statsit ulkoa osaten, mitään lähtöpitoista viettoa illan, ei voi viettää ilman tyyppiä tuota, Miller sekä Maguire lähtevät, on se tajuton kupoliinnakutuskisailu, gladiaattorien ilmiömäisten, niiden kiihkeä rivalry, tuo osa matsin toisen, on harju, on helmi, on kukkula, on vuori.

Huh, koko matsi ajettiin, loppuun sekä päätyyn asti, raivolla ajettiin, vire yleinen oli häikäilemätön, temppu jokainen täysin mahdollinen, mitä väkivaltaisempaa, sitä innostavampaa, on luomisvimmaa, Shoe, heittää lumet lavastaan, naamaan Sabresin Hartmanin, aktiivinen osallisuja virrassa lähtöjen oli myös se, on se nyt penkillä Sabresin, ottaa pesut, sähköistää se koko penkin, hetken unelma elää, tyhjenevätkö ne, orgiat, isot tanssit, tunnelma kopissa on hikinen, kollektiivisessa mielikuvituksessa matsin tuon katselimme....joku biisin aloittaa, se kuuluu asiaan, kun mukana eletään; Old tyme Hardcore, Old tyme Hardcore...

 

[HardCore Hooligan]

Siitä sitten, otimme suunnaksi, suunnaksi otimme, myyttisen lähtösalakapakan, siivouskomerosta sinne, sijaitsee se siellä, aina siellä, missä ennenkin, on siellä, paljon salassapidettävää, mutta ei, mitään kätkettävää, on auki, ovi jokainen, teema ikuinen, ilmassa leijailee, soittaa siellä tänään, Dorchester Hat Tricks, keikan akustisen, maalaillaan, ei jytise, ovella seisoo, Harold Snepsts-klooni, tunnussana on; Hysteria, palvonta visiirinaamaisuuden, tuhosi kaiken.

Old tyme Hardcore, se kaikuu edelleen, raikaa laulu, kuoro fanaatikkojen, mielialat, kohollaan ollen, aikamatkailijoita, kaikki tyynni, askel jokainen, keskikaistaa karttaa, kaiken tavanomaisen, se roskikseen nakkaa.

Lahtöromanttisen runoklubin perustajajäsen, ainaisessa sikanaamarissa; "Arvon hurmoksellinen seurakunta, mitä muistamme, mitä muistatte, mikä sytytti, siinä, kohtaamisessa seuraavassa, kolmannessa näytelmässä viihdepitoisessa?"

Aikamatkatoimiston, shamaani johtava; "Olemme nähneet, nähneet olemme, te myös, se suoraan aloituksesta otettujen kimara, ilta ilotulitti, on näky, koko ajan lähti, me bongailimme nauttien, tuli, lopulta Neely tyrmää Ruffin."

Jääkarhupukuinen, kantaja postin lumisen, vyöryen läpi lumisten peltoaukeiden; Se veto, Shoen sekä Hartmanin pyykinpesu, oli kiukkuinen, lopulta, Shoe vain haluaa nousta selkään sen, kohtaaminen koominen, eittämättä sarjakuvamainen, yhä uudestaan päälle vain, on vimmaa, se kiirii, se valloittaa."

HCH, olen runo; "Se kuohunta takana Bruinsin penkin, on enemmän, enemmän oli, hetken kuvittelimme, siltä vaikutti, vahvasti vaikutti, että soturit taas kerran, katsomoon villisti painavat..."

"Chaos!"; huutavat kaikki, kuin yhdestä suusta.

"...humisi, mutta sitten kääntyi se, fanikunnan sisäiseksi, selvittelyksi välien, mutta olisipa ollut se, takauma sekä jälleennäkeminen, olisi ollut se,tuokio kaikinpuolin maaginen, jos olisi katsomoon painanut itse Shoe, ei vain Milbury, kanssa kengän, katsojaa siellä nostalgisesti piesten:"

Lähtöhistoriallisen seuran, muistikuvien yliprofessori, yliprofessori muistikuvien; Proust sekä Show, historia eläväksi tullen, edessä silmien, niin tehden, mennen tullen, toimii muisti, kuin aikakone, olihan matsissa siinä, voimakkaasti, hyvin voimakkaasti oli, myös se, Cashman sekä Schoenfeld hetki, kun Neely ryski päädystä ulos, nimeän minä sen, voimaperäisesti, Madeleine-leivos oli se."

Ontarion, hahmokotiseutumuseosta, koulun vanhan-intendentti; Ilkeä sekä häijy papparainen, oli se, Cashman oli, vihaisesti myös vasurillaan jutteli ajan vuosikymmenien, kiitollisena, olen edelleen intomielinen, kiiltää kalju tänne asti, siksi minä, etenen sekä elän, hytkyen, mutta Keith Crowder, kun se alkukiima, välillä Bruinsin penkin sekä katsomon roihahtaa, on tarunhohtoista, Show, kerran taas, värikylläistä momenttia tuuttaa, se nakkoo kaiken käsiinsä löytämän katsomoon, on anarkiaa, kaikki paskaksi sekä palamaan, niin kiihkeää, se minut hulluksia ajaa, kun kunnon koulukunnan ikivanhan, kehähuliganismia kohtaan."

Boxla-raamattu, hallussa on, jokainen hahmo, kohtaaminen myös on; " Se illan mahtipontisen ensimmäinen, tilttiteos välillä Millerin sekä Maguiren, nakuttaa sekä tikkaa, Jay operoi liekeissä aivan, Maguire nielee, itseään likoon heittää, olemme yksi, sihisevän sähisevä kuolaämpäri, koko tyyppi, haluamme katsoa, koskettaa, sitokaa meidät kiinni, emme teoistamme vastaa, kaikki kontrolli katoaa, sumua sekä usvaa, urku aukeaa, mihin se johdattaa, siihen se johdattaa, Maguire vastaan Ogilvie OLA:n boxlassa, nyt kohoaa, on harjumuodostelmaa, rumbaa sekä sambaa, ottaa Maguire, todella rajua pommia kupoliin, ei ollut ihme laisin, että se luistimilla valoihin kirkkaisiin nousi, itsestäänselvästi 80-luvun Shown tilttaavaa hahmokuvastoa edelleen on."

Näin se on, alueella vihreiden valojen jo olemme, siellä klooni ovella jo päivystääkin, lähtösalakapakan luonteen mukaisesti, ei sisään astuta hahmossa omassa, vaan omaksutussa, mutta teeman mukaisessa, historiaa kunnioittavassa, mielleyhtymiä poikivassa, olen Jeff Brubaker punaviivalla, jälkeen Stewart-Schmautz maalailun, vedän hillittömän haiku-maratonin, kuin gladiaattori kypärätön olisin, iskua lyhtyyn koko ajan ottaen, pää nytkyen, pelkkää luonto- sekä tunnesanaa koko yön, pakkomielteen omaisesti, välillä lauteilla venytellen...huutaa joku, Go Bru!

 

[HardCore Hooligan]

Tuo huuto, se pöydän alta tuli, oli lähtöbiologina, toimiva hahmokartoittaja omaksunut hahmon LB:n, sisäistänyt se on osuvasti, renttu oli, mutta aina palasi varatankilla takaisin, lopulta viimeisenä jaloillaan oli, man or a mouse hoki, get your popcorns ready toki myös ilmoille tuli, vaiheessa siinä, ei meiltäkään enää haikun haikua lähtenyt, oli olo tyhjiin ammennettu, toiveikkuutta toki loi, LB täynnä menohaluja oli, signaali positiivinen, hyväksyttävä se on, näin se maailma, lopulta makaa sekä on.


Kevään korvalla.

Jäljen talvi jättänyt.

Ohi kaikki nyt.

 

[HardCore Hooligan]

Joskus,

tapahtumia öisin,

jokin kiinnosti,

olin olemassa,

omistin,

minä välitin.


Nousi aurinko,

laski päivä,

sen viimeisissä säteissä,

hyvänolontunnetta,

Iloa,

onnea,

mitä tahansa,

iltakaste nurmikolla.


Hyvää yötä,

tähän on tultu,

hyvää huomenta,

runo,

ei elä näin.

 

[HardCore Hooligan]

"Wild Bill" LaForge, olihan sillä, sillä oli, vuosikausia jatkunut tapa, sisäistetty käytäntö, heti campin alkuun, ne ketkä olivat kutsuttuina sinne vuosi tuottamisen sisällön, ottelijoina sisään organisaatioon varattu, suoraan keskiympyrään, pari kerrallaan kunnon mättöä, nyrkkipiehtarointia, muut polvella ringissä, oli pyhää, keskeiset elinkelpoisuudesta taistelivat.
Tokihan, kutsumus paljastetaan jo Bantam, tai viimeistään Midget tasolla, teolla toden tai ei ole, ole sitä ei sydämessä, silloin joku muu, sinut muottiin siihen asettaa, tyypit ne, kyllä aina itsensä paljastivat, tuotanto ei ole sielukasta, läsnäolo ei hengi, omaksuttua kulttuuria, hengellä sekä verellä kruunattua, leimoilla ottelijan, sädekehä yllä, ylpeydellä, punaviivalla aina poseeraten, kasvot kohden vastutajan päätyä, esillä, ei koskaan sivuttain, vaikka tiedetään, ollaan tiedetty aina, nykyään ei enää tarvitse, että puille paljaille se johdattaa, vain harvat valoihin kirkkaisiin kiikuttaa.

Koska asia, ei enää ole läsnä, merkitysessä HCH:n tarkoittamassa, äärilaidan vapaaherran palvomassa, on onttoa, onttoa on, muotopuoli koko elämys, ei toteutunut eläinten vallankumous, loivat hysteerikot ratkaisun lopullisen, tuli raikkaus, se voitti, kumosi Fight Tape aikakauden, jolloin yhden soturin parin kolmen viljelykauden sato, loihti tunnin parin annoksen, puhutaan yksittäisistä kohtaamisista, ilman brawleja, ne sitten omissa, klassisten joukkoorgioiden kattauksissa, olkoon se niin, mutta NF Thunderin campilla 1988-89 lähtösesongin alla, keskiympyrän casting couchilla esiintyi, vaikkapa Stan Snider niin teki, juuri tuolloin, nerokas ilmestys, äärimmäistä kaaosprofetiaa jo Bantam kehissä, pitkät juhlalliset kakut missä vaan, Gonger, eittämättä se, Golden Horseshoe Jr.B legenda, LaForge heittää heti kättelyssä, sitä vastaan Adrian Vanderslootin, olivat edellisen rupeaman lähtöjen, samassa jengissä vetäneet, toki Vandersloot enemmän suorittaja ottelijan statuksen, tästä valjakosta parin. Toki, operoi toki, myös puolella boxlan Grimsbyssa, toki teki niin, on tai oli se, vahva tae olennaisuuksiin suuntautumisesta muinoin.
Scott Punnett, Central C:n leimoilla campilla, lähtijä kaikki tyynni, tätä hanskatonta peliä teeren, bongailee polvelta, tietäen vuoronsa koittavat kohta, oli nimet kirjoitettu seinään kopin, ketkä toisensa kohtaavat, vuoksi kohtaamisten se oli siellä, leimat ottelijan rystysissä, oli vastaan tulossa Brad May, intomielinen luoja kohoutumien, otti 42 omppua koriinsa tuohon tulevaan sesonkiin, se on varteenotettava luku, jos ajatellaan, että yli 30 otettua kertoo tarinaa poikkeusellisen huomionkipeästä itsensä mainostamisesta, juuri tuossa klassisessa mainossaumassa, kun olet 17-vuotias, koko poimintarupeaman aktiivisuuden se meni yli 50 lähdön, siis preseason sekä kasvu panosten, meni NF Thunder tulloin O:n finaaleihin, oli ottelevassa Laus sekä Vial myöskin, ottamassa omiaan, siitä huolimatta, päätähuimaavaan poimintatahtiin May kykeni.

Oli siellä myös, Jason Soules oli, myös oli, Golden Horseshoe taustainen oli, koska Hamilton Kilty B`s farmiorganisaationa Hamilton Steelhawksin toimi, Steelhawks taas juuri kauden tämän alla otti siirtymän Niagara Fallsiin, se oli keronnallisesti tarinan harmi, tenho ei siinä mielessä kantanut, Steelhawks edelleen se originelli Ph.D/Goghshow-ryhmä on, 80-lukulaisempi sadistisen O:n jengi, kuin mikään muu, ei iltaa ilman brawlia...nyt saa huutaa, Chaos!
Aivan, oikeassa olette, Steelhawks tautaisia sotureita Laus sekä Vial, aivan keskeisiä lähtöhistoriassa O:n, rutinoituja kehävandaaleja, jo lähtökannuksensa ansainneita, joten he eivät jäällä tilttaamassa tässä campin avaussessiossa ole, mutta Colin Austin on, Kilty B´s taustainen myös, se kohtaa parissa kolmannessa Soulesin, mut nyt vetävät May sekä Punnett, se paukutus on läpeensä hehkutettu, ennen kaikkea toimesta Mayn, joka koko tämän kuvion avannut on, Punnetille taistelusta värisestä tästä, myöhemmin arvostusta jakanut on, myös ymmärrystä LaForgen linjalle suonut on, eli tuossa käytännössä avattiin ne paineet mitä roolissa on, tiedät sen tulevat, otettava se on, otettava niin, ett tunne kuohuu hetkessä jokaisessa, koko rinki mukaan tempautuu, samoin kuin penkki sekä häkki, tilanteessa mukaisessa toden, kehäfilosofiaa väkivaltagurun, onhan se rooli pelin historian kovin.

Toki LaForge oli mielipuoli, ainoa lajissaan, syvempi näkemys, kiistatta nyrjähtänyt, äärilaitaa edustava, innostava, kuin Moe Lemay hat trick, nostalgisessa keväässä, sille hetkelle, on oma erikoisoisosasto LB&Jay-putiikissa, alttari, polvistumme siellä usein, mutta ei se koutsina ollut ajankuvassa ainoa,tai varmasti ensimmäinenkään, joka tuota toteutusta keskiympyrän harjoitti, mielessä tuossa, ehkä se tunnetuin, koska hullu oli, mutta aika yleistä toimintaan tuollainen oli päivinä sisältörikkauden, euforian kukkuloiden, kohosi, Punnett nostettiin keväällä mukaan, vaikka ei koskaan pelannut peliäkään O:ssa, itse LaForge nosti sen esiin eräässä haastettelussa tuona keväänä, sitoutuneissa sekä käyttökelpoisissa vaihtoehdoissa, silmälläpitäen sitä, jos eräs hysteerikko sotilaita Thunderin siivouskomerostaan jahtaamaan alkaa, Ph.D, ei siihen pääty, sotatilaa se tulee olemaan, runouden virtaa, toki Vandersloot oli mukana, myös panosten kasvettua, se olikin legendaarinen yksioikoinen, suorittaja kulttimaineinen, joka puettuna, aina huomion itseensä vangitsi, vaikka sielä oli Laus sekä Vial, oli May, ei ihme, että tuolloin vielä nautittiin, kukki, huulia lipoen, hykerrellen bongailtiin.

Mutta se Snider, se lähtönsä otti, veti hillittömän spurtin, heittäytyi polvilleen, liukui, ympäri pyöri, hyppäsi penkille, painoi koppiin, matkoihinsa lähti...No, huoli pois, te viihdejanoiset, vinsahtaneihin hurahtaneet, juuri te, mitä tahansa-suuntautuneet, usvaiset fanaatikot, jo kuoro laulaa, koska tullaan, antaa keihäiden laulaa, Bezeau otti sitten paikan LaForgen jengistä vuotta myöhemmin, myös vastaavasti keskiympyrän kautta sen teki, tarunhohtoista se olikin, hullu hullun kohtasi, näky lumosi...Katalonia, Katalonia!

 

[HardCore Hooligan]

Runo,

sinä haluat.


Sinä,

olet se.

 

[HardCore Hooligan]

Mikä oli,

oli auki,

oli avoin,

mistä ne tulivat,

nuo hahmot,

hahmot sinkoilevat.


Yhteisöllisyys,

ei tultu joukolla,

ei luotu,

ei,

sessioita,

ei,

ryhmäorgioita.


Tultiin,

yksitellen tultiin,

Vial,

itsestään,

nuollessa,

hekuman liekkien,

syöksyohjuksen teki.


Tuli,

niin myös Mahony teki,

intohimoiset,

rähinäheijarit,

hulluudella.


Tuli,

edelleen tuli,

ilta Hamiltonin,

sekä Guelphin,

version erilaisen loihti.


Avatkaa se portti,

niin ilmestyy kuvaan,

sotilasta,

gladiaattoria,

kilipää Gongeria.


Oli,

80-lukua oli,

huliganismia,

Gongshow-iltamia oli.


Tomlinson ottaa,

kolme lähtöä ottaa,

voitti,

kulttuuri,

rakkaus lopulta voitti.

 

[HardCore Hooligan]

Villit sessiot, sessiot villit, kuolaa, himoa, minä tärisen, haluan, olen löytöretkeilijä, tutkin, Fight Tape-torni, kohoaa, on kaikki materiaali hallussa, henkilökohtainen sekä ryhmäorgiat, sadistinen O, lähestulkoon kaikki pelit televisioitiin, jo 80-luvulla, laajemmin tai paikallisesti, tai sitten kuvasivat, joukkueet itse, näin materiaali elämään jäi, bongarilta toiselle kiertämään, puolella Dubin, maatalousliigassa oli pitkään pimeämpää, osalta tuotannon sekä sisällön, runo runnoo, runo ryskii, se rymistelee, linnassa, luostarissa, luolassa, vajassa, töllissä, hokkelissä, radan varressa, olen vapaaherra äärilaidan.

Muistatteko, omaatteko muistikuvan, kysyy ääni sisäinen, me muistamme, muistikuvan omaamme, on se, on se elämyksenomainen, Brian Hayton kertoo telkkarissa, aivan murjottuna, jäljet kiimakylpyjen kasvoissa, tyylikkäänä mustassa silmäkulmassa, on uskottavuutta, kertoo elämästä O:ssa, se lumoaa, on soturia, ilmettyä, ilmielävää Gongshow-kuvastoa, jätkämäistä jätkää, on näyttämöllä nielty, se kertoo, osallistuneensa juuri alkulämmön brawliin, Hamilton Steelhawksia vastaan, oli helmikuu 1987, ei ollut edes Hockey Newsissa mainintaa mitään tuosta, se mieleen HCH:n elämään jäi, kuva Haytonin mielessä, kuin lupaus seikkailusta, kulttuurin ylistysepiikasta, euforiaa tänne näin.

Toki, tarinat sitten kiirivät, toki tekivät ne niin, miten Vial painanut oli velloessa, kohtaamisesta kohtaamiseen, nakellut joka asemalla pamppua, sitten taas kohden seuraavaa asemaa, yhtä hurmosta, lisää pamputusta, Tuut Tuut, tilttijuna lähtöraiteila, on harjumuodostelmaa, pari vuotta tuosta, saimme sen Tapen, from Brawl to Melee, 1985-1988, kehähuliganismia sekä joukkotanssiaisia, nyki, teki mieli, olin valmis, sinkoillaan, syttyy liekki yhä uudestaan, kuohuu, kuohunta, sen henki, on pitelemätän, Vial riisuu kamansa, vetää orgioiden jyskeessä square offia, lataus sekä läsnäolo, on historiallinen, läpi katon porautuen, HCH, pitkin seiniä mennen.

Toisaalla, Hayton sekä Tomlinson, keskinäinen, pitkäkestoinen monivaiheinen parirummutus, he, ne, omistautuvat toisilleeen, kohtasivat sitten vielä itse illassa, kerran vielä, täysin pauloissa, vaikka Hayton, myöhemmin kasvoiksi rähinän tämän muodostui, Guelphin Al MacIsaac, jo alkulämmössä, Van Dorp henkisessä verinaamarissa esiintyi, sädekehä sekä kultahiput nostalgian, mutta vivahteet taustalla, luonteeltaan silkkaa LaForgea, Ph.D-hullunmyllyä, otetaan näkökulma tarinankerrontaan, tämä materiaali kulkeutui myös komeroon siivousintoilun, varmasti vasta myöhemmin, koska tämä ei tunnustuksia minkäänlaisia poikinut, vaikka edellytyksiä olisi ollut, tuollaisessa mielessä arvoa antavassa, palkintojahan ne kakut juhlalliset ovat, tai olivat, tunnuskilpiä hahmon, kertoivat siitä, kuka arvaamaton on.


Hysteria, se ei runoja kirjoita.

 

[HardCore Hooligan]

Se lähenee,

hiljalleen,

väistämättä,

saapuu,

nyt,

on täällä.



Lyhty syttyy,

se sammuu.



On vääjäämätön,

se tapahtuu,

ne viiteet,

huomioin kyllä,

tiesin,

nyt tässä,

olemaan tulee,

äärimmäisen vaivalloista.


“Mark Evans!”; huutaa lähtöseurakunnan, huuruisista huuruisin, hurahtaneista hurahtanein, havisevan historian hahmopastori, aivan vinksallaan oleva, vinksahtanut tyyppi äärilaidan, se pitää pitkiä, vivahteikkaita hahmosaarnoja, on läpikotaisin pauloissa, vihaa visiirinaamoja, viljelee kirkkonsa takana karviaisia, sillä on repertuaarissaan kymmeniä eri lajikkeita, fasaanit syövät yleensä kaiken, on siinä aattellisesti, jotain hyvin vapaaherramaista.


Tuo sukupuu, Peterborough sekä boxla, ennen kaikkea se, mutta operoineet sekä esiintyneet ovat, myös luistimilla, toki niin ovat, kirkkaita valoja myöden ovat, vahvasti, samasta lähtöpuusta veistettyinä hahmoina, riippumatta versiosta, sähäkköinä sekä sihisevinä, liekinheittäjinä esiintyneet ovat, pitkälti hanskattomina niin tehneet ovat.
Mark Evans, jäsen keskeinen tanssahteleva Evans saagan, tuli ensimmäisenä, vaikka oli maalivahti, 1981-82, nostalginen O, Petes vastaan K-town Canadians Gongshow-iltama, kiehui sekä kihisi, takoi, näyttämöllä velloo klassiset orgiat, Doug Evans sekä Glen Cutting kruunasivat rähinämyrskyn sen, järkälemäinen toe-to-toe teos jysähti päätteeksi sen.
Toki Mark Evans läsnä, vahvasti niin, vielä juhlallisemmassakin jyskeessä intohimoisen joukkosession, luotu materiaali koetteli käsityskyvyn rajoja, se tekee edelleen niin, LaForge teki koutsina itseään tutuksi, Petes vastaan Gens, 1980-81, häirikkökäyttäytymisen merkkiteos, mutta tulija ensimmäinen, maalivahtina, se on historiallista, se kiihottaa mieliä.

Toki on myös se, että jätkä sama, sama jätkä painoi OLA:n boxlassa yli 100 lähdön urallaan, oli soturi, sitkeä kehäsissi, aktiivinen tilttiparoni, veti pitkään, oli epäilyksettä, hahmo legendaarinen, kaikki tiesivät sen, myös tarinan muinaisen, tulemisen, penkiltä O:ssa, vermeissä maalivahdin.

 

[HardCore Hooligan]

Niin, kevyesti haihatellen sekä aistien, jos se on suotuisaa, se tapahtuu kuin itsestään, omaksutaan, elämyksenomaisuutta tavoitellaan, välissä kirjastojen hyllyjen kummitellaan, syvennytään, ollaan, yhtä kokoutuvaa hurmospyörrettä, mielipuolista tanssitapahtumaa, varpustaa, haluan katsoa, näyttää hyvältä, säännöt ovat nämä, tapahtukoon kaikki tahtoni mukaan.

"Paul ehkä vielä, hahmona ehkä vielä legendaarisempi, oli nähnyt iltansa Show'ssa, silti vielä paloa riitti, otteli kuin vimmattu, koko soturi roihusi, Jonathanin useasti kohtasi, yksi Boxlan tunnetuin rivalry, koko kulttuurin kulmakivi, mutta silti Kevin, ilmeikäs rähinäautomaatti, sessiota siellä, täällä sekä tuolla, otti sekin iltansa se Show'ssa, kehäanarkisti, ruutitynnyri kulttistatuksen, kattila iltojen, se kiehui taas yli, sinkoilevat hahmot, näyttämöllä taas kerran totetutettiin."; toteaa Boxla-raamattu, on syvään päätyyn sukeltanut, se koko tyypistä huokuu, mutta sanottua kuten, elävä tilastokirja, on hallussa, tykittäjä nippelin olennaisen, istujaisten illan, keskeisten hahmojen.

"Sehän todennut on, todennut on, että onneksi, veti aina puolella Boxlan samassa jengissä kanssa Ogilvien, siinä 1986 Minto Cupin voittaneessa Peterboroughin ryhmässäkin olivat, Ogilvie nuiji finaalissa Esquimaltin Greg Battersin, tunnetut kohtaamiset, tapahtumissa isoissa, säilyttävät arvonsa,läpi vuosikymmenien tekevät niin, suoraan ytimeen pureutuen, runon esiin loihtien, se kohoaa siivilleen."; jatkaa HCH, olen enemmän, olen runo

"Muinaiset Memorial Cupit, ne pukivat, ne hullut, oli vastakkainasettelua, ne sotivat, näytelmät ilotulittivat"Ajatuksensa ilmaisee, Gonger-Gongshow ystäväseuran tarpeistonhoitaja, on se johdosta tai seurauksena hahmokadon, antanut vedenpitävän hiljaisuuslupauksen, ilmaisee itseään vain paperille kirjoittaen, on se askel oikean suuntainen, kohden harmoniaa suuntautuen, tosin, tuhisee sekä puhisee se, kun innostuessa, pää keinuu, iskut halkovat ilmaa, sähäkästi lähtee, pisarat sinkoilee.

"Oletteko nähneet, nähneet oletteko, kuolaten, nauttien bongailleet, joskus, ette ole, emme ole, nähneet emme ole, otetuksi tulevan, kohtaamista Probertin sekä Ogilvien, ikäisiä saman, molemmat Ontariosta, kiistattamia, tunnustettuja, sitä nähneet emme ole, myöskään te, ette ole, tuskin kukaan on?" Oivaltavan oivallisella nakkaa aikamatkatoimiston shamaani johtava, taikamatto kohoumien sekä kohtaamisien.

"Peewee, Bantam sekä Midget kehissä, varmasti joskus, häkissä samassa olleet ovat, mutta vain unissa, kiihkeissä mielikuvissa, hanskattoman mittauksen tason ottaneet, tai sitten joku, hahmo myyttinen, enemmän tietää, kuin kukaan piiristä lähtöviisaiden, mutta jokaisessa tapauksessa, Ogilvie piirtonsa viimeiset veti häkkipäänä, dominoi sitten pitkään kuninkaana puolella boxlan, Kevin Evans taas, muistatteko sen, nostalgisen illan, itsestäänselvästi rähinäpitoisen, virtsan-sekä kaljantuoksuisessa Barnissa, Sin City, Spits vastaan Knights, oli aina, aina oli mellakkaa, niin taiteellisen vihamielistä, kiihkeä rykelmä sotilaita vieressä laidan, Evans ilman pipoa, joku kaataa katsomosta yli pleksin, kaljat sen päähän, se hetki oli, kuin olisi vettä kiukaalle heitetty, kuulitteko sen sihahduksen, kuvittelimme ainakin itse niin, kuulevamme juuri sihahduksen sen, sitten räkää sekä sylkeä perään, klassiseen tapaan, eläimellisen väkivaltaluola Barnin." HCH, äärilaidan luomukostaja, historiaa eläväksi maalaten, sitä läpikotaisin rakastaen, tajunnanvirran takamailla matkaten.

"On värejä on, värikästä on, kohoaa, on maukasta, tuoksuvaa tillypullaa, tuo Minto Cupin voittanut jengi, Jamie Batley, varaus Houdsin, jälkeen pohjoisen sessioiden, se kohtasi 1985-86 lähtösesongin preseasoniin Crowderin, Petes vastaan Steelhawks, kupoliin sateli, moukari sekä purkupalloa tuli, se nieli, nenä murtui, mutta loppuun asti palautti, oli Boxla-lähdön henkinen kohtaaminen, ikään kuin olisi ollut Staged!" Valaisee vanhollistilttaaja, vastustaja raikkauden, äärimmäisen nurinkurinen, monitulkintainen, vaikeaselkoinen, omintakeinen, fanaatikko kahdenkeskisten, kukkataikuri, ylipuutarhuri lähtöpuutarhojen.

"Staged O, on isot!", on kirjoitettuna paperille...lataus sykkii päällä lihalaatikoiden.

 

[HardCore Hooligan]

Lähtökuopissa,

lieka,

minä hallitsen.


Maata kuopien,

kiiri viesti,

ei mikään,

enää koskaan,

tuntunut,

vastaavalta ole ei.


Founders Cup,

Mimico Arena,

viimeinen,

aivan viimeinen,

todentuntuinen,

mahdollisuus,

nähdä,

olla,

kuului kysymys,

kuka on Luke Flett?


Oli joku,

soittanut jollekin,

keskelle preerioiden,

saanut vahvistuksen,

tilttaaja,

on se,

pohjalta,

egot sekä statukset operoiden,

maineen tietäen,

maineen Polerin tietäen.


20.8.1997,

kohtaaminen,

se muutti kaiken,

päättyi jokin,

itseni löysin,

hetkeksi ainakin.

 

[HardCore Hooligan]

Ei kätke enää.

Valoisaa aamutuimaan

En tunne ketään.

 

[HardCore Hooligan]

Maisema on kohollaan, varteenotettavasti niin, vaikka olisi se harhakuvitelmaa. Lähtömuistelupiirissä, laukkaa sekä matkaa, kiipeää latvaan, hiipii esiin nurkan takaa. Liidämme, joukolla teemme niin, muistikuvien kultamailla. On runoja, on säkeitä, on sikermää, nuuskabaari on auki koko yön, ammennetaan saaveista ja pyöräytellään huulen.

On mielentila, toiminnan keskipisteenä oleva paikka, nyt vaikuttaa, hyrrää sekä hykertelee. Me, antaudumme armoille sen, rummutuksen sekä elämyksenomaisuuden. Nokkaa tolpan, kumauttelee kuin palokärki ja liekehtien, on haavissa, kupolissa humisee. Joku avasi juuri, Rob McQuatin sekä Tracey Keluskyn taianomaista, hetki kuljettaa meitä töksähtämättä, nyt säksättää sekä tikkaa.

OJHL, 1995-96, oli McQuat, ottanut lähtönsä, nähnyt iltansa sadistisessa O:ssa, vakihahmona operoiden, ottelevan tukipilarina toimien. Ainoaksi jäänyt pysähdys sen, Jr:A:n virrassa lähtöjen ja Kelusky taas antoi selityksen sille, miten se pitkän uransa aikana pudotteli helmiä varrelle taipaleensa, pudotteli niitä sinne tänne. Siis puolella Boxlan, kelpasi sikojen tonkia, mutta oli kohtaaminen tuo aivan hillitön hurjastelu kupoliinpaukuttelun, ladukkaan tasokas bongarien lumoaja.

Switching hands, hallussa on, siitä kyse on!

Jeff Oja, oli se Bullsin varaus, joka otti sitten muutamat iltansa lopulta OS Platesin ottelevassa O:ssa. Hyvä niin, se oli sekä meni oikein ja oli se, se oli kohdannut Keluskyn Bullsin campilla 1994-95 lähtösesongin alla, ei ollut pysynyt lainkaan kyydissä mukana. Toki Kelusky, täysi ompelukone oli, joten jäihin kammennut tämän Oja kohdatessa kahden oli. Kohden auringonlaskua, ratsastivat lopulta soturit molemmat, mutta kaivoi kuin kaivoikin, Oja sieltä vielä iltoja O:n itselleen.

Neljä iltaa ylhääällä, tunnustusta elinkelpoisuudesta O:ssa, olkoon se mitä oli, aiemmin oli, Jeff-ketju Rayside-Balfoutin häkkipääkuvioisssa. Laamanen sekä Oja. Niin se oli, Oja esitteli jälkikäteen pahoittelut, toiminnastaan suuntaan Keluskyn, olihan kuitenkin se casting couch-Tilly. Esiintyen, esillä ollen,se ei ollut milläänsäkään, kertoi suuntautuneensa aivan toisaalle ja yllättyneensä, kutsusta campille.

Illoissa O:n, boksit Ojan, maltilliset kaksi, koska putosivat tilastoista isot pois, kohdalla Ojan yksi Gross misconduct unholaan painui. Toki osalla taiteilijoista kausitttain, lähti sellaiset 100-minuuttia kokonaispotista, mutta se on epäolennaista, vaikka olihan se päivänselvä vaje uskottavuudessa, ryöstö mielessä siinä. Ei näyttänyt potit niin räikeiltä, eli aktiivisesta roolista, kiimaisena sykkivässä brawlissa, saattoi uskottavuutta jäädä minuutteina käteen vain viisi, mutta luotu sisältö elää ikuisesti.

Meissä, minussa se tekee niin, taottiin rytmikkäästä, päällekarkaukset intohimoisia olivat ja kohtaamiset, johtivat taivaisiin, yltiöpäsesti kohosi. Onnemme, oli kukkuroillaan ja Oja, otti aikaisen suihkun elehtimisestä Houdsin Payetten kanssa, ei mitään tarunhohtoista. Edetkäämme kohoumien kautta, vielä tuohon aikaan, erityisesti siihen, tunnustettu lainalaisuus oli, että kovimmat vetivät O:ssa. Jos 80-luvulla, ne hulluimmat mahdolliset, jotka luistimilla pysyivät, arvaamattomimmat sekopäät, tasolle korkeimmalle päätyivät, siellä terrorisoivat.

Tietysti, pelkkä kosketuspinta Payetteen, kerronnallinen tarinan, aivan hurmiossa, hylkii harmautta, Payette veti 31 lähdön rupeaman sarjaan rungon, eli korostuu se Gross vain Ojalla, Payette ei matsissa siinä merkintää kirjanpitoon sitten poiminutkaan. Oli se väli-ilta, poimintajuna lepäsi asemalla, iskuräpylät saivat lepoa, vaikka poimi alemmilta sekä ylemmiltä oksilta, silkkaa omppua, oli yksi viihdyttävimmisä gladiaattoreista O:ssa koskaan ja sikanaamarit pois kasvoilta, painetaan päät, ollaan hetki hiljaa.

Menee minuutti, menee kymmenen, menee tunti,....yhtä kaikki, yli 30, on silkkaa huomionkipeyttä sekä nälkää. Suhteessa siihen, on sanat pieniä, tuolla vimmalla, siitä pitää nauttia, ei sitä keksitä tyhjästä, yhtäkkiä vain otella, on se vain tuskallista katsoa, kun tekee joku sitä ohjeistettuna, pitää osata unelmoida, haluta olla Big Popper tai Nicky.


"Kasvaa siihen, sisäistää, täristä, omaksua pakkomielle, mutta entäs, eastern time Go?" kysyy hahmotarhuri, tarhaaja nerokkaiden hahmojen, runoniekka varjotalojen, se lapiolla kauhoo, perkuu-sekä teurasjätettä, ylle visiirinaamojen.

"Kelusky kertoi Ojalle, paljon treenanneensa nekkaamista, yhdessä erään kaverinsa, se oli Bobby Roode, joka se taas, kehiin toisenlaisiin suuntautui, toki häkkipäänä veti sekin, kuten kaikki, Kelusky itse taas, vietti iäisyyden yhden parissa Pro Lacrossen." vastaa HCH ja pohtii onko mieliala sellainen, onko olo runollinen.

 

[HardCore Hooligan]

Meri,

on tuossa,

on se siellä,

etäällä,

on,

kauempana,

kuin oli,

muistikuvissa,

silloin,

suoraa

sikasuoraa.



On meillä paikka,

sukuside,

varrella joen,

sinne,

halajaa mieli,

muinaisille,

teloituspaikoille.


Hiljaa,

ollaan hiljaa,

katsotaan,

kokko roihuaa,

myös tuolla,

ja tuolla,

älä sano mitään,

yhtä kaikki,

on laimeaa,

kuin varjo entisestään.


Mursut,

missä olette,

se tuli,

tuli,

nyt tänne.

 

[HardCore Hooligan]

Lähtötieteellisen hahmoklubin kevätlounaalla tarjolla oli mielikuvia, oli nousujohteista, mielialat kohollaan kuin tunnelma, kelpasi kylpeä, painoimme itseämme kiinni tuolin, kädet nyrkiin puristettuina, vaikka teki mieli ottaa villi syöksy suoraan ikkunasta ulos, toki jälkeen riehakkaan mylvimisen sekä mielipuolisen tuulettelun, jälkiruuaksi oli omenapaistosta.

Oli hyvä, oikein hyvä, oikein hyvät oli.

Ne oli kerätty, omenat nuo, varastettu runollisesti omenatarhasta kukkeimman kulttuurin, kiivetty yli aidan, hiivitty hiljaa, on se näytelmä, näytelmä on se ikiaikainen, jännistys kihelmöiden, vartioi tarhaa sitä omenoiden, vauhkoista vauhkoin saalistaja lainehtivien kehien, kukaan ei sitä nähnyt koskaan ole, on se myytti, hahmo tuo, peto arvaamattomista arvaamattomin, hullu hulluista hulluin, mielikuvissa jalustalle nostamme sen, veistosta ihaillemme, on se juhlallisen ylevä, aina omenan maahan tömähtäessä, selkäpiissä karmii, onko luvassa päällekarkauksia intohimoisia, hulluuden rinkejä taiteellisia, taotaanko tantereseen kupolia, mitä lie luvassa,tuleeko tuikkaus, heilahtaako keihäs.

Oletteko se te, olette paha, se on hyvä.

"Niin, ottaminen kovimman, vain pönkitystä egon on, mutta sitä arvaamattominta vilkuilee yli olkansa, myös se kovin, näin Laforgea lainaten, toki on siitä, tovi on jo siitä, on kaikesta, niinhän se on, olihan myös itse Laforge, aikanaan omanaan, ilmentymä menneisyyden, oli hahmossa henki, väkivaltaisempien kehien, jolloin edettiin, jahdaten sekä saalistaen, arvinimeä kaikken hulluimmat hamuttiin, juuri logiikalla sillä, myös Cherry, Schmautzia Bruinsin pelottavimmaksi jätkäksi kutsui, oli se arvaamaton, verenhimoinen keihässadisti, joka saattoi silmänräpäysessä, jättää eliniäisen jäljen kasvoihisi, merkin ikuisen, sen ollessa askissa, teolla toden varuillaan oltiin, vaikka "Wire" Wensink, afrossaan nerokasta ilmentymää ajan olikin"; toteaa maalaillen, Helmetless-järjestön torvi äänen, hahmoihin kypärättömiin, palavasti suuntautunut, selkkauksiin historiallisiin, havinaan sekä unhoon aina vaan, sessiosta orgiaan, jytisee sekä rummuttaa, nyt menoja soidin koetaan.

"On Wensink, yhtä kuin hyvä mieli, hahmoa sarjakuvamaisempaa, hakea saa, mutta kummittelee se myös Laforge, vaikka tilkitty sekä salvattu on, ovi O;n kauhugallerian, aina se kuitenkin juhlapöytään istumaan imestyy, siivua mahtipontista lusikoi, vaikka pesuvesien mukana meni, jo muinoin meni, on se kuitenkin ikuisesti, osaston tämän juhlakalu suurin, päässä pöydän se istuu nytkin, on sillä hattu, siinä lukee Gonger, mutta se Wolvesin jengi, samaan aikaan hetken, Mahony sekä Laforge, tuokaa kuolaämpäri, on tämä, oli se, sinfonia pakkopaitojen, hups, nyt tämä jolla tuntemuksien, ympäri kellahti.; kertomusta jatkaa, eeppisten traumojen sekä hahmofantasian, äärimmäisen salaperäisen, mutta hyvin seikkaperäisen osaston höylä aivan jokaisen paikan, runoudesta katuojaan, alueelta lyhtyjen sammuneiden valtakuntaan vihreiden valojen, isot, ne kiehtovat, ne kutsuvat, ne loihtivat tunnustuskirjan: Vihani, visiirinaamat!

On sillä, myös monia, on loistavia, innoittavia, matkakirjoja repertuaarissaan, olemme moniin niihin, alkurunon kirjoittaneet, me HCH, on ehdoton klassikko, ehdoton klassikko on: on tien varressa auma, tuolla Bamtam 1991 Kobe Cup. Avartava, hyvin omistautunut kuvaus siitä, mikä kaaokseen johti, olihan toki, itse kirjailija, yksi heistä, joka penkiltä tuli, luotiin vavahteleva elämys, kuin itse Laforge olisi siellä menemään tuutatannut, täydellisessä sykkivässä luomisvimmassa, mutta olivat soturit nuo, 76/77-syntyneiden ikäluokkaa, tulesssa Cornwall Colts sekä North Bay Trappers, Payette esiintyi tuossa matsissa sotaisassa myös, veti muistorikkaan hanskattoman performanssin.

"Mahony, itse ilmiö, ainutlaatuinen ilmestys,kehäfriikki, hullu, täydellinen sirkustirehtööri, kypärä aina niin löysällä, pieni pökkäys pudotti sen, veti aina, illassa kuin illassa, ylhäällä, sadistisessa O:ssa, useamman vaihdon ilman pipoa, oli jätkä, kokonaisvaltainen sankariteko, kohosi, sen boksit, lensi lähes aina, kuin leppä keihäinen ulos, isot putosivat pois, olisivat luvut olleet melko huikeat, sitten alhaalla, MidWestern B 1990-91, ottaa se yhteen, Guelph Holodyn, Mike Grespeignen kanssa, jo verkkareissa, tulee sitten alkulämpöön jäälle, suoraan yläkroppa paljaana, vailla mailaa tai hanskoja, alkaa tapahtumaan, on historiallista, sitä mitä haetaan, mitä halutaan, villit bakkanaalit, Gongshow Ontario.; tiivistää HCH, äärilaidan anarkistinen yksipuhelu, on runo, on HCH, enemmän on.

"Se veti myös Dubissa, tuo Grespeigne, aistitteko tuulet preerian, pistävän tuoksun lietelannan, oletteko onnellinen,valtaako se tunne teidät, kiehtooko, kääntyykö sivu, syntyykö runo?; lohkaisee, entinen muistourakoitsija, koulukunnan vanhan lahkolainen, syvän erakoitumisen apostoli, Tilly-Tolstoi on taikasana, jatkoille suunnataan, se on lähtökupletin juoni, materiaaliin taas kerran tutustutaan, niin aina, näemme aina välein muutaman vuoden, ehkä kymmenen, kaipaus on ikuinen, useampi Bulmers, vinyylit, on hallussa kulttuuri, humallutaan, yhä jutellaan, kanssa Rickyn yli pleksin, joku koputtaa oveen, astuu sisään, on se Ricky, itse showboat-Guru, nyt katsotaan, De Sican polkupyörävaras.

 

[HardCore Hooligan]

"Psykedelian, karnevaalit villit, villit karnevaalit, isot, utu hahmojen, on kutuaika"; lausahtaa joku, äänensävyllä hekumallisen innostuneella, sitä paistaa läpi, se haluaa nähdä, katsoa, on nähnyt, syvään päätyyn on sukeltanut, yksi meistä on, tyhjiöön pudonneista, lähdön jälkeisestä masennuksesta kärsivistä, muinaisista bongareista, fanaatikoista hurahtaneista, muistamme sen, tyypin tuonkin, aina täristen, vauhkona, maata kuopivana, selvännäkökyky on luontaista, on se itse hahmomeedio, monet intohimoiset istuntot, pomppulinnat, ilmakuopat, henkimaailman olennot, .

Olemme LB&Jay-puodin kellarissa, Fight Tape hyllyt kiertävät seiniä, aikamatkatoimiston johtava shamaani aloittaa tuokiossa tuossa, sanataiteellisen pumppaamisen, hetken hurmioon heittäytyen, pitää hurmoksellisen palopuheen, sytyttää sydämet kolhitut tuleen, tulee olemaan, olemaan tulee paatosta, kesken omien, ovat poissa vieraat profeetat, täällä ollaan olemassa vain vuoksi kohoutumien, piiskataan ne esiin tampaten, henkilökohtaista sekä omistautunutta, minä alistan, se on rakkautta.

Eeppistä, runollista ja leikkisää...."Chaos"; huudahtaa Dorchester Hat Tricksin keulakuva.

Tuntemuksien laiva, keulakuvassa irvistää mursu, iso nuuska huulessa, sanoimmeko tuon ääneen, pakko pyöräytellä, kunnon pallukat, toki, täydelliseen kaaokseen toivomme sen aina johdattavan, kaiken, hytkyen, keinuen, kunnon mekkalaa, mellakkaa, syövereihin, on lumoava, ilmestyksenomainen, keihäät sekä sapelit, sairaat kehäsadistit, minä puren, minä raatelen, minä tulen.

Kyllä, on meillä, meillä on ruskea paperipussi välissä jalkojen, on siellä gorillapuku, se rapisee, se pussi, olen varautunut, shamaani sessionsa aloittaa, eläimellinen pyörre valtaa kellarin, vastaanotto lähtöpsykologin, hikimajassa, sykkiii, se tunne, mitä se oli niille, oli meille, se otetaan, on otettava, kohtaamisen on tapahduttava, se polte, se kutina, odotus, roikkuu katossa, on yläpuolelle illan kohottava, maestrot, tulittakaa, tehkää se oikein, antakaa se meille, kukoistakaa, tuhotkaa itsenne, tuhotkaa toisenne, kohta lähtee, olen taivaissa.


"Oletteko nähneet, nähneet oletteko, te olette, olette bongailleet, juuri te, olette kuolanneet, himoinneet, nähneet, olitte siellä, vuoksi hänen, hänen vuokseen, lähdön, nähneet oletteko, te olette, me olemme, yhdessä olemme,olimme siellä, myös siellä, palaamme sinne, sydän pamppaillen, silmät kiiluen, haluamme nähdä, tämä on kulttuuria, sekasortoista, kaunista....right off the draw and buckets off`!", meuhkaa shamaani, rumpu elävä, silkkaa hulluuden sinfoniaa, juuri näin, tajunnavirtaa, vedän puvun ylle, painan raivolla seinästä seinään, kimpoilen sinne tänne, juomat lentävät kellarissa ilmaan, tämä on sadetanssi, kuoro raikaa....räjäyttäkää auki se kiimaholvi.

 

[HardCore Hooligan]

Iso poika, iso poika,

ei sitä,

viikatemies,

tai,

visiirinaama.


Tilly-Tolsoi,

tarina,

kuvaus,

kulttuuri,

Poler,

34,

1995-96,

LB!

 

[HardCore Hooligan]

"Olisiko teema tänäänkin, kehäsadisti myyttinen pohjoisen, olisiko se jälkeen vuosien, yhä edelleen, yhä uudelleen, Bill Coutu, korva, Eddie Shore, treenit Bruinsin, kuten silloinkin, kun matsia tuota väijyimme, kihelmöiden, katras sama fanaatikkojen, kuola valuen, nykien, sortuivat seinät, vavahteli maan, kun LB vaihtaa vasempaan, takaisin palaa, uppercutia matkaan lähettää, itselleen sen kääntää, vaikka oli 80-luku jo historiaa, palaako korva, vai onko se Shoe taas, täälläkö yhä hahmoihin samoihin palavasti rakastutaan?" Avaa keskustelun, keskustelun avaa, hahmo lähtörunoileva, sikanaamarin takaa, kortteja plärää, hymähtelee, mitä Poler kirjoittikaan, on se yhtä Tilly-sonettia, koko tyyppi aina vaan, ei tuollaisia ole, ei ole kuin äärilaidalla, elää sitä maailmaa vaan, ei uumenista poistu sen koskaan, on se oikein, enemmän kuin oikein, hahmot sekä runot, kohoaa, kuin lähtömajakka ylle kaiken maisen harmaan, olemme päättäneet katsoa taas, sen matsin nostalgian kultahippujen, jossa LB Gordie Howe hat trickin nakkaa.

"Heittää kyllä maukasta kyynerpääajoakin iltaan, iltaan siihenkin, hyvä niin, pelkkä ajatuskin, on yhtäkuin lämmin mieli, me hurrasimme, kerran jokaisen, teemme varmasti yhä niin, lippua kantaen, ehdottaisin kuitenkin, äärilaidan kirjolla ollen, silmät kiiluen, reagointiin kehon pyrkien, lautturina, olennaisuuteen suunnaten, siihen pyrkien, että katsomme pelkästään sen tiltin, syttyen, "Turk" Sandersonin taustamaalailusta nauttien, täristen, matkaten, kohdaten, kertaa viisikymmentä katsomme sen, tarinaa viitattua näin myös kunnioittaen, eli olkoon se korva sekä sakko alkuperäinen Coutun, lanka meidän punainen, pysähdys, pommikone ilmiömäinen, hurmioon sen meidät ajaen, huiput jo reunoja pilvien nuollen, sinne katoamme, taivaaseen bongarien, valtakuntaan lähtösienien, maestrot, onko maisema utuinen, täältä me tulemme, junalla tuntemuksien!; intoilee, mielin intoilevin ohjelmaa muotoilee, valaja lähtömuottien, intohimoinen äärilaidan taiteilija hahmojen, jos olette päätyyn syvään sukeltaneet, olette veistoksia sen virrassa tajunnan havainneet, siellä, olette täällä, olette tuolla, on niitä kaikkialla, siellä takana portin, olette myös te, yksi niistä, veistoksista, suggestioiden erämaassa, lotisee sammalpeite, upottaa, aivan tuossa tuokiossa, jo lantioon asti upoksissa ollaan, tuo mäntykin raihnainen tuossa, aivan käppyrällä on, sekin mukana muiden, meitä suohon laulaa, jos ehtisi tässä vaikka, vielä kerran huuleen pyöräyttää, antaa katseen vaeltaa, pitkin rantaa taivaan, ehkä siellä nähdä, vielä kerran, kohtaavan hahmojen, Robin Delacoure sekä Jason Metcalfe, sadistinen O, tuokio intohimoisen väkivaltainen, olisipa se juuri se, pauloissa olemme myös sen, tiivistetään se siihen.

"Loistavaa, tursuaa, esiin pursuaa, on kaikki, juuri niin kuin pitääkin, panostus olennaiseen, ihaillaan, aivan kuin, kuin aivan, Fight Tape aikakaudella, kun kokonaisia matseja hamuttiin, niitä missä oteltavan reipashenkisesti tiedettiin, tiedettiin, hulluna häiriköitävän, ruumispussit sekä orgiat, tiedetiiin, teloituksia järjestettävän, giljotiinit sekä pyykkinarut, suoraan kohtaan siihen kelattiin, kohoumasta kohoumaan edettiin, ajatusta eittämättä kannatan, muodossa juurille paluun, kun kaikki mennyt on, ei pois mitään, mitään pois kulmauksesta Ewenin, se oli aina gladiaattorinäytös, silkkaa mahtipontista Tilly-Show´ta, kun Ewen luomiseen kohouman osallistui, ehdoton mammutti, iso polskija, mutta virrassa lähtöjen, LB oli tuossa enemmän LB, kuin saattaa kuvitella, juoppo sekä renttu kulttimaineinen, oli takaisin paluun mestari, siinäpä sitä symboliikkaa, mutta itse se originelli kenkätaiteilija valojen kirkkaiden, oli penkillä Bruinsin, kilahtaa sekä kuumenee täysin, päätteeksi erän toisen, ei nyt aivan menty mittasuhteisiin Coutun, mutta tarinakerronnallinen kutkutus siinä oli, kuin paukuttaisi kannattajaa tämän omalla kengällä, puskutraktorit mielikuvituksen jyllää, on vinhaa, veulaa, kannatetaan, luodaan siihen kolmiyhteys, kunnioitetaan....Jay, Bulldog sekä Wire, eli lähdöt 17, 18 sekä 29, antaa tulla, nostalgiaa, mieli matkaa, pyhää erotiikkaa!" naulaa HCH, äärilaidan nuorin sekä vanhin.

 

[HardCore Hooligan]

Hyeenat, saalistajat, ilmestykset petomaiset, hullut, viihdyttäjät, erikoisosaajat, on isot, vaihtaa kättään, kuolaa, se on uusiutunut, himoa, aivan pauloissa, haluan, keihäs heilahtaa, elää mukana, teloitus, suoraan kupoliin, orgiat, toe-to-toe hamaan kuolemaa.


Muistan sen,

me muistamme sen,

kerran viimeisen.


Katsahdin taakseni,

taakseni katsahdin,

kamat sullottuina kassiin.


Ne hukkuivat kaikki,

jonnekin katosivat,

aikana seuraavan,

viikon, kuukauden, päivän.


“Meinaatko korjauttaa hampaasi”; kysyi joku, teki joku niin.

“Niin, ojissa katujen, ovat ne, ne ovat tarpeettomia tyystin”.