Eihän rappioalkoholistien käyttöön voidakaan vaikuttaa, eikä tarvitsekaan. Niiden osalta peli on menetetty, ja mitä aiemmin kuolevat pois niin sitä parempi.
Älä turhaan vedä hernettä nenään. Kun puhutaan alkoholipolitiikasta, niin tarkoitin tietenkin, että alkoholistin kuolema on hyväksi kansantalouden ja kansanterveyden kannalta.Steen1? kidutuskammio.
Punainen lanka tässä alkoholipolitiikassa on se ajatus, että hinta- ja saatavuuspolitiikalla on mahdollista ohjata kokonaiskulutusta, jolloin ongelmat vähenevät. Harmillista vain on se, että näytöt sekä väitteen puolesta että vastaan puuttuvat.
Alko voisi esimerkiksi profiloida asiakkaitaan tiedonlouhinnan avulla samalla tavalla kun kaupat (s-ryhmä & kesko).
Minä kannatan alkoholin, tai ainakin mietojen (alle 22%) juomien vapauttamista maitokauppohin. Muutoinkin olen ollut vapaamman alkoholipolitiikan kannalla, mutta nyt mulle on valjennut eräs mietojen vapauttamista puoltava seikka lisää. Nimittäin Alkojen sijoittautuminen tiettyjen liikkeiden kylkeen tai jopa saman rakennuksen sisälle vääristää kaupan kilpailua. Tavallaan alkoholi on jo maitokaupoissa, niissä Alkon valitsemissa, enkä voi tällaista hyväksyä monopoliyhtiöltä. Kaupan kilpailua pitäisi muutoinkin lisätä, mutta se on jo eri ketjun juttuja se.
Alko voisi esimerkiksi profiloida asiakkaitaan tiedonlouhinnan avulla samalla tavalla kun kaupat (s-ryhmä & kesko). Jostain luin, kenties vuosia sitten, että S-ryhmä oli ottamassa käyttöön jotain maailman edistyksellisimmistä tiedonlouhintajärjestelmistä. Myöskin jossain on tullut vastaan tarina, kuinka amerikkalaisessa kauppaketjussa laskettiin ostokäyttäytymisen perusteella raskaana olevien naisten lasten syntymäpäiviä. Voisi kuvitella, että näin saataisiin nopeaa infoa alkoholipoliittisten toimenpiteiden vaikutuksista.
On olemassa suhteellisen totena pidetty THL:n tilasto, jonka mukaan n. 10 % kansalaisista kuluttaa 50 % kaikesta alkoholista, eikä saatavuuden vaikeuttamisella ole tälle kymmenykselle mitään merkitystä. (Täysin raittiita on niinikään 10 % suomalaisista.)
Vaikka tilastonäyttöä ei löydykään, voisi olettaa, että seuraavaksi eniten (neljänneksen kaikesta) kuluttava osa kansasta ei sekään hirveän radikaalisti vähennä juomistaan hinnan tai saatavuuden takia, mutta varmasti jonkun verran kulutustaan vähentäisi.
Tämä tarkoittaa sitä, että kokonaiskulutuksen lasku hinta- ja saatavuuspolitiikan keinoin tapahtuu melko hitaasti eikä tuloksia siis ole nähtävissä kuin vasta melko pitkän ajan (ehkä vuosikymmen tai pari) jälkeen. Näkyvät alkoholihaitat poistuvat niinikään hintaa ja saatavuutta säätelemällä melko hitaasti. Siinä voi korkeintaan seuraaviin vaaleihin asti näkevillä poliittisilla päättäjillä olla kärsivällisyys koetuksella.
Niin, helpoin toteutustapa asiakkaan kannalta lienee pakottaa asiakkaat vilauttamaan sekä alkon kassalla, terveyskeskuksessa ja poliisin hoivissa passin/ajokortin viivakoodia, josta lasketulla tiivisteellä asiakkaat yksilöidään tietokantaan. Tietenkin yksilöinti tapahtuisi anonyymisti ja avoimen lähdekoodin ohjelmistoilla, jolloin estetään kaikenlaiset väärinkäytökset ja myöskin se että Tieto hukkaa pari sataa miljoonaa veronmaksajien rahoja huonosti toimivaan tai koskaan valmistumattomaan järjestelmään.Jonkin sortin viinakorttijuttuja?
Alkoholipolitiikan perusongelma on se, ettemme tiedä tarpeeksi tarkasti a) millainen alkoholinkäyttö aiheuttaa mitäkin ongelmia, emmekä b) sitä miten alkoholipoliittiset toimenpiteet taas vaikuttavat alkoholin käyttöön. Tiedonlouhinta-idean perusidea on se, että etsitään datasta erilaisia toimintamalleja, ja siten tuotetaan tätä puuttuvaa tietoa. Tarkoitus on siis a) pyrkiä löytämään sellaista alkoholin ostokäyttäytymistä joka kuormittaa kansantaloutta, mutta joka ei kuulu siihen alkoholisoituneimman 10%:n kuluttamaan puoliskoon Suomen viinoista, sekä b) pyrkiä löytämään sellaisia alkoholipoliittisia keinoja, jolla juuri tätä ostokäyttäytymistä voidaan rajata.Voisihan tuo toimia, mutta mitä sillä hillitään/estetään käytännössä?
Se S-ryhmän edistyksellinen järjestelmä nyt oli vain esimerkki tiedonlouhintajärjestelmästä joka käsitteenä ei varmastikaan kaikille ole tuttu. Tuskinpa on käytössä alkoholipolitiikan ohjausvälineenä, mutta liike-elämässä hyvinkin laajasti. Tieto on maailman mittakaavassa jo aineellista pääomaa arvokkaampaa. Tieto menisi tietysti THL:n käyttöön, ehkä joidenkin mielestä voisi olla julkistakin jolloin kaikki voisivat sitä louhia.Tiedonlouhintajärjestelmä. Mahtava idea. Jos jokin on maailman edistyksellisin, niin tarkoittaako se, että juuri kyseinen systeemi kannattaa ottaa käyttöön? Onkohan tätä jo joskus yritetty kokeilla jossain? Tuo boldaamani lause nyt vaan on keihäänkärki tästä holhoamisesta, jota harjoitetaan tälläkin hetkellä. Kenen käyttöön se tieto menisi? Alkon? Alihankkijoiden? Mustan pörssin? Valtion? Kaikkien edellä mainittujen?
Tämän hetken tiedon valossa kokonaiskulutuksen muutos on punainen lanka, koska emme tiedä muustakaan. Emmekä tarpeeksi edes siitä. Siksi ehdotinkin tiedon louhintaa, että voisimme keskittyä paremmin siihen millä oikeasti on merkitystä.Punaista lankaa en oikein löydä kokonaiskulutuksen muutoksesta, aivan varmasti pitkään näkyy vain tämä kohtuukäyttäjien alkoholinkulutuksen väheneminen. Puhutaan
10 tai 20 vuodesta kun näkyy jotain muuta ja uskon että kotikasvatuksella/kulttuurimuutoksella saadaan sama aikaan tuossa ajassa ja unohdetaan tämä älytön holhous tässä yhteiskunnassa.
_
Tämän hetken tiedon valossa kokonaiskulutuksen muutos on punainen lanka, koska emme tiedä muustakaan. Emmekä tarpeeksi edes siitä. Siksi ehdotinkin tiedon louhintaa, että voisimme keskittyä paremmin siihen millä oikeasti on merkitystä.
Kotikasvatus ja kulttuurimuutos ilman tekoja on samanlaista sanahelinää kuin nykyisen presidentin ihan tavallista pullaa -kampanja hiljattain.
Miksi poistaa ja vaikeuttaa alkoholin hankintaa siltä kansanosalta, jolle se ei ole ollut tähänkään mennessä ongelma?
Minä arvioin, että noin 60 % suomalaisista osaa käyttää alkoholia kohtuudella, 40 % ei osaa. Se, että kokonaismäärästä pieni porukka juo valtaosan, ei tarkoita sitä, etteivätkö ongelmat koskisi laajoja joukkoja.
40 prosenttiin voidaan vaikuttaa alkoholin hinnalla ja saatavuudella. Siksi pidän niitä järkevinä keinoina.
Kielloilla ja rajoituksilla saadaan vaikutettua vain siihen pieneen nk. merkityksettömimpään kuluttajaosaan (määrällisesti).
Ei ole myöskään kovin härskiä sanoa että professorit puhumattakaan poliitikoista ovat väärässä, houkutus on niin suuri nostaa veroja sillä verukkeella että papereissa näkyy kokonaiskulutuksen vähentyneen verojennoston myötä.
Hinnalla ei voida vaikuttaa suurkuluttajiin ja nuoriin sanon minä. Ne jotka eniten viinaa/känniä haluavat sen kyllä saavat onko se niin vaikeaa tajuta, kokonaiskutuksenmuutoksista tätä ei nähdä.
_
Kokonaiskulutus ei ole laskenut, päinvastoin. Alla linkki tilastoon. Suomen alkoholipolitiikka – Wikipedia
Onhan se laskenut vuodesta 2007 alkaen, THL:n raportista löytyy myös kahden viime vuoden numerot.
Alkoholijuomien kulutus - THL
Keinoja kannattaa kuitenkin rohkeasti kokeilla
Tähän porukkaan purevat kiellot.
Jokaisessa kulttuurissa on joku päihde ja sitä haetaan, vaikka kuinka kielletään. Afrikassa mutustellaan khattia, Amazonin viidakoissa nuollaan sammakon päätä ja täällä vedetään viinaa. Sellaista se elämä on. Ihan sama, että kuinka kielletään, sitä käytetään silti.
Niin mikä tässä elämässä nyt on tarkoitus,näköjään kaikkialla sama.
Suomessa vedotaan usein alkoholin myyttisyyteen, minkä perusteella oletetaan, että viinan vapauttaminen opettaisi ihmiset kohtuukäyttäjiksi.
Minusta kuitenkin tuntuu, että nimenomaan Suomessa kännit ovat jo monille teini-ikäisille niin arkipäiväinen asia kuin ne jotakuinkin voivat olla. Tämäntyyppisen juomisen takana ei ole halu tehdä jotain kiellettyä, vaan pelkästään pyrkimys saada pää sekaisin.
Tähän porukkaan purevat kiellot.