Akvaario
"Akvaario on rauhoittava harrastus. Raskaan koulu- tai työpäivän jälkeen on hauska viettää hetki akvaarion kanssa touhuten. Se lepuuttaa hermoja", luin naapurin Eskon (nimi muutettu) ostamasta akvaariokirjasta, kun veljien ja Eskon kanssa kasattiin Eskon akvaariota vuosia sitten kuntoon. Ja minä autoin ja pudotin etulasinkin lattialle. Ei sentään tullu pirstaleita, lasi meni vaan keskeltä halki.
Mää kirosin, mutta Esko oli kuin viilipytty. Se oli jo meinaan pari kuukautta miettiny rauhoittavaa akvaarioharrastusta ja asennoitunu vastoinkäymisiin.
Kaikki alkoi joskus siitä kun Eskon isä teki sille työmaan verstaalla kulmaraudasta akvaarion raamit ja Esko leikkuutti lasimestarilla lasit. No Esko perkele kittas ne lasit kiinni niihin raameihin ja vahvisti kulmat sisäpuolelta sementillä. No tottakai ne vitun kalat söi heti sen sementin ja kuoli. No ei muuta kun kultakalat vessanpytystä alas niin että kolisi ja miettimään.
Jouduttiin tekemään kaikki uusiks alusta asti ja Esko kävi ostamassa oikeen akvaariokirjan ja toimittiin seuraavaksi sen mukaan: liimattiin lasit jollain erikoisella, myrkyttömällä liimalla raameihin.
No seuraavaksi Esko painui kerrostalon pihalla sijaitsevan kompostin taakse ja pesi sieltä lapioimansa soran puhtaaksi ja tasotti sen akvarioon pohjalle.
Sitten käytiin ostamassa kasvit ja Esko meinasi lyödä jotain saatanan pelargoonioita sinne pohjalle. Kaupan täti väitti, että ei ne siellä säily, mutta Esko sanoi, että säilyy säilyy. Vitut säilyny, nehän hajos kun me lyötiin ne tiskialtaaseen. Lopulta päätettiin, että ei me mitään viidakkoa sinne laiteta ja Eskon äiti heitti pari rairuohon siementä pohjalle.
Vettä seisotettiin ohjekirjan mukaan vuorokausi ämpärissä ennenkuin kaadettiin ilmoittunut vesi varovasti ja tasaisesti akvaarioon. No sitten kun piti mennä ostamaan kaloja niin huomattiin, että eihän meillä ole perkele mitään suodattimia ja ilmapumppuja sun muita. Eikun ostamaan ja 500 mummoa paloi niin että soi.
No seuraavana maanantaina paineltiin sitten Eskon kanssa ostamaan fisut. Esko päätti ostaa pelkästään kauniita kaloja ja niitähän ne kaikki olikin, paitsi että yks oli tappaja.
Seuraavana aamuna viis kalaa kellu maha pystyssä pinnalla. Ne neljä muuta yritti sentään vielä uida, mutta eihän se onnistunu...ilman eviä.
Ja taas vedettiin kuolleet kalat alas vessanpöntöstä ja se tappaja heitettiin mereen. Ja taas seuraavana aamuna kalakauppaan, jossa se täti kysyi että mitäs poikien kaloille kävi. Esko täräytti, että akvaarioon oli päässy kannibaali ja "se vittu söi mun kalat."
No ei siinä mitään, ostettiin semmoset kalat jotka tulee keskenään toimeen. Pari päivää oltiin Eskon kanssa niin perkeleen tyytyväisiä kun vihdoinkin näytettiin onnistuneen...tai niinhän me luultiin.
Esko ajatteli, että tottakai kalat nyt saatana ruokaa tarvii ja se syötti niitä ainakin 7 kertaa päivässä viikon ajan. Se olikin sitten se viiminen virhe. Ne vitun kalat paisu kun ilmapallot ja akvaarion vesi ja lasit tuli ihan harmaiks...kalanpaskasta.
Ei muuta kun oli otettava akvaario tyhjäks ja purettava ja puhdistettava. Kalat laitettiin lasipurkkiin laihdutuskuurille, jota me ei tietenkään huomattu pestä. Siellä oli pohjalla jotain saatanan vanhaa jouluglögiä. Tottakai ne kalat kuoli ja Eskoa vitutti taas. Siihen loppui se akvaarioharrastus ja Eskon isä myi koko paskan työkaverilleen, joka maksoi siitä 3 kossupulloa.