Afrikka – tuo manner alla julman auringon

  • 39 451
  • 183

heketsu88

Jäsen
Suosikkijoukkue
Dallas Stars Kärpät Joensuun Kiekkopojat ManU
Jos Nigerin sotilasvallankaappaus nyt leimahtaa sodaksi ECOWASIN jäsenvaltioiden välille, niin ECOWASIN hyllytetyt (suspended) sotilasjunttavaltiot Burkina Faso, Guinea ja Mali varmasti tukevat Nigerin sotilasjunttaa. Venäjä, Kiina, Iran ja Pohjois-Korea myös. Toivottavasti länsimaista löytyy myös tahtoa tukea Nigerin palauttamista demokratiaksi, koska änkyrävaltiot varmasti haluavat lisää autoritäärisiä ja länsivastaisia valtioita.
 

Ann Arbor

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Vaikka keskisen Afrikan maissa ihmiset käsittämättömällä tavalla nyt suhtautuvatkin Wagneriin ja Venäjään myönteisesti, ettei vain olisi pukki kaalimaan vartijana?

Länsimaiden rikoslista Afrikassa on pitkä, mutta mielestäni melkoista naiiviutta ajatella Venäjän ja Kiinan olevan jotenkin parempi ja oikeudenmukaisempi vaihtoehto.
 

BitterX

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, FC Wacker, Punaportin vapaakaupunki
Laitetaan tänne, koska menee tuolla pressanvaalikeskustelussa kauaksi aiheesta.

Asia tietenkin koskee useiden Afrikan maiden lisäksi myös monia muitakin kehittyviä talouksia, mutta Afrikasta tämä keskustelu eilen käynnistyi. Sopinee siis tähän ketjuun.

Kyllä se taloutta toki pyörittää mutta enpä usko että maat kehittyvät jos paras aines on muualla.

Tämä on hyvin monipiippuinen juttu.

1. Yhtäältä aivovuoto on monille maille valtavan suuri ongelma. Se vie tärkeää ja tarvittavaa osaamista ja motivaatiota hyödyttämään muita talouksia.

2. Toisaalta, mikäli valtio pystyy kehittymään, kääntyy muuttoliike useimmiten kotiin päin. Tällöin kehittyvä valtio hyötyy kansalaisistaan, jotka ovat hankkineet osaamista ja kokemusta länsimaista. Useimmiten paluumuutolla on vaikutusta myös demokratiakehitykseen, koska länsimaistyyppiseen hallintoon tottuneet ihmiset eivät siedä korruptiota tai muuta tehottomuutta.

3. Kolmannekseen, kuten @Ann Arbor kirjoitti, rahalähetyksillä on suuri, positiivinen talousvaikutus kehitysmaissa. Tämä on yhtäältä hyvä asia, mutta toisaalta valtavan ongelmallinen, jos kansantaloudellinen riippuvuus näistä kasvaa liian suureksi.

4. Neljännekseen, liike-elämässä länsimaissa toimivat kansalaiset voivat toimia myös muualta käsin kotimaidensa hyväksi. Usein he myös pyrkivät jollakin tasolla kotimaansa hyväksi toimimaan, koska useimmitenhän ihmisillä pysyy kotiseudulle läheinen side. He voivat esimerkiksi toimia kehitysmaiden kipeästi kaipaamien ulkomaisten teollisuusinvestointien fasilitoijina, vaikka eivät olisi muutamassakaan takaisin. Samaa koskee esimerkiksi muuta kotimaan tarvitsemaa rahoituksellista toimintaa, kuten seed-sijoitusten tai muiden pääomasijoitusten houkuttelua.

Tässä vain muutamia huomioita.

Tägätään tähän muutama eilen ja tänään kyseiseen keskusteluun osallistunut nimimerkki. Ihan siis vain tiedoksi, jos sattuu kiinnostelemaan: @Ann Arbor , @Euro71 , @Cobol
 

Ann Arbor

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Mikä on Suomen hallituksen Afrikka-politiikka? Kysymys on sikäli oxymoron, sillä Afrikka-politiikkaa ei maallamme ole.

Diplomaattiset suhteet kauppasuhteiden ohella toki ovat arkipäivää eri Afrikan maiden kanssa, mutta Suomella ei toden totta näytä olevan isompaa strategiaa suhteiden rakentamisesta Afrikkaan.

Afrikka on ihmiskunnan alkukoti, mutta yhtä lailla tulevaisuuden manner. Afrikan väkiluku kasvaa ja väki on nuorta, luonnonvarat ovat suunnattomat. Vaikka Afrikassa lukuisia pitkäaikaisia haasteita onkin, myös mahdollisuudet ovat valtaisat.

Suomalaisten yritysten tulee rohkeasti pyrkiä Afrikan kasvaville markkinoille ja myös nuorten afrikkalaisten osaajien maahanmuuttoa Suomeen tulisi edistää. Ikkuna Venäjälle on sulkeutunut kenties lopullisesti, avatkaamme uusi Afrikkaan.
 

Dynamo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Afrikka on ihmiskunnan alkukoti, mutta yhtä lailla tulevaisuuden manner. Afrikan väkiluku kasvaa ja väki on nuorta, luonnonvarat ovat suunnattomat. Vaikka Afrikassa lukuisia pitkäaikaisia haasteita onkin, myös mahdollisuudet ovat valtaisat.

Suomalaisten yritysten tulee rohkeasti pyrkiä Afrikan kasvaville markkinoille ja myös nuorten afrikkalaisten osaajien maahanmuuttoa Suomeen tulisi edistää. Ikkuna Venäjälle on sulkeutunut kenties lopullisesti, avatkaamme uusi Afrikkaan.
Olen tässä lukenut Miksi maat kaatuvat kirjaa, linkin takana on myös pieni johdanto sisältöön. Afrikan ongelma on se, että hallinnot ovat rakenteellisesti sellaisia, etteivät suosi taloudellista kasvua. Diktaattorit ja/tai hallitseva yläluokka hallitsee, kerää edut itselleen, eivätkä kansalaiset voi luottaa oikeuslaitokseen, yksityisen omaisuuden suojaan jne. Hallitsevalta eliitiltä muutokset veisivät etuja pois, joten näillä ei kannustimia muuttaa yhteiskuntiaan. Näin, jos valtiossa on ylipäätään keskushallinto, jolla on väkivallan monopoli, kuten Max Weber valtion määritteli.

(Esimerkiksi Somaliassa näin ei ole, vaan maa on jakautunut keskenään erittäin riitaisiin klaaneihin, jotka hallitsevat kukin omalla alueellaan. Keskushallinto on heikko, eikä Somalia siten täytä Weberin määritelmää valtiosta. Koska väkivallan monopolia hallitsevaa keskushallintoa ei ole, esimerkiksi verojen kerääminen keskushallinnolle on mahdotonta.)

Afrikka kärsii samasta, mistä kärsivät Etelä-Amerikka, Venäjä, Lähi-idän valtiot (ainakin ne, joilla ei ole öljytuloja), Karibian valtiot, Pohjois-Korea jne. Demokratiaa ei voi viedä, se ei ole vientituote. Jos diktatuuri sallii taloudellista toimeliaisuutta, tämä vapaus voi laajentua myös poliittisiin vapauksiin, ja tämä voi johtaa kehittyvään talouteen ja pysyvään talouskasvuun. Näin on käynyt Etelä-Koreassa, jossa diktaattori Park aloitti taloudelliset uudistukset, jotka lopulta johtivat Parkin murhaan ja demokratialiikkeen nousuun (tässä parilla lauseella kärjistettynä, mitä tapahtui). Taloudelliset vapaudet johtivat siis myös poliittisiin vapauksiin ja koko maan hyötymiseen, kun kansalaisilla oli kannustimet toimeliaisuuteen, säästämiseen, investoimiseen jne. Kiinassa on ollut vähän samankaltainen tilanne, taloutta on uudistettu ja se on saatu kasvamaan. Kiinan kehitys näyttää pysähtyneen (ainakin vaaran merkit ovat olemassa), sillä Alibaban perustaja Jack Ma on nykyään maanpaossa Japanissa, kun meni arvostelemaan keskushallintoa. Voi olla, että Kiinan keskushallinto valvoo etujaan niin voimakkaasti, että talous ja siihen liittyvät vapaudet ovat saavuttaneet lakipisteensä, joten Kiina on (mahdollisesti) vajoamassa taloudellisesti (pidemmällä aikavälillä).

Afrikan valtiot kärsivät siirtomaa-ajan hallintomuodosta, joka on periytynyt maiden hallitseville eliiteille, eikä näillä ole kannustimia ryhtyä maidensa taloutta vapauttamaan. Vapautus, riippumaton oikeuslaitos jne. olisivat suoraan pois hallitsevilta eliiteiltä. Ei tämä uutta ole. Iso-Britanniassa teollistumista vastusti aateli, sillä teollistuminen nosti työläisten palkkoja, joten aatelin piti maksaa myös peltotöistä yms. omille palkollisilleen enemmän. Tämä oli tietysti suoraan pois aatelin rahoista ja vallasta. Iso-Britanniassa aateli oli heikko, (aiemmin olleen Mainion vallankumouksen johdosta), joten kansa ja porvarit saivat ajettua etujaan paremmin läpi. Vastaavasti esim. Itä-Euroopassa aateli oli vahva, ja se pystyi pitämään muutokset (luova tuho!) poissa. Aateli/eliitti piti valtansa, ja yhteiskuntien taloudellinen kehitys jäi pysähtyneisyyden tilaan.

Afrikkaan pätevät siis opit, jotka on saatu Venäjältä. Mahdollisuudet ovat isot, mutta myös riskit ovat suuret. Siis riskit siihen, että koko investointi menetetään. Afrikkaan, niin kuin moniin muihinkin paikkoihin, pätee taloudellisen kehityksen kannalta samat kehitystä/taantumusta koskevat lainalaisuudet. Joko instituutiot (valtion hallinto, omistuksen suoja (valtiota vastaan), riippumattomat oikeuslaitokset jne. kehittyvät vieden näitä maita kohti taloudellista kehitystä, tai jos näin ei tapahdu, maat pysyvät taantuneina. Kehitys voi mennä Etelä-Korean viitoittamaa tietä: ensin tulee taloudellista kehitystä, joka johtaa myös vaatimuksiin poliittisista vapauksista (vähän kerrallaan), mutta myös Venäjän malli, jossa eliitti pitää kiinni vallastaan/eduistaan väkivaltakoneistonsa avulla on hyvinkin mahdollinen. Mahdotonta on ennustaa, miten asiat kehittyvät.

Pitkä teksti, jossa on vedetty mutkia suoriksi, mutta pääpointti tuli kerrottua. Niin, ja lukusuositus tuolle kirjalle.
 

Ann Arbor

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Kauppalehdeltä mielenkiintoinen juttu Afrikan taloudellisista mahdollisuuksista. Kehittyvillä markkinoilla on riskinsä, mutta nyt jos koskaan Suomen olisi syytä olla rohkea edelläkävijä.
 

Baldrick

Jäsen




Mielenkiintoinen klippi Ranskan ja Venäjän toiminnasta Afrikassa.

Sille on syynsä miksi Afrikassa vihataan eurooppalaisia erityisesti, koska kolonialismi ei koskaan loppunut, se vain muutti muotoaan. Nyt sitten surkutellaan, kun afrikkalaiset valtiot hyppäävät Venäjän ja Kiinan syliin. Mielestäni EU:n pitäisi ottaa Afrikka-suhteet haltuun ja alkaa kohdella Afrikkaa paremmin sekä antaa sen kehittyä. Sillä voidaan välttää tulevaisuuden suuria pakolaismassoja Eurooppaan, sekä saadaan Afrikasta mielummin kumppani kuin Kiinan ja muiden nykypäivän "akselivaltojen" raaka-ainevarasto ja käsikassara globaalissa politiikassa.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös