Onko sekin nöyristelyä, että kaverilla on isolla todennäköisyydellä parempi säkä varaustilaisuudessa? Peliä ja sen lopputulosta on syytä kunnioittaa. Sekä Granlund että Pulkkinen saattavat olla muutaman vuoden päästä jenkkien edellä, mutta nyt kaveri vei, eikä se selittelyillä muutu. Jonkin asteista realismia on sekin, ettei meidän junnuja ole veikattu ykkösvaraukseksi. Ovat kieltämättä Suomen oloissa poikkeuksellisia lahjakkuuksia, mutta isossa kuvassa vastaavia lahjakkuuksia löytyy maailmalta vuosittain.
Ei, mielestäni se on ihan faktaa ja realismia, että siellä on Miken edellä montakin pelaajaa. Nöyristelyä on se, että lähdetään otteluun peruuttelemaan, ei taklata, hävitään kaksinkamppailut jne. jne. Niin kuin sanoin, niin jos olisivat edes taklanneet ja hävinneet 15 maalilla, niin minusta silloin oltaisiin taisteltu. Mielestäni en puolustele millään lailla tappiota, niin kuin sanoin, turpaan tuli niin, että tukka lähti ja tätä sattuu kaikille joukkueille joskus. Yksilönä silti Granlund on tällä hetkellä veikattu monella listalle korkeammalle kuin ehkä ketään USA:sta, Forbort on ainut joka taistelee samoista sijoista. Joukkueena jenkit oli selkeästi parempi, yksilöinä turnauksessa parempia oli Granlund ja Pulkkinen. Tämä on realismia.
Vielä tästä nöyristelyn kulttuurista. Kaverilla oli parempi joukkue, jossa oli parempia pelaajia. Se joukkue voittaa lähes poikkeuksetta, joka pystyy pelaamaan omaa peliään. Nyt kaveri pystyi pelaamaan omalla tasolla kun suomalaiset eivät pystyneet estämään sitä. Ei tässä sen kummemmasta ole kysymys. Realismia on, että parempi joukkue voittaa useimmin kuin häviää, poppakonsteista huolimatta.
Edelleenkään en kyseenalaista Jenkkien voittoa, mistä sait sellaista päähäsi? Samoin Suomen maajoukkue on voittanut monessa turnauksessa kovia maita ja sijoittunut paremmin kuin Ruotsi, Kanada, Venäjä, Tsekki jne. silti yksilöt ovat pääsääntöisesti olleet muilla joukkuiella paremmat. USA oli joukkuuena selkeästi turnauksen kovin joukkue, Suomella oli heikkoksina varsinkin puolustus ja maalivahti peli, jotka ylisuoritti hienosti turnauksessa ja edesauttoi voittamaan pronssin. Tämä on myös realismia.
Tappioiden syiden hakeminen joistain epämääräisistä, muka helposti muutettavista jutuista, on selittelyn kulttuuria.
Nyt en tajunnut ollenkaan, en selittele tappioita, mutta sinä yrität kertoa, että Suomen tappio Jenkeille tiputti mahdollisesti Granlundin numeroa 4 sijaa, minun vastaus oli, että näin ei käy realistisesti aikuisten oikeassa jääkiekkomaailmassa. Sinun mielestä meidän pitää ottaa myös reality check Granlundin ja Pulkkisen osalta johtuen tästä USA ottelusta, siis yhden ainoan ottelun takia?
Se mitä kommentoin Suomen valmennuksen tilasta, ei liity pelkästään tähän kyseiseen otteluun vaan koko maajoukkueen historiaan alkaen aina -70 luvulta tai ehkä jopa aikaisemmalta ajalta. On ollu ihan sama kuka valmentaja on ollut puikoissa, niin pääsääntöisesti turpaa on tullut siinä tärkeimmässä ottelussa, joko välierässä tai finaalissa (kerran oli yksi Ruotsalainen valmentaja).
Näin voi käydä mille joukkueelle tahansa, mutta ei näin usein, ei viimeisessä erässä, ei viimeisellä peliminuutilla. Ainoastaan Suomelle käy näin käytännössä aina. Peruutellaan maalille, kaatuillaan siniviivalla, lähdetään varmistelemaan johtoa tai alussa katselemaan ja pelaamaan omaa peliä. Tämä on nöyristelyä, tämä on pelkuruutta (missä taklaukset, missä tunne) ja kaikkea siltä väliltä, jos finaaliin päästään, niin joskus se on voitettava, mutta Suomi taistelee jo vastaan kaikkia todennäköisyyslaskelmiakin. Finaaliin ja pleyoffeihin ei mennä altavastaajana, ei varmistelemaan jne. sinne pitää mennä sellaisella asenteella, että vaikka raajat irtoisi, niin ei luovuteta.
Itse olen kääntymässä sille kannalle, että suurin syy on Suomalaisessa valmennuskulttuurissa, tottakai myös ihmistyypeissä ja osaltaan Suomalaisuudessa sekä sitä kautta Suomalaisissa pelaajissa. Tästä asiasta en kuitenkaan halunnut sen enempää täällä kääntää vaan se kuuluu toiseen ketjuun, niin kuin aikaisemmin jo sanoin.