Viestin lähetti lenno
johonkin sen jäädyttämisen raja on vedettävä, ja mielestäni se raja menee siinä, jos on pelannut NHL:ssä ja saanut pelata enemmässä kuin 10 ottelussa.
Johonkin se raja on totta tosiaan vedettävä, eikä edes se suuri ja mahtava NHL saa olla autuaaksi tekevä asia tässä suhteessa. Eikä ole onneksi ollutkaan. Onhan esim. Christian Ruuttu luonut porilaispelaajista selkeästi komeimman NHL-uran, mutta Porin hallin kattoon tämän maailmanmiehen pahviplakaatilla ei ole mitään asiaa.
Toki asia olisi eri jos Ruuttu olisi NHL-uransa jälkeen osoittanut jotain konkreettista kiinnostusta kasvattajaseuraansa kohtaan. Sillä tavalla, että hänet todella pystyisi mieltämään Ässäpelaajaksi. Kyllähän pelaajalla pitäisi olla hyvin selkeä pataleima otsassaaan, jotta tuollaisen kunnianosoituksen ansaitsisi. Ei tämä onneksi ole mikään Jokerit.
Esim. Levosella ja Peltosellakin tuo vahva pataleima on, mutta ei kattoon pidä toki pelkällä leimalla tai legendaarisuudellakaan päästä. Pitää olla aika kovia pelillisiä näyttöjä joukkueen eteen tehdystä työstä. Kaikki kunnia Levoselle ja Peltoselle, mutta eivät he kuitenkaan missään nimessä ole koskaan olleet sen luokan pelimanneja, että kuuluisivat samaan sarjaan Vellun, Javan tai Takon kanssa.
Korpisalo taas on mielestäni aikamoinen rajatapaus. Pataleima löytyy, legendaarisuuttakin on, mutta onhan se niinkin, että patapaitaa on kantanut aika monta Korppia parempaakin pelaajaa, jotka eivät myöskään jäädytystä ole saaneet eivätkä saa. Korpin osakkeita tuossa asiassa nostaakin lähinnä se, että hän on nimenomaan yhden aikakauden ruumiillustuma ja yhden aikakauden Ässien Ässä.
2,4,12,13, 27, 89. Noissa ei pitäisi olla nokan koputtamista, mutta sen jälkeen mennäänkin enemmän tai vähemmän makuasioihin. Ja ihan huoletta noita muutamia voisi jäädyttääkin tässä vaiheessa, koska tuskinpa pariin kymmeneen vuoteen tule kauheasti tarvetta pistää uusia numeroita pakkaseen.