Viime vuosina kannattajakulttuuri on ottanut suuria askeleita eteenpäin Suomessa sekä jääkiekon että jalkapallon puolella. Samaan aikaan olemme havainneet, että sekä media että virkavalta ovat ylireagoineet katsomokäyttäytymiseen: yksittäisiä häiriöitä - joita on tapahtunut vuosikymmenten ajan - on laitettu "ultra-kulttuurin rantautumisen" piikkiin.
Tietenkään ei ole mitenkään järkevää tai rakentavaa kiistää sitä, että organisoitujen kannattajaryhmien nousun mukana nousussa ovat myös erilaiset enemmän tai vähemmän organisoituneet "firmat" - siis porukat, jotka hakevat sisältöä elämäänsä erinnäisellä häiriköinnillä. Sinällään tämäkään ilmiö ei ole Suomessa yhtään sen vähemmän tai enemmän vakavasti otettava kuin muuallakaan, koska syyt ilmiön taustalla ovat joka paikassa samat.
Vaarana on kuitenkin se, että Suomessa ollaan menossa heti kättelyssä samaan suuntaan, kuin muuallakin ollaan menty: joidenkin kannattajakulttuuria keppihevosina käyttävien yksittäisten henkilöiden tai pienien ryhmien tötöilyn kautta aletaan rajoittamaan väriä tunnustavien ryhmien oikeuksia ja leimaamaan heitä.
Tiivistetysti voidaan sanoa, että kannattajakulttuurin kehittymisen perskärpäsenä tulee kaksi negatiivista ilmiötä:
1. Kaikenlainen häiriökäyttäytyminen, mitä on katsomoissa nähty vuosikymmenien ajan, voidaan pistää julkisen sanan, viranomaisten tai järjestyksenvalvonnan toimesta "uuden kannattajakulttuurin" piikkiin.
2. Jotkut häiriköimiseen taipuvaiset yksittäiset henkilöt tai pienet porukat saavat mahdollisuuden loisia organisoitujen kannattajaporukoiden kyljessä. Jälkimmäiseksi mainitut toki haluavat päästä eroon ensinmainituista, mutta se ei valitettavasti aina ole aivan yksinkertaista. Niin, eihän täistä ja lapamadoistakaan ole aina helppo päästä eroon.
Kummassakaan sivuilmiössä ei ole mitään uutta auringon alla, kun verrataan muihin Euroopan maihin.
Oleellista on nyt olla sekoittamatta puuroja ja vellejä keskenään. Oikeastaan siksi avasin tämän ketjun: nyt ei tarvitse ainakaan tällä palstalla sekoittaa puuroja ja vellejä kirjoittamalla kannattajakulttuuria käsittelevään ketjuun sivutolkulla esimerkiksi tapauksesta, jossa joku jurrinen hönö on yrittänyt hyökätä vierasjoukkueen valmentajan kimppuun.
Tietenkään ei ole mitenkään järkevää tai rakentavaa kiistää sitä, että organisoitujen kannattajaryhmien nousun mukana nousussa ovat myös erilaiset enemmän tai vähemmän organisoituneet "firmat" - siis porukat, jotka hakevat sisältöä elämäänsä erinnäisellä häiriköinnillä. Sinällään tämäkään ilmiö ei ole Suomessa yhtään sen vähemmän tai enemmän vakavasti otettava kuin muuallakaan, koska syyt ilmiön taustalla ovat joka paikassa samat.
Vaarana on kuitenkin se, että Suomessa ollaan menossa heti kättelyssä samaan suuntaan, kuin muuallakin ollaan menty: joidenkin kannattajakulttuuria keppihevosina käyttävien yksittäisten henkilöiden tai pienien ryhmien tötöilyn kautta aletaan rajoittamaan väriä tunnustavien ryhmien oikeuksia ja leimaamaan heitä.
Tiivistetysti voidaan sanoa, että kannattajakulttuurin kehittymisen perskärpäsenä tulee kaksi negatiivista ilmiötä:
1. Kaikenlainen häiriökäyttäytyminen, mitä on katsomoissa nähty vuosikymmenien ajan, voidaan pistää julkisen sanan, viranomaisten tai järjestyksenvalvonnan toimesta "uuden kannattajakulttuurin" piikkiin.
2. Jotkut häiriköimiseen taipuvaiset yksittäiset henkilöt tai pienet porukat saavat mahdollisuuden loisia organisoitujen kannattajaporukoiden kyljessä. Jälkimmäiseksi mainitut toki haluavat päästä eroon ensinmainituista, mutta se ei valitettavasti aina ole aivan yksinkertaista. Niin, eihän täistä ja lapamadoistakaan ole aina helppo päästä eroon.
Kummassakaan sivuilmiössä ei ole mitään uutta auringon alla, kun verrataan muihin Euroopan maihin.
Oleellista on nyt olla sekoittamatta puuroja ja vellejä keskenään. Oikeastaan siksi avasin tämän ketjun: nyt ei tarvitse ainakaan tällä palstalla sekoittaa puuroja ja vellejä kirjoittamalla kannattajakulttuuria käsittelevään ketjuun sivutolkulla esimerkiksi tapauksesta, jossa joku jurrinen hönö on yrittänyt hyökätä vierasjoukkueen valmentajan kimppuun.