Lätkäjätkät lomailee - Eli KooKoon onnistujat ja epäonnistujat kaudella 2010–2011

Kausi on lopulta lusittu ja valitettavasti voinee myöntää, että tavoitteita ei joukkueena taaskaan saavutettu. Silti tässäkin sesongissa oli paljon hyvää ja monella saralla mentiin eteenpäin, niin joukkueen kuin yksilöinäkin. Kyllä tästäkin vuodesta jonkinlaisen sloganin nahkalippikseen keksii.

Kokeillaan siis parin viime vuoden

Huippuja, murheita, turhia toiveita eli KooKoon onnistujat ja epäonnistujat 2009-2010

Puuta, heinää ja muutama vesiperä eli onnistujat ja epäonnistujat KooKoossa 2008-2009

tapaan kehitellä jonkinlaista pelaajakohtaista arviointia kaudesta. Luokitus perustuu tuohon jo noissa aikaisemmissa ketjuissa esiintyneeseen A-D-arvosanaan, johon vaikuttaa myös itse suoritusten lisäksi se mitkä ylipäätään olivat odotukset kutakin pelaajaa kohtaan.

A Pelaaja on ylittänyt selkeästi häneen kohdistetut odotukset. Huippupelaaja on täyttänyt tai ylittänyt häneen kohdistetut korkeat odotukset.
B Pelaaja pelannut hyvällä tasolla ja täyttänyt suurelta osin hänelle asetetut odotukset.
C Pelaaja on pelannut kohtuullisella tasolla illasta toiseen ilman suuria kohokohtia ja parantamisen aihetta löytyy.
D Pelaaja ei ole vastannut häneen kohdistettuja odotuksia kuin korkeintaan hetkittäin.

Laajenna klikkaamalla

Eli aloitetaan..

A Pelaaja on ylittänyt selkeästi häneen kohdistetut odotukset. Huippupelaaja on täyttänyt tai ylittänyt häneen kohdistetut korkeat odotukset.

Laajenna klikkaamalla

Iivo Hokkanen

Mikkeliläinen mammanpoika (© KKP) oli ehkä sarjan paras pelaaja. Aivo nosti tasoaan viime vuodesta lähinnä lisääntyneen suoraviivaisuuden takia. Ei enää ollut se sota-alueita hieman pelkäävä taitavahko pelintekijä, vaan fyysisyys (luistelu, haastot, kaksinkamppailut) nousi perus-Mestis-junnuja vastataan jopa vahvuudeksi. Astui pelaajana aivan uudelle tasolle runkosarjassa. Aloituksissa voisi edelleen parantaa, vaikka puolet voittikin. Selkeää tuukkapulliaismaista liigapotentiaalia, mutta toivotaan että jatkaa kesän jälkeenkin Kouvolassa. Kyykkäsi pudotuspeleissä muun joukkueen kanssa, mutta toivotaan syyn olleen (ranne?)vammassa, ei jalkoja painaneessa liigasopparissa. Loppupelien vaisuus jätti kuitenkin ikävän tahran muutoin upeaan kauteen.

Kory Baker

JA:n pelaajakortti ilmoittaa ykkösheikkoudeksi, että on ”enemmän tai vähemmän mielialapelaaja”. Päivitystä odotellessa.. Tietä ei edellisistä kausista poiketen etsitty yksinäisenä palkkasoturina Amarilloon, vaan äijästä kuoriutui joukkuepelaaja, joka ei nähnyt ketjukavereita esteenä vaan voimavarana. Silti ehkä tärkeintä joukkueen kannalta oli se, että ylävartolovammat, jotka ovat aikaisemmin johtaneet näihin kaulasta ylöspäin tapahtuviin halvauskohtauksiin, olivat täysin poissa. En todellakaan antaisi pois 2010–2011-Korya vaihdossa siihen kolme vuotta sitten kaksi pistettä per peli tehneeseen riekalehermoiseen kukkoilijaan. Säilytti Sirenin ohella parhaiten tasonsa pudotuspeleihin ollen ehkä joukkueen paras hyökkääjä siellä. Eiköhän amerikanvävy jatka meillä ensikin vuonna.

Toni Niemi

Peruspakki Niemi veti ennen tätä kautta 270 miesten peliä tehden kolme maalia ja jämähti oikeastaan tästä syystä alunperinkin ulos liigasta. Palapelissä oli riittävästi paloja, mutta järjestys oli melko hakusessa. Suostui jäämään varmistavan puukäden rooliin ja tähän toimeen on ehkä helpointa rekrytoida uusia nuoria pelureita. Tämä myöhempien aikojen janihaapalalainen otti kuitenkin ehkä suurimpia askeleita tällä kaudella koko joukkueesta nousten yhdeksi sarjan parhaista puolustajista. Ei pudottanut tasoaan varsinaisesti edes loppupeleissä Kotkien prässissä. Sopimus kattaa ensikin kauden, mutta pahaa pelkään, että liiga vie. Ainakin kokeilemaan.

Niklas Siren

Vävypoika oli kauden yllättäjiä ja osoitus hyvästä skouttauksesta. Sulka hattuun toimistolle eli osutaan sitä täälläkin välillä vähän vähemmän itsestään selviin jannuihin. Siren veti alkuun melko vaatimattomilla tehoilla, mutta osoitti jo tuolloin arvokkuutensa joukkueelle uhrautuvalla pelillään. Siinä missä muutamat ”tähdet” suijailivat selkäsuorana, ampui essinkulta puolestaan usein pää edellä kiekon tielle. Ikävä loukkaantuminen varjosti hieman kautta ja se aivan lopullinen läpimurto jäi tekemättä. Seuran kannalta siinä mielessä hyvä, jos tällä varjolla Siren saadaan Kouvolassa pidettyä. Kondiittorin ohella onnistui ehkä parhaiten myös pudotuspeleissä. Pieni koko rajoittaa peliä, mutta oli niitä harvoja KooKoo-pelureita, joilla oli kauden aikana oikeasti uskallusta haastaa vastustajia esimerkiksi 1-1-tilanteissa. Käyttää omia avujaan erittäin hyvin hyödyksi ja ensi kaudelle uskaltanee luvata vihdoin sitä todellista läpimurtoa, ei mitään henrikiviojamaista laamailua.

Mikko Rämö

Sarjan paras maalivahti, kitistään Vaasassa mitä tahansa. Osoitti miten tarpeellinen selkeä ykkösmaalivahti joukkueelle voi olla. Oli itse asiassa myös voittoputken aikana usean pisteen takuu mies, vaikka huomio ehkä kiinnittyi enemmän hyökkäyspäätyyn. Muutamien viime vuosien tasaisemman rotaation jälkeen varmuus aina luotettavasta maalivahdista oli joka tapauksessa jotain uutta. Loukkaantui pudotuspeleissä jouduttuaan Laserin Ståhlhammarin yliajamaksi ja palasi vasta Sport-sarjan toiseen peliin hieman puolikuntoisena. Vaikka yksin pystynytkään kääntämään KooKoon hermostuneen pelin suuntaa, niin ei voida sanoa pettäneen odotuksia. Ennemmin tulee mieleen, että Rämön ollessa maalilla olisi se ensimmäinen kotitappiokin mahdollisesti pystytty kääntämään voitoksi, jolloin koko sarja olisi muotoutunut aivan toisenlaiseksi. Seliseli.. Rämö esitti kuitenkin parasta maalivahtipeliä vuosiin KooKoo-paidassa ja siitä suuri kiitos.

B Pelaaja pelannut hyvällä tasolla ja täyttänyt suurelta osin hänelle asetetut odotukset.

Laajenna klikkaamalla

Jani Keinänen

Hyvä hankinta. Itse olin alkuun vähän epäileväinen miten paatson liike riittää kärkijengin kärkiketjuissa, vaikka takana olikin hyvä kausi Tylyssä Kaupungissa. Osoittautui kuitenkin erittäin tärkeäksi pelaajaksi ja ehkä Sirenin kanssa niitä kovimpia scouttauksia omaan rooliinsa tälle kaudelle. Tosin silti jos valita saisi, niin mieluummin mies olisi kolmosen kuin kakkosen keskellä. Oli mies paikallaan hyökkäyspäässä, mutta todelliset joukkuetta hyödyttävät avut olivat ihan muualla. Sellainen vanhan liiton konna, joka sai Luiginkin näyttämään välillä koulupojalta. Ei pystynyt pudotuspeleissä nousemaan uudelle tasolle ja tehotilasto joukkueen huonoin, ikävät -4. Eipä silti, ei Sporttia vastaan Janiin kaaduttu. Pisteet vielä erityisesti legendaarista Young Caloun-maalintekoyrityksistä eli tilanteista, joissa maalin takaa yritetään nepata kiekko häkkärin varusteiden kautta sisään. Pelimiehen merkki ja junnut näissä hereille.

Pasi Järvinen

Pablo, Pablo, Pablo… Hieno hobitti, mutta raja se on näemmä raittiudellakin. Erittäin tärkeä mies edelleen, mutta ensimmäisen kerran alkoi näyttää vanhenemisen merkkejä tällä kaudella, vaikka edelleen lähes voittikin puolustajien pistepörssin. Silti voidaan sanoa, että viimeistään loppukaudesta Niemi nousi joukkueen ykköspakiksi. Aavistuksen verran vajaan puolentunnin peliaika järkevöityi loppukaudesta lähemmäs 20 minuuttia, mutta kauden tärkeimmässä vaiheessa eli pudotuspeleissä Pasi kyllä jätti valjun kuvan siinä missä muukin joukkue. Ne Sport-sarjassa hymyhuulessa lauotut lukuista metrin korkuiset ”avaukset”, joista syntyi vain aloituksia omaan päähän, olivat aivan käsittämättömiä. Peruutteli ratkaisupelissä Rämön syliin ja Kotkat kiittivät. Pisteitä tulee, mutta ei voitane enää laskea ihan yhtä paljon miehen varaan, jos jatkaa. En kuole ikävään, jos ei.

Samu Vilkman

Sportti-Samu teki tammikuun alussa paluun Tapparasta mustaoransseihin. Edellisen vierailun jättämät antipatiat fanien keskuudessa eivät selkeästi olleet kokonaan ehtineet haihtua liigareissun aikana, vaan vastaanotto olikin melkoisen kyseenalaistava. Uutta närää herätti suora istuttaminen Luigin ja Iivon kenttään, joka söi muun muassa parantuneita otteita esittäneen Yaworskin peliaikaa. Vilkman pystyi kuitenkin pääasiassa otteillaan oikeuttamaan paikkansa ja esittikin lopulta melko pirteääkin laituripeliä. Mies ei myöskään kyykännyt pudotuspeleissä, mutta ei toisaalta pystynyt nousemaan ratkaisijaksi massan keskeltä. Periaatteessa voisi olla ihan hyvä ylöspäin pyrkivä syvyyslaituri kolmoskentässä, jos jatkaa.

Mikko Liukkonen

Luigi joutui uuteen tilanteeseen, kun ei ollutkaan se joukkueen kirkkain tähti. Tai ainakin oli saanut seuraa aikaisempia sesonkeja enemmän. Sai muiden joukkueiden fanit usein raivon valtaan ahkeralla kapteenitoiminnallaan. Alkukausi kulki hieman vaisusti, mutta paransi otteitaan loppua kohden. Silti pistesaldo tippui edelliseltä kaudelta lähes 20 paunaa. Oli kuitenkin enemmän kuin mies paikallaan ja edellisistä vuosista poiketen piti tasonsa pudotuspeleissä ja ehkä jopa hieman nosti sitä. Ei kuitenkaan pystynyt olemaan se sankari, joka olisi ottanut vastuun Sportin kaadosta. Vaikka kausi osoittikin, että Mikkokin on kuolevainen, niin vähintään pari kolme hyvää > 30 pinnan kautta lienee vielä takataskussa. Elävän legendan jatkoa Kouvolassa tuskin tarvitsee arpoa.

Jiri Veistola

Fanikatsomon suosikki takoi tuttua munaraviaan kolhuista piittaamatta. Turha odottaa koskaan mitään pistenikkaria, mutta silti hyvinkin potentiaalinen tulevaisuuden liigamies. Pikaluistelutausta näkyy ja Tsekki oli taas omassa roolissaan sarjan eliittiä, ja kuten olen tainnut aikaisemminkin kirjoittaa, voisi hyvin täyttää saman ruudun jo nyt isommissa sarjoissa. Tosin vastaavaan duuniin on vuosi vuodelta aina enemmän uusia junnuja tyrkyllä eli Jirin pitäisi pystyä ottamaan se ratkaiseva askel viimeistään parin kauden sisällä. Pelityyli altistaa vammoille, josta pieni epävarmuustekijä. Yli kymmenen maalia on kuitenkin tuohon rooliin hyvin ja ei joukkueen menestys tästä miehestä kiinni jäänyt. Hoiti asialliset hommat ja ne olivat eri miehiä joilla selkäruoto lopulta petti.

Tuomas Gärdström

Nuori paluumuuttaja otettiin vastaan melko ristiriitaisiin mielipitein. Kaksikymmentäkolmevuotias entinen junnutähti (ainakin Kymenlaakson Helmen mittakaavassa) dumattiin aisaparinsa kanssa jo nähdyksi näillä kulmilla. Ei sillä, itsekin olin kallistunut tuohon suuntaan. Oli kuitenkin saanut niin Titseissä, Belgiassa kuin KooKoo-lupausten loppusijoituspaikassa Motalassakin, sitä mitä tuon ikäinen jannu eniten tarvitsee eli peliaikaa ja vastuuta. Tähän päälle vielä kova kuuri kesällä ja alkukaudesta, niin potentiaalin hedelmiä korjattiin pitkästä aikaa kauden edetessä. Odotusarvoihin nähden kauden kovimpia yllättäjiä vetäen esimerkiksi pudotuspeleissä joukkueen kovimpia peliaikoja, ja syystä. Selvisi Lussea paremmin Sportin linkouksessa, mutta liike on edelleen se, joka erottaa selvimmin esimerkiksi liigapaikasta.

Jesse Lustberg

Moni taisi odottaa, että Jesse on viimeistään joulun tienoilla Kuusaalla höntsäilemässä. Noh, toisin kävi. Ikaa voidaan kritisoida tämän kauden osalta melko monesta asiasta, mutta yhdessä muun valmennusjohdon kanssa ohjasi kyllä tämänkin ”menetetyn lupauksen” takaisin oikeille raiteille. Takana olivat 27 pakkasasteen kausi Mestiksessä lörtsyjä syöden ja vuosi punkku+pullaleipä-diettiä hyvän sinapin alkulähteillä eli odotusarvot eivät olleet kovin suuret kauteen lähdettäessä. Ohitti kuitenkin melko nopeasti pakkihierarkiassa ”lupaavat” hämeenlinnalaiset tehotytöt vetäen melko kokonaisvaltaisen kauden erinomaisella (+17) teholukemalla. Valitettavasti kilpeen tuli ikävä tahra, muun joukkueen ohella, välierissä, kun joutui pakkiparinsa kanssa ajoittain hieman tuuliajolle liukkaiden vaasalaisten kanssa. Silti lopulta hyvin positiivinen kausi odotuksiin nähden.

Ari Gröndahl

Espoon lainamiestä ei tänä vuonna turattu siirtorajalla takaisin Baronan penkeille popcornia syömään, vaan Raaka-Arska ”viiletti” koko kauden KooKoo-nutussa. Hoiti peruspakin virkansa runkosarjassa luotettavasti, mutta oli Sport-myllyssä pakkiparinsa Lussen kanssa ehkä pahiten kuutamolla rantaruotsalaisten pyöritellessä poikia ajoittain kuin Vaccinium vitis-idaea’a maailmaa ohjaavan voiman lähteessä. Gröndahlin kaltaisia jannuja tarvitaan joukkueeseen aina eli tänäkin vuonna varmasti saatiin pääasiassa se mitä tilattiin. Mutta ei sitten kyllä paljon muuta. Vaikea sanoa kehittyikö mies kuinka paljon, koska kauden päättäneet Sport-pelit jättivät hieman valjun kuvan koko kaudesta, mutta pääsi ainakin pelaamaan kohtuullisella peliajalla koko kauden miesten pelejä. Voisi pelata tuon kokoisena mörkönä huomattavasti ilkeämmin.

Kristian Ruisma

Tuli aikalailla puskista koko joukkueeseen syksyllä ja dumattiin yleisesti täälläkin perinteiseksi jamimiettishankinnaksi. Napautti pahimpia nillittäjiä iskemällä nelosen keskeltä 2+1-tehot ensimmäiseen peliin. Toki tahti hiipui tämän jälkeen, mutta ainakin omasta mielestäni täytti paikkansa, ehkä jopa paremmin kuin odotettiin. Siirtyi tammikuun puolivälissä takaisin Ässien A:an ilmeisesti suuremman peliajan toivossa, jota Porissa saikin. Tällaiseksi koodinimi ”nimetön liigajunnu”-hankinnaksi oli varsin positiivinen yllätys. Täytti nelossentterin roolinsa ja teki samalla hieman pisteitäkin sen oman kymmenminuuttisensa aikana.

Eemeli Koskelainen

Emppu alkaa olla kohta seuraikoni kahdeksalla peräkkäisellä kaudellaan ja 244 Mestis-matsillaan. 24-vuotiaana! Ihmiskuula rähisi nelosen laidassa ja tarvittaessa keskellä tuttuun tapaan oman kymmenminuuttisensa. Nothing more, nothing less, kuten asian eräs seittitukkainen ystävämme varmaankin muotoilisi. Kukaan ei kai enää oikeasti odota, että Eemeli tuolta omasta roolistaan esiin ponnahtaisi kiekollisemmaksi kaveriksi, mutta hoitaa kyllä oman ruutunsa esimerkillisesti. Loukkaantumiset kiusasivat tyypilliseen tapaan.

Junnut: Mikko Sierman, Niklas Appelgren, Jesse Koskinen, Mikko Virtanen & Mikael Aaltonen

Junnut esiintyivät pääasiassa hyvin positiivisesti ja lisäksi lupaavaa oli, että olivat pääasiassa B-junnuikäisiä jannuja. Koskinen, Sierman, Virtanen ja Aaltonen kävivät kokeilemassa harjoituspeleissä ja alkukaudesta Sarkolan kasvatti Appelgren loppukaudesta. Vaikka tämä omille junnuille annettavan vastuun määrä onkin yksi palstan ikuisuuskysymyksistä, niin itse ainakin pidän potentiaalia lupaavimpana useisiin vuosiin. Ensi kaudella voisi odottaa ainakin kahden tai kolmen pojan nousemista vähintään pysyvään rotaatioon edustukseen. Erityisesti Koskinen, ehkä kun sai eniten peliaikaa, jäi positiivisesti mieleen.

C Pelaaja on pelannut kohtuullisella tasolla illasta toiseen ilman suuria kohokohtia ja parantamisen aihetta löytyy.

Laajenna klikkaamalla

Blair Yaworski

Harvoin ollaan samanlaisella hypella omaperäisesti nimettyyn Kouvolan Jäähalliin tultu. Käsittämättömän moniulotteinen kaveri, hyvässä ja pahassa. Ajoittain oli se ”tällaista-jannua-ei-Mestiksessä-ole-nähty”-superstara, ajoittain hidas ja haluton hiihtelijä. Taitava jätkä, jonka läpimurron taisi lopulta estää hidas potku ja kaino mieli. Muutoin oli putkikassi pelimerkkejä täynnä. Ei ainakaan jättänyt ketään, omia tai vieraita, kylmäksi, josta päälle 200 viestin nimikkoketju JA:ssakin kertoo. Kantoi ainakin julkisuudessa vähän turhaankin seurajohdon odotuksillaan luomaan stigmaa, joka saattoi vaikuttaa herkän runopojan peliin. Toki vastuu otteista on loppupeleissä aina pelaajalla itsellään ja eipä Ivy Leaguen poika sitä viimeistä askelta joukkuetta todella hyödyttäväksi vahvistukseksi pystynyt ottamaan. Harmi, koska mukava jannuhan tämä monien lempinimien mies oli. Kohtelu muutoinkin oli vähän kyseenalaista roolivaihdoksineen, siirtotakarajasotkuineen ja epäselvine potkuineen(?) eli tästä hieman pyyhkeitä seuralla. Erikoisin pelaaja, kaikessa mielessä, Kouvolassa kuitenkin miesmuistiin.

Olli Julkunen

Kuula veti sitten kauden yllätyksen heittämällä viime vuoden maalipörssin kolmosen (25 kaappia) pakiksi hieman vaisusti sujuneen alkukauden jälkeen. Itsekin uskoin aluksi kyseessä olevan ihan hyvän kokeilun, mutta jotenkin kokeiluasteelle koko pakittelu myös jäi. Periaatteessa Julkunen oli ”ihan ok” puolustajakin, koska fyysinen paketti on kasassa, mutta jotenkin hyötysuhde verrattuna hyökkääjä-Julkuseen mätti. Matka on vielä pitkä, jotta auttaa joukkuettaan yhtä paljon takalinjoilla kuin ryskyttäessään hyökkäyksessä, kuiskutteli se Kalju mitä tahansa Opan korvaan. Pudotuspelit toivat ikävästi esille kokemattomuuden mainitussa roolissa merkkausvirheiden ja ihan puhtaasti väärin luettujen tilanteiden muodossa. Ei vain mennyt ihan putkeen oikein missään roolissa tänä vuonna. Mielenkiinnolla odotan ensi kautta ja mahdollista roolia, jos/kun OJ Sumulaaksossa jatkaa. Hieno mies myös kaukalon ulkopuolella.

Ville-Vesa Vainiola

Selvää oli viime kauden jälkeen, että pääsee kokeilemaan uudestaan siipien kantavuutta liigatasolla. Henkilökohtaisesti ainakin olin hieman yllättynyt, kun läpimurto noissa karkeloissa siirtyi ainakin vuodella ja olikin todella kova kaappaus takaisin Sumulaaksoon, kun sopimusta Nordenskiöldinkadulle ei syntynyt. Ei ehkä ollut aivan samanlaisessa lennossa kuin vuosi sitten, mutta harvoin tuollaisia isoja ja taitavia kavereita on KooKoossa liikaa pyörinyt. Eli lähtökohtaisesti todella hyvä haku. Kausi sai ikävän käänteen, kun Muovin Taipalus lähetti VVV:n aikaistettuun joulun viettoon potemaan aivotärähdystä ja sen jälkioireita. Mies teki ihan kohtuulliset tehot (6 peliä 1+3=4) palattuaan runkosarjan lopussa, mutta oli silti yksi suurimmista pettymyksistä pudotuspeleissä odotusarvoihin nähden. Maalikin jäi tekemättä, vaikka laukaus oli joukkueen parhaita. Paikkasi kohtuullisesti puolustuspäähän, mutta silti enemmän odotettiin. Ei loppupeleissä saatu sitä mitä tilattiin, olivat syyt sitten mitä tahansa.

Mikael Paunio

Ei mennyt kausi varmastikaan ihan niin kuin A:n tehomies oli suunnitellut. Ja varmasti myös joukkueella oli suurempia suunnitelmia Quarter-Paunion suhteen. Loukkaantumiset rikkoivat kautta ja joutui antamaan etumatkaa tässä suhteessa jo kauden aloituksesta alkaen. Lopussa sitten kuume yllätti.. Periaatteessa ihan ok tehot melko pienessä roolissa ja peliajalla, mutta ei varsinaisesti pystynyt nostamaan mitään erikoisominaisuutta itsestään esiin, joka esimerkiksi oikeuttaisi jatkosoppariin. Oli sellainen väliinputoaja tämän vuoden jengissä.

Marko Tuomainen

Veke kuntoutteli alkukauden polveaan KooKoon ringissä ja kun ilmeisesti kunnollista tarjousta ei mistään tippunut, antoi Ika-OP-Jouni-konglomeraatti ilmeisesti armon käydä oikeudesta ja Tuomainen liittyi mustaoransseihin joulukuun alussa. Vähemmän yllättäen ei enää ollut entisaikojen vedossa ja sitä tuskin kukaan 38-vuotiaalta jarrulta odottikaan. Ei vain jalka enää riittänyt oikein edes Suomen kakkostasolle ja välillä kävi ukkoa oikeasti jo hieman sääliksi, kun sätki ja sätki, mutta nuoremmat menivät oikealta ja vasemmalta ohitse. Hyödytti silti joukkuetta osin ylivoimalla, jossa junttasi itsensä maalin eteen maskiin ja muksien kaikkea liikkuvaa. Toki tämä realisoitui miehen kohdalla vain yhtenä ylivoimakaappina, mutta enemmän Tuomainen itsensä miesylivoimalla tarpeelliseksi teki kuin tasakentällisin. Loukkaantui ja ei pystynyt lopulta pelaamaan peliäkään pudotuspeleissä, jossa miehen kokemusta olisi voitu tarvita. Toisaalta herään edelleen öisin painajaiseen, jossa Vaasan kevytjalkaiset pelaajat kiertävät Tuomaista kuin juhannussalkoa eli ehkä tuo poissaolo pelasti viimeisen palan arvostusta. Kaiken kaikkiaan hieman kyseenalainen hankinta, koska edustaa juurikin tällaista vanhaa ja väsynyttä sotaratsua, joka ei sitten lopulta ollut kuitenkaan auttamassa playoffeissa, vaikka niiden varjolla laukkasi sisään. Saa silti paljon anteeksi, kun kävi kokeilemassa komposiitin ja Muovin Taipaluksen leukaluun yhteensopivuutta.

Miro Rahkola

Isokokoinen pakki seilasi Kouvolan ja Porin väliä päätyen lopulta Mikkeliin. Veti gröndahlmaisesti peruspakin peliä varsin kohtuullisesti, mutta joutui vastuun vähentyessä pelipaikkarumbaan, jossa askeleet veivät aina ketjuun asti. Tässä oli varmasti ainakin osasyy siihen, että mies lopulta siirtyi länsirannikon kautta Kalevankankaan latoon. Olisi varmasti ollut ihan ok syvyyslisä KooKoossakin pudotuspeleissä, mutta eipä menestys Miron puuttumisesta kiinni jäänyt.

Jaakko Lehtonen

Jättäytyi Myöhempien Aikojen Haapalaiset-lahkosta iskemällä ensimmäisen maalinsa jo reilusti ennen sadan matsin rajapyykkiä. Heiteltiin alemmista pakkipareista alempiin kenttiin ja takaisin, mutta hoiti ruutunsa omaan poukkoilevaan tyyliinsä ihan kohtuullisesti. Tosin enpä edes oikein tiedä mitä mieheltä odottaisi. Taso ei riitä kiekolliseen peliin ainakaan toistaiseksi ja toisaalta on fyysisessä pelissä kovin jäähyherkkä. Välttyi hyvin (turhilta) isoilta rangaistuksilta ja oli periaatteessa hyvänä reservinä, jos koville poistoille olisi ollut tarvetta. Silti vähän sellainen kaveri, joita on kolmetoista tusinassa.

D Pelaaja ei ole vastannut häneen kohdistettuja odotuksia kuin korkeintaan hetkittäin.

Laajenna klikkaamalla

Nikke Hirvihuhta & Antti Oksa

Näin jälkeenpäin kun miettii, niin olivatko nämä yksi ja sama henkilö? Ilmeisesti velipojan vinkkauksella nämä ”potentiaaliset kiekolliset puolustajat” tulivat ja näyttivät esimerkillisesti miksi nousu A:sta miesten peleihin voi olla välillä niin kovin vaikeaa. Tuli juurikin mieleen sellainen ”pelimiehen velimies”-tyylinen ratkaisu, jossa pojat otettiin oikeastaan täysin ulkopuolisesta suosituksesta mukaan. Saivat alkuun kovastikin vastuuta, mutta kunnostautuivat lähinnä keräämällä tukun hienoja lempinimiä. Tiku & Taku, Naistenkeihäs, Taisteluvanukas.. We salute you! Arvostan kuitenkin, että Ikalla oli munaa myöntää virheensä ja pistää pojille menolippu kouraan, kun homma vaan ei näyttänyt lähtevän käyntiin. Oksalla voisi ehkä muutaman vuoden sisällä olla potentiaalia Mestikseen isompaankin rooliin, mutta Hirvihuhta on melko puhdasoppinen Suomi-sarjan ”iso tähti pienessä joukkueessa”-prototyyppi. Kiitos, oli kiva tutustua.

Miikka Jouhkimainen

Tuli kovin odotuksin sisään ja esiintyikin erittäin lupauksia herättävästi harjoitusotteluissa ja itse odottelin villeimmissä unelmissani paria kymppiä lähenteleviä maalisaldoja, jos tällä kaudella pysyisi terveenä. Näin jälkikäteen kuulostaa hyvältä vitsiltä, kun lopulta veti KooKoo-paidassa oikeita pelejä kolmekymmentä tekemättä maaliakaan. Ja paikkoja oli, kuten jokainen pelejä seurannut varmasti tietää. Itse tavallaan tykkään miehen tavasta pelata todella paljon, mutta valitettavasti se ei tällä kaudella(kaan) realisoitunut oikein kuin tuhlattuina paikkoina, jäähyinä ja loukkaantumisina. Ei lopulta pystynyt oikein auttamaan joukkuetta edes niillä omilla vahvuuksillaan perinteisten loukkaantumisten ja turhien jäähyjen takia. Harmittavaa kyllä, mutta ei mitään saumaa jatkoon.

Jermu Porthen

Todellinen joukkuepelaaja! Uhrasi pisteensä KooKoolle, kuten Kuula sen muotoili. Kolmetoista matsia ja niissä kaksi syöttöä kertoo omistautumisen tasosta. Se oli kova. Että tästä vaan junnut mallia. No joo, rehellisesti sanottuna tämän Kuningaslohen olisi voinut jättää Hotelli Vantaaseen kevätkuduille. Sai paljon peliaikaa, mutta tulokset olivat vähän kuin aikanaan Taulasalon huudot. Eli itkeä vaiko nauraa. Toki teki ihan oikeastikin töitä joukkueen eteen, mutta tuloksia oli voinut tulla myös tehojen muodossa, koska tuskin oli ”liigamiehenä” ihan ilmainen kaveri. Ei nyt mikään toomey viime hetkien hankintana, mutta kyllä tässä tapauksessa vähän sukat kastuivat. Positiivista oli, että sarjassa eniten kakkosia ottanut jannu jätti tämän pahan tavan Valttiin ja pysyi Kouvolassa poissa boksista. Pisteet myös komeasta takapiiskasta. Silti kielellä jota Jermukin ymmärtää: Meillä ei just nyt ole käyttöä sun kaltaiselle kaverille. Tack och adjö.

Matias Perkkiö

Ei oikeastaan koskaan löytänyt oikeaa roolia joukkueesta ja siirtyikin lopulta jo ennen vuodenvaihdetta kotiseuduilleen Ouluun, jossa onnistumisia tuli isommalla vastuulla melkein piste per peli-tahtiin. Pudotuspeleissä oli kuitenkin aivan samanlainen lapanen kuin muutkin laserilaiset. Tuli joukkueeseen melko samanlaisista asemista, tosin pari vuotta vanhempana, kuin Siren eli hieman reilun 20 pinnan kauden jälkeen hakemaan roolia suuremmasta seurasta, mutta ei pystynyt ottamaan sitä tarvittavaa askelta, jossa hämeenlinnalainen onnistui. Jotenkin sellainen ihan perushyvä pelaaja, mutta valitettavan tasapaksu. Ei oikein löydy mitään sellaista erityisominaisuutta, joka nostaisi osakkaita kärkiketjujen paikoista taisteltaessa. Periaatteessa hyödyttäisi enemmän hyökkäysorientoituneena pelaajana joukkuetta 1-2-ketjuissa, mutta ei vain ole pystynyt ottamaan paikkaa niissä. Liike ei vain riitä, jotta taidot saataisiin hyötykäyttöön. Jaksoi kyllä painaa, kun onnistumisia tuli, mutta ei ainakaan Sumulaaksossa näyttänyt loppupeleissä kovinkaan usein sitä lätkäjätkän taistelijan sielua.

Mikael Vuorio

Lehkoselle Rauman ja Jokerien ajoilta tuttu kiekkokiertolainen saapui tammikuun puolessavälissä täydentämään KooKoon maalivahtiosastoa. Ika taisi jossain mainitakin, että ”haluttiin auttaa kaveria uralla eteenpäin tarjoamalla mahdollisuus” tjsp. eli haiskahti jo lähtökohtaisesti hieman ystävänpalvelukselta. Tilastoskouttaajan unelmastatsit kirjauttanut Vuorio joutui vain ikävä kyllä hieman liian kovaan paikkaan Rämön loukkaantuessa ja oli veret seisauttavalla imaisullaan auttamassa vaasalaisten ryöstöretken onnistumista. Toki vika ei sinällään ollut miehen itsensä, että joutui vaikeampaan tilanteeseen kuin taidot tai pääkoppa riittivät ja yritti aivan varmasti parhaansa. Silti en oikein lämpene puheille, että miehelle sorvattaisiin jatkoa Kouvolaan. Nuorempia ja nälkäisempiä, sekä ennen kaikkea halvempia, vaihtoehtoja löytynee varmasti. Kiitos käynnistä.

Mukana myös

Laajenna klikkaamalla

Mikko Laine, Tommi Virtanen, Joni Ortio, Miro Hämynen ja Matti Hakonen.

Turkulaishäkkärit Virtanen ja Ortio kävivät vetämässä parin pelin tuuraus/lämmittelykierroksen ja asialliset hommat tulikin hoidettua. Varsinkin Ortio pelasi hyvän matsin Valtissa. Lisäksi Matti ”Norjan kaataja” Hakonen availi luukkua puolisen kautta ja siirtyi sitten räksyttämään samaan rooliin Ouluun. Miro Hämynen kävi muutaman matsin kokoonpanossa samoissa merkeissä. Laineen Mikkokin pyörähti Sumulaaksossa ennen siirtymistään Mikkeliin.

Mikko Tarkiainen

Tare ehti talon- ja lapsentekokiireiltään käväistä keväällä muutamassa pelissä kokoonpanossa ja Lehkosen puheiden mukaan olisi ensi vuonna taasen mukana kuvioissa. Kovin kattavaa kuvaa ei vanha polvitaklaaja ehtinyt noissa yksittäisissä peleissä antaa, mutta eiköhän ukosta ole vielä parhaimmillaan kakkospariin ja heikoimmillaankin juuri tällaiseksi hätäavuksi ensi kaudella.

(Pahoittelut mahdollisista typoista ja jos joku jäi välistä.)

Kiitos cottonmouthille kun olet jälleen kerran jaksanut kirjoittaa tällaisen. Näitä on mielenkiintoista lukea ja ovat palstan helmiä.

Täältäkin kiitokset sir cottonille hienoista arvioista! Kovan uraan olet tehnyt, mutta et hutiloiden vaan taatun laadukkaasti. Koitin keksiä jotain nokan koputtamista, mutta eipä noihin arvioihin ole korjattavaa vaan jokainen jannu on oikeassa loossissaan.

Kiitos kiitos... Silti noita saa toki kommentoida/tehdä oman suppeamman listauksen/olla yleensäkin eri mieltä, jos aihetta näkee.. Ihan tylsäähän se on olla vain samaa mieltä. *hymiö*

Kiitos. Eipä noihin arvioihin ole juuri lisäämistä. Seikat tulivat selviksi kerralla. Mutta jotain jäi askarruttamaan, eli Kuulallakin on omat sokeat pisteensä mm. sainausten suhteen, sikäli kuin niistä itse saa päättää. Tai sitten Kuitunen sai hämättyä Ikan/OP:n 6-0, kun peluutti Porthenia härkäpäisesti ykkösessä ja tämä keräsi isoilla peliminuuteilla kelpo pisteet. Mutta huomaamatta jäi, että pistetarjoilijana toimi pitkään mm. Mäkiaho. Ei tarvinnut kuin lapa jäähän takatolpalle ja se oli siinä. Mutta sama ei toiminut Kouvolassa. Takaketjuissa sellaisesta sukseesta oli turha haaveilla, kun menokin oli jo syksystä asti ihan talvidieseliä. Joku tässä asiassa hempeili ja laski alleen, mikä lopulta kasteli pahasti.

Toisaalta omat sokkopisteensä oli Kuitusellakin. Jos kaveri ilmoittautui "liigamiehenä" treeneihin taustoista ja kunnosta välittämättä, paikka kokoonpanossa oli jo puoliksi varma. Ei ihme, että kesällä sainatut omat pojat häipyivät yksi toisensa jälkeen muihin kaukaloihin. Mutta se on jo toinen tarina.

cottonmouth kirjoitti:

Kiitos kiitos... Silti noita saa toki kommentoida/tehdä oman suppeamman listauksen/olla yleensäkin eri mieltä, jos aihetta näkee.. Ihan tylsäähän se on olla vain samaa mieltä. *hymiö*

Laajenna klikkaamalla

No jos nyt hakemalla haetaan niin tottakai tossa jotain viilauksia voisi olla, varsinkin jos katsellaan asiaa odototusten näkökulmasta. Toki nämä ovat ihan makuasioita. Yhdet tällaiset tapaukset ovat esim. Gärdi ja Lusse, jotka voisi huoletta heittää A-koriin, koska heiltä ei varmasti siffaa lukuunottamatta kukaan odottanut näin vahvoja kausia. Täyttävät siis hyvin kriteerin "Pelaaja on ylittänyt selkeästi häneen kohdistetut odotukset".

Toisaalta Lehtosen Jaakonkin voisi hyvin nostaa B-koriin, jos asia nähdään niin, että hän on "pelannut (omalla) hyvällä tasolla ja täyttänyt suurelta osin hänelle asetetut odotukset". Lehtonen hoiti oman tonttinsa ihan hyvin ja pelasi hyökkääjänäkin varsin miehekkäästi. Ei häneltä kukaan odottanut mitään ihmeellistä, mutta täytti kyllä odotukset.

Liitytään tähän konsensukseen ja sanattomaksi menneisiin selkään taputtelijoihin. Jos cotton ei ole urheilutoimittaja, niin maailma hänessä sellaisen menettää. Johtavakin voisi ottaa tästä oppia, miten annetaan tylyäkin kritiikkiä ilman, että se vaikuttaa aivan henkilökohtaisuuksiin menevältä maan rakoon polkemiselta.

Jos tuosta listauksesta ylimalkaisesti arvioisi ketä haluaisi jatkoon, niin koko A- kori ja B korista omat Kouvolan omat pojat G-L-L, muut menkööt minun puolesta.

Hyvät listaukset ja kaikkien paikat omissa koreissaan on hyvin perusteltavissa. Jos A-luokkaan riittää odotusten selvä ylittäminen, niin sitten Gärdströmin paikka on mielestäni siellä. Otti paikan ykkösketjusta ja pystyi myös selvästi odotuksia parempaan kiekolliseen peliin.

Liukkosen kausi oli pitkälti samanlainen kuin Vainiolan. Ehkä pudotuspeleissä onnistuminen kääntää sitten Luigin ylempään koriin, vaikka heikoimpina hetkinä vajosi alemmas kuin Vainiola tai oikeastaan kukaan muukaan.

Perkkiön tilanne oli se, ettei pelipaikkaa ylemmissä ketjuissa löytynyt eikä muistaakseni päässyt edes yrittämään. Oli hankintana ö-luokkaa, mutta pelaajana enemmän väärässä paikassa väärään aikaan kuin epäonnistunut.

En lähde minkään kisaamaan cottonmouthin arvioiden kanssa, kun ei olisi kuitenkaan mitään lisättävää ja eroavaisuudetkin lähinnä yllä mainitun kaltaisia nyansseja.

Tämä pisti kuitenkin silmään:

cottonmouth kirjoitti:

Niklas Siren

Vävypoika oli kauden yllättäjiä ja osoitus hyvästä skouttauksesta.

Laajenna klikkaamalla

Onko meillä siis nykyään koko joukkue kasattu vävypojista? Bakerin ja Lehtosen lisäksi samalla tittelillä polkee siis myös Siren?

Everton kirjoitti:

Onko meillä siis nykyään koko joukkue kasattu vävypojista? Bakerin ja Lehtosen lisäksi samalla tittelillä polkee siis myös Siren?

Laajenna klikkaamalla

Polkee kukakin mitä polkee, mutta olen antanut itseni ymmärtää, että on melko läheisissä väleissä yhden Frimodigin klaanin jäsenen kanssa. Tätä kuvaa enempää en anna vihjeitä, että kenen niistä. (FB)

Arvostukseni kiekkotietämystäsi kohtaan valahti kyllä nyt suuresti, koska pitäähän nämä kaukalon ulkopuolisetkin jutut nyt tietää... .. .

Toivottavasti kyseinen neito saisi Sirénin pidettyä Kouvolassa. :P

Mä oon ollut aina vähän huono iltapulujen, seiskojen ja facebookkien suhteen. Joten kiitos juorukellolle.

Seuran taustalle olisi varmaan hyvä saada jotain lahkolaisia tai muita suurperheellisiä, mikäli tämmöinen värväystapa tepsii näin hyvin.

Näin hieman aihetta liipaten, niin mahtaako KooKoon JA-toimitukselta olla tulossa vastaavanlaisia "kevättodistuksia" perinteen mukaan? Itse ainakin lukisin mielenkiinnolla ja tuskin olen ainoa.

linkki: JA