NHL:n nimettömimmät pelaajat eli "Arjen sankarit: NHL-edition"

Muunmuassa Hockeydb-sivustoa selaillessa huomaa väkisinkin useita pelaajia, jotka ovat pelanneet satoja NHL-otteluja, mutta silti nimet vaikuttavat melkoisen vierailta, vaikka kuinka itselleen uskottelee sarjaa aktiivisesti seuraavansa. Tähän ketjuun voisivat kirjoittajat tuoda esiin pelaajia (vaikkapa 1990-luvun alkupuolelta alkaen), jotka ovat pelanneet >300 NHL-ottelua (tai ennenkaikkea vaikeasti määriteltävän yllättävän paljon), mutta kuitenkin ovat pysyneet poissa median valokeilasta. Erityisesti olisi hienoa saada ahaa-elämyksi pelaajista, joita varausiässä on hehkutettu "Scott Stevensin ja Paul Coffeyn risteytyksinä™ (= Aki Berg) ja jotka ovat "pettäneet odotukset", mutta pelanneet kuitenkin kunnioitettavan uran maailman parhaassa kiekkosarjassa tai vastaavasti myöhäiskierroksilla varattuja sankareita, jotka ovat kaikessa hiljaisuudessa nousseet ei-niin-korkean-profiilin NHL-pelaajiksi. Näistä nimettömämpiä työnsankareista ympäri liigan, joista monille ennustettiin allstar-uraa, olisi hienoa kuulla, koska JA:ssa löytyy hyvinkin syväluotaavaa erityisosaamista useiden joukkueiden osalta. [Jos vastaava ketju on jo olemassa, voi sen yhdistää yhdessä pahoittelujen kanssa]

Itselleni tällaisia pelaajia ovat näin nopeasti ajatellen mm.

Craig Adams, jonka olin kuvitellut häilyvän farmin rajoilla, mutta näyttäisi olevan pelannut >450 peliä ja kaudesta 2002-03 pelkästään ylhäällä.

Jamie Pushor Pushor oli pitkään Detroitin kärki-prospecteja, mutta jotenkin on omassa mielessä painunut AHL/Elitserien-jyräksi vaikka pelasi The Show:ssa kuitenkin kunnioitettavat 521 ottelua.

Anders Eriksson
Häpeällistä tunnustaa, mutta ei täysin ollut avautunut, että Anders Eriksson pelasi tänäkin vuonna 61 peliä Calgaryssa ja takana on muutoinkin 552 peliä. Kuvittelin viimeistään työsulun heittäneen miehen lopullisesti takaisin vanhalle mantereelle.

Deron Quint
Muistin kaverin jääneen kovin odotuksin preerialle/aavikolle saapuneeksi tähdenlennoksi, mutta pelasi kuitenkin >450 peliä ja jatkaa uraansa Jääkarhuissa edelleen.

Matt Bradley
Täh, onko Bradleykin pelannut > 400 peliä? Jotenkin kaveri on pyörinyt mielessä Kentuckyn portteja kolkuttelevana energiapelaajana.

Ketju vaatii tavallaan näiltä itsensä asiantuntijoiksi laskevilta kirjoittajilta munaa, jos on varaa myöntää jonkun pelaajan läpäisseen yötä päivää valvovan tutkan.

Boyd Devereaux:

Kyseessä ihan ihme kaveri. Yleensä jos joku kysyy että missä tietty pelaaja pelaa niin osaan vastata mutta tämä Devereaux on itselle ollut aina suuri mysteeri. Nytkin piti tarkistaa että okei Torontossa se pelasi viime kaudella sekä sitä edellisellä. Kyseessä on kuitenkin Edmontonin 1.kierroksen varaus vuodelta 1996. Ja NHL pelejäkin on vyöllä reilut 600. Odotin mieheltä enemmän mutta näköjään hän on valunut "hyväksi"? kolmos/neloskentän pelaajaksi.

ps. Mutta silti en ymmärrä miksi Wade Belak ei pelannut paljon viime kaudella mutta tämä kaveri pelasi :-)

Trevor Letowski
Itse heittäisin tälläisen nimen tähän kategoriaan. Itselleni lähes tuiki tuntematon pelaaja. Aikoinaan varattu Phoenixin toimesta joskus 7. kierroksella. Pienikokoinen ja tuntematon kolmos-nelosketjun jyrä. NHL-otteluita kuitenkin takana jo kunnioitettavat 616. Tälläkin kaudella 75 'Canes-paidassa.

edit: linkki korjattu.

Shaun Van Allen. En muista kaverista oikein muuta, kuin että syötti/teki jatkoaika maalin ensimmäisessä konfrenssi finaalissa Devilsiä vastaan tossa 03 muistaakseni.
On tainnut kuitenkin painaa ne yli 300 peliä. Ducks, Sens ja Habs ainakin seuroina. Nykyään ei taida pelailla??

Scott Nichol on kerennyt pelaamaan jo yli 300 peliä vaikka aina olen häntä pitänyt farmiraakkina. Viime kausina saavuttanut lähinnä nämä kunnioitettavat ottelumäärät. Loukkaantumisherkkä kaveri, eikä taida olla täysiä kausia pelattuna juurikaan.


Nyt ei ole sitten hajua onko pelannut yli 300 ottelua vai ei, mutta St.Louisissa pelaava Ryan Johnson on kyllä sellainen nimi joka ei aiheuta mitään tuntemuksia. Monena vuonna jauhanut (ainakin 2000-luvulla) liigaa mutta mitään taida saada ikinä aikaan...
...Paitsi juuri nuo yli 300 ottelua kun juuri tarkastin.


Siinä pari nimeä jotka itsellä nousivat mieleen.

Marwin kirjoitti:

Trevor Letowski

Laajenna klikkaamalla

Ajattelin tutkailla Letowskin statseja uralta ja kappas, siellä olikin pikku jekku. Kuka löytää? :)

Itse asiaan, ympäri liigaa on pelaajia, jotka ovat menneet ohi tutkan niin sanotusti. Hyvä esimerkki on juuri edellä mainittu St. Louisin Johnson, josta ei ole minkäänlaista mielipidettä ja kuitenkin äijällä +500 peliä takana. Samasta joukkueesta voisi nostaa esiin vaikkapa Dan Hinoten, joka on kyllä ihan tuttu Coloradon Stanley Cup -ajoilta, mutta jonka olin jo ajatellut lopettavan ajat sitten tai pelaavan ainakin jossain akselilla AHL/Saksa/Sveitsi.

Muita ehdokkaita tähän sarjaan voisi olla esim. Erik Rasmussen. Vuoden 96 koko draftin 7. varaus on pelannut lähes 550 matsia ja kiekkoilee tätä nykyä...niin missä? No New Jerseyssa.

Mark Smith. Nimeä myöten niin peruspuurtaja kuin voi vain ikinä ajatella. Kuitenkin ollut tärkeä palanen omassa roolissaan joukkueilleen, vaikka ei otsikoissa viihdykään. Ilman loukkaantumisia 500 peliä olisi mennyt rikki jo ajat sitten. Itselleni ei niin tuntematon, mutta ns. suurelle yleisölle kenties?

James Patrick on mennyt ainakin pitkälti ohi, vaikka kaveri oli hokia pelannu jo vuodesta -81. Varsinkin kun kaverilla on mairitteleva ansioluettelo.
http://fi.wikipedia.org/wiki/James_Patrick

ja toinen buffalon voitokkaasta poppoosta tuli poimittua kaveri Rory Fitzpatrick j< sitten pompsahti entinen moke Mark Fitzpatrick..

Tääkin on kyllä jännä heppunen, pelannu vain tänä kautena pleijjareissa, ollut loukkaantunut? Buffalon vuosista vain muistan jotenki, muttta sitten katosi..ja nyt löytyi uudestaan. http://www.hockeydb.com/ihdb/stats/pdisplay.php3?pid=14115

Rick Zombo pelasi 1985-1997 Detroitin, St. Louisin ja Bostonin riveissä 652 NHL-ottelua. Todellinen peruspakki.

Yksi ehdoton takavuosien suosikkini oli sentteri Bob Bassen. Mies kiersi useammassakin seurassa 765 ottelun mittaisella NHL-urallaan. Kuka muistaa?

Myös aloitusspesialisti Peter Zezel sai Toronton vuosinaan ipazin hehkuttamaan miehen puolesta. Kun Maple Leafs pelasi konferenssifinaaleita Losia vastaan 1993 oli Zezel aina jäällä tärkeän aloituksen aikana. 873 NHL-ottelua seuroina Philly, St.Louis, Washington, Toronto, Dallas, St.Louis uudelleen, N.J. ja Vancouver.

Yksi tuntemattomimpia NHL pakkeja ponkaisi julkisuuteen keväällä 1993 Kingsin riveissä pelaten vakiokokoonpanossa koko pleijareiden ajan. Tim Watters edusti 741 ottelun mittaisessa NHL-urallaan ainoastaan Winnipegia ja Los Angeles Kingsiä.

- Tiesin kyllä, että Andrew Brunette on pelannut Caps-uransa (n. 60 ottelua) jälkeen liigassa, mutta että 788 ottelua (pisteitäkin 549) .... ei helvetti. Seurojakin on kertynyt Capsien jälkeen Nashville, Atlanta, Minnesota ja Colorado. Kyseinen kaveri ei mahtunut Capsien 90-luvun lopun kokoonpanoon heikohkon luisteluvauhtinsa takia. Hyvin on vauhti kuitenkin liigassa riittänyt ja pisteitä tullut niin paljon että moni olisi kateellinen jos puoletkin saisi...

- Toinen ex-Caps, jonka pelimäärä yllätti oli Ken Klee. Jotenkin sitä vieläkin aattelee, että kaveri ei kovin vanha ole ja kehittymisen varaa on edelleen. Kaikesta kurasta huolimatta mitä niskaan on faneilta tullut ainakin Capslandiassa, niin Kleelläkin on kasassa jo 863 ottelua! Yhdeksän Caps-vuoden jälkeen Kleekin on ehtinyt pelata Toronton, New Jerseyn, Atlantan ja Coloradon paidassa. Ja sitä ikääkin on jo 37v. :D

- Itseäni järkytti tieto siitä, että Tampassa viimeiset kautensa aikanaan ärsyttänyt Tim Taylor on itse asiassa Caps-varaus!!! Ja vielä tokan kiepin kaveri, joten aikanaan varmaan on odotettu hieman muuta kuin kolmos-nelosketjun raatajaa (kauden piste-ennätys änärissä 31). AHL:ssä puolestaan löytyy niinkin komia piste-ennätys kuin 117 pistettä 79 pelissä. NHL:ssä niitä pelejä siis kertyi sen 746, joissa rooli oli ymmärtääkseni lähes koko uran ajan noita alemman ketjun hanttihommia.

Näitä löytyy nyky-NHL'stä turhan monia. Muutama:

- Atlantan Brad Larsen. 315 ottelua NHL'ssä pelannut ja pari kautta sitten ekaa kertaa koko häiskän huomasin. Piste-ennätys(15) tosin puoltaa sitä asiaa, että on aika näkymätön kaukalossa.

- Calgaryn Rhett Warriner. Siis herra on pelannut yli 700 ottelua NHL'ssä, ja samoiten hänestä vasta pari kautta sitten ensimmäistä kertaa kuulin tai häntä noteeraasin. Niin massaan sekoittuva pelaaja kuin vain voi olla.

- Toinen Calgaryn pelaaja, Mark Smith. Hänestä jopa tiedän jotain, mutta se ei poista sitä asiaa että hänestä ei juuri kuule eikä häntä juuri näe. Omaa kuitenkin 397'n ottelun kokemuksen "The Show'ssa".

- Jay Pandolfo. Tekee varmasti tärkeää duunia, mutta harvoin häntä missään näkyy. Yli 700 ottelua.

Tämän kauden nimettömimmän pelaajan titteliä havittelee erittäin vahvasti Tampan tulokaspuolustuja Mike Lundin, jonka olemassaolosta tulin tietoiseksi, kun luin THN:n jutun Tampan kyvyttömyydestä jalostaa omia varauksia kokoonpanoon ja miehen nimi oli listattu yhdeksi harvoista onnistuneista kiinnityksistä. Ei heikompi ensimmäinen kausi pakille: 81 ottelua ja tulokkaana +3 tehopörssiin, kun koko joukkueesta Lundinin lisäksi vain Ouellet pääsi ylipäätään plussalle. Lisäksi tuli valinta All-Stars-viikonlopun YoungStars-peliin, mutta tämänhän kaikki jo toki tiesivät.

Mr. Peruspakki

Bobby Dollas varattiin 1.kierroksella Winnipegiin 1983. NHL-ura ei lähtenyt kuitenkaan toivotulla tavalla käyntiin ensimmäisessä, vaan herran neljännessä NHL-organisaatiossa 90-luvun alussa NHL:n täydennysjoukkue Anaheim Mighty Ducksissa. Kaiken kaikkiaan Bobby Dollas ehti pelata 9:ssä(!) NHL-joukkueessa yhteensä 646 NHL-ottelua.

Joku Craig Adams on pelaaja, josta tosiaan ei voi oikein sanoa mitään. Kyllähän tuollaisia pelaajia on liuta.

Ja vaikka ei ole ketjun hengen mukaista tämä, niin silti ihmettelen muutamaa nimeä: Bruneten, Zezelin, Warrenerin ja Pandolfon lasken ainakin itse jopa impact-pelaajien luokkaan, eli jos olisi GM niin näiden perässä juoksisin. Ja Trevor Letowskihan nyt on supertähti!

FutureHockey kirjoitti:

- Calgaryn Rhett Warriner. Siis herra on pelannut yli 700 ottelua NHL'ssä, ja samoiten hänestä vasta pari kautta sitten ensimmäistä kertaa kuulin tai häntä noteeraasin. Niin massaan sekoittuva pelaaja kuin vain voi olla.

Laajenna klikkaamalla

Hieno pelaaja. Rhett Warrener. Tämä mies on ollut kolmesti Stanley Cupin finaaleissa häviävänä osapuolena.

Mielenkiintoinen ketju, johon kyllä riittää nimiä, kun jaksaa kirjoittaa.

Hei siellä on joku 30 vuotias Mike Weaverkin jossain. Tiedättekö missä?

Squit kirjoitti:

Hei siellä on joku 30 vuotias Mike Weaverkin jossain. Tiedättekö missä?

Laajenna klikkaamalla

Pelaiskos viä Kingseissä vai menikö johonkin newyorkin suunnille ? En muista enkä googleta.

edit: no eipä ollut newyorkin suunnilla vaan Vancouverissa

FutureHockey kirjoitti:

- Jay Pandolfo. Tekee varmasti tärkeää duunia, mutta harvoin häntä missään näkyy. Yli 700 ottelua.

Laajenna klikkaamalla

Eipä juuri otsikoissa näy, ei. Ja kun Pandolfo on Maddenin kanssa kentällä, ei näy vastustajan tähtipelaajiakaan. Minun puolestani Pando olisi ansainnut muutamankin Selken - eräs tärkeimpiä palasia Devilsin Cupien takana.

Todellakin mielenkiintoinen ketjunavaus.

Itselläni valitettavan vähälle huomiolle pääsi jäämään Mike Eastwood. Hän pelasi yli 700 ottelua Torontossa, Winnipegissä/Phoenixissa, NY Rangersissä, St. Louisissa, Chicagossa ja Pittsburghissa. Sen tarkempaa käsitystä hänestä ei jäänyt, muuta kuin aloitusten ja painerikkaiden tilanteiden selvittämiseen erikoistunut jermu.

Detroitin kohdalta on mainittava tässä yhteydessä puolustava hyökkääjä Brent Gilchrist. Hän oli pelannut NHL:ssä jo yhdeksän kautta kun tuli Red Wingsiin 30-vuotiaana. Hyvän 1997-98 kauden (61 13+14=27) aikana hänelle alkoi kertyä loukkaantumisia. Stanley Cupin voitto ei tullut hänelle helposti, niin vakavia nivusvammoja Gilchrist joutui sietämään.

Brendan Shanahanin mukaan Gilchristin nivunen oli kokonaan irti luusta ja erätauon aikana oli käytettävä neuloja sen kiinnittämiseen takaisin. Sanoinkuvaamattomista kärsimyksistä huolimatta hän jatkoi pelaamista vielä tämänkin jälkeen. Vasta viisi rikkonaista kautta myöhemmin Brent Gilchrist lopulta jätti NHL-kiekon taakseen. Hänellä oli valtava tahdonvoima, jolla hän tarrasi kiinni siihen nelosketjun rikkovaan rooliin, joka hänelle oli tarjolla.

Aktiivipelaajista suosikkejani ovat ehdottomasti Nashvillen puolustaja Greg Zanon ja San Josen voimahyökkääjä Ryane Clowe. Clowe on tosin osoittanut idiootin elkeitä, kun hän viime joulukuussa syyllistyi rattijuopumukseen. Zanon taas on hyvä esimerkki yrittämisestä, joka palkitaan. Hän pelasi ensin neljä kautta Nebraska-Omahan yliopistossa ja sitten puursi vääjäämättömällä tarmolla kolme kautta AHL:ää. Vastoin odotuksia, hän valtasi itselleen paikan Predatorsin kokoonpanosta, monien nuorempien ja "lupaavampien" pakkien nenän edestä.

Taidoillaan Zanon ei häikäise, mutta on kaikkea sitä, mitä puolustajan kuuluukin olla. Taklauksissa hän oli joukkueensa sisällä toinen, täpärästi Dan Hamhuisin jälkeen. Blokattuja vetoja Zanon keräsi saman verran, kuin listalla toiseksi ja kolmanneksi sijoittuneet yhteensä (176). Koko NHL:n mittakaavassa Greg Zanonilla oli seitsemänneksi eniten peitettyjä vetoja.

Pandolfo on vähän siinä ja siinä, sillä onhan tämä P-Amerikan asiantuntijapiireissä hyvänä puolustavana pelaajana tunnettu.

Itse aiheesta nyky-NHL:stä tulee mm. Jassen Cullimore, Martin Gelinas ja Stephane Yelle mieleen. Ei mitään suuria tekijämiehiä, mutta silti vain pelipaikka NHL:stä löytyy edelleen.

Tarjotaan yksi nimi

Luke Richardson

http://www.hockeydb.com/ihdb/stats/pdisplay.php3?encode=TRUE&pid=4556

Nimi on tuttu varmaan monelle, mutta monella välähtää kaverin pelanneen 1415 NHL-ottelua? Oli aikanaan Maple Leafsin ykkösvaraus.

Extrana seuraavat kaverit

Craig Ludwig
http://www.hockeydb.com/ihdb/stats/pdisplay.php3?encode=TRUE&pid=3222

Brad McCrimmon
http://www.hockeydb.com/ihdb/stats/pdisplay.php3?encode=TRUE&pid=3537

Marc Bergevin
http://www.hockeydb.com/ihdb/stats/pdisplay.php3?encode=TRUE&pid=350

Randy Robitalle
http://www.hockeydb.com/ihdb/players/data09/00021999.html

No listaillaanpas pari uutta nimeä.

Murray Baron. Taisi vielä tuossa 03 vai 04 pelailla änärin playoffeja Bluesin paidassa. Sen muistan että suht iso ja vahva kaveri oli kyseessä ja omalla tavallaan "ei kautta ilman maalia" -kaveri.

Mike Leclerc. Iki-ankka ainakin minulle. Taisteleva kaveri jämäkentissä. Huippukohtana jatkoaikamaali Ducksin Cup-runissa 03. Pelannut kyllä varmaan aika mittavan määrän otteluita.

Shawn Bates. Tehnyt joskus yli 50 pinnan kauden aikana ja on kuin onkin pelannut jopa 90-luvulla vaikka olen pitänyt kaveria suht nuorena. Uran huippukohta on varmaankin rankkari CuJon taakse legendaarisessa Leafs-Isles -sarjassa 2002.

Sean Hill. Klassinen esimerkki p-amerikkalaisesta pakista joka ei otsikoissa pyöri. Aivan saatanan kova äijä ajaan vaikkei varmaan koskaan pidetty häntä minään kovana pommittajana. Veti Homerin hienosti perseelleen Stanley Cup finaali nro. 3 vuonna 02.

Sitten vielä yksi neverheard pelaaja josta ei ole itselläni ainakaan mitään sanottavaa. Siis ei oikein hajua millainen kaveri kyseessä. Elikkä Jody Hull on miehen nimi. Sensissä pelasi jossain vaiheessa ja sieltä muistelisin että perus työmyyrä sähköttäjä oli kyseessä. Pelaako enää missään?

Suolakuningas kirjoitti:

Marc Bergevin
http://www.hockeydb.com/ihdb/stats/pdisplay.php3?encode=TRUE&pid=350

Laajenna klikkaamalla

Bergevinistä ei ole mitään muuta faktaa itselläni muuta kuin se, että on änärin hauskin pelaaja ilmeisesti.

Vielä tuli yksi kaveri mieleen, Shjon Podein. Sama kaveri joka 01 Avsin voitettua painoi koko yön pelivarusteilla ympäri Coloradoa. Harttarit ja kaikki päällä koko yön. Aika legendaarista.

No se yksi kaveri... odottakaas... perkele. Ei voi mitään, ei muistu nimi mieleen.

NHL:ssä debytoi viime kaudella pelaajia, joista en ole aiemmin kuullutkaan, enkä tule koskaan kuulemaankaan. Niin se vain on. Yllättävän moni lopulta pelaa pelin tai kaksi Isoa Liigaa.

Kun toisaalta sitten olen jämäpelaajien fani, niin oikeastaan tulee enemmänkin liioiteltua mielessä joidenkin pelaajien panosta liigaan. Harvemmin siis kukaan pelaaja pääsee yllättämään siten, että "katos äijää, jo 61 peliä liigassa."

hanneksen ultimaattisessa What the hell? -listauksessa onkin lähinnä useamman sadan pelin rajan rikkoneita pelaajia, joiden uraa tuli seurattua ehkä hyvinkin tarkkaan, mutta jotka sitten katosivat tutkasta ja ovat siellä jossain pelanneet kiinnostavampien farmijyrien varjossa.

Esimerkiksi Mark Mowers on pelannut NHL:ää 278 peliä. Mark. Mowers. En osaa sanoa yhtään mitään.

Eric Boulton on pelannut 342 peliä. Sinänsä tuttu jamppa, mutta missä välissä on kasannut noinkin paljon pelejä.

Jason Ward 335 peliä. Häh! Wardia tuli kyllä seurattua junnuna, mutta en kyllä jaksa koskaan muistaa, että floppi pelaa liigaa vuonna 2008.

Steve Kelly pelasi viime kaudella NHL:ssä. Missä Jason Bonsignore?

Andrei Zyuzin on raapinut jotenkin kasaan 495 NHL-peliä. Tiedän, että on ollut jopa hyvä, mutta silti.

Ryan Johnson on kiitänyt 547 NHL-pelissä. Ryan Johnsonin tapauksessa on pitänyt oikein taistella, että näin tylsä nimi jäisi jotenkin mieleen. Osaisin kyllä sanoa, että satoja pelejä on alla, mutta on niin hmv-pelaaja kuin vain voi olla.

Mike Johnson, 661 peliä. Ihan vähän aikaa sitten oli Leafsin superlupaus. Mike York on toinen samanlainen. Tylsiä nimiä, tylsiä pelejä, tylsiä uria, ei oikein saa otetta, vaikka York oli joskus jopa lähes tähti.

Paul Mara 563 peliä. Paul Marahan on se Phoenixin nuori tähtipuolustaja... Öh, oli työsulkukauteen asti.

Filip Kuba 531 peliä. Juurihan mies viime kaudella tuli vähän vanhana pelaajana liigaan.

Dean McAmmond on aina ollut suosikkipelaajiani, mutta en olisi koskaan uskonut, että hän pelaa kohta nelikymppisenä liigaa. Oikeastaan pelejä ei ole edes niin paljon, alle 900, mikä oikeastaan vain korostaa miehen todella mystistä uraa.

Ja tämä ei mene sitten millään tajuntaan: Willie Mitchell on 31-vuotias. En todellakaan tiedä mikä siinä on, mutta en pysty ajattelemaan häntä yli 21-vuotiaana.

NHL:ssä 1992-2000 pelanneista ei oikein löydy millään mitään yllättävää, sen verran tarkkaan tuli silloin seurattua. Tuolla ylempänä mainittu Brad McCrimmonhan oli tähtipelaaja. Soo soo ja historiantunnille!

Kuten arvata saattoi, ketju luhistui aikamoiseksi namedroppailuksi, josta voi olla montaa mieltä. Avauksessa oli vielä aika mielenkiintoisia nimiä, mutta sittemmin ketjussa on mainittu aika paljon nähdäkseni aika "tunnettuakin" väkeä. Pandolfo, Richardson, Gelinas, Letowski, Yelle muutama mainitakseni. Shjon Podeinkin on vähän niin ja näin, kun vilahtelee ESPN:n kolumnistin John Buccigrossin jutuissa aina.

Kovin on subjektiivista, kuka muistaa kenet ja blaablaa, mutta kyllähän noita satojen ja taas satojen pelien NHL-grindereita löytyy yllin kyllin, kun hakemalla hakee.

Itse heitän "no name" -suosikkini Claude "ei Lemieux eikä Martin" Lapointen:

http://www.hockeydb.com/ihdb/stats/pdisplay.php3?pid=2959

#_6 kirjoitti:

Itse heitän "no name" -suosikkini Claude "ei Lemieux eikä Martin" Lapointen

Laajenna klikkaamalla

Niinno, Claude Lapointe oli joskus varmaan liigan yliarvostetuin aliarvostetuin pelaaja. Eli kaikki muistivat kehua, kuinka Lapointe on roolissaan liigan paras. Kaikki. Sinä, minä ja Hentun Liisa. Kuuluisampaa grinderiä ei NHL:ssä ollut.