Olisko mahdotonta että artikkelien kirjoittajilla olisi tuplanickit? Eli toinen on mikä on ja toinen sitten vaikka V.Pitkäranta, A.Wennström ja E.Huisman.
Tämä tuli mieleen siitä kun noista viimeinen valitteli Twitterissa ettei voi vastata saamaansa palautteeseen, ilmeisesti peläten polttavan nimimerkkinsä.
Tuossa on positiivista haastetta monelle medialle. Missä ja miten palautteeseen tulee vastata, ja kuka haluaa vastata? Eikös Halla-aho esimerkiksi nyt käy vääntöä jonkun Ylen toimittajan kanssa?
Ei sillä, että siinä on mitään väärää, mutta se on nyt tuoreempi ilmiö mediassa. Paras upside tällaiselle on tietysti se, että sekä aiheesta keskustelu, että median kiinnostus lisääntyvät. Karmivin downside olisi omalla nimellään esiintyvän toimittajan taistelu trollin kanssa. Maailma ei kaatuisi (siihenkään, mitä nyt jonkun maailma hetkisesti järkkyisi), muttei siitä oikein mitään hyötyä olisi.
Mitä taas tulee persooniin, niin osapuoleen katsomatta yhtä ääripäätä ovat polo-pekkamaiset norsunluutornit, joille palautteella tuskin on mitään merkitystä, tai joilla ei ole mitään kiinnostusta avoimeen keskusteluun. Toinen ääripää taas on toimittajanalku, joka kaipaa ja tarvitsee palautetta, mahdollisimman. Tällaisen tyypin kanssa kannattaa muistaa, että +/- -tyyppinen palaute vie parhaiten eteenpäin, kuten nyt muuallakin työelämässä ja elämässä. Voin kuvitella, että jos joku 19-v. jannu saa yhden palautteen vuodessa ja se on mallia räksytys, sitä joko lopettaa tai kasvaa kieroon. Samaan aikaan pumpulissa kasvaminenkaan ei vie mihinkään, se on saletti. Siitä se rakentavan ja kattavan tarkastelun tarve tulee.
Minusta on muuten siinä mielessä turhaa arvostella jotain IP-lehtien kesätoimittajia, sillä siellä tiettyjä hommia hoitavat varmasti jatkossakin kesätoimittajat, ja vielä vitunmoisella kiireellä. Sama homma itsekin kritisoimieni polopekkojen kohdalla. Eiväthän he miksikään muutu. Mutta ne, kenen tekemistä ja osaamista voi vielä itse ohjata palautteellaan "oikeaan suuntaan"...ja tässä tapauksessa nyt oikean suunnan määrittelee jokainen lukija itse. Tissiwau-uutisia tehdään niin kauan kuin porukka klikkaa tissiwau-uutisia. Se asia on vakiompi kuin valon nopeus. Teuvo Teräväistä tai Lauri Marjamäkeä koskevia juttuja taas tulee sillä tyylillä ja painotuksella, joka kiinnostaa tekijää ja lukijaa. Lukijan täytyisi siksi muistaa, että hänellä on mahdollisuus ohjata niitä juttuja haluamaansa suuntaan, ja tietysti tekijän tarpeeseen sopivalla tavalla reagoida. Ja todennäköisesti reagoi, jos saa rakentavaa palautetta.
Mitä keskusteluun tulee, niin tasapuolisinta varmaan on, kun molemmat osapuolet yleensäkin käyvät
toimitettujen juttujen osalta keskustelua läpi omilla naamoillaan ja nimillään, oli se kenttä sitten mikä tahansa. Facebook on vienyt tätä hommaa eteenpäin, mutta sekin on aavistuksen liikaa vielä pikaviestinnän ja huutelun puolella. Twitter on myös vienyt tätä eteenpäin, mutta siinäkin on omat rajoitteensa.
En kannata nimimerkitöntä keskustelupalstailua, sillä siinä on myös hyvät puolensa etenkin ns. oikeasti vakavien asioiden suhteen (perhe, työ). Ja kukapa kiekkokeskustelussakaan nimettömistä, joukkuetta lähellä olevista hevosmiesten tietotoimistoista haluaisi kokonaan luopua :)
Kannatan sitä, että opimme käymään keskustelua ja antamaan palautetta useampia kanavia käyttäen. Parasta on se, että mahdollisuuksia on, jos niin haluaa. Viimeisestä on muuten esimerkkinä myös esim. kauppojen lisääntynyt interaktiivisuus nim. chilituotteita tuli ja voitin liput. Pieni askel, mutta tuntuu hyvältä ja lisää kiinnostusta. Jotkut taas eivät käytä tahi vastaa palautteeseen ---> äänestys jaloilla/euroilla.
Netissä ja netin avulla vaikuttaminen voi tuntua hieman nörtiltä sekä pelkältä uusilmiöltä, mutta tosiasia on se, että mediat poimivat nykyisellään (myös paskoja) jutunaiheita ja uutisia kaikenlaisista negatiivisista ja positiivisista ilmiöistä. Eli kyllä adressilla ainakin joissakin tapauksissa voi vaikuttaa ihmisten asenteisiin ja tekemiseen. Ei tarkoita, että kaikenlaisilla tempauksilla, mutta osalla kuitenkin. Tässäkin veikkaan, että se kultainen keskitie ministerin auton kaatamisen ja nettiadressivaikuttamisen välillä löytyy. Nettiadressivimma laantuu hirveässä virrassa, mutta hyvin sosiaalisessa mediassa ajetut ilmiöt erottuvat.
Olisi muuten aika odotettava käänne 1984:n hengessä, että lähitulevaisuudessa vartiointifirmat maksavat turvallisuutta vaativien adressien hyvästä laadinnasta sekä väkivallanteoista kertovien uutisten nettinäkyvyydestä samaan aikaan...
Niin, mitä tulee mediaan, niin veikkaanpa, että tulevaisuudennäkymät medialla ovat palautteen osalta samat kuin taloyhtiöillä asioiden hoitamisen suhteen. Itse päätuotteen, medialla juttujen ja taloyhtiöllä kiinteistön, tulee olla laadukas, ja se on aina se tärkein asia, mutta myös omien asioiden hoitaminen, oli sitten kyse palautteen tai yhtiön kommunikaation ja tiedottamisen hoidosta, parhaiten hommansa hoitavat tahot tulevat jatkossa olemaan edellä huonosti hoidettuja. Taloyhtiöillä se näkyy asuntojen hinnoissa, medialla lukijoiden määrässä.
