Jatkoajan leffakerho

Goon tuli äsken katsottua tuossa ja täytyy sanoa, että ainakin meikään upposi. Lämäriin tietty täytyy verrata ja sehän on sellainen leffa, että kun katsoo, niin toteaa että ei ollutkaan niin hyvä kuin muisti. Goon vei kyllä Lämäriä sata nolla. Sällit oli hauskoja. Patonki ja veska sai nauramaan moneen kertaan ja tietty Sean William Scott oli totuttuun tapaan todella hyvä. Ns. uusittu Lämärihän tämä oli, mutta se toimi ainakin omasta mielestä. Toki jotkut tappelukohtaukset olisi voitu tehdä paremmin, mutta lopulta se oli täysin sivuseikka, että miltä ne näyttää tässä leffassa. Aivot narikkaan ja toimii.

Tuli hankittua ja katsottua täällä kehuttu In Bruges. Olihan se ajoittain aikamoista scheissea, mutta Colin Farrell tekee kyllä erittäin hyvän roolityön omantunnon tuskissa kierivänä palkkamurhaajana. Tuo hahmo oli harvoja valopilkkuja koko elokuvassa. Oikeastaan In Bruges oli ajoittain todella tylsä elokuva.

Sen sijaan niin ikään vasta hankkimani Pitch Perfect oli erinomainen musikaalinen komedia. Varsinkin Rebel Wilson oli erinomainen tukevana mutta arvonsa tuntevana opiskelijana. Eikä ne accappella vedot mitenkään huonoja olleet. Päinvastoin. Pitch Perfect on yksi viime vuosien parhaimmista komedioista omasta mielestäni ja suosittelen sitä kaikille jotka pitävät hyvistä feel good komedioista.

Girardi #5 kirjoitti:

Vihdoinkin näin sen kehutun Jack Reacher -leffan ja olihan se rautaa! Kyseessä salaliitto-toimintaleffa jossa mukana tosi makea takaa-ajokohtaus Chevrolet Chevelle SS (1970) -kaaralla. Edes Tom Cruise ei haitannut ja plussat myös Robert Duvallin hahmolle, jätkä vielä jaksaa vaikka ikää kohta jo 100v. :) Suosittelen, tosi toimiva pätkä ja arvosana peräti 9.

Laajenna klikkaamalla

Takaa-ajokohtaus perinteistä jenkkischeissea, mutta muuten ihan katsottava elokuva. Ainut mikä jäi ihmetyttämään ja vituttamaan, oli tämä:

Guy Ritchien hieno esikoisohjaus Puuta, heinää & muutama vesiperä tuli katsottua pitkästä aikaa ja kylläpä aika sujui pikaista tahtia tämän elokuvan parissa. Muistikuvat olivat jo päässeet haalistumaan reilun kymmenen vuoden kuluessa mitä katsomisten välillä ehti vierähtää aikaa, joten oli aikakin verestää muistoja ja palata tämän hienon toimintakomedian tai veijarikomedian pariin - melkoisia veijareita leffa piti sisällään useammankin kappaleen alkaen keskiössä olleesta nelikosta ja päätyen pilvenpolttajiin.

Kaikki ei elämässä mene aina parhain päin, ei tälläkään nelikolla mutta sitten kohtalo puuttuu tapahtumien kulkuun oivallisella tapaa ja hetken kaikki tuntuu menevän paremmin kuin hyvin mutta entäpä sitten... Tapahtumia vyöryy näkökenttään miellyttävällä tahdilla ja moni - lyhyenkin roolityön tehnyt - näyttelijä onnistuu roolissaan todella hyvin ja kaikella tapaa leffa on katu-uskottava komediallisuudestaan huolimatta - tai kenties juuri sen tähden.

Leffassa yhdistyy toisiinsa loistava musiikki, hersyvällä huumorilla varustetut henkilöhahmot ynnä hieno käsikirjoitus - sopan tuloksena on elokuva, mikä kannattaa katsoa. Jopa yksi-ilmeiseksi kuvattu Jason Statham oli tässä filmissä hyvä. Todella onnistunut valinta rooliinsa, kuten likipitäen jokainen keskiössä ollut näyttelijä oli. Esille nostaisin myös edesmenneen Lenny McLeanin - hänhän menehtyi ennen leffan ensi-iltaa, hän oli kuin tehty Barry The Baptist'in rooliin. Iso ja ilkeä!

vlad.

Due Daten katsoin koulussa, kun viime viikolla poistuneet ysit ehdottivat sitä. Tai yksi niistä. Epäilin ensin jotain jatkuvien kaksimielisyyksien tykitystä, mutta kokonaisuus olikin ihan hyvä. Toki em. vitsejä mukaan sattui, mutta sain jopa minäkin nauraa pari kertaa ihan aidosti leffan edetessä. En odottanut paljon mitään, joten pääsi yllättämään, vaikkei miksikään ainutkertaiseksi kokemukseksi noussut toki.

Mikä on vihreä ja koputtaa ikkunaan? Aki Sirkes... No joo, vitsit sikseen. Tositapahtumiin perustuva, Ewan McGregorin ja Naomi Wattsin tähdittämä The Impossible on tositapahtumiin perustuva selviytymistarina joulun 2004 tsunamista, joka iski Thaimaaseen melkoisella voimalla. Melkoisen hyvin (ilman omakohtaisia kokemuksia arvioiden) tunnelma ja jälkimainingit on saatu filmille taltioitua ja roskiakin taisi silmäkulmassa käväistä. Katsantoon, muillekin.

Tuli tuossa yöllä katsastettua pari zombie leffaa. Eli Dawn of the dead, Day of the dead (remake versiot) ja nimeltään simppeli afrikkalainen The Dead.

Dawn of the dead: Genren ystäville (ja miksei muillekkin) oikeasti hyvä leffa! Juoni pähkinänkuoressa: Kyl te tiedätte. Mutta siis kaikki muuttuu zombeiksi ja harvat eloonjääneet pakenevat ostoskeskukseen turvaan. Tarina menee kokoajan pikkuhiljaa eteenpäin, mutta ei pyri ns. liikaa selittelemään ja filosofoimaan, joka on tällaisen leffan kohdalla vain hyvä asia. Pari hyvää näyttelijää on mukana (Ving Rhamesin poliisin roolista diggasin itse) ja homma hoituu heidän osalta kunnialla. Zombimaskeeraus on myös onnistunut hyvin ja jannut ovat paikoin mukavan brutaaleja ilmestyksiä. Hieman tämä tietysti jää (ehkä aika paljonkin, jos totta puhutaan) jälkeen siitä Romeron alkuperäisestä, mutta sehän nyt on genren ehdoton tukipilari ja perusta. 4/5 tähtöstä tästä.

Day of the dead: Mistä sitä aloittaisi. Juoni: Armeija misu (Suvari) palaa kotikaupunkiin suorittamaan karanteenitehtävää, kun tappajavirus iskee kaupunkiin. Tietysti päähenkilö ei käytä asetta, koska on jotain kauheaa kai sen pyssyn kanssa joskus tapahtunut. Huh HUH! En suosittele tätä leffaa kenellekkään. Ihmiset ovat läpi leffan ärsyttävän tyhmiä / vajaaälyisiä, juoni on normaalia huttua ja tietysti tapahtumia pitää vielä oikein avartaa ja selostaa, että tyhminkin katsoja tajuaisi. Zombikohtauksissa on käytetty kuvannopeutusta (WAU keksitty vissiin n. 30v. sitten!), jotta zombit olisivat pelottavampia (?) ja nopeamman näköisiä. Todellisuudessa edellämainuttu saa zombit näyttämään Benny Hill- koomikoilta ja tämä onkin elokuvan parasta antia! Eli tahaton komiikka. Näyttely on tietty pakonomaisen kliseistä ja Mena Suvari teki tässä aikamoisen harha-askeleen urallaan. Annan 0/5 tähteä. Huonoimpia elokuvia, joita olen nähnyt. Ihme, että katsoin loppuun.

The Dead: Afrikan poijjaat tehnyt zombileffan! Juoni: Sama, kuin kaikissa muissa. Tällä kertaa tapahtumapaikka vain eksoottisempi Afrikan savanni ja päähenkilö armeijan mekaanikko. Tätä oli vaikea arvostella. Toisaalta näyttelijät ovat suhteellisen hyviä ja taustanäkymät toimivat tässä leffassa. Valitettavasti kässäri ei ole kovin hääppöinen ja leffa alkaa toistaa itseään nopeasti. Kestoakin kuitenkin parisen tuntia on pätkällä, joka oikealla kässärillä olisi ollut hyvä mitta, nyt tosin liian pitkä. Ristiriitoja: Afrikassa ei siis ole yhtään eläintä, jos tähän leffaan on uskominen? Ihmisiä on myös yhtäkkiä keskellä savannia zombeina kymmeniä / satoja. Puolustukseksi täytyy sanoa, että leffalla ei tietysti ole ollut suuria resursseja ja pysyy genrelleen uskollisena. Sanotaan 2,5/5 tähteä.

Eli niinkuin alussa mainittu nuo Day/Dawn- leffat olivat näitä 2000-luvulla tehtyjä uusintaversioita. Dawn kannattaa katsoa. Kauhun ystäville hyvää iltaviihdettä mikäli ei ole vielä leffaa nähnyt. Day- leffaan älkää kajotko. Ikinä. Vaikka kuinka tylsää olisi. Afrikan The Dead on ehkä zombileffojen diggareille hyvä lisä leffahyllyyn / omaan yleissivistykseen.

Tuli tuossa äsken katsottua Nälkäpeli. Juonessahan ei ole mitään järkeä ja sen takia kyseistä leffaa kohtaa oli hieman ennakkoluuloja. Kun leffaa alkoi katsoa, niin ei siinä juonessa edellenkään ollut mitään järkeä, mutta kaikessa kokonaisuudessa elokuva toimi. Olihan noista kaadoista jotkut aika karuakin katsottavaa, mistä esimerkkinä tuo suhteellisen pienen pojan niittaus. Kokonaisuutena kuitenkin hyvä leffa, joka kannatti mielestäni katsoa. Jatkoakin vissiin on luvassa.

Fasö kirjoitti:

Tuli tuossa äsken katsottua Nälkäpeli. Juonessahan ei ole mitään järkeä ja sen takia kyseistä leffaa kohtaa oli hieman ennakkoluuloja. Kun leffaa alkoi katsoa, niin ei siinä juonessa edellenkään ollut mitään järkeä, mutta kaikessa kokonaisuudessa elokuva toimi. Olihan noista kaadoista jotkut aika karuakin katsottavaa, mistä esimerkkinä tuo suhteellisen pienen pojan niittaus. Kokonaisuutena kuitenkin hyvä leffa, joka kannatti mielestäni katsoa. Jatkoakin vissiin on luvassa.

Laajenna klikkaamalla

Oletko nähnyt Battle Royalin?
Itse en ole nähnyt Nälkäpelia ja monet ovat vetäneet yhtäläisyyksiä näiden kahden välille, Battle Royale oli ihan vakuuttava leffa kun joskus 10 vuotta sitten näin sen. Takeshi Kitano toimii aina.
Battle Royale (2000) - IMDb

_

Jupe kirjoitti:

Oletko nähnyt Battle Royalin?
Itse en ole nähnyt Nälkäpelia ja monet ovat vetäneet yhtäläisyyksiä näiden kahden välille, Battle Royale oli ihan vakuuttava leffa kun joskus 10 vuotta sitten näin sen. Takeshi Kitano toimii aina.
Battle Royale (2000) - IMDb

_

Laajenna klikkaamalla

Tässä ketjussahan on ollut se legendaarinen viesti joka vapaasti lainattuna menee näin:

-Mikä on Nälkäpeli ranskaksi?

-Battle Royale with cheese

Eli niin paljon samasta ideasta kyse. Battle Royale on oikeasti todella tiukka leffa. Sitä (hienoa) aikaa kun Japanilaisia leffoja alkoi puskemaan maailmanmarkkinoille aina BR:stä, Ichi the Killeriin, Ringuun, Kaunaan ja Dark wateriin. Niistä sitten ollaan kyhätty melkein kaikista joku jenkkiversio, toiset onnistuneempia kuin toiset. Pistää miettimään sitä, mitä japanilaisilla on lapsia ja vettä vastaan.

Katselin taannoin Chernobyl Diariesin, olipa muuten aika tiukka leffa. Siis yllättävän ahdistava tunnelma. Todella suuri ihme, ettei Privjatia ole aikaisemmin käytetty leffan kulisseina. Hienosti tehty leffa, vähän sellaisella Hostelin hengellä.

fat of the land kirjoitti:

Katselin taannoin Chernobyl Diariesin, olipa muuten aika tiukka leffa. Siis yllättävän ahdistava tunnelma. Todella suuri ihme, ettei Privjatia ole aikaisemmin käytetty leffan kulisseina. Hienosti tehty leffa, vähän sellaisella Hostelin hengellä.

Laajenna klikkaamalla

Idea ja lähtökohdathan tuohon oli aivan mahtavat, mutta toteutus jäi vähän köykäiseksi. Näyttely oli melko huonoa ja juonessa oli ihan liikaa epäkohtia. Ei tuo nyt varsinaisesti huono ollut, mutta parempaankin olisivat helposti pystyneet.

Sitten pitkästä aikaa yksi arvostelu:

Itse sain tuossa viimeinkin katsottua tuon V/H/S nimisen aivan hirveää hehkutusta viimeaikoina saaneen kauhuelokuvan. Kyseessä siis usean eri ohjaajan tarinoista koostuva lyhytelokuvakokoelma, joka on nivottu kiinni pääjuonen avulla. Idea oli mielenkiintoinen ja minua ainakin kiinnosti kovasti nähdä mitä saadaan aikaan kun yhdistetään monta eri nykykauhussa kohtuullisesti menestynyttä ohjaajaa. Kaikki ohjaajat siis olivat tehneet oman osuutensa tietäen vain kehystarinan, tietämättä mitä muilta ohjaajilta on tulossa. Kehystarinassa kaveriporukka myy erilaisille tahoille kuvattuja videoita kaikenlaisesta arveluttavasta. Tarinasta en sen enempää viitsi spoilata.

Itse elokuva on melkoisen sekava, kuten ehkä odottaa saattaa. Käsikamera ei tuo oikeastaan mitään uutta, vaikka tähän onkin tavallaan koottu suurin osa käsikamerakuvauksen hyvistä puolista. Kuitenkin ainakin suurin osa noista on hyvin pitkälle nähty joko Blair Witch Projectissa tai viimeistään jossain sitä seuranneissa käsikameralla kuvatuissa kauhupätkissä. Tasoltaan nämä elokuvan sisältämät lyhytelokuvat ovat kyllä todella vaihtelevia. Osa on älyttömän yllättäviä (kts. varsinkin 1. "kasetti") ja osa todella puuduttavia. Nuo hyvätkään pätkät eivät oikein pääse tässä oikeuksiinsa, kun koko toteutus on niin sekava ja huonommat osiot latistavat todella pahasti tunnelman. Lisäksi elokuva on melkein kahden tunnin mittainen ja mielenkiinto ei meinaa millään riittää asennoitua aina uuteen pätkään, kun ei tiedä mitä sieltä tulee. Tässä olisi ollut huomattavasti enemmän potentiaalia jos vaikka ensimmäisen nauhan pätkästä olisi tehty kokopitkä, eikä tuhlattu sitä tähän. Ei tätä oikein voi suositella kenellekään. 1/5.

fat of the land kirjoitti:

Katselin taannoin Chernobyl Diariesin, olipa muuten aika tiukka leffa. Siis yllättävän ahdistava tunnelma. Todella suuri ihme, ettei Privjatia ole aikaisemmin käytetty leffan kulisseina. Hienosti tehty leffa, vähän sellaisella Hostelin hengellä.

Laajenna klikkaamalla

Pidin itsekin varsinkin, kun olen Pripyatissa käynyt (missä elokuva ei todellakaan ole kuvattu), mutta eihän tuo silti kummoinen ollut. Juuri semmoinen vähän köykäinen, mutta ihan kiva.

Uusi Die Hard tuli vihdoinkin laittomaan jakoon muutama päivä sitten. Tämä ketju lienee liian kultturelli siihen, mutta onko siitä ollut silloin kun tuli ensi-iltaan?

Vaikka olenkin kolmen ensimmäisen osan suuri ystävä ja nelonen meni joten kuten, niin tätä roskaa ei pystynyt katsomaan. Yritin eilen enkä päässyt ihan edes puoleen väliin. Täytynee joskus kännissä katsoa loppuun, jos muistaa. Nolla tähteä ensimmäisestä puolikkaasta, siinä ei ainakaan ollut mitään mistä voisi jonkun plussan saada.

No onhan se Johnin tytär ihan hyvännäköinen niissä parissa kohtauksissa.

Jupe kirjoitti:

Oletko nähnyt Battle Royalin?

Laajenna klikkaamalla

En ole kyllä tätä kyseistä leffaa ikinä katsonut. Voisi katsastaa joskus.

Juoppohullun päiväkirja. Tuhlasin eilen neljä euroa tähän paskaan. Miten ollaan osattukaan tehdä noin paska elokuva. Ei mitään hyvää sanottavaa. Jos olette harkinneet sen katsomista niin älkää katsoko.

Sergio Corbuccin Django ei minusta noussut suurimpien spagetti westernien joukkoon vaikka yritys olikin hyvä. Se ei tavoittanut kuin paikoin sen karun upeuden jollaisena länsi Leonen westerneissä esiintyi vaikka on puolustukseksi sanottava, että kyllä Corbuccikin maalaili perin ankean ja masentavan kuvan lännestä jossa niitä todellisia sankareita oli lopulta todella vähän. Heistä parhaimmankin eteenpäin pistävä voima kumpusi tavalla tai toisella itsekkäistä lähtökohdista ja yhteisen hyvän saamisen ohella oman edun ajaminen oli motivaattoreista suurimpia.

Leonen westerneihin verrattuna Corbuccin Django oli tarinaltaan yksinkertaisempi ja monin paikoin juoni oli selkeämmin ennakoitavissa ja sen saattoi jo mielessään arvata, että mihin siirtoihin seuraavaksi päädytään. Kaipaisin lisää yllätyksellisyyttä ja ennalta-arvaamattomuutta. Eräässä merkityksellisessä kohtauksessa ehdin juuri tuumailla, että "tässä jos olisi käytössä konekivääri..." ja eikös seuraavaksi sellainen kaivettukin arvoituksellisesta arkusta esille. Samoja arvattavia tapahtumia oli muitakin. Toisaalta parhaimmillaan - tai pahimmillaan, ihan miten vaan - Corbucci ylti melkomoiseen komiikkaan pistäessään "ilolinnut painimaan".

Tarantinon mielestä kyseessä voi olla "yksi kolmesta parhaasta spagetti westernistä" mutta tässä kohdin en kyllä allekirjoita tätä. Leone on ohjannut enemmän kuin kolme parempaa spagetti westerniä kuin tämä. Mutta suosittelisin tätä kaikesta arvostelusta huolimatta italo-westernien faneille ja tietenkin kaikille jotka haluavat katsoa elokuvan, josta Tarantino sai inspiraationsa hänen Djangoonsa.

vlad.

Tulipa katsottua tuossa tylsän Perjantai illan päätteeksi komedia nimeltä Ted. Kyseinen elokuva tarjosi kyllä ehdottomasti päivän parhaat kaksi tuntia. Sai oikeasti moneen kertaan nauraa oikein kunnolla. Kyseisen elokuvan huumorihan on sellaista, että se joko nappaa tai sitten ei todellakaan nappaa yhtään ja itseeni se upposi. Alapää huumoria oli aikas paljon, mikä sai ainakin allekirjoittaneen nauramaan. Kokonaisuus oli muutenkin hyvä kaiken sen huumorin takana. Jos toinen päähenkilö on nallekarhu, niin ei ihan äkkiä odottaisi saavan näin hyvää elokuvaa kuin Ted on. Nallekarhu on ihan hemmetin hyvin tehty ja tosiaan se huumori meikään upposi. Ehdottomasti yksi parhaista komedioista pitkään aikaan.

Fasö kirjoitti:

Tulipa katsottua tuossa tylsän Perjantai illan päätteeksi komedia nimeltä Ted.

Laajenna klikkaamalla

Fuck you thunder, you can suck my dick!

Ihan kelpo komedia, joskin överiksivetämispotentiaalia oli vielä enemmän kuin mitä sitä aktualisoitui.

vlad kirjoitti:

Sergio Corbuccin Django ei minusta noussut suurimpien spagetti westernien joukkoon vaikka yritys olikin hyvä.

-klip-

Tarantinon mielestä kyseessä voi olla "yksi kolmesta parhaasta spagetti westernistä" mutta tässä kohdin en kyllä allekirjoita tätä. Leone on ohjannut enemmän kuin kolme parempaa spagetti westerniä kuin tämä. Mutta suosittelisin tätä kaikesta arvostelusta huolimatta italo-westernien faneille ja tietenkin kaikille jotka haluavat katsoa elokuvan, josta Tarantino sai inspiraationsa hänen Djangoonsa.

Laajenna klikkaamalla

Eipä tuo Django mikään ihan loistaspagu olekaan, eikä edes Corbuccin paras. Epäilemättä omana aikanaan ollut kova toimintaraina, mutta nykykatsojalle originaali-Djangolla on aika vähän annettavaa tiettyjen tyyliseikkojen lisäksi. Myöskään spagulänkkäreille (ja italialaiselle genreleffalle yleisestikin) ominaisen persoonallinen soundtrack ei ole tuossa mikään säväyttävä.

Sergio Corbuccin paras italowestern (ja muutenkin hänen paras työnsä) on selvästi Il Grande Silenzo / The Great Silence (1968). Paksussa lumihangessa tarpovat hevoset ja ihmiset Morriconen melankolisen tunnarin säestyksellä tekevät aina syvän vaikutuksen. Eurooppalaisista "taidedraamoista" tuttu Jean-Louis Trintignant on pääosassa omanlaisensa näky täysmykkänä kostajana Mauser-pistoolin kanssa. Koko homman varastaa kuitenkin Klaus Kinski, joka tekee tällä kertaa viileän ja hallitun roolityön ovelana pahis-palkkiksena. Länkkärikliseitä (myös italowesternkliseitä) paikotelleen raskaasti rikkovassa kässärissä kyynisyysnapit väännetään genressä usein tutun kympin sijaan yhteentoista, mikä oli aikanaan joillekin katsojille liikaa. Esim. jossain etelässä ammuttiin valkokangas tohjoksi, vaikka kyseessä ei ole mikään raaka exploitaatiopläjäys, vaan audiovisuaalisestikin lähes Leone-tason pätkä.

Hellbenders ja Navajo Joe ovat Djangon lisäksi niitä Corbuccin spaghettilänkkäreitä, mitä Quentin Tarantino kai tapaa hehkuttaa, mutta Mercenary (1968) ja Compañeros (1970) menevät tasoltaan edelle. Kaksi kovin samankaltaista zapata-alagenren spagua, missä Franco Nero tekee pääosassa hieman pökkelöön Djangoon verrattuna huomattavasti karsimaattisemmat roolisuoritukset. Molemmissa Nero näyttelee eurooppalaista (polakki ja svedu) ase-experttiä, joka opettaa tyhmille meksikaanirahvaille teknisen sodankäynnin saloja.

Zapatojen vallankumousromantiikalla leikkivä kommarirellestely on temaattisesti yleensä väsyttävää, mutta Compañeros ja Mercenary ovat kuitenkin tuotantoarvoltaan riittävän laadukkaita, jotta mielenkiinto jaksaa pysyä välillä laahaavassa kerronnassa mukana. Companeros on näistä parempi, koska Morriconen elokuvan henkeen täydellisesti sopiva (jälleen kerran) tunnarirallatus ja Tomas Milianin koomikonlahjat. Myös Jack Palancen omituinen häröily pilveä polttavana pahiksena jäi mieleen. Kaiken kaikkiaan hyvä toimintakomedialänkkäri, mitä vaivaa pieni joutokäynti keskivaiheella. Myöhemmin Corbucci siirtyikin jotakuinkin lopullisesti komedian pariin, tehden mm. letkeitä "Terence Hill & Bud Spencer" turpaanvetohassutteluja.

Fasö kirjoitti:

Tulipa katsottua tuossa tylsän Perjantai illan päätteeksi komedia nimeltä Ted

Laajenna klikkaamalla

Yksi parhaista komedioista pitkiin aikoihin! Todella loistava. Yleensä kun tulee joku komedia, niin siihen on tungettu ne tutut Adam Sandlerit ja elokuva on ihan kuraa. Ted oli loistava poikkeus siihenkin rintamaan. Wahlberg, joka on muuten todella aliarvostettu näyttelijä, sopi tuohon leffaan tosi hyvin tuon rääväsuisen nallen kanssa. Jos jotain komediaa pitää suositella, niin olen usein juuri Tediä suositellut.

Ihan samaa mieltä kuin Isle of man. Tedissä on hyvä idea, ja leffa on ihan hauska mutta vaisuksi jäi. Juoni on liiankin tuttu ja karhu tylsänä muistuttaa melko nopeesti jotain kaverisuhderiippakiveä. Ei mitään uutta, hyvin sössitty lupaava aihio.

Eilen tuli väijyttyä tuo James Francon pääosittama 127 hours (rottentomatoes) joka kyllä osui meikäläisen leffamakuun. Aina pudonnut hyvin tuollaiset tositapahtumiin perustuvat selviytymistarinat, eikä tämäkään tuottanut pettymystä. Hyvin pitkälti yhden miehen show, mutta ei tullut aika pitkäksi, Franco vetää hienon roolisuorituksen. Rotten tomatoesissa saanut ihan "mukiinmenevät" 93%, eli on tästä joku muukin diggaillut. Suosittelen jos on väliin sattunut jäämään ja tulee tylsä hetki.

Viikolla kollasin myös Liam Neesonin tähdittämän elokuvan Grey - imdb. Jos tosiaan tykkää näistä selviytymistarinoista, niin ehdottomasti myös katsomisen arvoinen pläjäys.

pehtoori kirjoitti:

Viikolla kollasin myös Liam Neesonin tähdittämän elokuvan Grey - imdb. Jos tosiaan tykkää näistä selviytymistarinoista, niin ehdottomasti myös katsomisen arvoinen pläjäys.

Laajenna klikkaamalla

Itse pidän paljon juuri tämän tyyppisistä selviytymistarinoista, joten kysynkin, tuleeko palstaveljillä vastaavia mieleen? Periaattessa siis sellaisia leffoja, joissa keskiössä on yksi henkilö tai korkeintaan muutama henkilö, kuten nämä molemmat pehtoorin mainitsemat leffat, Grey ja 127 Hours. Jotkut tukalasta paikasta selviytymiset, esim metsään eksymiset etc. Muita tämän genren edustajista tuleekin mieleen esimerkiksi Moon, Frozen, The way back, Life of Pi, se Viggo Mortensenin postapokalyptinen pätkä jonka nimeä en millään saa mieleeni ja miksei vaikka hiukan erilaista genreä edustava Operation Rescue Dawn, jossa keskiössä on kuitenkin selviytyminen. Ja melkein unohdin top 5-leffoihini pääsevän Into the wild - Erämaan armoille!

rytky kirjoitti:

Itse pidän paljon juuri tämän tyyppisistä selviytymistarinoista, joten kysynkin, tuleeko palstaveljillä vastaavia mieleen? Periaattessa siis sellaisia leffoja, joissa keskiössä on yksi henkilö tai korkeintaan muutama henkilö, kuten nämä molemmat pehtoorin mainitsemat leffat, Grey ja 127 Hours. Jotkut tukalasta paikasta selviytymiset, esim metsään eksymiset etc.

Laajenna klikkaamalla

Eräs suosikkigenreistäni. Ja heti tulee mieleen ainakin pari: The Edge ja Alive. Mortensenin pätkä lienee The Road. Linkit IMDb:n sivuille.

rytky kirjoitti:

Itse pidän paljon juuri tämän tyyppisistä selviytymistarinoista, joten kysynkin, tuleeko palstaveljillä vastaavia mieleen? Periaattessa siis sellaisia leffoja, joissa keskiössä on yksi henkilö tai korkeintaan muutama henkilö, kuten nämä molemmat pehtoorin mainitsemat leffat, Grey ja 127 Hours. Jotkut tukalasta paikasta selviytymiset, esim metsään eksymiset etc. Muita tämän genren edustajista tuleekin mieleen esimerkiksi Moon, Frozen, The way back, Life of Pi, se Viggo Mortensenin postapokalyptinen pätkä jonka nimeä en millään saa mieleeni ja miksei vaikka hiukan erilaista genreä edustava Operation Rescue Dawn, jossa keskiössä on kuitenkin selviytyminen. Ja melkein unohdin top 5-leffoihini pääsevän Into the wild - Erämaan armoille!

Laajenna klikkaamalla

En tiedä ihan tarkkaan mitä ominaisuuksia haetaan, mutta Syvä joki lienee tuttu? No todennäköisesti, mutta ei voi olla mainitsematta. Toinen joka tulee mieleen on Surviving the Game, joka sekin on vähän erityylinen. Erämaa syö miestä menee jo kauhun puolelle. The Edge on muistaakseni todella samantyylinen kuin Greyn alku. Sitten on tietysti vielä erikseen ne kymmenet ysärillä tehdyt tulivuorielokuvat kuten Volcano ja Dante's Peak, jotka ovat aika kaukana, mutta tunnelma on hyvin samantyylinen.

Siinä nyt jokunen.

Myöskin kovilla nimillä varustettu The Way Back on juuri tuohon kategoriaan kuuluva leffa ja mun mielestä yksi parhaista. Tässä 2010 tehdyssä leffassa siis paetaan Siperialaisesta vankilasta jalkapatikalla kohti turvaa ja pois Venäjältä. Todella hyviä kemioita hahmoilla ja hienoa näyttelyä, etenkin Colin Farrelilta, joka esittää venäläistä kelmiä.