Vancouver Canucks 2013–2014

Canucks lähtee kauteen tilanteesta, jossa eräänlainen mestaruudenodotushype on hävinnyt joukkueen ympäriltä ja vaihtunut muutospaineeksi. Vancouverilaismedioissa tunnelmat ovat sen suuntaisia, etteivät loppuunmyydyt ottelut pian ole enää mitään itsestäänselvyyksiä, eikä sponsorirahaakaan tulla enää tuuppaamaan kaikista ovista ja ikkunoista sisään. Samalla omistus on kuitenkin polttanut lisää pelimerkkejä ostamalla oman farmijoukkueen, jonka edelleen avoimiin sijoittamiskeskusteluihin Canucks on saanut AHL:ltä lisäaikaa.

Miten Canucks-omistus tulee rahavirtojen tyrehtymiseen suhtautumaan? Antavatko Aquilinit edelleen luottamuslauseen Gillis & Vigneault kaksikolle? Kuinka halukkaita omistajat ovat pulittamaan erokorvauksia mahdollisesti ulos kengittäville pelaajille tai henkilöstölle? Keith Ballardin, David Boothin ja Roberto Luongon poistamisia joukkueen cap hitistä on väläytelty, tällaiset poistot saattaisivat olla omistukselle kaikkea muuta kuin ilmaisia. Hyvin selvää on kuitenkin se, että cappiin on tehtävä tavalla tai toisella tilaa. Samoin Roberto Luongo on saatava ulos, hänenkään huumorinsa tuskin kestää nykyistä maalivahtisirkusta enää yhtään pidempään.

Kesän edetessä Canucks on pakotettu ainakin joihinkin muutoksiin, mielenkiintoista onkin nähdä mitä tulevat kuukaudet tuovat tullessaan. Vallalla on sopimusten karsimisen odottelun lisäksi myös runkoon kohdistuvaa treidi-painetta, jonkinlaista uutuudenkaipuun ilmapiiriä. Monet odottavat kipinää, joka uudelleen sykähdyttäisi suuremman yleisön mielenkiinnon joukkuetta kohtaan. Toisaalta toppuutellaan ja muistutellaan, että Canucks on viime vuosina suhtautunut muutospaineisiin hyvin maltillisesti, eikä pakan totaalinen räjäyttäminen tässäkään tilanteessa vain tunnu kovin todennäköiseltä.

Ehkä helpoin vaihtoehto, millä myydä uudistunut ilme suurelle yleisölle, olisi vaihtaa valmentajaa. Monet reportterit, mm. Bob McKenzie, arvelevatkin näin tapahtuvan, vaikka joukkue ei ole mitään siihen suuntaan vielä tiedottanutkaan. Itsekin alan taipumaan valmentajavaihdoksen kannalle.

Canucksin sopimustilanne tällä hetkellä johtaa edelleen hyvin tutunoloiseen kokoonpanomuodostelmaan. (cap hit milj. / sopimuksen päättymisvuosi (capgeekin mukaan))

D. Sedin (6,10 / 2014) - H. Sedin (6,10 / 2014) - A. Burrows (4,50 / 2017)
D. Booth (4,25 / 2015) - R. Kesler (5,00 / 2016) - X. X
C. Higgins (2,50 / 2017) - X. X - J. Hansen (1,35 / 2014)
X. X - X. X - Z. Kassian (0,87 / 2014)
X. X

A. Edler (5,00 / 2019) - K. Bieksa (4,60 / 2016)
D. Hamhuis (4,50 / 2016) - J. Garrison (4,60 / 2018)
K. Ballard (4,20 / 2015) - F. Corrado (0,60 / 2015)
X. X

C. Schneider (4,00 / 2015)
R. Luongo (5,33 / 2022)

Yllä olevassa kokoonpanossa on 16 pelaajaa, joiden cap hit on $63,502,778. Salary Capin ollessa $64,300,000 on helppo huomata, että yhtälö on mahdoton. Pistin punaisella värillä Luongon ja Ballardin, jotka ovat vahvimmin ehdolla ulostettaviksi joukkueesta. Punaisella on myös Frank Corrado, sillä pidän todennäköisenä, että hänet laitetaan vielä farmiin kehittymään. Jos lasketaan nämä kolme aukoiksi kokoonpanossa, muiden X.X:llä merkattujen aukkojen lisäksi, voidaan todeta, että joukkueesta puuttuu:

- kakkoskejtun laituri
- kolmosketjun sentteri
- nelosketjun laituri
- nelosketjun sentteri
- 13. hyökkääjä
- 5. & 6. & 7. puolustaja
- kakkosmaalivahti (ellei Eddie Läck nouse ylös, hänellä on sopimus ensi kaudesta cap hitillä 0,75)

Canucksin pitäisi siis samanaikaisesti karsia caphittiä sekä hankkia vahvistuksia ja syvyyttä. Asetelma on haastava, muttei täysin toivoton. Näillä palasilla, parilla nappisiirrolla ja vaikkapa Kassianin läpimurrolla, joukkueella on yhä menestysmahdollisuuksia. Toisaalta muutama huono ratkaisu ja avainpelaajan loukkaantuminen tässä tilanteessa, voi hyvinkin pudottaa Canucksit tyystin playoffien ulkopuolelle.

Jonkinlaisia konservatiivisen välimallin mahdollisuuksiakin näkisin olevan, jollaisiksi laskisin esim. Luongon laittamisen waivereihin (uskon jonkun ottavan hänet ilmaiseksi täydellä palkalla ja caphitilläkin) sekä Ballardin ulosostamisen, ja sitten jatkamisen hyvin samanlaisella kokoonpanolla kuin päättyneellä kaudella.

Tarkastelen seuraavaksi omissa viesteissään vielä päättyneet sopimukset sekä sopimuksenalaiset prospektit. Viimekaudella Canucksissa pelanneiden pelaajien otteet käsiteltiinkin jo viimekauden ketjussa. Draftia en vielä tässä vaiheessa ryhdy ennakoimaan, joten varausvuorojen tilanne tästä avauksesta jää puuttumaan. Mahdollisista virheistä sopii ilmoitella.

Canucks 2013-2014, Päättyneet sopimukset

vakiopelaajat:

Derek Roy (C) UFA
- Tuskin jatkaa, floppasi playoffeissa, saanee parempia tarjouksia muualta.

Manny Malhotra (C) UFA
- lopettaa tai jatkaa muualla.

Mason Raymond (W) UFA
- ei optimaalinen pelaaja Canucksiin, saanee parempia mahdollisuuksia muualta.

Maxim Lapierre (C) UFA
- todennäköinen jatkaja, Canucksissa tarjolla selkeä rooli, maisemanvaihdos ei välttämättä tarjoaisi nostetta uralle.

Dale Weise (W) RFA
- todennäköinen jatkaja, käyttökelpoinen & kehityskykyinen nelosketjun laituri.

Chris Tanev (D) RFA
- Ehkä mielenkiintoisin nimi päättyneissä sopimuksissa. Varmaotteinen, kehittyvä puolustaja on tekemässä nousua top 4 tasolle, jossa ei vielä aivan ole. Mikäli Tanev haluaa jatkaa kohtuullisella sopimuksella, Canucks tekee sellaisen varmasti pian ja mielellään, mutta jos neuvottelut vaikeutuvat, voisiko Tanev olla kauppatavaraa? Jotkut pitävät Tanevia jopa mahdollisena offer sheet targettina, Canucksin kireän cap tilanteen vuoksi.

kokoonpanon rajamailla:

Jordan Schroeder (C) RFA
- Nosti loukkaantumissumassa itsensä hukatusta varauksesta relevantiksi pelaajaksi, kohtuullinen tulokaskausi takana. Ansaitsisi jatkoa, treidiarvoakin voitaisiin tunnustella.

Andrew Ebbett (C) UFA
- Kolmekymppinen syvyyshyökkääjä teki viime vuonna nerokkaan liikkeen ottamalla työsulun alla kahdensuunnansopimuksen. Pysyi skarppina AHL:ssä ja otti NHL-kauden alettua pelipaikan ylhäältä, jonne taso ei vain riitä. Monipuolinen peluri on pienen roolin paikkaajana varmasti valmentajien mieleen, mutta toivottavasti Canucks kokeilee ensi kaudella jotain muuta.

Tom Sestito (W) UFA
- ei haittaisi jos jatkaa, kunhan joukkueessa on myös pelillisesti parempia syvyysvaihtoehtoja.

Steve Pinizzotto (W) UFA
- jos jatkaa kaksisuuntaisella sopimuksella ei haittaa.

Andrew Gordon (W) UFA
- Hyvä pelaaja farmitasolla, mutta ei mahdollisuuksia yksisuuntaiseen sopimukseen.

Bill Sweatt (W) RFA
-nopea laituri ei ole kehittynyt merkittävästi, tuskin saa jatkoa.

Andrew Alberts (D) UFA
- Tuskin jatkaa, uskon Albertsin hakevan muualta parempia mahdollisuuksia saada peliaikaa.

Cam Barker (D) UFA
- Kokeilusignaus viime kesältä, tuskin jatkaa.

Derek Joslin (D) RFA
- Melko yhdentekevä syvyyspuolustaja, tuskin jatkaa.

farmipelurit:

Kellan Lain (C) RFA
- Viime kauden lopulla napattiin tällaisen isokokoisen yliopistosentterin oikeudet, kaipa tarkoituksena on katsoa miestä hieman pidempään ja sorvata jatko.

Anton Rödin (W) RFA
- Ei tulokassopimuksensa aikana oikein sopeutunut Pohjois-Amerikan kaukaloihin. Palannee Eurooppaan, missä tapauksessa pelkkä qualifyingin offerin jättö taitaisi riittää oikeuksien pitämiseen, eikä jatkosopimusta tarvittaisi.

Darren Archibald (W) RFA
- Raakile voimahyökkääjä on ottanut pieniä askeleita eteenpäin, mutta vaatisi yhä farmissa kypsymistä, saanee ehkä kuitenkin jatkosopimuksen.

Guillaume Desbiens (W) UFA
- Santapaperiosaston mies vaikutti viime kaudella jopa taantuneen, ei jatkoa.

Stefan Schneider (C) RFA
- Tulokassopimus päättyy vähäisin AHL-näytöin, ei jatkoa.

Prab Rai (C) RFA
- Loukkaantumiset tuhonneet kaikki kehitysmahdollisuudet, ei jatkoa, saapa nähdä jatkuuko ura ylipäätään.

Yann Sauve (D) RFA
- Puolustava puolustaja ei ole ottanut kummoisia kehitysharppauksia, nuorempaa ikäluokkaa alkaa tulla syvyyskartassa ohi, tuskin jatkaa.

Jim Vandermeer (D) UFA
- Ei saanut näyttöpaikkaa ylhäältä, tuskin jatkaa.

Patrick Mullen (D) UFA
- Kausi loppui jo alkumetreillä pahaan loukkaantumiseen, joten ei ehtinyt muodostua oikeastaan mitään kuvaa tämän pakin mahdollisuuksista. Jatkon kannalta yhdentekevä.

Canucks 2013-2014, sopimuksenalaiset prospektit

Eddie Läck (G) 0,75 / 2014
- Läckillä on yksisuuntainen sopimus ensikaudesta ja hän on potentiaalinen nimi joukkueen kakkosmaalivahdin paikalle. Viime kauden pilannut loukkaantuminen saattoi kuitenkin hieman viivästyttää kehitysaikataulua, eikä uran jatkuminen edelleen farmin puolella olisi tässä vaiheessa yllätys.

Joe Cannata (G) 0,90 / 2014
- Ensimmäinen kausi ammattilaisena oli paikoin ailahteleva, Cannata oli välillä pitkiä pätkiä pelaamatta. Ensi kausi mennee farmissa.

Frank Corrado (D) 0,60 / 2015
- Corradon mainitsinkin jo varsinaisessa kokoonpanossa, josta hänellä on saumat ottaa paikka, mutta ehkä oikeampi paikka Corradolle tässä vaiheessa olisi kuitenkin vielä tämä lupaukset -kategoria.

Brendan Gaunce (C) 1,06 / 2016
- Jos leiri menee nappiin, saattaa viipyä alkukauden ylhäällä. Pelannee kuitenkin vielä junioreissa tavoitelleen paikkaa Kanadan U20-joukkueesta.

Nicklas Jensen (W) 0,86 / 2016
- Ensi kaudella ensimmäinen täysi AHL-kausi, toivottavasti pystyy ottamaan heti kunnon roolia. Gauncen tavoin, jos vetää täydellisen leirin, voi saada näyttöpaikan ylhäällä.

Alexandre Mallet (W) 0,93 / 2015
- Ensimmäinen ammattilaiskausi meni pääosin ECHL:ssä. Ensi kaudelle tavoite sarjaporrasta ylemmäs.

Alexandre Grenier (W) 0,64 / 2015
- Malletin tavoin isokokoinen laituri, joka yrittää hypätä ECHL:stä ylöspäin.

Alex Friesen (C) 0,59 / 2015
- Ei päässyt vielä aivan jyvälle AHL:stä ensimmäisenä ammattilaiskautenaan, jatkanee farmissa.

Ludwig Blomstrand (W) 0,75 / 2016
- Kävi kauden lopulla testaamassa AHL:ää. Pelaisikohan kuitenkin vielä ensi kauden Ruotsissa, kun 3:n vuoden tulokassoppari tehtiin.

Peter Andersson (D) 0,87 / 2014
- Kohtalaisen hyvä AHL-tulokaskausi takana. NHL-ura ei mahdottomuus, vaatii kuitenkin vielä lisää farmia.

Henrik Tömmernes (D) 0,68 / 2015
- 22-vuotias ruotsalainen, tahkonnut jo pitkään Elitserieniä, ensi kaudella luvassa Pohjois-Amerikan debyytti.

Adam Polasek (D) 0,62 / 2014
- Lupaavan tulokaskauden jälkeen vaikeampi toinen farmikausi, pääsi vasta loppukaudella ECHL:stä vakituisesti AHL:ään, jossa pelasi lopulta viimekautta tehokkaammin.

Evan McEneny (D) 0,59 / 2016
- Hyvä OHL-kausi Kitchenerin top4 pakistossa Frank Corradon ja Ryan Murphyn seurakaverina. Pelannee ensi kaudenkin junioreissa.

Steven Anthony (W) 0,58 / 2014
Kellan Tochkin (W) 0,54 / 2014
- Kaksi tällä hetkellä hudeilta vaikuttavaa laituria lähtevät viimeisiin entry-level kausiinsa AHL-paikkoja tavoitellen.

Moustache Dave #44 kirjoitti:

Miten Canucks-omistus tulee rahavirtojen tyrehtymiseen suhtautumaan? Antavatko Aquilinit edelleen luottamuslauseen Gillis & Vigneault kaksikolle? Kuinka halukkaita omistajat ovat pulittamaan erokorvauksia mahdollisesti ulos kengittäville pelaajille tai henkilöstölle? Keith Ballardin, David Boothin ja Roberto Luongon poistamisia joukkueen cap hitistä on väläytelty, tällaiset poistot saattaisivat olla omistukselle kaikkea muuta kuin ilmaisia.

Monet odottavat kipinää, joka uudelleen sykähdyttäisi suuremman yleisön mielenkiinnon joukkuetta kohtaan. Toisaalta toppuutellaan ja muistutellaan, että Canucks on viime vuosina suhtautunut muutospaineisiin hyvin maltillisesti, eikä pakan totaalinen räjäyttäminen tässäkään tilanteessa vain tunnu kovin todennäköiseltä.

Itsekin alan taipumaan valmentajavaihdoksen kannalle.

Canucksin pitäisi siis samanaikaisesti karsia caphittiä sekä hankkia vahvistuksia ja syvyyttä. Asetelma on haastava, muttei täysin toivoton. Näillä palasilla, parilla nappisiirrolla ja vaikkapa Kassianin läpimurrolla, joukkueella on yhä menestysmahdollisuuksia. Toisaalta muutama huono ratkaisu ja avainpelaajan loukkaantuminen tässä tilanteessa, voi hyvinkin pudottaa Canucksit tyystin playoffien ulkopuolelle.

Laajenna klikkaamalla

Kohtuu pitkä lainaus, mutta Daven viesti oli niin täyttä asiaa, että parempi lainata kuin lähteä toistamaan kaikkea. Kiitokset siis Davelle loistavasta ja kattavasta avauksesta.

Haastava on tosiaan Vancouverin tilanne. Paljon on ylimääräistä kuormaa joukkueessa mistä pitäisi päästä mahdollisimman vähän tappioin eroon, mutta toisaalta joukkueeseen pitäisi saada laatua monellekin tontille. Itse lähtisin liikenteeseen siitä valmentajan tontista. Olisin antanut AV:n mennä jo viime kesänä, kun takki näytti tyhjältä jo silloin. Mutta viimeistään nyt on uusi valmentaja löydettävä sillä tuolla rungolla ei ole enää montaa kautta jäljellä. Ja AV ei tuosta nipusta saa vaadittavia tehoja enää irti.

Rosteri tosiaan tarvitsee kahden kalliin pelaajan poistoa ja esillä ovat olleet lähinnä Ballard ja Luongo, toki myös Booth on mahdollinen. Itse toivoisin, että myös Bieksan kauppaamista harkittaisiin, sillä hänellä voisi olla tuosta porukasta eniten kauppa-arvoa. Jos joku vielä luottaisi siihen, että Bieksa onnistuu pelaamaan tasaisen (hyvän) kauden... Toki Bieksan myymisen jälkeen tarvitaan yksi hyvä pakki lisää, mutta omasta mielestä Bieksa ei ole palkkansa väärti eikä oikein TOP4-pakkikaan. Hamhuis saa Bieksan usein näyttämään paremmalta kuin hän onkaan.

Harmi, ettei farmista ole oikein sopivia pelaajia nyt tyrkyllä, kun joukkueessa olisi paikkoja tarjolla. Jensen, Schroeder ja Corrado toki saattavat pelipaikan napata, mutta muuten pelaajat taitavat olla varsin kaukana NHL-tasosta. Tiedä sitten mistä se kertoo, mutta varsin heikosti saadaan nyt kehitettyä potentiaalisia pelaajia potentiaalinsa tasolle. Ei ole Rodin, Friesen, Sauve, Polasek, Sweatt tai Archibald ottanut niitä odotettuja hyppyjä kehityksessä eteenpäin. Jotta joukkue pysyisi kilpailukykyisenä pitäisi pystyä kasvattamaan pelaajia halvoilla soppareilla nousemaan NHL:ään. Nyt siellä on vielä edullinen soppari vain Kassianilla. Toki luulisi, että Tanev ja Schroeder saadaan kohtuu edullisesti signattua. Ja mainitut Jensen ja Corrado voivat toki nousta ylös ja he omaavat edulliset sopimukset.

Itse veikkaan, että Gillis joutuu nyt toimimaan melko nopealla aikataululla, muuten saattaa Gillisinkin paikka olla vaarassa. Vaihtamalla valmentajaa Gillis saattaa antaa itselleen lisäaikaa.

AV:lle monoa uutisoi TSN: Canucks fire head coach Vigneault, two associates


Ilmeisesti myös Newell Brown ja Rick Bowness saivat lähteä. Nyt sitten uusi karnevaali pystyyn kuka onkaan seuraava laivamme kippari. Itse en osaa lähteä tähän hätään vaihtoehtoja luettelemaan.

En kyllä voi sanoa olevani yllättynyt. Canucksin materiaalilla kahden viime kevään playoffs -katastrofit ovat olleet sellainen juttu, ettei tämä missään tapauksessa ole väärä ratkaisu. Toki oma osansa tässä on myös Gilliksellä. Maalivahtitilanteen tietävät kaikki ja se ei ole voinut olla vaikuttamatta tämän kauden fiaskoon. Ilmeisesti tilanne on nyt se, että Luongosta todennäköisesti päästään eroon ja Schneider on ensi kauden selkeä ykkönen? Luotan tässä Daven tietotaitoon waiver -asian suhteen.

Ensi kaudella myös Garrisonin olisi parempi pelata palkkansa arvoisesti. Oli mun makuun kyllä hätäinen hankinta isolla summalla eikä missään nimessä tällä kaudella täyttänyt paikkaansa.

En ole yllättynyt minäkään. Isoja liikkeitä oli pakko tehdä, ja on pakko tehdä edelleen. Valmennusjohdon uudistaminen on hyvä alku. Kaikki kunnia AV:lle, hänen joukkueensa pelasi voittavaa kiekkoa, mutta se tärkein jäi uupumaan ja kaksi viimeisintä kautta on päättyneet täyteen floppiin.

Niin kai se tuon potku uutisen positiivisuus tai negatiivisuus ratkeaa sillä hetkellä kun tiedämme uuden valmentajamme nimen. Jos sinne joku Mike Keenan rehataan, niin hellurei vaan. Ehkä käytin vähän kärjistettyä esimerkkiä, mutta ei Vigneault nyt sentään niin huono koutsi ollut, että kuka tahansa olisi häntä parempi koutsi. Luotan Gillisiin, ettei hän tuo joukkueeseen mitään väsähtänyttä valintaa ala Lindy Ruff (kaikki kunnia hänelle).

Olisin itse ennemminkin jonkun nuoremman polven valmentajan kannalla, joka voisi tuoda uusia raikkaita tuulia joukkueeseen. Monessa aiheesta kirjoitetussa artikkelissa on kirjoitettu kuinka joukkueen tulisi saada valmentaja joka parantaisi hyökkäystä ja ylivoimaa. Itse kyllä haluaisin peräpään ennen kaikkea kuntoon. Viime vuonna oli ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa, että kun Canucks ei osannut puolustaa johtoasemassa. Vielä parisen vuotta sitten kun pääsimme viimeiseen erään johdossa, mutta nyt viimeisessä erässä menettiin johtoja aivan liian usein, kuten muun muassa kaksi kertaa San Josea vastaan. San Jose sai aivan liian paljon huippupaikkoja sarjassa ja kyllä jo pitempään oli aistittavissa, ettei tämä vuosi ollut se vuosi. Kaikki kunnia Niemelle maalivahtien taiston voitosta Canucksien kassareita vastaan, mutta kyllä San Josen puolustus pystyi pitämään Canucksit paljon paremmin poissa a-luokan vetosektorin paikoilta.

Murmeli kirjoitti:

Ensi kaudella myös Garrisonin olisi parempi pelata palkkansa arvoisesti. Oli mun makuun kyllä hätäinen hankinta isolla summalla eikä missään nimessä tällä kaudella täyttänyt paikkaansa.

Laajenna klikkaamalla

Tästä en osaa kyllä olla samaa mieltä. Alkukaudesta Garrisonilla oli vaikeuksia, mutta mitä pidemmälle kausi eteni, sitä paremmin hän pelasi. Olen samaa mieltä nuck:in kanssa (tuolla vanhan ketjun puolelta), että Garrison oli koko kautta silmällä pitäen Canucks pakiston parhammistoa Hamhuisin kanssa. Enemmän olisin huolissanni Edlerin ja Bieksan suoritusvarmuudesta tai pikemminkin sen puutteesta. Lisäksi peräpää kaipaisi lisää luotettavia syvyyspakkeja.

Nyt viisaammat, tarkemmin seuraavat ja isommat pojat voisivat heittää lakkiaan rinkiin kertomalla minkälaisia valmentajavaihtoehtoja Vancouverilla on? Gillisillä tuntuu olevan muutama kriteeri itse joukkueelle, nämä asiat varmasti vaikuttavat lopulliseen valintaan:

1. Liiga on menossa puolustavampaan suuntaan:
- Gillis henkilökohtaisesti arvostaa hyökkäävämpää peliä mutta kuten tynkäkaudellakin, myös tulevaisuudessa pelien voittamisen ollessa etusijalla MG:n sanoin "Style goes out the window".

2. Joukkueen runko säilyy:
- Nykyisen palkkatilanteen ja yleisen NHL sopimusmalli takia lienee nippa nappa mahdotonta tehdä suuria muutoksia runkoon. Luonnollista poistumaa tulee... no, luonnollisesti. Lisäksi tietyistä ongelmasopimuksista (ei pelaajista) on pakko päästä eroon. Luongo, Ballard, Raymond(?) Muuten mennään sillä mikä Vancouveriin on tanssiin vienytkin. Sedinit, Kesler, Burrows, Hamhuis, Edler ja Schnerider. Siinä on hyvä ydinryhmä jonka varaan rakentaa. Uuden valmentajan täytyy kyetä tekemään näistä AV:n miehistä omia miehiään.

3. Joukkue nuorentuu:
- Tuo mainitsemani ydinryhmä on juuri näillä hetkillä uransa huippuvuosissa kiinni. Osalla yksilöinä terävin on takana (Sedins) ja osalla edessä (Schneider) mutta kollektiivina Vancouver Canucks on kolmekymppisten seura. Ei tässä mitään männävuosien Red Wingsejä olla vielä kasattu, mutta kuten Mike Gillis itse monesti on todennut, joukkue tarvitsee nuorta pelaajistoa kipeästi. Uutta Bieksaa ja Burrowsia etsimässä. Uuden valmentajan pitäisi kyetä rohkeasti ajamaan nuorempia pelaajia sisään.

4. Media:
Aina kun kanalaisesta seurasta puhutaan on pakko ottaa media laskuihin mukaan. Kysely on suoraa, ajoittain sensaatiohakuista ja ennen kaikkea jatkuvaa. Vielä kun uusi valmentaja tulee seuraamaan erittäin menestyksekästä miestä, ja vielä Gillisin ensimmäisenä omana valintana, paikka tulee olemaan kuumottava.

Ketä lähdetään kalastelemaan? Mennäänkö kokemuksella? Nuoseeko joku kakkosvalmentaja tai AHL-mies peräsimeen. Palkkasiko Gillis jonkun suoraan pressitilaisuudesta? Viisaammat veikkailkoon.

Valmennuskolmikon lähtö oli todellakin odotettu uutinen. Canucksin mittapuulla nopeahko päätös palvelee Vigneaultia, joka ehtii vielä mukaan ensi kauden valmentajamarkkinoille. Koko kolmikon poistaminen oli loogista. Rick Bowness oli Vigneaultin luottomies, miehet valmensivat yhdessä jo 90-luvun alkupuolikkaan Ottawaa, mutta tuolloin Vigneault oli kakkosvalmentaja. Saatuaan Canucks-pestinsä kaudelle 2006-07 Vigneault toi Bownessin mukanaan apuvalmentajaksi. Canucksissa Bownessin vastuulla olivat puolustajat.

Newell Brown tuli Canuckseihin Anaheimistä kaudeksi 2010-11 ja otti vastuulleen ylivoimapelin, joka alkoikin nopeasti tuottaa huipputuloksia. Joko Brown teki Ryan Kesleristä ylivoimapelaajan, tai Kesler sai Brownin näyttämään hyvältä YV-valmentajalta, joka tapauksessa Keslerin puuttuessa viime kaudella Canucks-YV oli kamalassa kunnossa ja valmennuksen ratkaisut omituisia. Jason Garrisonin vähäinen rooli hämmästytti, samoin Daniel Sedinin käyttö viivamiehenä. Vaikka mömmöm-kisat ovat oma maailmansa, antoivat ne ehkä muistutuksen siitä, ettei veljeksiä kannata sijoittaa ylivoimaan maksimaalisen etäisyyden päähän toisistaan, vaan lähekkäin, jotta saavat höntsäsyklinsä rullaamaan.

Alain Vigneault on Canucks-historian menestyksekkäin valmentaja. Seitsemän kautta, voittopörssin ykkönen, 6 divisoonavoittoa, 2 Presidents Trophyä, Jack Adams voitto Canucksissa, Stanley Cup finaalit, runkosarja rekordi 313-170-57, playoff rekordi 33-32. Kyllä, potkuja odotettiin ja kannatettiin, mutta helppoa Vigneaultin paikkaaminen ei ole, eikä hänen meriitteihinsä ihan heti tulla yltämään. Toki nuokin meriitit kalpenevat aika nopeasti, jos puikkoihin saadaan joku, joka kirjaa 16 voittoa tietyllä maagisella aikavälillä.

Siitä olen Mr. Smithin kanssa samaa mieltä, että Mike Gillis pelasi tässä itselleen lisäaikaa. Gillisin tuolin alla palaa nyt kauden mittainen lanka, jonka aikana työnäyttöjä on tultava, muuten uskon, että ensi kesänä lähtee Gillis. Vigneault oli Nonisin löytö, Gillisin on nyt ensimmäistä kertaa löydettävä oma valmentaja. Gillisin on lisäksi kyettävä siivoamaan omat sotkunsa (Luongo, Ballard), hänen on otettava joitakin riskejä ja niiden on onnistuttava. Aquilineiltä on tullut cappiin asti rahaa, unitohtorit, omat kokit, urheilujuomatutkijat, joogalentäjät ja mitä vielä, resursseista homma ei ole jäänyt kiinni.

-- -- --

Alain Vigneaultin vuodet 2006-2013

Vigneault saapui Canuckseihin siis kaudeksi 2006-2007. Joukkue ei ollut edellisenä kautena yltänyt playoffeihin ja Marc Crawford sai väistyä. Heti ensimmäisellä kaudellaan Vigneault pamautti Canucksin uuden seuraennätyksen, 49 runkosarjavoittoa. Matka katkesi kuitenkin playoffien toisella kierroksella Anaheimia vastaan, joka etenikin aina mestaruuteen asti. Kauden lopuksi Vigneault palkittiin Jack Adamsilla.

Seurannut 07-08 kausi päättyi valtavaan pettymykseen Canucksin pudottua kauden lopun tappioputken myötä playoffien ulkopuolelle. Seuraikoni Trevor Lindenin ura päättyi runkosarjan viimeiseen otteluun Calgaryä vastaan. Pelin päätyttyä Flames-kapteeni Jarome Iginla osoitti todella tyylikästä tilannetajua, Iginla marssitti koko joukkueensa jäälle ja järjesti Lindenin jäähyväisiksi playoff-tyylisen kättelyjonon. Kauden päätteeksi GM Dave Nonis sai kenkää, uudeksi manageriksi tullut Mike Gillis päätti kuitenkin pitää Vigneaultin valmentajana.

Pettymystä seurasi nousujakso ja Chicago-rivalry, kun Blackhawks pudotti Canucksin playoffien toisella kierroksella kahtena vuonna peräkkäin. Kausi 2010-11 oli Vigneaultin aikakauden huipentuma, runkosarjan voitto seurahistorian parhaalla rekordilla 54-19-9. Daniel Sedin voitti pistepörssin ja nykyisen Ted Lindsey -palkinnon pelaajayhdistyksen äänestämänä liigan arvokkaimpana pelaajana. Luongo ja Schneider veivät Jennings Trophyn, Ryan Kesler voitti Selken. Playoffeissa kaatui lopultakin edellisvuoden mestari Chicago, Stanley Cup finaaliakin johdettiin jo kahdella voitolla, mutta neljäs voitto jäi lopulta saavuttamatta.

2011-12 kaudella Canucks uusi runkosarjan voittonsa, mutta oli playoffien ensimmäisellä kierroksella aseeton tulevaa mestaria Kingsiä vastaan. Päättyneellä kaudella Vigneault vei loukkaantumisten harventaman ryhmänsä entistä nihkeämmin viidenteen perättäiseen divisioonavoittoon, muttei playoffeissa onnistunut viemään peliäkään San Joselta.

Alain Vigneault valmentajana

Alain Vigneault on tuonut peliin laajemmallekin levinneitä omia kokeilujaan, joista tunnetuimpia lienevät äärimmäisyyksiin viedyt zone-start roolitukset. Vigneaultin kokeiluhenkisyys tuotti Vancouverissa hienoa tulosta, mutta loppua kohden Vigneault luotti systeemeihinsä ehkä liian jääräpäisesti. Pelifilosofiasta, joka oli pitkällä tähtäimellä tuloksekas, katosi täysin lyhyen tähtäimen reagointikyky, joka kostautui playoff-sarjoissa, joissa Vigneault tuntui runnovan läpi ennakkosuunnitelmaansa siitä huolimatta, että vastustaja oli löytänyt lääkkeet sitä vastaan. Tuntui, ettei Vigneaultilla monissa tilanteissa oikeastaan ollut suunnitelma B:tä, tai ainakin suunnitelma A:lla oli ensin epäonnistuttava useamman kerran, ennen kuin B:tä voitiin harkita otettavaksi käyttöön.

Vigneault on valmentajana saanut parhaan irti parhaista pelaajistaan. Vigneaultin aikana Sedinit ovat nousseet hyvistä pelaajista Art Ross voittajiksi. Ryan Kesler on kohonnut Selke voittajaksi. Vigneault ei ehkä löytänyt Alex Burrowsia, mutta hän pisti Burrowsin pelaamaan Sedinien kanssa. Vigneaultia on toisinaan moitittu haluttomuudesta ajaa sisään nuoria pelaajia, mikä ei mielestäni pidä täysin paikkaansa, onhan koko lähtötilanteessa nuorehko pelaajarunko kehittynyt Vigneaultin aikana eteenpäin ja puolustukseen on viime aikoinakin nostettu Chris Tanevin ja Frank Corradon tyylisiä nimiä. Nyt kun Canucks-kokoonpanosta ei kuitenkaan juuri ”halpoja” pelaajia löydy, moni olisi toivonut pidempää hihnaa mm. Zack Kassianinille ja Jordan Schroederille.

Vastapuolena kehittyneille luottopelaajille, Vigneaultin epäsuosioon joutuneet pelaajat eivät ole aina saaneet Vigneaultin taholta kovinkaan tyylikästä mediakäsittelyä. Vigneaultilla on myös toisinaan omituinen tapa kääntää loukkaantumiset pelaajien omaksi syyksi, tai pitää niitä pelkkinä tekosyinä huonoille otteille. Voisiko tällainen asenne olla jopa yksi syy, miksi Cory Schneider julisti itsensä playoffeissa pelikelpoiseksi vaikkei sitä nähtävästi ollut, miksi mm. Ryan Kesler, Kevin Bieksa ja David Booth ovat palanneet loukkaantumisten jälkeen liian aikaisin jäälle ja aiheuttaneet vain lisävammoja itselleen.

Loppujen lopuksi Alain Vigneault on kuitenkin NHL:n viime vuosien voittoisimpia valmentajia, epäilemättä ahkera työntekijä, jolta voi hyvin kuvitella uudessa ympäristössä löytyvän jälleen innovatiivista henkeä. Mediatiedotteessaan Vigneault toteaa mm. ”I am a career coach and it is what I love to do. I hope to coach again in this League…”. Äärimmäisen todennäköisesti Vigneault on availlut jo useamman sopimustarjouksen postilaatikostaan, hengähdystaukoa valmennuksen parista tuskin tulemme häneltä näkemään.

-- -- --

Seuraava Canucks valmentaja on tietenkin mielenkiintoinen kysymys. Potentiaalisesti saatavilla on kokenutta kaartia: Lindy Ruff, Paul Maurice, Dave Tippett, Tom Renney. Tampaa puolustusvoittoisella systeemillä ohjannut Guy Boucher. Puolustusta hamuaville, ehkä St. Louisin kakkosmies Brad Shaw. Farmissa olisi Scott Arniel.

”Nousevista kyvyistä” mielenkiintoisin olisi mielestäni Toronto Marliesin Dallas Eakins, joka on tehnyt Kadrille ihmeitä, vienyt Gardineriä eteenpäin ja nostanut jotain Mike Kostkia NHL:ään. Persoonana kestäisi varmasti myös mediamylläkkää. Muista AHL-miehistä ainakin Pittsburghin farmia vetävä John Hynes kärkkynee jossain vaiheessa NHL-paikkaa.

Itse olisin jonkun Eakins-tyyppisen ratkaisun kannalla, mielestäni Gillisin uskottavuus vähän kärsii, jos hän ottaa vain jonkun pisimmän CV:n omaavan kuluneen nimen. Mieluummin pieni riski ja mahdollisuus näyttää todelliselta visionääriltä nostamalla juuri joku Eakins isoon paikkaan.

Canucks on solminut Tom Sestiton kanssa kaksivuotisen sopimuksen. Caphit on 0.750 miljoonaa ja sopimus on yksisuuntainen. Erikoisen ”kova” hinta ja kaksi vuotta vielä, yksisuuntaisuus sen sijaan ei haittaa, sillä Sestito on juuri oikea mies istumaan ylhäällä poppariosastolla.

Toivottavasti Sestito saisi liikettään kehitettyä ja pystyisi pelaamaan muutamia minuutteja enemmän, pahasti kuitenkin pelkään, että pelkäksi raskassarjalaiseksi jää. Eipä minulla miehen jatkoa vastaan kuitenkaan sinänsä mitään ole. Turha niitä soppareitakaan on minimiinsä viilata, kun capissa on hyvin tilaa, jos kaudesta tulee farssi, niin ainakin tapellaan.

-- --

Canucksin valmentajaspekulaatioihin on julkisuudessa nostettu kaksi lisänimeä, joita ketjussa ei vielä ole mainittu: Dallasista kenkää saanut Glen Gulutzan ja Los Angelesin kakkosmies John Stevens. Huhujen mukaan Lindy Ruff sen sijaan ei ole Canucksin listalla. Dallas Eakinsiä & Scott Arnieliä on tiettävästi jo haastateltu ja Eakinsin nimi on huhuissa yhä vahvoilla. Canucks tulee varmasti käymään aika monta nimeä läpi, sillä valmentajan paikkojahan on kolme vapaana, siellä voidaan mahdollisesti joiltakin ehdokkailta selvittää halukkuutta myös apuvalmentajan paikkoihin.

Olisiko Tortorella Canucksin näköinen mies? Ihan tässä nyt pyörittelen vain ensi kauden kuvioita.

teude kirjoitti:

Olisiko Tortorella Canucksin näköinen mies? Ihan tässä nyt pyörittelen vain ensi kauden kuvioita.

Laajenna klikkaamalla

Ensimielikuvani on ettei ole. Gillis on muistaakseni joskus antanut ymmärtää, ettei liiemmin pidä Tortsista. NYR ei myöskään liiemmin osannut tehdä maaleja tai pelata ylivoimaa, mitkä olivat Canucksin suurimmat ongelmat. Toki jos halutaan vähän elävöittää meininkiä ja herätellä jengiä, niin siihen varmasti Tortorella sopisi, aika epätodennäköisenä vaihtoehtona pidän kuitenkin, näin suoralta kädeltä arvioituna.

Huhujen mukaan Canucks on hyvin lähellä sopimusta 22-vuotiaan ruotsalaispuolustajan Christian Folinin kanssa. Folin on kulkenut hieman epätavallista reittiä, sillä hän lähti Ruotsista juniori-ikäisenä Yhdysvaltojen juniorisarjoihin, josta eteni Massachusets-Lowell:in yliopistoon.

Folin on iso (193 cm / 97 kg), liikkuu kohtalaisen hyvin, pelaa varmaa peruspeliä ja ampuu oikealta. Hänellä on takana vasta yksi yliopistovuosi ja on mahdollista, että Folin haluaa jatkaa opintojaan, eikä loikkaa NHL:ään lainkaan. Mikäli hän kuitenkin ammattilaiseksi siirtyy, huhutaan Canucksin tosiaan olevan vahvin vaihtoehto, muita tarjouksia on tiettävästi tullut ainakin Ottawa Senatorsilta.

Moustache Dave #44 kirjoitti:

Seuraava Canucks valmentaja on tietenkin mielenkiintoinen kysymys. Potentiaalisesti saatavilla on kokenutta kaartia: Lindy Ruff, Paul Maurice, Dave Tippett, Tom Renney. Tampaa puolustusvoittoisella systeemillä ohjannut Guy Boucher. Puolustusta hamuaville, ehkä St. Louisin kakkosmies Brad Shaw. Farmissa olisi Scott Arniel.

”Nousevista kyvyistä” mielenkiintoisin olisi mielestäni Toronto Marliesin Dallas Eakins, joka on tehnyt Kadrille ihmeitä, vienyt Gardineriä eteenpäin ja nostanut jotain Mike Kostkia NHL:ään. Persoonana kestäisi varmasti myös mediamylläkkää. Muista AHL-miehistä ainakin Pittsburghin farmia vetävä John Hynes kärkkynee jossain vaiheessa NHL-paikkaa.

Itse olisin jonkun Eakins-tyyppisen ratkaisun kannalla, mielestäni Gillisin uskottavuus vähän kärsii, jos hän ottaa vain jonkun pisimmän CV:n omaavan kuluneen nimen. Mieluummin pieni riski ja mahdollisuus näyttää todelliselta visionääriltä nostamalla juuri joku Eakins isoon paikkaan.

Laajenna klikkaamalla

Gillis on myöntänyt, että yllä mainittu Eakins sekä sitten Dallasin entinen valmentaja Glen Gulutzan ovat olleet haastattelussa. Näisen lisäksi TSN "tietää", että Scott Arniel olisi haastateltavien joukossa. Gillis kertoi, että 4-5 ehdokasta haastatellaan vielä.

Nyt kun Eakins on menossa Edmontoniin (julkistettaneen tänään) niin ei ainakaan toinen haastateltu eli Gulutzan vakuuta juuri ollenkaan. Myöskään Arniel ei olisi oma ykkösvaihtoehto uudeksi koutsiksi. Pitää siis toivoa, että tuolla jäljellä olevien haastateltavien joukossa olisi sitten vielä joku joukkueeseen sopiva koutsi. Haastavaa on kyllä hyvän ja vielä sopivan valmentajan löytäminen, kun tällä hetkellä on poikkeuksellisen paljon joukkueita ilman valmentajia.

Mr. Smith kirjoitti:

Nyt kun Eakins on menossa Edmontoniin (julkistettaneen tänään) niin ei ainakaan toinen haastateltu eli Gulutzan vakuuta juuri ollenkaan. Myöskään Arniel ei olisi oma ykkösvaihtoehto uudeksi koutsiksi. Pitää siis toivoa, että tuolla jäljellä olevien haastateltavien joukossa olisi sitten vielä joku joukkueeseen sopiva koutsi.

Laajenna klikkaamalla

Province spekuloi siihen sävyyn, että Eakinsille selvisi toisessa haastattelussa, että Canucksilta ei todennäköisesti tulisi sopimustarjousta, jonka jälkeen Eakins päätti tarttua Oilersin tarjoukseen. Eakinsin poistuttua markkinoilta, huhuiltu ykkösehdokas Canucksiin on nyt Los Angelesin kakkosvalmentaja John Stevens. Dan Bylsman tilanne katsotaan varmasti myös, saapa nähdä haluaako Penguins kuitenkaan potkia Bylsmaa, kun mies voisi hyvinkin päätyä saman divarin Rangersiin…
-- -- --
Canucksin farmijoukkueen siirto Uticaan on AHL:n äänestystä vaille valmis, äänestys on ilmeisesti torstaina ja huhujen mukaan äänestystuloksesta tulisi puoltava. Eli Canucks farmi siirtyisi entistäkin kauemmas ja pelaisi kotiottelunsa vaatimattomassa, hieman alle 4000 katsojaa vetävässä Utica Memorial Auditoriumissa. Halli tunnetaan legendaarisen Slap Shot (eli Lämäri) -elokuvan kuvauspaikkana.

Moustache Dave #44 kirjoitti:

vakiopelaajat:
Mason Raymond (W) UFA
- ei optimaalinen pelaaja Canucksiin, saanee parempia mahdollisuuksia muualta.

Laajenna klikkaamalla

Itse vähän Raymondin pelejä nähneenä kiinnostaisi tietää tarkemmin pelaajasta, jotan ajattelin täältä tulla kyselemään tarkempaa analyysiä kaverista, kun olette varmasti pelejäkin enemmän seuranneet.
Käsittääkseni erinomainen luistelija ja vahva kaksinkamppailuissa, etenkin laidoilla? Korjatkaa toki, jos olen väärässä. Pari heikompaa kautta käsittääkseni nyt alla, ainakin pisteiden valossa, koska pari kautta sitten pystyi paukuttelemaan 50 pisteen kausia. Onko ura jo lasku suunnassa?
Kiinnostaisi nimittäin nähdä kaveri Penguinsissa Crosbyn rinnalla!

Tavares kirjoitti:

Itse vähän Raymondin pelejä nähneenä kiinnostaisi tietää tarkemmin pelaajasta, jotan ajattelin täältä tulla kyselemään tarkempaa analyysiä kaverista, kun olette varmasti pelejäkin enemmän seuranneet.
Käsittääkseni erinomainen luistelija ja vahva kaksinkamppailuissa, etenkin laidoilla? Korjatkaa toki, jos olen väärässä. Pari heikompaa kautta käsittääkseni nyt alla, ainakin pisteiden valossa, koska pari kautta sitten pystyi paukuttelemaan 50 pisteen kausia. Onko ura jo lasku suunnassa?
Kiinnostaisi nimittäin nähdä kaveri Penguinsissa Crosbyn rinnalla!

Laajenna klikkaamalla

Nopea kyllä, mutta ei ole vahva kaksinkamppailuissa. Hyökkäävien kentällisten mies, ei sovellu puolustavampiin vitjoihin. Parhaat pelit Selke voittajakuntoisen Keslerin rinnalla. Mun mielestä ei aja tarpeeksi usein sota-alueelle, vaan hakee muita ratkaisuja. Aivan liian usein katoaa pelistä lähes täydellisesti. Kaksi vuotta sitten erittäin paha loukkaantuminen, jonka jälkeen ei ole näyttänyt Canucksin top-6 hyökkääjältä...

Tavares kirjoitti:

Itse vähän Raymondin pelejä nähneenä kiinnostaisi tietää tarkemmin pelaajasta, jotan ajattelin täältä tulla kyselemään tarkempaa analyysiä kaverista, kun olette varmasti pelejäkin enemmän seuranneet.
Käsittääkseni erinomainen luistelija ja vahva kaksinkamppailuissa, etenkin laidoilla? Korjatkaa toki, jos olen väärässä. Pari heikompaa kautta käsittääkseni nyt alla, ainakin pisteiden valossa, koska pari kautta sitten pystyi paukuttelemaan 50 pisteen kausia. Onko ura jo lasku suunnassa?
Kiinnostaisi nimittäin nähdä kaveri Penguinsissa Crosbyn rinnalla!

Laajenna klikkaamalla

Mason Raymond on erittäin hyvä luistelija, eikä pelkkä koohottaja, vaan lukee peliä hyvin, löytää avoimia väyliä ja pystyy ottamaan kovasta vauhdista avauksia vastaan, laukauskin on melko hyvä. Vahva kaksinkamppailija hän sen sijaan ei ole, kuten KokkosEsa totesi. Canuckspiireissä vitsaillaan Raymondin kaatumisista hieman samaan tapaan kuin mitä suomalaiset puhuvat Ville Leinosta. Kuten todettua, Raymond ei myöskään suoranaisesti viihdy maalineduskahinoissa ja hänellä on toisinaan taipumusta viipyillä pehmeimmillä pelialueilla. Raymondilla voi olla potentiaalia hyvänkin joukkueen top 6 hyökkääjäksi, mutta hänen tulisi tällöin olla parempien pelaajien peliä tukeva pelaaja, ei missään nimessä ketjun johtava pelaaja.

Pittsburghia ajatellen, Raymond on profiililtaan erilainen pelaaja kuin vaikkapa Dupuis tai Kunitz, hän on nopeampi ja taitavampi ja kenties hyökkäyspäässä ”älykkäämpi”, mutta toisaalta hän ei ole yhtä monipuolinen eikä uhrautuva kuin Dupuis, eikä yhtä fyysinen kuin Kunitz, Raymond on myös selvästi taantunut kahdensuunnan pelaajana, vaikka parhaimmillaan onkin pystynyt pelaamaan melko hyvin myös puolustuspäähän.

Raymondilla tosiaan oli yksi yli 50-pisteen kausi (2009-2010), sen jälkeen vielä melko hyvä finaalikausi 2010-2011. Kuudennessa finaalipelissä Bostonia vastaan Raymondilta murtui vakavassa loukkaantumisessa selkänikamia. Raymond oli loukkaantumisen jälkeen kuusi viikkoa kiinnitettynä eräänlaiseen tukikorsettiin, eikä pystynyt siitä päästyäänkään pariin viikkoon juuri liikkumaan. Koko kesänä 2011 Raymond ei pystynyt tekemään minkäänlaisia voimaharjoituksia. Kaukaloon hän palasi kuitenkin pelikuntoisena joulukuussa 2011.

Raymond on hieman poikkeuksellinen Albertan kasvatti, nopea, taitava ja köykäinen. Hän pelasi jo junioriaikoina fyysisen WHL:n sijaan alemmalla junioritasolla AJHL:ssä, jonka jälkeen siirtyi pelaamaan yliopistokiekkoa rajan toiselle puolelle Minnesotaan. Kevyempiä junioripelejä pelanneen Raymondin sopeutumista ammattilaiseksi pidettiin pienenä kysymysmerkkinä, mutta hän harppasi NHL:ään yllättävän nopeasti, AHL:n puolella Raymond viiletti vain 31:n ottelun verran. Nopeat jalat ja pelinlukeminen mahdollistivat Raymondin nopean sopeutumisen NHL-vauhtiin.

Tilastojen valossa Raymondin tahti hiipui kolmannen NHL-kauden jälkeen, siis ennen loukkaantumista, mutta pelillisesti mitään hälyttävää muutosta ei tuossa vaiheessa tapahtunut. Raymondin piste-ennätyskauden 09-10 jälkeen Canucks teki merkittävän muutoksen ylivoimaansa siirtymällä ns. kaikki munat samaan koriin taktiikkaan, jolloin ykkös-YV:hen lyötiin Sedinien lisäksi Kesler ja ryhmän peliaikaa lisättiin. Seurauksena Raymondin keskimääräinen YV-aika putosi 2:04:stä 1:22:een, kausien 09-10 ja 10-11 välillä. Raymondin tasavoimapisteet noina kausina olivat 35 ja 32, joten suurin osa 14:sta pisteen kokonaispudotuksesta johtui pienennetystä ylivoimaroolista. Corsilla mitattuna Raymond jopa paransi peliään kaudelle 10-11.

Tuon kauden päätti sitten se mainittu vakava loukkaantuminen, eikä Raymond ole siitä koskaan palautunut aivan entiselleen. Kausi 2011-2012 oli ymmärrettävästi harjoittelutauon takia Raymondille hyvin vaikea. 55:ssä pelissä kertyi 20 tehopistettä, Raymond ei terveenäkään mahtunut kaikissa otteluissa edes kokoonpanoon. Tilannetta vaikeuttivat myös tiuhaan vaihdelleet ketjukaverit ja se, että kakkosketjun Kesler ja Booth kärsivät omasta puolikuntoisuudestaan.

2012-2013 kautta edeltänyt työsulku oli harjoittelumielessä Raymondille onnekas, sillä hän pystyi ottamaan kiinni edelliskaudella väliin jääneitä voimaharjoitteita. Alkukausi olikin Raymondilta todella vahva, hän pystyi tuottamaan kiitettävästi syvyystehoja loukkaantumisten parissa kauden aloittaneelle Canucksille. Päättynyt kausi olikin kokonaisuutena mielestäni positiivinen harppaus eteenpäin, vaikka 5vs5 pelissä Raymond ei edelleenkään ollut loukkaantumista edeltäneellä tasollaan. Raymond pelasi kohtalaisen helppoja minuutteja ja hyökkäyspäässä homma toimi kohtuullisesti, uran paras laukaisuprosentti auttoi pistepotin kertymistä. Loukkaantuminen ei ole vienyt Raymondin pelistä nopeutta eikä taitoa, mutta päättäväisyyttä ja itseluottamusta se on vienyt, tämä näkyy etenkin puolustussuuntaan ja kiekottomana. En pidä mahdottomana, että maisemanvaihto auttaisi Raymondia nostamaan tasoaan, luulen kuitenkin, että Canucksissa näitä mahdollisesti päänsisäisiä juttuja hänen on vaikea enää saada kuntoon.

Viime kauden erään highlight-maalin rakentelu (YouTube) on jossain määrin kuvaava näyte Raymondia: sota-alueen välttelyä, nopeutta, taitoa, pelinlukua…

Moustache Dave #44 kirjoitti:

koko teksti..

Laajenna klikkaamalla

Kiitokset tästä! Enpä odottanut näin kattavaa analyysiä pelaajasta, mutta hienoa, että jaksoit vaivautua!

Palkkapyyntö on varmastikkin samaa tasoa kuin nykyäänkin, ellei jopa hitusen pienempi, juurikin tuon loukkaantumisen vuoksi. Ihan mielenkiintoinen pelaaja kylläkin. Tiedä sitten sopisiko Corsbyn rinnalle, koska Crosby tarvitsee laiturit, jotka jaksavat vääntää kulmissa ja voittavat kaksinkamppailuja.

Tavares kirjoitti:

Palkkapyyntö on varmastikkin samaa tasoa kuin nykyäänkin, ellei jopa hitusen pienempi, juurikin tuon loukkaantumisen vuoksi. Ihan mielenkiintoinen pelaaja kylläkin.

Laajenna klikkaamalla

Tuohon Daven hienoon kuvaukseen ei ole lisättävää, mutta tuosta palkkapyynnöstä tai lähinnä palkkatarjouksista hivenen eri mieltä.

Jos otetaan ensi kesän UFA:t vertailuun niin niistä Raymond on nuorin viime kaudella yli 20 pistettä tehnyt pelaaja. Saman ikäisiä (27) ovat Victor Stålberg, Tyler Bozak, Damien Brunner ja Bryan Bickell. Itse veikkaankin, että kyseinen viisikko saa varsin reilusti tarjouksia ja vieläpä mukavan kokoisia sellaisia. Noissa pelaajissa on kuitenkin paljon potentiaalia jäljellä, mutta siitä huolimatta ovat tehneet jo mukavia tehoja ja varsin moni vieläpä alemmissa ketjuissa. Näin ollen veikkaan sopimusten alkavan kolmosella tai nelosella, osalla jopa vitosella. Riippuen toki paljon sopimusten pituuksistakin.

Toki voihan se, että jos paikkaa tarjotaan Crosbyn viereltä niin Raymond saattaa suostua siinä vuoden kokeileenkin parin millin palkalla :)

Nyt kun Eakins on ulkona, miltä vaikuttaa palstalaisten silmissä Vancouverin valmentajatilanne? Stevens lienee vahvoilla, mutta ikävä Tortorella-huhu alkoi eilen pyörimään. Toivottavasti ei kuitenkaan...

Ronning kirjoitti:

Nyt kun Eakins on ulkona, miltä vaikuttaa palstalaisten silmissä Vancouverin valmentajatilanne? Stevens lienee vahvoilla, mutta ikävä Tortorella-huhu alkoi eilen pyörimään. Toivottavasti ei kuitenkaan...

Laajenna klikkaamalla

Ei tuosta valmentajatilanteesta pysty tässä vaiheessa oikein mitään sanomaan, Eakinsin putoaminen nyt tietää varmasti sitä, että seuraava valmentaja on joku, jolla on jo päävalmentajakokemusta NHL:stä. Mitään nopeita päätöksiä tuskin tehdään, kun haastatteluissa pyörii niin pitkä lista nimiä. Tällä viikolla Gillisin juttusilla on käynyt Jacques Martin ja todellakin John Tortorella, onpa Lindy Ruffiakin jotkut toimittajat taas väläytelleet. John Stevensiä pidetään tosiaan ehkä nyt kärkiehdokkaana.

-- -- --
Tuo viikonloppuna mainitsemani ruotsinihme Christian Folin sanoi ilmeisesti lopulta NHL-tarjouksille kiitos ei ja jatkaa yliopistomaailman parissa, kunnioitettava päätös sinänsä, ehtiihän sitä myöhemminkin…

Bob McKenzie twiittaa että Canucks olisi haastatellut Tortorellaa eilen. Veteraanijoukkueelle Torts voisi itseasiassa sopiakin. Kauden kahden projekti ennen kuin joukkue vanhentuu käsiin.

Moustache Dave #44 kirjoitti:

Canucksin farmijoukkueen siirto Uticaan on AHL:n äänestystä vaille valmis, äänestys on ilmeisesti torstaina ja huhujen mukaan äänestystuloksesta tulisi puoltava. Eli Canucks farmi siirtyisi entistäkin kauemmas ja pelaisi kotiottelunsa vaatimattomassa, hieman alle 4000 katsojaa vetävässä Utica Memorial Auditoriumissa. Halli tunnetaan legendaarisen Slap Shot (eli Lämäri) -elokuvan kuvauspaikkana.

Laajenna klikkaamalla

Vancouver Sunin mukaan AHL on vahvistanut Canucks-farmin siirron Uticaan eilisessä äänestyksessä. Positiivistahan tässä on, että saadaan farmijoukkue, jonka pelaajapolitiikka on täysin Canucksin vallassa. Vaikka sijainti on kaukainen (farmista ei voida ketään yhdessä päivässä Vancouveriin kutsua), on tärkeää saada oma joukkue kuitenkin heti pelaamaan edes jossakin, ettei tarvitse lainailla pelaajia ympäriinsä. Positiivista sijainnissa on, että lähellä on liuta muita farmipaikkakuntia, joten kokonaismatkustusta joukkueelle ei välttämättä niin paljoa tule.

Utican kanssa tehdystä sopimuksesta ei ole mitään tarkempia tietoja, muuta kuin, että kaupunki on luvannut panostaa tuon lämäri-areenan päivittämiseen 2.25 miljoonaa taalaa.