Siinä oli se kausi, jälleen kerran ja jälleen kerran myös päättyen meille jo sementoituun sijaan numero 13.
Kausi on taas ollut sellaista vaihderikasta sirkusta aina kauden alun optimistista toiveista masentavaan kevätkauteen ja baaritappeluihin, joten summaaminen voi olla vaikeaa koska kaikkea ei saa edes heti mieleen.
Joka tapauksessa kauteenhan lähdettiin seuran ja mediankin puolesta sellaisella uholla päivitettyine sloganeineen, että siihen kelkkaan lähti mukaan tällainen pidempiaikaisempikin fani, vaikka edelliskaudet lupasivat ihan muuta. "Tunnet sen kyllä", joopa joo perkele. Kauden alun EHT-matsit ja treenimatsitkin lupasivat pelillisesti hyvää ja Suikkanen kovin todisteli, että oli juuri nyt saanut haluamansa palikat joukkueeseen ja että roolitus täsmäisi. Nyt oli siis joka pelipaikalle jotain, mutta pian alkukaudesta huomattiin että tutut loukkaantumiset tekivät paluuta rosterii, Lassila oli epävarma ja yhtäkkiä peluutuskin oli ihan perseestä ja pian meillä ei ollut kiekollisia pakkejakaan enää, kun Numpat sun muut tippuivat alkumetreillä heti kyydistä -> Mojzis tilalle. Tuo vieraspelikammohan nousi jo melkoiseksi möröksi ja ennen pitkää se vierasvoitto sieltä kai olisi otettu, mutta kun fanit, muu kiekkoa seuraava yleisö Suomessa ja mediakin jo naureskelivat vieraspeli saldolle, niin potkut olivat välttämättömyys ja tässä kriisin siement jo kylvettiin. Kun tarkastelee syksyä kokonaisuudessaan, niin ajoittain hyvistä kotimatseista huolimatta tällä kertaa Suikkasen keinot olivat vähissä, niin rajusti raskas edelliskausi oli riepotellut tätä sanavalmista asennekoutsia, että häivähdystäkään mestaruuskoutsista ei ollut jäljellä vaan tilalla oli pelokas kriisijoukkueen valmentaja, joka vain odotti lopullista tuomiota.
El Molon alkuhan lupasi hyvää. Otettiin se historiallinen vierasvoitto ja alkuhuumassa joukkue pelasi yllättävän hyvin siihen nähden, että valmennuksellisia taitojahan Miikalla ei ollut laisinkaan. Muistan vielä kuinka täälläkin syksyllä kehuttiin kuinka Elomo on saanut paljon hyvää A:ssa aikaan. Pian Elomon valmennuksellinen taso alkoi näkyä karulla tavalla otteissa, vaikka Miikka toisteli, että keväällä tämä joukkue on parhaimmillaan. Kävi jälleen niin, että apinat kasvoivat harteille, tähdet tuskastuivat ja koko joukkue oli niin solmussa mentaalisesti, että huomattiin että kohta tulee Sport ohitse. Tässä vaiheessa kausi oli jo paketissa, Elomo täysi naurunaihe ja baarimylly oikeastaan vain jatkumoa tälle koko farssille jälleen kerran. Kun Arsekin väistyi ja Niittymäki palkattiin tet-sopparilla tilalle ja uusi toimari oli kiinnittelemässä pleksejä kotihallissa ja klaanit vetelivät köyttä eri suuntiin niin komedia oli valmis. El Molo sai väistyä, tähdet oli jo myyty ja alkoi jälleen liian tutuksi tullut kunniasta pelaaminen, jota seuralla ei ollut taaskaan.
Pikkaraisen tultua taloon sammuttelemaan tulipaloja on nähty parasta Tepsiä tällä kaudella jos voi näin sanoa. Mestis-jämät ynnä muut rosteriin nimetyt nobodyt ovat pelanneet logolle ja taistelukiekolla otettiin muutamia maukkaita voittoja. Rantanen #96 oli joulun jälkeen hurjassa lyönnissä ja homma vain parani loppua kohden, sitä kehitystä oli upea seurata tällä surkuhupaisalla kaudella. Muutamia uusia runkopelaajia saatiin myös rosteriin, joita toivottavasti nähdää ensi kaudellakin pelaamssa yhtä laadukkaasti, kuten nyt vaikkapa VVV. Uusi rakennustyö ensi kaudelle alkoi jo Piken tullessa seuraan, joten saas nähdä mihin tämä seura on ajautumassa. Jotenkin nyt on kuitenkin sellainen olotila, että ainakin penkin takana olisi uskottavia koutseja, joille ei hallitus, klaanit ja muut hännystelijät vittuile ja kun pahimmat pahvit on saatu pois seurasta, niin puhdistuksen tulisi jo tuottaa tulosta.
Kuitenkin viiden viime kauden loppusijoitukset ovat peräkkäin kirjoitettuna niin mykistävä rivi ja sarja, että lienee jopa turhaa edes luoda mitään odotuksia tulevalle kaudelle. Pitää vain seurata, että mitä nyt vuorostaan uudet hessut saavat aikaan TPS-klubitakit päällä ja pelätä sitä pahinta. Häviämisen kulttuuri ei saada seurasta millään muulla tapaa pois kuin tunnustamalla tosiasiat eli asiat, jotka ovat seurassa menneet vituiksi, tekemällä nöyrästi töitä niin kentällä kuin ulkopuolellakin jatkossa sekä viestittää ulkopuolelle, että fanit ja Tepsiä seuraava yhteisö on tärkeää.
Hyvää kesälomaa! Trevlig sommartiden!