Alkuperäisen Pallosalaman soundtrack on kuitenkin monta luokkaa parempi kuin uusioversiossa, ja Tom Jonesin mahtipontinen kappale on klassikko. Bond-biisithän ovat ihan oma lukunsa, ne ovat varsinkin alkupuolen Bondeissa lähes aina ikiklassikoita. Pitäisikin vähän listata noitakin, sillä tunnarit ovat se asia, joka virittää katsojan oikeaan tunnelmaan.
Populismiahan tuommoinen journalismi on. Ei se Hestonin vika ollut jos joku vatipää tappoi koulutovereitaan jossain. Eivät aseet tapa vaan ihmiset tappavat. Jos surmaamisen mahdollistavan välineen laillisen omistuksen puolustaminen olisi rikos, niin ruotsalainen Mora-puukkotehdas olisi paljosta vastuussa.
Täytyy sanoa, että ei omakaan reaktioni välttämättä paras mahdollinen olisi, jos kävelisin nyt rauhassa kadulla ja äkisti joku läski partasuu iskisi kylkeen kiinni ja alkaisi sönkkäämään tyyliin "Musta Nuoli, Musta Nuoli, sammuitko kerran Kouvolan vierasreissulla vuonna 2008 bussiin? Ja jos myönnät tämän, niin oliko se perimmäinen syy siihen, että Rebels-kannatustoiminta hiipui mestaruuskauden jälkeen, häh? Miksi, Musta Nuoli, miksi?"
Tässä vaiheessa saisi Suomen Moore luultavasti kuulla muutaman kirosanan - tai sitten minäkin luikahtaisin akkamaisesti johonkin bussiin, tavoitteenani päästä mahdollisimman nopeasti eroon selvästi häiriintyneestä kyselijästä.
No, eihän nyt nuo tapaukset ihan keskenään verrannollisia olisi.
Enpä tiedä, kyllä jos tykkää heilutella aseita puhujanpöntöistä vanhojen leffasloganeiden siivittämänä, niin luulisi että jonkun läskin kysymyksiin vastaaminen ei olisi niin pelottava kokemus. Tietenkin tuo alzheimer on katala tauti. Mulla on vain noita julkkiksia, leffa- ja sporttistaroja kohtaan aina sellainen asenne, että kun tykkäävät kerran paistatella kaiken positiivisen ja oman edun mukaisesti valokeilassa, niin ottaisivat sitten myös niitä varjopuolia vastaan.
Paparazzit ja heidän dissaamisensa ovat loistava esimerkki noin yleisellä tasolla. Aloittelevat tähdet roikkuvat suurin piirtein niiden lahkeissa, että "tehkää nyt edes joku sivulausemaininta johonkin, ihan mikä tahansa roskalehti käy" ja sitten kun tähti on noussut ja rahaa tulee ovista ja ikkunoista, niin itketään miten "paparazzit kävivät kuvaamassa mua lomalla missä olin muuten sattumalta täysin meikattuna ja pirun hyvännäköisenä".
Pallosalaman yksi suurista hetkistä on biisi Death of Fiona, jossa Bond tanssii Fionan kanssa siellä jossain sambamestassa ja tanssin lopuksi Fiona heittää veivinsä. Kohtauksessa myös erinomaista kuivaa Connery-huumoria.
Joo, John Barry todellakin oli vastuussa pitkälti 80-luvulle asti tuosta aika tunnistettavasta saundista ja hienoista sovituksista ja tulkinnoista noissa Bondeissa. Siitä päästiinkin taas yhteen oikeusjuttuun, kun todellakin Barry joutui todistajaksi siihen miten noista crediiteistä riideltiin Monty Normanin kohdalla. Kyse tietenkin siitä klassisesta Bond-teemasta. Eikös sovitus ja tulkinta ole periaatteessa Barryn, vaikka itse tekele on puhtaasti Normanin?