Jatkoajan leffakerho

  • 2 312 160
  • 11 992

Cloaca Maxima

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Philadelphia Flyers
Varsinkin Mooren kammottavien komedia-Bondien jälkeen Dalton oli loistovalinta rooliin.

Tismalleen samaa mieltä. En ymmärrä, mikä helvetti Mooressa vetosi suureen yleisöön ja häntä pidettiin erittäin hyvänä Bondina. Mielestäni huonoin Bond kera Lazenbyn vai mitenkä nimi kirjoitetaankaan. Dalton oli selkeä parannus Mooreen verrattuna.
 

Vanha Len

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Boners
En ymmärrä, mikä helvetti Mooressa vetosi suureen yleisöön ja häntä pidettiin erittäin hyvänä Bondina.

No jos olet syntynyt vuonna -84 niin et varmasti tuota asiaa ymmäräkään välttämättä (ei vinoilua). Moore näytteli 60-luvulla suositussa Pyhimys-sarjassa ja tämä oli varmasti Mooren suosion salaisuus kun 70-luvun alussa ryhtyi 00-agentiksi. Omassa nuoruudessani juurikin Bondina oli Moore ja fanitin kaveria aivan totaalisesti.

Ensimmäinen leffateatterissa näkemäni 007 oli Kuuraketti ja siitä se lähti. 1981 meille hankittiin eka videonauhuri ja silloin vanhemmat Bondit alkoivat käydä tutuiksi. Erittäin salainen on edelleen rakkain Bond leffa.
 

Tadu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Mooren Bondit ovat ihan eri tyylilajia, omalla tavallaan viihdyttäviä. Liityn kuitenkin samaan joukkoon, joka ihmettelee Timothy Daltonin Bondien dissausta. Mainioita pätkiä mielestäni.

Craig on myös erinomainen ja odottelen seuraavaa pätkää innolla, sillä castaus no ainakin mielenkiintoinen (Ralph Fiennes, Javier Bardem ym..).
 
Suosikkijoukkue
HIFK
Roger Moore oli mielestäni muutoin ihan jees Bond, mutta miehen fysiikka oli turhan naismainen. Ei järin maskuliininen ilmestys missään vaiheessa ja varsinkin Mooren juokseminen näytti varsin ämmämäiseltä.

Omista leffakokemuksista sen verran, että tuli vuokrattua Liam Neesonin tähdittämä 'Unknown' sekä sitten tämän kulttiohjaajaksikin tituleeratun Darren Aronofskyn 'The Wrestler'. Pidin molemmista leffoista, vaikka ensin mainitussa häiritsikin pari epäolennaisuutta, mutta mitäs pienistä. Juoni oli ihan onnistunut. Jälkimmäisessä tulikin sitten vain ihasteltua Mickey Rourken näyttelijäsuoritusta. Ja Marisa Tomein kroppaa...
 

Nickelback

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, NHL yleisesti
Erittäin salainen on edelleen rakkain Bond leffa.

Heh... Eka kerta kun kuulen ulkopuoliselta että joku muu myös pitää tätä rakkaimpana Bond leffana. Itse lainasin junnuna faijan duunikaverilta tuota leffaa ja katsoin sen valehtelematta ainakin 30-40 kertaa. Vaikeaa tänä päivänä käsittää sitä että on jaksanu pienempänä katsoa jotain tiettyjä leffoja uudestaan ja uudestaan ja uudestaan (muita mm. Commando, Goonies, Predator, Die Hard 2).

En edes tiedä mikä tuossa leffassa viehättää, kun ei siinä mitään kovin erityistä edes ole. Omistan monia eri Special Editioneja tuosta ja toki niitä kattoessa on muutama kohtaus menettäny hohtoa (kuten se että Carole Bouquet ei osaa sukeltaa/uida hyvin). Olen myös käynyt Cortinassa, Bahamalla ja Korfulla. Juurikin näissä leffan paikoissa, mm. Mersun potkaisu kallioilla ja Cortinan moottoripyöräkohtaus torilla. :) Korfulle kannattaa mennä jos paikat kiinnostaa koska miltei koko leffa on kuvattu siellä.
Tuonne pitäisi vielä joskus mennä:
Agia Triada Monastery - Meteora, Greece
 

psychodad

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko, Hal Gill
Katselin eilen elokuvan nimelta Puncture. Yllattavan hyva, suhteellisen hidastempoinen oikeusdraama. Vahan samanlainen kuin Erin Brockovich mutta vahemman populistisella otteella. Tositapahtumiin perustuva tamakin (salaliitosta ja kahminnasta tassakin on kyse, joten jos on niita uskovaisia jotka kuvittelevat etta maailmassa ei sellaisia harrasteta niin sitten ei kannata katsoa ettei maailmankuva pirstaloidu).

Paa-osassa oli Captain America Chris Evans.
 
Viimeksi muokattu:

Eddie

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät & kaikki karsintasarjat
Eilen kävin katsomassa pohjois Ruotsiin sijoittuvan Pedon jäljillä leffan. Leffan sai katsoa kohtuu rauhassa, sillä Hollywood tuotannot vetivät massoja kaiketi vähän enemmän, sillä lippuja piti jonottaa ihan tosissaan. Veikkaanpa kuitenkin, että Pedon jäljillä ei ollut se teatterin heikoin pätkä kuitenkaan. Leffa oli mielestäni erittäin hyvä ja antaisin sille neljä tähteä. Stormare ja Lassgård hoitavat pääroolit erittäin vakuuttavasti. Maisemat olivat pohjoisen karua luontoa, mikä miellytti ainakin omaa silmääni. Leffa oli kohtuu pitkä, mutta itse pidin jokaisesta minuutista. Suosittelen lämpimästi ainakin niille jotka pitävät ruotsalaisista laatuelokuvista. Sanottakoon, että olihan tämä paljon laadukkaammin toteutettu kuin esimerkiksi Wallander liukuhihnatuotannot tai vaikka Beckit(ne muutamat, jotka olen katsonut).
 

Vanha Len

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Boners
Katsastelin Paul Bettanyn tähdittämän Priestin ja pidin todella paljon. Vampyyrileffojen ystävänä kolahti oikeinkin hyvin. Hyvät tehosteet ja sarjakuvamainen suoraviivaisuus miellyttivät myös. Jatkoa odotellessa...

4/5
 

leivoja

Jäsen
Suosikkijoukkue
St Pauli - Non established since 1910
Eilen kävin katsomassa pohjois Ruotsiin sijoittuvan Pedon jäljillä leffan.

Itse pidin myös kovasti. Leffan pääkaksikko on aika huikeassa vedossa, kuten herrat yleensä. Kriitikot ovat itkeneet paljon siitä, että murhaaja paljastetaan katsojalle ennen kuin poliiseille. Tästä syystä kriitikot ovat samalla pitäneet itseään ovelina dekkareina, koska ovat selvittäneet murhaajan ennen poliisia :)

Ratkaisu on tietoinen, eikä se pilaa leffan tunnelmaa tai juonta millään tapaa. Tämä on kuulemma Störmaren viimeinen rooli kotimaassaan, joten käykää katsomassa vielä kun ehditte. Setä on karu.
 

Eddie

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät & kaikki karsintasarjat
Itse pidin myös kovasti. Leffan pääkaksikko on aika huikeassa vedossa, kuten herrat yleensä. Kriitikot ovat itkeneet paljon siitä, että murhaaja paljastetaan katsojalle ennen kuin poliiseille. Tästä syystä kriitikot ovat samalla pitäneet itseään ovelina dekkareina, koska ovat selvittäneet murhaajan ennen poliisia :)

Ratkaisu on tietoinen, eikä se pilaa leffan tunnelmaa tai juonta millään tapaa. Tämä on kuulemma Störmaren viimeinen rooli kotimaassaan, joten käykää katsomassa vielä kun ehditte. Setä on karu.

Mainittakoon vielä, että myös Eero Milonoff on todella hyvä roolissaan kylän koviksena.
 
Katsastelin Paul Bettanyn tähdittämän Priestin ja pidin todella paljon. Vampyyrileffojen ystävänä kolahti oikeinkin hyvin. Hyvät tehosteet ja sarjakuvamainen suoraviivaisuus miellyttivät myös. Jatkoa odotellessa...

Minulle kolahti myös, vaikka pidänkin enemmän perinteisistä vampyyreista. Monesti oman katsontanautinnon pilaa tämän leffan tyylinen hahmojen "lentäminen" (yliketteryys ja valtavat loikat), mutta tässä ei niin käynyt. Luultavasti tämä leffa ei kestä hirveästi kulutusta, mutta senhän ratkaisee sillä ettei katso kovin usein :)
 

Mack

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Roger Moore oli mielestäni muutoin ihan jees Bond, mutta miehen fysiikka oli turhan naismainen. Ei järin maskuliininen ilmestys missään vaiheessa ja varsinkin Mooren juokseminen näytti varsin ämmämäiseltä.

En huomannutkaan, että täällä oli puhetta Bondeista. Tuosta hieman kiinni, että itsekin sitä mieltä että Moore oli ihan ok. Paljolti sen takia, koska kasvoi Mooren ollessa Bond. Connery toki se ainoa oikea.

Mitä tulee tuohon liikkumiseen, niin hyvä huomio. Tosin tuo ei ole mitään verrattuna Pierce Brosnaniin. Jätkä liikkui kyllä niin akkamaisesti ja teennäisesti kuin olla ja voi. Uskomattoman huvittavaa jopa paikoin. Lisäksi sellainen hienostuneen viininmaistelijan ulosanti oli myös kaikkea muuta kuin miehekkään Bondin puhetta.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Stanley Kubrickin oivallinen "Kunnian polut" on erilainen sotaelokuva, joka kuvaa sodan mielettömyyden ja totaalisen ihmisarvon halveksinnan kovin karulla tavalla. Tavallaan itse taistelun mielettömyys on esinäytös sille ihmisarvon halveksunnalle mihin elokuva lopulta huipentuessaan oikeudenkäynnin myötä yltää. Maineen ja kunnian myötä ihmiselämä menettää merkityksensä lopullisesti.

Kirk Douglas tekee suoraselkäisenä upseerina hienon roolityön, mutta yhtälailla elokuva pitää sisällään monia hienoja rooleja lipevistä upseereista alhaisiin pettureihin saakka.

Kunnian polut kuuluu ehdottomasti parhaimpiin sotaleffoihin ja painotan, että kyseessä on pasifistinen kuvaus sodasta ja sen mielettömyydestä, hurmoshenkinen tappaminen ja sankaruus - sellaisena kuin monet sen mieltävät - ei kuulu tämän leffan teemoihin. Teemana on ennemminkin juuri ihmismielen moninaisuus alhaisuudesta alkaen, mutta siksi elokuva onkin niin hieno kokonaisuus! Nousee parhaimpien näkemieni sotaleffojen joukkoon: Das Boot, Tule ja katso, Platoon, Veteen piirretty viiva, Full metal jacket muutamia muita mainitakseni.

vlad.
 

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Tosin tuo ei ole mitään verrattuna Pierce Brosnaniin. Jätkä liikkui kyllä niin akkamaisesti ja teennäisesti kuin olla ja voi. Uskomattoman huvittavaa jopa paikoin. Lisäksi sellainen hienostuneen viininmaistelijan ulosanti oli myös kaikkea muuta kuin miehekkään Bondin puhetta.

Olen osittain samaa mieltä siitä, että Brosnan ei heijastanut täysin mielikuvaa "oikeasta" Bondista, ja hänen näyttelemisensä oli turhan jähmeää. Tosin alkupään Brosnan-Bondit kuten Goldeneye kyllä palauttivat Bondit taas henkiin monen vuoden tauon jälkeen ja nostivat sarjan kunnolla eloon. Goldeneye oli muutenkin oivallinen Bond, jossa olivat sekä pahis (Sean Bean) että tunnari (Tina Turner) kohdillaan. Ne pari viimeistä Brosnan-Bondia olisi tosin voinut jättää tekemättäkin, erityisesti sen viimeisen, jossa oli näkymättömiä autoja ja Madonnan surkea tunnusbiisi. Huonoin Bond-leffa ylivoimaisesti.

Mutta mitä hienostuneisiin viininmaistelijoihin tulee, niin oletko lukenut Ian Flemingin Bond-romaanit? Bondhan on monessa romaanissa hemmetinmoinen snobi, joka muistaa joka tuotemerkin erikseen mainita ja jonka kulutustottumukset ovat välillä erittäin elitistisiä. Toki se kuuluu salaisen agentin toimenkuvaankin, mutta aikamoisen hienostunutta viinien maistelua Bondin meno välillä on.
 

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Tämä uusin versio on ymmärtääkseni jonkin sortin jatko-osa. Mahtaa tuotantoyhtiötä vituttaa, ettei tässä tapauksessa alkuperäiselle leffalle voi oikein tehdä jatko-osaksi nykyään niin-kovin-muodikasta esiosaa (vrt. esim. X-men [First Class], Uhrilampaat [Hannibal Rising], Star Trek, Batman [Begins], muutamia mainitakseni)

Hannibal Rising on uskomatonta kuraa, jonka julkaisijoiden maksan voisi tarjota papujen ja chiantian kera. Batman-tyyppinen Lecter heilumassa samuraimiekalla yöllisissä operaatioissa? Käsittämätöntä skeidaa.

Lecterin sisältävät elokuvat olisi pitänyt jättää kahteen. Michael Mannin ohjaama Manhunter (Lecterinä - tai "Lecktorina" Brian Cox) sekä Jonathan Demmen Uhrilampaat (Hopkins Lecterinä). Tähän olisi voinut myös Thomas Harris jättää aiheen kirjoissaan. Hannibal on tylsä antikliimaksi, ja Hannibal Rising on sanoinkuvaamatonta roskaa. Mannin Manhunter on Harris-filmatisaatioista edelleen se paras, vaikka Uhrilampaatkin toki on viiden tähden klassikko.

Mutta missä vaiheessa Star Trekiin ja Batmaniin on tehty esiosat? Uusin Star Trek on omaan universuumiinsa sijoittuva Trek-saagan uudelleentulkinta/aloitus, mutta ei sellaisenaan mikään esiosa millekään aikaisemmalle sarjalle tai elokuvalle.

Batman Begins ei myöskään ole esiosa millekään edeltävälle Batman-elokuvalle eikä tv-sarjalle. Se on koko tarinan uudelleenaloitus, jossa Batman aloittaa seikkailunsa samalla tavoin kuin Batman aloitti seikkailunsa vaikkapa Tim Burtonin versiossa. Nolanin Batman on ihan oma versionsa ja erillinen Batman kuin Burtonin Batman tai tv-sarjan Batman.

Ns. "reboot" on eri asia kuin "prequel". Useimmiten (mutta eivät aina) sekä rebootit, prequelit, remaket että muut vastaavat re/pre/whateverit ovat rahastusta ja roskaa, erityisesti kauhuelokuvasarjojen kohdalla. Nolanin Batman-sarja on onnistunut tulkinta 73-vuotta julkaistun Batmanin hahmosta, ja on luultavaa, että aikanaan joku muu tekee taas uuden Batman-version, koska hahmo on ikoninen. Nolanin versio on myös A-kastin elokuva, jossa on A-kastin ohjaaja ja A-kastin näyttelijöitä. Sen sijaan jonkun Halloweenin tuhannes jatko-osa tai Elm Streetin uusintaversio yms. ovat yleensä alimman yhteisen nimittäjän mukaan tehtyä jätettä.
 

Mack

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Mutta mitä hienostuneisiin viininmaistelijoihin tulee, niin oletko lukenut Ian Flemingin Bond-romaanit? Bondhan on monessa romaanissa hemmetinmoinen snobi, joka muistaa joka tuotemerkin erikseen mainita ja jonka kulutustottumukset ovat välillä erittäin elitistisiä. Toki se kuuluu salaisen agentin toimenkuvaankin, mutta aikamoisen hienostunutta viinien maistelua Bondin meno välillä on.

Bond on juuri tuollainen kuten mainitsit, mutta Brosnanissa on vain jotain outoa, jota on erittäin vaikea selittää. Conneryn Bond hienostelee myös viinien kanssa, mutta Brosnanin tulkinnassa sekaan tulee enemmän sellaisen typerän paskantärkeän pöntön elementti. Brosnan on jotenkin tahattoman koominen leikkiessään ikäänkuin jotain kovaa miehekästä agenttia, vaikka on oikeasti kaukana siitä. Muutamissa hänen Bondeissaan on ollut kohtaus, jotka ovat naurattaneet ylinäyttelemisen takia. Juoksukohtauksetkin kaveri vetää sellaisella ihmeellisellä väkevän sitruunan imeneellä ilmeellä.

Itse en pitänyt lainkaan Goldeneysta. Bond palasi silloin pitkältä tauolta ja odotusarvot olivat korkealla sun muuta. Tuota elokuvaa hehkutettiin ja rummutettiin silloin niin urakalla "kaikkien aikojen Bondiksi" sun muuta ja tuolloin viimeistään nämä elokuvat mielestäni muuttuivat vain tavallisiksi toimintaelokuviksi, joissa on agentti-teema.

Vaikka lapsuudessa siis Mooren leffojen kautta sarjaan tuli sisälle, niin henk.koht koen Conneryn ensimmäiset neljä varsin suvereeneina elokuvina tässä sarjassa. YOLT osoitti Seanilta jo selvää kyllästymistä rooliin, mutta oli silti yhä ihan jees. Timantit on kai koettu hieman liian sarjakuvamaiseksi, mutta Connery kantaa sitä silti karismallaan. Lisäksi olen aina pitänyt valtavasti Timanttien pre-creditistä, missä Bond etsii Blofeldia. Mooren leffat menevät vähän enemmän tiettyjen kohtausten tai hetkien voimalla, mutta eivät oikein kokonaisuuksina jaksa niin hyvin.

Nyky-Bondeissa esimerkiksi Bondin ja M:n keskinäinen suhde on sellainen mitä ei hirveästi jaksa. Judi Dench on toki kova pro, mutta tuo korostettu vastakkainasettelu heidän välillään lähinnä rasittaa. Bernard Leen aikana homman nimi oli selvä. M oli M ja Bond oli nöyrä alainen.
 

trap

Jäsen
Nuo rebootit on muuten nykyään todella yleisiä ja koko ajan vaan lisääntymään päin. Bondin, Batmanin ym lisäksi esim. Spider-Man franchise rebootataan jo ensi vuonna uuden Ultimate Spider-Manin myötä. Eka trilogia olikin kyllä aika paska, varsinkin loppua kohden.

Mackin kanssa samaa mieltä GoldenEyestä, omaan silmään todella yliarvostettu Bondi. En kyllä tykkää oikein mistään Brosnanin pätkästä. Vika eli Die Another Day itse asiassa oli melkein paras, jos otetaan huomioon vain ensimmäinen puolikas. Loppu oli sitten aika huttua.

Uuteen Skyfalliin en ole kovin tarkasti perehtynyt, mutta näyttelijävalinnat vaikuttaa ihan onnistuneilta. Tykkään kovasti tästä uudestakin Bond-universumista. Q:kin tekee nyt ensiesiintymisensä, uskoisin että aika lailla erilainen hahmo ja hyvä niin, Desmond Llewelyn oli niin uniikki ja loistava että sitä on turha yrittää apinoida. John Cleesekin veti kyllä ihan hyvät roolit ensin Q:n avustajana R:nä ja sitten seuraajana.

Jos nyt vielä loppuun laittaisi oman suosikki-Bondin niin se on kyllä varmaan For Your Eyes Only.
 

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Minulle joka Bond-näyttelijässä on puolensa, eikä kukaan ole täysin epäonnistunut tai epäsopiva Bond. Jokaisella Bond-näyttelijällä on myös heikommat hetkensä ja/tai elokuvansa, joten senkään takia en pidä ketään näyttelijää kaikissa olosuhteissa parhaana Bondina (vaikka Connery tietysti onkin se alkuperäinen ja miehekkäin).

Näyttelijöiden sijasta olennaisempaa on elokuvan tunnelma ja juuri siihen aikakauteen sopiva bondmaisuus. Jokainen elokuvahan on oman hetkensä tuote, ja heijastaa silloista maailmankuvaa ja ilmapiiriä. Brosnan-Bondien ongelmat johtuvat myös aikakauden pöyhkeän efektivetoisesta ilmapiiristä ja siitä, että Bond-leffat taantuivat Bond-elämyksistä pelkiksi toimintaleffoiksi, joissa seikkailee joku agentti. Osin tähän vaikutti sekin, että alkuperäiset Ian Flemingin teemat tai tarinat olivat jo aikoja sitten käytetty, ja painoa annettiin liikaa teknisille hilavitkuttimille (edelleen se näkymätön auto).

Craig-Bondien paras idea oli ehdottomasti ottaa etäisyyttä vanhaan ja palauttaa Bondeihin ns. katu-uskottavuutta ja rosoisuutta. Bourne-elokuvien jälkeen olisi ollut mahdotonta tehdä enää mitään Die Another Day -möhkälettä. Casino Royalen alkukohtaus likaisessa vessassa palautti Bondin sellaiseksi mitä hän myös kirjoissa oli: kirjaimellisesti likaisten hommien tekijäksi, jolla on valtion toimesta lupa tappaa. Myös Casino Royale -kirjan hyödyntäminen juonessa oli loistoveto, alkuperäistarinoissa se paras imu on.
 

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Pistetään nyt jatkoksi pikku pika-analyysi jokaisesta Bond-näyttelijästä:

Connery. Se aito ja alkuperäinen karvarinta, johon kaikkia muita tullaan vertaamaan ikuisesti - ja syystäkin. Ei Connerykaan joka leffassa mitenkään ainutlaatuinen ollut, taisteluväsymys alkoi vähitellen painaa, mutta ei häntä mihinkään vaihtaisikaan. Parhaita Connery-Bondeja on monta, mutta Salainen agentti 007 Istanbulissa tiivistää ehkä parhaiten kaiken sen, mistä Bondissa alun perin oli ja on edelleen kyse.

Lazenby. Ei toki parhaita Bondeja, mutta hieman liian aliarvostettu ja välillä hysteerisestikin parjattu. Toisenlaisena ajankohtana hän olisi voinut hyvin olla useammankin Bond-elokuvan pääroolissa, mutta Conneryn saappaat olivat liian isot. Hänen Majesteettinsa Salaisessa Palvelussa -elokuvan visuaalinen, leikittelevä tyyli eroaa niin paljon Conneryn suoraviivaisemmista Bondeista, että se saa Lazenbyn näyttämään huonommalta kuin mitä hän onkaan. Itse elokuva ja sen juoni on varsin onnistunut ja perustuu pitkälti alkuperäisromaaniin.

Moore. Oman aikakautensa Bond, tietoisesti keikarimaisempi ja leikittelevämpi brittiherrasmiehen perikuva, joka jätti brutaalin maskuliinisuuden vähemmälle ja seikkaili suu virneessä. Tosin osasi Moorekin olla välillä varsin tyly. Mies läpsi naisia leffoissa varsin tiuhaan ja nakkasi Blofeldinkin savupiipusta alas. 1970-luvun tyyliin Moore on omiaan ja moni hänen aikakautensa Bond on klassikko, 1980-luvun puolivälissä hän alkoi olla jo turhan väsynyt. Elä ja anna toisten kuolla eli Mooren ensimmäinen Bond ei ole niin itsetietoinen kuin myöhemmät Bondit, ja voodoo-tunnelma on hyvin vahva.

Dalton. Loppujen lopuksi ehkä lähimpänä kirjojen Bondia, tiukkailmeistä agenttia joka hoitaa hommat ammattilaisen tavoin. Elokuva-Bond kuitenkin kaipaa vähän erilaista karismaa. Ironisesti Conneryn jälkeen Lazenby oli liian erilainen ja keikarimainen, ja sitten Mooren jälkeen Dalton taas oli liian tosikkomainen ja fyysinen. Vaaran vyöhykkeellä on mielestäni kaikilla tavoin onnistunut Bond-elokuva, Lupa tappaa oli turhan totinen kosto-action.

Brosnan. Miestä jo käsiteltiinkin aiemmin. Kultainen silmä on Brosnan-Bondeista suosikkini, siitä eteenpäin taso heikkeni sitä mukaa mitä ns. modernimmaksi elokuvat kävivät. Kultainen silmä myös elvytti sarjan taloudellisesti, sillä jos rahan arvon muutokset huomioidaan, niin Goldeneye oli parhaiten tuottanut Bond sitten 1970-luvun lopun Bondien.

Craig. Paluu kohti juuria, reboot ja myös kunnianpalautus. Casino Royale tuntui pitkästä, pitkästä aikaa oikealta Bondilta eikä miltään geneeriseltä toimintaseikkailulta ja siinä oli likipitäen kaikki kohdallaan. Karski, miehekäs ja synkkä Bond toimii ainakin aluksi, tosin Bondin luonteeseen ei loputon synkistely sovi. Seuraavassa elokuvassa saisikin olla ainakin hetkittäin hieman irtonaisempaa ja rennompaa Bondia nyt kun Bondin "syntytarina" on käyty läpi. Quantum Of Solace oli Craigin hyvästä roolisuorituksesta huolimatta selvästi heikompi kokonaisuus kuin Casino Royale, joten toivoa sopii, ettei Craig-Bondien käyrä notkahda liikaa.
 

Mack

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Mies läpsi naisia leffoissa varsin tiuhaan ja nakkasi Blofeldinkin savupiipusta alas. 1970-luvun tyyliin Moore on omiaan ja moni hänen aikakautensa Bond on klassikko, 1980-luvun puolivälissä hän alkoi olla jo turhan väsynyt. Elä ja anna toisten kuolla eli Mooren ensimmäinen Bond ei ole niin itsetietoinen kuin myöhemmät Bondit, ja voodoo-tunnelma on hyvin vahva.

Mooren Bond heitti jonkun kaljun kissaa silittävän nimettömän hahmon sieltä piipusta, ei välttämättä Blofeldia. No joo, typeryydet sikseen, Blofeld se tietenkin oli. Kuitenkin tuo 60-luvun lopulla tullut tilanne ettei Spectreä ja Blofeldia voinut enää käyttää oli aikoinaan harmillinen isku sarjalle. Blofeld sentään oli nimellään vielä Timanteissa. Ylipäätään tuo riita Bond-tuotannon ja sen yksittäisen tuottajan McCloryn välillä on aika kiehtova tarina. Kyseinen kaveri oli ilmeisesti kuolemaansa(2006) saakka vääntänyt ja sotinut asiasta ja halusi kuvata Pallosalamaa uusiksi ja uusiksi. Siihenhän hänellä oli oikeudet ja jotenkin todella jumitti tuon Spectren ja Blofeldin.

Connerystä tuli mieleen, että vaikka monet vanhan koulukunnan näyttelijät edustavatkin tietyllä tapaa hyvinkin mustavalkoista ajattelumaailmaa, niin jotkut kantavat sen aivan eri tavalla kuin toiset. Connery on hahmona aina ollut tyylikäs ja karismaattinen. Clint Eastwood esimerkiksi on myös huokunut tiettyä tyyliä ja asiallisuutta. Charlton Heston taas oli lähinnä pelkkä klovni.
 

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Kyseinen kaveri oli ilmeisesti kuolemaansa(2006) saakka vääntänyt ja sotinut asiasta ja halusi kuvata Pallosalamaa uusiksi ja uusiksi. Siihenhän hänellä oli oikeudet ja jotenkin todella jumitti tuon Spectren ja Blofeldin.

Mielenkiintoista kyllä tämä "epävirallinen Bond" eli Conneryn tähdittämä mutta ei varsinaiseen viralliseen Bond-sarjaan kuuluva Pallosalama-uusintafilmatisointi Älä kieltäydy kahdesti on aina ollut minusta iskevämpi kuin itse Pallosalama, joka on vähän jähmeä ja Conneryn originaali-Bondeista kenties heikoin (ainakin minun mielestäni). 1983 tehty versio oli jotenkin rennompi ja paremmin rytmitetty.

Nyt kun Bond-jatkumo on aloitettu uudestaan ja tämä McClorykin on kuollut, niin kenties Blofeldin ja SP.E.C.T.R.E.n saisi elvytettyä ja heitettyä uudestaan kehiin? Edellisessä leffassa ollut Quantum-järjestöhän voisi näppärästi olla vain osa uutta Blofeldin organisaatiota. Toki Spectreä ja Ernst Stravroa pitäisi sen verran päivittää, että kylmä sota on jo ohi, eikä perinteinen "kiristänpä länsimaita ydinpommilla rahasta"-skenaario oikein toimi. Hänen Majesteettinsa salaisessa palveluksessa -tarinassa oli sinänsä aikaansa edellä oleva skenaario, joka toimisi nykypäivänäkin: Blofeldhan kaavaili bakteerien avulla toteutettavaa biologista sodankäyntiä.

Charlton Heston taas oli lähinnä pelkkä klovni.

Toki makuasia sinänsä, mutta kyllä Heston on ehdottomasti oman aikakautensa suurnäyttelijöitä ja oman aikansa linjauksien vahva tulkki. Apinoiden planeetta sekä erityisesti huippurooli lähitulevaisuuden dystopiakuvauksessa Soylent Green (jossa nälänhätäongelmat ratkotaan unohtumattomalla tavalla) ovat hienoja rooleja, ja toki mies muistetaan elämää suuremmista spektaakkeleista kuten Kymmenen käskyä ja Ben-Hur, kuten myös Wellesin Pahan kosketuksesta. Tieteiskauhun ystäville The Omega Man on kulttiasemassa (tästä tarinasta tuorein versio oli Will Smithin tähdittämä I Am Legend).

Siinä mielessä Heston tietysti eroaa Eastwoodista ja Connerysta, että hän ei pystynyt samalla tavalla muuttumaan ajan myötä ja kohoamaan oman aikakautensa yläpuolelle ajattomaksi hahmoksi. Heston tavallaan jämähti 50-70-luvuilla tekemiensä roolien vangiksi, kun taas Eastwood ja Connery eivät. Hestoniahan pidetään hieman virheellisesti jonkinlaisena äärikonservatiivirepublikaanin karikatyyrinä, mutta harva tiedostaa, että hän oli alunperin maltillinen demokraatti joka oli Kennedyn tukijoukoissa, mielenosoituksissa yhdessä Martin Luther Kingin kanssa ja aluksi vastusti mm. Vietnamin sotaa jne. Heston siirtyi vasta iän myötä oikeammalle. Vielä harvempi on lukenut, mitä Heston on mistäkin asiasta oikeastaan sanonut.

Itse asiassa olen monessa kohdassa samaa mieltä Hestonin kanssa ns. kulttuurisesta sodasta (kuten Heston muistutti, niin valkoiset miehet eivät Yhdysvalloissakaan ole mustavalkoisesti historiallisia riistäjiä ja orjuuttajia, sillä nimenomaan valkoiset miehet Lincolnin johdolla kävivät aseelliseen taisteluun vastustamaan orjuutta), eikä myöskään NRA ole mikään demonien tyyssija, jollaisena se Euroopassa usein kuvataan mediassa.
 

Mack

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Mielenkiintoista kyllä tämä "epävirallinen Bond" eli Conneryn tähdittämä mutta ei varsinaiseen viralliseen Bond-sarjaan kuuluva Pallosalama-uusintafilmatisointi Älä kieltäydy kahdesti on aina ollut minusta iskevämpi kuin itse Pallosalama, joka on vähän jähmeä ja Conneryn originaali-Bondeista kenties heikoin (ainakin minun mielestäni). 1983 tehty versio oli jotenkin rennompi ja paremmin rytmitetty.

Nyt kun Bond-jatkumo on aloitettu uudestaan ja tämä McClorykin on kuollut, niin kenties Blofeldin ja SP.E.C.T.R.E.n saisi elvytettyä ja heitettyä uudestaan kehiin?

Itse asiassa olen monessa kohdassa samaa mieltä Hestonin kanssa ns. kulttuurisesta sodasta (kuten Heston muistutti, niin valkoiset miehet eivät Yhdysvalloissakaan ole mustavalkoisesti historiallisia riistäjiä ja orjuuttajia, sillä nimenomaan valkoiset miehet Lincolnin johdolla kävivät aseelliseen taisteluun vastustamaan orjuutta), eikä myöskään NRA ole mikään demonien tyyssija, jollaisena se Euroopassa usein kuvataan mediassa.

Vaikka Bondin ystäviä ollaankin, niin leffojen suhteen ollaan varmasti täysin eri koulukuntaa. Itsellä ei (taaskaan) iske tuo uudempi Pallosalama. Siinä tuo Seanin ikä on jo niin voimakas tekijä, eikä se vain ole ns. oikea Bond. Myös se vaikuttaa että itselle tuo '65 Pallosalama on hyvin läheinen leffa. Ensimmäinen Conneryn Bondeista minkä näin ja ne merenalaiset taistelut olivat hienot. Lisäksi leffan soundtrack/musamaailma on mainio.

Muistelisin, että jopa tuo McCloryn perikunta jatkoi vääntöä noista oikeuksista. En ihan rehellisesti tiedä, vaikka tuo olisi jotenkin yhä auki!? Mielestäni tuosta McCloryn urasta voisi saada mielenkiintoisen Hollywoodin insider-leffan. Tuottaja, joka ei urallaan koskaan osunut mihinkään muuhun kultasuoneen kuin että sattui olemaan kiinnostunut Bondista samoihin aikoihin kuin Cubby Broccoli ja saikin näppinsä tuohon Pallosalamaan ja siitä muodostui miehen koko elämäntyö. Todellakin ellen väärin muista niin miehellä oli jatkuvat suunnitelmat tehdä Pallosalamasta vielä kolmaskin versio, mutta sitä taas Broccolin tyttären ja muun perikunnan puolelta blokattiin.

Iästä tuli taas mieleen, että esim. Mooren viimeinen Bond oli jo aika karmeaa katsottavaa. On se jo aivan naurettavaa kuinka 60v kaveri menee jonain hurmaavana agenttina päälle parikymppisten mimmien kanssa.

Hestonista vielä sen verran, että ura onkin komea, mutta juuri tuo aseen kanssa heiluminen ja Apinoiden Planeetan siteeraaminen jäi jotenkin nolona mieleen. Lisäksi se kohtaus Michael Mooren dokkarista kun loukattu Heston poistuu paikalta kuin joku vanha mummo oli jotenkin surkeaa. Michael Moore on itselle lähinnä neutraali hahmo, joka tekee hommat oman agendansa mukaan, mutta silti Hestonin käytös oli jotenkin akkamaista.

Hänen elokuvistaan pidän Apinoiden Planeettaa yhtenä suurimmista klassikoista, mutta kun katsoin sen yksi päivä pitkästä aikaa, niin jotain voimakkaan koomista Hestonin ylinäyttelemisessä oli. Toki oman aikansa tuote sekin.
 

Apassi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Kostoelokuvien sarjassa on vuorossa Etelä-Korealainen Akmareul boatda, eli I Saw The Devil. Hyvin otteessaan pitävä ja yllätyksiä sisällään pitävä elokuva. Tämän tyyppisten elokuvien kärkipäätä. Aika harvoin näitä aasialaisia elokuvia tulee katsottua, vaikka olisivatkin hyviä arvosteluja saaneet. Joku tässä kuitenkin oli, joka sai katsomaan, eikä tarvinnut suuremmin pettyä.
 

mice

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Flames, Juventus, Parma
Eilen tuli TV5:ltä Oliver Stonen ohjaama U-käännös helvettiin, joka piti otteessaan alusta loppuun. Tarina nyt ei ehkä kaikkein monimutkaisin ollut, mutta kuvaus ja ennen kaikkea loistavat näyttelijät nostivat pätkän selkeästi keskiverron yläpuolelle. Kruununa Billy Bob Thornton, joka oli kuin ilmetty Kumikorjaamo & korjaamo Velj. Kinnuloiden Arizonaan karannut veli.

Tämä oli sen luokan leffa, että pitäisi melkein hommata omaan hyllyynkin. Suosittelen.
 

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
itselle tuo '65 Pallosalama on hyvin läheinen leffa. Ensimmäinen Conneryn Bondeista minkä näin ja ne merenalaiset taistelut olivat hienot. Lisäksi leffan soundtrack/musamaailma on mainio.

Ei Pallosalama minustakaan varsinaisesti huono elokuva ole, kaikki Conneryn Bondit ovat merkittäviä elokuvia, mutta tarinallisesti se on vain ollut aina jotenkin jähmeä. Vuoden 1983 Bond on kyllä minulle sikäli oikea Bond, että siinä on kuitenkin Connery pääosassa ja ennen kaikkea se perustuu Flemingin kirjaan, jotka ovat kaiken bondeilun alku ja juuri. Enemmän tämä elokuva on ns. oikea Bond kuin saman aikakauden viimeiset Moore-Bondit, joissa tosiaan ikämies-Mooren meno ei enää niin sujuvaa ollut. Iän karttuminen on otettu Älä kieltäydy kahdesti -leffassa huomioon siten, että Connery esittää hahmoa rennommin ja reilusti pilke silmäkulmassa.

Alkuperäisen Pallosalaman soundtrack on kuitenkin monta luokkaa parempi kuin uusioversiossa, ja Tom Jonesin mahtipontinen kappale on klassikko. Bond-biisithän ovat ihan oma lukunsa, ne ovat varsinkin alkupuolen Bondeissa lähes aina ikiklassikoita. Pitäisikin vähän listata noitakin, sillä tunnarit ovat se asia, joka virittää katsojan oikeaan tunnelmaan.

Lisäksi se kohtaus Michael Mooren dokkarista kun loukattu Heston poistuu paikalta kuin joku vanha mummo oli jotenkin surkeaa. Michael Moore on itselle lähinnä neutraali hahmo, joka tekee hommat oman agendansa mukaan, mutta silti Hestonin käytös oli jotenkin akkamaista.

Ehkä näin, mutta täytyy sanoa, että minusta Mooren toimintakin on kyseenalaista. Hyökätä nyt äkisti Alzheimerista kärsivän liki kahdeksankymppisen vanhuksen eteen sönkkäämään kysymyksiä jostain muutaman vuoden takaisesta NRA-kokouksesta. Toki Heston tuolloin oli vielä NRA:ssa mukana, mutta jos Hestonia haluttiin Mooren tempauksessa kritisoida vuonna 1999 silloisten kouluammuskelujen tiimoilta, niin sitten olisi pitänyt ottaa asia esille muilla keinoin. Ja mielellään jo silloin 1999 kun asia oli ajankohtainen, turha sitä on vuosia vatvoa vanhoja juttuja.

Populismiahan tuommoinen journalismi on. Ei se Hestonin vika ollut jos joku vatipää tappoi koulutovereitaan jossain. Eivät aseet tapa vaan ihmiset tappavat. Jos surmaamisen mahdollistavan välineen laillisen omistuksen puolustaminen olisi rikos, niin ruotsalainen Mora-puukkotehdas olisi paljosta vastuussa.

Vielä alleviivaan sitä, että Heston oli jo tuolloin ilmoittanut kärsivänsä alzheimerin oireista ja vetäytyi pian tuon tapauksen jälkeen kotinsa rauhaan, jossa hän viimeiset vuodet vietti varsin huonokuntoisena. Vähän sama kuin jos joku olisi aikoinaan yllättänyt viimeisiään vetelevän Kekkosen ja mennyt äkkiarvaamatta tivaamaan raihnaiselta dementikolta totuutta jostain vuoden 1961 noottikriisistä.

Täytyy sanoa, että ei omakaan reaktioni välttämättä paras mahdollinen olisi, jos kävelisin nyt rauhassa kadulla ja äkisti joku läski partasuu iskisi kylkeen kiinni ja alkaisi sönkkäämään tyyliin "Musta Nuoli, Musta Nuoli, sammuitko kerran Kouvolan vierasreissulla vuonna 2008 bussiin? Ja jos myönnät tämän, niin oliko se perimmäinen syy siihen, että Rebels-kannatustoiminta hiipui mestaruuskauden jälkeen, häh? Miksi, Musta Nuoli, miksi?"

Tässä vaiheessa saisi Suomen Moore luultavasti kuulla muutaman kirosanan - tai sitten minäkin luikahtaisin akkamaisesti johonkin bussiin, tavoitteenani päästä mahdollisimman nopeasti eroon selvästi häiriintyneestä kyselijästä.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös