Uniongelmia?

Tullut kärsittyä nukahtamis vaikeuksista kauemminkin, mutta suht lievänä onneksi. Kunnes nyt viime kuukaudet homma on mennyt todella ikäväksi. Pyrin menemään arkisin "nukkumaan" lähes samaan aikaan joka ilta, ja unta tulisi aivan riittävästi ennen töihin lähtöä jos nukahtaisi edes kohtuullisessa ajassa.

Homma menee suunnilleen samalla kaavalla joka päivä. Iltapäivällä ja alkuillasta olen todella väsynyt, illan tullen pirstyn. Illalla nukkumaan mennessä alkaa hidas ja tuskastuttava pyöriminen sängyssä. Hitaasti noin puolessa tunnissa, tunnissa alkaa olla jo unen rajamailla, kunnes yht äkkiä säpsähtää johonkin, oli se sitten oikea ääni, tai joku "pään sisäinen juttu/refleksi". Siitä alkaakin pirteenä koko show alusta, ja kun 3-5 kertaa saman nukahtamis yrityksen aikana tuon kaavan vetää on huumori kyllä kaukana. Kun vihdoin yleensä 2-4h ennen herätyskellon lämmintä ääntä nukahtaa, niin tietää jo että seuraavana päivänä väsyttää. Silti seuraavana päivänä toistuu sama homma.

En nuku päiväunia.

Aikamoinen uniongelma on tällä hetkellä päällä. Menin eilen nukkumaan klo 03:00 ja heräsin klo 23:00. Että jep jep vaan. Ei tässä muuten mitään olisi mutta perjantai-aamuna olisi mökille lähtö klo 09:00. Saa nähdä miten herää.

-Tinke-80

Mä nukun aina levottomasti. Saatan herätä viisikin kertaa yössä, nukahdan toki yleensä aika nopeasti uudelleen. Ja vaikka kuinka myöhään menisin nukkumaan - vaikka aamukuudelta- niin viimeistään ysiltä olen jo hereillä.

Silloin vuosituhannen alkupuolella kun panikkihäiriöoireet olivat pahimmillaan oli nukkuminen täysin mahdotonta. Joten kuten nukahdinkin, mutta heräsin parin tunnin päästä siihen että pulssi on lähes 200 ja sikahiki kaatuu päälle. Siitäpä ei noin vain nukahdettukaan uudelleen, joten yöunet oli sellaista max. kolmea tuntia parissa eri pätkässä. Onneksi sain silloin lääkityksen tuohon panikointiin niin elämänlaatu kohentui runsaasti.

Parhaiten mulla toimisi tuommoinen uni n. klo 0.30 - 6.30 ja päivällä puolen tunnin nokoset. Harmi vaan ettei työpäivän aikana pääse lounastorkuille ollenkaan.

Piti arpoa kahden option välillä. Normaalioloissa pätee suurimmaksi osaksi vaihtoehto "univaikeuksia esiintyy silloin tällöin ja päivävireyteni on ajoittain heikentynyt", mutta välillä päädytään pohjaan asti eli vaihtoehtoon "unettomuus on minulle todellinen riesa, enkä aina tunne selviäväni siitä ilman ulkopuolista apua".

Biorytmini kallistuu vahvasti iltavirkkupuolelle, mutta yhteiskunta ei, ja sattuneesta syystä joudun pitämään unirytmiäni vinoutuneena: päällä oleva kortisonihoito vaikuttaa vireystilaan keinotekoisesti ja joudun heräämään joka aamu varsin aikaisin ns. väkipakolla, olin sitten saanut unta tai en. Monesti en. Jos on lomaa/vapaata niin voin aamupäivän jälkeen/aikana yrittää nukkua jokusen lisätunnin, mutta jos ei ole, niin sitten vain töihin vaikka nukuttu tuntimäärä olisi mikä.

Parhaimmillaan saan nukahdettua yleensä joskus puoli kahden maissa yöllä ja nukuttua 6-6,5h, millä selviän, mutta ikävimpiä ovat ne yöt jolloin uni tulee silmään joskus lähempänä neljää. Ne ovat pahempia kuin ne yöt, jolloin kukun kirjaimellisesti aamunkoittoon, koska joskus jopa kokonaan valvottu yö tuntuu paremmalta kuin 2-3h katkonainen uni aamuyöstä ja herääminen aivan pökerryksissä kesken univaiheen.

Tulee ikävä takavuosien hyviä yöunia jolloin saattoi nukkua pitkään ja rauhassa. Vaikka olisi miten hyvä yö, niin senkin aikana tulee herättyä vähintään pari kolme kertaa.

Päivisin nukun usein 2-3h töistä tultuani tai noihin aikoihin. Suosituksien mukaan päiväunia ei niin suositeltaisi, jotta "unirytmi ei häiriinny", mutta joskus sitä on pakko nukkua jotta jaksaa, varsinkin kun yölliseen unettomuuteen ei vaikuta pätkääkään se, vaikka en olisi nukkunut hetkeäkään päivällä. Ennemmin uneton yö ja päivällä parin tunnin lepo kuin uneton yö ilman yhtään lepoa edes päivällä.

Musta Nuoli kirjoitti:

Biorytmini kallistuu vahvasti iltavirkkupuolelle, mutta yhteiskunta ei, ja sattuneesta syystä joudun pitämään unirytmiäni vinoutuneena: päällä oleva kortisonihoito vaikuttaa vireystilaan keinotekoisesti ja joudun heräämään joka aamu varsin aikaisin ns. väkipakolla, olin sitten saanut unta tai en. Monesti en. Jos on lomaa/vapaata niin voin aamupäivän jälkeen/aikana yrittää nukkua jokusen lisätunnin, mutta jos ei ole, niin sitten vain töihin vaikka nukuttu tuntimäärä olisi mikä.

Laajenna klikkaamalla

Joo, ei ole kyllä Suomi ollut valmis siirtymään lypsytalouden aikatauluista mihinkään. Näin on tehty aina, niin näin tullaan tekemään jatkossakin. Eikös joku tutkija sitä Helsingin Sanomissa verrannut kiduttamiseen. Itse voin ainakin allekirjoittaa asian. Joskus, kun piti vielä keskellä yötä herätä töhin, niin olihan siellä aika pitkiä pätkiä, kun ei vaan jaksanut kiinnostua mihinkää työtehtävään. Sitä keskittyi vaan siihen, että pysyy hereillä. Pahimmillaan se oli nukkumattomien öiden jälkeen, ja ai että niitä muistoja, kun kolmen aikaan yöllä oli vielä hereillä ja ennen viittä soi kello. Välillä sitä nukkui pari tuntia, välillä sitä vaan luovutti ja alkoi puuhailemaan jotain. Eipä siinä sitten työpäivän jälkeen yleensä ollut vaihtoehtoa olla nukkumatta.

Vaihtoehdot ovat kyselyyn vähän heikot. Kaikkia noita. Nyt juuri tällä hetkellä olen hyvässä tilanteessa, ettei kellosta tarvitse oikeastaan välittää. Kunhan saa hommat pakettiin aikataulujen mukaisesti.

Hyvää pohdintaa. Sen haluan sanoa, että joskus piti hakea yksi (1) päivä sairaslomaa, kun en vain kokenut itseäni sitten lähellekään työkykyiseksi unettomuusputken jälkeen. Tiesin, että yhden lepopäivän jälkeen olisi taas akku ladattuna ja mieli skarppina, nyt se vain huusi muutaman tunnin pakkounta. Lääkäri muistaakseni sen ainoan kerran totesi jotenkin: "töihin vaan, nukut sitten kun tulet töistä". - Eihän se nyt aina ihan noinkaan mene. Onhan tuossa unettomuuden tutkimuksissa ja diagnooseissa melko räikeää vähättelyä ja epätietoisuutta, toisaalta en tiedä mitä kautta sitä edes lähtisi purkamaan ja mikä olisi ratkaisuehdotus, varsinkin kun se on täysin säännötöntä itselläni. Välillä menee kuukausiakin hyvillä unilla ja silloin on kuin eri ihminen.


Pointti taisi olla se, että unettomien öiden jälkeen pitäisi aina vaan jaksaa ja puurtaa (vaikka olet aikamoinen riski, mitä tahansa teetkin), samaan aikaan "flunssassa" puoli työmaata hakee kolmen päivän saikut sopivasti juuri Leijonien pelin aikaan. (Joka vuosi sama juttu). Tarkoitus ei ole siis itkeä siitä, kun en saanut lääkäriltä lupaa lepoon ja ketä sai nyt eniten sairaslomaa, vaan näin vertauskuvana tuo unettomuuden vähättely yhteiskunnassa ja järjestelmässä joka hieman ihmetyttää. Tässä asiassa pitäisi osata jotenkin enemmän soveltaa, eikä vaan päättää, että kun silmät katsoo eteen ja puhe tulee normaalisti, niin ei muuta kun tulosta tekemään vaikka unta ei ole saanut ja olo on kuin hidastetusta psykedelia-elokuvasta.

"Kyllä sinä kerkeät nukkumaan"

Useful Idiot kirjoitti:

... joskus piti hakea yksi (1) päivä sairaslomaa, kun en vain kokenut itseäni sitten lähellekään työkykyiseksi unettomuusputken jälkeen. Tiesin, että yhden lepopäivän jälkeen olisi taas akku ladattuna ja mieli skarppina, nyt se vain huusi muutaman tunnin pakkounta. Lääkäri muistaakseni sen ainoan kerran totesi jotenkin: "töihin vaan, nukut sitten kun tulet töistä". - Eihän se nyt aina ihan noinkaan mene. Onhan tuossa unettomuuden tutkimuksissa ja diagnooseissa melko räikeää vähättelyä ja epätietoisuutta..."

Laajenna klikkaamalla

Vähättelemättä tippaakaan ongelmaasi tavallaan ymmärrän kyllä lääkäreiden/työnantajien vastahakoisuuden tässä asiassa. Se nimittäin avaisi aikamoisen pandoran lippaan, kun saikkua alkaisi saamaan unettomuuden vuoksi.

Omat uniongelmani rajoittuvat lähinnä stressiin. Kun työtä pukkaa liikaa, niin ensimmäinen selvä merkki ylikierroksilla käymisestä on se, että herään aamuyöllä klo 4 aikaan ja sen jälkeen on turha kuvitella enää nukkuvansa. Nukahtamisen kanssa minulla ei ole oikeastaan koskaan ongelmia.

Normaalisti pyrin varmistamaan, että unta tulisi ainakin puolestayöstä kello seitsemään aamulla. Monilla unen tarve vähentyy vanhetessa, mutta minulla se kulkee päinvastaiseen suuntaan. Nuorempana, ihan vielä muutamia vuosia sitten, pärjäsin helposti 4-5 tunnin yöunilla, mutta tätänykyä kyllä nukun mielelläni tuon em. seitsemän tuntia jos vain suinkin pystyn.

Seksi on parasta unilääkettä!

Prof. Puck kirjoitti:

Omat uniongelmani rajoittuvat lähinnä stressiin. Kun työtä pukkaa liikaa, niin ensimmäinen selvä merkki ylikierroksilla käymisestä on se, että herään aamuyöllä klo 4 aikaan ja sen jälkeen on turha kuvitella enää nukkuvansa. Nukahtamisen kanssa minulla ei ole oikeastaan koskaan ongelmia.

Laajenna klikkaamalla

Minulla on ihan sama ongelma.
Olen ratkaissut sen menemällä jo klo 22 nukkumaan.Kun sitten herää 4-5 aamulla, niin on sentään saanut 6-7 tuntia nukuttua, millä pärjää jotenkin. Jos sattuu heräämään jo klo 3, niin sitten sängystä ylös, lukee jotain mukavaa lehteä että saa ajatukset pois töistä ja syö vähän hiilaria, usein tunnin päästä alkaa jo pikkasen uudestaan ramasemaan ja voi saada tunnin nukuttua vielä.

Todella harvoin kestää yli kymmentä minuuttia nukahtaa siitä kun sänkyyn menee, ihan riippumatta onko sitä ennen juonut kahvia, katsonut telkkaria, tai muuta. Mässäily tai juuri ennen nukkumaanmenoa harrastettu raskas liikunta ovat oikeastaan ainoita, jotka vaikeuttavat nukahtamista, joskaan eivät kovin paljoa. Työstressiin joskus olen herännyt, mutta nukahtanut saman tien uudestaan.

Nukahtaminen (ja aikaisin herääminen) ovat aina olleet itselleni sen verran helppoja, että olen pitänyt sitä itsestäänselvyytenä. Vaimolla taas on välillä vaikeuksia saada unta ja saattaa mennä parikin tuntia nukahtamiseen, joten samalla olen oppinut arvostamaan omia "unenlahjojani".

Allekirjoittaneelle ylivoimaisesti paras rytmi olisi se, että pystyisin nukkumaan siestan aikaan pienet päiväunet.. 30-45 minuuttia unta kuulaan lounaan päätteeksi riittäisi mainiosti. Jokunen vuosi sitten tähän oli silloisen työn vuoksi mahdollisuus ja voi veljet mikä positiivinen vaikutus sillä oli. Pienten nokkaunien jälkeen olo oli yhtä virkeä kuin aamulla uuden työpäivän aloittaessa. Valitettavasti tähän luksukseen ei ole ollut mahdollisuutta enää neljään vuoteen duunin vaihtuessa.

Vastaavasti yöunia ei tuolloin tarvinnut viittä tuntia enempää. Tuolloin yöunet olivat tyypillisesti noin klo 01-06