Mainos

Goon Town is coming like a ghost town

  • 45 690
  • 316
Ei ilotulitusta, kukaan ei tullut ja ahdistavan masentava lähdöttömyys, se riipii, raastaa sekä raatelee ja ei himokkailla kynsillä, vaan tasapaksulla harmaudella ja yllemme virtaavalla oksennnuksella.

Tulee kasvoille tuhannen visiirin voimalla ja siitä ei nauti ketään, se on nöyryytys ylpeydelle ja olemmeko yllättyneitä kohtalostamme, havahdummeko mitättömyyteemme ja paskat, O:n perjantai lupaa seikkailua, Bulls vastaan Fronts.

Heti sykkii, me saatana haluamme tuon, me janoamme sitä ja tämä on klassikko, kellumme pulppuavassa nostalgiassa ja rohkeat sekä luovat aikamatkailevat, ne potkivat lähtösienet ja päälle kiimaiset postimerkit.

Tajunta luo kuvia väkivaltaisuuksista ja hahmot iskeytyvät merkittäviin tauluihin, nämä itkevät sekä kitisevät juniorit ja missä ne olivat LaForgen riehuessa näissä illoissa, se oli kiihottavan sadistista sekä kiinnostavan sairasta oireilua.

Myyttinen HCH, äärilaidan ylimyksen taipumukset ja meillä katse naulattuna Fogartyyn, oksentaa ämpäriin siellä penkillä muiden tanssiessa joukolla ja joku helmi kuitenkin liimautuu sen kainaloon katsomosta, perkele kiekkoa!
 
Onnertar ei suosinut, yksi yhteenotto ja se ei vaan riitä, olemme nähdeet penkkien tyhjenevän, hahmojen tulevan ja tanssilattia on iso, se vain pitää täyttää ja ottaa koko näyttämö haltuun.

Täyttää sekä ottaa kuin 80-luvulla ja sinkoilla hulluna, kerääntyä yhteen sekä muodostaa kasoja, sitten yksi pari löytää taas toisensa ja vedetään taas square offia hälinän ulkopuolella, vaunu lähtee syöksyyn ja vatsanpohjassa kipristelee.

Uutisvälähdys O:sta ja pelkää kananlihaa, kuolaa sekä värinää, ruudulla isot tanssiaiset ja se raportoidaan kuin itsestäänselvyys, ilman jakkupukuista moraalisaarnaa ja seuraavalla viikolla penkit tyhjenivät taas jossain muualla, lupa nauttia.

Mentiin tarunhohtoisesti tanssiaisista tanssiaisiin, mielipuolet painnoivat rinkejään hulluna ja välillä jollain kilahti huolella, nähtiin intomielisiä keihästeurastuksia ja otettiin nimiin isot kakut, kuolemattomuuden takeet ja kouludiscoissakin tanssiittiin, keinuttiin kädet olkapäillä ja se oli traumatisoivaa.
 

Bunder

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Coyotes, Thrashers
Oma gooni muistoni tuo, Islanders - Penguins 2011.Helmikuu, oli kylmää ja puolikuu. Ilta pimeä, selstajan ääni kimeä. Islandersin goonit viiksiänsä viilasivat, muiden ohi ruokajonossa kiilasivat. Rooman keisari Neron tapaan valmentaja Capuano näytti peukkua alas. Oli Gilliesillä jo luistimet jalas. Ei ollut maaleilla väliä, taklauksissa ei tunnettu sääliä. Ambulanssi hallin pihassa odotti, kun Tangradi kippurassa kojotti.
Ottelun Batman Grabner iski maaleja, samalla kun muista tehtiin kaaleja. Gladiaattorit olivat työnsä tehneet. Eivät tänään riittäneet Penguinsin rahkeet,
 
Lauantain kaiken salliva sekä mahdollistava rähinähuuma, kukaan ei euroile, vajoa epäolennaisuuksiin, ihaile visiireitä tai tuijota tauluun, pellit auki ja rähinähenki puskee ulos, maisema värjäytyy kehäkaaoksella.

Tuut, Tuut!

Yksittäiset varassa ja muutama hassu ripoteltu sinne tänne, tämä on surkuhupaisaa ajankuvaa ja silläkin on visiiri naamalla, tämä alkaa olemaan jo irvokasta ja jofa visiirillä..huikeaa hovinarreilua.

Saginawin Chase Stewart sekä Sarnian Noah Bushnell loivat merkkiteoksen, pudottivat lauantaihin helmen ja kiimainen yhteenotto, intohimoinen hanskaton tuokio ja T-Bayn Stewartin ensiesiintyminen valokeilassa, nyökyttelemme vakavamielisena tyytyväisenä ja onkohan se Finglish?
 
Yksittäisten virta ja yksipuoliset pieksemiset, Petesin Cam Lizotte nuijii vimmalla ja Coltsin Roy Radke on jyrän alla, se ottaa niittiä koteloon.

Kuin vierasta sikaa ja kuin märkää rättiä, Radge kuin ajovaloissa ja täysi vastaantulija, Lizotte skalpeerasi sen, nielaisi kokonaisena.

Back to school ready?

Radke ponnistaa High school kehistä ja seikkaillut yli rajan, keplotellut itsensä sivistyksen pariin ja siellä sitä nyrkkipantiin, Lizotte puhkuu tunteet piikissä ja se tietää merkanneensa...hetki väreilee, siinä on lähtökauneutta.
 
Meillä on tässä tyhjää tilaa ja minkä nimen näpyttelisimme, LB ja heti satelee nostalgian kultakippuja, kaivoista nousee kultaa.

Meidän pakotiemme, vapaakorttimme ja olemme lunastaneet sen rakkaudellamme kulttuuriin, tuo nukkavieru juoppo ja sen hahmo hylki raikkautta sekä urheilullisuutta, syöpäläistä myrkkyä.

Eh!

Visiirit pätevät sekä valtaavat heikkoudella ja koska LB sekä Grapes taas kaulailevat ja vastaikkaisessa kulmassa, Sonmor sekä Big Bopper, Tag Team tihkuu viidettä ja hahmot loistavat nerokkuutta, HCH availee nappeja.
 
Hanskaton toiminta on pahasta ja aktiivinen seuranhaku pannassa, ei sovi olla tyrkky tai kärkäs ja ahdistava harmaus on laskeutunut yllemme, se on pilannut maiseman.

Luemme loitsut, manaamme hieman ja kas, pientä orastavaa vapinaa, luomme lähtökatseen O:n poimintaviikkoon ja nielemme kaikki tarjolla olevat koukut köyhine syötteineen, meillä on nälkä.

Lähdöttömyys kalvaa ja torstai heittää lupauksen seikkailusta, irstailevat lähtöbileet ja silloin tanssitaan, silloin öykkäröidaan...Knights vastaan Sarnia.

Nimet iskeytyvät mieleen ja tarjolla huikea kattaus hahmoa, McPolin, Sugden, Boulton sekä Irwin ja tästä eivät lähtöpidot parane, naapurit paukuttavat seinään ja tullaan läpi oven, poistutaan ikkunasta.
 
McPolin, Sugden, Boulton sekä Irwin ja performanssi punaviivalla.

Aistitteko sähköisyyden, polttelun sormenpäissä?

Sydän läpättää, se tykyttää ja koko keho nykii, se muljahtelee.

Vatsanpohjassa vavahtelee, siellä velloo ja steppailemme tunnekuohun vallassa.

Lähtöfanatismi kukkii ja kaikki kiehtoo, ympärillä intohimoinen paatos.

Pääosanesittäjät keskiympyrässä ja hetken lumovoima tempaisi kuolleetkin haudoistaan.

Heittää kananlihalle ja ilma on sakeana lähtöpölyä, tiedämme katon sortuvan.

Tulkitsemme kiiman merkkejä, se on hahmojen catwalk ja katseemme on naulattu liekkiin.

Emme halua menettää sekuntiakaan, emme yhtään ilmettä tai elettä.

Kuvassa on patsaita, myyttisiä eläinhahmoja sekä piinattuja sieluja.

Me murahtelemme, me korahtelemme ja karkaamme tämän sirkuksen mukaan.

Hallussamme on tiketti seikkailuun ja aiomme osallistua näytelmän kulkuun; Fuck yeah, Booayh!
 
Kun tykyttää, se tykyttää ja lähtö on aina matka ytimeen.

McPolin vastaan Boulton, taas kerran ja gladiaattorit näyttämöllä, kaikki laukkaa

Se on eeeppinen taistelu ja sitä ei tarvitse runoilla romanttiseksi.

Luemme kuitenkin loitsumme ja olemme äärilaidan paroni, HCH.

Vitoset iskeutuvät leukaan ja siellä otetaan, siellä annetaan.

On vuorovaikutusta sekä veri, hiki sekä kyyneleet.

On uhreja, on sankareita ja jumalia, me synnytämme.

Se syntyy luistimet jalassa, ilman kintaita ja silmäkulma mustana.

Se on aina tyylikästä, kuin pukeutuminen mustaan ja me olemme eläimiä.

Pitelemättömiä petoja, sairaanoloisia saalistajia, kuninkaallisia sarjamurhaajia.

Ne tilttaavat ja tämä on sadistisin, brutaalein sekä väkivaltaisin sessio koskaan.

Jokainen otos ajaa hekuman huippuun ja sitä on rinnoissa, kevättä, himoa sekä halua.

Ne pamputtavat toisiaan ja inhoavat sekä halveksivat itseään.

Se on julmaa leikkiä ja Night Porter sekoittuu tähän soppaan, kädet rinnoilla ja McPolin sekä Boulton tulkitsevat naamarit veressä.
 
Jälkiväristykset ja hurmoksellinen tunnelma, seurankunta osoittaa suosiotaan.

Epäolennaisuuksia ei ole vielä olemassakaan ja aallot kuljettavat, kuola valuu.

Linjurit siivoavat verijälkiä jäästä ja vaunu lähtee jo nousuu, Ricky ottaa yleisöä.

Se piiskaa ja tätä on olla ottelija, viihdyttämistä sekä vuorovaikutusta.

Kaikki on ennalta kirjoitettu ja myöhäisherännäisyyttä ei tunneta, kukaan ei tule polttopisteeseen kulmista.

On vain valovoimaisille jaetut pääroolit ja Sugden sekä Irwin mittailevat toisiaan, sisällämme kehrää.

Hetki kiehnaa, se viettelee ja kohta viihdettä satelee niskaan, kylvemme nautinnossa.

Square off ja Ricky vetää lenkkiä, se juoksee luistimilla ja taputtaa käsiään yhteen.

Se luo rytmin ja koko häkki elää mukana, kukaan ei pahoita mieltään tai kyseenalaista.

Siellä tuotetaan sirkushuveja, se on teatteria ja ne ovat näyttelijöitä.

Kaikki tietävät sen tuskan, ahdistuksen ja pelot, ne vetävät raskainta kivirekeä ja ansaitsevat suurimmat muruset.

Ricky heittää jumppaliikkeitä ja ottaa poseeraavasta Sugdenista kuvan, kaikki loksahtaa paikoilleen ja asiat kantavat merkityksiä.
 
Ne ovat kortilla, asetettu alahyllylle ja poimimisesta tehty sietämättömän vaikeaa.

Ei saa loistaa kuin joulukuusi vaan pitää verhoutua harmauteen, hukkua tapetteihin.

Ei paukuttaa kattiloita tai antautua vietäväksi helpolla, on hillittävä halut ja palkattava kirjanpitäjä.

Giljotiini loistaa silmissä ja silmukka kiristyy, uskomatonta kuraa ja kaikki tuoksuu oksennukselta.

Uskokaa tai älkää, jotkut nauttivat tästä, ne syttyvät tälle!

Tanssiminen kahleiden kilistessä ja Whalersin Mitch Jones esiintynyt seitsemästi, se on ollut kiertueella.

Kevennetty versiohan tuo on ja ei ole dokannut tai nussinut aivan joka ilta, mutta rokkaillut kuitenkin lauteilla.

Lähtösesongin onnistujia ja viimeinen työnäyte silkka kuriositeetti, mutta kaatoja tässä lasketaan ja suorittaminen sivuseikka.

Hiekka kuitenkin valuu sen tiimalasista ja himmailu puskee väkisin takaraivoon, aivan joka tarjoukseen ei voi tarttua.

Vaikka olisi kovat poltteet iholle, lähikontaktiin sekä tanssin pyörteisiin ja seitsemän otettua, se on keskisormen näyttämistä mädälle systeemille.
 
Tuo hehkutettu, herutettu ja hypetetty kohtaaminen Knightsin sekä Sarnian kesken ja lähdötön vesiperä.

Ei ollut pääosanesittäjiä ottelevissa ja harmus iski kasvoille, näyttämöllä tulkittiin jotain eurohenkistä kappeletta.

Ei ollut tuttu meille, äärilaidan lähtöylimykselle ja lienee kirjoitettu 80-luvun jälkeen, painotus raikkaudessa, urheilullisuudessa sekä väkivallattomuudessa.

Saamme ihottumaa tuollaisesta sonnasta ja kynsimme itsemme kraatereille, emme näe sädekehää kenenkään yllä tai koe halua tempautua mukaan, olla osa.
 
Nicky ja sen kypärätön hahmo valloitti, se ryöväsi sydämet ja sen oli kevät 86.

Se tuli suoraan mytologiasta ja oli vielä elävä, vaikka jo vahakabinetissa, kalman tuoksua ja myyttisyys yllä.

Hahmon ulkoasu kokoonparsittu ja ne tarinat pyhää historiankirjoutusta, tilttannut kuin jumala sekä kohdannut alkukantaiset eläimet.

Siellä pesi jo niitä syöpäläisiä, pellejä visiireissään ja jofa visiirillä, se on saastaa ja alhaisinta ikinä.

Nicky operoi kulttimörkönä, ilman pipoa ja taianomainen sankaritaru taustallaan, voiko Nickyn kokea 2014 ja kevät 86, tytöt stretseissä ja ylipitkissä villapaidoissa.
 
O:n perjantain ja nostetta lähtöpurjeissa, se on harvinaista ja me hykertelemme.

Tippui helmi ja Gensin Smith vastaan Niagraran Haydon, portti nostalgiaan ja tikittävä toe-toe-toe.

Ne naulasivat kuin tikat ja kiiman merkit olivat selvästi havaittavissa, me tempauduimme mukaan juurineen ja painoimme suin päin kananlihasta bumbumeihin.

Tiedättekö, meiltä räjähti pää!
 
Kylvemme yltäkylläisyydessä ja North Bayn Mike Baird sekä Missyn Cody Thompson loivat vavisuttavan teoksen perjantaihin, hyppäsimme sähisten parvekkeelta ja kiipesimme ulvoen puuhun.

Vapisemme tämän teoksen edessä ja koko tajuntamme vavahtelee, sesongin parasta antia lähtönäyttämöllä ja näyttelijät sydämellään mukana.

Ne heittäytyivät lähdön sykkeeseen, tulkitsivat sielunsa pohjasta ja tilttasivat kuin huomista ei olisi, kahden käden intohimoinen iskujuhla ja me piehtaroimme viihdearvossa, me mässäilemme sillä.

Lähtöpölyä silmänkantamattomiin ja Baird korkealla HCH:n suosikkilistalla, otti 20 illan mahtipontisen viime rupeamaan ja se mairittelee aina, tuo väreilyä sekä tenhoa hahmoon...vaikka rimat ovat nilkoissa.
 
Onnellisten lähtötähtien alla ja huikea ilotulitus tuo Bairdin sekä Thompsonin veto, poreilee sekä kiehuu vieläkin ja muutama alakoukku lähtee sisään omiin.

Tästä syöksymme lauantain kaiken sallivaan sekä mahdollistavaa rähinähuumaan ja kääntyykö villiksi, kaivetaanko eläimet esiin sekä sikaillaan ja öykkäröidään huolella?

Tullaanko, sinkoillaanko ja nähdäänkö Stick Fight, vähempään ei pidä tyytyä ja kunnon orgioita, sessioita sekä bakkanaaleja tässä hamutaan.

Poltetaanko eurot rovioilla ja tuoksuu Bobby Schmautzilta, kaivellaan tikuilla silmät päästä ja ei häpeillä taipumuksia, tarkoitusta vahingoittaa.
 
Lauantai tiputti muutamia ja tultiin sivurooleista, ilman nimeä ja ei huumaa, hekumaa tai intohimon liekkejä.

Sivuroolien tulkitsijoiden puheenvuorot eivät vain sytytä ja emme janoa sattumanvaraisia, kohtaamisten pitää olla kirjoitettuja, ounasteltuja sekä ennakoituja.

Tanssioilla pitää olla leimat rystysissään ja niiden tulee esiintyä päärooleissa, partioida pullistellen punaviivalla ja öykkäröidä iltojen kuumuudessa.

Kypärät takaraivolla ja hihat kainaloissa, tyyli pitää olla hallussa, sitä pitää osata kantaa ja olemuksen pitää loistaa ylimielistä koppavuutta

Kulmista ei tulla ja vailla tyyliä ei portsaroida, se on moukkamaista ja kuka syttyy harmaista seinäruusuista, ei ainakaan äärilaidan lähtökeikari HCH.
 
O:n sunnuntai ja bongailtavaksi yksi kimalteleva, yksi helmeilevä, poreileva sekä sykähdyttävä.

Spitsin DiGiacinto vastaan Houndsin Ganly ja lähtö tihkui verta, hikeä sekä kyyneleitä, näyttelijät heittivät itseään likoon ja varastivat oikeutetusti valokeilan.

Kahden käden merkkiteos ja meiltä lähti ensin ähinää sekä puhinaa, sitten puuskutusta sekä läähätystä.

Tämä oli seikkailu ja emme muista missä asumme, näin sen pitää mennä ja maailma on avoin, tiltistä tiltiin ja sirkuksen mukana kiertäen.
 
Osunut muutaman päänräjäyttävä ja siitä tajunnanvirtaa, sakeaa lähtöpölyä ja hallusinaatiot kunnian päivistä.

Missyn Stephen Gibson roikkuu Coltsin Pastoriuksen niskassa ja sillä on päällä kiimat, se hamuaa iholle sekä kosketukseen ja Pastorius antaa vihreää.

Se nuijii Gibsonin ja heittää niittiä kupoliin, operoi kahdella kädellä ja suorittaa kuin ammattijätkä, itsensä halliten.

Gibsonin mielentila on usvainen ja yhteys pätkii, se yrittää noukkia kintaansa lähdön jälkeen ja me säälimme sitä, se poloinen on merkattu.
 
Pelkkää rakkautta ja tiketti aikakoneeseen, matkaamme nostalgiaan ja hahmot loistavat nerokkuutta.

Kevät 1989 ja huumaa rinnassa, sydän tikittää, se sykkii ja ruudulla vetävät Kings sekä Flames.

Ollaan alla valojen kirkkaiden ja liiga on vielä iso, hiirimäinen jofapää tönäistää kumoon ja siitä intohimoiset talkoot sekä sessiot.

Jay on siellä viiksissään, kairaa enkelten kaupungissa jynkkyä eläkevirassa ja timmeinmillään se oli Bruins, himokas stamina ja rinnalla LB.

Man or a mouse!

Timmyn nenä sekkailee myös soppassa ja tapahtuu jotain tunteisiimme iskeytyvää, kypärätön Duguay kokee halut sekaantua yhteen pariin ja Flamesin Nattress hyökii sen niskaan.

Taomme vimmoissamme ruutua ja se on myyttinen kypärätön epäjumala, suurin jäällä olevista ja vähän Sissy, äijämäisillä mausteilla ja uskollisesti ilman pipoa.
 
Lähenemme joulua ja heittäydytään pukiksi, Glen Sonmor ja se sinnitelee, näkee toivottavasti vielä tämäkin juhlan.

Matkaamme kasarille ja se oli legenda, lähtöystävällinen ja kilahtelevia hahmoja palvova kuningas, hengitimme sitä huolella sisään ja pökerryimme onnesta.

Se oli samaa leiriä Cherryn kanssa ja kuitenkin vastakohta, armottoman tinkimätön ja silmänsä pelille menettänyt, kunniakkaasti uhrannut ja roolinsa näytellyt.

Hillitön sankaritarina, räiskyvää riehumista, paljon rähinää sekä uhoamista, aina penkit tyhjäksi ja kosto Wensinkille, sille myyttiselle afrolle.

Cherryn oikealle kädelle ja Sonmorilla oli Carlson, se sarjakuvallinen pahis ja kippasivat öissä yhdessä, hajosivat kimpassa, silkkaa Bukowskia.

Olemme kertoneet ne tarinat äärilaidan äänenpainoilla ja kuka jakaa ne jälkeemme?

LB sekä Cherry, se kahdenkeskeinen hellyys puhuttelee edelleen ja se nostalginen hetki potki vimmalla tajuntaan, LB hallitsi valojen kirkkautta silloin ja oksensi maailman katuojiin.

Ajatusleikit, LB sekä Sonmor ja se olisi ollut syvä kuoppa, siellä olisi juotu huolella ja kaikki olisi mennyt nenään, olisi ollut stripparit keinumassa ja maailmanlopun soinnut korvissa.
 
Esiintyjät varjoista ja Spitsin riveissä preseasoniin yhden täsmäiskun heittänyt Nikko Sablone GOJHL:ssä, viisi hedelmää korissa ja painaa aktiivisuustilaston kärjessä.

Onhan se vähän, tuskin mainitsemisen arvoista ja Jr.B aikanaan, kärki painasi 20 lähdön vauhdissa tultaessa jouluun ja illat olisi kyllästetty viihteellä, hillittömän pitkillä square offeilla.

Nyt kuvassa kahleet, jarrut sekä suitset ja olisiko Sablonen läsnäolo valaissut Spitsin syksyn, keskittynyt olennaiseen, sopinut punaviivalla, liukunut aloitukseen ja ottanut katossa roikkuvan pois?

Eihän se nyt täysin synkkää ole ollut ja Spits O:n joukkuetason aktiivisin ryhmä, eli lähtökirjat eivät ole täysin sekaisin ja Spitsilla on kasvot, mutta kyllä se yskii ja näyttämöllä tarjoillaan sattumanvaraista kuraa, sivuroolien tulkitsijoilla.
 
Houndsin Michael Bunting ja kuka sekin on, napsinut kunnianosoitusena mahtipontiset ja tilille 10 iltaa, ego kasvaa ja maine paisuu.

80-luvun nostalgia ja lukisimme tuon Hockey Newsista, se olisi heittäytynyt hulluksi, nähnyt mustaa ja tehnyt jotain sairasta, nylkenyt jonkun.

Nyt se tuli nälästä, halusta sekä kiimasta voittaa sekä hoitaa tilanne, pelata kovaa, vetää loppuun sekä olla hetkessä jätkä sekä äijä.

Silkka vitsi, kuorrutuksena hysteriaa ja aikanaan hamuttiin kakkua tunnustuksena hulluudesta, nyt sitä tippuu syliin ilmaiseksi ja mekin ottaisimme mielellään isot kakut, ego pullistelisi ja tulisi pari senttiä lisää.
 
Spits tarjosi taas kaksi, uskottavuutta, kasvoja sekä ilmettä koriin ja bongailtavaa himokkaille, vastassa Saginaw.

Ei lähdetty suoraan aloituksesta, ei oltu pukeuduttu rooliin tai allekirjoitettu sydänverellä, tätä ole halunnut sekä janonnut 10-vuotiaasta.

Kimalteleva square off, yleisö mukaan ja sen tulisi olla sirkuksen tirehtöröimistä, se vaatii luonnetta ja ei ole helppo olla illasta toiseen huomion keskipisteenä, loistaa näyttämöllä ja varastaa valokeila.

Se on menneisyyttä ja nyt tarjotaan tilaisuuksia harmaille, Saginawin Connor Brown pieksi kipinöiden menemään ja Spitsin Greame Brown otti tuliset kyydit, Spits ei lähettänyt ketään seuraavaan aloitukseen.
 
Guelph vastaan Knights ja hyvä loppukuohunta, rähistiin sekä sähistiin toisilleen, hamuttiin iholle.

Tavoiteltiiin hekuman huipennusta, kliimaksia, mutta vaunu ei lähtenyt syöksyyn ja laineet eivät lyöneet yli.

Kuvasta puuttuivat myyttiset sankarit, nuo jotka vetivät square offeja ilman paitaa, heittivät salakavalia rähinäheijareita ja sekaantuivat penkiltä.

Tulivat sekä sinkoilivat, vetivät historiaan taotut rinkinsä ja nuo riivatut sekä piinatut sielut, roolinsa muinaiset vangit ja niillä oli aina kapi, vesikauhu sekä juoksut.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös