Goon Town is coming like a ghost town

[HardCore Hooligan]

Statukset sekä egot pöytään, ammattijätkän työkalupakki auki ja temppuvarasto käyttöön, viihdettä tykillä.

Siellä polskivat lammen isot kalat ja terävästi tikkaavat iskukoneet, kahden käden lähtöautomaatit ja toisella vain hävittävää, toisella kaikki kotiinpäin.

Jotain tälläistä liikahti ja mieli matkasi, kun Ottersin Genovese sekä Missyn Clark lähtivät ja meillä oli odotusarvo pilvissä, halut piikissä.

Kädet hakkasivat ja teippaamisesta ei tullut mitään, raapustimme jotain sekavaa lattiaan ja se oli pannukakku, ripottelimme siihen päälle biittiä ja söimme sen suruumme.

 

[HardCore Hooligan]

Yksittäisten kartoitusta ja kuulostaa amatöörimäiseltä puuhastelulta, ei sydäntä, ei paloa tai runouden liekkiä, Bullsin Bricknell vastaan Coltsin Carrick.

Taiottiin jopa maltillinen sekä pienimuotoinen square off ja meillä sykki heti, olimme mukana ja Flow-tilasssa, Bricknell nuijii raivolla Carrickin ja naulaa sen jäihin.

Tuosta vain höyryjä ulos, tunne piikkiin, kasvot esiin ja villitsi tuuletellen boksiin, pienenä kosikelet pieniä ja niiltä saatu huomio on aina häpeäksi, se ei ole rakkautta.

Bricknell otteli viime vuoden viimeiseen ja tämän vuoden ensimmäiseen, olisiko löytänyt itsensä ja haluaa nyt vain nekata, nauttii siitä hulluna ja unissaankin vain nekkaa, tilttaa ja lähtee?

 

[HardCore Hooligan]

Iso polskuttelija, yksi viidestä omenassa ja Genovese tulessa Spitsin McCoolin kanssa, repikö se pään irti, paloitteli ja heitti raadon Hudsoniin?

Ei, tämä oli ahdistava bongailukokemus ja aivan kuin talvihaalarit päällä kesällä, iso kala näyttämöllä ja tälläinen kohtaaminen pitäisi hoidella huolella, heitellä verta yleisön päälle.

Potkia, takoa kupolia jäähän ja iskeä päällä, tehdä mitä tahansa ja häpeää ei pidä ottaa kilpeen, olla kiltti, pehmeä tai löysä ja aina pitää olla tappamista hampaat irvessä.

Tanssia nyt hempeästi ja pitää käyttää himokkaasti hyväksi kuin yöporttieeri Max, siitä leffasta sekä De Saden tuotannosta olemme oppineet kaiken kiekkofilosofiasta ja McCool, hihat alhaalla sekä visiiri leuassa...se on pikemminkin noloa!

 

[HardCore Hooligan]

Yksittäisten kavalkari ja estradilla Guelphin Rapp sekä Owen Soundin Busch, kaikki lähtömerkit suosiollisia Rappille ja isö körmy saa heti käden hihasta vapaaksi, Buschin kupolin kypärättömäksi.

Tanssin ensaskeleet vaikuttavat Buschin henkiinjäämistaistelulta ja Rappista ei vain ole tappamaan, se ei halua raadella uhriaan, repiä siltä päätä irti ja syödä sitä elävältä...se ei ole peto.

Se on vätys sekä hyssykkä ja Busch kääntää, se nakuttaa ja naulaa, sen tekemisessä on vimmaa ja kiimaa.

Me sytymme, tempaudumme mukaan ja hyppäämme sen kulmaukseen, Busch heittää iskusessiota ja pistää lähtönauhan pyörimään, meillä hyrrää ja huudamme hurraa!

 

[HardCore Hooligan]

Rähinämomentin kehkeytyminen, huipentuminen sekä puhkeaminen, täydellinen kliimaksi ja villi pyykinpesu, kaikki värjäytyy verenpunaiseksi.

Sadistinen O ja vain hulluista hulluimmat, tyylikkäistä tyylikkäimmät ja koko sesonki harmautta, ei rähinän rähinää ja pelkää itsensä pienenä pitämistä.

Brawl, Brawl, Brawl! Pride, Hustle and Desire!

Kaikki muuttuu merkityksettömäksi, taulukin vain tyhjiä numeroita ja ei ole sydäntä, tämä on aikaa tunneköyhyyden ja välit ovat kylmät, Gongshow ei pesi enää Ontariossa.

 

[HardCore Hooligan]

Aspektit ja annat keihääsi laulaa, vedät raivokkaat tai jahtaavat pyykkinarut jonkun poloisen kaulaan ja leikaat tyylikkäästi pään irti, ruumispussit lentelevät jäälle.

Kaivelet ammattitaidolla silmät päästä, kuten oli henki 70-luvulla ja sen valo kantoi vielä ysärille, Coupal lähti palvottuna sekä historian valossa myyttisenä sankarina ulos, kimaltelevilla kulttileimolla ja verta tihkui huolella.

Antoi keihäänsä laulaa, veti sinfoniat ja suoritti brutaalin teurastuksen, otti isot kakut ja käveli punaista mattoa pitkin ulos, fanfaarit säväyttivät ja sille nakeltiin ruusuja.

Niistä oli jauhiaiset sekä kirpat niitattu HCH:lla ja nyt otetaan armopaloja ajoista, tylsiä palkintoja kolaamisesta ja Coupal otti Sean Gagnonin parkkipaikalla, se on klassikkotarina O:sta ja siihen juonenkulkuun pitäisi palata, Max ja Lucia löytäisivät taas toisensa.

 

[HardCore Hooligan]

Pohjoisessa kylmää sekä kalseaa ja illat lämpöisiä, hehkuvan kuumia ja intohimoisten sessioiden kruunaamia, kansa majaili igluissaan ja valkoiset sudet sekä jääkarhut päivystivät ulkona.

Ne haistoivat veren ja Hounds sekä Wolves kohtasivat, penkit tyhjenivät ja roiskahti kunnolla, raadot nakattii pihalle ja jäljelle jäi vain luut.

Keskiviikkona oli vain kalseaa sekä kylmää ja nämä jengit taapersivat lähdöttömän, ei haluttu luoda sisältöä tai kirjoittaa tarinaa, päätyä klassikoiden hyllyyn.

Ajan kahleet ja keskikaistan lumoava kutsu, on helppo hukkua massaan ja otetaan muinaiselle pohjoiselle yksi Coupal, painaa tulokkaana kaapin ja koutsi tulee penkillä silmille, kyseenalaistaa halun vetää roolissa Wolvesissa ja olisi pitänyt tapella, sitä joukkue kaipasi.

 

[HardCore Hooligan]

Meillä on yhdeksän arpaa perjantaihin ja koemmeko mieliä kiihottavia väkivaltaisuuksia, heilahtavatko keihäät, suoritetaanko häiriintyneen himokkaita päällekarkauksia ja tekeekö joku apinoista tarpeensa keskiympyrään?

Meillä on banaanit ja nakkelemme niitä mielellämme mielipuolisille sankariteoille, meillä on monta rullaa ranneteippiä ja haluamme kietoa ne vapisevin käsin ranteisiin ja ulvoa hulluna.

Sykkiä sekä kuolata, onko punaviivoilla sähköistä ja onko tyylikkyys piikissä, hihat kainaloissa sekä kypärät takaraivolla?

Ei, se tulee olemaan piinaa, harmauden riemuvoittoa ja kaikki yhtä keskikaistaista massaa, se tulvii yllemme kuin oksennus ja illat tarjovat vain kultaisen suihkun, se on modernia raikkautta ja heräämme biitit pitkin poskia, syljeskelemme roskikseen ja se on joka aamuinen performanssi.

 

[HardCore Hooligan]

Ammattijätkän työkalupakki ja Cory Caron liikkunut Frontsin vahvuuteen, yksi puoleensävetävimmistä hahmoista kattauksessa ja annamme tälle kaupalle aplodit, me hihkumme.

Otti lauantaihin Spitsin Liam Murrayn ja square off heitti lupauksen seikkailusta, rakentelimme heti pilvilinnoja lähtötaivaalle ja sisällämme hyrräsi.

Vaunu ei lähtenyt milloinkaan syöksyyn ja jäimme välitilaan, ne olivat joskus gladiaattorinäytöksiä ja pöydässä egot sekä statukset, näyttelijät sarjakuvamaisia.

Havahduimme ja huomasimme hymyilevämme, arvostamme Caronin läsnäoloa Frontsin paidassa ja silkka ajatuksin kiehtoo, vielä vatsanpohjassa kipristelee ja Caron nakkaa bongattavaksi helmen.

 

[HardCore Hooligan]

Fronts ja Caron, saamme siitä hyvät kutinat ja emme ollenkaan ihottumaa, siinä ei ole mitään raikasta.

Tämä jätkä vetää leimoilla ja ne ovat keräilyharvinaisuuksia, katoavaa hahmovaraa ja hylkivät nykypäivää, sen kaskikaistaista harmautta.

Sitä pehmoilua, pumpulia ja tasapäistä tylsyyttä, eli raikkautta ja me haluamme tyylikkyyden piikkiin, tabut naamaan ja silmäkulmat mustiksi.

Muodikkaan mustiksi ja Caron herättää meissä ajatuskulun, sen voi tulkita myös äärilaidan oireyhtymäksi ja siellä juopotellaan, nussitaan sekä öykkäröidään yössä sekä sekoillaan, rähistään ja tullaan kehässä.

 

[HardCore Hooligan]

Jacob Busch ja se edellinen työnäyte iski suoraan sydämeen, sykki huolella ja olimme pelkkää vapinaa ja kuolaa.

Se lähti taas ja vastassa Sarnian Alexandre Renaud, jolla hyvä läsnäolo square offissa ja Busch poimi taas sarjaa ylempää, otti ison körmyn.

Alkuun vaikeuksissa ja se on vain tilanteen hallintaa, tämä jätkä on eläin ja hahmossa on virtaa, tekemisessä kiimaa sekä vimmaa.

Se kääntää, vaihtaa kättään ja ottaa hallinnan, se pahoinpitelee Renaudin nyrkeillään ja näettekö sädekehän, se loistaa Buschin yllä ja tähti on syntynyt, äärilaidalta lähtee tuhottomasti rakkautta.

 

[HardCore Hooligan]

Busch ja Ontarion valovoimaisin saumaan, kantaa soihtua ja jättää jälkeensä vain skalpeerattuja jättiläisiä, kummitteluoikeudesta riisuttuja mörköjä.

Pelkkää sydäntä, pelkkää sydäntä ja kiimaista halua otella, päästä nyrkkituntumaan ja viime sesonkiin sen kupolissa sumeni, yhteys pätki.

Petesin Maguire naulasi sen, pimeys laskeutui ja haudankaivajat kutsuttiin, korppikotkat leijailivat ja se tekohengitettiin jäästä eloon.

Syvä kuoppa se oli, häpeällinen risti ja nämä kuuluvat lähtötarinoihin, ne kuuluvat kasvutarinoihin ja luovat särmän sekä tuovat tenhon hahmoihin.

 

[HardCore Hooligan]

Sydän sanoo, se haluaa ja vaatii, antaa sen määritellä ja kaikki rajoitteet tulevat ulkopuolelta, ne ovat ahdistavaa keskikaistaa.

Antaa sielunsa, omistautua ja uhrata itsensä viidealttarilla, olla eläin ja Cory Evans, taikamatto kiidättää...O 1994-95.

Kehässä hehkuu brawl, siellä kieuhuu ja valot vilkkuu, pidätettyjä ajetaan boksii ja iltamana Hounds vastaan Spits.

Tapahtumapaikkana Barn, menee kiihkeäksi ja Evans viittoo Houndsin Van Volsenia tulemaan, se tulee ja tajuntaan iskeytyy helvetillinen kaaos bokseissa.

Houndsin Payette omasta boksista Spitsin vastaavaan ja sitten square off Evansin kanssa yläkropat paljaina, Spitsin Young sinkoilee pitkin poikin ja rakkautta tälle, kuva on sykkivän vilkas ja se hylkii rauhanomaista raikkautta.

 

[HardCore Hooligan]

Andre Payette ja emme listanneet sitä, se ei ole mitään siltä pois ja huikea läsnäolo, hulluuden kukkaan puhkeamista ja tyyli aina piikissä.

Hihat sekä kypärä, ne tärkeimmät ja määrittelevimmät, tämä jätkä oli ladattu täyteen rähinämomenttia ja huokui yli, roiskui tulvien ja meni pitkin seiniä.

Loistavia sessioita O:ssa, materiaalin nerokkuus vietteli ja otti paljon myös koteloon, se on nautinnoista suurimpia ja hommat pitää hoitaa tyylillä, se seisoo painoarvoista tärkeimpänä.

76 kuten HCH ja Payette veti sitten OA sesonkinsa Frontsissa, vimmaista luomiskykyä, tuli sykkivää tarinaa ja pensseli värjäsi taulua, se johti orkesteria ja antoi nyrkkiensä laulaa, me hummailimme kuorossa ja humalluimme rytmistä.

Payette edelleen aktiivisena ja HCH reservissä, ehkä siksi emme listanneet sitä ja olemme kateellinen ansioista, kohtelimme sitä kuin halpaa euroa ja ei tämä mikään kulmista tuleva pelle ole vaan puhdas sirkustirehtööri.

 

[HardCore Hooligan]

O:n perjantai ja minkälaisia tarinoita Pauline Réagen on kirjoittanut, löytyykö sairaanoloisia vertauskuvia elämästä, onko kierros silkkaa sadistista tajunnanvirtaa ja roiskahtaako ämpäreittäin?

Siellä on yksi herkkupala, O:n klassikko ja tämän parin kesken on leikkitty kaikenlaisia leikkejä, kieroutuneita sekä nyrjähtäneitä ja taiteella ei ole rajoja, ne ovat olemassa keskikaistan hallitsemiseksi ja asioiden raikastamiseksi.

Spits vastaan Knights ja otos nostalgian kultahippuja sataa ylle, Smyth syöksyy ohjuksena Spitsin penkille ja se hetki symbolisoi täyttymystä, maailmankaikkeus mourusi.

Kutittelee sekä kihelmöi ja Poler näissä matseissa, pelkkää sessiota sekä sirkusta ja väkivaltaisuuden lukuisia ilmenemismuotoja, luovuuden ilotulistusta ja rohkeutta olla oma itsensä.

 

[HardCore Hooligan]

Ei räjähtänyt käsiin, emme saaneet iloa sokaistua viihdearvosta ja ei tanssittu joukolla, loistokkuus uupui ja Southwesternin pidot olivat köyhät, kukaan ei ollut tarpeeksi hullu sytyttääkseen liekin.

Toisaalla Sarnian Noah Bushnell esiintyi Whalersia vastaan kahdesti ja hakeutua nyt kahdesti valokeilaan, mitä narsistista huomionkipeyttä ja pitää olla hissukseen, piileskellä keskikaistan varjoissa.

Nekkasi hyvällä sähinällä vaikka ei mitään klassikkojenhyllyn helmiä luonutkaan, kaksi koriin illasta on kuitenkin aina kelpo saalis ja sitten kuvaan iskeytyvät kalhleet, suitset sekä jarrut...ei otettuilla ole enää mitään merkitystä.

Millään ei ole ja tämä on vähän kuin yöllinen seksi, josta aamulla ei muista mitään ja asiaan pitää siirtyä suoraan aloituksesta, square offin kautta ja sen pitää roikkua katossa, hahmot viettelevät nerokkuudella ja liossa statukset sekä egot.

 

[HardCore Hooligan]

Lähdöttömyys kuvastaa pysähtyneisyyttä, tylsyyttä ja mikään ei syki, ei tirskahda, ei roiskahda tai sada ryöpsähtäen niskaan.

Ne myyttiset näytelmät, hahmot tulkitsemassa ja keihäs juuri iskeytynyt niskaan, ruumispussi lentänyt jäälle ja kanssa laskee sekunteja viimeisten korahdusten myötä.

Sitten hiljaisuus, nykiminen päättyy ja taivaalliset suosiosoitukset sankarille, jälkeen jäi vai raato sekä historiaan taottu kulttimaine, yksisuuntaisella ulos.

Seuraavasta aloituksestä lähdettiin, pestiin se pyykki ja session mennessä kiihkeäksi tultiin joukolla, vedettiin square offeja yläkropat paljaina ja sinkoiltiin hulluna, teoksissa oli sydäntä.

 

[HardCore Hooligan]

Kaihoten nostalgiaan, syöksy utuun ja olemme yhtä tajunnanvirtaa, se myötäilee ja matkaamme ajan siivillä, O 1994-95.

Juonikulku vielä sadistinen ja hahmot hehkuivat huomionkipeyttä, hihat ylhäällä sekä kypärät takaraivolla ja hahmojen catwalk, hulluus vilkkui sekä pilkotti ja olemus koppavan ylimielinen.

Trish Goff, Tasha Tilberg ja nyt olemme hehkuvan kuumissa heittäytyjissä, Heroin Chic ja timanttisimmat runaway iskut ikinä, Centsin McLaren sekä Frontsin Moro lähtevät ja panokset ovat puussa, hedelmät suussa.

Villin huikea päähänlyöntikisailu ja hillityn tyylittelevä square off, hahmot hallitsivat tilaa sekä hetkeä ja tämä oli verinen gladiaattorinäytös.

McLaren pystyi ottamaan kuin eläin ja palautti kuin mielipuolinen kostaja, kaivoi aina kaksi hautaa ja paukutti kahdellä kädellä, roiski veret yleisön päälle ja allekirjoitti aina sydänverellä.

Moro oli kova, hakkasi aina maailmanloppuun ja O:n historiankirjoituksessa tämä eeppinen lähtömatka kääntyy McLarenille, tämä oli mahtipontinen kattaus ja mässäilimme huolella, antauduimme nautinoille ja keilasimme ränniin, julistauduimme äärilaidan messiaaksi.

 

[HardCore Hooligan]

Olemme lohduttoman syvällä, epätoivoissamme tukeuduimme ysärin mallistoon, kaipaamme hahmoannostamme ja on vain seinäruusuja, varjoja sekä keskikaistaa.

Yököttävää raikkautta, ahdistavaa urheilullisuutta ja ei tämä houkuttele sihauttelemaan auki, nakkaamaan huuleen ja kaikki tämä kuin nielisin taas sitä letkua, makaisi siinä kyljellään.

Sukellus nostalgiaan, antaa sen hyväillä, vietellä sekä johdattaa, poimitaan jotain ohikiitävää ja Til Tuesday sekä se tyylikkäästi kummajaisen oloinen blondi, Aimee.

Mielessämme soi tässä Voices Carry ja täysin yllättäen, emme ole koskaan bändille sen kummemmin sykkineet, O:n torstaissa Petes vastaan Gens ja lyökö ilta lekalla tajuntaan, johdattaa sähkövirtaa sydämeen?

 

[HardCore Hooligan]

Kammottavuuden kalseat kasvoa, ammattovan tyhjyys sekä huutava lähdöttömyys, kuvan kantava teema on rumuus ja jotkut saavat tästä nautintonsa, se on käsittämätöntä.

Ei sinkoilla tai tulla, mikään ei pulppua, syki, kuki tai vello, koskaan ei roisku ja jotkut repivät tästä ilonsa, se on käsittämätöntä.

Pienuuden ihannointia, harmauden palvotaa ja kyllä on tunkua keskikaistalla, muovista ruuhkaa ja nostalgiasta on jäljellä vain kultahiput, niistä versoavat tarinat sekä myyttisten hahmojen aarreaitta.

Aistit äärimmilleen kiihottavat purkaukset ja hekumallisten väkivaltaisuuksien loiste, puserosta pilkottava hulluus ja kierrämme teipit ranteisiin, ruudulla pyörii Ilsa: She Wolf of SS ja maailma on pelkkää tulemista.

 

[HardCore Hooligan]

Kahdeksan arpaa perjantaihin, yksi kohokohta ja kietoutuisimmeko siihen, takertuisimmeko ja piehtaroisimme sen parissa?

Yksittäisille omaistautuen ja se on puuhastelua, siinä ei ole rakkautta tai tajunnanvirtaa ja se särähtää korvaan, kalskahtaa aloittelijan onnelle.

Meidän erikoisosaamisalueemme ja äärilaidan ilmiöiden, henkilöhahmojen tulkinta sekä suitsutus, meiltä on viety leipä pöydästä ja rikkauksia on vain sydämessä.

Olo on tyhjä ja näyttelijät kahlittu harmauteen, ne eivät roiski verta katsomoon tai killu plekseillä, miksi me tärisisimme tai kuolaisimme ja katsellaan vain hiekan valumista, kynttilän loppuun palamista.

 

[HardCore Hooligan]

Lauantain kaiken salliva sekä mahdollistava rähinähuuma, sykkivät rituaalimurhat, hillitömät tunnekylvyt ja hurjastelevat heittäytyjäiset, luvassa on bakkanaalit.

Kuplii, poreilee sekä kuohuu, illat tulevat kasvoille ja nielemme kiiman merkit, olemme värisevää kananlihaa ja kylvemme hekumoiden lähtöpölyssä.

Humallumme, hallusinoimme sekä luemme loitsut, niittaamme ruusuista tuholaiset ja silti ei roiku katossa, ne eivät ole notkolla ja uupuu lupaus seikkailusta.

Mikään ei kiehnaa, illat eivät kehrää, bongarin katse ei lepää ja huudamme egojen sekä statuksien perään, ylimielisen koppavat olemukset ja tyylikkyys piikissä, neula varpaiden välissä.

 

[HardCore Hooligan]

Nighthawks, joskus elävöidyimme siihen hiljaiseen maisemaan, yölliseen tunnelmaan ja olemme yksi kulkijoista.

Olemme HCH, istumme toisella tuolilla oikealta ja olemme mustissa, pyörittelemme biittiä huuleen ja luomme katseitta siihen punapäähän, hahmottelemme mielessämme sen tarinaa.

Odotamme jotakin, seikkailevaa blondia sinisissä silmissään ja sujautamme naamaan muutamat tabut, olemme unohdettu sekä eksyksissä.

Puhelin soi ja kaikki vavahtavat, meillä on teipit ranteissa ja viemme katseemme pois siitä punaisesta mekosta, LB oksentaa kadulla, siinä ikkunan ulkopuolella ja teokseen tulee Bukowskia.

"Man or a Mouse"; kysymme siltä viereiseltä kulkijalta ja olemme tyylipuhdasta äärilaitaa, kukaan vain ei tule ja olemme viimein siinä yksin.

 

[HardCore Hooligan]

Lauantain kaiken mahdollistava sekä salliva rähinähuuma ja kumisi tyhjyyttään, maisema oli autio ja vain kaukainen kahleiden kilinä halkoi ilmaa, rytmitti iltojen surumarssia.

Tunnelma oli kolkko ja tältä tuntuu lähdöttömyys, se raastaa sielua ja eivät paukuttaneet naapurit seinään, kattokruunu pysyi katossa ja kukaan ei edes keinunut siinä.

Suitset sekä kuolaimet ja niiden voisi luulla olevan O:n sadististen tarinoiden rekvisiittaa, kieroutuneiden mielien leikkikaluja, eläimellisten halujen symbooleja.

Ei, niiden viesti on keskiluokkainen ja haluamme räjäyttää sen kuvan kappaleiksi, jönglöörata sekä keilata, tanssia maailman nuorilla ja päätyä klassikoiden hyllyyn.

 

[HardCore Hooligan]

Sunnuntai ripotellut, se on tiputellut sekä lähtösadettanut ja nämäkö on ne marjamaat, kyllä ja ei!

Olemme kahleista vapaat ja valmiit toteuttamaan itseämme, mieliteot palkittakoon ja jokainen löytäköön itsensä, toisensa.

Halut kohtaavat täyttymyksensä, kuvaelma on villi ja pullottelevatko korit todella, tanssimme pöydillä ja taomme päätä seinään.

On saatava pulppuamaan, on allekirjoitettava verellä ja tarjontaan pureudumme myöhemmin, olemme vaiti ja huudamme...biitti valukoon unissa poskille.