Suomi-rockin paskimmat biisit ikinä

[Torsti]

Mamba - tuotanto
SIG - Tiina menee naimisiin + Ludwig van beethoven
Kotiteollisuus - Se yksi biisi jonka ne on tehneet pari sataa kertaa
Kolmas nainen - Tästä asti aikaa

Kyllä Neljä ruusua ja Ismo Alankokin kutittelevat oksennusrefleksiä mutta nostetaan heidän sijaan listalle Janos Valmusen aina paniikkireaktion aikaan saava Bussipysäkki. Sulkekaa se radio jo!

Kyllä Ludwig van Beethoven saa soittaa radiossa. Ja Janos Valmusen sovitua on mennyt niin vituiksi, että siinä on oltava jotain neroutta ja eihän niin suuri nerous voi olla paskaa?

Jaa, ehkä jokin Pop-musiikkia tai vastaava on turhan raskas renkutus. Olen kai vaan niin joviaali ja hieno ihminen, että annan kaikkien kukkien kukkia ja Suomi-biisien soida. Viimeaikojen eniten kuuntelemani Basso-radio on alkanut ärsyttämään, kun jonkun biisin kolmas soitto tulee jo alkuiltapäivästä.

 

[Ikuri]

Yö ...joskus yksikin biisi on liikaa... tjsp.

 

[Aihio]

Battle Beast - Onko tämä bändi tosissaan vai onko tämä tehty huumorilla ? Mieleen tulee joku Ukrainan euroviisu kappale, joka tehty uudelleen ja uudelleen.

 

[Consumed]

Rokki on aina pasiakaa.

 

[nummenkallio]

Top 1 inhokkini jo varmaan lähemmäs toistakymmentä vuotta. Aivan raivostuttava.

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=iTZ75wiOsLE

Tästä ainakin osittain samaa mieltä. Egotrippi on erinomainen yhtye, jolla on paljon hienoja biisejä, mutta tämä on rasittava renkutus.

Usein bändit inhoavat itsekin tällaisia renkutuksia. Tajuavat, että tulipas tehtyä paska biisi, mutta soitetaan pitkin hampain jos yleisö haluaa. Mutta en ole varma, onko Egotrippi ymmärtänyt tämän biisin kohdalla sitä.

 

[Individual]

Tahdon pakastella nisua ei ole kyllä ikinä uponnut. Vaikka Pellestä tykkäänkin, niin tämä biisi menee sektorista yli. Jumalatkin vaikenee, kun punk-basisti ja bändäri toisiaan lavan takana hinkkailee.

J. Karjalaisen Sankarit menee tähän kategoriaan myös, vaikkei sekään nyt teknis-taiteellisesti ole kai huono.

 

[Barnes]

Mielipiteitähän nämä toki ovat, mutta vaikea käsittää, kuinka Yöltä ehdotetaan koko tuotantoa. Ok, Hakulisen ja Lindholmin sovittua 2000-luvun alussa Yö lipsui iskelmän puolelle ja alkoi tehdä Rakkaus on lumivalkoista uudelleen. Silti yhtyeeltä löytyy ihan helvetin kovia kappaleita 80-luvulta 2010-luvulle ja ne ovat ansaitusti soittolistojen vakiokamaa.

 

[Cloaca Maxima]

Paljon erinomaisia (heh) vaihtoehtoja lueteltu täällä, mutta ihan vilpittömästi kysyn, että kuuluuko esim. Mamban tuotanto rock-kategoriaan?

 

[PataJaska]

@Aihio Battle Beast ei kuulu tähän ketjuun, mistä sen repäisit?

Porilaisena katson tietysti olevani jäävi puolustamaan jotain Yön tuotantoa, eikä kenenkään mielipiteiltä asioita tarvitsekaan puolustaa. Itsekin pidän ennen kaikkea (tai lähinnä vain) bändin kahdesta ensimmäisestä levystä, hyllystä löytyvät CD-muodossa. Se on vain niin käsittämätön ajatus, että Hakulinen taisi olla 14-vuotias kun teki sellaiset debyytille päätyneet kappaleet kuin Pieni Ihminen Suuressa Maailmassa tai Tiedän Liikaa Elämästä

Ketjun aiheeseen: Suomi-rockin historian paskin biisi on tietenkin ehdottomasti ja ilman epäilyksen häivääkään J. Karjalaisen edes missään promilleissa täysin kuuntelukelvoton Kolme Cowboyta. Ketju lukkoon :D

 

[nummenkallio]

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=ZXHBKUbUmCs

Ruoska on myös vahva ehdokas top viitoseen oikeastaan millä tahansa biisillä, mutta otetaan nyt tämä. Aivan kammottava viiden sentin Rammstein-kopio iskelmäsyntikoilla. Kun musiikillista tyylitajua jaettiin jossain, nämä kaverit eivät sattuneet olemaan lähistöllä. Ei tosin ollut moni muukaan suomirokkari.

 

[adolf]

Lauri Tähkä - Koko tuotanto

Kaikki nämä helvetin Irinat, Sannit, Behmit, Anna Puut, Ellinoorat, Erinit ja muut vastaavat. Hyi saatana. Onko ne määritelmään suomipoppia, suomirockia tai suomi-iskelmää? Ihan sama, paskaa ne on kautta linjan kuitenkin.

 

[Individual]

Hauskaa sekin, että kaikkein eniten fanittamani artisti Ismo Alanko on myös artisti, jonka katalogista löytyy ilahduttava määrä täysin yhdentekeviä kappaleita, joiden olisi suonut jäävän studion pöytälaatikkoon. Voin väittää, että olen Ismoni kuunnellut ja siksi rohkenen sanoa, että monissa albumeissa on ihmeen heikkoa biisiaineista levyn muuhun materiaalin nähden. Ehyin kausi mielestäni osui soolouran alkuun: Kun Suomi putos puusta, Jäätyneitä lauluja, Irti, Pulu.. Siis kausi.

Tässä muutama esimerkki tuosta tuubasta (no pun intended)

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=xMTCvx6WgBI

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=1Aw7OLwYMkc

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=bMCFYNYkcwE

 

[nummenkallio]

Kaikki nämä helvetin Irinat, Sannit, Behmit, Anna Puut, Ellinoorat, Erinit ja muut vastaavat. Hyi saatana. Onko ne määritelmään suomipoppia, suomirockia tai suomi-iskelmää? Ihan sama, paskaa ne on kautta linjan kuitenkin.

Nyt tarkkana. Joukkoon oli eksynyt yksi oikeasti hyvä artisti, eli Behm. Muut ovat kyllä aika skeidaa. Erin teki toki klassikoita Nylon Beatissa ja ehkä Anna Puun eka levy saa synninpäästön.

 

[NakkiFakiiri]

Ollaan kyllä selvästi hedelmällisellä maaperällä kun esim. Moottoritie on kuuma ja "Dingon koko tuotanto" julistetaan paskaksi. Joo-o.

 

[Barnes]

Viimeaikojen eniten kuuntelemani Basso-radio on alkanut ärsyttämään, kun jonkun biisin kolmas soitto tulee jo alkuiltapäivästä.

Lauri Tähkän Palavaa vettä soi parhaimmillaan (?) Iskelmäradiossa 13 kertaa päivässä. NRJ ja Suomipop kunnostautuvat tällä saralla myös.

 

[Sistis]

Hauskaa sekin, että kaikkein eniten fanittamani artisti Ismo Alanko on myös artisti, jonka katalogista löytyy ilahduttava määrä täysin yhdentekeviä kappaleita, joiden olisi suonut jäävän studion pöytälaatikkoon. Voin väittää, että olen Ismoni kuunnellut ja siksi rohkenen sanoa, että monissa albumeissa on ihmeen heikkoa biisiaineista levyn muuhun materiaalin nähden. Ehyin kausi mielestäni osui soolouran alkuun: Kun Suomi putos puusta, Jäätyneitä lauluja, Irti, Pulu.. Siis kausi.

Samat sanat. Itse olen myös Ismoni kuunnellut, ja onhan se vähän kuin kansalaisvelvollisuus, etenkin kun on syntynyt samana vuonna kun Hassisen Koneen debyytti näki päivänvalon.

Onhan noita huteja tullut maestrollekin, ja onhan se ihan ymmärrettävää, kun ura on pitkä ja levyjä on tullut paljon. Sushibaarin jälkeen en ole yhtään levyä hankkinut, ja olen sitä mieltä, että Hallanvaara oli viimeisin hyvä levy, ja se olikin sitten todella komea sellainen

Mutta tämä on ihan normaalia. Joskus vuosia sitten keskustelin kaverini kanssa suuren Juice Leskisen sanoituksista. Kukaan ei varmastikaan voi kiistää miehen ansioita sillä rintamalla, mutta kun laajaa tuotantoa penkoi, niin kyllä sieltäkin löytyi teknisesti aika hirveää tuubaa. Jos jollekin Juicea tuntemattomalle esittelisi vain nuo tekstit, niin hänestä saattaisi piirtyä aika vääränlainen kuva mestarista.

 

[adolf]

Ainiin, Arttu Wiskari on tietenkin pakko myös mainita.

Kimanttia podcastin perusteella voisin kuunnella häntä puhumassa NHL-jääkiekosta vaikka tuntikausia, ja viihtyisin mainiosti. Vaikutti muutenkin hyvältä jätkältä. Mutta voi herranjumala sitä miehen musiikkia.

Suomen muotoisen pilven alla on sellainen kappale, että tuosta ei enää kiisselisemmäksi voi suomalainen sanoittaminen mennä. Ihan heittämällä paskimmat sanat, mitä missään kovempaan radiosoittoon päässeestä biisistä löytyy. Ja tuo biisihän sitten kanssa soi radiossa... varsinkin silloin ilmestymisensä jälkeen. Laskettiin yhdessä yövuorossa, että soi 4 vai 5 kertaa Radio Novalla sen yhden vuoron aikana. Aivan giganttisen kamala biisi. Soveltuu ihmisten kiduttamiseen.

 

[Gotterdam]

Mamba - tuotanto
SIG - Tiina menee naimisiin + Ludwig van beethoven
Kotiteollisuus - Se yksi biisi jonka ne on tehneet pari sataa kertaa
Kolmas nainen - Tästä asti aikaa

Kyllä Neljä ruusua ja Ismo Alankokin kutittelevat oksennusrefleksiä mutta nostetaan heidän sijaan listalle Janos Valmusen aina paniikkireaktion aikaan saava Bussipysäkki. Sulkekaa se radio jo!

Janos Valmusen Bussipysäkillä on loistava kaikessa surkeudessaan. Ei kuulu tähän keskusteluun. :)

 

[nummenkallio]

Ainiin, Arttu Wiskari on tietenkin pakko myös mainita.

Arttu Wiskari ei kuulu tähän ketjuun. Arttu tekee laskelmoitua iskelmää ja nauraa matkalla pankkiin. Se ei ole paskaa, vaan neroutta. Minä arvostan Arttua, oikeasti fiksu ja hauska jamppa. On niin jäätävän hauskaa, kun jengi luulee, että Arttu on tosissaan.

 

[ZayWest]

Jokainen tähän tyylilajiin liittyvä täyttää oikean vastauksen määritteen. Kyllä, myös Ismo Alanko ja hänen vähän lahjattomampi veljensä.

Paitsi Aknestik - Suomirokkia. Muun tuotannon saa puolestani haukkua.

 

[smugu]

Popedan koko tuotanto on omasta mielestäni aivan täyttä skeidaa. Toisena voisin nimetä Apulannan ja varsinkin sanotaanko 2005 jälkeen julkaistu tuotanto. Ennen tuota apulannalla oli teknisesti surkeaa musiikkia, mutta osa biisesistä oli sentään tarttuvia, mutta tuon jälkeen eivät edes ole olleet tarttuvia. Peruskomppi soi taustalla ja joku vitun tony wirtunen laulaa päälle.

 

[Individual]

Kun Suomea ja suomalaisuutta tarkastellaan taiteessa, niin toivoisi, että siihen löytyisi aina jonkinlainen oma kulmansa. Televisioviihteessä tämän osasi Neil Hardwick, musiikissa em. Ismo Alangon Kun Suomi putos puusta on silkkaa neroutta havaintoineen. Mutakuono ja lakupelle-laulussa ei toisaalta laulusolistikaan ymmärtänyt laulavansa sarkastista tekstiä ja Eppujen Murheellisten laulujen maan kohdalla taas työttömyys, alkoholismi ja perheväkivalta muuttuivat asioiksi, joista kannattaa olla jopa ylpeä "katajaisen kansamme" ottaessa biisin maan suurimmaksi yhteislauluksi, vaikka alunperin oli kai tarkoitus tehdä vain pilaa synkistä iskelmistämme. Tämän sekavan alustuksen jälkeen pääsemmekin varsinaiseen asiaan, eli onko Popedan Ukkometson ja Klamydian Suomi on sun-tyyliset kappaleet junteille kirjoitettua paskaa, joka toistaa itsestäänselvyyksiä, vai mahtuuko maahamme myös biisejä. jossa makkara maistuu, kiekko kulkee ja veteraaneillekin otetaan jalluryyppy muulloinkin kuin 6.12.?

El yhteenvetona: Onko Ukkometso Suomi-rockin paskin biisi?

 

[NakkiFakiiri]

Popedan koko tuotanto on omasta mielestäni aivan täyttä skeidaa.

Millä vuosikymmenellä Popeda teki mielestäsi parhaat ja vastavuoroisesti kehnoimmat albuminsa, ja miten kuvailisit bändin mahdollista kehityskaarta vuosikymmenien saatossa? Sillä kysyn kun en ole itse koko tuotantoa kahlannut koskaan läpi.

 

[nummenkallio]

Popedan koko tuotanto on omasta mielestäni aivan täyttä skeidaa.

Popeda ei ole skeidaa. Sehän on erittäin hyvin soittava bändi, jolla on varsin paljon hyviä biisejä. Pate on mainio rock-laulaja ja Costello on loistava kitaristi. Jos tyyli ei miellytä, niin se on eri asia. Mutta ei Popeda ole huono missään nimessä. Sehän on yksi kaikkien aikojen laadukkaimpia suomirock-bändejä.

 

[nummenkallio]

Vähän hölmöä määritellä muutenkin jotain paskaksi. Toki tietyllä tapaa yksittäinen ihminen voi olla sitä mieltä, mutta melko hedelmätön aihe.
Kyse on artistista ja siitä minkälaista musiikkia artisti tekee. Jos se ei kolahda sulle, voi se taas kolahtaa jollekin toiselle.

Itse dumasin eilen aloituksen paskaksi, koska aloittajan listan ykkösenä oli minun mielestäni yksi suomirockin parhaista biiseistä ikinä. Mutta nyt voin myöntää, että tämä oli oikein hyvä keskustelunaloitus. Eli anteeksi nimimerkki @U2, tämä oli oikein hyvä avaus.

Se riippuu ihmisestä, mikä kenellekin on paskaa. Jotain voi ärsyttää jo pelkkä musiikkityyli, ja se saa leimaamaan musiikin paskaksi. Ymmärrän tämän. Se on helppo ratkaisu, ja jos joku ärsyttää, niin se vain ärsyttää.

Ei se suomirock ole minunkaan palani kakkua, mutta tuon nimen alle mahtuu niin paljon. Jotkut Egotrippi ja Popeda eivät voisi olla paljon erilaisempia yhtyeitä keskenään, ja silti ne ovat tässä samassa keskustelussa. Niitähän yhdistää vain kotimaa ja se, että ne soittavat perinteisillä soittimilla.

Näistä Egotrippi on paljon lähempänä omaa musiikkimakuani ja tietenkin tykkään siitä enemmän. Mutta niinpä vain minä olen täällä haukkunut Egotrippiä ja kehunut Popedaa. Se osoittaa sen, että suomirock on aika monimuotoinen ilmiö.