Minusta tuo draftin 1. varauksen spekulointi on sikäli turhaa, että niin kuin kaikki tietävät niin valintaa ei voi eikä pidä ikinä tehdä puhtaasti urheilullisin perustein. Kulttuuritausta, sopeutumistarpeet, pelaajan markkinoinnillinen arvo yms kaikki vaikuttavat valintaan. Ja sillä onko nimi huudettu ensimmäisenä vai toisena on jatkouran kannalta aika vähän merkitystä.
Monella täällä on tietysti enemmän tai vähemmän sinivalkoista biasta, poislukien se porukka jolla tuo vääristymä jostain syystä toimii päinvastaiseen suuntaan. Ehkä tässä nyt kannattaisi hetkittäin unohtaa se keskinäinen vertailu ja keskittyä pelaajien omaan suoritustasoon ja pontentiaaliin.
Kakon osalta vahvuudet ovat täällä kaikkien tiedossa. Tavallaan Kaapon kohdalla pelottaa, että on jo nyt fyysisesti niin valmis ja saanut siitä viime vuodet merkittävää etua, niin mistä ottaa ne pari seuraavaa steppiä jotka tarvitaan NHL:n valloittamiseen? Luistelua ja laukausta onnistuu ainakin vielä epäilemättä kehittämään, mutta pystyykö fyysisesti ottamaan vielä tarvittavat askeleet niin, että pystyy myös NHL-kaukaloissa dominoimaan kaksinkamppailuissa? Pieni Puljujärvi-peikko näissä aina on, ettei vain ole junnutähti joka on perustanut menestyksen muita aiemmin kehittyneeseen fysiikkaan. Uskon, että kädet ja pelipää riittävät Kakolla myös NHL:ssä, jos vain pystyy tuon kamppailudominanssin mukautumisjakson jälkeen siirtämään myös NHL-kaukaloihin jossa vastassa ovat maailman parhaat.
Hughesin osalta on oikeastaan aika vaikea sanoa mitään niiden parin pelin perusteella, jotka olen junnulta nähnyt. Se nyt on varmaan ainakin selvää, että sama bias kuin täällä Kakon kohdalla on jenkkimedialla ja tietyillä foorumeilla Hughesin suhteen. Tähtikulttia ollaan rakentamassa, ja ajoittain se menee yli. Hughesin keskeinen vahvuus (liike) siirtyy varmasti suoraan NHL:ään, mutta toisaalta heikkouksia (kamppailukyky) on pakko pystyä paikkaamaan, jotta pelaaja on NHL:ssä kilpailukykyinen.
Ehkä monen mielestä hiukan oudosti näen sekä Kakon että Hughesin suurimpana haasteena ja kysymysmerkkinä NHL:ään siirryttäessä nimenomaan kamppailukyvyn. Kakon kohdalla siksi, että Kakon peli perustuu niin vahvasti tähän ominaisuuteen, että Kaapon on pystyttävä olemaan kaksinkamppailuissa liigan kärkeä kasvaakseen tähtipelaajaksi. Hughesin kohdalla taas siksi, että pelaajan on kehityttävä kamppailijana riittävän hyväksi, jotta tämä ei häiritse vahvuusominaisuuksien ulosmittausta.