Jos tuo näppärä käsittää myös henkisen kypsyyden, ymmärrän jossain määrin tämän nyrkkisäännön, mutta kun tuolla yliopistossa vastikään vietin aikaan suurin piirtein 10-15 vuotta itseäni nuorempien seassa, en kyllä pidempiaikaista suhdetta olisi miettinyt kenenkään kanssa, tämä siis sillä oletuksella, että niitä olisi mulle valittavaksi asti ollut. Kauniita toki monikin ja varmasti älykkäitäkin, mutta kyllähän ne jutut oli "siis niinku silleen niin sellasta että hei" ei kiitos. No, yksilöitä toki ja mulla nyt vaikutti asiaan sekin, ettei mikään bilemaailma tai vastaavat perus-yotouhut touhut ole koskaan kiinnostaneet.
Riippunee vähän myös alasta. Lääketieteen puolella ainakin on ikänsä puolesta todella kypsää 20-25 vuotiasta jengiä. Toki läheskään kaikki eivät sitä ole, mutta eipä sitä tuon ikäisistä voikaan olettaa. Suurin osa nuorista naisista bilettää opiskeluaikana paljon, eikä siinä ole mitään kummallista. Ehkä tietyn persoonallisuusprofiilin ihmiset ovat vähän pidättyväisempiä tuon suhteen. Konservatiiviset, uskonnolliset ihmiset tai sellaiset, joiden persoonallisuuspiirteisiin kuuluu alhainen ekstraversio ja avoimuus. Henkilökohtaisesti en ole järin kiinnostunut sellaisten ihmisten kanssa seurustelusta. Bilettämisen ja vapaamman meiningin suhteen on asiat olleet niin iät ja ajat opiskelupiireissä, eikä se ole ennenkään estänyt, etteikö yliopistosta putkahda valmistuttuaan ulos hyvin sivistyneitä, fiksuja ja asiallisia ihmisiä kaikilta aloilta.
Olen toisaalta samaa mieltä, etten usko vanhemmalla iällä haluavani seurustella opiskelijan kanssa. Siksi kirjoitinkin yliopistosta vasta valmistuneen enkä yliopisto-opiskelijan kanssa. Samoin ikä kannattaa ottaa enemmänkin suuntaa-antavaksi. Se, että voisin ottaa pitkän ajan partneriksi hyvin kypsyneen ja fiksun 25-vuotiaan naisen ei tarkoita, että ottaisin kenet tahansa 25-vuotiaan yliopistosta valmistuneen naisen. Eikä yliopistotutkintokaan mikään pakollinen ole. Sen kautta vaan sattuu putkahtamaan sellaisia ihmisiä, joilla on kanssani tarpeeksi yhtäläisyyksiä ja joiden ominaisuuksia pidän arvossa partnerin suhteen.
Pakko todeta, että aika suurella itseluottamuksella sä juttelet
@sinikettu parisuhteesta ja parhaasta iästä 30-35 ikävuoden välillä, kun kumpaakaan juttujesi perusteella ei ole plakkarissa. Taannoin myös kasvatuksesta ja lapsista heittelit sinänsä mielenkiintoista läppää, vaikka niistäkään ei ilmeisesti omakohtaista kokemusta ole. Nämä siis ilman tarvetta vittuiluun. Hyvähän se yleensä on, että jonkinlainen sapluuna on olemassa, kunhan vain pitää mielessä, että varsinkaan ihmissuhdeasioissa kovin mustavalkoista ja kiveenhakattuja asetelmaa on turha ruokkia. Tai näin ainakin itse olen tupannut iän myötä ajattelemaan.
Näitä juttuja ei kannata ihan autistisen tulkinnan tarkkuudella lukea. En ole koskaan väittänytkään, että parisuhdejutut ovat mustavalkoisia tai kiveenhakattuja. On kuitenkin useita nyrkkisääntöjä, jotka näyttävät pätevän kohtuullisen tarkasti suurimmalla osalla ihmisistä. Muun muassa tuo, että miehillä arvo parisuhdemarkkinoilla piikkaa huomattavasti myöhemmin kuin naisilla. Naisilla suurin tekijä kiinnostuksen suhteen on (valitettavasti?) ulkonäkö. Miehillä niitä ovat mm. tietyt persoonallisuuspiirteet (luovuus, huumori, älykkyys, optimismi, tunnollisuus, tehokkuus), sosiaalinen status ja varallisuus. Nämä tekijät hioutuvat huippuunsa yleensä vasta reilusti yli 30 ikävuoden. Edelleen, nämä kaikki ovat karkeita yleistyksiä, eivätkä tietenkään ainoita vaikuttavia tekijöitä, mutta nuo ovat universaaleja löydöksiä, jotka pitävät kutinsa kaikkialla maailmassa ja kaikissa tunnetuissa kulttuureissa.
Ikää ei tosiaan ole lähellekään 30 vuotta, mutta parisuhdeasiat toimivat tällä hetkellä varsin hyvin tavoitteitteni, kykyjeni ja ominaisuuteni valossa.
Voisit vielä tarkentaa, missä kohtaa heitin läppää kasvatuksesta ja lapsista. Yleensä mitä kirjoittelen psykologiasta täällä pohjautuu alan laadukkaaseen kirjallisuuteen. Kokemus on huono argumentti, sillä suurin osa ihmisistä hommaa lapsia, eikä suurin osa siltikään tiedä järin paljoa esimerkiksi kasvatuspsykologiasta ja käyttäytymisgenetiikasta. Lapsen tuominen tähän maailmaan ja sen elossa pitäminen ei ole kovin vaikeaa. Siihen pystyvät esimerkiksi vaikeasti mielenterveysongelmaiset, (lievästi) autistiset, alkoholistit ja muut päihteitten ongelmakäyttäjät, samoin lähestulkoon kaikki "normaalit" ihmiset. Sen lisäksi suurin osa alan populaarikirjallisuudesta on tosiaan aikamoista tuubaa.
Ps. kirjoitan tosiaan aika suorasukaista tekstiä, joka voi vaikuttaa suurelta itseluottamukselta. Jos jokin kirjoittamani asia on virheellinen, kykenen kuitenkin sen tunnustamaan ja vaihtamaan mielipidettäni sen suhteen, kunhan riittävä todistusaineisto tuodaan esille. Sen lisäksi kaikkea kirjoittamaani ei kannata ottaa ihan millintarkan kirjaimellisesti.