Tulokkaat kaudella 2015–2016 (Calder Trophy-keskustelu)

[Mängimies]

Onhan se irvokasta että Panarin ja vaikka McDavid on samalla viivalla ku toinen hakannu kohelossa 5 kautta.

Minusta siinä ei ole mitään irvokasta. Molemmat ovat tulokkaita ja voivat voittaa Calderin. Minusta suoritusta pitäisi pyrkiä arvioimaan sen itse suorituksen perusteella eikä iän. Sen kyllä ymmärrän, että ottelumäärä on otettava huomioon jos toisella verrokilla on alle 50 ottelua runkosarjassa pelattuna versus 80 ottelua.

Siinäpä se onkin, että mihin sen rajan sitten vetää jos ammattilaiskaudet ennen NHL:ää estäisivät vuoden tulokkaan pystin. Silloin voittajia ei juuri CHL:n ulkopuolelta tulisi. Ei sekään ihan oikein menisi siinä tapauksessa.

 

[Mr. Smith]

Yksi näkökulma noihin tulokkaisiin voisi olla tuo merkitys omalle joukkueelle.

Panarin on Chicagossa hyökkääjistä toiseksi tai kolmenneksi tärkein, pakit mukaanlukien sitten jossain 3-5 luokassa.

Larkinin itse näkisin Detroitin tärkeimpänä kenttäpelaajana, varsinkin kun Datsyuk on missannut matseja ja oli alkuunsa epävireessä. Ja nythän Larkin on sitten vetänyt neljä matsia tehoilla 0+0, joihin toki suurena syynä on tuo Detroitin kolmeen hyvään ketjuun pyrkiminen. Mutta tässä vaiheessa hän mielestäni on edelleen tiimin tasaisin ja paras suorittaja.

Gostisbehere on mielestäni ollut Phillyn paras pakki, jopa selvällä erolla seuraaviin. Toki MDZ on ollut hyvä, mutta onhan tuo Gostisbeheren 32 pojoa verrattuna MDZ:n 13 pisteeseen (tai Streitin 12 pisteeseen) melkoinen ero. Ja Phillyn hyökkääjistä oikeastaan vain Giroux on ollut joukkueelle tärkeämpi pelaaja, vaikka hänkin aloitti kauden vaisusti. Joka tapauksessa Gostisbehere on mielestäni TOP2 pelaaja Phillyssä.

McDavid onkin sitten vaikein tapaus. Alussa hän ei esittänyt mitään ihmeellistä ja oli vain osa joukkuetta. Loukkaantumisen jälkeen tulikin ihan eri vaihteella mukaan ja oli muutamissa peleissä täysin dominoiva. Mutta miten arvioida koko kautta? Hall nyt on varmaan ykkönen Edmontonissa, mutta sitten onkin vaikea laittaa järjestykseen Draisaitl, RNH ja McDavid. Joten laitetaan nyt sitten sijat 2-4.

Panarin, 3-5
Larkin, 1
Gostisbehere, 1-2
McDavid, 2-4

Näin ollen Panarinin merkitys joukkueelle on pienin, Larkinin ja Gostisbeheren suurin.

 

[Zohan]

Kyllähän McDavid esitti jo parin ensimmäisen matsin totuttelun jälkeen miksi hän on The Next One. Kuten yllä lukee, että olisi päässyt vauhtiin vasta loukkaantumisen jälkeen en sitä ihan allekirjoita. Hän pääsi vauhtiin ennen loukkaantumista. Jos Calder Trophyn perusteena on kuka tulokkaista on Paras, menee pysti varmasti McDavidille. Tässä on sellainen pelaaja, jollaisia tulemme saamaa erittäin harvoin.

En muista millo viimeks ois näin kovatasoinen lista Calder -ehdokkaista, kun miettii vielä, että esimerkiksi kaksi seuraavista ei tule pääsemään edes top 3: Larkin, McDavid, Gostisbehere, Eichel ja Panarin.

Oma top 3
McDavid
Gostisbehere
Panarin

 

[Largo]

@Mr. Smith pohtiminen tuossa on kyllä aika järkeensä käypää. Itse antaisin ääneni Ghostille, mutta pelkäänpä vain, ettei ääneni riitä. Larkin on ollut Detroitille todella tärkeä ja on varmaan loppusuoralla mukana. Sitten on McDavid, joka olisi varmaan heittämällä tämän vienyt, mikäli ei olis lasaretissa aikaa viettänyt. Jännäksi käy ja veikkaan ratkaisun venyvän aivan runkosarjan loppuun. Panarinin luulen olevan TOP-3 ulkopuolella.

 

[Mazaa]

@Mr. Smith pohtiminen tuossa on kyllä aika järkeensä käypää. Itse antaisin ääneni Ghostille, mutta pelkäänpä vain, ettei ääneni riitä. Larkin on ollut Detroitille todella tärkeä ja on varmaan loppusuoralla mukana. Sitten on McDavid, joka olisi varmaan heittämällä tämän vienyt, mikäli ei olis lasaretissa aikaa viettänyt. Jännäksi käy ja veikkaan ratkaisun venyvän aivan runkosarjan loppuun. Panarinin luulen olevan TOP-3 ulkopuolella.

Sanotaan näin, että jos Panarin on runkosarjan loputtua koko NHL:n pistepörssin top-kuudessa, niin hän on aivan varmasti myös tulokkaiden top-kolmessa. Tätä en olisi oikein mitenkään alkukaudesta uskonut, mutta näin se on tässä vaiheessa kautta nähtävä.

 

[B4rre]

En ihan heti ymmärrä näitä mielipiteitä (esim. @Largo ), joiden mukaan Panarin ei olisi edes kärkikolmikossa Calder-äänestyksessä. Johtaa tällä hetkellä Larkinia ja Eichelia lähes 20 pisteellä ja johtaa aika selvällä marginaalilla tulokkaiden maali- sekä syöttöpörssiä. Lisäksi Artemi on koko NHL:n pistepörssissä viidentenä. Toki Panarin on pelannut enemmän pelejä kuin lähimmät kilpailijansa, mutta silti.

Käytännössä tuo Chicagon kakkoskenttä - Kane ja Panarin etunenässä - kantoivat joukkuetta hyökkäyspelin osalta reppuselässä koko alkukauden, kun Toews ja Hossa olivat täysin unessa. Panarin myös hyvillä esityksillään lunasti paikkansa ykkösylivoimassa, mihin ei kauden alussa kuulunut. Panarin jätti väliin tässä vastikään pari peliä ja alkukaudesta pelasi myös pari peliä ykköskentässä. Noista peleistä voi käydä katselemassa, kuinka dominoiva Kane niissä peleissä oli:

Spoileri

Voin säästää vaivalta ja spoilata, ettei Kane ollut mitenkään erityisen dominoiva, kun Panarin puuttui rinnalta.

Käsittääkseni Calder ei ole mikään Hart-pysti, jossa ratkaisevana seikkana olisi se, mikä merkitys ao. tulokkaalla on ollut omalle joukkueelleen, vaan ratkaisevaa on se, kuka on ollut paras tulokas. Mielestäni on todella vaikea perustella tämänhetkisessä tilanteessa ketään muuta voittajaksi kuin Panarinia. Jos joku muu pitäisi valita, niin mielestäni vaihtoehtoja on kakkospaikallekin vain yksi, Gostisbehere.

 

[Apmp-]

Valtakunnassa on kaikki hyvin, kunhan Larkin ei voita. Kertoo taas Ken Hollandin ylivoimaisuudesta aika paljon, että ajoi supertulokkaan sisään liigaan juuri sillä kaudella kun jotkut valovoimaisemmat kivakivakikkailijat keräävät suurimmat otsikot ja näin ollen säästellään sitten caphiteissä myöhemmin. Ja lopulta Larkin tulee tuosta koplasta jäämään suurimpana nimenä historiankirjoihin. Larkinhan olisi voitu jo viime kaudella ottaa mukaan, mutta olisi varmaan tuon Ed Jovanovskin uuden tulemisen pystynyt peittoamaan vaikka pelkällä D-Boss videollaan.

In Kenny we trust!

 

[steierwrass]

Vähän meinaa mennä osalla mustavalkoiseksi ja ehdottomaksi tuohu. Värilaseja on ollut jaossa ilmeisen montaa väriä ja vahvana. Tuolta on löydettävissä ainakin neljä nimeä, joille selkeästi löytyy perustelut ja ainakaan itse en noista yhdenkään kohdalla voi sanoa, että olisi kovin väärin mennyt. Kuitenkin kommentit "Mielestäni on todella vaikea perustella tämänhetkisessä tilanteessa ketään muuta voittajaksi kuin Panarinia." tai "Ja lopulta Larkin tulee tuosta koplasta jäämään suurimpana nimenä historiankirjoihin." (olkoonkin hieman provopitoinen viesti) eivät paljon aikaansaa parempaa keskustelua ainakaan asiasta.

Panarin vahvisti taas viime yönä kolmella maalillaan omia osakkeitaan. Vaikea olla äänestämättä. Toisaalta varmasti monella painaa se, että miten tulokas herra on, kuka on ketjukaverina tai synnyinmaa. Ketjukaverin jossain määrin pitääkin painaa. Osalla arvioijista liikaa, osalla voi painaa liian vähänkin. Panarin on tehnyt kentästä paremman. Ja sopinut Kanen rinnalle varmaan paremmin kuin kukaan muu laituri Kanen uran aikana.

McDavid on ehkä kauden paras tulokas. Kuinka paljon sitten painaa vajaa kausi. Varmasti sen pitääkin jonkun verran painaa, mutta nollaako osa äänestäjistä kokonaan herran sen takia. Jättääkö osa kokonaan huomiotta. Kuinka paljon painaa hype äänestyksessä. Voi painaa taas molempiin suuntiin. Joku ei äänestä, koska pitää hypeä liian suurena. Toiselle se riittää syyksi äänestää.

Gostisbeherellä on vajaa kausi myös alla, mutta uskomaton sellainen. Erilainen pakki kuin viimevuotinen voittaja. Kiekollisena aivan loistava. Sitä jotenkin odottaa, että loppuuko tää joskus, mutta miksi se loppuisi, kun peliäly on tuota luokkaa.

Larkin on sitten vaikein porukasta. Ehkä kokonaisvaltaisin, tai no, ei mitään ehkä. Ollut joukkueensa ykköskenttäpelaaja. Ei kuitenkaan samanlaista loistoa tai hehkutusta kuin kolmella muulla. Ei tosiaan tule kuitenkaan olemaan tämän porukan suurin nimi historiankirjoissa, jos vaan McDavid säilyy ehjänä. Wings-lasit on muuten tunnetusti melko vahvat.

Oma valintani on ihan auki vielä. Kaikki neljä mahdollisia. Eichelkin voi jonkun näistä syrjäyttää taakseen, mutta kaikkia ei kyllä ohita mitenkään.

 

[Flusher]

Ja lopulta Larkin tulee tuosta koplasta jäämään suurimpana nimenä historiankirjoihin.

Saisinko kuulla, mistä kristallipallosta tietosi ammennat? Larkin on loistava pelaaja, mutta jotenkin uskon McDavidin vetävän kovemmat meriitit urallaan. Vähän voi ottaa niitä värilaseja pois.

 

[Bosco]

Pelaajan iällä ei ole mitään merkitystä (kunhan se on Calder-kriteerien rajoissa) siinä vaiheessa kun aletaan puhua ensimmäistä NHL-kauttaan pelaavasta pelaajasta, joka on pistepörssin top-10:ssä. On ollut siellä lähestulkoon koko kauden. Tuohon suoritukseen ei ole kyennyt kuin Ovechkin ja Crosby viimeisten parinkymmenen vuoden aikana (ja heitä edellinen siihen kyennyt taisi olla Teemu Selänne) , joten puhutaan todella kovasta suorituksesta. McDavid toki pitäessään PPG tahtinsa kauden loppuun saakka siinä Kanen tuntumassa, tai ottaessa jopa ykkössijan, saa varmasti myös paljon ääniä, mutta silti Panarinin top-10 sijaa pistepörssissä (jos pystyy siis pitämään sen sijoituksen loppuun saakka) on silloinkin vaikea tai jopa mahdoton ohittaa. McDavidin pelimäärä jää kuitenkin niin vähäiseksi, ettei noin vähäisellä pelimäärällä ole historiassa koskaan voitettu mitään merkityksellisempää palkintoa. Eli suorituksen pitäisi olla jotain aivan maagista, jotta pystyisi laittamaan Panarinille kampoihin. Vielä se ei ihan niin hyvää ole ollut, mutta onhan tässä vielä aikaa kuroa Panarinin etumatkaa tässä kisassa kiinni.

Ovechkin ja Malkin olivat myös usean kauden pelanneita Venäjän miesten liigan veteraaneja NHL:ään saapuessaan, joten olisiko heidätkin pitänyt jäävätä Calder-kisasta aikanaan? Vai menisikö se rajanveto sopivasti johonkin noiden kahden iän ja kokemuksen ja sitten vastaavasti Panarinin iän ja kokemuksen välimaastoon? Selänne taas oli tulokkaana iältään juuri Ovechkin/Malkin kaksikon ja Panarinin puolessa välissä. No tuollaista rajanvetoa siellä ei ole ja nykyisten kriteerien mukaan Panarin on Calder-kelpoinen ja siten olisi kyllä oma valinta aika helposti tässä vaiheessa.

Yleisesti ottaen kuitenkin pitää todeta että iällä on merkitystä Calder-kisassa kun punnitaan kahta tasavahvaa ehdokasta, mutta ei noiden muiden suoritukset tällä kaudella ole vertailukelpoisia Panarinin vastaavaan. Ainakaan vielä. Loistavia suorituksia usealta nuorelta pelaajalta on nähty, mutta kyllähän Panarin on ainakin askeleen heitä edellä vielä tässä vaiheessa.

Yksi näkökulma noihin tulokkaisiin voisi olla tuo merkitys omalle joukkueelle.

Panarin on Chicagossa hyökkääjistä toiseksi tai kolmenneksi tärkein, pakit mukaanlukien sitten jossain 3-5 luokassa.

Edes McDavid ei olisi vielä tuota korkeammalla merkityksessä omalle joukkueelleen, jos pelaisi nyt Panarinin tilalla Chicagossa. On tuo Kane, Keith, Toews kolmikko vaan sen verran loistava, että eihän siinä ole mitään järkeä jos Panarinia lähdettäisiin sakottamaan joukkuekaveriensa hyvyydestä. Samalla sitten jotain Ghostia verrataan suhteessa Streitiin ja kumppaneihin. Ei ihan reilua peliä eikä se kuulu millään tapaa Calderin kriteereihin.

Larkin on ollut ihan huikea, mutta en itse pystyisi häntä vielä nimeämään Zetterbergiä tärkeämmäksi pelaajaksi Red Wingsille. Eli en allekirjoita sitä että Larkin olisi siellä oman joukkueensa tärkein kenttäpelaaja. Zetan kokonaisvaltainen peli on kuitenkin vielä paljon Larkinia edellä.

 

[Logan]

Siinäpä se onkin, että mihin sen rajan sitten vetää jos ammattilaiskaudet ennen NHL:ää estäisivät vuoden tulokkaan pystin. Silloin voittajia ei juuri CHL:n ulkopuolelta tulisi. Ei sekään ihan oikein menisi siinä tapauksessa.

Ei menisi ei, ja aika mahdoton on keksiä systeemiä, missä ei pitäisi pohtia usealta kantilta aina ketä äänestäisi.

Nykyiset rajat on ihan toimivat. Joten näillä rajoilla ja näytöillä antasin tässä kohtaa ääneni Panarinille.

 

[FourPasses]

Larkin on ollut ihan huikea, mutta en itse pystyisi häntä vielä nimeämään Zetterbergiä tärkeämmäksi pelaajaksi Red Wingsille. Eli en allekirjoita sitä että Larkin olisi siellä oman joukkueensa tärkein kenttäpelaaja. Zetan kokonaisvaltainen peli on kuitenkin vielä paljon Larkinia edellä.

Itse taas pidän Zetan sijaan Datsyukia sellaisena ultimaattisena esikuvana, johon verrataan ja jonka manttelia Larkin on perimässä. No, nämä ovat makuasioita.
Tosiaan, hyvältä vaikuttaa tilanne, kun Larkin on saanut niin kovat calderkilpailijat omalle tulokaskaudelleen, ja pysti mitä todennäköisimmin jää saamatta.

 

[wunderveba]

Gostisbehere ja Panarin mielestäni ne kärjet tässä kisassa. Panarin vetää erinomaista tulokaskautta ja on pelannut koko kauden. Gostisbeheren lähes pinna per peli(0,842 jos joku haluaa saivarrella) pakin paikalta on aika kovaa valuuttaa, vaikka kauden alusta jäikin pelejä pelaamatta.

 

[Ralph]

Ettei vaan sittenkin sekä Shayne Gostisbeheren että Connor McDavidin pelimäärä liian pieni? Gostisbehere pelaa, jos ei jätä enää pelejä väliin, 64 ottelun runkosarjan. Viimeisin alle 80 ottelulla voitettu Calder Trophy on Evgeni Malkinin kaudella 2006-07, jolloin Malkin pelasi 78 ottelua. Sitä edellinen oli Chris Druryn 79 ottelun kausi 1998-99. Malkinin 78 ottelua on pienin pelimäärä viimeiseen 22 kauteen, jolloin Pavel Bure voitti 65 ottelulla kaudella 1991-92.

McDavid jää alle 60 pelin ja tosiaan koskaan niin pienelle pelimäärällä ei ole voitettu kun on pelattu vähintään 70 ottelun runkosarjoja. Gostisbeheren mahdollinen 64 on pelin pienempi kuin Buren, joten jos tahdotaan miettiä milloin viimeksi alle 65 ottelulla on voitettu, niin 1976-77 Willi Plett voitti tuolla 64 ottelulla.

Aika usein on tykätty pysti antaa paljon pelanneelle tulokkaalle. Mukaan ei ole huomioitu tietenkään maalivahteja tai tynkäkausia. Ensimmäisellä tynkäkaudella Calderin voittanut Peter Forsberg huilasi yhden ottelun, toisella tynkäkaudella voittanut Jonathan Huberdeau pelasi täyden kauden.

Vaikka itse vielä joku aika sitten liputinkin McDavidin puolesta niin nyt taivun siihen, että pelimäärä on liian pieni. Kuten Gostisbeherella. Veikkaan, että tällä hetkellä Artemi Panarin ja Dylan Larkin taistelevat pystistä kahdestaan.

 

[B4rre]

Vähän meinaa mennä osalla mustavalkoiseksi ja ehdottomaksi tuohu. Värilaseja on ollut jaossa ilmeisen montaa väriä ja vahvana. Tuolta on löydettävissä ainakin neljä nimeä, joille selkeästi löytyy perustelut ja ainakaan itse en noista yhdenkään kohdalla voi sanoa, että olisi kovin väärin mennyt. Kuitenkin kommentit "Mielestäni on todella vaikea perustella tämänhetkisessä tilanteessa ketään muuta voittajaksi kuin Panarinia." tai "Ja lopulta Larkin tulee tuosta koplasta jäämään suurimpana nimenä historiankirjoihin." (olkoonkin hieman provopitoinen viesti) eivät paljon aikaansaa parempaa keskustelua ainakaan asiasta.

Vastaan nyt, kun tässä minua lainattiin/arvosteltiin. Yhdyn oikeastaan täysin siihen, mitä @Bosco ylempänä totesi. Jos Panarin pelaisi jossain mun inhokkijoukkueessa ja painaisi 20 pistettä enemmän kuin kukaan muu tulokas ja heiluisi koko liigan pistepörssin kärkipaikoilla, niin olisin edelleen mustavalkoisesti sitä mieltä, että voittajaksi olisi äärimmäisen vaikea perustella ketään muuta täysin riippumatta Panarinin iästä, KHL-kokemuksesta tai ketjukavereista. Vaikka pelaisi sitten Kopitarin ja Toffolin taikka Bergeronin ja Marchandin kanssa samassa kentässä ja jompi kumpi noista laitureista johtaisi ylivoimaisesti pistepörssiä. Värilaseilla ei ole siis tämän mielipiteen kanssa mitään tekemistä.

McDavid ei pyttyä voita, koska oli ison osan kaudesta sivussa. Perinteisesti Calderin tai muidenkaan pyttyjen voittamiseen ei ole tuollaisessa tilanteessa ollut mitään asiaa, vaikka se puolikas kausi olisi ollut kuinka kova, kuten @Ralph jo perusteellisesti perustelikin.

Yhtään kyseisiä herroja vähättelemättä, niin eipä ne paskemmat ketjukaverit ole McDavidillä tai Larkinillakaan olleet. Gostisbeherekin on tehnyt suurimman osan pisteistään ylivoimalla ja on viivamiehenä viime kauden kolmanneksi parhaassa ylivoimajoukkueessa, joten ei hirveesti ole valittamista sielläkään suunnalla. Giroux ja Voracek ovat ylivoimapelaajien aatelia ja Simmonds ehkä maailman paras maalinedusmies. Tämäkin yhtään taas vähättelemättä Ghostia, joka on mielestäni suorastaan huikea ilmestys, vaikka pelaakin yhdessä inhokkijoukkeistani. Hänen osaltaankin siis vaakakupissa painaa se, ettei tule lähellekään kokonaista kautta pelaamaan.

 

[Mr. Smith]

Edes McDavid ei olisi vielä tuota korkeammalla merkityksessä omalle joukkueelleen, jos pelaisi nyt Panarinin tilalla Chicagossa. On tuo Kane, Keith, Toews kolmikko vaan sen verran loistava, että eihän siinä ole mitään järkeä jos Panarinia lähdettäisiin sakottamaan joukkuekaveriensa hyvyydestä. Samalla sitten jotain Ghostia verrataan suhteessa Streitiin ja kumppaneihin. Ei ihan reilua peliä eikä se kuulu millään tapaa Calderin kriteereihin.

Ei sinällään sakottamaan, mutta jossain määrin suhteuttamaan ne tehot ja otettu rooli joukkueeseen. Omasta mielestä on lähtökohtaisesti kovempi suoritus voittaa joukkueen pistepörssi tehoilla 30+30, kuin tulla kakkoseksi tai kolmoseksi tehoilla 30+50. Yritän ajaa sitä takaa, että pitää nähdä noiden pisteiden taakse, katsoa joukkueen pelityyli, roolitus jne. Jos niitä ei huomioida millään tavalla niin annetaan se palkinto puhtaasti parhaalle pistemiehelle. Ei sillä, alkaa tuo Panarin oleen sillä tasolla, että ansaitsee tuon palkinnon. Mutta nyt kun hän on toisena tiiminsä pistepörssissä tuolla lukemalla niin hän on 26 pistettä ykköstä jäljessä. Jos Larkin olisi tehnyt samat pojot kuin Panarin niin hän johtaisi oman tiiminsä pistepörssiä 17 pisteellä seuraavaan.

Nythän tietyssä mielessä "sakotetaan" Larkia tai Eichelia sen takia että pelaavat huonommassa tiimissä eikä heillä ole realistisia mahdollisuuksia tuollaisiin pisteisiin. Ei ole vierellä Patrick Kanea ja takana Keithiä tai Seabrookia.

 

[wunderveba]

Mitenkäs vertailussa Gostisbehere & Larkin menee, jos Ghost painaa pakin paikalta enemmän pinnoja, mutta pienemmällä pelimäärällä? En saisi hyökkääjää mitenkään puolustajan edelle tuossa tilanteessa, vaikka kahdensuunnan pelaaminen olisi minkälaista. Gostisbeherekään ei omiin mikään täysi sukka ole, vaan tekee hyviä katkoja ja taklaa, vaikka hänet silloin tällöin kierretäänkin helposti.

 

[Mr. Smith]

Yhtään kyseisiä herroja vähättelemättä, niin eipä ne paskemmat ketjukaverit ole McDavidillä tai Larkinillakaan olleet.

Just. Eli sun mielestä on ihan sama pelata Brad Richardsin ja Tomas Tatarin (+kakkos yv:ssä) kanssa kuin Patrick Kanen ja Artem Anisimovin (+ykkös yv:ssä) kanssa? No sitten mulla ei ollutkaan tähän muuta.

 

[B4rre]

Just. Eli sun mielestä on ihan sama pelata Brad Richardsin ja Tomas Tatarin (+kakkos yv:ssä) kanssa kuin Patrick Kanen ja Artem Anisimovin (+ykkös yv:ssä) kanssa? No sitten mulla ei ollutkaan tähän muuta.

Larkin on pelannut koko kauden Richardsin ja Tatarin kanssa? Ja koko kauden kakkosylivoimaa? Tiedät itsekin, että ei ole.

Kuten tuossa ylempänä totesin, niin Panarin on ansainnut sen ykkösylivoima-aikansa. Kenet pudotti ykkösylivoimasta? No Toewsin.

 

[Nick Neim]

Ja koko kauden kakkosylivoimaa?

Totta, aika pitkään jopa alkukaudestahan Larkin ei tainnut pelata ollenkaan ylivoimaa. Vai muistanko nyt ihan omiani?

 

[teude]

Totta, aika pitkään jopa alkukaudestahan Larkin ei tainnut pelata ollenkaan ylivoimaa. Vai muistanko nyt ihan omiani?

Ihan oikein muistat, vähälle jäi yv aika varsinkin alkukaudesta.

 

[Mr. Smith]

Totta, aika pitkään jopa alkukaudestahan Larkin ei tainnut pelata ollenkaan ylivoimaa. Vai muistanko nyt ihan omiani?

Onko se nyt yhdeksänneksi eniten pelannut Detroitissa ylivoimaa, että joo, ensin ilman yv-aikaa, siten kakkosylivoimassa, sitten ykkösylivoimassa, sitten taas kakkosessa. Mutta varmaan tosiaan pelannut niin huonosti ettei ansaitse yv-aikaa. Maalit tullut ihan tuurilla.

 

[Bosco]

Ei sinällään sakottamaan, mutta jossain määrin suhteuttamaan ne tehot ja otettu rooli joukkueeseen. Omasta mielestä on lähtökohtaisesti kovempi suoritus voittaa joukkueen pistepörssi tehoilla 30+30, kuin tulla kakkoseksi tai kolmoseksi tehoilla 30+50. Yritän ajaa sitä takaa, että pitää nähdä noiden pisteiden taakse, katsoa joukkueen pelityyli, roolitus jne. Jos niitä ei huomioida millään tavalla niin annetaan se palkinto puhtaasti parhaalle pistemiehelle. Ei sillä, alkaa tuo Panarin oleen sillä tasolla, että ansaitsee tuon palkinnon. Mutta nyt kun hän on toisena tiiminsä pistepörssissä tuolla lukemalla niin hän on 26 pistettä ykköstä jäljessä. Jos Larkin olisi tehnyt samat pojot kuin Panarin niin hän johtaisi oman tiiminsä pistepörssiä 17 pisteellä seuraavaan.

Nythän tietyssä mielessä "sakotetaan" Larkia tai Eichelia sen takia että pelaavat huonommassa tiimissä eikä heillä ole realistisia mahdollisuuksia tuollaisiin pisteisiin. Ei ole vierellä Patrick Kanea ja takana Keithiä tai Seabrookia.

Kyllähän niitä voi ja pitää suhteuttaa omaan joukkueeseen, ainakin jossain määrin. Siinäkin vertailussa Panarin on kuitenkin esimerkiksi oman joukkueen sisäisessä pistepörssissä kolmannella sijalla olevaa Toewsia 15 pistettä edellä, ja oman ketjunsa kolmatta lenkkiä 24 pistettä edellä. Nuo ovat todella suuria eroja. Lisäksi kai Panarinille voi antaa hieman kunniaa siitä, että pistepörssiä dominoiva Kane on pelaamassa ylivoimaisesti uransa parasta kautta heti saatuaan Panarinin vierelleen? Panarin hyötyy varmasti suuresti Kanesta, mutta onhan Kanekin hyötynyt heti saatuaan Panarinin kaltaisen taiturin rinnalleen. Joka tapauksessa Panarin on tosiaan kerännyt 15 pistettä joukkueensa seuraavaksi parasta pistemiestä, pelaajaa joka viime kesänä nimettiin aika usean toimesta maailman parhaaksi pelaajaksi, enemmän. Tehot, rooli, joukkue tms. olosuhteet huomioiden se on aika kova suoritus.

 

[B4rre]

Mutta nyt kun hän on toisena tiiminsä pistepörssissä tuolla lukemalla niin hän on 26 pistettä ykköstä jäljessä. Jos Larkin olisi tehnyt samat pojot kuin Panarin niin hän johtaisi oman tiiminsä pistepörssiä 17 pisteellä seuraavaan.

Nythän tietyssä mielessä "sakotetaan" Larkia tai Eichelia sen takia että pelaavat huonommassa tiimissä eikä heillä ole realistisia mahdollisuuksia tuollaisiin pisteisiin. Ei ole vierellä Patrick Kanea ja takana Keithiä tai Seabrookia.

Niin unohdit vain kertoa sen, että Kane johtaa koko liigan pistepörssiä 19 pisteen erolla kakkosena olevaan ja iso syy siihen, miksi näin on, löytyy sieltä saman ketjun vasemmalta laidalta. Vertaus ei siis mielestäni ole kovinkaan reilu Panarinia kohtaan. Jos tädillä olisi munat, se olisi setä ja sitä rataa. Tosiasia kuitenkin on, että Larkin ei ole tehnyt lähellekään yhtä paljoa pisteitä kuin Panarin eikä Larkin myöskään johda sisäistä pistepörssiä, vaikka en toki väitä, että hänen pelinsä niihin pisteisiin tyhjentyisi. Larkin ei myöskään tehnyt Zetasta mitenkään erityisesti parempaa pelaaja vrt. Panarin - Kane. Larkin on pelannut eniten ykköskentässä Zetan kanssa, joten ihan hirveästi en valittaisi.

Onko se nyt yhdeksänneksi eniten pelannut Detroitissa ylivoimaa, että joo, ensin ilman yv-aikaa, siten kakkosylivoimassa, sitten ykkösylivoimassa, sitten taas kakkosessa. Mutta varmaan tosiaan pelannut niin huonosti ettei ansaitse yv-aikaa. Maalit tullut ihan tuurilla.

Joka tapauksessa on pelannut myös sitä ykkösylivoimaa. Leftwinglockin mukaan Detroitin käytetyin ylivoimakoostumus hyökkääjien osalta koko kaudella on ollut Abdel-Gusse-Larkin-Zeta, jonka uskoisin olevan myös Detroitin ykkösyv. Larkinilla on näköjään reilulla kahden minuutin ylivoima-ajalla per peli kolme ylivoimapistettä vrt. Panarin 2:47 min per peli yvaikaa ja 15 pistettä. Tässäkin mielessä Panarin vie siis Larkinia selvästi. Seuraava argumentti Larkinin puolesta on varmaan +-?

Aivan samalla perusteella voi kritisoida sitä, miksi Panarinia pitäisi "sakottaa" siitä, että on tehnyt Kanesta tällä kaudella liigan ylivoimaisesti parhaan hyökkäävän pelaajan.

 

[Henkka]

Mitään muuta en toivo enempää kuin Panarinin Calder -voittoa. Aivan "turha" runkosarjapysti, josta kertyisi ylimääräinen bonus muutenkin tiukkaan ensi kauden cappiin. Toivottavasti toimittajat ymmärtää äänestää tämän ongelman Chicagon murheeksi.

Red Wingsin äijä Runner Up -miehenä kunnioittaa sopivasti perinteitä. Yzerman, Lidström, Fedorov kaikki jäivät aikanaan Calder äänestyksessä kakkoseksi ja pelasivat paremmat urat kuin palkinnon voittaneet Tom Barrasso, Pavel Bure ja Ed Belfour.