Jatkoajan leffakerho

[Denverin Munasyndi]

Aivan oma lukunsa on tietysti Orleansin herttua, Ludvigin serkku, joka vallankumousvuosina otti käyttöönsä nimen Philippe Égalité. Uudesta nimestä ja siitä päätellen, että äänesti kuninkaan oikeudenkäynnissä kuolemanrangaistuksen puolesta, oli kyseessä todella häikäilemätön kaveri. No, huonostihan kävi Philippille itselleen lopuksi, kruununtavoittelu ja kähmintä vaihtui lopulta mestauslavaan hänen(kin) kohdallaan.

Ranskan vallankumouksesta ja Napoleonin sodista saisi helkkarin hyvän Game of Thrones -tyylisen ja jopa verisemmän viihteellisen telkkarisarjan. Sääli että tapahtumat ovat kaikille ennestään tuttuja, nykyinen historiankirjoitus kelpaisi kässäriksi miltei sellaisenaan. "Todellisuus on tarua ihmeellisempää" sopinee hyvin päivän kliseeksi.

 

[MustatKortit]

Ranskan vallankumouksesta ja Napoleonin sodista saisi helkkarin hyvän Game of Thrones -tyylisen ja jopa verisemmän viihteellisen telkkarisarjan. Sääli että tapahtumat ovat kaikille ennestään tuttuja, nykyinen historiankirjoitus kelpaisi kässäriksi miltei sellaisenaan. "Todellisuus on tarua ihmeellisempää" sopinee hyvin päivän kliseeksi.

Olen joskus sanonut samaa, eli tästä saisi loistavan tuotannon. Jos miettii vallankumouksesta tehtyjä pätkiä, niin Depardieun tähdittämä "Danton" on vähän turhan tekotaiteellinen minun mieleeni. Muistan nähneeni Ranskan vallankumouksesta tehdyn (ranskalaisen?) minisarjan yli 10 vuotta sitten, tuo oli ihan okei, mutta ei mitään parasta a-luokkaa.

Yksi vaihtoehto voisi olla täälläkin mainostamani Hilary Mantelin (tuttu myös Susipalatsista) pääteoksen A Place of Greater Safetyn kääntäminen tv-sarjaksi. Miksei leffaksikin, mutta mielestäni modernin ja pieteetillä tehdyn tv-taiteen paras muoto on tätä nykyä minisarja, jolla on kunnolliset tuottajat (vaikka BBC).

Tuo kirjahan käsittelee vallankumousta Robespierren, Camille Desmoulinsin ja Dantonin silmistä katsottuna, joten homma saataisiin liikkeelle aivan sieltä valtiopäiviltä 1789 alkaen ja tarinaa kuljetettaisiin ihan faktan mukaisesti (aivan kuten sanoit, niin totuus on tarua ihmeellisempää) kohti loppua.

Noiden kolmen herran ystävyyssuhdehan sisältää melkoisen määrän perinteistä kreikkalaistragedian ainesta.

 

[sampio]

Kiitokset vinkistä @MustatKortit. En ole katsonut, mutta imaisen talteen.

 

[pernaveikko]

Terminaattori Genisys on lopultakin saapunut ilmaisjakeluun BluRayna. Ei sillä, että olisi ihmeellisiä odotuksia ollut, mutta pitihän se heti päästä näkemään.

Mitähän tuosta rainasta voisi sanoa? Helvetinmoista adhd-räiskintää, aivan liian nopeita leikkauksia ja lapsuuden sankarit ovat samannimisiä, mutta naamat lähes kaikilla eri. En myöskään rakastunut Emilia Clarkeen, vaikka osaa se kai ihan söpökin olla. Hyviä pieniä viittauksia (niiden isojen lisäksi) vanhoihin hyviin aikoihin ja muutama oikeinkin hauska läppä. Ja ihan kivoja kuvia Friscosta.

Parempi, jos olisi jäänyt tekemättä, ei vaadi uusintakatselua ja olisikohan se Skynet nyt viimeinkin jo lopullisesti tuhottu. Ei nyt mitenkään sillä tavalla edes kovinkaan huono, mutta kuten sanottu liikaa sähläämistä. Kai nyky-yleisö haluaa ruutuihinsa tälläistä.

 

[Buster]

Everest katseltu, eikä ollut ennakkoon kuin hyvin yleis-yleistason tietoa mihin tuo pohjautuu. Esim. Into The Wildin kirjoittanut John Krakauer oli tuossa samassa kiipeilijäryhmässä mukana ja leffa kuulemma nojaa aika tukevasti kaverin kirjaan Into Thin Air, mutta ottaa myös huomioon muiden tapahtumissa mukana olleiden kokemuksia.

Leffahan ei ole mitään ylenpalttista toimintaa, tai höpöhöpöä Vertical Limitin tyyliin, vaan tarinaa kuljetetaan vahvasti henkilöiden kautta. Olkoonkin, että hahmot jäävät aavistuksen yksiulotteisiksi. Kässäripuolella leffa on aika mukavan tiivis paketti ja kertoo aika säntillisesti vain tarpeelliset asiat katsojalle. Osoittautui omalla perstuntumalla ihan hyväksi ratkaisuksi, ei livennyt liian pitkäksi kun kuitenkin sen pari tuntia jo nyt kesti.

Itse vuoreen liittyi yksi, kaksi häiritsevää asiaa. Olisin ehkä katsojana halunnut enemmän korkeuden tuntua, sekä maisemia. Ja toiseksi tuo itse kiipeily vaikutti aavistuksen liian helpolta. Herää ajatus, että mikäs tässä nyt on niin vaikeaa kun ryhmä on edennyt yhtäkkiä ihan sinne huipun tuntumaan. Toisaalta jo leireissä välittyi katsojalle sellainen tunnelma ilmapiirin ja hahmojen kautta, että pojat ottaa tämän ehkä vähän turhan rutiinilla ja osa jopa ihan liian rennosti, eivätkä kenties kunnioita enää vuorta riittävästi.

Ihan pysäyttävä leffa, josta saa helpostikin pienehköä kahvipöytäkeskustelua, tai itsekseen mietiskelyä aikaiseksi. Leffan puolesta tapahtumiin ei ainakaan oikein löydä syyllistä. Isossa kuvassa kaupallinen kiipeily kun leffankin alussa tuskailtiin happipullojen hintoja ja puolivälissä jossain mainittiin, että olisi kiva saada vaihteeksi maineenkin puolesta jo asiakkaita vuoden-parin epäonnistumisten jälkeen huipulle saakka. Otettiin sitten ehkä vähän liikaa turhaa riskiä. Toki olihan siinä sitten useita muitakin mielenkiintoisia osasia ja tapahtumia tuossa tapahtumaketjussa sisällä. Mielelläni purkaisin/mainitsisin niitä, mutta ei viitsi spoilailla enempää.

Itse olen jo niin kyyninen apina kun useissa tuhansissa mennään IMDB-ratingeissa katsottujen leffojen puolesta, ettei nyt mahdottomasti tunteita tuo itsestä puristanut irti. Lähinnä lopun tylyys pisti silmiin ja leffa luonnollisesti kehitteli noille muutamille henkilöille kuolintavan, koska niistä ei ikinä mitään tietoa saatu. Ihan hieno leffa noiden kavereiden muistolle, joka pysyttelee ymmärtääkseni faktoissa. Olisihan tästä saanut vaikka minkälaista varmaan irti värikynällä ja pohtimalla millaisia tunteita ja ajatuksia noiden pään sisällä liikkui, mutta se on aina vähän kyseenalaista eritoten tälläisten tositarinoiden kohdalla.

 

[Jupe]

Pari leffaa taas katsottu ja analyysi.
Paljon puhutut Kauheat Kankkuset on mulle ollut vähän hankalia katsottavia, vähän liiakasi itsestäänselvyys kännihuumoria ja alleviivattua matskua jättämättä hirveästi yllätyksille varaa. Katsoin joku aika sitten ykkösen, ihan kelpo kolmen tähden hassuttelu genressään ja nyt osa2, tämä thaimaa episodi. Hohhoijaa, jatketaan vielä pahemmin jenkkityylistä alleviivattua sekoilua, hönö on selkeästi hönö, yksi on porukan komistus ja liideri ja sitten meillä on tämä mukamas peruspentti joka menossa naimisiin. Muutama hauska tapahtuma, eikä sinällään voi tietää mitä tapahtuu mutta periamerikkailainen koohotus ja kerrontatyyli räikeästi hyppii silmille. Tämä oli jo huono. Tähtiä 1½ / 5.

Oliko se tällä palstalla kun oli kehuttu Bill Murrayn St. Vincent -elokuvaa. Katsoin ja oli ihan mukiin menevä, ok, mutta odotin ehkä vielä vähän enemmän revittelyä ja vähän vähemmän sitä naapureiden tuomaa inhimillisyyttä mikä toi tämän leffan samalla tasapaksulle tasolle mitä tulee jenkkiperhekomedioihin. Bill Murray oli hyvä, karismaattinen hahmo isolla h:lla, elokuva ei niinkään, tylsää perusjargonia mitä tulee lapsi äijän mukana pelleilyyn. Mutta Murraylle voi antaa tähtiä 2½ / 5

_

 

[MustatKortit]

Ohhoh, nyt huomasin, että Matt Damon&co kuvaavat uutta Jason Bourne-leffaa, jonka olisi tarkoitus tulla ulos ensi vuonna.

Ihan mielenkiintoista ja kyllä tuohon vähän odotuksiakin kohdistuu, etenkin jos taso on samaa, kuin mitä ihan ensimmäinen Bourne-leffa. Tuohon aikaan Bond-franchise oli täysin alamaissa Brosnan-sekoilujen jäljiltä ja muistankin teattereiden olleen pullollaan meitä nuoria kundeja, jotka halusivat nähdä jännittävää agenttimeininkiä.

 

[StarsAreRising]

Etelä-Korealainen sarjamurhaajaelokuva Memories of Murder(2003) tuli katsastettua eilen. Kyseinen pätkä perustuu 80-luvun Koreassa naisia rankkasateisina öinä raiskanneeseen murhaajaan, jota ei siis koskaan löydetty.

Vaikka lähtöasetelma muistuttaa melko lailla tavallisia jenkkileffoja, käsittelee ohjaaja Joon-ho Bong asiaa eri tavalla: kyseessä ei ole mikään Simon says-leikki niin kuin esimerkiksi David Fincherin Seitsemässä(joka tosin edustaa amerikkalaisten murhatrillerien kärkeä). Yhteiskunnalliselle puolelle annetaan aikaa ja mm. poliiisien kuulustelukeinot muistuttavat tapahtumien sijoittuvan diktatuuriseen maahan. Amerikasta puhutaan suurena ja ihmeellisenä.

Elokuvaa on sävytetty mustalla huumorilla ja varsinkin alkupuolella se saa paikoitellen ihan komediallisia piirteitä. Murhaajaksi esimerkiksi epäillään alapääkarvatonta miestä, jota etsitään sitten uimahallissa tavalliseksi tallaajaksi naamioituneen poliisin toimesta.

Samalla tekele on kuitenkin äärimmäisen ahdistava. Yksinäisten naisten kävelyä sateisessa yössä riisipeltojen halki on tuskastuttavaa katsoa, kun tietää tappajan olevan lähellä. Sydän hyppää kurkkuun tehokkaimmissa kohdissa. Kertakaikkisen mestarillinen loppukohtaus kruunaa tämän Joon-hon, voisi jopa sanoa, mestariteoksen.

5/5

 

[PataJaska]

En muista milloin olen käynyt katsomassa leffateatterissa kotimaista elokuvaa (ylipäätään en käy elokuvissa, olikohan tämä toinen kerta tänä vuonna), mutta piipahdettiin emännän kanssa vilkaisemassa Napapiirin Sankarit 2. Ykkösosan katsoin vuosia sitten DVD:ltä, ja sen nähneet tietävät mitä odottaa: ympäriinsä töhöilyä, absurdeja tapahtumia ja suoranaisia epäloogisuuksia on luvassa. Tällä kertaa on siis metsästyksen alla digiboxin sijaan päähenkilön taapero..

Santtu Karvonen on korvannut Jasper Pääkkösen yhtenä keskeisenä roolihahmona, muuten päähenkilöt tasan samat kuin ykkösessä. En tiedä johtuuko sitten ohjaajavaihdoksesta (uusi ohjaaja Teppo Airaksinen, ohjannut lähinnä televisioon mm. viimeisimmän Putouksen, Luojan Kiitos impro-ohjelman sekä tietysti Kimmo tv-sarjan) vai mistä, mutta yleisesti näyttelijäntyö ei kyllä iske. Pamela Tolalle pisteet, etenkin hänen hulvatonta ilmeidensä repertuaaria on aina kiva katsella.. katselin muuten, että kylläpä on Timo Lavikainen mennyt vanhan näköiseksi, kunnes tarkistin että hänhän tosiaan on jo yli neljänkymmenen

Arvatenkin ohjaajasta johtuen mukaan oli raahattu myös Putous voittaja Nordman, joka ei elokuviin juurikaan ole sotkeutunut. Eikä ihme, sillä ei hän nyt mikään elokuvanäyttelijä kyllä olekaan vaan selkeästi puhdas sketsityyppi. Tosin homma meni puoliksi myös sen piikkiin, että hänet oli roolitettu aivan väärin, jokin lappilainen sekakäyttäjä ei ihan välttämättä ole hänen juttunsa. Nordman ei tosin kokonaisuutena saanut ruutuaikaakaan kuin varmaan nippa nappa 20 minuuttia, eli tuli vähän sellainen "muodon vuoksi mukana" -fiilis. Ja siitä puheenollen, en tiedä miten pahasti Peter Franzen on ollut pikkurahan puutteessa, mutta herranjumala sentään, että onkin lähtenyt nimimies tuollaisen neljän-viiden minuutin takia mukaan :D

Harkitsen siis kahdesti, ennen kuin seuraavan kerran menen leffaan lähinnä vain vaimon mieliksi ;)

 

[pernaveikko]

The Martian tuli nähtyä ja ensimmäistä kertaa jopa oikein 3D:na. Ei se kolmedee nyt ehkä ihan niin ihmeellinen olekaan, mutta toisaalta miksipä ei voisi elokuvaa tuollakin lailla katsoa.

Kirja on parempi tai en ainakaan itse oikein saanut kiinni mistään piinaavasta psykologisesta jännityksestä. Elokuvassa kaikki vain tapahtui ja homma sujui sulavasti ilman ongelmia. Kirjassa kerrotaan mitä tehdään ja miksi ja sehän tosiaan on ihan poikkeuksellisen tieteellinen. Eihän elokuvaan tai varsinkaan Hollywood-elokuvaan voisi sitä kaikkea mitenkään laittaa. Vähän niitä monimutkaisia ja aitoja laitteita olisi kuitenkin voinut selittää. Nyt asiasta tietämätön ei sitä oikein mitenkään voi saada selvillekään.

Jos on kirjan lukenut, niin ei tarvitse miettiä mitä elokuvassa tapahtuu, sen verran tarkkaan sitä seurataan. Joitain kohtia on tietenkin jätetty kokonaan pois, mutta ei juurikaan mitään lisätty. Eipä sillä ole niin väliä, koska kyllä tuossa nyt muutenkin tietää miten siinä käy.

Hyvä elokuva, mutta jotenkin kai oli vain odotukset korkeammalla. On tullut seurattua NASA:n juttuja Pathfinderin ajoista lähtien ja tätä odotettua. Täytyy toki katsoa uudelleen heti, kun saapuu internetkauppaan ja ehkä tämä on parempi toisella katsomiskerralla. Nyt on saanut alta pois sen, että tämä on pakko nähdä, niin varmaan löytyy sitten jotain uutta. Lopputekstien ajaksi kannattaa jäädä paikalleen istumaan.

TIetysti myös Johanssenin takia pitää nähdä uudelleen mikä oli juuri niin söpöliini kuin ajattelinkin olevan.

 

[JZZ]

Löytyy muuten nykyään myös Netflixistä. Tämän vuosituhannen kovimpia teoksia. Aukeaa jos aukeaa. Helvetin karu ja kaunis teos.

Laitoinpa tän katseluun lähes pelkästään JA:n keskustelun perusteella. Petyin. Tää oli vähän niinkuin Drive, mutta ilman yhtään hyvää tai edes samaistuttavaa hahmoa. Ei mun kuppi teetä, vaikka yleensä diggailen synkistä ja vähäeleisistä leffoista.

 

[MustatKortit]

Etelä-Korealainen sarjamurhaajaelokuva Memories of Murder(2003) tuli katsastettua eilen. Kyseinen pätkä perustuu 80-luvun Koreassa naisia rankkasateisina öinä raiskanneeseen murhaajaan, jota ei siis koskaan löydetty....

Katsoin tämän suosituksesi perusteella. Varsin hyvä elokuva ja sisältää tosiaan paljon myös mustaa huumoria. Ehkä näin länsimaalaisena - ja hyvin vähän aasialaisia elokuvia katsoneena - oli kuitenkin vähän vaikea päästä sisälle tähän hivenen erityyppiseen kuvaukseen ja ajatusmaailmaan. Vähän väliä elokuvaa katsoessa tuli ikään kuin funtsittua, että ei kai mitään oleellista mene ohitse.

 

[Barcelona]

YLE Areenassa on tällä hetkellä nähtävissä The Reader/Lukija (2008) joka on siis draama leffa. Pääosissa on Ralph Fiennes ja Kate Winslet. Leffa sijoittuu sodanjälkeiseen Saksaan jossa lakiopiskelija kohtaa entisen puuma rakastettunsa oikeudenkäynnissä sotarikoksista syytettynä.

En leffasta juuri mitään tiennyt ja kattelin että IMDB:ssä oli rohkaiseva 7,6 keskiarvona + hyvät näyttelijät, joten kattelin huvikseni sen tossa äsken. Koska odotukset oli aika nollissa joten leffa pääsi iloisesti ylättämään hyvyydellään. Itseasiassa leffa meni suoraan omien draamaleffojen suosikkilistalle. Jos draama leffoista diggaa niin kanattaa katsoa.

 

[pernaveikko]

Katsoin tämän suosituksesi perusteella. Varsin hyvä elokuva ja sisältää tosiaan paljon myös mustaa huumoria. Ehkä näin länsimaalaisena - ja hyvin vähän aasialaisia elokuvia katsoneena - oli kuitenkin vähän vaikea päästä sisälle tähän hivenen erityyppiseen kuvaukseen ja ajatusmaailmaan. Vähän väliä elokuvaa katsoessa tuli ikään kuin funtsittua, että ei kai mitään oleellista mene ohitse.

Katsoin tämän suosituksen perusteella ja varsin hyvä elokuva mustine huumoreineen. Jotain tiedän korealaisesta kulttuurista, mutta olen länsimaalainen ja liian vähän aasialaisia elokuvia katsonut. Vähän oli vaikea päästä tähän sisälle ja välillä tuli funtsittua mitähän tässä nyt siis tapahtuu.

Hyvin aidontuntuinen kuvaus kuitenkin ja nyt jää vain miettimään mitähän siellä oikeasti tapahtui, kun tosiaan tositarina kyseessä. Hienoja hyppypotkuja ja sopivasti väkivaltaa olematta mitään sekoilua. Yleistä sekoilua sen sijaan riitti, kun eivät ne aasialaiset ystävämme elä samalla lailla järjestyksessä kuin me valkoiset suorasilmäiset.
--

The Martianista jäi sanomatta se yksi harmituksen asia realismiin. Marsin painovoima on 38% Maasta ja sitä ei oltu otettu millään tavalla huomioon. Tarkemmin ajatellen sinänsä ihan hyväkin, koska aika kiusallisen huonoja kohtauksia olisi voinut olla yrittää niitä kuvata. Kaikkea ei voi saada ja mennään niillä keinoilla mitä on käytettävissä. Ei tuommoinen iso pikkuseikka pilaa loistavaa tarinaa.

Sitten kun sieltä lopulta saadaan aitoa videokuvaa, niin paras tapa etenemiseen on semmoinen hypähtely, mutta miltä se näyttäisi leffassa, kun yritettäisiin tehdä jotain mitä ei vielä osata.

 

[MustatKortit]

Katsoin tämän suosituksen perusteella ja varsin hyvä elokuva mustine huumoreineen. Jotain tiedän korealaisesta kulttuurista, mutta olen länsimaalainen ja liian vähän aasialaisia elokuvia katsonut. Vähän oli vaikea päästä tähän sisälle ja välillä tuli funtsittua mitähän tässä nyt siis tapahtuu.

Hyvin aidontuntuinen kuvaus kuitenkin ja nyt jää vain miettimään mitähän siellä oikeasti tapahtui, kun tosiaan tositarina kyseessä. Hienoja hyppypotkuja ja sopivasti väkivaltaa olematta mitään sekoilua. Yleistä sekoilua sen sijaan riitti, kun eivät ne aasialaiset ystävämme elä samalla lailla järjestyksessä kuin me valkoiset suorasilmäiset.
--.

Ainakin mä olin muuten sitä mieltä, että @StarsAreRising ei liioitellut sanoessaan, että aika hyytävä se kohtaus, missä kaatosateen ja riisipeltojen keskellä murhaaja vaanii.

Myös loppu oli kyllä aika hieno.

 

[pernaveikko]

Ainakin mä olin muuten sitä mieltä, että @StarsAreRising ei liioitellut sanoessaan, että aika hyytävä se kohtaus, missä kaatosateen ja riisipeltojen keskellä murhaaja vaanii.

Vielä hyytävämpää on ajatella, että murhaaja saattaa hyvinkin olla elossa. Eläkkeellä varmaankin jo noista hommista, mutta helposti saattaa istua vieressäsi Pyeongchang 2018 olympiafinaalissa Ruotsia vastaan.

 

[Musta Nuoli]

Teatterielokuvien katsomisesta on tehty viime aikoina varsin hankalaa. Tale of Tales kiinnostaisi nähdä kovasti, mutta näytösajat ovat niin päin helvettiä kuin vain voivat olla. Jos ei elokuva pyöri arkisin joskus puolenpäivän aikaan niin sitten se näytetään keskellä yötä. Teos varmasti saisi enemmän ns. työssäkäyviä aikuiskatsojia jos sen voisi jopa nähdäkin inhimillisempään aikaan. Helsingissä varmasti tilanne on parempi, mutta Turussa kärsitään kyllä kohtuuttomasti siitä, että täällä on tasan yksi elokuvateatteri eli Finnkinon Kinopalatsi.

Ties mitä dubattua 3D-paskaa tai napapiirisankareita pyörii eri versioina, ja näön vuoksi ohjelmistoon otetut muut elokuvat pyörivät ajankohtina jolloin harva niihin pääsee. Sitten vähäisiä yleisömääriä käytetään perusteluna sille, että ohjelmisto on suppea.

 

[alwahla]

Pari tänä vuonna ilmestynyttä leffaa tullut nähtyä, joista alla lyhyt yhteenveto:

Everest - *

Todella tylsä leffa. Nimekkäitä näyttelijöitä oli kohtalaisen vaikuttava kattaus, mutta ei se mitään auta, jos tarina hyppii ja pomppii sinne tänne. Kenenkään kohtalo ei kiinnostanut eli meininki muistutti huonoa kauhuleffaa. Lähestyvä myrsky ja Mount Everest näyttivät hienoilta.

Spy - *****

Ehkä koko vuoden paras komedia. Melissa McCarthy loisti roolissaan, kuin myös Rose Byrne, joka onnistui roolissaan vielä paremmin kuin X-Men: First Class-filmissä. Jason Statham veti yhden parhaista roolisuorituksistaan.

Maze Runner: Scorch Trials - **

Vielä yhdentekevämpi kuin ensimmäinen filmi. Zombit olivat naurettavia meuhkaajia ja edestakaisin rynnivät teinit aiheuttivat enimmäkseen haukotusta. Kaya Scodelariolla oli hyvä kroppa ja nätti hymy.

Straight Outta Compton - *****

Oman genrensä ehdottomia helmiä, suitsutus eri medioissa on täysin ansaittua. Näyttelijät loistivat kautta linjan, kuvaus oli erinomaista, N.W.A.n syntyhistoria tuli selvästi esille sekä "muutama" loistohitti tekivät syvän vaikutuksen. Legenda jo syntyessään.

 

[SamSal]

Vaimon kanssa käytiin Napapiirin sankarit katsomassa eilen. Patajaska pääpiirtein jo kiteyttikin elokuvan, mutta leppoisana viihteenä se toimi kuitenkin ihan hyvin ja tuli jonkunverran naurettuakin leffan aikana. Ykkösosan tasolle ei tämä millään pääse, mutta paremmin tämä tasonsa pitää kuin hangoverin jatko-osat.

 

[Buster]

Omissa kirjoissa Napapiirin sankarit 2 oli viihdyttävyydessä suurinpiirtein siellä samassa joukossa ykkösosan kanssa, vaikka en kyllä mahdottomia ykkösestä muista. Paitsi että siinä oli vähän enempi juonta ja nimekkäämpiä miehiä mukana. Kakkonen sitten haki maksimimäärän naurua ja hymähtelyä kommelluksien ja repliikkien muodossa. Kamerakin huolella viipyili milloin kenenkin naamalla koomisten kohtien jälkihöyryissä ja lypsettiin väkisin naurua. Mutta ei mulla sinänsä yhtään mitään valittamista ole. Täytti odotukset erittäin hyvin ja tarjosi niitä nauruja, sekä mutkatonta ja kevyttä viihdettä.

Panin kohdalla tuli ajateltua jo traileria katsoessa, että kenelle tämä elokuva on oikein tehty. Ja näköjään vähän samaa jotkut funtsineet ameriikankin puolella. Se ei ole oikein lasten elokuva, eikä se ole aikuistenkaan elokuva. Myöskään teinejä tuo tuskin kiinnostaa. Eikä leffan näkeminen muuttanut ajattelua. Tästä olisi voinut tehdä vaikka musikaalin! Leffan paras kohta kun melkeinpä oli se jolloin Nirvanan Smells Like Teen Spiritiä hoilattiin ja myöhemmin tuli joku toinenkin legendabiisi, mutta unohdin sen jo täysin. Pääosassakin kun oli Hugh Jackman ja se kieltämättä veti hyvin. Tuon lisäksi voisi erikoistehosteista todeta että oli hienot, mutta niitä sitten riittikin. Ja lopussa sitten selvisi jopa minullekin, että kyseessä oli jumankauta prequel Peter Panin varsinaiseen tarinaan. Mitä ne keksii seuraavaksi.... En tosiaan keksi tämän leffan olemassaololle oikein syytä. Onhan se nätti joo yms, mutta kun se vain on ihan mitäänsanomaton ja yhdentekevä. Ja varmaan Suomessa aika tehokkaasti vailla varsinaista kohdeyleisöä.

Törmäsin pitkästä aikaa taas yhteen Marilyn Monroen elokuvan, jonka jaksoin katsoa loppuun saakka. The Prince and the Showgirl (Prinssi ja tanssityttö [1957]) Laurence Olivierin ohjaamana. Toki osansa on myös My Week With Marilyn -leffalla, joka sijoittui juuri tämän leffan kuvauksiin. Mutta sellaista kepeää 50-luvun huumoria, joka toimi mainiosti. Ja myös Olivier tiesi mitä kannattaa kuvata. Tämän leffan kokemusten vuoksi mies tosin jätti ohjaamisen kokonaan ohjaten seuraavan ja viimeisen elokuvansa vasta 1970. Mikä vaikutti ainakin tämän leffan perusteella olevan suuri sääli. Vähän taso toki tässä notkahti viimeisellä puolikkaalla vähän kaikilla osa-alueilla. Liekö ollut itse kullekin helpotus, että on vain saatu lopulta purkkiin.

Crimson Peakia olen itse odottanut ja kohta se aika on viimein käsillä.

 

[alwahla]

Olen tulossa vanhaksi, nyt sain vuorenvarman todisteen siitä. Katsoin nimittäin viimeinkin Luokkakokous-elokuvan, enkä ollut huvittanut vaan tyrmistynyt

Katsoin äsken saman rainan ja ihmettelen minäkin leffan suurta suosiota. Huumori oli sellaista, mille tuli ehkä hymähdettyä viimeksi 18 vuotta sitten. Kukaan näyttelijöistä ei vakuuttanut. Eikö Suomessa pystytä parempaan komediaan?

 

[cornix]

Eikö Suomessa pystytä parempaan komediaan?

Kysytkö ihan tosissasi? Maa joka on antanut maailmalle Uunot, Kummelit, Pekot ja Vääpeli Körmyt. Rupesin oikein pohtimaan asiaa eikä kovinkaan montaa edes katsomisen arvoista kotimaista komedialeffaa tule mieleen. Juoppohullun päiväkirja on ihan OK.

 

[I am not Jesus]

Jos pitäisi veikata, niin Suomessa on varmaan lähes länsimaiden pienimmät elokuvabudjetit. Kyllä suomalaisten lähes olematon määrä kansainvälisissä leffoissa verrattuna ruotsalaisiin ja tanskalaisiin kertoo myös aika karua kieltä suomalaisnäyttelijöiden surkeasta tasosta. Itselläni iskee usein myötähäpeä suomalaisia elokuvia katsellessa, joten eipä niihin viitsi paljoa rahaa tuhlata, kun kerran monet muut maat tuottavat pienellä budjetilla paljon parempaa. Jotenkin suomalaisten leffojen kuvauksesta tulee mieleen joku parin tonnin mainos, joka on venytetty 90 minuutin mittaiseksi.

 

[Joukka]

Kysytkö ihan tosissasi? Maa joka on antanut maailmalle Uunot, Kummelit, Pekot ja Vääpeli Körmyt. Rupesin oikein pohtimaan asiaa eikä kovinkaan montaa edes katsomisen arvoista kotimaista komedialeffaa tule mieleen. Juoppohullun päiväkirja on ihan OK.

Tuo Juoppohullun päiväkirja on kyllä yksi huonoimmista elokuvista, mitä 2000-luvulla on tehty. Käsikirjoitus olematon ja näyttelijät todella huonoja. Samaan kategoriaan luettava Pussikalja-elokuva toimi paljon paremmin. Ongelmahan on elokuvan teko kirjan pohjalta, käsikirjoitukset menevät liikaa ohi kirjasta. Tämä toimii, jos ei ole lukenut kyseistä kirjaa. Vares-elokuvat ovat tästä oiva esimerkki, tapahtumien kulku muutettu, osallistuvien hahmojen nimiä ja kohtaloita muutettu, eikä perusidea pysy kasassa. Tietysti elokuvan kestoon lyöty noin puolentoista tunnin aikaraja asettaa paljon haastetta.

 

[cornix]

Tuo Juoppohullun päiväkirja on kyllä yksi huonoimmista elokuvista, mitä 2000-luvulla on tehty. Käsikirjoitus olematon ja näyttelijät todella huonoja. Samaan kategoriaan luettava Pussikalja-elokuva toimi paljon paremmin.

Hah, niin eri tavalla voi elokuvat nähdä. Mä jäin pussikalja-elokuvan jälkeen monttu auki ihmettelemään että tässäkö tämä oli, mitään ei ollut vielä toistaiseksi tapahtunut. Juoppohullun päiväkirjassa taas tykkäsin käsikirjoituksesta ja näyttelijöistä, heh.

Ongelmahan on elokuvan teko kirjan pohjalta, käsikirjoitukset menevät liikaa ohi kirjasta. Tämä toimii, jos ei ole lukenut kyseistä kirjaa. Vares-elokuvat ovat tästä oiva esimerkki, tapahtumien kulku muutettu, osallistuvien hahmojen nimiä ja kohtaloita muutettu, eikä perusidea pysy kasassa. Tietysti elokuvan kestoon lyöty noin puolentoista tunnin aikaraja asettaa paljon haastetta.

Mua ei ole koskaan häirinnyt jos elokuva ja kirja eivät synkkaa, ajattelen ne kahtena täysin erilaisena tuotoksena joille on yhtenäistä vain pohja. Noh mutta en ole kyllä montaa kirjaa lukenut joista olisi elokuva tehty koska en lue kaunokirjallisuutta juuri ollenkaan. Nopeasti tulee mieleen Rikos ja rangaistus, Häräntappoase, ja Eläinten vallankumous.