Jatkoajan leffakerho

[varjo]

Tulipa katsottua joku aikaa sitten The Physician http://www.imdb.com/title/tt2101473/?ref_=nv_sr_1 joka on kyllä jäi mieleen varsin viihdyttävänä semirealistisena "aikalaiskuvauksena" keskiajan lääketieteellisestä skenestä. Yksi turha fiktiivinen fantasia-elementti, jos sen sellaiseksi tahtoo nähdä, oli mukana mutta loppupeleissä se ei onneksi varsinaisesti haitannut ja tietyllä tapaa itseasiassa mahdollisti yhden "opetuksen" kertomisen.

Itse leffahan siis perustuu kirjaan mutta aika paljolti muuttaa perussisältöä, joka tapauksessa siis nuori englantilaispoika päätyy Persiaan opiskelemaan lääketiedettä ja siinä samassa sitten tapahtuu kaikenlaista poliittista ja uskonnollista kuohuntaa.

Oikeastaan melkein huvittavaa on imdb:n kommenteissa suuri polariteetti, kuten arvosanasta voi päätellä, suuri osa ihmisistä pitää elokuvaa ihan ok elokuvana mutta kommenteissa iso joukko muslimeita on suivaantunut siitä että siinä muunnellaan historiaa (D'oh, first movie ever), joskin omasta perspektiivistäni ei tuossa mielestäni ole mitään sellaista mikä ei sinänsä maalaisi esim. Avicennasta ihan positiivista kuvaa vs. että hahmo olisi jotenkin muuttunut filosofista fanaattiseksi jihadistiksi tms. Ja tosiaan sitten "yhden tähden" nillitykset saattavat olla vain jotain wikipedia-copypasteja siitä että miten elokuva on paska koska se ei noudattanut täysin historiallisia faktoja...

 

[Tinke-80]

http://9gag.com/gag/aQp30yW

Mitä näistä itse suosittelette? Itse pidin todella paljon The Intouchables elokuvasta. Erittäin lämminhenkinen ranskalais draama.

-Tinke

 

[Blöö]

Snowpiercer oli minusta juonen puolesta ankea. Todella loppuun kaluttu asetelma, juna toki uusi metafora. Ihan ok silti, mutta "katso ja unohda" tyyppinen elokuva. Parasta oli se, että osa sarjakuvamaisista hohmoista/kohtauksista meni reilusti "yli", eikä niitä jääty selittämään.
Lucy taas oli elokuva, jonka juonessa oli aineksia parempaan. Hyvä olku, siedettävä keskikohta ja piinallisen huono loppu. Olisi jäänyt varmaan harmittamaan, mutta Scarlett, ooh... Jos pääosaan olisi valittu Martti Suosalo, niin kesken olisi jäänyt.

 

[Musta Nuoli]

Olisi jäänyt varmaan harmittamaan, mutta Scarlett, ooh... Jos pääosaan olisi valittu Martti Suosalo, niin kesken olisi jäänyt.

Toisaalta jos Martti Suosalo esittäisi hemaisevaa isotissistä opiskelijatyttöä jolle kehittyy supervoimat, niin lopputulos olisi varmaan pakko katsoa loppuun asti.

Lucy oli minusta kiinnostava elokuva. Ei täysin onnistunut ja tietyllä tavalla keskeneräinen, mutta yhtä kaikki kiinnostava. Se oikeastaan riittääkin, eli ennemmin rosoisen keskeneräinen kiinnostava teos jota ei niin vain voikaan luokitella mihinkään genreen kuin päinvastoin. Luc Bessonilta elokuva oli pitkästä, pitkästä aikaa mielenkiintoinen yritys monen mitäänsanomattoman pintakiiltoleffan jälkeen. Oli Lucyssakin toki jokunen varsin turha kohtaus kuten autotakaa-ajokohtaus, mikä oli merkityksetön koska auton kyydissä istui kuitenkin puolijumala, jolle ei mitään vaaraa ollut mistään automiehistä.

 

[MustatKortit]

No nyt on nähty Denzelin uusin filkka The Equalizer...huhhuh, en laita spoilereita, mutta toteanpa vaan, että oli aivan törkeän viihdyttävä pitkä!

Hauskaa komiikkaa, joka näemmä nauratti laajemminkin elokuvasalissa: kaikista pahin parituksen, ase- ja huumekaupan paroni, Moskovassa mauttomassa uusbarokkisessa linnassa majaansa pitävä rosvopäällikkö oli nimeltään Vladimir Put... Ööh, siis Vladimir Pushkin.

 

[Tinke-80]

No nyt on nähty Denzelin uusin filkka The Equalizer...huhhuh, en laita spoilereita, mutta toteanpa vaan, että oli aivan törkeän viihdyttävä pitkä!

Hauskaa komiikkaa, joka näemmä nauratti laajemminkin elokuvasalissa: kaikista pahin parituksen, ase- ja huumekaupan paroni, Moskovassa mauttomassa uusbarokkisessa linnassa majaansa pitävä rosvopäällikkö oli nimeltään Vladimir Put... Ööh, siis Vladimir Pushkin.

Juuri tulin kotiin leffateatterista jossa kävin kaverin kanssa katsomassa The Equalizer pätkän. Olipahan harvinaisen hyvin tehty väkivaltapläjäys. Jos väkivaltaelokuva voidaan tehdä viihdyttävästi niin tässä elokuvassa niin oli tehty. Suosittelen lämpimästi.

-Tinke

 

[Musta Nuoli]

No nyt on nähty Denzelin uusin filkka The Equalizer...huhhuh, en laita spoilereita, mutta toteanpa vaan, että oli aivan törkeän viihdyttävä pitkä!

Hauskaa komiikkaa, joka näemmä nauratti laajemminkin elokuvasalissa: kaikista pahin parituksen, ase- ja huumekaupan paroni, Moskovassa mauttomassa uusbarokkisessa linnassa majaansa pitävä rosvopäällikkö oli nimeltään Vladimir Put... Ööh, siis Vladimir Pushkin.

Jatketaan Vladimir-kombolla, sillä Vladimir Putinia, ei kun siis Vladimir Pushkinia esitti itsensä Vladimir Kulich.

Kulich on toki tshekki eikä venäläinen. Kulich on kova näyttelijä, yksi suosikkinäyttelijäni Tshekistä, joka teki aikoinaan jäätävän vaikutuksen 13th Warrior -elokuvan Buliwyf-tanskalaissoturina Beowulf-tarinan uudelleen tulkinnassa. Kulich oli siis Beowulf/Buliwyf. Tuttu mies myös Vikings-televisiosarjasta, brutaalista historiallisesta veripalttutoimintaelokuvasta Ironclad ja Angel-televisiosarjasta. Toimintapainotteisten roolien mies, joka tällä kertaa oli enemmän kulissien takainen shakkimestari kuin etulinjan mies.

The Equalizer oli jämpti elokuva, jossa Denzel Washingtonin roolisuorituksen lisäksi loisti sivuosassa Chloe Grace Moretz, jolla onkin nyt syksynä peräti kolme ensi-iltaelokuvaa Suomenkin valkokankailla. Clouds Of Sils Mariassa hän esittää nuorta ja kunnianhimoista näyttelijää, Jos vielä jään -elokuvassa hän esittää onnettomuudessa koomaan vajoavaa nuorta sellistiä ja The Equalizerissa hän esittää venäläistaustaista teinihuoraa. Lahjakas, monipuolinen nuori neito, jonka moni muistaa parhaiten Kick-Ass -elokuvan Hit-Girlinä.

The Equalizer oli myös kohtalaisen hyvä uudelleentulkinta samannimisestä televisiosarjasta, jota Suomessa esitettiin nimellä Kutsukaa McCall. Päähenkilön ihonväri vain oli vaihtunut. Tässä tapauksessa se ei haitannut koska Denzel W. vain on niin pätevä, kova ja asiallinen valinta, mutta näin yleisesti hieman ihmettelen nykypäivän trendiä vaihtaa vanhojen elokuvien tai sarjojen päähenkilöiden ihonvärejä tai sukupuolta. Mitä vikaa on keski-ikäisessä valkoisessa miespäähenkilössä?

 

[Jupe]

http://9gag.com/gag/aQp30yW

Mitä näistä itse suosittelette? Itse pidin todella paljon The Intouchables elokuvasta. Erittäin lämminhenkinen ranskalais draama.

-Tinke

City of God on loistava. Upea kuvaus Rion faveloista, muistaakseni ohjaaja joutui tekemään ison työn että pääsi edes kuvaamaan sinne ja jopa päänäyttelijöissä on slummien asukkeja eikä erikseen palkattuja näyttelijöitä. Tämä yhtälö tekee jo elokuvasta poikkeuksellisen. Edelleen top10:ssä ikinä näkemistäni elokuvista ja paljon on tullut katseltua noin 30 vuoden aikana kun niistä on jotain tajunnut.

Pan's Labyrinth on myös mielestäni erittäin onnistunut fantasiaelokuva, sanotaanko että paras sellainen mitä olen nähnyt ja en ole erityisemmin tuon genren ystävä.

Perikato (eli se Hitler leffa mistä tuli netti-ilmiö) on myös loistava, en ole myöskään sotaelokuvien suuri ystävä mutta tämä menee siinä kategoriassa top3:seen mitä olen nähnyt ja muutenkin hieno/paras Hitler kuvaus mitä olen nähnyt.

_

 

[MustatKortit]

...koska Denzel W. vain on niin pätevä, kova ja asiallinen valinta..

Tuli tästä mieleen, että minuun henkilökohtaisesti uppoaa hyvin nämä tämän sortin toiminta- ja väkivaltapläjäykset, missä pääosissa on Washingtonin ja Neesonin kaltaisia äijiä, ovat mielestäni uskottavampia, kuin joku Syltyn kaltaisen pumpatun lihaskimpun patsastelu mustassa tuubitopissa käsivarret paljaana.

Nautin erittäin paljon Denzelin roolisuorituksesta, piilevää voimaa ei tarvitse alleviivata, riittää tämä iso nallekarhumainen mies suorine housuineen ja moitteettomine kauluspaitoineen.

Tuli näistä ajatuksista mieleen, että katselin eilen leffasta inspiroituneena myös Taken 3:n trailerin ja ainakin trailerin tasolla vakuutuin, että laimeahkon kakkososan jälkeen nyt on tulossa kunnon pläjäys. Vastanäyttelijänä Neesonilla on Forest Whitaker, odotan innolla näkeväni näiden herrojen välisen kemian!

Yleisesti ottaen The Equalizer nousi ehkä jopa hivenen yllättäen minun omaan ykköskategoriaani tämän genren leffojen piirissä, johon minulla kuuluvat se ensimmäinen Taken, Borne-trilogian eka osa jne.

 

[L. Paraske]

http://9gag.com/gag/aQp30yW

Mitä näistä itse suosittelette? Itse pidin todella paljon The Intouchables elokuvasta. Erittäin lämminhenkinen ranskalais draama.

-Tinke

Kaikkihan nuo lähestulkoon on erinomaisia elokuvia (Abre los ojosia en ole nähnyt, ja tuo viimeisenä oleva argentiinalaistrilleri on ehkä luokkaa muita alempana). Jos nimenomaan Intouchablesin kaltaista hyvän mielen leffaa haet, niin oikeastaan lähimpänä noista sitä on tuo Kaunis elämä (La vita e belle), mikä on tietysti aika hassua kun kyseessä on pääosin keskitysleirille sijoittuva leffa. Mutta toisaalta kun miettii Intouchablesin kaltaisia leffoja, joka on pelkkää hyvää mieltä ilman yleensä vastapainona olevaa traagisuutta, niin ei niitä helposti keksi. Lukas Moodyssonin loistava Kimpassa (Tillsammans) nyt ensimmäisenä tulee mieleen.

 

[Musta Nuoli]

http://9gag.com/gag/aQp30yW

Mitä näistä itse suosittelette? Itse pidin todella paljon The Intouchables elokuvasta. Erittäin lämminhenkinen ranskalais draama.

-Tinke

Ystävät hämärän jälkeen eli Låt den rätte komma in saa varauksettoman suositukseni. Erinomaiseen John Ajvide Lindqvistin kirjaan perustuva moniulotteinen ja tummasävyinen tarina, joka on kuvattu erittäin kauniisti. Tutun oloinen pohjoismaalainen (tässä tapauksessa ruotsalainen) 80-luvun lähiömaisema, koulukiusaamisen, yksinäisyyden ja orastavan ystävyyden teemat kuvattuna tyylikkäästi, tähän päälle ikuisesti lapsena oleva vampyyri.

Elokuva on vampyyrikauhuelokuva samalla tavoin kuin Vanishing Point on "kaahailuleffa" tai Kummisetä on pelkkä rikosjännäri. Samalla se on osoitus siitä, että puhkikalutussa vampyyriaiheessakin olennaista on se, miten kerrotaan ja mistä kerrotaan. Twilight-kimallevampyyrien ystävät tuskin ovat kotonaan tämän elokuvan parissa. Tai toivottavasti ovat, kunhan vähän aikuistuvat ja kasvavat.

Jenkithän eivät tunnetusti osaa lukea tekstityksiä tai muutakaan, joten tästäkin piti sitten tehdä remake. Remake-poikkeus vahvistaa säännön, sillä uusiotulkinta Let Me In on yllättävänkin hyvä. Siinä talvisen ankeat ruotsalaislähiöt on siirretty New Mexicoon ja pääosassa on kaksi vakuuttavaa lapsinäyttelijää eli Chloe Grace Moretz sekä Kodi Smit-McPhee. Ehkäpä tämä on sen takia remake laadukkaammasta päästä, että elokuva on osin brittituotantoa ja legendaarisen Hammer Filmsin tuottama. Ei toki niin hyvä kuin klassikkoaseman ansaitseva alkuperäisteos, mutta riittävän tasokas ja tuore tulkinta kuitenkin.

 

[motamoro]

Kävin viikonloppuna katsomassa hehkutetun Gone Girlin. Täytyy sanoa (kirjaa en ole lukenut), että oli hyvä elokuva. Tunteet vaihtelivat laidasta laitaan eri roolihahmoihin suhtautumisen osalta ja "realistisuudessaan" melkoisen ahdistava elokuva.

Ja lopuksi, ei liity elokuvaan vaan teatterikäyttäytymiseen. Pisti osittain vituttamaan kun muutama rivi taaempana aivan takarivillä omassa yksinäisyydessään oli jonkinlainen pariskunta, jotka kutivat aikansa (leffatraileleiden aikana sylikkäin istumista ja selkä valkokankaalle) ja 40min kohdalla alkoi kuulua elokuvan loppuun asti kestänyt kuorsaus. Taisivat enforfiinit vapautua (seksuaalistien toimien välityksellä?), kun uni alkoi yhtäkkiä maittamaan. Toisaalta loppuaikoina hiljaisina hetkinä, kun vaimea kuorsaus kuului niin puoli teatteria jo osittain turhautuneesti nauroi sille. Oli siis lähinnä pitäisikö itkeä, nauraa vai vituttaa - tilanne.

Nojoo, ei luultavasti häirinnyt ketään niin hirveästi kun kukaan ei vaivautunut herättämään tai ilmoittamaan henkilökunnalle. Kunhan vain raportoin aiheeseen löyhästi liittyen.

 

[MustatKortit]

Olen ihan viime päivinä innostunut katsomaan pari mielenkiintoista dokkaria vuorikiipeilystä.

Ensin katsoin Mount Everestistä kertovan The Wildest Dream, joka kertoo mielestäni varsin kiehtovalla tavalla vuoden 1924 retkikunnasta, sekä nykyhetkestä: toisin sanoen tarinan George Mallorysta, joka katosi vuorella 1924 ja vuorikiipeilijästä, joka hänen ruumiinsa löysi 75 vuotta myöhemmin. Pientä spekuleerausta myös sen suhteen, että olisiko Mallory sittenkin ehtinyt käydä huipulla ennen katoamistaan.

Jotenkin en ole koskaan ymmärtänyt vuorikiipeilyä, on niin helvetin ekstreemiä puuhaa. Samalla minuun kyllä tekee vaikutuksen tämä loppumaton intohimo kiivetä huipulle, voittaa vuori ja voittaa itsensä. Ja tietysti mietityttää myös Malloryn kuuluisa vastaus kysymykseen: "Why climb Mt.Everest".. "Because it's there".

Leffa imdb:ssä
http://www.imdb.com/title/tt1509276/?ref_=fn_al_tt_1

Nyt juuri olen aloittelemassa katsomaan dokkaria maailman vaarallisimpana pidetyn K2:n kauhistuttavimmasta päivästä, jolloin peräti 11 kiipeilijää menetti henkensä. Elokuvan nimi on The Summit ja löytyy linkin takaa imdb:stä: http://www.imdb.com/title/tt2363471/?ref_=fn_al_tt_1

Aion myös jatkaa aiheen parissa ja katsoa ehtiessäni uunituoreen leffan K2 - The Siren of the Himalayas, jossa vuoden 2009 retkikunta yrittää ihan tosissaan päästä huipulle asti.

Tuli muuten mieleen, että ihan hauska tuo tarina, miten K2:n sai nimensä, vuorelle ei pystytty löytämään yhtä selkeää paikallista nimeä, niin mittaajien persoonaton "huippu 2" jäi sitten nimeksi...tässä tuo nimen tarina hyvin riisutussa formaatissa.

 

[godspeed]

Vuorikiipeilystä kiinnostuneille suosittelen dramatisoitua (= näyteltyä) dokumenttia nimeltä Touching the Void. Tositapahtumiin perustuva tarina kaksikosta, joka Andeilla seikkaillessaan joutui melkoisen ikävään taisteluun elämästä ja kuolemasta. Vaikka jampat kertovatkin välihaastatteluissa tapahtumista ja täten tiedetään että selvisivät, niin silti onnistutaan saavuttamaan melkoisen painajaismaiset olosuhteet monella tapaa. Ei parane enempää kertoa. Netflixistäkin tämän myös muistaakseni löytää.

 

[red.machine]

Eilen tuli katsottua Stallonen Demolition Man. Oli kyllä tähän mennessä yksi parhaita Stallonen leffoja mitä olen katsonut. Wesley Snipes veti ihan mahtavasti oman roolinsa. Kyllä sai nauraa :D

Olen jo jonkin aikaa halunnut katsoa Kubrickin viimeisen mestariteoksen Eyes wide shut. Minkälainen leffa kyseessä? Ainakin parin youtube -pätkän perusteella vaikuttaa todella mielenkiintoiselta. Harmi ettei tuota taida löytyä kauheasti mistään. Ainakin Discshopilla olivat loppuneet varastosta.

 

[Ted Raikas]

Olen jo jonkin aikaa halunnut katsoa Kubrickin viimeisen mestariteoksen Eyes wide shut. Minkälainen leffa kyseessä? Ainakin parin youtube -pätkän perusteella vaikuttaa todella mielenkiintoiselta. Harmi ettei tuota taida löytyä kauheasti mistään. Ainakin Discshopilla olivat loppuneet varastosta.

Varsin vaikea sitä nyt on kategorisoida. Draamahan se on tietysti perusteiltaan, mutta sisältää psykologisen jännärin piirteitä ja lievästi kauhunkin. Kauhu toki on vähän subjektiivinen käsite, kuka mitäkin pitää kauheana ja pelottavana. Tiivistunnelmainen, hypnoottinen ja visuaalisesti näyttävä, kiitos paljolti myös Kubrickin tunnusomaisen kuvakulmien käytön. Se mies oli kyllä niissä mestari jos kuka.

Sanoisin vaan, että se on ehtaa Kubrickia. Ehdottoman suositeltava elokuva ja komea joutsenlaulu.

 

[Kulttimörkö]

Olen jo jonkin aikaa halunnut katsoa Kubrickin viimeisen mestariteoksen Eyes wide shut. Minkälainen leffa kyseessä? Ainakin parin youtube -pätkän perusteella vaikuttaa todella mielenkiintoiselta. Harmi ettei tuota taida löytyä kauheasti mistään. Ainakin Discshopilla olivat loppuneet varastosta.

Huuto.netistä löytyy vaikka kuinka ja monta. Halvimmillaan kahden euron hintaan (+ vähän vajaa parin euron postikulut). Ei tää oo niin vaikeeta hei!

 

[godspeed]

Eyes Wide Shut on monella tapaa roolituksen juhlaa. Cruise on ollut uransa alusta asti omimmillaan hämmentyneenä nousukkaana ja Kidman taasen vähän hutsuna. Olivat vielä kuvausten aikaan aviopari, joten tavallaan tässä kaadetaan todellisiakin raja-aitoja sen suhteen, miten pääosapari suhtautuu toisiinsa. Eroonhan se päättyi myöhemmin. Silloin kuin taiteelliset arvot peilautuu todellisuuteen, niin ollaan aina asian ytimessä.

Noin muutoin EWS on Kubrickille ominainen yksityiskohdiltaan saumattomaksi hiottu perfektionismin taidonnäyte, kuten aihepiiristä riippumatta moni muukin elokuvansa. Jälki on juuri sitä, mitä hän on halunnut. Jos aiemmissa elokuvissaan on sohittu ihmisen evolutiivista kehityskulkua apinasta avaruuteen, tehty älyllistä yhteiskunnallista väkivalta-analyysiä kulttuureja koetellen ja muussattu mielenterveyden rajoja, niin tämä on parisuhdedynamiikan ja seksuaalisuuden kyseenalaistamista raadollisimmillaan - sukupuolten välinen luottamus kantavana teemana. Tavallaan Kubrickin jutut ovat aina pieniä ja esteettisistä ansioistaan huolimatta rumia kuvia laajoista kokonaisuuksista, mikä tekee niistä poikkeuksellisia. Elokuviaan katsoessaan ei tarvitse oikeastaan suuremmin miettiä, koska Kubrick on tehnyt sen jo katsojan puolesta. Jännää vaihtelevuutta perinteiselle aivot narikkaan -tyyppiselle suhtautumiselle.

 

[Musta Nuoli]

Arnoldin uusin elokuva Sabotage oli ihan katsottava, itse asiassa paremmasta päästä Arnoldin 2000-luvun "omia" elokuvia (The Expendablesit ovat enemmän tiimileffoja). Juoni oli anastettu vapaasti lainaten Agatha Christien klassikkoromaanista Kymmenen pientä neekeripoikaa, ja siihen päälle oli höystetty tuimaa ja veristä väkivaltaa.

Elokuva valitettavasti floppasi pahasti jenkeissä ja sitä haukuttiin liian tylyksi ja veriseksi. Jos tämä olisi tehty 1980-luvulla, se olisi varmaan osa Arnoldin elokuvien kovaa ydintä, mutta nykyään ei näköjään voi tehdä toimintaelokuvaa joka olisi sen verran tyly, että koko perhe ei sitä pääse katsomaan. Lisäksi elokuvassa ei ollut juuri ollenkaan Arnoldin hassuja onelinereita, mikä oli hyvä kehityssuunta. Aksenttikaan ei kovin paksu ollut.

Koska tämä tyyli ei purrut, niin todennäköisesti Arnold joutuu jatkossa sitten tekemään koko perheen toimintaleffoja, heittämään itävaltalaisaksentilla jotain hauskaa läppää ja esiintymään Terminatorin turhissa jatko-osissa vaikka Terminator-elokuvat ovat olleet ensimmäisen elokuvan jälkeen kaikki tarpeettomia, erityisesti lattean pullisteleva T2.

Ei Sabotage mikään klassikko ollut, mutta sujuva ja toimiva toimintatrilleri kumminkin. Ainoastaan se hieman haittasi elokuvaan uppoutumista, että Arnoldin työkaverit (DEA-tiimi) olivat kaikki niin paskiaisen oloisia, että heidän kohtaloistaan ei välittänyt. Mutta kuten sanottua, juonikuvio oli lainattu dame Agathalta eikä Kymmenessä neekeripojassakaan juuri sympatiaa tuntenut ketään kohtaan, eikä ollut tarkoituskaan.

 

[Savon Detroit]

Varmaan väärä topikki tämä kun ei ole suoranaisesti elokuva-asia, mutta kun en löytänyt täältä muutakaan vastaavaa niin heitetään nyt sitten hölömö kysymys jos joku tietäisi seuraavaa TV- sarjaa seuranneena: Tämä sarja the leftovers, miksi siinä on se valkoisiin pukeutuvien ihmisten ryhmä, onko ne niistä kadonneista 2 % maapallon väestöstä jotakin pelastunutta porukkaa ja miksi kaikki muut vihaa niitä ja viskelee kivillä?
Olen koettanut töllöttämästä töllöttää ja päästä sarjaan sisään, mutta nuo asiat ei aukene millään vaikka katsoisi kuinka monta osaa. Vituttaa katella illasta toiseen kun ei saa mitään selvää, tavallisesti katsoja palkitaan jollain tapaa pikkuhiljaa paljastelemalla juonen ideaa mutta tässä en saa auki millään. Tai sitten mie oon ollu senverran konjakissa ettei ole tarttunu kupoliin, tiärä häntä.

Eri asia se oli aiemmin leffoissakin kun oli vaikkapa Alien VS predator kakkoset, jo vuokra- DVD:n kannessa luvattiin reilusti enemmän verta ja suolenpätkiä koko elokuvan vuokrarahalla ja oli kuinka konjakkipäissään tahansa niin pääsi heti sisään ilman aivojakin.. X D

editaatio: mieli herkistyy tietysti muistellessa vanhoja alan klassikoita kuten teksasin moottorisahamurhaajaa ja muita pikku kakkosen tuotteita miun nuoruudessa!

 

[godspeed]

Vapaan keskustelun ensimmäiseltä sivultahan löytyy TV-sarjaketju: http://keskustelu.jatkoaika.com/threads/tv-sarjaketju.13684/page-140#post-5560735

 

[Eddie]

Kyllä siinä Leftoversissa minun mielestä täysin selvästi tajuaa, miksi muut ihmiset ovat heille vihaisia.. Sarja haluaa pitää katsojansa pienen epätietoisuuden ja salaperäisen sumuverhon takana, mutta ei sarja noin epäselvä ole, kuin se näyttää Savon Detroitille olevan. Tosin en ymmärrä, miksi sitä väkisin yrität katsoa, jos pidät yksinkertaisesta tappoviihteestä. Mutta se siitä, kun topiccikin on väärä.

Katselin viikonloppuna Gravityn ja Rushin ja pidin molemmista todella paljon. Gravity pitää otteessaan, vaikka periaatteessa siinä tapahtuu hirveän vähän. Ehkä se on se täydellinen yksinäisyys. Rush on kenties paras kilpa-auto elokuva, jonka olen koskaan katsonut

 

[Savon Detroit]

Kiitokset edellisille avuista! Nuo moottorisahamurhaajat ynnämuut nyt oli hiukan pelkistettyä huumoria, tuo leftoversi on vaan kesken sarjan mukaanhypättynä hiukan vaikea saada kiinni kun on tullut sieltä täältä töllättyä eli olisi pitänyt katsoa alusta asti. Täytyypä tutustua tuohon linkkiin ja kaivella lisää ! : D

 

[MustatKortit]

Eilen tuli telkkarista legendaarinen elokuva Apollo 13. On kyllä todella jännä ja mukaansa tempaava pätkä, kyllähän tuon jaksaa aina muutaman vuoden välein katsella.

Ilmeisesti Expendables 2 oli tullut samaan aikaan joltain toiselta kanavalta. Liekö ihmettely-ketjun kamaa, mutta vähän kyllä hämmästelen, että miksi joku mieluummin sitä on katsonut...

 

[MustatKortit]

...
... Gravity pitää otteessaan, vaikka periaatteessa siinä tapahtuu hirveän vähän....

...mutta ei kuitenkaan ole yhtä jännä kuin Apollo 13, jonka tapahtumia sai myös oikeassa elämässä jännittää. Siis ne, jotka silloin olivat jo syntyneet.