Tulipa tuossa katseltua Warm Bodies niminen zombie/draama/"komedia". Lähtökohtanahan oli tottakai helvetinmoiset ennakko olettamukset ja halusinkin oikein sydämeni kyllyydestä vihata koko höttöä. Ensin meni uskottavuus vampyyreistä, sitten ihmissusista ja nyt tätä yritetään oikein kunnolla erinäistenkin elokuvien toimesta. No nyt vastaan eksyi yhdistelmä jotain niin kuvottavaa, että pakkohan tuo oli nähdä. Vaikka käytänkin paljon periaatetta "näkemättä paskaa!". Ensimmäisistä sekunneista lähtien minua alkoi suunnattomasti kyrpimään. Alussa on täysin selkeät viittaukset nykynuoren saamattomuuteen ja elämän hukkaanvalumiseen, kun asialle ei tee mitään. Niin selkeät ja alleviivaavat, että sen varmasti tyhmempikin tajuaa ja saa ajattelemaan, että minkätakia en itse tee elämälläni mitä haluan. Liika itsestäänselvyys ärsyttää aina. Ja mitä HELVETTIÄ! Lentokoneessa asuva, musiikkia kuunteleva, tavaroita hamstraava, autolla ajava, ajatteleva ja puhuva nössö teinizombi rakastuu niin "verisesti" (täysin väärä termi tässä kohtaa) hehkeään blondityttöseen, jolla on militantti kovis-faija. Tosi rakkauden edessähän tietenkin myös elävän kuolleen lihanhimo jää kakkoseksi. Tottakai tässä täytyy olla vielä kolmiodraamakin, kun tämän rakkauden kohteen poikaystävä on mukana kuvioissa. Siis hyi helvetti millaista paskaa tuosta saakaan aikaiseksi.
Kuitenkin... Eihän tämä edes ollut paska elokuva. Niin ärsyttävää kuin kaikki tuossa aiemmin mainitsemani asiat ovatkin, Warm Bodies oli ihan ok. Ei läheskään niin ärsyttävä kuin odotin. Tästä ei myöskään oikein ottanut selvää oliko tämä nyt tehty tosissaan vai parodiaksi. Enkä edes tiedä kumpi olisi parempi. Warm Bodies oli ihan kelpo ihmissuhdedraamahöttö, ehkä vähän turhaan puettuna vereen, smegmaan ja suolenpätkiin. 2,5/5.