Pakko liittyä karvakeskusteluun mukaan. Nimittäin molemmat pappani kaatuivat tukka päässään, toisella vitivalkoinen, toisella pikimusta, ja molemmilla todella paksu vielä viimemetreillä. Mullahan on sitten liki musta ja melkoisen paksu pehko. Joka kerralla parturilla pyydän ohennuksen, olipa malli mikä tahansa.
Partaakin pukkaa kohtalaiseen tahtiin. 15-vuotiaasta olen leukojani ajellut, intissä piti jo joka aamua ajaa, ja kerran valvova upseeri alkoi aukoa iltapäivällä leuastani. Ei tarvinnut ajaa, kun sanoin, että kaula alkaa kohta oireilla. Huvittavaa touhua sekin. Partako sitä tappamista vaikeuttaa?
Nykyään rajaan partani hiusrajasta leukapieliä pitkin suun ympäri ja pidän sen about puolen sentin mittaisena. Tai ajan parran kerran viikossa, ja kyllä se jouhi alkaa olla jo sentin pituusta siinä vaiheessa. Oma ongelmani on se, että vaikka parta kasvaa nopeasti ja on väritykseltään miehekkään tummaa, ei tiheys ole aivan niin suuri kuin toivoisin. En siis saa sellaista kivaa sinerrystä kehiin, minkä jollain hampaattomilla kanukeilla joskus näkee.
Kokopartaa en viitsi kokeilla, koska se on niin törkeän tuntuinen. Viikon jälkeen jo kutittaa siihen malliin, että top tykkänään. Jalat mulla on niin karvaiset, että ajalen ne puoleen senttiin kerran kuussa. Tiedoksenne vain. Selkä ei ole onneksi karvainen, rintakehä on sellainen humanistinpartamainen, eli pitkiä jouhia harvakseltaan siellä täällä.