Lapsia vai ei?

[ace]

Minulle on myös useampi naisihminen valitellut sitä urpoutta, että jatkuvasti kysellään, milloin aiotaan lisääntyä. Se on enimmäkseen loukkaavaa ja alentavaa käytöstä, ja siitä välittyy sellainen viesti, että nykyinen elämä olisi jotenkin vähäpätöistä ja arvotonta, kun ne lapset puuttuvat. Tästä syystä en itse koskaan ole ko. kysymystä esittänyt enkä esitä jatkossakaan.

Lapsettomuutta ei tarvitse perustella eikä lasten hankkimista tarvitse perustella. Tällaisella keskustelupalstalla tietysti perusteluja on ihan kiva lukea ja keskustelukin pysyy mukavasti yllä, kun kukin tuo oman näkemyksensä kehiin, mutta ei tässä asiassa mikään näkemys ole toista parempi.

Tästähän koko soppa sai alkunsa, kun vertasin päätöstä olla hankkimatta lapsia siihen, etten omista Face Book profiilia. Molempia pitää aina perustella, asian puheeksi tullessa ja molemmissa ihmisillä on hirveä tarve käännyttää vääräuskoiset.

En ihan ymmärrä miksi Sampio jatkat tuota jankkaamista. Vaikka pointtisi ei ihan yksi yhteen olekkaan sitä, mitä tuossa ylempänä ja alkuperäisessä viestissäni hain, alkaa siinä olemaan jo tarpeeksi niitä piirteitä, miksi asiasta alunperin vitutusketjuun kirjoitin.

Itse olen lapsettomuuspäätöstäni tähän ikään niin paljon ehtinyt miettiä, että jopa sterilisaatio on mielessä yhtenä vaihtoehtona. Sitä en tiedä millä perusteluilla sen saa, tai onko minulla ylipäätään siihen mahdollisuuksia, mutta siihen päätökseen ei yksikään Sampio omalla missiollaan pysty vaikuttamaan. Naurettavaa edes yrittää -puolin ja toisin.

 

[benicio]

Omassa ystäväpiirissä on tapana jakaa niin riemut kuin surut sekä vaikeat ja helpot päätökset. Vaikka joku tekisi jotain sellaista, mitä ei itse allekirjoita, siitä ei tuomita vaan ollaan tukena.

Ämmien touhuja. Eihän se absoluuttinen paha mieli siitä kertomisesta vähene, se vaan jaetaan useamman syyttömän (varjolle terkkuja) kesken.

 

[Pavlovin Koira]

Itse olen lapsettomuuspäätöstäni tähän ikään niin paljon ehtinyt miettiä, että jopa sterilisaatio on mielessä yhtenä vaihtoehtona. Sitä en tiedä millä perusteluilla sen saa, tai onko minulla ylipäätään siihen mahdollisuuksia, mutta siihen päätökseen ei yksikään Sampio omalla missiollaan pysty vaikuttamaan. Naurettavaa edes yrittää -puolin ja toisin.

Julkisella puolella siihen vaaditaan tietty ikä, olsikohan 35-vuotta. Ajatellaan varmaan että nuorempana voi tulla vielä katumapäälle.

 

[sampio]

Itse olen lapsettomuuspäätöstäni tähän ikään niin paljon ehtinyt miettiä, että jopa sterilisaatio on mielessä yhtenä vaihtoehtona. Sitä en tiedä millä perusteluilla sen saa, tai onko minulla ylipäätään siihen mahdollisuuksia, mutta siihen päätökseen ei yksikään Sampio omalla missiollaan pysty vaikuttamaan. Naurettavaa edes yrittää -puolin ja toisin.

Ei mulla ole mitään missiota, ei nyt jumankauta ainakaan sun suhteesi. Eikä kyllä kenenkään muunkaan.

Tässä alkuperäinen ja ensimmäinen viestini vitutusketjuun TQoFE:n kahden (2) julistuksen jälkeen:

Heh, luin tuon viestin jo eilen, mutta en ajatellut siinä olevan mitään niin kummallista, että pitäisi kommentoida. Sen sijaan tätä sun jatkuvaa sotaasi en niin hyvin ymmärrä. Asia on aika selkeä - lapseton ei tiedä, mitä elämä vanhempana lopulta antaa, lapsellinen taas tietää, mitä se vie ja mitä se antaa. Se, että joku valitsee toisin kuin esim. minä, ei ole ollenkaan pointti, vaan se, että turha nillittää, jos ei koskaan voi asiaa varmaksi tietää.

 

[-OO-]

Asia on aika selkeä - lapseton ei tiedä, mitä elämä vanhempana lopulta antaa, lapsellinen taas tietää, mitä se vie ja mitä se antaa. Se, että joku valitsee toisin kuin esim. minä, ei ole ollenkaan pointti, vaan se, että turha nillittää, jos ei koskaan voi asiaa varmaksi tietää.

Tämä menee jo ehkä saivarteluksi mutta koska sinäkin olet suoraan sanottuna siihen tässä keskustelussa sortunut välillä niin sallittakoon se minullekin. Eli pystytkö sinäkään ihan oikeasti täysin varmasti tietämään mitä elämä lasten kanssa tulee tulevaisuudessa olemaan? Olen käsittänyt että lapsesi eivät ole vielä kovin vanhoja, ja vaikka tuntisitkin tällä hetkellä saaneesi lapsilta paljon ja kaikki tuntuisi voittopuoliselta niin pystytkö sinä 100% varmasti sanomaan että asia tulee aina olemaan näin? Vaikka tällä hetkellä tuntuisi siltä että lapset ovat tuoneet elämääsi suurelta osin positiivisia asioita niin mistä sen tietää mitä se tulevaisuudessa on, voi olla että lapsesi tulevat vielä tekemään elämästäsi sellaisen helvetin että nämä tähän saakka tapahtuneet positiiviset asiat tuntuvat lähes merkityksettömiltä.

Tämä nyt oli tietysti ihan äärimmäisyyksiin viety esimerkki, ja kuten sanoin niin hieman saivartelua, mutta pointtini olikin se että tällaisissa asioissa ei ole koskaan mitään 100% varmuutta mistään ja jos se on vaatimuksena siihen että voit ottaa asioihin kantaa niin eipä tässä silloin hirveästi keskustelun mahdollisuuksia jää kenellekään. Mistä asiasta meillä on 100% varmuus elämän suhteen? Siitä että joku päivä se lakkaa mutta minun mielestäni mistään muusta tätä varmuutta ei ole.

 

[sampio]

Jees, mutta on ainakin lähdetty kokeilemaan. Siinä olet oikeassa, että eipä tätä lopputulosta voi tietää, vaikka nyt ihan normaalilta näyttääkin. Mutta, kuten sanottua, mulla on tähän kuitenkin enemmän pohjaa kuin lapsettomalla. Vähän sama juttu kuin tuo Snaksterin Thaikku-vertaus; sinänsä sama, jos hän ei Thaimaasta välitä, mutta jos hän alkaisi julistaa, ettei siellä mitään hänelle ole, niin ihmettelisin kyllä, että mistäs sen tiedät. Ei siihen riitä se perusteeksi, että kun naapuri kertoi, että ruoka oli huonoa tai olen uutisissa nähnyt tsunamin.

Nää on kato näitä.

 

[benicio]

"Vaikka tällä hetkellä tuntuisi siltä että elämäsi on suurelta osin positiivisia asioita niin mistä sen tietää mitä se tulevaisuudessa on, voi olla että elämästäsi tulee sellaisen helvetti että nämä tähän saakka tapahtuneet positiiviset asiat tuntuvat lähes merkityksettömiltä."

Eikös tätä ajattelua koko elämään laajentamalla välitön itsemurhakin olisi ihan järkevä juttu? Vituiksihan se voi kuitenkin mennä.

 

[TQoFE]

Mutta, kuten sanottua, mulla on tähän kuitenkin enemmän pohjaa kuin lapsettomalla.

Vaan vaikka kuinka päin asiaa pyörittelet, sinulla on pohjaa tuohon tasan omalta osaltasi etkä voi tietää, miten joku muu kokisi asiat.

Vähän sama juttu kuin tuo Snaksterin Thaikku-vertaus; sinänsä sama, jos hän ei Thaimaasta välitä, mutta jos hän alkaisi julistaa, ettei siellä mitään hänelle ole, niin ihmettelisin kyllä, että mistäs sen tiedät.

Jos vaikka Snakster ei pidä lämpimästä ja kosteasta ilmasta, on rasisti, syö vain "äitien" tekemää ruokaa, inhoaa kaikkia muita uskontoja kuin omaansa, ei tykkää merivedestä tai uima-altaista eikä halua tutustua muihin kulttuureihin, hän voinee ihan perustellusti Thaimaassa käymättä sanoa, ettei siellä ole mitään sellaista, mikä olisi hänelle arvokasta.

Edit. Palaan aiheeseen vielä. Nyt lähden sellaiseen paikkaan, jossa on minulle tärkeitä asioita: hyviä ystäviä ja jääkiekkoa.

 

[Snakster]

Jos vaikka Snakster ei pidä lämpimästä ja kosteasta ilmasta, on rasisti, syö vain "äitien" tekemää ruokaa, inhoaa kaikkia muita uskontoja kuin omaansa, ei tykkää merivedestä tai uima-altaista eikä halua tutustua muihin kulttuureihin, hän voinee ihan perustellusti Thaimaassa käymättä sanoa, ettei siellä ole mitään sellaista, mikä olisi hänelle arvokasta.

Niin, lähinnä ajattelen enemmänkin niin, että koska elämässä voi tehdä tietyn asian asioita kerrallaan, niin menen mieluummin sinne, jossa osaan kieltä ja jossa tiedän kokemuksesta viihtyväni, vaikka sielläkin toki joutuu tekemisiin lämpimän ja kostean sekä vieraiden kulttuurien kesken.

Samalla tavalla tietysti ei voi olla yhtä aikaa lapseton ja lapsellinen, niin sillloin pitää näistä kahdesta valita se, joka enemmän sattuu itseä miellyttämään.

 

[sampio]

Vaan vaikka kuinka päin asiaa pyörittelet, sinulla on pohjaa tuohon tasan omalta osaltasi etkä voi tietää, miten joku muu kokisi asiat.

Vaan vaikka kuinka päin asiaa pyörittelet, mulla on asiasta edes se oma, subjektiivinen kokemus. Sulla ei sitä ole, eikä tarvitsekaan. Mutta silloin ei kannattaisi alkaa huudella liikoja.

Edit: Täytyy kyllä sanoa, että vaikka saikulla olenkin, on mulla ehkä silti muutakin tekemistä kuin jankata täällä. Notta sovitaan että voitit. Tässä pokaali, näin.

 

[Leon]

Ihan asiallinen artikkeli, tosin ymmärrän hyvin sen, ettei ystävät haluaisi kuulla abortista. Miksi pitäisi kuulla uutinen, että on lopettanut ihmiselämän. Toinen pointti, joka aina pistää silmään näissä keskusteluissa, on tuo "maailmassa on jo liikaa ihmisiä"-mantra. Niin humaania ja kestävää kehitystä. Joopa joo. Suomen muksuilla tämä maailma upotetaan. Itku ja kiristys.

Sinä olet harvinaisen rasittava ihminen. Se johtuu enimmäkseen siitä, että olet niin yksinkertainen ja putkinäköinen. Silti nostat itsesi jalustalle muiden yläpuolelle. Sinä et halua kuulla ikäviä uutisia, mutta silti tyrkytät niitä muille. Kerta toisensa jälkeen. Ja aivan pyytämättä.

Minusta tämä maailma on oikeasti keskimäärin aika kamala paikka. Sillä ei ole mitään merkitystä, onko saanut lottovoiton vai onko käteen jäänyt Musta-Pekka, vaikka noin niin kuin isän muodossa. Maailmaa ei paranna se, että jossain asiat ovat paremmin kuin jossain muualla. Ja tähän maailmaanko minun pitäisi väkipakolla puskea uutta kersaa todistamaan samaa kurjuutta? Miksi tekisin niin tylyn tempun viattomalle lapsiraukalle? Sillä ei ole juurikaan tekemistä sen kanssa, paljonko tätä populaa täällä on. Sillä on, mitä se popula täällä touhuaa.

 

[benicio]

Minusta tämä maailma on oikeasti keskimäärin aika kamala paikka. Sillä ei ole mitään merkitystä, onko saanut lottovoiton vai onko käteen jäänyt Musta-Pekka, vaikka noin niin kuin isän muodossa. Maailmaa ei paranna se, että jossain asiat ovat paremmin kuin jossain muualla. Ja tähän maailmaanko minun pitäisi väkipakolla puskea uutta kersaa todistamaan samaa kurjuutta? Miksi tekisin niin tylyn tempun viattomalle lapsiraukalle? Sillä ei ole juurikaan tekemistä sen kanssa, paljonko tätä populaa täällä on. Sillä on, mitä se popula täällä touhuaa.

Miksi itse enää elät?

 

[alwahla]

Aika rientää ja mielipiteet muuttuvat sitä mukaa, kun ihminen vanhenee. Vielä pari vuotta sitten en halunnut lapsia missään nimessä, mutta hiljalleen olen alkanut kypsytellä tätä ajatusta mielessäni ja tullut siihen tulokseen, että kyllähän tuollainen elämä houkuttelee.

 

[cottonmouth]

Oikean kumppanin löytyminen ja siitä johtuva tunnetila kai määrittelevät loppupeleissä asian pitkälti.

Toisaalta kaipa tuo lasten hankkimishalukkuus on myös aika määräävä tekijä, kun pidempiä parisuhteita solmitaan? Itselleni on käynyt siitä hyvä tuuri, että jo kymmenen vuotta sitten sattui saman henkisen tapauksen löytämään.

Olen kai jotenkin omituinen tämän asian suhteen, koska ikinä ei ole edes tullut tunnetta, että lapsia pitäisi jossain vaiheessa elämää hankkia. Toisaalta eivät ne mitään vastareaktiotakaan aiheuta. Lapset ovat "ihan ok", mutta mitään varsinaista tunnetta en niistä ole koskaan saanut irti. Nuorten (> 15 v.) kanssa tulen ihan loistavasti toimeen, koska ovat jo hieman kuin aikuisia, mutta vailla kyynisyyttä. Jos lapsi sattuisi pillereiden pettäessä tulemaan, niin ok. Sitten ollaan tietysti 100% siinä hommassa mukana eikä se mikään maailmanloppu olisi. Mitään kovin ehdotonta kantaa en tähän osaa muodostaa. Lisäksi olen onneksi sen verran tervehenkisestä suvusta, että nuo kaikki millosniitälapsiasittentulee-jargonit ovat jääneet välistä. Ymmärrän hyvin, että tuo, ja muukin ulkoinen paine, voi olla todella vittumaista.

Kukin tavallaan ja muut perustunnailut päälle.

Tästä ketjussa pyörineestä artikkelista vielä sen verran,

Kuinka moni suomalaisnainen on vapaaehtoisesti lapseton? Sitä on lähes mahdoton arvioida, koska asiasta ei pidetä kirjaa. Väestöliiton arvion mukaan heitä olisi muutama prosentti suomalaisista.

että tuon muutaman prosentin on pakko olla otos kaikista suomalaisista, ei ns. hedelmällisessä iässä (15-45?) olevista?

 

[Vanha Len]

Minusta tämä maailma on oikeasti keskimäärin aika kamala paikka.

Sitähän se on ollut ihmisille aina. Ei tämän hetkinen tilanne eroa mitenkään historian muista ajanjaksoista. Aina on ollut kurjuutta, kuolemaa, sotia, tauteja, luonnonmullistuksia, poliittista kähmintää ja korruptiota. Satut vain elämään tänään. Mites vaikkapa Euroopassa kun mustasurma riehui aikoinaan? Oisko tehnyt mieli siittää jälkeläisiä?

 

[ms.qvist]

Mielestäni ei voi tietää varmuudella etukäteen hankkiiko lapsia. Oikean kumppanin löytyminen ja siitä johtuva tunnetila kai määrittelevät loppupeleissä asian pitkälti. Villi veikkaukseni on, että tämä mysteeri ratkeaa sitten kun löytää ensin sen rakkauden.

Ehkäpä nuorempana sitä on vaikeampi mennä sanomaan ehdottomasti, että "en halua missään nimessä lapsia" mutta nyt kun ikää on jo yli neljäkymmentä voi sanoa aivan huolettomasti, että en missään nimessä halua tehdä tähän maailmaan ainoatakaan lasta. En halua, että geenini jatkuvat seuraavaan sukupolveen. Ja jos kuvitellaan, että löytäisin rinnalleni naisen, ehdoton vaatimus on se, että hän ei saa haluta lapsia - ja mielellään ikääkin saa olla jo sen verran, että haaveet lapsenteosta ovat painuneet unholaan. Ja vielä parempi on se jos hänelle ei ole edellisistä liitoista lapsia, koska en halua ruveta enää tässä iässä "vara-isäksi" tai muuten vaan katselemaan nurkissa pyöriviä kakaroita. Voin todella turvallisin mielin sanoa, että sen parempi mitä vähemmän olen tekemisissä lasten kanssa ja erityisesti sen parempi mitä kauempana nuo kirkuvat äpärät ovat minusta. Yhden päivän niitä nyt vielä kestää, jos aivan pakko on mutta jo kaksi päivää samassa talossa lasten kanssa nostattaa minulle suuren suuren päänsäryn.

vlad.

 

[Girardi #5]

En minäkään nuorempana etukäteen suunnitellut mitä tekisin ja mitä haluaisin. Voin vain sanoa että tuon nykyisen vaimoni löytyminen 4v sitten muutti miehen täysin. Ensin 7kk etäsuhteessa, muutto yhteen asumaan, 1v kihloissa, yli 2v jo naimisissa ja lapsi tulossa. Kaikki vaan tuntuu nyt niin luontevalta. Nyt myös hymyilen kun näen toisten pieniä palleroita.

 

[Vanha Len]

Ja jos kuvitellaan, että löytäisin rinnalleni naisen, ehdoton vaatimus on se, että hän ei saa haluta lapsia - ja mielellään ikääkin saa olla jo sen verran, että haaveet lapsenteosta ovat painuneet unholaan.

Eli vaikka olet noinkin iäkäs niin se rakkaus puuttuu edeleen. Aivojen kemia on ihmeellinen asia eli en sano tähän asiaan juuta enkä jaata. Rakastuminen itsesään on jo sulaa hulluuta jossa unohdamme faktat.

 

[Ted Raikas]

Minusta tämä maailma on oikeasti keskimäärin aika kamala paikka. Sillä ei ole mitään merkitystä, onko saanut lottovoiton vai onko käteen jäänyt Musta-Pekka, vaikka noin niin kuin isän muodossa. Maailmaa ei paranna se, että jossain asiat ovat paremmin kuin jossain muualla. Ja tähän maailmaanko minun pitäisi väkipakolla puskea uutta kersaa todistamaan samaa kurjuutta? Miksi tekisin niin tylyn tempun viattomalle lapsiraukalle? Sillä ei ole juurikaan tekemistä sen kanssa, paljonko tätä populaa täällä on. Sillä on, mitä se popula täällä touhuaa.

Olen tässä monella tapaa samoilla linjoilla ja maailman raadollisuus ja epäreiluus on yksi syy, miksi en välttämättä haluaisi tuoda uutta elämää tätä kokemaan. Asiaan voi hiukan vaikuttaa myös omat kokemukseni elämän aikana lähtien kiusatuksi tulemisesta moneen muuhun vaikuteen kun yrittää löytää omaa paikkaansa maailmassa.

Toisinaan tulee surullinen olo kun vaikkapa katselee juuri noiden veljeni poikien leikkiä ja vielä niin huoletonta eloa, kun se viattomuus kuitenkin ennen pitkää päättyy ja kaikki ikävä lyö silmille ja kyynistää ihmistä vähitellen.

Onneksi niin kyyninen en ole vielä, että tiedän maailmasta löytyvän hienoja ihmisiä joilla on oikeat aatteet, pyrkimykset ja teot. Olen erittäin pessimisti yhteiskunnan suhteen ja juuri sen suhteen jaan Leonin näkemyksen, että maailma on enimmäkseen kamala paikka. Eikä se tästä sen mukavemmaksi muutu. Oma arvaukseni on, että lähitulevaisuudessa turvattomuus ja vaikeudet vaan lisääntyvät. En siis tuohon kurimukseen ketään ole mielellään tuomassa. Jokainen tietysti päättää omista asioistaan ja en ole kenenkään lapsentekoaikeisiin puuttumassa, mutta toisaalta mitään suuren suurta myötäiloa on myös turha odottaa. Perheenlisäys ei tee minuun juurikaan vaikutusta.

Harvat hyvät yksilöt ja heidän kanssaan saavutetut ilon hetket ovat se joka minut pitää tässä maailmassa. Ilman sitä voisi kyllä olla ihan yhtä hyvin kuollut. En jaksaisi kamppailla.

 

[sampio]

Harvinaisen kypsää tekstiä, Leon. Itse pyrin ajattelemaan, että nettikirjoittelu tuo henkilöistä esiin lähinnä joitain kärjistyneitä piirteitä, kaikista ei niitäkään, mutta näin vuosien jälkeen olen kyllä valmis luokittelemaan ensimmäisen henkilön aika pitkälti pelkän nettipersoonan mukaan. Tämä alla oleva tilitys ikään kuin sinettinä:

Sinä olet harvinaisen rasittava ihminen. Se johtuu enimmäkseen siitä, että olet niin yksinkertainen ja putkinäköinen. Silti nostat itsesi jalustalle muiden yläpuolelle. Sinä et halua kuulla ikäviä uutisia, mutta silti tyrkytät niitä muille. Kerta toisensa jälkeen. Ja aivan pyytämättä.

Jos nyt noin paljon ahdistaa, niin ei muuta kuin ignorea kehiin. Jostain syystä kuitenkin mun juttujani luet ja otat kierroksia niistä. Sitten tulet paikalla kummolamaisesti jyrähtämään jotain tai muuten vain esittämään elitistiä, hassua juu.

- Rasittava olen varmasti, mutta pitäisikö olla samaa mieltä sun kanssasi? Pitäisikö olla paria koiraa, juoda keskipaahtoista kahvia ja leveillä sillä, että on parempi ihminen kuin Herttoniemen Lidlin asiakkaat.
- Putkinäköinen joissain asioissa, mutta ehkä enemmänkin itsepäinen. Se on kyllä välillä tyhmyyttä, sen myönnän. Mutta enpä ole ominaisuuteni kanssa ainoa lajiaan, vai mitä? Yksinkertainen sen sijaan en ole, vaan varsin älykäs jopa muutamilla mittareilla. Viisas en aina, kuten nyt, kun sulle vaivaannun vastaamaan.
- Millä tavalla nostan itseni muiden yläpuolelle? Kun tykkään tummemmasta kahvista kuin sinä? Erehdyin tuomaan esille meksikolaisen ystäväni mielipiteen jostain sun herkkupaikastasi? Vai että en ole samaa mieltä tässä lapsijutussa muutamien tyyppien kanssa? Arvaapa mitä, pata kattilaa soimaa, Leon!
- Mitäs ikäviä juttuja olen sulle kertonut? Jos luet ajatuksella tuon jutun, huomaat, että mulla on ihan perusteltu pointti siinä olemassa.

 

[ms.qvist]

Väittäisin, että aika moni lapseton ihminen on TQoFE:n kanssa samaa mieltä, lapsien mukana tulee vastuu ja vapaus menee. Mutta aika moni lapsen saanut on muuttanut mielipiteensä lapsen saamisen jälkeen, lapsi on antanut jotain sellaista, mitä ei voi oikeastaan selittää.

Voin aivan itsekkäästi tunnustaa sen, että en myöskään pidä lapsista sen tähden koska ne sitovat minun elämänlangat. Minun on elettävä niiden ehdoilla eikä omilla ehdoillani enkä todellakaan halua elämääni "ihmisiä" (en pidä vauvoja tai pieniä lapsia ihmisinä), jotka rajoittavat minun elämääni liiankin kanssa. Minulle riittää jo se, että työ rajoittaa sitä todella paljon ja estää jopa hyvinkin usein minua toteuttavasta syvimpiä mielihalujani. Olen itsekäs, enkä häpeä myöntää sitä!

vlad.

 

[ms.qvist]

Eli vaikka olet noinkin iäkäs niin se rakkaus puuttuu edeleen. Aivojen kemia on ihmeellinen asia eli en sano tähän asiaan juuta enkä jaata. Rakastuminen itsesään on jo sulaa hulluuta jossa unohdamme faktat.

En sanonut, että se rakkaus on puuttunut vaan keskityin nykytilaan. Olen ollut rakastunut, mutta nyt ajattelen asioita vieläkin itsekkäämmin ja olen asettanut omalle elämälleni ehtoja joiden mukaan elän. Ja olen kyennyt tukahduttamaan viime vuosina tunteita joita joku voisi kutsua välittämiseksi tai jopa rakastamiseksi vain ja ainoastaan sen tähden koska niihin tunteisiin liittyy liikaa riskejä. Lapsi on riski elämälleni ja sellaista riskiä en halua ottaa. Toinen asia on sitten se, että en halua että geenini jatkavat kulkuaan eteenpäin mutta en myöskään halua ottaa sitä riskiä, että siittäisin maailmaan lapsen, joka on vaikeasti vammainen. Näen jo muutenkin riittämiin ihmisiä, jotka ovat liki 100% toisten armoilla, joten en halua taakakseni sellaista, en edes mahdollisuutta sellaiseen. Ja kun sitä kumppania ei välttämättä voi pakottaa aborttiin on mielummin joko elettävä yksin tai löydettävä joskus kumppani, joka jakaa samat ajatukset kanssani. Ja toistaiseksi olen valinnut yksinelämisen välttääkseni mahdolliset rakastumisen mukanaan tuomat riskit. Ja kuten kirjoitin, jos joskus tapaan naisen jonka kanssa haluan jakaa elämäni, on hänen jaettava tietyt arvot kanssani ja lapsettomuus on eräs sellainen. Jos tässä asiassa ei löydy yhteistä säveltä en oikein usko, että liitolla on muuta mahdollisuutta kuin pikainen päättyminen.

vlad.

 

[rpeez]

Pari asiaa mitä ei ole tullut esille:

-Täällä puhutaan vain siitä mitä lapsi tuo itselle, ja mietitään onko se tarpeeksi hyvä juttu lapsien hankkimiseen vai ei. Ei se asia noin ensisijaisesti saa mennä. Kun on omat lapset, ensimmäinen ajatus on mielestäni enemmänkin mitä minä annan lapselle. Jos itselle tulee jotain extraa (ja tuleehan sitä) kaikki on plussaa.

-Lapsettomat puhuu siitä miten lapsi rajoittaa elämää. Näin on, mutta siihen sellainen lisä huomautus että se rajoitus on väliaikainen, enimmillään silloin kun lapsi tarvii perushuoltoa eli vauva ja taapero. Lapsi kasvaa ja kehittyy nopeasti. Ongelmat muuttuvat kokoajan. Melko pian niistä saa jo pelikaverin pihalätkään yms. Kissojen hoitoa ei tämän vuoksi voi verrata täysin kersoihin.

Itse sain lapset vasta yli 35 vuotiaana kun yhtäkkiä tuli fiilis "nyt olen valmis isäksi". Sitä ennen oli kiva elää dink-elämää, ja ajatuksissani oli myös jo esillä ollut kannattaako tähän paskaan maailmaan ihmisen alkua jota rakastaa toimittaa ylipäänsä. No nyt ne on, ja huoli omien lapsien hyvinvoinnista on jokapäiväinen "taakka", mutta silti en ole katunut lapsia kertaakaan.

Kukin hankkii lapsi jos haluaa, parhaiten sen itse tietää vaikkei olisikaan omista lapsista kokemusta IMHO.

 

[-OO-]

En sanonut, että se rakkaus on puuttunut vaan keskityin nykytilaan. Olen ollut rakastunut, mutta nyt ajattelen asioita vieläkin itsekkäämmin ja olen asettanut omalle elämälleni ehtoja joiden mukaan elän. Ja olen kyennyt tukahduttamaan viime vuosina tunteita joita joku voisi kutsua välittämiseksi tai jopa rakastamiseksi vain ja ainoastaan sen tähden koska niihin tunteisiin liittyy liikaa riskejä. Lapsi on riski elämälleni ja sellaista riskiä en halua ottaa...

...Ja kuten kirjoitin, jos joskus tapaan naisen jonka kanssa haluan jakaa elämäni, on hänen jaettava tietyt arvot kanssani ja lapsettomuus on eräs sellainen. Jos tässä asiassa ei löydy yhteistä säveltä en oikein usko, että liitolla on muuta mahdollisuutta kuin pikainen päättyminen.

Tämä on kyllä kuin omasta kynästäni. Minulla on myös sellainen ajatus että en halua tehdä oman elämäni suhteen minkäänlaisia kompromisseja vaan olen siinä suhteessa täydellisen itsekäs. Minä haluan että elämä sujuu mahdollisimman pitkälle minun ehdoillani. Toki kompromisseja joutuu aina tekemään ja tässäkin elämäntyylissä joutuu luopumaan joistakin asioista kuten aina koska kaikkea ei vaan yksinkertaisesti voi saada, mutta se on ihan siitä vaan kiinni mitä asioita arvostaa eniten ja mistä katsoo olevansa valmis luopumaan ensimmäiseksi.

 

[Vanha Len]

Minä haluan että elämä sujuu mahdollisimman pitkälle minun ehdoillani.

Eli kärjistäen...ei naista mutta Jatkoajassa 24/7?