Depeche Mode

[Ted Raikas]

Tuota Playing an Angel DVD:ta tuli tässä hieman katseltua taannoin. Haastatteluihin ja muihin dokkareihin en aikapulan vuoksi ehtinyt tutustua, mutta livesetin katsoin miltei kokonaan. Kokonaisilme oli positiivinen ja tuli tietysti flashbackkina hyviä muistoja viimekeväältä.

Kuvauksessa tai varmaan paremminkin jälkikäsittelyssä on käytetty kaikenlaisia ihme kikkailuja, joista osa toimi, osa vähemmän. Kenties ihan suoraan kuvattu live voisi olla tylsääkin, mutta enpä toisaalta nyt kauheasti yleensä pistäisi pahakseni, jos ylimääräiset taiteilut jätetään pois.

Itse konsertissa pojilla tuntuisi kulkevan varsin hyvin, varsinkin kun alkavat päästä kunnolla vauhtiin. Yleisö ainakin tuntuu olevan (keikkahan on taltioitu Milanossa) enemmän messissä mitä puutappiin istutettu suomalaisyleisö, jonka vaisuuteen olen edelleenkin hivenen pettynyt.

Henkilökohtaisesti Goren tulkinnoissa on useimmiten enemmän tunnetta kuin Gahanin. Molemmilla on toki huippuhetkensä, mutta Goren ääntä olisi kuunnellut vaikka hieman enemmänkin.

Keskivaiheilla ei siis joissain kappaleissa ihan kulje parhaimmalla tavalla, tai sitten siellä on seassa sellaisia minuun vähän vähemmän uppoavia biisejä. Vanhempi tuotanto kuulostaa yllättävänkin mukavalta ja näyttäisi kavereissa itsessäänkin tuovan nostalgisia reaktioita.

Precious on silti mielestäni koko keikan huippukohta.

Kyllä tätä varmasti DM:n ystäville voi suositella. Biisilista on tosiaan miltei identtinen Jaffa-areenan setin kanssa.

 

[Vintsukka]

Kuvauksessa tai varmaan paremminkin jälkikäsittelyssä on käytetty kaikenlaisia ihme kikkailuja, joista osa toimi, osa vähemmän. Kenties ihan suoraan kuvattu live voisi olla tylsääkin, mutta enpä toisaalta nyt kauheasti yleensä pistäisi pahakseni, jos ylimääräiset taiteilut jätetään pois.

Mielestäni tuo ratkaisu on ihan onnistunut ja vähän uudistaa bändin imagoa kun päästettiin välillä joku muu kuin Anton Corbijn puikkoihin. Antonin ohjaamat Devotional ja One Night in Paris ovat toki laatukamaa mutta uuden kokeileminen on minusta aina plussaa.

Yleisö ainakin tuntuu olevan (keikkahan on taltioitu Milanossa) enemmän messissä mitä puutappiin istutettu suomalaisyleisö, jonka vaisuuteen olen edelleenkin hivenen pettynyt.

Itse näin Moden livenä Helsingissä ja Lontoossa, ja ero oli kyllä näidenkin välillä huomattava. Molemmilla keikoilla olin istumapaikoilla ja Helsingissä ympärillä oli lähinnä pukukansaa jotka katsoivat vinoon kun kavereiden kanssa heiluimme, kun taas Lontoossa yksikään paikallaolija ei istunut sekuntiakaan sen jälkeen kun bändi ilmestyi lavalle. Ja Lontoossa tuo fanikulttuuri on vielä selvästi laimeampaa kuin tuolla Keski- ja Etelä-Euroopan suunnalla.

 

[L4E]

HOURGLASS

Dave Gahanin soololevy Paper Monsters saa jatkoa kun Hourglass ilmestyy syksyllä. Pikaisesti ei ainakaan vielä löytynyt pätkiä siitä millaista tuotantoa on tulossa. Tietoa luettavissa täältä .

Saapa nähdä miten tämä Gahanin "sävellysinnon" jatkuminen vaikuttaa DM:n tuotantoon. Otetaanko niitä jatkossa enemmäkin mukaan vai jäikö tuo edellinen "kokeiluksi" ja Gore vastaa jatkossakin DM:n tuotoksista.

 

[L4E]

eli varmaan DM:n eniten plagioitu raita, Personal Jesus, tuossa on jotain yksinkertaisen hyvää.

Kyllähän tässä kesän kynnyksellä radiossa soitettiin kovasti ainakin paria kolmea biisiä jossa DM:n melodioita oli rankasti kopsattu, mutta tuo jamelian Personal Jesus plagiointi oli kyllä pahimmasta päästä. Olisi varmaan jo kannattanut laulaa alkuperäisillä sanoilla.

 

[Vintsukka]

Dave Gahanin soololevy Paper Monsters saa jatkoa kun Hourglass ilmestyy syksyllä. Pikaisesti ei ainakaan vielä löytynyt pätkiä siitä millaista tuotantoa on tulossa. Tietoa luettavissa täältä .

Saapa nähdä miten tämä Gahanin "sävellysinnon" jatkuminen vaikuttaa DM:n tuotantoon. Otetaanko niitä jatkossa enemmäkin mukaan vai jäikö tuo edellinen "kokeiluksi" ja Gore vastaa jatkossakin DM:n tuotoksista.

Nyt voi Davelta jo vähän odottaakin paskan debyyttisoolon jälkeen. Ne kolme Daven Playing the Angelille kirjoittamaa biisiä olivat helvetisti parempia kuin mikään Paper Monstersilta löytynyt ja uuden soololevyn biisejä on työstämässä samat miehet kuin noita PTA:n biisejäkin, eli Eigner ja Philpott.

 

[Vintsukka]

Posti toi Dave-sedän Hourglass-levyn, ja vielä DVD-levyllä höystetyn Deluxe-version.

Muutaman biisin perusteella voin sanoa että tämä oli just sitä mitä odotinkin. Savellyksen ja sanoituksen osalta selvästi parempaa kuin soolodebyytti Paper Monsters, samoilla linjoilla Gahanin Playing the Angel-raitojen kanssa. Soundimaailma taas tuntuu ihan suoraan PtA:lta kopioidulta, samanlaista dominoivaa bassoraitaa ja paksua elektronista äänimattoa. Ei siis ollenkaan huono levy mutta yllätyksettömyydessään vähän laimea kokemus.

DVD:tä en ole vielä kurkkinut, mutta Kingdom-musavideon ja making of-dokumentin lisäksi mukana näyttää olevan jotain "studiosessioita", eli oletettavasti samanlaisia "livenä studiossa"-pätkiä kuin löytyi Paper Monsteriltakin.

Myös ainakin osittain Anton Corbijnin käsialaa oleva kansitaide on sitä samaa mitä Anton on tehnyt viimeiset 15 vuotta.

 

[Ted Raikas]

Posti toi Dave-sedän Hourglass-levyn, ja vielä DVD-levyllä höystetyn Deluxe-version.

Onko tullut tutustuttua jo tuohon DVD:een paremmin? Onko se mistään kotoisin? Entä levy noin muuten?

Meinasin joululahjaksi ostaa tuon specialversion eräälle läheiselle joka on sattumoisin kova DM:n ystävä. =) Itse en ole levyä vielä kuullut, mutta voiko sitä siis suositella?

 

[Vintsukka]

Onko tullut tutustuttua jo tuohon DVD:een paremmin? Onko se mistään kotoisin? Entä levy noin muuten?

Meinasin joululahjaksi ostaa tuon specialversion eräälle läheiselle joka on sattumoisin kova DM:n ystävä. =) Itse en ole levyä vielä kuullut, mutta voiko sitä siis suositella?

Jos Depeche Moden viimeisin kolahti niin kyllä Gahanin sooloakin voi silloin huoletta suositella.

DVD pitää sisällään vartin selkääntaputteludokumentin, Kingdom-musavideon ja neljä biisiä riisuttuina puoliakustisina versioina. Ainahan nämä bonussälät kivoja on mutta tuskin niitä montaa kertaa tulee katsottua.

Itse olen toki sen verran keräilijä ja DM-friikki että joka levystä on pakko ostaa aina se hienoin ja kallein versio, eli jos lahjan saaja on vähänkään samanlainen, Deluxe-versio on ainoa oikea valinta.


Ja kun nyt tässä ketjussa ollaan, raportoidaan samalla että Andy Fletcher kertoi vastikään haastattelussa että tämänhetkinen suunnitelma DM-leirissä on ampaista helmi-maaliskuussa 2008 studioon ja pukata uutta levyä markkinoille joko loppuvuodesta tai vuoden 2009 alussa. Ja päälle tietysti yksi massiivinen maailmankiertue.

 

[Vintsukka]

Pitkästä aikaa kuuluu DM-leiristäkin jotain uutta. Bändi suuntaa näillä näkymin toukokuussa studioon väsäämään kahdettatoista albumiaan ja ensi keväänä pitäisi tuotoksen olla kauppojen hyllyillä. Levyn tuottaa yhdessä bändin kanssa Ben Hillier, joka oli edellisen Playing the Angelinkin puikoissa.

Lähde: http://www.depeche-mode.com/

 

[Vintsukka]

Depeche Moden uuden levyn ilmestymispäivä on sitten 20.4.2009. Linkki.

Toukokuussa alkaa sitten bändin yli 25-vuotisen taipaleen ensimmäinen stadionkiertue, joka ei valitettavasti näytä ulottuvan Suomeen asti. Linkki.

 

[Jii]

Depeche Moden uuden levyn ilmestymispäivä on sitten 20.4.2009. Linkki.

Toukokuussa alkaa sitten bändin yli 25-vuotisen taipaleen ensimmäinen stadionkiertue, joka ei valitettavasti näytä ulottuvan Suomeen asti. Linkki.

Sitten kai pitää lähteä merta edemmäksi kalaan.

Olisihan tuohon Bergenin ja Arvikan jälkeen voinut hyvin saapua hieman itäänkin päin. Toivotaan että vielä herrat Härmässä keikailisivat, itse asiassa Arvikasta ehtisi mainiosti Ruisrockiin. Merimaa, nyt soittoa Enklantiin.

 

[Vintsukka]

Kuten edellä mainitsin, uusi levy Sounds of the Universe ilmestyy 20.4.

Ensimmäinen sinkku kantaa nimeä Wrong, ja sen musavideo on nähtävillä virallisilla kotisivuilla.

Levystä julkaistaan muuten myös Deluxe Box Set, joka pitää sisällään varsinaisen levyn lisäksi bonusbiisejä, remixejä, uusia ja vanhoja demoja sekä dokumentin, musavideon ja studiovideoita DVD:llä. Mukana lisäksi pari kovakantista kirjaa ja kaikenlaista pientä kilkettä.

Melkomoinen paketti siis, taitaa vaan hintakin olla aika huomattava.

EDIT: Halvin hinta, jolla olen boksin nähnyt, on Saksan Amazonin n. 74€ Suomeen toimitettuna.

 

[Ted Raikas]

Wrong on kuunneltu ja onhan se ihan ok, mutta ei kyllä mitenkään säväytä erityisesti. Toisaalta singlebiisi ja niiltä ei aina välttämättä voi odottaa sitä parasta antia. Tosin edellisen levyn Precious oli ja on edelleen todella toimiva biisi. Ei kyllästy.

Odottelen levyä silti ihan mielenkiinnolla, Playing the Angel oli toimiva levy ja jos sama meininki jatkuu niin mikä tahansa voi olla mahdollista.

 

[Evil]

DM on useammankin levyn ajan ollut enää "ihan OK", ja sama linja tuntuu pysyvän. En tiedä mikä siinä on, mutta vissiinkin Gahanin raitistuminen ja tietynlainen mystiikan kariseminen bändin ympäriltä on jotenkin lässäyttänyt koko touhun.

Violator ja Songs Of Faith and Devotion ovat kylläkin parhaita koskaan väännettyjä poplevyjä. En jaksa uskoa, että läskit keski-ikäiset mukavikot enää saisivat yhtä käänteentekevää musiikkia aikaiseksi. Toisaalta Moden OK-levytkin ovat yleisellä asteikolla melko kovia.

 

[Vintsukka]

Depeche Moden uusin levy, Sounds of the Universe, tuli eilen kuriiripostilla Saksan Amazonista. Ja tietenkin DM-friikin oli pakko saada se kallein versio, eli Limited Edition Deluxe Box Set.

Home-fanisivusto tarjoaa arvostelua levystä ja muutaman kuvan boksista. Arvostelu tosin on fanin kirjoittama ja melko lailla faneille suunnattukin, "maallikko" siitä ei välttämättä paljon kostu.

Muutaman kuuntelun jälkeen uusi levy kyllä vakuutti Vintsukan, ja boksi on uskomattoman komea ilmestys. Kallis se oli mutta hintansa väärti.

 

[Nännimäinen]

Depeche Moden uusin levy, Sounds of the Universe, tuli eilen kuriiripostilla Saksan Amazonista. Ja tietenkin DM-friikin oli pakko saada se kallein versio, eli Limited Edition Deluxe Box Set.

Mitäs helvettiä, sama tuote ennakkotilattuna samasta kaupasta, enkä minä vielä mitään ole saanut. Oliko tuo kuriiriposti joku spesiaalivaihtoehto?

Joko pystyt heittämään syvempää analyysiä levystä?

 

[Ted Raikas]

Toivottavasti muu levy on hiukan tuota Wrong-singleä laadukkaampaa. Ei sekään nyt siis huono ole suorastaan, mutta hiukan tylsä kuitenkin loppujen lopuksi. Anttilassa tänään soi tuo uusi levy taustalla ja sen perusteella vaikutti kyllä ihan lupaavalta, mutta paha vielä sanoa hälyn ja sen pienen otoksen perusteella.

Rahaakaan ei ole nyt, joten levyä ei ole saumaa ostaa ja haluaisin kyllä kuulla sen ensin, ennen kuin teen mitään ostopäätöksiä.

Eli analyysit on tervetulleita. =)

 

[Jii]

Rahaakaan ei ole nyt, joten levyä ei ole saumaa ostaa ja haluaisin kyllä kuulla sen ensin, ennen kuin teen mitään ostopäätöksiä.

Spotify esiin ja siellähän se etusivulla möllöttää.

Kerta kuuntelua kohta takana ja vaatii kyllä muutaman kuuntelukerran. Levyn alku on kohtalaisen outo. Alkuosasta tulee mieleen Ultra, mutta sitten päästää Exciter ja Angel osastolle.

 

[Ted Raikas]

Spotify esiin ja siellähän se etusivulla möllöttää.

Ei ole Spotifya tässä taloudessa vielä. Kutsuja odotellessa...

---

No, mutta olen nyt kuitenkin päässyt kuulemaan tätä levyä ja ensi pyöräytys jätti aika vaisun ja jopa pettyneen kitkerän maun suuhun. Lähinnä ajatus: Tässäkö tämä oli ja onpa särmätöntä ja väsynyttä? Tokalla kuuntelukerralla alkaa syvyyksiä kummasti vaan löytymään ja levyn nimikin avautuu. Tässä on käytetty todella metkalla tavalla vanhahtavia syntikkasaundeja ja äänimaailmoita. Hivelee korvia ja lämmittää sydäntä sekä mieltä. Pitää vaan keskittyä äänimaailmaan ja tajuaa, että se on todella hienoviritteinen.

Ei ihan helposti avautuva paketti, mutta kyllä tässä on eväät varsin hyvään albumiin ajan kanssa.

 

[Vintsukka]

Mitäs helvettiä, sama tuote ennakkotilattuna samasta kaupasta, enkä minä vielä mitään ole saanut. Oliko tuo kuriiriposti joku spesiaalivaihtoehto?

Joo, tilasin kolme kappaletta (eli itselleni ja kahdelle kaverille) ja maksoi vähän reilun vitosen enemmän per nuppi tuo kalliimpi toimitus. Ja oli sen arvoinen. Torstaina lähettivät ja perjantaina toi kuriiri kotiovelle 8 kilon laatikon.

Joko pystyt heittämään syvempää analyysiä levystä?

Kyllä se pikku hiljaa alkaa aueta. Suosikkibiiseiksi ovat nousseet massiivinen avausraita In Chains ja popimpi Perfect (sinkkupotentiaalia?). Pari biisiä on joukossa joista en erityisemmin innostu (Fragile Tension ja Gahanin kirjoittama Come Back), mutta boxissa mukana tulevalla bonuslevyllä on sitten vastaavasti muutama todella timangi veto, joiden puuttuminen levyltä askarruttaa mieltä.

Bonusbiiseistä Goren laulama The Sun and the Moon and the Stars on mielestäni paljon parempi ja tunnelmallisempi biisi kuin levylle päätynyt Gore-laulu Jezebel, ja Ghost on yksi kokonaisuuden parhaista vedoista, olisi mielestäni jopa hyvä valinta sinkuksi jos olisi levylle asti päätynyt.

Kolmoslevyllä olevista demoista muutama kiinnitti huomion, koska olivat tunnelmaltaan niin erilaisia kuin lopulliset, mutta tuskinpa tuota levyä tulee kovin usein kuunneltua.

DVD:llä on mainio Wrong-musavideo ja neljä biisiä "livenä studiossa" (kolme uutta + Stories of Old) sekä yhteensä melkein kaksi tuntia dokumenttia levyn teosta. Dokumentteja en ole vielä katsonut mutta nuo studiovedot olivat ihan kivoja. Mukava nähdä Gore kitaran varressa Stories of Oldissa.

Kesäkuuksi on hommattu liput Milanon keikalle San Siron stadionille. Pientä jännitystä ilmassa jo nyt...

 

[JZZ]

Eli analyysit on tervetulleita. =)

Melkoisen synkkää meininkiä, elektropoppailu on selkeästi jätetty tältä levyltä pois. Nyt pari kuuntelukertaa takana, enkä oikein osaa vielä sanoa onko levy hyvä vai huono. Wrong on mielestäni yksi levyn heikompia raitoja, eli siihen verrattuna levy on kyllä mielestäni parempi.

 

[Mack]

Ekalla kuuntelukerralla muutamia positiivisia kipaleita. Esim. In Sympathy oli mielestäni loistava, myös Fragile Tension oli toimiva.

Ihmetyttää kyllä nuo Moden levyjen alut. Melkein joka levy alkaa jollain särkyvällä vinkumisella ja tällä kertaa taitaa olla jotain epämääräistä kakofoniaa. Voisiko joku kerta kokeilla vaikka ihan normaalia biisin alkua?

Tulevan kiertueen settilista on mielenkiintoista nähdä. Itse liputan yhä Exciter-kiertueen settiä parhaana, tosin Policy Of Truth puuttui silloin. Viime rundilla jäi liikaa uuden levyn hyvistä sivuun.

MACK

 

[Ted Raikas]

Melkoisen synkkää meininkiä, elektropoppailu on selkeästi jätetty tältä levyltä pois. Nyt pari kuuntelukertaa takana, enkä oikein osaa vielä sanoa onko levy hyvä vai huono. Wrong on mielestäni yksi levyn heikompia raitoja, eli siihen verrattuna levy on kyllä mielestäni parempi.

Kyllä, ei tämä kovinkaan popahtava levy ole. Itse asiassa kummaa kyllä yksikään biisi ei ole sillä tavalla tarttuvalla tavalla poppimainen, mitä esim. edeltävällä levyllä löytyi Preciousin tapaan. Toki tuossa Wrongissa on sellaista yritystä, mutta se on osoittautunut kyllä levyn heikoimmaksi anniksi, ellei jopa se huonoin kappale eikä siinäkään mitään erityisen tarttuvaa kertosäettä tai muutakaan osuutta löydy.

Noin muutoin noin hitaasti avautuessaan albumi kuulostaa koko ajan vaan paremmalta. Vaatii hiukan normaalia enemmän keskittymistä. Taustamusiikkina ei oikein toimi yhtään, toisin kuin osa bändin muusta tuotannosta (ja toki siitäkin tuotannosta saa keskittymisellä enemmän irti, todettakoot). Aloitusraita In Chains, In Sympathy, Peace, Come Back ja Jezebel sekä Corrupt kolahtaa toistaiseksi allekirjoittaneeseen eniten. Lähes kaikissa muissakin kappaleissa on hyviä juttuja. Lähinnä tuo jo mainittu Wrong ei oikein nappaa.

Parasta tässä on tietysti nuo vanhahtavat tummat syntikkamaailmat ja niiden orgaanisuus ja nostalginen piirre. Hyvä ratkaisu tuoda sellaista vanhahtavaa meininkiä mukaan. Siitä huolimatta musiikki ei muistuta ollenkaan 80-luvun syntikkadeppareita. Osaltaan tämä kuulostaa siltä, mitä DM olisi ehkä voinut olla 70-luvulla. Aistin kumarrusta esimerkiksi Kraftwerkin suuntaan, miksei myös Jean Michel Jarren.

Ei kyllä ihan 80- ja 90-luvun taitteen veroista tietenkään näiltä herroilta, mutta silti varsin mainio levy ja omaperäisen tinkimätön. Nykypäivänäkään moni muu ei osaa tämäntyylistä musiikkia tehdä yhtä vakuuttavasti kuin mitä Depeche Mode tekee.

 

[Vintsukka]

Parasta tässä on tietysti nuo vanhahtavat tummat syntikkamaailmat ja niiden orgaanisuus ja nostalginen piirre. Hyvä ratkaisu tuoda sellaista vanhahtavaa meininkiä mukaan. Siitä huolimatta musiikki ei muistuta ollenkaan 80-luvun syntikkadeppareita. Osaltaan tämä kuulostaa siltä, mitä DM olisi ehkä voinut olla 70-luvulla. Aistin kumarrusta esimerkiksi Kraftwerkin suuntaan, miksei myös Jean Michel Jarren.

Tuosta soundista minäkin pidin, ja nyt kun olen vähän noita DVD:n dokkareita kurkkinut, niin selvisi, että Gore oli ennen levyn äänityksiä ostellut eBaysta kymmeniä analogisia syntsia lähinnä 70-luvulta, joita aika voimakkaasti levyn työstämisessä käytettiin.

 

[Tarinankertoja]

Parasta tässä on tietysti nuo vanhahtavat tummat syntikkamaailmat ja niiden orgaanisuus ja nostalginen piirre. Hyvä ratkaisu tuoda sellaista vanhahtavaa meininkiä mukaan. Siitä huolimatta musiikki ei muistuta ollenkaan 80-luvun syntikkadeppareita. Osaltaan tämä kuulostaa siltä, mitä DM olisi ehkä voinut olla 70-luvulla. Aistin kumarrusta esimerkiksi Kraftwerkin suuntaan, miksei myös Jean Michel Jarren.

Nostalgiset on soundimaalimat juu. Erinomainen levy, kokonaisuutena edellistä parempi.

"Peace" alkaa lähes samalla soundilla ja miltei samoilla kolmella nuotilla kuin Goren ensimmäinen DM single Vincen poistuttua. Itse jo ehdin päässäni jatkaa "See You" :ta heh.

Kraftwerk tulee tosiaan mielen aika ajoin, toisaalta minimalistinen syntsamaailma on mun mielestä hienosti maustettu välillä kitaralla. Aikoinaan "Stripped" sinkun ilmestyessä biisi uutisoinnin jonkun saksalaisen musalehden kannessa "God im Himmel, a Guitar", kun biisi alkaa yhdellä kitarasoinnulla. (eihän tuo eka kitara ole DM:llä, mutta musalehdet nyt on mitä on. CTA:llahan akustista kitaraa jo soiteltiin), mutta siis kitara on kyllä osa nykyDM:ea

Sinkkuna veikkaisin lohkastavan ”Perfect”, noin äkkiä kuunnellen ehkä ”radioystävällisin” biisi . .