Tai sitten yksinkertaisesti haluavat jonkinlaisen maailmankatsomuksen - selityksen todellisuuden ja kaikkeuden rakenteelle, mahdollisesta fiktiivisyydestä huolimatta. Kaikillahan välttämättä kuolemanpelko ei ole se syy uskonnollisuudelle - monet voivat olla kuolemansa kanssa sinut uskonnollisuudesta riippumatta. Itse sanoisin, että tässähän ei itsessään ole mitään pahaa niin kauan kuin se ei vahingoita muita ihmisiä tai pakota heitä mihinkään. On minulla itsellänikin tietynlainen maailmankatsomus tai näkemys "kaikesta", vaikka tiedostan varsin hyvin että se voi olla puhdasta fiktiota tai pelkkää mielikuvitusta (se ei siis ole niinkään uskonnollinen vaan ennemminkin vain sellainen hauska ajatusleikki).Mielestäni kristinusko on sitä, että ihmiset eivät pysty hyväksymään sitä että he tai läheisensä tulevat kuolemaan, ja yksinkertaisesti lakkaavat olemasta. Eli he mieluummin uskovat johonkin tällaiseen, joka antaa heille voimia, sillä toivossa on hyvä elää. Eli voisi sanoa, että se saa heidät voimaan paremmin - realistisesti kun ajattelee asioista, niin se voi olla aika masentavaa. Ja täten ihmiset kehittelevät kaikenmoisia mielikuvitusskenaarioita auttamaan sen kestämistä, uskonnon ollen yksi näistä. On totta, että uskoon tuleminen voi antaa voimia, mutta onko se itsensä pettämisen arvoista? Kai se riippuu perspektiivistä.
@demitra lta kysyisin, miten tähän "pyhään henkeen" oikein sitten pääsee käsiksi jos kerran se aukeaa vain harvoille ja valituille? Vai valitseeko kristinuskon jumala itse nämä harvat ja valitut ja muiden kuolevaisten ei tarvitse raamattua ymmärtääkään?
@demitra lta kysyisin, miten tähän "pyhään henkeen" oikein sitten pääsee käsiksi jos kerran se aukeaa vain harvoille ja valituille? Vai valitseeko kristinuskon jumala itse nämä harvat ja valitut ja muiden kuolevaisten ei tarvitse raamattua ymmärtääkään?
Niin, no ilmeisesti nyt kun tarkemmin hänen viestejänsä luin, niin seuraamalla Jeesusta ilmeisesti tämän "pyhän hengen" saa vaikkei siinä mitään järkeä alunperin näkisikään. No, tässä tullaan taas siihen ikuisuuskysymykseen, miksi juuri Jeesuksen seuraaminen on se ainoa oikea tapa, miksei vaikka Buddhan, Taon tai Brahmanin?Toivottamalla eri tavalla uskovat suoraan helvettiin. Sori, vastasin käyttäjän puolesta.
Vähemmän yllättäen sain taas muutaman vasta-argumentin. Vastaan sinulle, koska sinun tekstissä oli eniten sisältöä.Nyt poimitaan rusinoita pullasta aika rajusti. Jos raamattu pitää paikkaansa, niin sitten varmaankin:
Muuten: Tanakin (heprealainen raamattu) vanhimmat osat sijoitetaan ajalle 1000 ennen ajanlaskun alkua. Sumerilaisten Gilgameš -eeppos on paljon vanhempi: se on kirjoitettu 2000 - 1600 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Hämmentävän paljon Nooan tarinassa on samaa Utnapištimin tarinan kanssa. Jälkimmäinen on siis 600-1000 vuotta vanhempi. Tällainen tavallinen tallaaja helposti ajattelee, että Tanakkiin on kopioitu tarinoita sumerilaisten Gilgamešista, mutta sellainen kopiointi olisi vähän ristiriidassa tekstin jumalallisen alkuperän kanssa, vai miten?
- Jumala loi maan ja taivaan kuudessa päivässä: valon ensimmäisenä päivänä, valon hän nimesi päiväksi ja pimeyden yöksi, kolmantena päivänä hän loi kasvit, mutta vasta neljäntenä päivänä hän loi auringon, kuun ja tähdet.
- Nooan täyttäessä 600 vuotta oli vedenpaisumus, joka kesti 40 vuorokautta peittäen kaikki maat. Mount Everest on 8848 metriä meren pinnasta -> 8848/40/24 = 9,2 eli vettä satoi 9,2 metriä tunnissa = 15,4 senttiä minuutissa. Tämä määrä siis joka paikassa ympäri maapallon 40 vuorokautta putkeen. Mistähän se vesi tuli taivaalle sataakseen alas?
- Näitä vastaavia esimerkkejä löytyy vaikka kuinka paljon, tässä vain pari, jotka kertovat pointin.
By the way: jos Jeesus kerran oli jumalan poika, niin hän saattoi ottaa kantaa homoihin ja/tai orjuuteen. Kai jumalan poika nyt tiesi, miten jumala näistä ajatteli. Ja näistä asioista Jesse sanoi – hetkinen – Jesse ei sanonut mitään...
Mutta tosiaan: olet jäljillä. Raamattu joko a) pitää paikkaansa tai b) ei pidä paikkaansa. Onhan se "jumalan sanaa". Kumpaako raamattu nyt on: paikkaansa pitävä tosikertomus, vai se toinen vaihtoehto?
Jos mennään kunnon HC-metafysiikkaan (tai science fictioniin), niin oletettaessa että on olemassa ääretön multiversumi jossa on ääretön määrä erilaisia universumeita äärettömine skenaarioineen, tämäkin on silloin validi mahdollisuus. Itse asiassa Jumala, Allah, Vishnu, jumalattomuus ja kaikki muutkin yhtä aikaa. Kuka tietää, ei voida todistaa puoleen eikä toiseen? Itse asiassa tämäkin on järkeenkäyvämpi teoria kuin yhden ainoan kristinuskon jumalan olemassaolo ja juuri Raamatun oikeassa oleminen kaikista pyhistä kirjoista.Tai sitten tämä on vain joku sadistisen teinialienin tietokonesimulaatio.
No ei ole. Tämä toki silloin, kun ihan vain luetaan mitä asiasta kirjoitetaan. En tietenkään tiedä, miten kauniiksi kaikki orjuuden hyväksyminen ja suoranaiset orjuutusohjeet muuttuvat, kun luetaan Pyhän Hengen avustamina.Orjuus on jo puolestaan käsitteenä täysin eri asia nyt, mitä se oli Raamatun ajan yhteiskunnassa.
Puhumattakaan siitä, että kun kyseessä on jumala, hänellä on kaikki valta järjestellä miten asiat menee. Miksi hän on päästänyt orjuuden sille tolalle, että kukaan ei halua enää olla orja? Ennen oli kaikki paremmin.No ei ole. Tämä toki silloin, kun ihan vain luetaan mitä asiasta kirjoitetaan. En tietenkään tiedä, miten kauniiksi kaikki orjuuden hyväksyminen ja suoranaiset orjuutusohjeet muuttuvat, kun luetaan Pyhän Hengen avustamina.
Olisihan se varmasti tylsää, jos kaikki olisivat onnellisia ja tyytyväisiä elämäänsä. Pitää vähän lisätä vaikeuskerrointa.Puhumattakaan siitä, että kun kyseessä on jumala, hänellä on kaikki valta järjestellä miten asiat menee. Miksi hän on päästänyt orjuuden sille tolalle, että kukaan ei halua enää olla orja? Ennen oli kaikki paremmin.
Jos alkutilanteessa kaikilla ihmisillä on jokin uskonto ja kristinuskossa kielletään muiden jumalien pitäminen ja kehotetaan levittämään omaa uskoa niin siitä seuraa loogisesti että muiden uskontojen edustajia tulee käännyttää kristinuskoon. Toki tämä taistelu voi tapahtua vain suosion tasolla.Tunnen Raamattua todella huonosti, voisitko muistuttaa minua, että missä kohtaa tuollainen käsky annetaan? Toki muita jumalia ei saa palvella, mutta että oikein sotaisaan taisteluun muita uskontoja vastaan käsketään, tuollaista en muista nyt tältä istumalta.
@ijuka tuossa sivusikin asiaa. Ihmisenä olemisen tragedia on tietoisuus omasta kuolevaisuudesta ja oman ja läheisten kärsimyksen näkeminen ja kokeminen. Juuri kun saavuttaa kyvykkyyden jolla on yhteiskunnan täysivaltainen jäsen, alkaa keho pikkuhiljaa hajota alta. Tästä tragediasta vapautuminen on se suuri lupaus.No monet sanovat, että eivät halua iankaikkista elämää, joten ehkä se ei ole sitten se suurin mahdollinen lupaus. Mutta monet pitävät sitä tavoittelemisen arvoisena. Jos kerran itse uskoo löytäneensä tien sinne, niin mitä pahaa siinä on?
Kyllä Suomessakin kirkko järjestää seurakunnan päiväkerhoja ja olen itsekin ollut sellaisella. Samoin uskonnon opetus aloitetaan ala-asteella heti kun kyvykkyys vähänkin riittää, niin että vastaanottavainen ikä saataisiin täysimääräisesti hyödynnettyä. Ei se mitään sattumaa ole vaan kirkon piirissä ollaan tietoisia mitä ollaan tekemässä.Ehkä jossain protestanttisissa kirkoissa moista tapahtuu. Mielestäni tuolla ei ole mitään tekemistä kristinuskon kanssa. Ortodoksikirkossa nuori otetaan mukaan, hänelle suoritetaan kaste lapsena, ja hänelle annetaan kaikki edellytykset valinnan tekemiseen sitten vähän vanhempana.
"Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa".Eikö Paavali esimerkiksi kehottanut miehiä pysymään selibaatteina? Ja ortodoksikirkossa ainakin munkkeja, jotka ovat selibaatteja, arvostetaan muita korkeammalle. Joten en nyt ymmärrä oikein missä kehotetaan jotain valtavia suurperheitä kaikkien hankkivan?
Nämä ovat uskonnon leviämiselle hyödyllisiä siten että uskonto on houkuttelevampi hallitsijalle valittavaksi valtionuskonnoksi mikäli se tuottaa vakaamman yhteiskunnan.No eikö vakaampi yhteiskunta ole parempi asia? En oikein ymmärrä, että mikä tuossa nyt on mielestäsi vialla?
Muuten olen sitä mieltä, että kirkko ja valtio saisivat olla erillään. Kirkko hoitaisi hengelliset asiat ja valtio sitten nämä maalliset asiat, antamalla kirkon kuitenkin toimia, niin kauan kun eivät järjellisiä lakeja riko.
Eikö ole taas vain hyvä asia, jos ihminen on nöyrä. Mielestäni elämä ei ole kurjaa, vaikka tiedän synnin olevankin valtaimenaan vallalla. Sitä vastaan voi taistella ja se taistelu ei ole kurjaa, vaan sinua vahvistavaa.
Monessa uskonnossa luonto on pyhä ja ihminen on osa luontoa. Sen sijaan kristinuskossa ihminen asetetaan lähtökohtaisesti luonnon yläpuolelle ja kehotetaan hallitsemaan sitä:Tuosta olen jyrkästi eri mieltä. Luonto on Jumalan luoma, ja hyvä asia. Sitä tulee ihmisen rakastaa ja suojella, se on Jumalan hänelle antama moraalinen velvoite.
Tämä sama argumentti toistuu myös toisessa uskonnossa nimittäin intersektionaalisessa feminismissä. Ulkopuolisilla joko ei ole oikeutta kommentoida oppia kokonaan tai sitten kaikenlainen kritiikki on merkki siitä että ei ole vain ymmärtänyt mitä se oppi tarkoittaa. Tämän jälkeen ei jää jäljellä minkäänlaisia keinoja mihinkään kritiikkiin. Mutta ei minun tarkoitukseni sinällään ollut kritisoida, vaikka pari provosoivaa sanomuotoa valitsinkin, vaan pohtia asioita jotka ovat vaikuttaneet uskontojen leviämiseen ja hieman niiden yhteiskunnallista vaikutusta. Pohjimmiltaan jotain jää aina tiedon ulkopuolelle, jotain johon rationaalisuudella ei pääse kiinni ja pitää joko hyväksyä ettei tiedä tai valita usko. Sen varaan heittäytyminen juuri taisi olla viestisi ajatus.Eli pointti on se, että jos Raamatun lukijalla ei itsellään ole Pyhää Hengeä, niin Raamattu ei avaudu. Nyt teen oletuksen, että et ole uudestisyntynyt kristitty, joten yo. tekstisi on Raamatun mukaan vain yleisluontoista ymmärtämättömän ihmisen pohdintaa asiasta, josta hän ei ymmärrä mitään. Eikä edes voi ymmärtää, ennen kuin hän lähtee seuraamaan Jeesusta. Ihminen ei voi ymmärtää Raamattua, vaikka olisi teologian tohtori, jos hänellä ei ole Pyhää Henkeä.
"Mielen oudot maisemat"-kirjassa (Mielen oudot maisemat : hallusinaatioiden psykologiaa (Jukka Häkkinen) | Kirjavinkit) oli hieman tähän liittyen vänkää settiä. Jossain tutkimuksessa oli epilepsiapotilailta pystytty magneettikuvamalla paikantamaan aivoista kohta, jossa sähköinen aktiivisuus yhdistyi siihen että kuvattava samalla hetkellä koki kohtaavansa jumalan.Veikkaan, että kuoleman lähestyessä aivot tekevät ihmiselle viimeisen palveluksen ja vapauttavat kunnon DMT-annoksen. Kivut katoavat ja mieli pääsee hyvälle tripille. Aivoissahan on havaittu toiminta vielä jopa useita minuutteja kuoleman jälkeen, joten voi olla, että tuon ajan olo on "taivaallinen" ja sitten vain pikku hiljaa haihtuu pois.
Hyvä kysymys. Ortodoksit uskovat, että kastamisen tulisi suorittaa joku Jeesuksesta jatkuvan katkeamattoman ketjun jäsen (piispa, pappi). Eli Jeesus antoi tehtävän opetuslapsillensa, he sitten ensimmäisille piispoille, piispat sitten papeille ja seuraavan sukupolven piispoille käsien päällelaittamisvihkimisen kautta, jne. meidän päiviimme saakka.Siis sama lähetyskäsky joka käskee heidän kastaa ihmisiä. Onko kastaminen myös noiden harvojen hommaa, vai kelpaako siihen peruspappi?
Tuo tapahtui ennen syntiinlankeemusta. Asiat muuttuivat koko lailla syntiinlankeemuksen jälkeen. Ja tuo ennen syntiinlankeemusta yläpuolelle asettaminen ei tarkoittanut mitään luonnon raiskaamislupaa, vaan rakastavaa johtamista eläintenkin suhteen.Monessa uskonnossa luonto on pyhä ja ihminen on osa luontoa. Sen sijaan kristinuskossa ihminen asetetaan lähtökohtaisesti luonnon yläpuolelle ja kehotetaan hallitsemaan sitä:
"ja tehkää se itsellenne alamaiseksi;
ja vallitkaa meren kalat ja taivaan linnut
ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet".
Piti vastata tähän, mutta jostain syystä se jäi. Pahoittelut pitkästä aikavälistä viestiin, jota lainaan.Tuohon viimeiseen kysymykseen on helppo vastata. Et tuonut esiin mitään sellaista, joka sotisi Raamatun totuutta vastaan sen konteksti ja Jumalan yliluonnollisuus huomioiden. Etkä toisaalta nostanut esiin myöskään mitään sellaista vasta-argumenttia, johon en olisi aiemmin törmännyt.
Tässäpä hyvin kiteytettynä se minkä takia en palvo mitään jumalaa. Jos tuollainen mulkku on oikeasti olemassa en halua olla missään tekemisissä sen kanssa.Tämä, vaikka jumala ei koskaan näyttäydy, vaikka ei puutu luonnon, luomiensa eläinten ja ihmisten tuhoamiseen. Jumala loistaa poissaolollaan, mutta silti hän on olemassa?
Riippumatta Jumalan olemassa olosta tai olemattomuudesta, niin käsittääkseni ihminen on se, mikä luontoa, eläimiä ja toisia ihmisiä tuhoaa.Tai paremminkin: yliluonnollinen olento haluaa, että uskomme häneen, koska hän on totta. Tämä, vaikka jumala ei koskaan näyttäydy, vaikka ei puutu luonnon, luomiensa eläinten ja ihmisten tuhoamiseen. Jumala loistaa poissaolollaan, mutta silti hän on olemassa?
Jostain luin, että Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen.Riippumatta Jumalan olemassa olosta tai olemattomuudesta, niin käsittääkseni ihminen on se, mikä luontoa, eläimiä ja toisia ihmisiä tuhoaa.
Kuvaksi siinä mielessä, että ihmiselle annettiin vapaa tahto. Näköjään ihminen haluaa käyttää tuota vapautta sitten kaiken tuon tuhoamiseen, mikä yllä mainittiin.Jostain luin, että Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen.
No toki tuohon kuvaan kuuluu muutakin kuin vapaa tahto, mutta se vapaa tahto mielestäni oli se oleellisin asia yllä olevaan vuodatukseen kaikkeen maailman pahuuteen liittyen. Joten syyttäisin ihmisen valintoja.Miksi juuri vapaa tahto (tämänkään olemassaolosta ei olla ollenkaan yksimielisiä tiedekentän sisällä) kuvastaa jumalan kuvaksi luomista? Yhtä hyvinhän voimme noukkia paletista vaikka empatian muita luomuksia kohtaan ja väittää sen olevan meillä sama kuin jumalalla.
Yksi asia mikä tässä kanssa mietityttää, kun oman tyttären rippijuhlat tulee eteen parin vuoden kuluttua, että ei kai lapsilta kielletä uskontoa, vaikka itse siihen niin jyrkästi suhtautuu?
Tägätään nyt @mikko600 tähän keskusteluhengen mukaisesti.
Jatketaan paremmassa ketjussa. Mutta siis niin. Oma lapsi on uskonnoton (ekalla luokalla) ja ollaan myös keskusteltu paljon uskonnoista. En todellakaan noin nuorelle kerro omia jyrkkiä mielipiteitäni, vaan kannustan tutkimaan ja miettimään asioita.
Jos vanhempana uskoo johonkin niin siinähän uskoo. Tietty silloin myös mä olen epäonnistunut vanhempana, höhö. Mutta tärkeintä mitä mä tulen opettamaan pojalle on se, että aina pitää olla oma itsensä ja toimia sen mukaan. Jos niin tekee niin mä olen onnistunut. Oli sitten uskovainen tai ei.
Mitä tuo omana itsenään oleminen sitten tarkoittaa? Tarkoittaako se sitä, että kuuntelee sitä oman sydämensä ääntäkin, kuten olen täällä yrittänyt tyrkyttää? Vai jotain muuta, pelkästään rationaalista ajattelua?Mutta tärkeintä mitä mä tulen opettamaan pojalle on se, että aina pitää olla oma itsensä ja toimia sen mukaan.