ZZ Top

[Jj]

Eipä ole enää kovin kauaa siihenkään, kun ZZ Top astuu Puistobluesissa lauteille.

Itsekin taidan olla paikalla, vaikka tämä vuosi syö asuntorahastoa aika tylysti. (ruis, soni, nhl)

 

[PG]

... toivottavasti partajalmareiden settilistaan kuuluisi sekä uutta että myöskin vanhaa klassikkoineen.

ZZ Topin kotisivuilta löytyy jotain tietoa settilistasta.

 

[stiflat]

Kiinnostaisi kyllä nähdä ZZ Top livenä, mutta pyhä jysäys kun yllätti 69 euron lippu (ennakkoon 62). Kuitenkin kaikki muut bändit ja ohjelmistot ovat itselleni yhtä tyhjän kanssa, niin en kyllä tule moista maksamaan. Odottelin jotain W.A.S.P.:n edellisvuoden DBTL:n 30-40 euron lippuja, mutta toihan alkaa olemaan jo kunnon stadionluokan lippuhinta. Joo, ainutlaatuinen kerta, mutta ei kyllä veny, jos pitäisi vielä mahdollisesti Sonispherellekin vääntäytyä.

 

[Pavlikovsky]

Joo, ainutlaatuinen kerta, mutta ei kyllä veny, jos pitäisi vielä mahdollisesti Sonispherellekin vääntäytyä.

Joo kyllähän tuo aika hyvän hintainen lippu on, ei siinä mitään. Itse vaan juurikin ajattelen niin, että Gibbons/Hill/Beard-kolmikkoa ei varmaan enään tämän jälkeen Suomessa nähdä ainakaan ihan vähään aikaan.

Ei tuolla minullekaan muita niin tärkeitä bändejä ole, Hooker nuoremman voisi katsoa siinä ihan lämpimäkseen, mutta Top on se ykkösjuttu ehdottomasti. Sonisphereen olen vielä loppukesästä itsekin suuntaamassa, joten keikkaa pukkaa kyllä.

Mitenköhän täysi Vanhankylänniemi tulee olemaan? Lippuja on tainnut mennä kyllä ihan hyvin pitkin kevättä ja aika tiivis tunnelma tulee varmasti olemaan. 1996 Puistoblues oli kai viimeksi loppuunmyyty, kun syvästä etelästä tuli Lynyrd Skynyrd heittämään keikkaa Jäkeen.

 

[Pavlikovsky]

Eipä ole enää montaa päivää kun Texasin partajalmarit saapuvat Vanhankylänniemelle takomaan tasaisen varmaa boogieta.
Kylläpähän tätä keikkaa on kauan odotettu ja kuulin, että yli 90% lipuistakin olisi jo mennyt kaupaksi, joten kyllä bändillä on kysyntää selvästi Suomessa. Mitä nyt vähän settilistaa vilkuillut niin todella tiukkaa tavaraa on tulossa, vaikka ei minulla nyt mitään varsinaisesti ehdottomia toiveita ole, pääasia että blues ja rock-osastoa tulisi aika saman verran. Voisi sieltä uudemmastakin biisimateriaalista joku maistiainen tulla.

Hieno päivä varmasti tulossa ja hyvää säätäkin on luvattu, onko paljon jatkoaikalaisia vielä tulossa?

"'Cause I can't stop rockin',
No, I can't stop rockin'.
Well, I can't stop rockin',
Baby, till I lose my mind."

 

[Disaster]

Hieno päivä varmasti tulossa ja hyvää säätäkin on luvattu, onko paljon jatkoaikalaisia vielä tulossa?

Tulin sitten "sopivasti" kipeäksi, enkä pääse katsomaan Willy G:ä ja kumppaneita. Jos olisi lähempänä tuo keikka, niin menisin katsomaan, vaikka olisi mikä migreenioksennustauti meneillään, mutta ei jaksa kipeänä reissata edestakaisin reilua tuhatta kilometriä. Masentaa ja vituttaa koko homma, sillä tuskin tulee toista mahdollisuutta enää herroja nähdä, ainakaan Suomessa.

 

[Janda]

Hieno päivä varmasti tulossa ja hyvää säätäkin on luvattu, onko paljon jatkoaikalaisia vielä tulossa?

Paikalle ollaan kanssa saapumassa ja tosiaan kun vielä sään haltijatkin taitavat suosia niin todella hieno päivä on tulossa lauantaina. Tuo pääkonserttihan on jo loppuunmyyty, joten väkeäkin taitaa lauantaina paikalla riittää.

 

[Vaughan]

Tuo pääkonserttihan on jo loppuunmyyty, joten väkeäkin taitaa lauantaina paikalla riittää.

Joo, oli kyllä suuri yllätys, kun tänään loggautui Lippupalvelun sivuille. Kaveri ehti vielä saada liput päivällä, mutta itse myöhästyin ehkä muutamalla tunnilla. Siellä oli teksti, että "Toistaiseksi loppuun varattu". Täytynee kyttäillä, josko pari lippua vapautuisi...

Siitä huolimatta täytyi hetki sitten kitaralla verestellä vanhoja muistoja soittelemalla muutamia Top -biisejä.


Edit: Tarinalla oli onnellinen loppu: Tänään Lippupalveluun oli palautunut myymättömiä tikettejä, ja sain jopa tarvitsemani määrän! En siis kasvattanut partaa turhaan...

 

[Pavlikovsky]

ZZ Top nähty ja kyllä oli oikeasti loistava keikka ja partajermut olivat kyllä tulessa. Sää suosi loistavasti Puistobluesia ja muutenkin mainio tapahtuma puitteineen jälleen kerran.

Saavuin puolilta päivin Puistobluesin alueelle ja ensimmäinen keikka oli John Lee Hooker jr:n., jonka näin. Eipä ole legendaarisen John Lee Hooker vainaan pojasta isälleen vastusta, hieman soulahtava blues ei oikein minulle uponnut ja moni muukin hieman pudisteli päätään. Sen jälkeen lavalle säntäsi Eddie Cotton Band ja meno oli jo huomattavasti tanakampaa ja he pystyivät lyömään mukavat alkulöylyt Texasin boogie-pioneereille.

Sitten oli vuorossa itse illan pääesiintyjä ja introssa kerkesi jo yleisö huokaista, kun tekniset ongelmia oli havaittavissa äänentoiston kanssa, mutta saatiinhan pieni ja vanha bändi Texasista vihdoin lavalle.
Avausbiisi Got Me Under Pressure oli hyvin puuroinen ja Gibbonsin laulusta ei meinannut saada Jormakaan selvää, mutta miksaajat saivat soundit kohdilleen ja alkurykäisy oli loppujen lopuksi vakuuttava yleisön pauhatessa hyvin mukana.

Sen jälkeen seurasi pitkä blues-osio ilman mitään sen suurempia katkoja tai spiikkejä. Kohokohtina Waiting For The Bus, I Need You Tonigt ja Brown Sugar sekä kuultinpa siellä Hendrixin coveri Hey Joe. Ne pari muuta coveria olisi voinut vaihtaa vaikkapa Franceneen tai Whiskey`n Mamaan, mutta mitäpä sitä valittamaan. Party On The Patio oli hyvä valinta settiin ja siitä lähti keikan loppusuora rullaamaan missä kuultiin mm. tutut Gimme All Your Lovingit, Sharp Dressed Man sekä Legs. Sitten pieni encore tauko ja vielä hyvin svengaava La Grange sekä Tush ja se oli siinä. Bluesia ja rockia tasapuolisesti ja yleisö oikeasti nautti.

ZZ Topilla on omanlaisena jylhä ja suora tyyli lavalla, josta pidän. Turhaa lavarekvisiittaa ei ollut ja kolmikko todella vakuutti ja homma oli helpon näköistä. Hyväntuulinen Gibbons naureskeli ja tilutteli kitaraa sen minkä kerkesi kuitenkin vähäelkeisesti ja kerkesi Billy murahdella mikkiin jotain Texasin murretta sopivissa määrin, kun ei muutakaan keksinyt.
Dusty Hill hoiti hyvin myös laulupuolen ja basso murisee taustalla varmasti. Frank "The man with no beard" Beard takoi rumpupatteriston takana kuin höyryveturi ilman sen suurempia rumpusooloja tai esiintymisiä, vaan tasaisen varmaa työskentelyä sama ilme kasvoilla koko 1,5h, vakuuttavaa.

Lipuille tuli todella katetta ja hieno ilma vielä tosiaan kruunasi kaiken. Texasin partajalmareista huokui se pitkä taival, joka heillä on takana, mutta tyylikkäästi he esiintyvät ja ovat ansainneet kaiken arvostuksen.

Kiitos ZZ Top, kiitos Puistoblues!

 

[Pavlikovsky]

Lontoon kielisestä wikipediasta olin katsovinani, että uusi albumi olisi merkitty vuoden 2011 puolelle julkaistavaksi, alunperinhän puhe oli joulukuusta milloin Texasin boogiejyrät olisivat saaneet uuden kiekon pihalle. Noh, ollaan kärsivällisiä, uutta albumia on sentään jo vuosia odoteltu, niin nyt eivät kuukaudet tunnu enää missään.

Tänään kuuntelin Rhythmeen-albumia ja jotain aika samantapaista haluaisin uudelta levyltä löytyvän sekä tottakai jotain bluesin rytkettä olisi myös mukava kuulla. Kuitenkin sellainen pienehkö särö Gibbonsin kitaraan sekä Beardin rummutukseen jykevyyttä niin hyvää tulee.

 

[Pavlikovsky]

Haw, Haw, Haw, Haw vaan kaikille jatkoajan Tset Tset Top-faneille. Hyviä uutisia nimittäin Texasin boogiepioneerit ovat potkaisseet uuden biisin pihalle ja muutenkin uudesta levystä on tullut sellaista tietoa turhan pitkän hiljaiselon jälkeen, että kiekon nimi olisi Flying High ja tosiaan teemana kuulemma paluu sinne bluesin ja Texas-boogien juurille, minkä alueen partajalmarit osaavat parhaiten tässä genressä.

Tuossa siis kappale Flying High: http://www.youtube.com/watch?v=xn7boyyKHQA

Ensi kuuntelun jälkeen varsin simppelin riffiin varaan rakennettu, hyvin eteenpäin vievä rento veto, missä Billyn ääni kuulostaa tutun (hyvän) karhealta, kohtuu hyvää sooloiluakin Gibbonsilta irtoaa. Kappaleesta voi aistia, että äijät nauttivat todella soittamisesta (jälleen) ja jos muun levyn taso on tätä niin kyllä ainakin Pavlikovsky tykkää, muutaman puhtaan blues-kipaleenkin toivon mukaan. Soundi ei ole enää niin mutainen kuin mitä se oli aiemmilla kiekoilla ja hyvä niin.

Hieno levy varmasti tulossa, loistavaa Texasin boogiejyrät!

 

[Evil]

Ihan tuo kuulostaa siltä itseltään. Odotus on kova.

 

[White Wolf]

Hyvältä kuulostaa tuo uus biisi... Albumia odotellessa.

Menin sitten tsekkaamaan bändin kiertueaikataulun 2011:
ZZ Top Tickets and Concert Tour Dates | ZZ Top

Eurooppaan tulevat 25.6.2011 ja "yllättäen" eivät oo tulossa suomeen eikä edes ruotsiin. Lähin paikka ois saksassa ja siitä seuraavat Sveitsi, Ranska ja Espanja.

 

[Pavlikovsky]

Lontoon kielisen wikipedian mukaan Gibbons olisi jossain haastattelussa todennut, että uusi albumi tulisi maalis-huhtikuussa pihalle. Näköjään tuppaa koko ajan tuo julkistamisajankohta venyvän, tosin eihän se mikään ihme ole starojen kanssa. Kunhan nyt ei ainakaan enää venyisi liikaa, ainakaan eteenpäin.

Lätyltä jo julkaistu biisi oli varsin hyvä ja tasaisen varma veto. Toivottavasti kiekolla on pari räväkämpääkin boogie-ränttä tänttää kuin myös silaus bluesiakin.

ZZ Tophan kierteli tuossa viime keväänä Lynyrd Skynyrdin kanssa pitkin amerikan yhdysvaltoja esiintyen varmaan lähinnä etelän redneckeille, mutta jos ko. kaksikko olisi Suomeen rantautunut samalle keikalle, niin olisin ollut valmis maksamaan kovemmankin lipun hinnan tuosta. Noh, toivotaan, että ainakin Skynyrd saadaan myös Suomeen uuden albumin kautta.

 

[Pavlikovsky]

Texasin boogiepapat Suomeen!

ZZ Top Suomeen kesällä! | Musiikki | Iltalehti.fi Siinä ehtaa uutista eli ZZ Top tulee Suomeen heinäkuussa järjestettävään Rockin`n Helsinki taphtumaan.

Tuli vähän puskista tämä tieto, sillä partajalmarit eivät kovin usein Suomessa ole vierailleet. 2010 kesällä Texasin äijät olivat helteisessä Puistobluesissa metelöimässä karheaa bluesia, joten uskon settilistan olevan nyt hieman rock-painotteisempi ja kenties kuultaisiin maistiaisia uudelta kiekolta, kova keikka oli kyllä Puistobluesin keikkakin loppuunmyydylle Väinölänniemelle.

Pakkohan tuonne kai on mennä, ei näitä Rock and roll hall of fame-bändejä liikaa enää kiertele ja Partajarrut ovat aina kuuluneet suosikkeihini. Gibbonsin karheaa vokalisointia, Hillin keinuttelevaa bassottelua sekä Frank Beardin eleetöntä rumpukomppia odotellessa! Recycler laitetaankin heti pyörimään, haw haw haw haw....

 

[Jupe]

Pakkohan tuonne kai on mennä, ei näitä Rock and roll hall of fame-bändejä liikaa enää kiertele

Onko tietoa nykykunnosta?

Itseäkin houkuttelisi nähdä bändi jota kuuntelin jo alle 10 vuotiaana broidin levyiltä. Ja sen jälkeen murrosiässä Eliminator räjäytti koko potin. Paljon olen bändejä nähnyt mutta tämä puuttuu. Ainoa mutta on siis nykykunto, en ihan pelkästä bändin "näkemisestä" taida pulittaa kovaa hintaa.


_

 

[Evil]

Onko tietoa nykykunnosta?

Pari vuotta sitten kuvattu Texas-dvd ainakin on ihan tyrnää tavaraa.

Nythän partapapat ovat tehneet levyä hiljakseen pitkän tovin, ja kevääksi sitä olen lukenut lupaillun. Eli ihan uuttakin matskua on mahdollista kuulla. Alkoi kiinnostamaan nähdä Top jälleen; kerran olen ollut keikallaan, Oulunkylässä -91, ja oli kova veto se.

 

[Pavlikovsky]

Nykykunnosta sen verran voin itse todeta, että ainakin se toissakesäinen Topin Puistobluesin keikka oli helvetin hyvä, vaikka alkuun hieman soundi/teknisiä probleemia oli, mutta hyvällä miksauksella parin biisin jälkeen homma toimi kuin junan vessa. Texasin jermut olivat hyväntuulisia, siis Gibbons nyt ainakin, mitä niiden parin "oh yeah"-spiikkien perusteella pystyi tulkitsemaan. Pientä virnettä löytyi ja keikka eteni biisistä toiseen erittäinkin rouheasti turhia jorisematta. Tuskinpa siis mikään on tässä ajassa muuttunut.

ZZ Topin käyttäytyminen lavalla on ollut ainakin karismaattisen eleetöntä, kuin blues-miehillä konsanaan, mutta biisi kuin biisi tulee ämyreistä yhtä tunnistettavasti kuin aina.

Settilistahan oli tarkoituksenomaisesti tosiaan muotoiltu sillä keikalla blues-painotteiseksi Hendrix-covereineen, mikä oli hyvä oivallus. En sitten tiedä miten räväkämmät Topin rokkiraidat lähtevät papoilta, mutta en epäilisi kuitenkaan toisaalta hetkeäkään, sillä Tush, Got Me Under Pressure ja mm. Sharp Dressed Man lähti aika komeasti Väinölänniemellä näistä vähän räväkämmistä biiseistä.

Varmasti tulee rahoille katetta ja youtubesta kurkin vähän aikaa sitten Lynyrd Skynyrdin ja Topin yhteiskiertueen keikkavideoita ja se oli kovaa tavaraa se.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Alkoi kiinnostamaan nähdä Top jälleen; kerran olen ollut keikallaan, Oulunkylässä -91, ja oli kova veto se.

Mehän ollaan sitten melkein kuin napalankoja, minäkin olin siellä palelemassa. Oli tavattoman kylmä kohta kesästä tuolloin. Ei muistaakseni keikan aikana ainakaan pahemmin satanut, mutta niin kylmä oli ettei liialliseksi kuvittelemani villapusero tuntunut edes riittävältä. Olisiko suunnilleen sanottu HS:n arviossa, että muutama kylmästä sinistynyt käsi nousi välillä palelevasta ihmisjoukosta Texas-boogien tahdissa.

Tuon jälkeen en ole yhtyettä livenä nähnytkään, mikä on harmi. Tuo vähäeleinen mutta niin järjettömän intensiivinen tyyli on jollakin tapaa yksi viehättävimmistä mitä ala tarjoaa.

 

[Evil]

Mehän ollaan sitten melkein kuin napalankoja, minäkin olin siellä palelemassa. Oli tavattoman kylmä kohta kesästä tuolloin.

Ei minua palellut, tai en ainakaan muista että olisi. Oli hyvät lämmikkeet, ja hartaasti odotettu tilaisuus. Ei silloin huomaa sivuseikkoja.

Edellisenä iltana oltiin jo hypätty yöjunaan muutaman kaverin kanssa, ja päivä palloiltu piäkirkolla. Fiilistä kasvateltiin pikkuhiljaa, ja lopulta kun tärähti niin oli se hurja kokemus. Vaikkakin avausbiisi Planet of Womenin aikana tuuli tai miksaaja vei Gibbonsin äänen johonkin kankaalle ja soundi muutenkin oli aika puuroinen. Hetikohta äänenlaatu kuitenkin parani ja loppukeikka oli yhtä murhaa.

 

[Pavlikovsky]

Jälkeenpäin katsottuna tuo Oulunkylän vuoden -91 keikan settilista on varsin kova ja oikeastaan juuri sellaista mitä Topilta haluaisinkin kuulla. Bluesia sekä tiukkaa boogieta molempia tasaisesti Houstonin partajermuilta niin hyvä tulee.

Kovimmille Top-faneille itse voisin ainakin suositella tuota pari vuotta sitten julkaistua Double Down Liveä DVD:tä, jossa on kaksi keikkaa; vuodelta 1980 sekä 2008. Mikä huomioitavaa niin näiden herrojen lavaesiintyminen tai mikään muukaan musiikillinen ulkoinen tekijä ei ole pahemmin muuttunut lavasteita tai valoja nyt lukuunottamatta.

Settilista on uudemmalla keikalla hieman lyhyempi, mutta eipä se mitään haittaa, sillä kappaleita riittää tuossa vuoden -80 keikalla varsin hyvin. Tällä DVD:llä nivotaan yhteen hyvin ZZ Top, lyhyenä oppimääränä.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Ei minua palellut, tai en ainakaan muista että olisi. Oli hyvät lämmikkeet, ja hartaasti odotettu tilaisuus. Ei silloin huomaa sivuseikkoja.

Sinulla on tietysti siellä itärajan suunnalla nahka parkkiintunut tolkuttomissa pakkasissa ja viimoissa. Tuollainen alkukesän 1991 tapainen kylmyys puree meihin etelän vetelöihin varmaan ihan eri lailla napakasti.

Eiköhän nuo Kaisaniemi-liput pidä hommata. Pitää muutenkin palautella mieliin ZZ Topin tuotantoa, yhtye on jäänyt viime vuosina hiukan vähemmälle kuuntelulle. Ehkä siksi että tuotanto ei olekaan niin valtava laaja, studiolevyt kuuntelee tiukan paikan tullen vaikka putkeen. Livenä yhtye on tietysti parhaimmillaan.

 

[Pavlikovsky]

Ehkä siksi että tuotanto ei olekaan niin valtava laaja, studiolevyt kuuntelee tiukan paikan tullen vaikka putkeen

Kyllä vain ja esimerkiksi Chrome&Smoke&BBQ-kokoelma on hyvin kattava, joka tekee läpileikkauksen bändin tuotannosta varhaisesta bluesista 80-luvun syntikkaboogiehen ja aina uudempaan sekä hieman mutaisempien soundien levyihin. Jos vaan mielenkiintoa Kääpiöltä löytyy niin blues-miehenä kannattaa sun tsekata ZZ Topin One Foot In The Blues-kokoelma, jossa on Houstonin partaniekkojen kattava blues-biisien kokoelma: One Foot in the Blues - Wikipedia, the free encyclopedia

Omat suosikkini löytyvät varhaisista Tres Hombres, Rio Grande Mud ja Tejas ajoilta vaan pidän mä kyllä syntikka-levyjäkin hyvinä kokonaisuuksina, jolla bändi ponnisti MTV:n tietoisuuteen. 90-lukulaisista Antenna ja Rhythmeen ovat täynnä hyvää boogie-poljentoa kun XXX edustaa jo hieman säröisemmän soundin boogieta.

Livenä bändi tosiaan on mukaansa tempaiseva ja parin vuoden takainen partajalmareiden kotikulmilla vedetty Live From Texas on ytimekäs ja tanakka live, jossa on bluesia sekä nopeampia hittejä mukana ilman turhempia jorinoita mitä Gibbons harvemmin harrastaa.

Noh, kunhan tarinoin ja pitää se itsekin hommata liput keikalle, kuuluu suosikkibändeihin ja uskon varmasti, että pärisyttävät partaansa vankasti myös ensi kesänä Helsingissä niin kuin näiden pappojen pitääkin.

 

[Evil]

Tähän väliin suosittelen Gibbonsin varhaisemman bändin, Moving Sidewalksin albumia Flash. Muutama biisi siitä löytyy Topin boksiltakin, mutta jos albumiin törmäätte niin hankkikaa pois. Hendrix-vaikutteista bluesboogieta; kyllä sieltä Billyn tatsin jo tunnistaa. Tässä näyte: You Make Me Shake.

 

[kekkis]

Avovaimo oli sitten päättänyt hankkia sivullekirjoittaneelle syntymäpäivälahjan 5kk etukäteen. Eilen löi kouraan 2 tikettiä Kaisaniemen keikalle.

Kolmas keikka, jota pääsee väijymään, 2010 Puistobluesissa ja 2003 Olympiastadionilla jo koettuna.

Olisipa jo heinäkuu :)