Pisin Kääpiö 186cm
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Die Nationalmannschaft, Bayern München, HIFK
Zoofilia eli kansankielellä eläimiin sekaantuminen on arka keskustelunaihe. Siitä on mahdollista käydä asiallista ja tahdikasta keskustelua vain hyvin harvoilla foorumeilla ja hyvin harkituissa tilanteissa.
Seksuaalisen mielenkiinnon kohdistaminen eläimeen on sosiaalisessa mielessä äärimmäisen paheksuttua toimintaa, jolle on vaikea saada oikeutusta minkäänlaisilla perusteluilla. Sanottakoon heti kärkeen myös se, että minun on vaikea nähdä zoofiliassa mitään myönteistä tai kannatettavaa, olipa ihmisen seksikumppanina mikä eläin hyvänsä. Olen kuitenkin valmis kuuntelemaan aiheesta myös poikkeavia (sic) näkemyksiä, varsinkin jos joku pystyy perustelemaan mielipiteensä hyvin. Ihan kaikkea ja kaikkia en halua tuomita suoralta kädeltä.
Vaikka yhteiskunta ei vähimmässäkään määrin rohkaise jäseniään eläinseksiin, niin jostakin syystä se ei ole nykypäivän Suomessa kiellettyä. Eläimiinsekaantuminen poistettiin Suomen rikoslaista vuonna 1971, eli samana vuonna kuin homoseksuaalisuuden harjoittaminen lakkasi olemasta rangaistavaa. Näennäisestä laillisuudestaan huolimatta eläinseksin harrastaja saattaa eläimeen sekaantuessaan syyllistyä eläinrääkkäykseen, mikä puolestaan on rangaistava teko.
Menneisyydessä eläimiin sekaantumiseen on suhtauduttu vaihtelevasti, mutta yleensä kuitenkin kielteisesti. Esimerkiksi 1700-luvun Suomessa zoofilian harjoittaminen oli raskas rikos, josta saatettiin jakaa kuolemanrangaistuksia. Aihetta on tutkinut mm. FT Teemu Keskisarja väitöskirjassaan, joka käsitteli 1700-luvun Suomen oikeustapauksia liittyen eläimeensekaantumissyytteisiin. Keskisarjan mukaan 1700-luvulla ei ollut lainkaan tavatonta, että eläimeensekaantujan lisäksi myös seksikumppanina toiminut eläin tuomittiin tapettavaksi. Yksi syy tähän saattoi olla se, että tuon aikaisen puutteellisen tietämyksen valossa pidettiin aivan mahdollisena, että ihmisen ja eläimen välisestä sukupuolisesta kanssakäymisestä voisi syntyä ties minkälaisia jälkeläisen epäsikiöitä. Siksi pidettiin parhaana, että "saastunut" eläin päästetään päiviltä ikään kuin varmuuden vuoksi.
Olen huomannut viime aikoina esiintyneen äänenpainoja sen puolesta, että zoofilia palautettaisiin Suomen rikoslain piiriin rangaistavaksi teoksi. Näin on jo tapahtunut esimerkiksi Ruotsissa, jossa eläinseksi oli pitkään sallittua, pois lukien eläinrääkkäyksen tunnusmerkistön täyttävä toiminta. Ruotsissa eläinseksin kieltäminen perustui juuri eläinsuojelullisiin syihin, ei niinkään siihen, että kieltämisellä olisi haluttu ottaa erityisen jyrkkä kanta pienen vähemmistön zoofiilisia taipumuksia vastaan. Ruotsalainen yhteiskunta on ottanut tällä päätöksellä selkeästi kantaa eläinten hyvinvoinnin turvaamisen puolesta siten, ettei tulkinnanvaraa enää syntyisi.
Mikä on sinun kantasi zoofiliaan? Pitäisikö moinen touhu kieltää myös Suomen rikoslaissa? Näetkö voivasi sallia eläinseksin jollekulle toiselle, joka kokee näinkin oudon harrasteen "omaksi jutukseen"? Vai riippuuko sallivuutesi tapauksesta, eli onko saksanpaimenkoira Max töölöläisen sinkkurouvan sulhona yhtä hyvä tai huono homma kuin peräkylän Eevertin epäpyhä suhde ayrshire-lehmäänsä Kieloon?
Onko zoofiliassa kyse eläimen hyväksikäytöstä, vai voiko ihmisen ja eläimen välinen seksisuhde perustua jonkinmoiseen yhteisymmärrykseen tai kunnioitukseen? Vai täyttääkö eläimeen sekaantuminen paremminkin eläinrääkkäyksen tunnuspiirteet? Millaisia rangaistuksia eläimiinsekaantujille pitäisi mielestäsi tuomita - pitäisikö langettaa vastaavantasoisia rangaistuksia kuin raiskaajille tai pedofiileille?
Laitetaan tähän perään (sic) vielä perinteiset tägit, eli @BlackWolf ja @vlad .
Seksuaalisen mielenkiinnon kohdistaminen eläimeen on sosiaalisessa mielessä äärimmäisen paheksuttua toimintaa, jolle on vaikea saada oikeutusta minkäänlaisilla perusteluilla. Sanottakoon heti kärkeen myös se, että minun on vaikea nähdä zoofiliassa mitään myönteistä tai kannatettavaa, olipa ihmisen seksikumppanina mikä eläin hyvänsä. Olen kuitenkin valmis kuuntelemaan aiheesta myös poikkeavia (sic) näkemyksiä, varsinkin jos joku pystyy perustelemaan mielipiteensä hyvin. Ihan kaikkea ja kaikkia en halua tuomita suoralta kädeltä.
Vaikka yhteiskunta ei vähimmässäkään määrin rohkaise jäseniään eläinseksiin, niin jostakin syystä se ei ole nykypäivän Suomessa kiellettyä. Eläimiinsekaantuminen poistettiin Suomen rikoslaista vuonna 1971, eli samana vuonna kuin homoseksuaalisuuden harjoittaminen lakkasi olemasta rangaistavaa. Näennäisestä laillisuudestaan huolimatta eläinseksin harrastaja saattaa eläimeen sekaantuessaan syyllistyä eläinrääkkäykseen, mikä puolestaan on rangaistava teko.
Menneisyydessä eläimiin sekaantumiseen on suhtauduttu vaihtelevasti, mutta yleensä kuitenkin kielteisesti. Esimerkiksi 1700-luvun Suomessa zoofilian harjoittaminen oli raskas rikos, josta saatettiin jakaa kuolemanrangaistuksia. Aihetta on tutkinut mm. FT Teemu Keskisarja väitöskirjassaan, joka käsitteli 1700-luvun Suomen oikeustapauksia liittyen eläimeensekaantumissyytteisiin. Keskisarjan mukaan 1700-luvulla ei ollut lainkaan tavatonta, että eläimeensekaantujan lisäksi myös seksikumppanina toiminut eläin tuomittiin tapettavaksi. Yksi syy tähän saattoi olla se, että tuon aikaisen puutteellisen tietämyksen valossa pidettiin aivan mahdollisena, että ihmisen ja eläimen välisestä sukupuolisesta kanssakäymisestä voisi syntyä ties minkälaisia jälkeläisen epäsikiöitä. Siksi pidettiin parhaana, että "saastunut" eläin päästetään päiviltä ikään kuin varmuuden vuoksi.
Olen huomannut viime aikoina esiintyneen äänenpainoja sen puolesta, että zoofilia palautettaisiin Suomen rikoslain piiriin rangaistavaksi teoksi. Näin on jo tapahtunut esimerkiksi Ruotsissa, jossa eläinseksi oli pitkään sallittua, pois lukien eläinrääkkäyksen tunnusmerkistön täyttävä toiminta. Ruotsissa eläinseksin kieltäminen perustui juuri eläinsuojelullisiin syihin, ei niinkään siihen, että kieltämisellä olisi haluttu ottaa erityisen jyrkkä kanta pienen vähemmistön zoofiilisia taipumuksia vastaan. Ruotsalainen yhteiskunta on ottanut tällä päätöksellä selkeästi kantaa eläinten hyvinvoinnin turvaamisen puolesta siten, ettei tulkinnanvaraa enää syntyisi.
Mikä on sinun kantasi zoofiliaan? Pitäisikö moinen touhu kieltää myös Suomen rikoslaissa? Näetkö voivasi sallia eläinseksin jollekulle toiselle, joka kokee näinkin oudon harrasteen "omaksi jutukseen"? Vai riippuuko sallivuutesi tapauksesta, eli onko saksanpaimenkoira Max töölöläisen sinkkurouvan sulhona yhtä hyvä tai huono homma kuin peräkylän Eevertin epäpyhä suhde ayrshire-lehmäänsä Kieloon?
Onko zoofiliassa kyse eläimen hyväksikäytöstä, vai voiko ihmisen ja eläimen välinen seksisuhde perustua jonkinmoiseen yhteisymmärrykseen tai kunnioitukseen? Vai täyttääkö eläimeen sekaantuminen paremminkin eläinrääkkäyksen tunnuspiirteet? Millaisia rangaistuksia eläimiinsekaantujille pitäisi mielestäsi tuomita - pitäisikö langettaa vastaavantasoisia rangaistuksia kuin raiskaajille tai pedofiileille?
Laitetaan tähän perään (sic) vielä perinteiset tägit, eli @BlackWolf ja @vlad .