En oikein löytänyt tälle sopivaa ketjua, joten tulkoon nyt tähän. Loistava luento koskien hyvinvointiyhteiskuntaa kriisejä ja maailman tilaa kun tarkasteltaessa pidemmän aikavälin perspektiivillä. By Teemu Keskisarja
Olen itse oppinut hyvin pienen aikaa elettyäni historiasta sen, että aina eletään aikaa, jota ei vielä ole. Ihmiset miettii mitä on tulossa tai mitä on tapahtunut. Tämä on tällaista limbossa leijumista. Vasta tulevaisuudessa koittaa se hetki, jolloin ajatus syntyy, ja sen ajatuksen realisoituessa ollaankin lopulta jo kaukana menneisyydessä. Okei, tämä on hirveän filosofista, mutta eipä meillä olisi todella teräväkielisiä historioitsijoita, jollei menneisyyttä sellaisenaan jonain konkreettisena kokonaisuutena arvioitavana olisi.
Keskisarjasta olen kuullut vain ja ainoastaan hyvää, ja oli kyllä sellainen myyntipuhe, että pitäisi mennä perille kaikille niille, jotka tosiaan niiskuttavat, kun joku jauheliha nyt olikin kaupassa euron kalliimpaa. Aistin miehestä lievää pettymystä ja snadia ihmisvihaa, mutta sillain se menee, kun käsitellään inhimillisen lähihistorian totuuksia. Vasta viimeiset reilut sata vuotta on käytännössä eletty "tätä" aikaa, ja ylipäätään aikaa, jota jostain asti laskemaan alottaneet ovat eläneet, eli "sitä" aikaa. Ilman lääketiedettä me oltaisiin vieläkin siellä 1600-luvulla. Sodat ja taudit, nuo alusta asti vaivanneet ongelmat kun on kurissa, niin ihmiskunta elää ja voi paljon paremmin. Mutta minkäs teet sotien kanssa, kun aina jollain on dorkamainen tarve siihen.