Huntingtonin reisirasitus oli minun päiväni suurin pettymys……
Mutta miksi Marian takareisi prakasi?
Tuli vähän myöhässä kommentti tähän viestiin, mutta kyllä tosiaan huomasin viestisi sarkasmiksi, ja ajattelen asioista aika lailla samalla tavalla, siihen viittasin kommentillani.No se oli kyllä osin sarkastinen kieli poskessa kirjoitettu viesti. Jos tämä pidemmälle matkalle siirtyminen on jokin menestysresepti niin saisiko ketjuun esimerkkejä urheilijoista jotka ovat tämän tien kulkeneet? Joko suomalaisista tai kansainvälisesti.
Alkuunsahan oli puhetta nimenomaan keskinkertaisten sprinttereiden siirtymisestä 400 metrille (ja tästä on myös Tuomas Raja puhunut jossakin selostuksessa) mutta asiaa voi laajentaa myös muille matkoille. Mulla tulee suomalaisista mieleen Juha Väätäinen joka 60-luvulla oli kansallisen tason keskimatkojen juoksija. Ja sitten nimet tyyliin Dick Quax ja Rod Dixon eivät kelpaa, Dixon sai olympiamitalinsa 1500 metrillä ja oli jo siinä lajissa maailman eliittiä, Quax puolestaan ei tainnut olla ikinä niin paljon maileri.
Ja mitä harjoittelemisen kovuuteen ja raakuuteen 400 metrillä tulee, ei liene kyse etteivätkö suomalaiset asiaa tietäisi. Eikä kovien harjoittelujen välttäminen liene syy heikolle menestymiselle, onhan lukuisa kansallinen huippumme loukkaantuneena (tai "ylikunnossa") kovista harjoituksista johtuen. Tai sitten mykoplasmasta johtuen, en tiedä sen vaivan syytä mutta tuntuu tulevan vain lähinnä urheilijoille.
Ihan äkkiä sanoen suomalainen sprintteri jolle olisi loogista siirtyä 400 metrin matkalle voisi olla Hannamaari Latvala. Tosin hältä meni useita vuosia sivuun erilaisten vaivojen takia ja niitä voisi tulla edelleen jos alkaisi harjoitella vielä kovempaa kuten kilpailu 400 metrillä vaatii. Milja Thureson on tehnyt jos ei nyt siirtymää 400 metrille niin ainakin alkanut kisaamaan myös tällä matkalla - tuloksensa ovat aika tasaisia kaikilla juoksemillaan matkoilla, mitalitasoa Kalevan kisoissa mutta tasonsa ei riitä arvokisaedustukseen millään matkalla.
Teijula oli kuudes 800 m välierässä ja näin ollen finaaliin ei asiaa. Universiadeissa seitsenottelussa Sillman on nyt toisena ja Hertta Heikkinen noussut kolmanneksi. Sillmanilla 6000 pistettä ja oma ennätys yhä haarukassa.
Kramer oli kärjessä loppusuoralle tultaessa mutta hyytyi. En tiedä iskikö jotain kipua vai mitä kävi koska oli todella erikoinen tipahtaminen mutta tehot katosi juoksusta. Ehkä se vaan sippasi.En ole tänään ehtinyt kisoja seuraamaan, mutta Kramer näyttää karsiutuneen myös. Mitäköhän helkkaria siellä on käynyt.
Henkilöistä, joilla olisi voinut olla potentiaalia 46s alitukseen, pitää mainita Ville Wendelin. Juoksi 46,66 Helsingin EM-kisoissa 2012, mutta hylättiin ratarikon takia. Villekään ei ihan nopeimmasta päästä ollut, mutta kuitenkin viime vuosien juoksijoista päässyt lähimmäksi tuota 46s rajaa.Tuli vähän myöhässä kommentti tähän viestiin, mutta kyllä tosiaan huomasin viestisi sarkasmiksi, ja ajattelen asioista aika lailla samalla tavalla, siihen viittasin kommentillani.
Eipä Suomessa taida tällä hetkellä olla näköpiirissäkään luontaisesti Suomen mittakaavassa nopeaa kaveria, jolla maitohapon sieto-ominaisuudet ja treenin kestäminen olisi 400 metrillä 46 alittamiseen edellyttämällä tasolla.
Tommi Hartonen (19-vuotiaana 400m 47,13) ja Sauli Pahlman (17-vuotiaana 47,53) taitavat olla viimeisimmät edelliset kriteerit täyttävät juoksijat. Tosin nelosen treeniä eivät hekään taineet kestää, vai tuliko sitä koskaan edes kunnolla kokeiltua...
