Yleisurheiluvuosi 2019

[HPL76]

Aivan oikea päätös. Jos ei kroppa kestä enää huipputasolla heittämistä, niin sitten pitää tehdä jotain muuta. Terokin sen verran elämästään panostanut vain tuohon tikun paiskomiseen, että varmasti tietää milloin on mahdollista palata kärkeen ja milloin se ei vaan tule tapahtumaan. Monet kerrat olen Teron heittoja katsellut ja monta kertaa on Tero keihään viskannut sellaisiin lukemiin sellaisessa paikassa, että ei voi kuin ihailla. Harmi, mutta turha tuota on hieroa kun ei kuitenkaan seiso.

 

[Beltran]

Vuosi ja etenkin yleisurheilukausi 2019 lähenee loppuaan ja paremman tekemisen puutteessa sain mieleeni kyhäillä vuosikymmenen parhaat yleisurheilijat. Toki tiedän että vuosikymmeneen kuuluu vielä vuosi 2020 ja 2010 ei kuulu mutta onhan tässä elelty putkeen kymmenen kappaletta 201X vuosia ja siirrytään 202X alkuisiin joten tämä kelpaa tässä ihan hyvin. Kenties listausta voi päivittää ja parantaa vuoden kuluttua pudottamalla vuoden 2010 jutut pois, jolloin ei kyllä paljoa tapahtunutkaan. Tarkastelussa on päähuomio ajanjaksona olleet olympialaiset sekä MM-kisat joita oli yhteensä seitsemän kappaletta. Plus lisäksi jos ME-tuloksia on tullut tehtyä niin ne ovat meriittinä tulosten tekijöille. Mitään EM-kisoja en tässä huomioi koska silloin pitäisi huomioida myös muita alueellisia arvokisoja sekä myös Kansainyhteisön Kisat jne. Myöskin MM-kisat halleissa olen jättänyt pois: toisaalta siksi että ne eivät kerää kisaajia niin laajasti kuin vastaavat kisat kesällä ja toisaalta niissä kisoissa ei ole edes kaikkia lajeja ja osasta on joku korvaava versio kuten 60 metrin pikapyrähdys. Ja koska tällainen lista tuli tehtyä niin postaanpas sen tänne, kenties joku kokee tarvetta kommentoida vaikkapa kertoen että lista on huono plus kyseinen kommentoja julkaisee oman listansa.

Miehet
Listan kärkeen sijoittuu selkeästi neljä nimeä. Heidän laittaminen parhausjärjestykseen on aika vaikeata ja lisäksi on niin että mainituista urheilijoista kaksi on kisannut arvokisoissa kahdessa eri lajissa (Bolt jopa kolmessa jos huomioidaan myös viestijuoksu). Ajattelin kuitenkin niin että noille kahden lajin urheilijoille (Bolt ja Farah) jotka ovat melko tasaisesti menestyneet molemmissa lajeissaan en antaisi lisäbonusta verrattuna yhden lajin urheilijoihin (Taylor ja Eaton) koska kisavalikoimassa ei ole toista lajia joihin jälkimmäinen kaksikko voisi yhtä luontevasti osallistua kuin mitä Bolt ja Farah ovat tehneet. Tästä tietysti seuraa kysymys että olisivatko Bolt ja Farah yhtä korkealla listassa jos olisivat kisanneet vain yhdessä lajissa kuin nyt ovat – tai olisivatko siis yhtä hyviä urheilijoita kuin nyt ovat? Vaikea vastata mutta jotakuinkin samoilla ominaisuuksillaan Bolt ja Farah ovat menestyneet kummassakin lajissaan mutta valtaosalla yleisurheilijoita ei vastaavaa kahden lajin osallistumismahdollisuutta ole. Ja sitten itse listaan.

1. Christian Taylor. Dominoinut lajiaan paremmin kuin kukaan muu omaansa. Tarkastelujakson seitsemässä arvokisassa kuusi kultamitalia, voitti kaikki muut paitsi Moskovan MM-kisat 2013 jolloin oli neljäs. Tahrana Moskovan kisojen lisäksi se että ei onnistunut tekemään lajinsa ME-tulosta.
2. Ashton Eaton. Seitsemässä arvokisassa neljä kultamitalia ja yksi hopea, 2017 ja 2019 MM-kisoihin ei enää osallistunut. Kärkinelikon ainoa urheilija joka onnistui tekemään ME-tuloksen, jopa kahdesti, joista jälkimmäisen MM-kisoissa 2015 Pekingissä.
3. Mo Farah. Arvokisoissa 5000 metrillä viisi kultaa (2011, 2012, 2013, 2015, 2016) ja yksi hopea (2017), samoin 10000 metrillä viisi kultaa ( 2012, 2013, 2015, 2016, 2017) ja yksi hopea (2011). Jäi Eatonin taakse koska ei kyennyt ME-tulokseen mutta pysyi Boltin edellä hivenen paremman arvokisamenestyksen ansiosta.
4. Usain Bolt. Voi olla jopa kaikkien aikojen paras yleisurheilija? ME-tuloksensa eivät osu tarkastelujaksolle (lukuunottamatta 4x100m ME-tuloksia). 100 metrillä neljä kultaa (2012, 2013, 2015, 2016) ja yksi pronssi (2017), 200 metrillä viisi kultaa (2011, 2012, 2013, 2015, 2016).
5. David Rudisha. Neljä kultaa (2011, 2012, 2015, 2016) ja ME:n parantaminen kolmesti joista viimeisin Lontoon olympiakisojen ikimuistoisessa juoksussa.
6. Pawel Fajdek. Neljä kultamitalia moukarinheitossa (2013, 2015, 2017, 2019). Olympiakulta puuttuu.
7. Ezekiel Kemboi. Neljä kultaa (2011, 2012, 2013, 2015). Hänen jälkeensä Conseslus Kipruto on voittanut kolme seuraavaa. Jää Fajdekin taakse koska hänen dominointinsa lajissaan on hivenen suppeammalla ajanjaksolla.
8. Wayde van Niekerk. Voitti 400 metriä kolmesti (2015, 2016, 2017) joista keskimmäinen ME-tuloksella, 2017 sai lisäksi hopeaa 200 metrillä. Ei kuitenkaan selkeä lajinsa hallitsija viimeisen kymmenen vuoden aikana, vahvoja haastajia on Kirani James, LaShawn Merritt ja jopa Steven Gardiner. ME-tuloksensa avulla kuitenkin listalla ja Barshimin sekä Hartingin edellä, joista ainakin Barshimilla jakso lajinsa huipulla on pidempi.
9. Mutaz Essa Barshim. Kaksi kultamitalia (2017, 2019) ja kolme hopeaa (2012, 2013, 2016).
10. Robert Harting. Paidanrepiminen arvokisavoiton kunniaksi kolmesti (2011, 2012, 2013).

Naiset
1. Anita Wlodarczyk. Viisi kultamitalia (2012, 2013, 2015, 2016, 2017) ja ME-tuloksen parantaminen viisi kertaa, enemmän kuin kukaan muu missään lajissa. Ainoa nainen maailmassa joka on heittänyt moukaria yli 80 metriä, Wlodarczyk on pystynyt tähän seitsemässä eri kilpailussa. Rion olympaialaisissa Wlodarczyk heitti ME-tuloksen 82,29 jota tulosta hän on myöhemmin parantanut.
2. Liu Hong. Seitsemästä arvokisasta kuudessa mitaleilla 20 km kävelyssä: kultaa 2011, 2015, 2016 ja 2019, hopeaa 2013 sekä pronssia 2012. Väliin jäivät vain Lontoon MM-kisat 2017. Teki lajin ME-tuloksen kesäkuussa 2015, Venäjän Elena Lashmanova rikkoi tämän ajan kolme vuotta myöhemmin.
3. Brittney Reese. Viisi kultamitalia (2011, 2012, 2013, 2016, 2017). Ennätystuloksellaan 731 Reese on maailman kaikkien aikojen parhaat tilastossa jakamassa sijaa yhdeksän, tulostaan pidemmälle on hypätty vain kahdesti 2000-luvulla, ne tulokset vuosina 2002 ja 2004. Reese voitti ME-kultaa jo vuonna 2009.
4. Catarine Ibarguen. Mitali kaikista tarkasteluajan arvokisoista: kultaa 2013, 2015, 2016, hopeaa 2012, 2017, pronssia 2011, 2019. Naisten kolmiloikan 21 arvokisamitalista 18 on mennyt nelikolle Ibarguen, Olga Rypakova, Olha Saladukha, Yulimar Rojas. Olympiakisoissa 2004 ja MM-kisoissa 2005 Ibarguen osallistui korkeushyppyyn.
5. Shelly-Ann Fraser-Pryce. Suurimmat meriittinsä Fraser-Prycella on 100 metrin juoksusta jossa sai kultaa 2012, 2013, 2014, 2019, pronssia 2016. Lisäksi 200 metrillä kultaa 2013 ja hopeaa 2011, neljä kultaa ja kolme hopeaa pikaviestistä. Fraser-Pryce voitti 100 metrin juoksun myös olympialaisissa 2008 ja MM-kisoissa 2009, jolloin voitti myös pikaviestin.
6. Caster Semenya. Kiistelty hahmo joka voitti 800 metrin juoksun arvokisoissa 2011, 2012, 2016 ja 2017 joiden lisäksi oli kolmas MM-kisoissa 2017 1500 metrin juoksussa.
7. Sandra Perkovic. Arvokisoissa neljä kultamitalia 2012, 2013, 2016, 2017), hopeaa 2015 ja pronssia 2019. Daegun MM-kisat 2011 jäivät Perkovicilta väliin epäselvyyksiä sisältäneen doping-rangaistuksen takia.
8. Dalilah Muhammad. Voitti olympiakultaa 2016 ja maailmanmestaruuden 2019, jonka suorituksen kruunasi ME-aika 52,16. MM-kisojen hopeamitalille Muhammad selvisi 2013 ja 2017.
9. Sally Pearson. Olympiakultaa Lontoossa 2012, MM-kultamitali 2011 ja 2017. Lisäksi MM-hopea 2013.
10. Jessica Ennis-Hill. Kultaa 2011, 2012, 2015, hopeamitali Rion olympialaisissa 2016. Ennis-Hill ehti voittaa MM-kultaa jo Berliinissä vuonna 2009.

 

[benicio]

Somesta bongasin että Noora Toivo on alkanut Maria Huntingtonin manageriksi. Toivottavasti Noora saa Marian ymmärtämään asemansa nuorten roolimallina ja urheilullisuudessa pysytään vastedes mukavasti kohtuudessa ja nilkkojen pyörittelyssä.

 

[Hagi]

Suomen keihäsmitali jäi haaveeksi sotilaiden MM-kisoissa

Oliver Helander jäi neljänneksi ja Toni Kuusela seitsemänneksi sotilaiden MM-kisojen keihäänheiton finaalissa. Mitaliin olisi riittänyt reilu 75 metrin heitto.

etusuora.com

Surkeat tulokset Helanderilta ja Kuuselalta.

 

[Pavlikovsky]

Suomen keihäsmitali jäi haaveeksi sotilaiden MM-kisoissa

Oliver Helander jäi neljänneksi ja Toni Kuusela seitsemänneksi sotilaiden MM-kisojen keihäänheiton finaalissa. Mitaliin olisi riittänyt reilu 75 metrin heitto.

etusuora.com

Surkeat tulokset Helanderilta ja Kuuselalta.

Erittäin suomalaista.

Tämä on helppo kuitata, että ”on treenijumeja” ja ne sitten sulatellaan kesäksi. On ikään kuin sallittua lyödä itsensä totaalijuntturaan harjoittelusta suorituskyvyn notkahtaessa kuin lehmän häntä itse päälajissa, kumikuulahan lentää kaaressa kuin nato-ohjus, niin ei huolta. Yksi Tero Pitkämäen keihäs-perintö oli etenkin huippuvuosina se, ettei hän päästänyt Kankaan kanssa itseään koskaan ”treenijumiin” vaan oli jatkuvasti suorituskykyinen heittämään vaikka kepakko oltaisiin tuotu käteen jouluaattona. Saa käyttää, mut ei oo pakko hei.

 

[Hagi]

Erittäin suomalaista.

Tämä on helppo kuitata, että ”on treenijumeja” ja ne sitten sulatellaan kesäksi. On ikään kuin sallittua lyödä itsensä totaalijuntturaan harjoittelusta suorituskyvyn notkahtaessa kuin lehmän häntä itse päälajissa, kumikuulahan lentää kaaressa kuin nato-ohjus, niin ei huolta. Yksi Tero Pitkämäen keihäs-perintö oli etenkin huippuvuosina se, ettei hän päästänyt Kankaan kanssa itseään koskaan ”treenijumiin” vaan oli jatkuvasti suorituskykyinen heittämään vaikka kepakko oltaisiin tuotu käteen jouluaattona. Saa käyttää, mut ei oo pakko hei.

Samaa mieltä. Nyt tulokset olivat sellaista lajia tosissaan harrastavan keihäänheittäjän tasoa, ei ammattilaisten tulostasoa. Esim. Rätykin oli aina siinä 80 m kunnossa loppusyksyllä ja myös heti keväällä. Arvokisoihin sitten kuntohuippu.

Tuossa esimerkki:

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=3eiEn5iP3p8

 

[Konnamuori]

Varmasti mukavan Kiinan-reissun pojat saaneet silti tehtyä.

 

[Beltran]

Samaa mieltä. Nyt tulokset olivat sellaista lajia tosissaan harrastavan keihäänheittäjän tasoa, ei ammattilaisten tulostasoa. Esim. Rätykin oli aina siinä 80 m kunnossa loppusyksyllä ja myös heti keväällä. Arvokisoihin sitten kuntohuippu.

Onko tässä joku vitsi kätkettynä? Miten kävi Stuttgartin MM-kisoissa 1993?

 

[Hagi]

Onko tässä joku vitsi kätkettynä? Miten kävi Stuttgartin MM-kisoissa 1993?

Ei ole. Totta kai jokainen epäonnistuu joskus. Pidän silti Rätyä todella kovana urheilija. Hienoin saavutus oli ehkä jo iäkkäänä Atlantan 1996 Olympiapronssi, kun Räty heitti pohje ja akillesjänne puudutettuna pronssille. Alla oli koko kesänä yksi kisa, Kalevan Kisat Tampereella. Tuo oli sitä rutiinia.

 

[Beltran]

Ei ole. Totta kai jokainen epäonnistuu joskus. Pidän silti Rätyä todella kovana urheilija. Hienoin saavutus oli ehkä jo iäkkäänä Atlantan 1996 Olympiapronssi, kun Räty heitti pohje ja akillesjänne puudutettuna pronssille. Alla oli koko kesänä yksi kisa, Kalevan Kisat Tampereella. Tuo oli sitä rutiinia.

Varmasti kaikki pitävät Seppo Rätyä kovana urheilijana mutta kommentoin viestiäsi jossa kerroit "Arvokisoihin sitten kuntohuippu". Rädyn wikipediasivut kertovat arvokisamenestyksekseen seuraavaa:

• 1986 EM-Stuttgart: karsiutui (76,00)
• 1987 MM-Rooma: kultaa SE-tuloksella 83,54
• 1988 Soulin olympiakisat: pronssia tuloksella 83,26
• 1990 EM-Split: viides tuloksella 82,18
• 1991 MM-Tokio: hopeaa tuloksella 88,12
• 1992 Barcelonan olympiakisat: hopeaa tuloksella 86,60
• 1993 MM-Stuttgart: karsiutui (74,30)
• 1994 EM-Helsinki: hopeaa tuloksella 82,90 (vaikean olkapääleikkauksen jälkeen)
• 1995 MM-Göteborg: 11. sija (78,76)
• 1996 Atlantan olympiakisat: pronssia tuloksella 86,98
• 1997 MM-Ateena: karsiutui (77,24)

Tilastopajan tai IAAF:n kausitilastot eivät aukea Rädyn uran ajanjaksolle (ainakaan ilmaiseksi) josta voisi tarkastaa kuinka monesti hän heitti kauden parhaansa arvokisoissa. Tiivistelmänä kuitenkin 11 arvokisaa joissa kahdeksan finaalipaikkaa. Tulos yli 85 metriä kolmesti, yli 87 metriä kerran, alle 80 metriä neljästi. Viisi mitalia joka on kaksi vähemmän kuin Tero Pitkämäellä mutta kaksi enemmän kuin Antti Ruuskasella.

 

[Palstalegenda]

Viisi mitalia joka on kaksi vähemmän kuin Tero Pitkämäellä mutta kaksi enemmän kuin Antti Ruuskasella.

Rädyllä on kuusi mitalia arvokisoista: -87, -88, -91, -92, -94 ja -96.

 

[Hagi]

Rädyllä on kuusi mitalia arvokisoista: -87, -88, -91, -92, -94 ja -96.

Lisäksi nykyään EM-mitaleja on helpompi "kerätä", kun kisat ovat joka toinen vuosi ja varsinkin Olympiavuonna huiput puuttuvat. Tuo muutos tuli voimaan 2010. Siinä mielessä minusta vertailua on nykyään parempi tehdä ensisijaisesti menestykseen Olympiakisoissa ja sen jälkeen MM-kisoissa. EM-kisojen mitalilätkät ovat sitten C-luokkaa, ainakin minusta.

 

[Palstalegenda]

Lisäksi nykyään EM-mitaleja on helpompi "kerätä", kun kisat ovat joka toinen vuosi ja varsinkin Olympiavuonna huiput puuttuvat. Tuo muutos tuli voimaan 2010. Siinä mielessä minusta vertailua on nykyään parempi tehdä ensisijaisesti menestykseen Olympiakisoissa ja sen jälkeen MM-kisoissa. EM-kisojen mitalilätkät ovat sitten C-luokkaa, ainakin minusta.

Juu, ja Rädyn alkuaikoina oli MM-kisat joka neljäs vuosi. Tavallaan 1989 jäi siis Rädyllä välistä.

 

[Beltran]

Lisäksi nykyään EM-mitaleja on helpompi "kerätä", kun kisat ovat joka toinen vuosi ja varsinkin Olympiavuonna huiput puuttuvat. Tuo muutos tuli voimaan 2010. Siinä mielessä minusta vertailua on nykyään parempi tehdä ensisijaisesti menestykseen Olympiakisoissa ja sen jälkeen MM-kisoissa. EM-kisojen mitalilätkät ovat sitten C-luokkaa, ainakin minusta.

Ei nyt ihan noinkaan. Rädyn aikana kilpailijat, kuten ilmeisesti myös Seppo Räty, lähtivät aivan yhtä tosissaan EM-kisoihin kuin olympialaisiin ja MM-kisoihinkin, tavoitteenaan menestyä mahdollisimman hyvin. Ja on vielä niinkin että Rädyn aikana EM-kisojen taso oli miesten keihäänheitossa jokseenkin sama kuin MM- ja olympiakisoissakin. Räty osallistui yhteensä kahdeksaan MM/olympiakisoihin ja niissä jaetuista 24 keihäsmitalista vain yksi meni Euroopan ulkopuolelle. Vastaavasti 2010-luvun MM/olympialaisten 21 mitalista seitsemän on mennyt ei-eurooppalaiselle ja syyksi en heti sanoisi sitä että lajin taso on laskenut Euroopassa.

Tässä mielessä 2010-luvun EM-kisojen keihäänheitto ei ole samantasoinen kilpailu kuin vastaava kisa olympialaisissa tai EM-kisoissa. Ja kaikkein heikkotasoisimpia ovat olleet EM-kisat olympiavuosina 2012 ja 2016.

 

[Harzan]

Wilma Murto vaihtaa valmentajaa. Tällä kertaa Mikko Latvalasta palataan Jarno Koivuseen.

Ja viimeistään vuoden vaihteen jälkeen kehissä on taas uusi valmentaja, kun "näkemykset" eivät Koivusen kanssa sittenkään kohdanneet.

 

[oiler99]

Olisi mielenkiintoista kuulla, mitä sanottavaa valmentajilla on työskentelystä Murron kanssa. Veikkaan, että ei kovinkaan positiivista.

 

[Ruutu8]

Murto on keskittynyt viime vuodet poseeraamaan Red Bull -tölkin kanssa ja samalla tainnut myös itse nauttia muutaman kulauksen kyseistä sokerilitkua.

Sinänsä harmi sanoa, mutta aikamoinen ihme saa tapahtua, jos Murrosta tulee vielä joskus kansainvälisen tason huippu-urheilija.

 

[Turkoosisalpa]

Musta tuntuu, että Wilma on palannut hattu kourassa Jarnon luo ja tämä voi oikeasti olla käänne parempaan.

 

[koukku]

Murto on keskittynyt viime vuodet poseeraamaan Red Bull -tölkin kanssa ja samalla tainnut myös nauttia muutaman kulauksen kyseistä sokerilitkua.

Sinänsä harmi sanoa, mutta aikamoinen ihme saa tapahtua, jos Murrosta tulee vielä joskus kansainvälisen tason huippu-urheilija.

Ensiksi tarvitsee tapahtua -8 kg, sen jälkeen avaimet on taas omissa käsissä.

 

[Beltran]

Lainaus Ylen artikkelista:

Finnin mukaan Murron ja Koivusen isoin tavoite on saada urheilijan fyysiset ominaisuudet paremmalle tasolle. Etenkin nopeutta on saatava ennen olympiakesää.

– Wilman juoksunopeus ei ole ollut parhaimmillaan viime vuosina, mutta sen pystyy yhden kauden aikana palauttamaan. Tekniikkapuoleen uskon, koska Koivunen on valmentanut Wilmaa alusta asti tekniikan suhteen.

Juoksunopeuden huonontumisen luulisi olevan hälyttävä merkki. En tiedä mihin mittausdataan Finnin kertomus perustuu mutta "viime vuosina" viittaa siihen että suunta alaspäin on tapahtunut jo Koivusen edellisen valmennusrupeaman aikana.

 

[Harzan]

Mutta kyllä Wilma ihan varmasti heittää kuulaa pään yli taakse pidemmälle kuin koskaan. Ja sehän on kaikkein tärkein juttu suomalaisyleisurheilijalle.

Joskus olen herkutellut ajatuksella, että siinä vaiheessa, kun kuulanheitto pään yli taakse otetaan arvokisalajiksi, niin suomalaiset kahmivat mitaleita roppakaupalla. Tai sitten eivät, koska siinä vaiheessa suomalaisyleisurheilijat rupeavat luultavasti treeneissä työntämään keihästä jalkojen välistä eteen.

 

[Lapajäähän]

Mutta kyllä Wilma ihan varmasti heittää kuulaa pään yli taakse pidemmälle kuin koskaan. Ja sehän on kaikkein tärkein juttu suomalaisyleisurheilijalle.

Joskus olen herkutellut ajatuksella, että siinä vaiheessa, kun kuulanheitto pään yli taakse otetaan arvokisalajiksi, niin suomalaiset kahmivat mitaleita roppakaupalla. Tai sitten eivät, koska siinä vaiheessa suomalaisyleisurheilijat rupeavat luultavasti treeneissä työntämään keihästä jalkojen välistä eteen.

Kenestä vastaamaan Saksan David Storlille? Noin 23 metriä 7kg kuulaa pään yli taakse...

 

[Harzan]

Kenestä vastaamaan Saksan David Storlille? Noin 23 metriä 7kg kuulaa pään yli taakse...

No joo, niin varmaan häviävätkin. Itselle tuo kuulanheitto pään yli taakse on vertaiskuva sille kuinka suomalaisyleisurheilijat keskittyvät monesti kehittämään ominaisuuksia, joilla ei oman päälajin kannalta ole paskankaan väliä. Sitten keväällä kerrotaan kuinka testitulokset ja ominaisuudet ovat menneet talven aikana huikeasti eteenpäin.

 

[Lapajäähän]

No joo, niin varmaan häviävätkin. Itselle tuo kuulanheitto pään yli taakse on vertaiskuva sille kuinka suomalaisyleisurheilijat keskittyvät monesti kehittämään ominaisuuksia, joilla ei oman päälajin kannalta ole paskankaan väliä. Sitten keväällä kerrotaan kuinka testitulokset ja ominaisuudet ovat menneet talven aikana huikeasti eteenpäin.

Juu, ymmärrän pointtisi. Heitin vaan heti vertauskuvan vastapalloon, ettei muuten pärjättäisi edes siinä.

 

[Peltinen]

No joo, niin varmaan häviävätkin. Itselle tuo kuulanheitto pään yli taakse on vertaiskuva sille kuinka suomalaisyleisurheilijat keskittyvät monesti kehittämään ominaisuuksia, joilla ei oman päälajin kannalta ole paskankaan väliä. Sitten keväällä kerrotaan kuinka testitulokset ja ominaisuudet ovat menneet talven aikana huikeasti eteenpäin.

Jos kuulanheitto pään yli olisi kilpailulaji niin se olisi luultavasti se laji jota suomalaiset eivät harjoittelisi heittämällä kuulaa pään yli.