Mainos

Yleisurheiluvuosi 2010

  • 44 161
  • 214

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Tämä kesä on osoittanut aiemmat käsitykseni kuulan ja kiekon tuloksista oikeiksi. Ensin arvioin, että kuulantyönnössä ei päästä ilman dopingia yli 20 metrin kaariin. Sitten pudotin arvioini HS:n eläkkeellä olevan urheilutoimittaja Juhani Syväsen pitkän kokemuksen tuomaan 19 metrin arvioon. Kiekossa olen ollut sitä mieltä, että 60 metriä ei kiekko lennä ilman doping-aineiden käyttöä.

Tänä kesänä Suomessa 19 metriä kuulassa ja 60 metriä kiekossa ovat olleet vaikeasti ylitettäviä rajoja. Matti Yrjölä työnsi 30-vuotiaana 1968 kuulaa 18,88 metriä. Vuonna 1976 Yrjölä työnsi 38-vuotiaana ennätyksensä 20,84 metriä. Suomessa on 20 kuulan työntäjää ylittänyt 20 metrin rajan. Heistä ainakin pari Kymenlaakson työntäjää (Koistinen ja Torniainen) ja Ville Tiisanoja ovat kärynneet dopingaineiden käytöstä. Tiisanojan käryn jälkeen kuulatulokset romahtivat Suomessa nykyiselle tasolle.

Pentti Kahma heitti 1967 24-vuotiaana kiekkoa 55,88 metriä. Parin vuoden päästä 1969 kiekko lensi jo 61,18 metriä. Ennätyksensä 66,82 metriä Kahma heitti 32-vuotiaana 1975. Kiekossa Krugerin Suomen ennätys 69,97 syntyi 2007. Timo Tompuri heitti ennätyksensä 69,62 2001. Markku Tuokko heitti vielä Kahmaa paremmin 1979, 68,12 metriä. Huima tulospudotus on tosiasia myös kiekonheitossa suomalaisten osalta.
 

Kersakovi

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, AFC(NFL)
Kiekossa Krugerin Suomen ennätys 69,97 syntyi 2007. Timo Tompuri heitti ennätyksensä 69,62 2001.

Tässä kannattaa muistaa se, että kyseiset tulokset on molemmat heitetty Ruotsissa Helsingborigssa, jossa käsittääkseni kiekonheittäjille luodaan äärimmäisen hyvät olosuhteet huipputuloksiin. Esimerkiksi Tompurilla uran toiseksi paras heitto taitaa olla kolmisen metriä lyhyempi kuin tuo Helsingborgissa mätkäisty silloinen Suomen ennätys.

Tämän nyt toin esille sen takia, että tulosten "manipulointiin" on olemassa muitakin keinoja kuin dopingin käyttö. Nuo molemmat mainitsemasi tulokset ovat muuten sellaisia, että en usko suomalaisheittäjän enää koskaan pystyvän niihin. Ei vaikka sopiva vastatuuli saataisiin aikaan turbiineilla ja kentällä tallustelisivat pienessä päiväkännissä espanjalaiset mittamiehet.
 

Pascal Lemoix

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Kieltämättä olen itsekin usein ihmetellyt Suomi-Ruotsi-maaotteluissa sitä, miten Suomella on voinut olla kolme yli 20 metrin työntäjää ja Ruotsilla kolme miestä, jotka työntävät 17 ja 18 metrin väliin. Ja onhan suomalaisia tosiaan aika monta kärähtänytkin tältä kuulantyönnön "kulta-ajalta", jota monissa selostuskopeissa pidetään normaalitasona, johon verrattuna nykyinen tulostaso on "järkyttävää" tai "katastrofaalista".

Mömmörajaluokitus on toki jonkinlaista salatiedettä ja tuskin noudattaa tasametrimääriä (kuten kuula 19, kiekko 60, moukari 72, keihäs 75 tai vastaavaa). Myöskin voisi ajatella, ettei se teoreettinen maksimi ole kaikille urheilijoille yksi ja yhteinen.

Kjell Westön romaanin (Isän nimeen) perusteella kylläkin pari sukupolvea sitten 72-metrinen heitto oli moukarissa unelmien täyttymys, ideaaliheitto. Kuinka lähellä se sitten on "puhtaan maksimia", en osaa sanoa.
 

H.Incandenza

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa, KuPS, SiiPe, Chelsea FC
Pitkämäestä sen verran, että kuten Pascal Lemoix tuossa ounasteli, niin tuntuu ja on tuntunut jo muutaman vuoden, että Pitkämäellä on kadonnut palo tähän lajiin. Maailmanmestaruus tyyditti paljon. Ennen mies oli täysillä mukana jokaisessa harjoituksessa, mutta nyt on ilmeisesti vähän lipsunut tuosta. Menee välillä puolivaloilla. Henkilökohtainen uskomukseni kuitenkin on, että Tero tulee viellä. 2012 sytyttää miehen varmasti. Olympiakulta voittaa kuitenkin maailmanmestaruuden.

Ptikämäki oli kai lehdessä valitellut, että talonrakennusprojekti olisi vienyt ennakoitua enempää mehuja. Asiasta en tiedä tarkemmin, vain otsikkotasolla. Voisi kuitenkin kuvitella, että tuo voisi olla osasyynä harjoitusten tekemiseen puolivaloilla ja pieneen lipsumiseen. Onko sinulla tietoa tästä?

Toivotaan, että talon valmistuttua motivaatio vielä löytyisi ainakin noihin olympialaisiin asti ja nähtäisiin Pitkämäen todelliset rajat. Puhetta silloin 2005 hujakoilla pidettiin kuítenkin siten, että rajat olisivat reilusti kauempana kuin nykyinen ennätys. En tiedä sitten, pitäisikö Pitkämäenkin vielä uransa viimeisessä rypistyksessä vaihtaa valmentajaa ja näin saada lisämotivaatiota ja uutta intoa. Kangas on varmasti hyvä valmentaja, mutta noin pitkässä valmennussuhteessa luulisi valmentajallakin olevan hankaluuksia kehittää uusia harjoitteita, jotka kehittäisivät ja pitäisivät mielen virkeänä. Menneinä vuosinahan oli juttua siitä kuinka mullistavia Kankaan ja Pitkämäen harjoitukset ovat verrattuna perinteisiin keihäänheiton jääriin (kuten Pitkämäen hiihtolenkit ja huolelliset palautumiset). Viime vuosina ei ole paljoa innovatiivisista asioista puhuttu, enemmänkin keskitytty -ainakin julkisuuden mukaan - fysiikan ja voiman parantamiseen. Aika perinteinen suomalainen keihäsmetodi.

Tosin Pitkämäki ei ole ensimmäinen eikä varmasti viimeinen urheilija, jonka ura lässähtäisi talonrakennusprojektiin.
 
Hannu Kangashan totesi jossain lehdessä ihan hiljattain, että Pitkämäki ei välttämättä enää koskaan palaa 90 metrin heittäjäksi, mutta jos taso saataisiin vakiinnutettua 85-88 metriin, niin sillä pystyisi vielä napsimaan arvokisamitaleita useammankin. Kankaan mukaan on harvinaista, että tuon ikäinen urheilija enää kehittyy, ja saavutetun tason ylläpitämisessäkin riittää hommaa. Pientä luovuttamisen makuahan noissa puheissa oli.
 

Palstalegenda

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ukraina, Eveliina Määttänen
Kjell Westön romaanin (Isän nimeen) perusteella kylläkin pari sukupolvea sitten 72-metrinen heitto oli moukarissa unelmien täyttymys, ideaaliheitto. Kuinka lähellä se sitten on "puhtaan maksimia", en osaa sanoa.
Nykyisin urheilijat keskittyvät urheiluun eikä tarvitse tehdä töitä siinä ohessa. Enemmän lepoa treenien päälle tarkoittaa usein enemmän kehitystä. Kentät ja kengät ovat parempia, harjoitusmetodit parempia. Ravintoasioihinkin keskitytään enemmän, siis vaikkei douppaisikaan.

Uskon, että keihäänheitossa voi heittää yli 90 m ilman dopingia. Se kun ei ole silkka voimalaji, Zeleznykin oli pieni mies. Kuulassa sen sijaan en usko yli 21 metrin puhtaisiin tuloksiin. Paitsi Arsiin tietenkin. Ja Martti Vainioon, jos työntäisi.

Esko Parpala se joskus pikku päissään harmitteli sitä että juoksi 1.45 puhaasti, kun sekuntia tai kahta kovempaa juosten olisi jopa silloin tullut rahaa ihan eri tavalla.
 

VT

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Pientä luovuttamisen makuahan noissa puheissa oli.
Oli todellakin ja jos olisin Pitkämäki, tekisin samoin kuin Wirkkala ja vähän äkkiä. Jonka jälkeen SUL voisi seurata perässä.

Hienoa selkärankaisuutta Pitkämäeltä tunnistaa ja myöntää taloprojektin vaikutus tuloksiin. Jälkikäteen voi vaan kysyä, eikö sen tönön olisi voinut pistää pystyyn vasta keihäsuran jälkeen vai miksi oli niin kauhea kiire päästä leikkimään kotia Niinan kanssa.

Pitkämäki ei ole Jan Zeleznyn tasoinen heittäjä, mutta silti on hyvä tiedostaa:
- Pitkämäki täyttää tänä vuonna 28 vuotta
- Zelezny heitti ME:n 30-vuotiaana
- Zelezny heitti Edmontonissa 35-vuotiaana vielä 92,80

En näe mitään syytä, miksi Pitkämäki ei voisi enää ysikymppistä heittää.
Mömmörajaluokitus on toki jonkinlaista salatiedettä ja tuskin noudattaa tasametrimääriä (kuten kuula 19, kiekko 60, moukari 72, keihäs 75 tai vastaavaa). Myöskin voisi ajatella, ettei se teoreettinen maksimi ole kaikille urheilijoille yksi ja yhteinen.
Niin, noi teoreettiset rajat ovat kyllä todella naurettavia. Suomen kuulamiehistä on dopingia ollut veressä taatusti joillakin muillakin kuin kiinnijääneillä, mutta silti puheet 19 metrin teoreettisista rajoista ovat todella syvältä. Keihäästä nyt puhumattakaan, kun se on kaukana puhtaasta voimalajista.
 
Viimeksi muokattu:

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Keihäästä nyt puhumattakaan, kun se on kaukana puhtaasta voimalajista.

Keihäänheitto on tekniikan ja räjähtävän voiman laji, jossa douppaamalla heittäjä saa suuren edun. Tästähän ovat julkisesti kertoneet mm. Pauli Nevala ja Pentti Sinersaaren valmentaja. Sinersaari nosti keihästulostaan dopingaineilla kolmessa vuodessa 20 metriä, 73 metristä 93 metriin. Minulla on Kouvolan Sanomien lehtileike 1990-luvulta tallessa. Siinä valmentaja kertoo, että ilman dopingaineita Sinersaaren keihäs ei lentänyt. Sama koskee kaikkia muitakin maailman huipulla heittäneitä keihäsmiehiä.
 
Ptikämäki oli kai lehdessä valitellut, että talonrakennusprojekti olisi vienyt ennakoitua enempää mehuja. Asiasta en tiedä tarkemmin, vain otsikkotasolla. Voisi kuitenkin kuvitella, että tuo voisi olla osasyynä harjoitusten tekemiseen puolivaloilla ja pieneen lipsumiseen. Onko sinulla tietoa tästä?
Taloprjokti on varmasti syönyt Teron mehuja, mutta kyllä tuo prjoktin toteutus jo jotain siitä asennoitumisesta, mikä miehellä vallitsi tähän kauteen lähdettäessä. Jos Tero olisi sataprosenttisesti halunnut panostaa keihäänheittoon, olisi hän voinut käsittääkseni helposti siirtää talonrakennusta koskevat hommat muille. En kuitenkaan usko tämän olleen suuri vaikuttava tekijä. Tero oli ennen tunnettu siitä, että hän pystyi tekemään hyviä treenejä henkisesti väsyneenä tai muina sellaisina aikoina, kun ei odottaisi treenin sujuvan. Terohan opiskeli ihan normaalisti vuoteen 2006 asti, jonka jälkeen on ollut täysipäiväinen urheilija. Parhaat tulokset ovat siis syntyneet sellaisten harjoitusvuosien jälkeen, jolloin hän on opiskellut urheilun ohessa.
Keihäänheitto on tekniikan ja räjähtävän voiman laji, jossa douppaamalla heittäjä saa suuren edun. Tästähän ovat julkisesti kertoneet mm. Pauli Nevala ja Pentti Sinersaaren valmentaja. Sinersaari nosti keihästulostaan dopingaineilla kolmessa vuodessa 20 metriä, 73 metristä 93 metriin. Minulla on Kouvolan Sanomien lehtileike 1990-luvulta tallessa. Siinä valmentaja kertoo, että ilman dopingaineita Sinersaaren keihäs ei lentänyt. Sama koskee kaikkia muitakin maailman huipulla heittäneitä keihäsmiehiä.
Siffalta aika rankkaa yleistämistä yhden tai kahden esimerkin perusteella. On totta, että kyseiset herrat ovat myöntäneet käyttäneensä dopingia (Nevala anabolisia steroideja, jotka eivät hänen aikanaan olleet vielä kiellettyjä). Kun taas Nevalan aikalainen, Jorma Kinnunen on myös myöntänyt kokeilleensa steroideja, muttei kokenut niistä olevan muuta kuin haittaa keihäänheitossa. Dopingin hyödyt riippuvat aika paljon heittäjän ominaisuuksista ja vahvuuksista. Steroideista suurin hyöty tulee eittämättä lihasmassan ja voiman kasvuna. Kun nykyheittäjiä katsoo, ei liene järin vaikea uskoa, että puhtailla puuroilla mennään. Kovin paljoa lihasta esim. Pitkämäellä ei ole ja kun hänen voimaominaisuuksiaan katsoo, niin jokainen joskus salilla käynyt tietää, ettei niihin mitään aineita tarvita, jos vähän lahjoja löytyy. Ennätysvuonnaan 2005 Tero teki puntilla mm. seuraavia tuloksia: penkki 140kg, kyykky 165kg ja tempaus 100kg. Ei järin ihmeellisiä. Dopingista voi jotkut hyötyä lajiin saada, mutta sen käyttö maailmalla on harvinaista keihäässä ja omasta puolestani voin vakuuttaa, että tämänhetkisistä Suomen huipuista ei käytä dopingia kukaan.
 
Suosikkijoukkue
Taistelijat
-KLIPS-
Dopingin hyödyt riippuvat aika paljon heittäjän ominaisuuksista ja vahvuuksista. Steroideista suurin hyöty tulee eittämättä lihasmassan ja voiman kasvuna. Kun nykyheittäjiä katsoo, ei liene järin vaikea uskoa, että puhtailla puuroilla mennään. Kovin paljoa lihasta esim. Pitkämäellä ei ole ja kun hänen voimaominaisuuksiaan katsoo, niin jokainen joskus salilla käynyt tietää, ettei niihin mitään aineita tarvita, jos vähän lahjoja löytyy. Ennätysvuonnaan 2005 Tero teki puntilla mm. seuraavia tuloksia: penkki 140kg, kyykky 165kg ja tempaus 100kg. Ei järin ihmeellisiä. Dopingista voi jotkut hyötyä lajiin saada, mutta sen käyttö maailmalla on harvinaista keihäässä ja omasta puolestani voin vakuuttaa, että tämänhetkisistä Suomen huipuista ei käytä dopingia kukaan.

Veit oikeastaan sanat näppäimistöltäni tuossa kommentissa. Keihäs on varmasti puhtaimpia yleisurheilulajeja nykyään. Se johtuu lajin pienuudesta ja toisaalta suorituksen teknisestä luonteesta. Keihäs on motorisesti monimutkainen laji, jossa on todella suuri merkitys on välineen ja kropan hallinnalla. Dopingilla ei saa vastaavaa etua kuin vaikkapa kuulantyönnössä tai pikajuoksussa, joissa voima-, nopeus- ja räjähtävyysominaisuuksilla on suurempi sija. Hyvin todennäköisesti dopingin myötä lisääntyneet voimaominaisuudet hajottavat myös heittotekniikkaa. Kertoohan tuokin jotain, että Pitkämäki on mennyt fyysisesti viimeisen viiden vuoden aikana huomattavasti eteenpäin, mutta tulokset ovat menneet laskusuuntaan vuodesta 2007. Dopingin hyötyä voi myös kyseenalaistaa, koska anaboliset steroidit ja kasvuhormoni lisäävät loukkaantumisherkkyyttä moninkertaisesti keihääntapaisessa repivässä lajissa. Niinpä haitat ovat kaiken kaikkiaan mahdollisia hyötyjä suuremmat, koska ammatikseen keihästä heittävien pitäisi olla heittokunnossa läpi pitkän ja useita kilpailuja sisältävän kauden.

Varmasti on näin kuten mainittiin, että joskus 60- ja 70-luvulla eräät heittäjät tehostivat leipätyön ohessa tehtyä harjoitteluaan dopingilla. Heillä oli selkeänä tähtäimenään arvokisat, joita pidettiin korkeintaan kerran vuodessa, joten kunnonajoitus tarvitsi tehdä vain yhtä kisaa silmälläpitäen. Lisäksi isä-Kinnunen ja varsinkin Nevala edustivat heittäjinä enemmän runttaustyyliä, jossa voimaominaisuuksilla oli suurempi sija. Sikäli ylimääräinen voima saattoi tuoda yllättävänkin tulosparannuksen.

Nykyheittäjät ovat puolestaan solakoita ja huippuheittäjien voimaominaisuudet ovat sillä tasolla, että niiden hankkimiseen ei tarvita dopingia. Toisaalta tietyt heittäjätyypit saattavat kyllä hetkellisesti hyötyä dopingista. Ulkomuoto varmasti kertoo jotain ja tuloskehityshistorian perusteella voi tehdä myös johtopäätöksiä. Voisi kuvitella, että tyypillinen douppaaja on joku seiskavitosia viskellyt heittäjä, joka arvokisoissa räjäyttää yhdellä haamuheitolla pankin, mutta jonka ura päättyy tekniikkamurheisiin ja luokkaantumiskierteeseen. Sanoisiko esim. Andrus Värnik, Boris Henry tai Uwe Hohn jotain.
 

-RVL-

Jäsen
1500 metrin hallitseva suomenmestari Niclas Sandells juoksi Belgiassa oman ennätyksensä ja samalla kauden kotimaisen kärkituloksen 3.39,43.

Myös Jonas Hamm on alittanut kuluvalla kaudella tonnivitosella 3.40 rajan. Hyvältä näyttää.
 

scholl

Jäsen
Voisi kuvitella, että tyypillinen douppaaja on joku seiskavitosia viskellyt heittäjä, joka arvokisoissa räjäyttää yhdellä haamuheitolla pankin, mutta jonka ura päättyy tekniikkamurheisiin ja luokkaantumiskierteeseen. Sanoisiko esim. Andrus Värnik, Boris Henry tai Uwe Hohn jotain.

Boris Henry ei kuulu tuohon joukkoon. Mieshän oli kolme kertaa mitaleilla ja lisäksi viisi kertaa pistesijoilla arvokisoissa. Hänhän heitti parhaimmillaan yli 90m ja aika varmasti 85-90m lukemille. Se, että ura käytännössä loppui 2004 olympialaisten olkapään loukkaantumiseen on vain huonoa tuuria. Se ei vain parantunut koskaan kunnolla.
 
Suosikkijoukkue
Taistelijat
Boris Henry ei kuulu tuohon joukkoon. Mieshän oli kolme kertaa mitaleilla ja lisäksi viisi kertaa pistesijoilla arvokisoissa. Hänhän heitti parhaimmillaan yli 90m ja aika varmasti 85-90m lukemille. Se, että ura käytännössä loppui 2004 olympialaisten olkapään loukkaantumiseen on vain huonoa tuuria. Se ei vain parantunut koskaan kunnolla.

Joo, Boris Henry ei missään nimessä kuulukaan tuohon "yhden heiton ihmeiden" joukkoon. Muistan kyllä Henryn tasaisena arvokisasuorittajana melkein vuosikymmenen ajalta. Pitäisin häntä melko tyypillisenä voimaheittäjänä, ja hän muistuttaa profiililtaan urheilijoita, jotka ovat käyttäneet fysiikkansa rakentamiseen mömmöjä. En silti väitä, että Henry on käyttänyt, mutta hän kuuluu osittain samaan kategoriaan kuin vaikkapa Räty tai nykyheittäjistä Kovals ja Vasilevskis, joiden heittosuoritus pohjautuu aika paljon myös raakaan fysiikkaan.
 

Pavlikovsky

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.
Eilen päättyi eliittikisa-sarja Joensuussa. Kaksijakoisia tunnelmiahan nuo kisat hieman herättivät. Antti Korkealaakso paranti ennätystään kovassa seurassa pika-aidoissa sekä myös Jonathan Åstrand satasella Justin Gatlinin peesissä, mutta tuulta oli liikaa. Gatlin vaikuttaa olevan yllättävänkin hyvässä kunnossa ja jos pääsee jatkossa isoihin kisoihin niin voi olla yllättäjä.

Evilän ruuti oli aika märkää ja varmaan pajatso muutenkin aika tyhjennetty tämän kauden osalta. Vaikeanlaista hyppäämistä se oli, kun taas Tanskan Morten Jensen pamautti huippulukemia nyt kun ei missään arvokisoissa tietenkään urheiltu. Jensenin pisin loikka tosin oli niin selkeä yliastuttu, että sen näki jokainen katsomoon varmaan silmät kiinnikkin, mutta tuo ei onneksi ollut mitenkään ratkaisevaa.

Keihäskisa oli kovin surkuhupaisa myös. Väkinäistä yrittämistä ja keihäs ei kenelläkään tuntunut lentävän minnekkään. Sääoloilla oli varmasti vaikutusta, mutta on se nyt perkele jos ei 80 metriä saatu rikki millään. Wirkkalankin tulos oli kai jotai 76 ja osia, mutta hauskaa tuntui silti olevan keihäspaikalla. Hannu Kankaan ulostaminen valmentajan paikalta ei vielä ainakaan näkynyt missään muuten kuin negatiivisesti.

Eemeli Salomäki ja Matti Välimäki olivat ihan positiivisia yllättäjiä ja Välimäellä on potentiaalia selkeästi kovempiinkin aikoihin, kun saa tarpeeksi kovat kirittäjät. Nyt Välimäki joutui ravaamaan viimeisen satasen lähes itsekseen, joka on 400 metrillä niitä tärkeimpiä osuuksia.
 

Corkscrew

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Olipa hieno seurata tuo ME-juoksu äsken Sportilta vaikka tiesin ennalta jo että Rudisha oli ennätyksen tehnyt. En tiedä kuka on kommentaattori enkä tietoa Sportin sivuilta löytänyt mutta eläytyi kyllä hienosti koko juoksun ajan siitä lähtien kun ensimmäisen kierroksen väliaika ennakoi että nyt on tulossa hurja aika (jänis veti 48 ja osia ja Rudishakin alle 49 sekunnin). 600 metriä vähän yli 1.14 eli viimeiset 200 metriä n. 26,5 sekuntiin. Nämä ajat ovat nyt vähän epätarkkoja omaan muistiin perustuvia mutta antavat osviittaa millaista kyytiä kenian ihme piti yllä.

800m on kyllä hieno laji seurata ja varmasti hirvittävää tuskaa treenata ja kilpailla. Kipketerin ennätyksestä ehti siis vierähtää melkein päivälleen 13 vuotta (24.8.1997), nopeasti aika kyllä menee. Hän joutui kyllä metsästämään ennätystä kauemmin kuin Rudisha, joka ei varmasti jätä ennätystehtailua tähän. Sportin kommentaattori veikkasi että menee vielä joskus alle 1.40.
 

Normandia

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, TuTo
Suomen joukkue 27-28.8 käytävään Suomi - Ruotsi maaotteluun on ilmoitettu, http://www.yle.fi/tekstitv/html/P203_03.html.

Pienimuotoisina yllätys valintoina voi pitää; Roni Ollikainen - pituus, Anna Hämäläinen - 200M. Toivottavasti meidän nuorukaisemme onnistuvat vaikka onkin heidän ensimmäiset aikuisten maajoukkue edustukset kyseessä - Paineitakin voi olla hiukan ja sitä myöten suoritusepävarmuutta. Toivotaan parasta heille. Anna Hämäläinen on -94 syntynyt ja Roni Ollikainen -90 syntynyt.
 

H.Incandenza

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa, KuPS, SiiPe, Chelsea FC
Pienimuotoisina yllätys valintoina voi pitää; Roni Ollikainen - pituus, Anna Hämäläinen - 200M.

Olisin pitänyt vähintäänkin erikoisena, ettei Anna Hämäläistä, joka on 200 metrin aikuisten suomen mestari ja kauden kärkituloksen haltija, olisi valittu kolmen 200 m. edustajan joukkoon.
 

Normandia

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, TuTo
Olisin pitänyt vähintäänkin erikoisena, ettei Anna Hämäläistä, joka on 200 metrin aikuisten suomen mestari ja kauden kärkituloksen haltija, olisi valittu kolmen 200 m. edustajan joukkoon.

No joo, tavallaan näinhän se menee. Suomen mestari ja kärkituloksen haltija, niin miks ei valittais?

Mut kun sillä ei ole sitä kokemusta Suomi - Ruotsi maaotteluista? Mitä jos paineet ovat liian suuret, kun ovat katsomot täynnä ja melu on aikamoinen. Toivottavasti kestää odotukset ja ei ota sitä vilppilähtöä ainakaan. Voittaakii saan!
 
Suosikkijoukkue
Taistelijat
No joo, tavallaan näinhän se menee. Suomen mestari ja kärkituloksen haltija, niin miks ei valittais?

Mut kun sillä ei ole sitä kokemusta Suomi - Ruotsi maaotteluista? Mitä jos paineet ovat liian suuret, kun ovat katsomot täynnä ja melu on aikamoinen. Toivottavasti kestää odotukset ja ei ota sitä vilppilähtöä ainakaan. Voittaakii saan!

Tuskinpa Anna Hämäläisen pään kestävyyttä tarvitsee epäillä ja sellaisesta lahjakkuudesta on kyse, että sitä pitääkin ajaa sisään hieman isommissa ympyröissä. Anna Hämäläisellä on taustat kunnossa varsinkin geneettisesti, koska molemmat vanhemmat ovat yleisurheilun arvokisamitalisteja. Annan päävalmennusvastuun kantaa äiti ja varmasti Isä-Eetukin konsultoi aina tarvittaessa, joten oletettavasti myös henkinen puoli on balanssissa. Lisäksi harjoitteluympäristö on ollut ihanteellinen Kuortaneen urheiluopiston vaikutusalueella.

Se on kyllä totta, että Anna Hämäläinen on kokematon urheilija aikuisten ympyröissä, mutta kuka ei olisi tuon ikäisenä. Anna on harjoitellut kunnolla vasta vuoden, eikä hänellä ole menestyksekästä kilpailutaustaa juniorisarjoistakaan. Varsinkin tuolla urheilutaustalla hän on hämmästyttävä lahjakkuus. Jos Anna Hämäläinen jaksaa tulevaisuudessa panostaa harjoitteluun, voin melkein veikata, että hän pistää 200 metrin Suomen ennätyksen uusiksi. Lisäksi hän on ehkä ainoa nainen, jolla on jonkinlaista potentiaalia haastaa jopa Riitta Salinin 400 metrin timantinkova SE. Samalla voi tietysti odottaa kansainvälistä läpimurtoa, vaikka se vaatii kovasti työtä ja tuuriakin.

Onneksi samassa ikäluokassa on toinenkin lahjakkuus nimittäin Ella Räsänen. Tietysti myös Räsäsellä on pitkä matka kv-tason tuloksiin ja menestykseen, mutta kyllähän Hämäläinen ja Räsänen ovat todellisia valonpilkahduksia muuten niin ankeassa kotimaisessa naisyleisurheilussa.
 
Viimeksi muokattu:

Franz

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Mut kun sillä ei ole sitä kokemusta Suomi - Ruotsi maaotteluista? Mitä jos paineet ovat liian suuret, kun ovat katsomot täynnä ja melu on aikamoinen. Toivottavasti kestää odotukset ja ei ota sitä vilppilähtöä ainakaan. Voittaakii saan!
Ja toisaalta mitä väliä, vaikkei niin erikoisesti onnistuisikaan? Suomella ei ole vara pitää yhtään lupaavaa urheilijaa vakan alla kasvamassa ja tässä nyt on kuitenkin kyse vain maaottelusta. Jossain vaiheessa on alettava kisaamaan kotimaan piirikunnallisia isommissa karnevaaleissa ja maaottelu on luonnollinen etappi. Ja ketäpä olisi valittu tilalle?

Lupaavan oloinen tyyppi kaikenkaikkiaan. Toivotaan tosiaan, että onnistuu.
 

L. Paraske

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Suomi, Arttu Hyry, Hagaby Golf 2
Tänään ja huomenna on tarkoitus mennä stadionille. Ruotsi-ottelu on kuitenkin koko yleisurheilukesän huipennus ja jollain tapaa jopa kohokohta.

Ennakkoasetelmista sen verran, että aika selviltä nuo maaottelut näyttävät etukäteen. Viime kesän tapainen lapsus ei tule tapahtumaan ja Suomi kyllä voittaa miesten maaottelun melko selvälläkin erolla, jos nyt ei mitään romahdusta kotiyleisön edessä tapahdu. Naisissa puolestaan sama laulu jatkuu ja Ruotsi tulee sen viemään yhtä ylivoimaisesti kuin viimeisinä vuosina on tehnyt. Ruotsi on juoksuradalla edelleen liian ylivoimainen naisissa, kun taas kenttälajeissa Suomi kerännee enemmän pisteitä kuin naapurinsa.

Vaikka nuo maaottelut ennakolta selviltä näyttävätkin, niin mielenkiintoisia kilpailuja ja urheilijoita on stadion täynnä; Miesten kuulassa ruotsalainen voittanee ensimmäistä kertaa noin kahteenkymmeneen vuoteen. Milloinhan naisten keihäässä on voitto viimeksi mennyt Ruotsiin? Sellainenkin ihme saatetaan tänään nähdä. Åstrand saattaa ihan oikeasti voittaa Wissmanin kahdella sadalla ja pikaviestimiehet saattavat taas parantaa SE:tä. Niin ylipäänsä juoksuissa saatetaan koleudesta huolimatta nähdä kovia tuloksia, koska tuota uusittua rataa on jaksettu ennakkoon hehkuttaa. Hieman harmittaa, ettei Ella Räsänen ole mukana ratakierroksella.

Katselin tuossa viime viikonlopun Ruotsin mestaruuskisojen tulossatoa. Eipä se Ruotsinkaan taso kovin laaja ole ja joissain lajeissa finaaleissakin on nähty häntäpäässä hälyttävän heikkoja urheilijoita. Esim. miesten keihäässä viimeinen heitti hädintuskin 45 metriä, toiseksi viimeinenkin jäi alle 60 metrin, naisten estejuoksussa mitaliin riitti pelkkä maaliinpääsy jne. Toinen huomio liittyi urheilijoiden ikään. Sellaisessa lajissa kuin miesten 800 metrillä vanhin finalisti oli 23-vuotias. Naapurissa muutenkin näyttäisi nuoria tulevan kansalliselle huipulle huomattavasti laajemmalla rintamalla kuin meillä. Ja siihenhän on viitteitä ollut noissa nuorten maaotteluissa, kun Ruotsi on sekä pojissa että tytöissä suorastaan murskannut Suomen viimeisen ~viiden vuoden aikana. Sitä ennen oli tasaista ja useimmiten Suomi oli edellä.
 

PeteX

Jäsen
Suosikkijoukkue
Töölön Vesa/Jokerit, Leeds Utd, Only Oranje
Tänää Stadikalle isommalla porukalla huutamaan Ruotsi kumoon. Myös huomiseksi olisi lippu, mutta taitaa jäädä synttäreiden takia väliin. Miehille pitäisi siis tulla voitto, mutta epäilen mitään 40 pojon kaulaa. Naiset ottavat varmasti kuokkaansa. "Parhaamme yritämme ja katsotaan sitten mihin se riittää", näin myös katsomossa tänään.
 

choose_life

Jäsen
Suosikkijoukkue
-
Pakko tunkea vieraampaan ketjuun: tosta Sanni Utriaisesta kuullaan vielä, jos pysyy ehjänä. Mukava katsoa kun likalla on tekniikka ja asennekin selkeästi kohdallaan. Täydet saumat arvokisamitalistiksi, kunhan kasvaa aikuiseksi.
 

scholl

Jäsen
Sanni Utriainen on oikeanlainen keihäsnainen. Raamikas ja nuori. Siitä voi tulla vielä arvokisamenestyjä. Hyvä juttu, ärsyttää yli kaiken se Oona "maatuska" Sormunen.

Matti Räsänen toinen hyvä onnistuja tänään. Muuten tulostaso aika vaisu. Tosin tietysti märkä rata jotain vaikuttaa esim. korkeudessa.

edit. Roni Ollikainen myös hyvä ja miesten viesti
 
Viimeksi muokattu:

steepler

Jäsen
Suosikkijoukkue
chelsea, The Ohio State Buckeyes
Tosin tietysti märkä rata jotain vaikuttaa esim. korkeudessa.

Ei siellä rata kyllä noin yleisesti ollut mitenkään märkä, täysin kuivalta se näytti. No itse olin pohjoiskaarteessa joten korkeuspaikalle en nähnyt ja taisi olla kisa jo käyty kun tulin, joten voi olla että korkeudessa vaikutti mutta ei muissa lajeissa jotka illemmalla käytiin.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös