En valitettavasti nähnyt kuin aivan lopun tuosta mahtavasta kilpailusta. Tuskin olen koskaan ajanut kaupungin halki niin vauhdikkaasti kuin tänään iltapäivällä, kun yritin ehtiä näkemään edes maagisen maaliintulon hetken. Sen verran yleisurheilufriikki olen, että en nyt ensi hätään muista, mikä jääkiekko- tai muu urheilumenestys olisi saanut yhtä suurta tunnekuohua meikäläisessä kuin Holménin taivallus ylhäisessä yksinäisyydessään legendaarisella Münchenin olympiastadionilla.
Holménin mestaruuden arvoa tuskin tajuaa vielä hetkeen. Arvokeskustelua käydään varmasti urheilupiireissä lähiviikot, mutta pitää sanoa, että itse nostan Holménin suorituksen tasolle, jonne ei ralli- ja formulatähdillä, salibandyn pelaajilla, NHL-jyrillä, aerobikkaajilla, alppihiihtäjillä ja muilla median lemmikeillä ole mitään asiaa. Olen ehkä kovin konservatiivinen mielipiteiltäni, sen myönnän, mutta huippu-urheilijana Janne Holmén on todella kova jätkä!
Yllättäen monelle on kova paikka, kun Holménin suomen kieli ei olekaan priimaa. Minulle on yksi ja sama, miten hyvin tai huonosti hän puhuu suomea. Suomen kielen taidoiltaan hän on kehittynyt parissa vuodessa kovasti ja saa sanottua suomen kielellä varmasti kaiken mitä haluaakin. Ei Mikaela Inberginkään suomen kieli ollut nuorena junioriurheilijana hääviä, mutta kuka huomaa nykyään suurempaa eroa syntyperäiseen suomalaiseen. Holmén on syntyperäinen Suomen kansalainen ja sillä selvä.
Janne Holménin esiintyminen Euroopan mestarina on ollut tyylikästä, eikä hän sortunut niin usein kuultuihin latteuksiin tai mediaa kosiskeleviin höpinöihin. Hän kertoi sen, mikä on olennaista. Valitettavasti Holménista ei ole koskaan ritatainoloiden iltamenojen suosikkipojaksi, mikä on varmasti median edustajille kova paikka. Esimerkiksi Markus Pöyhönen saa kantaa vastuun niistä tapahtumista (eikä minulla ole mitään Pöyhöstä vastaan).
MTV3:n kaikkitietävän Jari Porttilan suulla kuultiin myös tänään, että Suomen joukkueen onnistujiin kuului mm. Pöyhönen, joka yleisurheilun harrastetuimmassa lajissa ylsi viidennelle sijalle. Erikoista, vaikka ymmärrettävää puhetta vanhalta pikajuoksun harrastajalta. Uskoakseni maailmanlaajuisesti suurimpia yksittäisiä urheilutapahtumia ovat kuitenkin nimenomaan massamaratonit, jotka keräävät kymmeniätuhansia harrastajia saman lähtövaatteen alle. 100 metrin vuositilastosta tuskin saadaan yhtä pitkää listaa kuin maratonilta. Joten se siitä harrastuneisuudesta.
Kestävyysurheilulla on viime vuosien tapahtumien vuoksi valitettavan huono maine, mutta milläpä urheilulla ei olisi mitään luurankoja kaapissa tai sen ulkopuolella. Holmén saa menestyksensä myötä varmasti osallistua keskusteluun, voiko urheilussa enää ylipäätään menestyä puhtain keinoin. Holmén on joka tapauksessa hallitseva Euroopan mestari kestävyysurheilun kuninkuuslajissa, lajissa, jonka harrastamisen ja samalla myös kilpailemisen voi aloittaa kuka tahansa, jolla on vain kanttia (ja kuntoa) kipittää reilut 42 kilometriä yhteen menoon.
