No just joo.. Enemmän se antaisi aihetta treenata jos kisoihin pääsi vasta kun olisi mahiksia pärjätä siellä, eikä vain pelkälle lomamatkalle...
Toista se oli 1970 luvulla...
Lainaan nyt tätä viestiä, mutta tarkoitus on tuupata tämä ulos kuitenkin yleisellä tasolla. Laitan tämän siksi liveseurantaan, koska täällä se keskustelu "turismista" usein velloo.
Koittakaa nyt muistaa millaisilla marginaaleilla Suomessa yleisurheillaan. Urheilija juoksee oravanpyörässä: pärjätäkseen kansainvälisillä kentillä edes välttävästi, sinun pitää harjoitella kokopäiväisesti. Voidaksesi harjoitella kokopäiväisesti, tarvitset rahaa jota et saa työtä tekemällä, koska aikaa ei ole. Saadaksesi rahaa, sinun pitää hankkia tukijoita/sponsoreita. Saadaksesi tukijoita/sponsoreita, sinun pitää menestyä jollakin tavalla saadaksesi näkyvyyttä. Ja tässä kohtaa siirrytään takaisin oravanpyörän alkuun.
Ei siis ole ihme, jos tältä ympyrältä haetaan oikoreittejä. Joskus oikoreitti on kielletyt aineet. Suomessa yleisurheilu on sangen puhdasta touhua, etten sanoisi pyhäkoulutasoa. Tämän lisäksi meillä on harrastajamassa erittäin pieni ja rahaa liikkuu varsin vähän. Nämä kansainväliset kilpailut ovat erinomainen näyttöpaikka ja areena tuoda itseään esiin, sekä näkyvyyttä tukijoille.
Sitten se paljon puhuttu pistesija. Se on erinomainen suoritus. Katsokaa kuinka paljon urheilijoita näissäkin kilpailuissa jää vaille finaalipaikkoja, pistesijoja ja suomalaisten taakse. Ja sitten miettikää, että 99.9% kaikista
tosissaan kilpayleisurheilevista ei koskaan pääse yksiinkään arvokisoihin ja heidän päätähtäimensä ovat kotimaittensa kisoissa. Pistesija arvokisoissa on erinomainen suoritus. Tietysti se on niille urheilijoille aina pettymys, kenellä rahkeet riittävät absoluuttiselle huipulle.