Ajattelin laittaa tämän omana otsikkonaan, vaikka jutussa mainitusta otteluparista keskustellaan jo toisaalla. Tämä kuitenkin pyrkii olemaan asiaa hieman yleisemmällä tasolla käsittelevä kirjoitus.
Tuomareista keskustelu tai lähinnä heidän haukkumisensa liigavalmentajien toimesta alkaa olla enemmän sääntö kuin poikkeus. Ilmeisesti valmentajien joukossa uskotaan tällaisen psyykkaamisen tehoavan, eli toisin sanoen he uskovat tuomareiden olevan ammattitaidottomia. Käytetään nyt tässä esimerkkinä Jokerit-Kärpät otteluparia, koska allekirjoittanut on sitä ilmeisistä syistä tiiviisti seurannut.
Otteluparissa kumpikin valmentaja on valjastanut median työvälineekseen saadaseen tuomaristolta edes sen pienen edun. Tuskin kumpikaan uskoo tuomareiden tietoisesti ryhtyvän mihinkään tukioperaatioihin, mutta mielikuvia pitää luoda. Itse asiassa Westerlund aloitti tämän jo kuukausi ennen pleijareita.
Westerlundin teesi: Tämä on kaukalopalloa!
-Kuinka voi väittää, ettei taklata saa, kun sitä ei edes yritetä tehdä. Jokereiden sarjassa saamista 20 kakkosesta kaksi on tullut taklausrikkeistä (ryntäys (Rita 2.ott) ja laitataklaus (Varis 3.ott). Toki väittämällä voi tarkoittaa myös muuta kovaa pelaamista, mutta taklaukset kuitenkin ovat se jääkiekon ja kaukalopallon eron perusta.
Heikkilän teesi: Jokerit lyö päähän!
-Kärppien omat laskelmat osoittivat Jokereiden syylistyneen 27 päähän kohdistuneeseen rikkeeseen Oulussa. Entä sitten? Ilman tietoa rikkeen kriteereistä, Kärppien omien vastaavien määrästä ja tällaisten rikkeiden ottelukohtaisesta keskiarvosta, on tuollainen ilmaan heitetty luku täysin irrelevantti. Jokainen jääkiekko-ottelussa käynyt tietää, että välillä saatetaan vastustajaa tönäistä nyrkillä takaraivoon tai niistää nenä maalinedessä, välillä saattaa puhdaskin taklaus (olkapää) osua päähän. Nämä eivät kuitenkaan ole alun esimerkkien kohdalla vaarallisia, eivätkä viimeisen esimerkin kohdalla laittomia. Jos kaikki tällaiset lasketaan saadaan varmasti erilainen luku, kuin laskemalla todellisen vaaran aiheuttaneet kyynärpäätaklaukset tai vastaavat rikkeet.
Enemmänkin keskustelun pitäisi keskittyä liigan sallimaan kiekottoman tai kiekollisen pelaajan estämiseen mailaa käyttämällä. Niin kauan saa ronkkia, kunnes vastustaja kaatuu tai ainakin horjahtaa pahasti. Toisaalta pienikin hipaisu voi johtaa jäähyyn, jos se johtaa huonossa tasapainossa olleen vastustajan kaatumiseen. Sitten vielä ihmetellään epäurheilijamaisesti hyppiviä jääkiekkoilijoita...
Tästä löytyy hyvät esimerkit ensimmäisestä Jokerit-Kärpät 1/4-finaalista. Kummankin joukkueen ensimmäiset jäähyt olivat täysin identtiset keskenään. Puolustavan joukkueen pelaaja voittaa kaksinkamppailun ja lähtee nostamaan hyökkäystä. Tätä avittaakseen joukkuetoveri taklaa kevyesti kaksinkamppailun hävinnyttä pelaajaa, joka on siis lähdössä takaa-ajoon. Vastustaja kaatuu ja tuomarin käsi nousee. Sen jälkeen sama asia tehdään myöhemmin ottelussa kummankin toimesta kymmeniä kertoja asettamalla maila peräänluistelevan vastustajan kainaloon ja aloittamalla liuku hiihtohississä -> ei yhtäkään jäähyä. Jos haluttaisiin suosia hyviä pelaajia, pitäisi linjan ola päinvastainen. Minäkin osaisin laittaa mailan kenen tahansa liigapelaajan kainaloon ja liukua perässä, mutta eteenluisteleminen vaatii luistelunopeutta ja -taitoa sekä ennenkaikkea pelisilmää ja ajoitusta.
Minun mielestäni tuo ei ole jääkiekkoa, toisaalta ei myöskään kaukalopalloa - vaan rusettiluistelua. Jokaisella on oma pari jonka kanssa käsikädessä kierretään ympäri kaukaloa. Ei siitä voi yksittäisiä tuomareita syyttää. Sen verran yleistä se on viimeiset pari vuotta ollut, että sormella voisi osoittaa yhteisiä päätöksiä tai lähinnä päättämättä jättämisiä - ts. liigaa. Ei kaksi tuomaria ole siihen mikään ratkaisu. Mitä väliä sillä on, että neljä silmää näkee rikkeiden tapahtumista, jos rikkeen määritelmä on tällainen. Toki se on kiva, että määritelmän mukaisista rikkeistä saadaan suurempi osa poistettua, mutta ei se ole vastaus tähän ongelmaan niin kauan kuin itse määritelmä on väärä. Väittäisin että yksi tuomari, joka tekee pelaajille selväksi, ettei mailahäirintä ole sallittua, olisi suurempi pelote rikettä harkitsevan pelaajan takaraivossa, kuin kaksi tuomaria, jotka viheltävät rikkeen pois vain vastustajan kaatuessa. Tieto siitä että rangaistus napsahtaa aina, kun jää kiinni on siis suurempi pelote kuin se että jää useammin kiinni, mutta saa rangaistuksen vain silloin tällöin.
Mitä Jokerit-Kärpät ottelupariin tulee, niin on aivan selvää että iso osa Kärppien menestystä on nimenomaa sitä, että he osaavat hyödyntää vallitsevan tuomarilinjan Jokereita paremmin. Jokereissa on paljon isoja, vahvoja pelaajia, joiden tasapaino on luonnollisesti parempi kuin pienillä pelaajille. Kun tähän lisätään vielä valmentajien pelifilosofia loppuun asti taistelemisesta on lopputulos ilmeinen. Jo runkosarjassa Jokereiden hyväksi vihellettiin vähiten ylivoimia. Lisäksi kun huomioidaan se, että Kärpät perustaa taktiikkansa kovaan puolustamiseen ja vastahyökkäyksiin, on itsestään selvää että he hyötyvät mailahäirinnän sallimisesta tässä osapuolessa enemmän.
Älkääkä nyt ymmärtäkö väärin. En minä itke sitä että Kärpät pelaavat väärin. Sallituin keinoinhan sitä pitääkin pelata parhaalla mahdollisella tavalla. Päinvastoin, minä itken sitä, että Jokerit koostuu vääränlaisista pelaajista, jotka eivät sovellu vallitsevaan tuomarilinjaan. Lisäksi ihmettelen jostain syntynyttä (mielestäni väärää) käsitystä siitä etteivät he saisi taklata.
Toisena vuodatuksen kohteena on SM-liiga, joka sallii edellä kuvatun kaltaista peliä. Tähän kohteeseen on luonnollisesti syynä se, että kannattamani joukkue on ajautunut vaikeaan tilanteeseen. Ja tässä on YHTENÄ vaikuttavana osana ollut juuri tuomarilinja. Toisaalta taustalla on myös pelko lajin viihdearvon romahtamisesta ja kenties jopa suomalaisten kansainvälisestä menestyksestä, mutta tuskin asiaa kovasti parjaisin jos Jokerit hallitsisi linjan hyväksikäytön muita paremmin.
Jottei menisi täysin liigan parjaamiseksi, voisi nostaa runkosarjan viimeisiltä kierroksilta muutaman tapahtuman, jotka vihjaisevat liigan ottaneen entistä sallivamman linjan koviin puhtaisiin taklauksiin. Onkohan viimeisen kymmenen vuoden aikana annettu yhtään viiden minuutin jäähyä ilman mukana tulevaa prk:ta. Nyt lyhyen ajan sisään kaksi (ilmeisen) puhdasta, mutta loukkaantumiseen johtanutta taklausta palkittiin viitosella ilman tuota maagista kirjainyhdistelmää. Onkohan tuomareille annettu ohje jättää prk antamatta, jos taklaus heidän mielestään näyttää puhtaalta, mutta jäähy on paikallaan tilanteen rauhoittamiseksi. Toisaalta voisihan sitä antaa pelkän kakkosen tai ei mitään... Joka tapauksessa askel oikeaan suuntaan. Kun tähän lisätään se, että taklauksista joista on saatu 5+prk, hyvin harvoin saa pelikieltoa päälle, tuntuu liiga antavan signaalin että puhtaat kovat taklaukset ovat sallittuja, mutta eivät kannattavia. Ja samalla ymmärtävänsä sen, että pahannäköisissä tilanteissa hyvin usein on taklattavalla oma osuutensa.
Tuomareista keskustelu tai lähinnä heidän haukkumisensa liigavalmentajien toimesta alkaa olla enemmän sääntö kuin poikkeus. Ilmeisesti valmentajien joukossa uskotaan tällaisen psyykkaamisen tehoavan, eli toisin sanoen he uskovat tuomareiden olevan ammattitaidottomia. Käytetään nyt tässä esimerkkinä Jokerit-Kärpät otteluparia, koska allekirjoittanut on sitä ilmeisistä syistä tiiviisti seurannut.
Otteluparissa kumpikin valmentaja on valjastanut median työvälineekseen saadaseen tuomaristolta edes sen pienen edun. Tuskin kumpikaan uskoo tuomareiden tietoisesti ryhtyvän mihinkään tukioperaatioihin, mutta mielikuvia pitää luoda. Itse asiassa Westerlund aloitti tämän jo kuukausi ennen pleijareita.
Westerlundin teesi: Tämä on kaukalopalloa!
-Kuinka voi väittää, ettei taklata saa, kun sitä ei edes yritetä tehdä. Jokereiden sarjassa saamista 20 kakkosesta kaksi on tullut taklausrikkeistä (ryntäys (Rita 2.ott) ja laitataklaus (Varis 3.ott). Toki väittämällä voi tarkoittaa myös muuta kovaa pelaamista, mutta taklaukset kuitenkin ovat se jääkiekon ja kaukalopallon eron perusta.
Heikkilän teesi: Jokerit lyö päähän!
-Kärppien omat laskelmat osoittivat Jokereiden syylistyneen 27 päähän kohdistuneeseen rikkeeseen Oulussa. Entä sitten? Ilman tietoa rikkeen kriteereistä, Kärppien omien vastaavien määrästä ja tällaisten rikkeiden ottelukohtaisesta keskiarvosta, on tuollainen ilmaan heitetty luku täysin irrelevantti. Jokainen jääkiekko-ottelussa käynyt tietää, että välillä saatetaan vastustajaa tönäistä nyrkillä takaraivoon tai niistää nenä maalinedessä, välillä saattaa puhdaskin taklaus (olkapää) osua päähän. Nämä eivät kuitenkaan ole alun esimerkkien kohdalla vaarallisia, eivätkä viimeisen esimerkin kohdalla laittomia. Jos kaikki tällaiset lasketaan saadaan varmasti erilainen luku, kuin laskemalla todellisen vaaran aiheuttaneet kyynärpäätaklaukset tai vastaavat rikkeet.
Enemmänkin keskustelun pitäisi keskittyä liigan sallimaan kiekottoman tai kiekollisen pelaajan estämiseen mailaa käyttämällä. Niin kauan saa ronkkia, kunnes vastustaja kaatuu tai ainakin horjahtaa pahasti. Toisaalta pienikin hipaisu voi johtaa jäähyyn, jos se johtaa huonossa tasapainossa olleen vastustajan kaatumiseen. Sitten vielä ihmetellään epäurheilijamaisesti hyppiviä jääkiekkoilijoita...
Tästä löytyy hyvät esimerkit ensimmäisestä Jokerit-Kärpät 1/4-finaalista. Kummankin joukkueen ensimmäiset jäähyt olivat täysin identtiset keskenään. Puolustavan joukkueen pelaaja voittaa kaksinkamppailun ja lähtee nostamaan hyökkäystä. Tätä avittaakseen joukkuetoveri taklaa kevyesti kaksinkamppailun hävinnyttä pelaajaa, joka on siis lähdössä takaa-ajoon. Vastustaja kaatuu ja tuomarin käsi nousee. Sen jälkeen sama asia tehdään myöhemmin ottelussa kummankin toimesta kymmeniä kertoja asettamalla maila peräänluistelevan vastustajan kainaloon ja aloittamalla liuku hiihtohississä -> ei yhtäkään jäähyä. Jos haluttaisiin suosia hyviä pelaajia, pitäisi linjan ola päinvastainen. Minäkin osaisin laittaa mailan kenen tahansa liigapelaajan kainaloon ja liukua perässä, mutta eteenluisteleminen vaatii luistelunopeutta ja -taitoa sekä ennenkaikkea pelisilmää ja ajoitusta.
Minun mielestäni tuo ei ole jääkiekkoa, toisaalta ei myöskään kaukalopalloa - vaan rusettiluistelua. Jokaisella on oma pari jonka kanssa käsikädessä kierretään ympäri kaukaloa. Ei siitä voi yksittäisiä tuomareita syyttää. Sen verran yleistä se on viimeiset pari vuotta ollut, että sormella voisi osoittaa yhteisiä päätöksiä tai lähinnä päättämättä jättämisiä - ts. liigaa. Ei kaksi tuomaria ole siihen mikään ratkaisu. Mitä väliä sillä on, että neljä silmää näkee rikkeiden tapahtumista, jos rikkeen määritelmä on tällainen. Toki se on kiva, että määritelmän mukaisista rikkeistä saadaan suurempi osa poistettua, mutta ei se ole vastaus tähän ongelmaan niin kauan kuin itse määritelmä on väärä. Väittäisin että yksi tuomari, joka tekee pelaajille selväksi, ettei mailahäirintä ole sallittua, olisi suurempi pelote rikettä harkitsevan pelaajan takaraivossa, kuin kaksi tuomaria, jotka viheltävät rikkeen pois vain vastustajan kaatuessa. Tieto siitä että rangaistus napsahtaa aina, kun jää kiinni on siis suurempi pelote kuin se että jää useammin kiinni, mutta saa rangaistuksen vain silloin tällöin.
Mitä Jokerit-Kärpät ottelupariin tulee, niin on aivan selvää että iso osa Kärppien menestystä on nimenomaa sitä, että he osaavat hyödyntää vallitsevan tuomarilinjan Jokereita paremmin. Jokereissa on paljon isoja, vahvoja pelaajia, joiden tasapaino on luonnollisesti parempi kuin pienillä pelaajille. Kun tähän lisätään vielä valmentajien pelifilosofia loppuun asti taistelemisesta on lopputulos ilmeinen. Jo runkosarjassa Jokereiden hyväksi vihellettiin vähiten ylivoimia. Lisäksi kun huomioidaan se, että Kärpät perustaa taktiikkansa kovaan puolustamiseen ja vastahyökkäyksiin, on itsestään selvää että he hyötyvät mailahäirinnän sallimisesta tässä osapuolessa enemmän.
Älkääkä nyt ymmärtäkö väärin. En minä itke sitä että Kärpät pelaavat väärin. Sallituin keinoinhan sitä pitääkin pelata parhaalla mahdollisella tavalla. Päinvastoin, minä itken sitä, että Jokerit koostuu vääränlaisista pelaajista, jotka eivät sovellu vallitsevaan tuomarilinjaan. Lisäksi ihmettelen jostain syntynyttä (mielestäni väärää) käsitystä siitä etteivät he saisi taklata.
Toisena vuodatuksen kohteena on SM-liiga, joka sallii edellä kuvatun kaltaista peliä. Tähän kohteeseen on luonnollisesti syynä se, että kannattamani joukkue on ajautunut vaikeaan tilanteeseen. Ja tässä on YHTENÄ vaikuttavana osana ollut juuri tuomarilinja. Toisaalta taustalla on myös pelko lajin viihdearvon romahtamisesta ja kenties jopa suomalaisten kansainvälisestä menestyksestä, mutta tuskin asiaa kovasti parjaisin jos Jokerit hallitsisi linjan hyväksikäytön muita paremmin.
Jottei menisi täysin liigan parjaamiseksi, voisi nostaa runkosarjan viimeisiltä kierroksilta muutaman tapahtuman, jotka vihjaisevat liigan ottaneen entistä sallivamman linjan koviin puhtaisiin taklauksiin. Onkohan viimeisen kymmenen vuoden aikana annettu yhtään viiden minuutin jäähyä ilman mukana tulevaa prk:ta. Nyt lyhyen ajan sisään kaksi (ilmeisen) puhdasta, mutta loukkaantumiseen johtanutta taklausta palkittiin viitosella ilman tuota maagista kirjainyhdistelmää. Onkohan tuomareille annettu ohje jättää prk antamatta, jos taklaus heidän mielestään näyttää puhtaalta, mutta jäähy on paikallaan tilanteen rauhoittamiseksi. Toisaalta voisihan sitä antaa pelkän kakkosen tai ei mitään... Joka tapauksessa askel oikeaan suuntaan. Kun tähän lisätään se, että taklauksista joista on saatu 5+prk, hyvin harvoin saa pelikieltoa päälle, tuntuu liiga antavan signaalin että puhtaat kovat taklaukset ovat sallittuja, mutta eivät kannattavia. Ja samalla ymmärtävänsä sen, että pahannäköisissä tilanteissa hyvin usein on taklattavalla oma osuutensa.