Johnny B. Goode
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Tappara, Setämiehet
Jumankauta, innostuisko veli @pettter nynnyileen ja hommaan tällä myyntipuheella pelivehkeen!
Verkkolehden uusimmat jutut
-
KooKoo otti neljännen voittonsa putkeen kaataen kotonaan KärpätLue lisää »
-
Tappara palasi voittokantaan murskavoitollaLue lisää »
-
Edukseen pelannut Ravinskis jää HPK-paitaan – ”Hän on liigapaikkansa ansainnut”Lue lisää »
-
Sakari Manninen sai viiden ottelun pelikiellon tuomarin koskemattomuuden rikkomisestaLue lisää »
-
Liigassa historiallinen veljeskohtaaminenLue lisää »
-
TPS näytti ovea Petrus Palmulle − uutena osoitteena HIFKLue lisää »
Yleinen pelikeskustelu
- Viestiketjun aloittaja Lavis
- Alkaa
- 67 132
- 394
ILIMAVEIVI
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- TPS
Meikäläinenkin yli 50 kaveri on jopa pelaillut näitä eri konsoli pelejä niin kyllä täytyy sanoa että Nintendo on onnistunut siinä parhaiten The Legend on Zelda Breath of the Wild pelillä. Pelinä ihan omaa luokkaansa. Monille grafiikka on tärkeää mutta oikeasti sillä ei ole mitään merkitystä. Pelit on pelejä ja liika realistisuus ei ole hyvästä.
En ole kyseistä peliä pelannut. Viimeksi Nintendolla hakkasin aikoinaan Ocarina of timea ja Majoras maskia. Sitten tuli elämäntilanteeseen muutos. Mutta kyllähän Nintendo ja Zelda ovat hieman kuin pleikka ja Final Fantasy. Kovia pelejä genressään.
The Walking Deadin ensimmäinen kausi on nyt pelattu. Tietämättömille tiedoksi, että kyseessä on maailmanlopun miljööseen sijoittuva konsepti, jossa suuri osa ainakin Yhdysvaltain ja mahdollisesti muunkin maailman väestöstä on muuttunut zombeiksi. En ole lukenut niitä samannimisiä sarjakuvia tai katsellut sitä samannimistä tv-sarjaa, joten pelin mahdollisia poikkeavuuksia niihin nähden en voi kommentoida. Joka tapauksessa tällä pelisarjan ensimmäisellä kaudella Lee-nimisen vankikarkurin tiet sattuvat yhtymään Clementine-nimisen yksin jääneen tytön kanssa. Tarinassa keskitytään kuvaamaan heidän ja heidän tapaamiensa henkilöiden sompailua tuossa postapokalyptisessä ympäristössä. Ei siis mitään uutta ja ihmeellistä auringon alla, mutta ainakin tämä ensimmäinen kausi onnistui vangitsemaan mielenkiinnon hyvin. En mene nyt kovin tarkasti yksityiskohtiin, mutta jokaiseen episodiin oli saatu vähän eri näkökulmaa. Ekassa jaksossa esiteltiin koko kurjuus ja vaara uhkasi zombien taholta, tokassa muut ihmiset muodostivat uhkan, kolmannessa omassa porukassa oli juudas tai siltä ainakin vaikutti, neljännessä nojattiin taas ulkopuoliseen uhkaan ja lopussa tuli melkoinen cliffhanger, viidennessä jaksossa oli sitten loppukohtaamiset ja runsaasti tunteita herättäviä käänteitä. Suosikkijaksoni oli silti varmaan kakkonen – se lähti rauhallisesti liikkeelle mutta tunnelma tiivistyi vähitellen ja loppu jätti aikas sanattomaksi jopa. Yleisesti ottaen tuo episodimainen jaksotus myös rytmittää pelaamista kivasti.
Useimmiten tarina on onnistunut, jos siinä seikkailevat hahmot ovat onnistuneita. Tämänkin pelin tarina kantoi erityisesti vahvojen ja monipuolisiksi käsikirjoitettujen hahmojen takia. Itse Lee oli monitahoinen tyyppi, joka oli saanut elämässään pahaa aikaan, mutta jolla silti tuntui olevan sydän paikallaan. Clementine puolestaan oli realistinen lapsihahmo, joka ei vaikuttanut sen kylmähermoisemmalta tai älykkäämmältä kuin hänen ikäiseltään voisi odottaa – toisin kuin varsin monien muiden tarinoiden nuoret hahmot, jotka epäuskottavasti pärjäävät kiperissä tilanteissa ihan siinä missä aikuisetkin. En lähde esittelemään pelin muita hahmoja tässä yhteydessä, mutta kaikille oli onnistuttu kirjoittamaan omanlaisensa persoonallisuus ja pelaajana heidän kohtaloistaan alkoi välittää. Näinpä pelin mittaan pääsi kokemaan suuria tunteita ja aitoa jännitystä, sillä tarina kohteli hahmoja melko säälimättömästi – ei tosiaan voinut tuudittua siihen, että keskeiset henkilöt selviäisivät juonihaarniskan suojissa kuin ihmeen kaupalla mistä hyvänsä. Muutenkin juoni oli koukuttava ja sisälsi monia shokeeraavia käänteitä.
Juoni onkin tässä tapauksessa ensiarvoisen tärkeä elementti, sillä vaikka kyseessä onkin peli, niin ennen kaikkea se pyrkii kuitenkin olemaan interaktiivinen tarina. Pelaajalle annetaan jatkuvasti useita vaihtoehtoisia repliikki- ja toimintamahdollisuuksia, joita valitsemalla pääsee vaikuttamaan tarinankulkuun. Itse tarinanrunko tosin käsittääkseni säilyy pitkälti samana päätti pelaaja sitten niin tai näin, mutta ainakin yksittäisten hahmojen kohtalo on noista valinnoista riippuvainen. Joka tapauksessa pelaajalle annetaan ainakin illuusio siitä, että hän on aktiivinen toimija, joka pystyy muokkaamaan tapahtumainkulkua laajemmassakin mittakaavassa.
Pelattavuus itsessään taas on varsin simppeliä, ehkä liiankin. Enimmäkseen vain liikutellaan oikealla tatilla kursoria esineiden tai ihmisten päälle ja painetaan jotakin toimintanäppäintä, tai liikutellaan itse hahmoa vasemmalla. Puzzlejen ratkaisu on yleensä aika kaavamaista ja itseään toistavaa – ne kun perustuvat lähinnä oikeiden esineiden ja toimintapaikkojen löytämiseen. Toisaalta se oli tylsääkin, mutta samaan aikaan pidin nimenomaan pelin helppoudesta. Pari kertaa tosin jäin jumiin ihan omaa huolimattomuuttani, kun en vain millään huomannut jotakin esinettä, mutta muuten ei liiemmin tarvinnut hakata päätä seinään ja polttaa päreitään samoissa kohdissa jummaamiseen. Pelin tunnelma on onnistuneella tavalla ahdistava silloin, jos pelaajaa ahdistaa pelihahmojen eikä omien hermojen ja mielenterveyden puolesta. Lisäksi kun eteneminen itsessään sujuu suht kitkattomasti, pystyy keskittymään nimenomaan kiinnostavasta tarinasta ja sen muokkaamisesta nauttimiseen. Walking Deadissa hankaluudet tulevatkin lähinnä moraalisista dilemmoista – kumpi pulassa olevista henkilöistä kannattaisi pelastaa ja kannattaisiko jättää tien poskessa lojuva auto rauhaan vai murtautua sinne varastamaan omalle porukalle tarvikkeita. Teki mitä hyvänsä, Clementine muistaa sen myöhemmin, ja aluksi hyvältä tuntunut valinta voi purra nilkkaan myöhemmin.
Huonointa pelissä oli – tylsien puzzlejen lisäksi – kökkö grafiikka ja kankeat kontrollit. Tietysti sarjakuvamainen ulkoasu oli alkuperäisteosten hengen mukaista, mutta mielestäni se haittasi tarinaan eläytymistä ja hahmojen tunnereaktioiden välittymistä. Varsinkin ampuessa ja muissa toimintapainotteisissa kohtauksissa tähtääminen oli kömpelöä, kursorin liikuttelu oli muutenkin huteraa ja välillä ohjainta joutui pitelemään ihan kädet solmussa. Ei tuo nyt peli-iloa kokonaan vienyt, mutta nakersi sitä aika tavalla. Aina niistä actionkohtauksistakin silti jotenkin selvittiin, mutta en voi sanoa nauttineeni niistä liiemmin. Kuvakulmakin oli usein haasteellinen eikä kameran käänteleminen ollut mahdollista. Lataustaukoja oli lisäksi paljon ja autosave tapahtui turhan harvoin ja tyhmissä kohdissa. Huumoria ja muita ilonpilkahduksia olisi myös voinut olla enemmän, sillä nyt maailma oli vähän liiankin synkän tuntuinen. Olisin niin ikään toivonut, että kun tällainen valintoihin perustuva peli on kyseessä, niillä olisi ollut suurempi merkitys myös laajemman tarinankaaren suhteen. Katselin nimittäin rinnalla erään striimaajan suorituksia kyseisestä pelistä ja aivan samalla tavalla hänelläkin juoni kulki, vaikka hän teki aivan eri valintoja ja hahmokokoonpanot olivat välillä vallan erit.
Kokonaisuutena kuitenkin hyvä peli ja jatko-osien pariin tulee varmasti siirryttyä, kunhan aikataulu antaa myöten.
Useimmiten tarina on onnistunut, jos siinä seikkailevat hahmot ovat onnistuneita. Tämänkin pelin tarina kantoi erityisesti vahvojen ja monipuolisiksi käsikirjoitettujen hahmojen takia. Itse Lee oli monitahoinen tyyppi, joka oli saanut elämässään pahaa aikaan, mutta jolla silti tuntui olevan sydän paikallaan. Clementine puolestaan oli realistinen lapsihahmo, joka ei vaikuttanut sen kylmähermoisemmalta tai älykkäämmältä kuin hänen ikäiseltään voisi odottaa – toisin kuin varsin monien muiden tarinoiden nuoret hahmot, jotka epäuskottavasti pärjäävät kiperissä tilanteissa ihan siinä missä aikuisetkin. En lähde esittelemään pelin muita hahmoja tässä yhteydessä, mutta kaikille oli onnistuttu kirjoittamaan omanlaisensa persoonallisuus ja pelaajana heidän kohtaloistaan alkoi välittää. Näinpä pelin mittaan pääsi kokemaan suuria tunteita ja aitoa jännitystä, sillä tarina kohteli hahmoja melko säälimättömästi – ei tosiaan voinut tuudittua siihen, että keskeiset henkilöt selviäisivät juonihaarniskan suojissa kuin ihmeen kaupalla mistä hyvänsä. Muutenkin juoni oli koukuttava ja sisälsi monia shokeeraavia käänteitä.
Juoni onkin tässä tapauksessa ensiarvoisen tärkeä elementti, sillä vaikka kyseessä onkin peli, niin ennen kaikkea se pyrkii kuitenkin olemaan interaktiivinen tarina. Pelaajalle annetaan jatkuvasti useita vaihtoehtoisia repliikki- ja toimintamahdollisuuksia, joita valitsemalla pääsee vaikuttamaan tarinankulkuun. Itse tarinanrunko tosin käsittääkseni säilyy pitkälti samana päätti pelaaja sitten niin tai näin, mutta ainakin yksittäisten hahmojen kohtalo on noista valinnoista riippuvainen. Joka tapauksessa pelaajalle annetaan ainakin illuusio siitä, että hän on aktiivinen toimija, joka pystyy muokkaamaan tapahtumainkulkua laajemmassakin mittakaavassa.
Pelattavuus itsessään taas on varsin simppeliä, ehkä liiankin. Enimmäkseen vain liikutellaan oikealla tatilla kursoria esineiden tai ihmisten päälle ja painetaan jotakin toimintanäppäintä, tai liikutellaan itse hahmoa vasemmalla. Puzzlejen ratkaisu on yleensä aika kaavamaista ja itseään toistavaa – ne kun perustuvat lähinnä oikeiden esineiden ja toimintapaikkojen löytämiseen. Toisaalta se oli tylsääkin, mutta samaan aikaan pidin nimenomaan pelin helppoudesta. Pari kertaa tosin jäin jumiin ihan omaa huolimattomuuttani, kun en vain millään huomannut jotakin esinettä, mutta muuten ei liiemmin tarvinnut hakata päätä seinään ja polttaa päreitään samoissa kohdissa jummaamiseen. Pelin tunnelma on onnistuneella tavalla ahdistava silloin, jos pelaajaa ahdistaa pelihahmojen eikä omien hermojen ja mielenterveyden puolesta. Lisäksi kun eteneminen itsessään sujuu suht kitkattomasti, pystyy keskittymään nimenomaan kiinnostavasta tarinasta ja sen muokkaamisesta nauttimiseen. Walking Deadissa hankaluudet tulevatkin lähinnä moraalisista dilemmoista – kumpi pulassa olevista henkilöistä kannattaisi pelastaa ja kannattaisiko jättää tien poskessa lojuva auto rauhaan vai murtautua sinne varastamaan omalle porukalle tarvikkeita. Teki mitä hyvänsä, Clementine muistaa sen myöhemmin, ja aluksi hyvältä tuntunut valinta voi purra nilkkaan myöhemmin.
Huonointa pelissä oli – tylsien puzzlejen lisäksi – kökkö grafiikka ja kankeat kontrollit. Tietysti sarjakuvamainen ulkoasu oli alkuperäisteosten hengen mukaista, mutta mielestäni se haittasi tarinaan eläytymistä ja hahmojen tunnereaktioiden välittymistä. Varsinkin ampuessa ja muissa toimintapainotteisissa kohtauksissa tähtääminen oli kömpelöä, kursorin liikuttelu oli muutenkin huteraa ja välillä ohjainta joutui pitelemään ihan kädet solmussa. Ei tuo nyt peli-iloa kokonaan vienyt, mutta nakersi sitä aika tavalla. Aina niistä actionkohtauksistakin silti jotenkin selvittiin, mutta en voi sanoa nauttineeni niistä liiemmin. Kuvakulmakin oli usein haasteellinen eikä kameran käänteleminen ollut mahdollista. Lataustaukoja oli lisäksi paljon ja autosave tapahtui turhan harvoin ja tyhmissä kohdissa. Huumoria ja muita ilonpilkahduksia olisi myös voinut olla enemmän, sillä nyt maailma oli vähän liiankin synkän tuntuinen. Olisin niin ikään toivonut, että kun tällainen valintoihin perustuva peli on kyseessä, niillä olisi ollut suurempi merkitys myös laajemman tarinankaaren suhteen. Katselin nimittäin rinnalla erään striimaajan suorituksia kyseisestä pelistä ja aivan samalla tavalla hänelläkin juoni kulki, vaikka hän teki aivan eri valintoja ja hahmokokoonpanot olivat välillä vallan erit.
Kokonaisuutena kuitenkin hyvä peli ja jatko-osien pariin tulee varmasti siirryttyä, kunhan aikataulu antaa myöten.
Viimeksi muokattu:
E3 tappoi itse itsensä. Pyysivät niin älyttömiä summia osallistumisesta, että kaikki muut vaihtoehdot alkoivat olemaan pelintekijöiden kannalta houkuttelevampia. Samalla E3 myös ajautui riitoihin joidenkin julkaisijoiden kanssa ihan naurettavista syistä.
Toki koronahan oli lopulta se E3:n tappaja, vaikka laskusuunta oli selkeä jo ennen sitä.
Ikävä tulee, sillä olihan E3 todella pitkään alan suurin ja hienoin tapahtuma, mutta en silti harmittele E3:n järjestäjätahon puolesta, koska aiheuttivat itse oman tuhonsa.
Viime vuosien laskusuunnan takia, ei ees niin paljoa tule. Kunhan Devolver Digital julkaisee oman "pressikonfferenssinsa" niin olen tyytyväinen. Viime vuoden tekele ei ollut niin hyvä, mutta ehkä sieltä keksitään uutta twistiä aiheeseen.
Mikä tämä laskusuunta oli E3:lla, josta täällä puhutaan ennen korona-aikaa, eli 2019 ja ennen? Ainoastaan Sonyn poisjäänti 2019 (syyt oli mitä oli) voisi olla ehkä sitä negatiivistä puolta. Messut myös avattiin jälleen normaali yleisöllekin.
Mielestäni messut on/oli tärkeä osa pelialalle, koko maailman peliväki käänsi katseensa niihin ja sellaista näyteikkunaa ei voi saada millään omalla julkaisujutullaan. Ja koska ne järjestettiin juuri kesän alkuun, joka vuodenaikana on alalla melkoisen kuollut uutisten osalta, niin pelilehdet ja -uutiset makusteli E3-tarjontaa pitkälle.
Uudet julkaisut saadaan ulos nytkin tylsästi milloin kukakin, mutta tällaisia koko alan tapahtumia ei varmaan ole koskaan liikaa.
Mielestäni messut on/oli tärkeä osa pelialalle, koko maailman peliväki käänsi katseensa niihin ja sellaista näyteikkunaa ei voi saada millään omalla julkaisujutullaan. Ja koska ne järjestettiin juuri kesän alkuun, joka vuodenaikana on alalla melkoisen kuollut uutisten osalta, niin pelilehdet ja -uutiset makusteli E3-tarjontaa pitkälle.
Uudet julkaisut saadaan ulos nytkin tylsästi milloin kukakin, mutta tällaisia koko alan tapahtumia ei varmaan ole koskaan liikaa.
Ei se laskusuunta ulospäin paljoa näkynyt, jos ei ole tarkemmin seurannut mitä taustalla tapahtuu. Kun Microsoftin ja Sonyn kaltaiset jätit alkoivat riitaantumaan E3:n järjestäjien kanssa aina vain pahemmin, niin alkoi näyttää hyvinkin vahvasti siltä, että E3:n taru voi olla pian ohi. Pienemmillä pelifirmoillakin oli E3:n kanssa riitoja, jotka liittyivät yleensä siihen, että osallistuminen oli liian kallista. E3 hinnoitteli itsensä pilalle.
Nythän tuohon samaan ajankohtaan kesäkuulle on edelleen ajoitettu monenlaisia pelitapahtumia, joissa julkistetaan niitä asioita, mitä olisi aiemmin hoidettu E3:lla. Ei toki ole ihan yhtä selkeää, että kaikki olisi saman tapahtuman alla, mutta netistä seurattuna tuntuu pitkälti ihan samalta, kunhan tietää mitä tapahtuu ja milloin.
Nyt kun E3:n taru alkaa olla lopullisesti ohi, niin se antaa tilaa muille tapahtumille ja niiden kehittämiselle. Lähivuosina nähdään miten tilanne lähtee kehittymään.
Kokonsa puolesta E3 ei ole ollut pelialan suurin tapahtuma enää pitkään aikaan. Gamescom on suurin vuosittainen tapahtuma ja se saa nyt entistä enemmän jalansijaa, kun E3 ei ole kilpailussa mukana.
Brittiviranomainen heittää kapuloita rattaisiin Microsoftin Actiblizz-hankinnalle:
arstechnica.com
Vastaava prosessi vielä kesken EU:ssa ja jenkkilässä, mutta ei tuo ole hyvä uutinen kaupalle.
UK government blocks Microsoft’s proposed Activision purchase
Gov. group says deal would “substantially lessen competition” in cloud gaming.
arstechnica.com
Vastaava prosessi vielä kesken EU:ssa ja jenkkilässä, mutta ei tuo ole hyvä uutinen kaupalle.
Sony on kyllä härski lafka. Jo monen laitesukupolven ajan se on ollut nimenomaan he*, jotka huolehtivat kaiken maailman yksinoikeussopimuksilla että milloin mitäkin peliä et saa muille kuin Sonyn laitteille. Sitten kun kilpailija yrittää edes jotain kilpailuetua etsiä markkinaa ylivoimaisesti hallitsevaan Sonyyn verrattuna niin ollaan lobbaamassa kaikille mahdollisille viranomaisille kuinka "anti-consumerist" tuo on, vaikka kyseessä on paljon vähemmän sikamainen temppu kuluttajia kohtaan kuin Sonyn omat, joissa on tyypillisesti blokattu kilpailevien konsolien lisäksi tietokonekäyttäjätkin.Brittiviranomainen heittää kapuloita rattaisiin Microsoftin Actiblizz-hankinnalle:
UK government blocks Microsoft’s proposed Activision purchase
Gov. group says deal would “substantially lessen competition” in cloud gaming.
Vastaava prosessi vielä kesken EU:ssa ja jenkkilässä, mutta ei tuo ole hyvä uutinen kaupalle.
*) Joo Nintendolla toki paljon yksinoikeuksia myös, mutta lähinnä omiin peleihinsä eikä mihin nyt huvittaa sellainen ostaa -> kuluttaja tietää laitteen hankkiessaan että noita usein vuosikymmeniä pyörineitä sarjoja sillä voi pelata ja toisia ei. Sitäpaitsi osittain Nintendon "kirjastolla" on eri kohderyhmä kuin muilla.
@Kental noinhan se menee, kun isot pojat leikkii isoilla rahoilla isoissa ympyröissä. Vastaavaa toki muillakin aloilla, eikä tietenkään mistään kilpailuedusta päästetä irti ja vastaavasti kilpailijaa kampitetaan mahdollisuuksien mukaan.
Jossain määrin erikoinen kuitenkin tuo kieltävä päätös, kun markkina nyt olisi tuosta kaupasta huolimatta vapaa ja onhan noita vaihtoehtoja olemassa. Saapas nähdä onko jenkeissä ja EU:ssa onnistuneet eri lobbarit.
Vahvastihan tuo vaikuttaa brittien vittuilulta Microsoftille, syystä tai toisesta, kun on valittu joku tietty segmentti, jonka mukaan kilpailuetu olisi haitallinen. Vaikka kaikessa muussa se olsii pelkästään hyödyllinen luoden kilpailua mm. Sonyn kanssa. Mutta en ole alan asiantuntija, ehkäpä hyö tietävät mitä tekevät - tai sitten ne on brittejä.
Jossain määrin erikoinen kuitenkin tuo kieltävä päätös, kun markkina nyt olisi tuosta kaupasta huolimatta vapaa ja onhan noita vaihtoehtoja olemassa. Saapas nähdä onko jenkeissä ja EU:ssa onnistuneet eri lobbarit.
Vahvastihan tuo vaikuttaa brittien vittuilulta Microsoftille, syystä tai toisesta, kun on valittu joku tietty segmentti, jonka mukaan kilpailuetu olisi haitallinen. Vaikka kaikessa muussa se olsii pelkästään hyödyllinen luoden kilpailua mm. Sonyn kanssa. Mutta en ole alan asiantuntija, ehkäpä hyö tietävät mitä tekevät - tai sitten ne on brittejä.
Kyllä mä ainakin näen selkeän eron sillä että Sonyn omistamat pelitalot luovat tyhjästä yksinoikeuspelit jotka sitten valloittavat maailmaa ja sillä että peleihin liittymättömillä asioilla rahansa tekevä yritys ostaa valmiin lafkan "vääristääkseen" kilpailua.
Sonyn peleihin liittymättömillä asioilla tehdyllä rahalla ostamat pelitalot, tarkoittanet. Iso osa noista pitkän linjan Sony-perheenjäsenistä joko ostettiin tai maksettiin yksinoikeustahoiksi jo silloin, kun piti kammeta Sega Amerikan markkinoilta (yksinkertaistettuna, tokihan Sega sössi valtavasti itse) ja päästä Japanissa käsiksi osaan Nintendon segmenttiä, eikä Sonylla silloin todellakaan ollut mitään "Playstation-rahoja" noihin käytettäväksi - eihän kaikissa tapauksissa vielä ollut koko ensimmäistä konsolia edes olemassa ennen kuin raha vaihtoi omistajaa. Pahimmissa tapauksissa yksinoikeuskumppanit anastettiin suoraan kilpailijan "perheestä", mille ei tuo Activision Blizzard -kuvio oikein mitenkään vedä vertoja.
Mutta tämä nyt näin tuon vääristämisen näkökulmasta vain. Lähinnä tullut näin aikuisiällä kasuaalihkona pelaajana, jolla laitepuolella yleensä löytyy vain töihinkin tarvittava PC eikä varsinaisia pelikoneita ole ollut kuin parista sukupolvesta hyvin pitkin väliajoin, huomattua että Mass Effectit, kohua XBOX-yksinoikeudellaan herättäneen Rise of the Tomb Raiderin ja vastaavat on melkein kaikissa tapauksissa saanut pelattavakseen ja varsin nopeastikin (kunhan vääntö riittää) kun taas Sonyn yksinoikeuksissa linja on lähinnä ollut "15 vuoden päästä tai ei ikinä".
Viime vuosina toki ollut paljon myönteistä kehitystä tässä asiassa Sonyn puolelta, mutta tuolla historialla kaipaan vähän lisää näyttöjä ennen kuin omalta osaltani otan firman pois Epicin kategoriasta. Eli alustoista, jotka kilpailevat maksamalla pelinkehittäjille siitä, että kuluttajilla ei anneta mitään muuta vaihtoehtoa kuin heidän alustansa.
No jossei liikaa takerruta mitä pelitaloja on 90-luvulla ostettu kun crashit ja god of warit olivat leikkimistä. Pleikkarin johtamana Unchartedit, The Last of Usit ja God of Warit ovat nousseet sellaisiksi jättiläisiksi kuin ovat. Microsoft ei edes yritä.
Flyingbird
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- TUTO Hockey, Mestis, SJS
Moro! Onko kellään heittää mitään avoimen maailman selvitymispelejä, jotka olisi suomennettu tekstille? Olen pelannut kaverin kanssa Valheimia, joka on aivan huikea eli siihen tyyliin. Ihan hyvin pärjään Englannin kielellä näin muuten, mutta usein materiaalit on jotain vähän harvinaisempaa sanastoa ja menee aina googlella kääntäessä tai miettiessä mitä nyt pitää oikein hakea tai tehdä. Valheim on ainakin erinomaisesti suomennettu.
Subnauticassa on ainakin suomenkieliset tekstit pleikalle. Muutenkin loistava peli.
Edit: Myös PClle löytyy suomitekstit.
Flyingbird
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- TUTO Hockey, Mestis, SJS
Olen joskus vuosia sitten pelannut. Siinä taisi ärsyttää jokin sellainen, että jatkuvasti happi tai ruoka oli lopussa ja niin sanotusti tuli perseen alla jatkuvasti. Muuten ihan hyvä peli. Bonusta omaan makuun olisi, jos pystyisi nauttimaan rauhassa myös resurssien keräämisestä.
Saa valittua ennen pelin alkua ettei jano ja nälkä vaikuta. Happi tosiaan merkittävä pelimekaniikka kun sukeltelusta kyse.
Mutta jos tosiaan PCllä pelaat niin pelien tiedoista löytyy suoraan tuetut kielet.
Flyingbird
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- TUTO Hockey, Mestis, SJS
Ehkä annan mahdollisuuden uudelleen, jos ei muita pelejä tule esille. Lähtökohtaisesti PC:llä pelaisin vaikka boksikin löytyy.
Mä olen myös ollut tässä lähivuosina positiivisesti yllättynyt, kun pojan kanssa pelannut, miten hyvä (myös) survival-peli ihan Minecraft on.
Viimeksi muokattu:
Flyingbird
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- TUTO Hockey, Mestis, SJS
On tuttu ja samoin myös poitsun kanssa pelailtu paljon. On muuten todella hyvä ja opettava peli lapsille. Itsekin innostuu, kun onhan se yllättävän monipuolinen ja koukuttava.
Särkilauma
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Kiekko-Espoo, RoKi, Sharks, Lions, Seahawks
Tape to Tape lätkä-teemainen roguelike putkahti Steamiin early accessiin ja onhan tuo ollut varsin hupaisaa ajanvietettä. Arcade lätkää Slapshotin hengessä.
Sen saa käynnistymään vikasietotilaan, joka on käytännössä valikko vaihtoehtoja kun painaa pitkään muistaakseni sitä käynnistysnappia pohjassa (tsekkaa netistä proseduuri, mulla jo PS5 niin ei ihan muista) ja odottamalla että se pitää piippauksen vai oliko 2 piippausta. Siellä voit kokeilla rakentaa tietokannan uudestaan, joka voi auttaa. Jos kiintolevy on paskana, niin ei se auta, ainakaan pysyvästi.
Ja paras arvaus on, että kiintolevystä tuo johtuu, jos laite muuten näyttää toimivan ja suhisevan normaalisti. Kiintolevy ei ole vaikea vaihtaa, pitää ostaa tosin fyysisesti laitteeseen sopiva, netistä löytyy tähänkin ohjetta. Uudelle kiintolevylle on ajettava firmware, jonka taitaa voida ladata Sonyn sivuilta, muistaakseni muistitikulta sen voi asentaa.
Jos se tuohon menee, niin sitten menetät kaikki kiintolevytallennukset, mutta jos sulla on ollut synkka pilveen päällä, niin et menetä paljon mitään.
Mutta nämä ne konstit melkeinpä ovat.
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy